Kuva: Riku Rantala esittelee YLE:n Venäjän-uutisointilinjaa.

Mitä yhteistä on YLEllä ja naisen tapauolella? No kerran kuussa punanen ja kakkoskanavalta tulee pelkkää paskaa!

Tässä se video, Venäjän mediasta poimittua värikkäästi esitettyä mutta totta asiaa:

https://areena.yle.fi/1-50150887

Our President

”Keskustelu” (Jessi Aro, Riku Rantala, Tunna Milonoff, UPIn disinfosoturi Antto Vihma, ja aivan väärään seuraan osunut, epäluuloinen ja vastahankainen historoitsija Teemu Keskisarja, oli sitten täysin luokatonta sontaa, jossa VENÄJÄN oltiin uskovinaan valehtelevan esimerkiksi Syyriasta ja Bellingcattien muka puhuvan totta!!!

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/ylen-doku-mantti-projekti-tuuttaa-ylis

tavan-infosotaplajayksen-obaman-hillaryn-cameronin-ja-johnsonin-terroristijarjestosta-bellingcatista/

Kuva: Ukrainians light candles and place flowers during the memorial ceremony near a monument to the victims of the Holodomor, a man-made famine of 1932-33 under Soviet totalitarian Josef Stalin. on Nov. 24, 2018. Photo by Oleg Petrasiuk

Tässä on nyt kuitenkin ukrainalainen lähde, joka ensinnäkin paheksuu käännettä, ja esittää sen yksipuolisessa valossakin. Kysymys ei ole vain siitä, ettei Saksan Perus-tuslakituomioistuimen ja EIT:n ”omiin” oikeusperiaatteisiin kuulu takautuva tuomio myöhemmin säädetystä rikostyypistä (vaan olisi joukko erillisiä henkirikoksia, jat- kettuja murhia eri paikoissa), vaan myös siitä, ettei YK ole tällaista koskaan toden- nut eikä tulekaan toteamaan, ja esimerkiksi Ranskan Perustuslakituomioistuin onkin sitten suoraan sidoksissa YK:n Peruskirjaan (maan omilla päätöksillä). YK:n laissa ei ole ehdotonta takautuvan tuomion kieltoa. Noiden välillä ei voi ”surffata” lause kerrallaan.

https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/german-foreign-ministry-oppose…

” German foreign ministry opposes petition to recognize Holodomor as genocide

By Artur Korniienko.

Published Oct. 22 at 6:21 pm

Germany’s Federal Foreign Office opposes a petition to recognize the Holodomor, the Soviet manmade famine that killed roughly 4 million Ukrainians in 1932 – 1933, as genocide, according to Arnold Vaatz, a lawmaker with Germany’s ruling Christian Democratic Union party.

“The Foreign Ministry wants the petition to be rejected on the grounds that the concept of genocide was not defined until 1951,” Vaatz told the Ukrainian office of Deutsche Welle, the state-owned German broadcaster, in an interview on Oct. 21.

Vaatz says it’s a dangerous argument because supporters of National Socialism could demand the revaluation of Adolf Hitler’s genocide in the 1940s on the same grounds.

“In my opinion,this argument is very technocratic”,Vaatz said.“The same applies to another argument that, besides Ukrainians, this artificially arranged famine had other victims in Russia and the Caucasus, in particular. This argument, in my opinion, also seems more like an excuse.”

Vaatz is a member of the petition committee in Germany’s Bundestag, which discussed the petition at an open meeting on Oct. 21, 2019 after hearing the Foreign Office’s evaluation of the document. The Committee consists of 28 lawmakers from different parliamentary factions.

Next, the petition committee will either ask the Foreign Office to implement the petition or reject it. Vaatz says that rejection is more likely be- cause of the Foreign Office’s opposition to it. Either way, parliament will vote on the committee’s decision, and it will likely be included in a package of other proposals.

“I think this (rejecting the petition) is wrong. Colleagues who think the same way will likely apply to vote in favor of this petition in the Bundestag as a separate item. But probably there won’t be a majority to adopt this petition in the Bundestag,” Vaatz says.

A similar petition has already been rejected by the petition committee in 2016 after the Foreign Office opposed it on similar grounds. At the time, the Christian Demo- cratic Union (CDU), which was more welcoming to the petition, had even more seats in the parliament. In the cur- rent convocation, the CDU is opposed by the Alternative for Germany party, which supports lifting sanctions on Russia and will most likely vote against the petition.

The committee will now process what was discussed at the open meeting. Vaatz thinks that the issue will be put on the Bundestag’s agenda this year.

The petition was registered in December 2018 and collected the required 50,000 signatures before the May 27 deadline. It now has over 56,000 signatures. Citizens of any country could sign the petition.

“This was not an ‘ordinary famine’ caused by crop failures, weather disasters or such. It was a crime – an artificial, organized famine that had cost tens of millions of Ukrainian lives and starved a nation of farmers. This inhumane and monstrous act was ordered by Josef Stalin, who wanted to break the resistance of the rural Ukrainian population against forced collectivization and aimed at destroying the cultural and religious life of Ukraine,” the petition says.

Nataliia Tkachuk, a Ukrainian activist living in Germany, initiated the petition. Ukraine’s Ministry of Foreign Affairs and diplomats, including former Foreign Minister Pavlo Klimkin, have promoted the signing of the petition.

“Friends, our moral obligation to the millions of innocent victims of the Holodomor is to let the memory of them and the tragedy of the Ukrainian people live in the world. The world should know the truth about the bloody, cannibalistic crimes of the Soviet regime in order to be able to respond to the modern displays of Stalinism that the present Russian authorities cherish,” Klimkin said on Facebook in April.

The U.S.House of Representatives and Senate both unanimously recognized the Holodomor as genocide of the Ukrainian people in 2018. Twenty-three U.S. states have also adopted such resolutions.

Besides the U.S., the Holodomor had been recognized as genocide by 15 countries, including Australia, Canada, Estonia, Hungary, Mexico, Poland and the Vatican. ”

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/

”Ukrainan järjestetty nälänhätä”, jenkit, NATO …

Muka ”Ukrainan (järjestetystä) nälänhädästä” esiintyy ainakin neljä (4) erilaista versiota eri ajoilta, jotka poikkeavat toisistaan usein poissulkevalla tavalla mm. ”tapahtuma”vuoden (1931, 1932, 1933-), ”tappamisen” ”tapahtuma”paikan (Ukraina, Venäjä), tapahtuman luonteen (taitamattomuus /kommunismin kehnous, joukkomurha, kansanmurha), uhrien määrän (1 – 14 mlj.) ja luonteen (karkotettuja, tapettuja, muuten kuolleita), oletettujen ”välittömien syiden” (”kulakkien, ukr. kurkuli, fyysinen hävittäminen”, ”natsistinen / hirohitoistinen rotuvaino”, oletettu itsenäisyyssalaliitto jne.), ”todisteiden” (havainnot /kokemukset, oikeiden väestö- tietojen 1927 ja 1939 väärinluku, väärennetty /väärin ”tulkittu” v. 1937 tilastollinen yhden päivän väestölaskentadata, puolueen todellisten päätösten väärinluku, väärennetyt puoluepäätökset) jne. suhteen.

.

Nämä versiot EIVÄT muodosta etenevän tiedon sarjaa, edellinen ei sisälly seu- raavaan (parempaan!) ”kumoutuneessa muodossa”, kuten dialektikko edellyttäisi tieteeltä, vaan nämä eri ”teoriat” kumoavat toisensa muodollisloogisesti. Viimeisin on tieteelliseltä kannalta tyhmin.

Venäläiset ovat kumma kyllä salailleet aina näihin päiviin asti nimenomaan tietoja, jotka osoittavat ”kansanmurhateoriat” varmasti vääriksi!

Väestötiedot eivät kerro selittämättömistä joukkotuhoista.

… ”

Tämä saattaa olla osa diiliä, jolla Venäjä palasi mukaan Euroopan Norsunraatoneuvoston Parlamentaarisen kokouksen toimintaan – ja Ukraina vetäytyi sieltä pois…

***

Natsipiirit levittivät jo 1935 ainakin yhtä holomoottorijuttua.

https://www.stalkerzone.org/a-canadian-lecturer-is-being-persecuted-for-debunking-the-ukrainian-holodomor-fairytale/

A Canadian Lecturer Is Being Persecuted for Debunking the Ukrainian “Holodomor” Fairytale

December 2, 2019Stalker Zone

 

 Telling the truth about the famine of the 1930s, known in Ukraine as “Holodomor“, becomes dangerous not only in Ukraine itself.

Historical discussion about this difficult period of history of our country (and, recall, the famine touched many republics of the Soviet Union) has long been effectively banned. As early as 2006, the Verkhovna Rada passed a law imposing the term “genocide” on the famine. And since then there have been repeated attempts to criminalise the denial of that definition.

Various authorities, including law enforcement, have effectively banned any alter- native opinion. For example, in 2008 the-then head of the SBU Valentin Nalivay- chenko demanded the closure of the Ukrainian branch of the Institute of CIS countries for organising a scientific conference in Kiev, during which scientists from different countries dared to deny the theory of “genocide of the Ukrainian people”. So Ukraine will not be surprised by the ban on the freedom of scientific discussion about the famine of the 1930s.

But now the repression is spreading to abroad. The first foreign victim of “Holodo- mor” totalitarianism may become the Canadian historian and University of Alberta lecturer Dougal MacDonald. His fault is that he posted in a closed Facebook group, limited to a rather narrow circle of his colleagues and students, an extract from his own article about the origins of the myth that the famine of the 1930s was the artificial “genocide of the Ukrainian people”. No one would’ve noticed this post if the Ukrainian Student Society of the University had made it public, in an ultimatum demanding that the University take tough measures against the lecturer.

What was so terrible about the statement made by the Canadian teacher, causing a storm of emotions? He re-posted part of his small study published as early as 2015 in a bulletin of the Communist Party of Canada (Marxist-Leninist), of which he is a member. Based on the facts, MacDonald argues that the myth of “genocide” was built by Hitler’s Nazis “to discredit the Soviet Union, the enemy they most feared”. “The Nazis published articles on the front pages of German newspapers, which were then reprinted in the reactionary British press,” says the Canadian lecturer.

READ:  Britain Is Trying to Hide Its Participation in the Amritsar Massacre

In particular, he recalls that the information about millions of deaths in Ukraine has been distributed worldwide since the publication of the American newspaper “Chicago American” in February 1935 (when the famine was no longer). On the front page it published an alleged “exclusive report” by journalist Thomas Walker entitled “Six million perish in Soviet famine”. In fact, since then, this number of deaths has appeared in many myths spread by Ukrainian propaganda. Moreover, doubts are caused by the photos brought by Walker and if he was even in Ukraine at all. In any case, he mentions settlements there with the names “Tambov” and “Veronezh”. It is also undeniable that both Walker and some of his other colleagues who were the first to write in the English-language press about the “genocide of Ukrainians”, visited Nazi Germany more than once and praised its chiefs.

McDonald suggests on this basis that the legend, like the fake photos, was made in Germany. He also recalls that the notorious newspaper “Chicago American” be- longed to American millionaire William Hearst, who for many years had praised Italian fascists and German Nazis, and who had personally met Hitler and Goebbels. According to MacDonald, it was at this meeting that Hearst concluded a contract on the PR promotion of Nazi propaganda in the American media, which resulted in Walker’s first-hand sensation of “six million famine deaths”, which formed the basis of the myth of “genocide”.

MacDonald points out that in Britain another yellow newspaper, the Daily Mail, the owner of which (Lord Rothermere) was also a fan of Mussolini and Hitler, was the first to rush to spread the myth of “genocide”. “Herr Adolf Hitler, the German Chancellor, has saved his country,” this newspaper happily trumpeted after the “Night of Long Knives”. But this did not prevent many researchers from referring to the materials of such a press about famine in the USSR.

READ:  Still ”Comatose in Russia”, Fifth Column Kara-Murza Met With McCain in Washington/

It is no secret that the Goebbels press of occupied Ukraine inflated this myth. And the works about famine, which the Nazis actively distributed as propaganda, are now studied in Ukrainian schools almost as historical textbooks. For example, the cannibalistic novel “Mariya” by Ulas Samchuk, published in the Nazi newspaper “Volyn” in 1941, in which the same Samchuk glorified Hitler and rejoiced at “Kiev’s cleansing of the eastern barbarians”, describing the tragedy of Babi Yar.

I.e., MacDonald certainly did not exaggerate the importance of Nazi propaganda in inflating the scale of the Soviet famine of the 1930s and the associated “genocide” myth. However, this does not stop the organisers of the harassment of the Canadian lecturer. At the University of Alberta there are protests against him. The campaign was even joined by Alberta Provincial Prime Minister Jason Kenney, who made it clear that MacDonald was a “useful Communist idiot”, and expressed outrage that “some people in Canada still deny genocide”.

The quintessence of all accusations against, and attacks on, the lecturer was an article by Jars Balan, director of the Canadian Institute of Ukrainian Studies, under the title “No alternative facts about Ukraine’s Holodomor”. According to the author, the research into the causes and extent of the famine has already been done, and therefore alternative conclusions are simply unacceptable. And any attempt to direct people towards other facts that do not fit into the official concept amounts to “fake news”. At the same time, it does not matter whether these facts are true or not. The alternative is simply not allowed. Balan gives a list of publications about the famine that should be believed, effectively cutting off the opportunity for further scientific research. Not to mention if they reveal falsifications of Ukrainian historians and propagandists.

READ:  Vladimir Kornilov: British MPs About ”Russian Interference” – It Was Conceived by Lenin

Timid voices about academic freedom and about the need to continue scientific discussions drown in the noise of protests against, and the harassment of, a Canadian scientist. It’s hard to tell if he will be fired in the end or not. But there is no doubt that fanatical followers of the “Ukrainian genocide” theory will create conditions for MacDonald in which he will not be able to conduct normal teaching activities. Perhaps not only at his university, but at any other university in Canada.

Thus, any scientific research regarding the Ukrainian famine of the 1930s is a priori driven underground already in the West. If you do not repeat the prepared propaganda theses (as we see, generated also by the Goebbels media), you will be harassed, discredited, and deprived of the opportunity to teach. And the truer your conclusions, the stronger and more powerful you will be swept aside. A modest Canadian lecturer was convinced of this via his own experience.

---

Vladimir Kornilov

Pahimmat kansanmurhaajat

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/japanilla-oli-paholaisen-laboratorio-joka-teki-karmeita-ihmiskokeita-yksikko-731n-sotarikokset-jaivat-rankaisematta/

Japanilla oli ”paholaisen laboratorio”, joka teki karmeita ihmiskokeita – Yksikkö 731:n sotarikokset jäivät rankaisematta

Japanilaislääkärien sotarikokset miehitetyssä Kiinassa 80 vuotta sitten ovat jääneet natsien rikosten varjoon.

Tiede 5.12.2019 18:33

Lassi Lapintie

***

Kuva: Eräs ”savupuu” himalajansetri (Cedrus deodara)

menestyy myös mm. bonzai-puuna.

Kun jokin nimetään jonkin muun kaltaiseksi, ikään kuin kuvaksi tai matkijaksi, sen muun käsiteteään yleenä olevan tätä matkijaa PERUSTAVAMPI – tai jos ei se mitenkään voi olla sitä, niin ainakin TUTUMPI, paremmin tunnettu. Kantabaltin johdin -er- lienee tarkoittanut sekä pääsanan kaltaista että diminutiivia.

Miten uralilaiset ”poronpurijat” olisivat onnistuneet nimeämään tuollaisia arvokkaita, jopa pyhinäkin pidetty kohteita asutun maailman toisella laidalla kuten Himalajalla ja Atlas-vuoristossa?

Tässä on eräs mutka,joka ei kuitenkaan etymologiaa heikennä millään tavalla: puulaji, joka on kreikkalaisella alueella aluksi nimetty ”katajan kaltaiseksi”, eiole Himalajan-, Libanonon- eikä Atlasseetri, vaan meikäläisen katajan läheinen sukulainen sypressikasvien heimosta tuoksuseetri (Calocedrus), josta se on laajentunut myös suuresti samannäköiseen lyhytneulasiseen mäntykasvien heimoon kuuluviin oikeisiin setreihinkuuluvaan kyproksenseetriin (Cedrus brevifolia) ja siitä muihin seetrihin.

” Cedrus (common English name cedar) is a genus of coniferous trees in the plant family Pinaceae (subfamily Abietoideae). They are native to the mountains of the western Himalayas and the Mediterranean region, occurring at altitudes of 1,500 – 3,200 m in the Himalayas and 1,000 – 2,200 m in the Mediterranean. ^[1]

”Katajan näköinen” tuoksuseetri Calocedrus macrolepis

Etymology

Both the Latin word cedrus and the generic name cedrus are derived from Greek κέδρος kédros. Ancient Greek and Latin used the same word, kédros and cedrus, respectively, for different species of plants now classified in the genera Cedrus and Juniperus (juniper). Species of both genera are native to the area where Greek language and culture originated, though as the word kédros does not seem to be derived from any of the languages of the Middle East, it has been suggested the word may originally have applied to Greek species of juniper and was later adopted for species now classified in the genus Cedrus because of the similarity of their aromatic woods.^[18] The name was similarly applied to citron and the word citrus is derived from the same root. ^[19] However, as a loan word in English, cedar had become fixed to its bibli- cal sense of Cedrus by the time of its first recorded usage in AD 1000 ^[20]

The name ”cedar” has more recently been applied (since about 1700 ^[20]) to many other trees (such as western red cedar; in some cases, the botanical name alludes to this usage, such as the genus Calocedrus (meaning ”beautiful cedar”, also known as incense cedar). Such usage is regarded by some authorities ^[21] as a misapplication of the name to be discouraged. ”

Glaucous Cedrus atlantica trained as a bonsai

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/10/kantaindoeuroopan-oletettuja-juuria-3-1

Kantaindoeuroopan oletettuja juuri-3:

https://www.academia.edu/33538601/2500_PIE_roots_summary_The_Source_Code_2.5_.xls

On muka kaksi samanlaista mutta aivan eri asioista merkitsevää ”kantaindoeuroopan juurta”:

*ked (1. smoke = savu)
*ked (2. tree = puu)

These are same word: Cedar, Kedras, kadagys, kadegis, kataja, kadakas mean ”smoke tree”.
The root can be also Finno-Ugric or Paleo-Aziatic orgin (fin. katku, kaasu):

91. Ch *qъCvo ”cedar = seetri” (M 198: *qъrvo”), cf. Koryak qasv, qysv, qyčvo ”Zeder = seetri, Zirbelkiefer = sembramänty” (Bouda 1961: 356); FU *koča ”eine Art Nadelbaum” (UEW 165) or FU *käč(ŋ)ɜ ”Wacholder = kataja” (UEW 133).

Indoeuroppalaisittain mahdollisimman vahoja muotoja ovat liettuan kadagys ja Kedras.

Sana kataja yhdittään aivan oikein savuun, jonka tuottamiseen sitä erityisesti savustettaessa on käytetty:

” kadagỹs = Juniperus

Lie. kadagỹs (Juniperus) atliepia pr. kadegis (E 609) (iš čia vo. Kaddig = kataja, battilaina, kaš. kaduk), la. kadeģis (ME II 1316 laiko lituanizmu), kadȩgs, kadeķis ir kt.  [160–163]. Bl. kalbose kadagỹs lyginamas su pr. –cod-is (pr. accodis ‘dūmtraukis = savuhormi, dūmtakis = savuluukku’). Savo ruožtu pr. -cod- is neabejotinai susijęs su sl. *kaditi = suitsuttaa, *kadi(d)lo = suitsutusastia (plg. s. sl.) *čaditi, *čadъ ir pastarųjų tęsiniais. Bandymas čia prijungti gr. κέδρος [kedros = seetri], κέδρις [kedris], s. i. kadrù ‘rudas = ruskea’, alb. ḱem ‘smilkalai = suitsukkeet´, perdėm abejotinas [Pokorny IEW, 537; Liden E., IF 1904, XVIII, 491; Brückner A., IF 1922, XL, 149 ir kt. lit.] [164].

Useimmat puolustavat ´katajan´ suomalaisugrilaista alkuperää [ja samalla ḱaasun´ ja ´katkun´: savu ja suitsu ovat balttilaista alkuperää]:

Nemaža finougriškos kadagio pavadinimo kilmės šalininkų (prieš tai manyta, kad finougrai pasiskolinę Juniperus pavadinimą iš baltų). Šiame ginčytiname dalyke nusveria tai, kad finougrų kalbose, kuriose lituanizmai nežinomi, yra panašių kadagio pavadinimų, plg. lyvių kadāg, gaDāg, estų kadakas, vodų (водский) kattag, suomių kataja, tarm. katava, karelų kadaja, vepsų kadaǵ, kadakpenzaz ‘kadugio krūmas’. Plg. dar komių kamm [165]. Semantinė kadagio pavadinimo motyvacija finų kalbose taip pat neaiški. Semantinės motyvacijos tipologijai verta dėmesio r. елéнец ‘kadugys’ ir arm. ełevin ‘kedras’ [žr.: Solta G. Stellung der Armenischen im Kreise der idg. Sprachen. Wien, 1960, 413]. Šaltinis:Топоров 1978 (1980), 160–166 ”

Vasmer and Trubachev: Russian etymology gegards the root *kat Finno-Ugric: кади́ть (kadit) = to belch incense.

” кади́ть = suitsuttaa

кади́ть кажу́, кади́ло, укр. кади́ти, ст.-слав. кадити, каждѫ, болг. кадя́, сербохорв. ка́дити, кȃди̑м, словен. kadíti, чеш. kaditi, слвц. kаdit᾽, польск. kadzić, в.-луж. kadźić, н.-луж. kaźiś. Другая ступень чередования: чад. Родственно др.-прусск. ассоdis «дымоход» (из *atkodis), далее, возм., греч. κέδρος «кедр = seetri», лит. kadagỹs «можжевельник = kataja», др.-прусск. kadegis — то же, алб. ḱеm «ладан = suitsuke» (однако оно может быть связано с ко́поть) вследствие широкого употребления этого дерева при копчении и ввиду его благовония; см. Шарпантье, «Glotta», 9, 56; Бернекер 1, 467; Траутман, ВSW 123; Арr. Sprd. 298, 349; Лёвенталь, WuS 10, 161.

Katajan ja saamen gaskasin uralilaisuus on venäläisten akateemikkojen mukaan viime aikoina varmuudella todistettu:

Что касается фин. kataja «можжевельник», которое раньше считали заимств. из лит. kadagỹs, то следует учесть, что в последнее время доказано исконное финно-угорск. происхождение фин. kаtаjа, эст. kadakas, саам. норв. gaskas и т. д. (см. Сетэлэ (FUF 9, 126 и сл.; FUFAnz. 25, 57), который пытается объяснить происхождение лит. слова из этой семьи; ср. Калима, ВL 112).

Не достоверна также связь с др.-инд. kadrúṣ «бурый, коричневый», греч. κοδομή «женщина, поджаривающая ячмень», κοδομεύω «поджариваю ячмень» (Фик I, 23; Прельвиц 232); см. Бернекер, там же.
Muinaisintian kadrus = ruskea ja kreikan kadome = keittäjätär eivät kuulu tähän joukkoon. ”

***
Preussin etymologisessa (kadegis) yritetään kekseliäästi johtaa juuri *kad-, *ked muka kantaindoeuroopan juurta

*sked  (to crush = rusentaa, shatter = raastaa) : on-site (s), outstanding / solid presence (k), active subject (e), loss of condition (d)

jonka merkitys olisi levitä elim. savu, oksat, liettuan skleisti (skleidžia, skleidė) = levittää (huhua, tartuntaa, laajentaa, sklìsti, (skliñda, sklìdo) = levitä (erilleen, sivuun), sklę̃sti (skleñdžia, skleñdė) = levitä, tasoittua.

” … Dėl verb. balt. *(s)kad-/*(s)ked- „skleisti(s) ir pan.“ < balt.–sl. *(s)kad-/*(s)ked- „t. p.“ (iš čia – ir, pvz., sl. *kad-iti „rūkyti, smilkyti“) < „skelti (skilti) ir kt.“ < ide. *sked- „t. p.“ žr. s. v. accodis. Galima spėti, kad iš to paties verb. ide. *sked- „skelti = halkaista, jakaa, (skilti = halkaista, irrottaa, erottaa) ir kt.“ > verb. gr. *(s)ked- „t. p.“ > „skleisti(s) ir pan.“ atsirado sufikso *-ro- vedinys adj. gr. *kedro- „išsiskleidęs (išsikerojęs)“ → subst. gr. κέδρος „kadagys“ (plg. gr. κέδρον [kedron] „kadagio uoga = katajanmarja“; gr. κέδρος vėliau – „kedras“), kuris iki šiol laikomas etimologiškai neaiškiu (Frisk GEW I 808). … ”

Liettuan sanat tulevat kanta-indoeuroopan vartalosta *klen = varastoida (preussin clenan (klenan) = aitta). Etuliittellä *s-klen se tarkoittaa jostakin kasata pois jättämistä, leviämistä, falskaamista, savun hajun jne. leviämistä. Se on siis johdannainen,ja ilman tuota s-:ä se tarkoittaa kokoontumista ja koossapysymistä. Edelleen kantaindoeuroopan johdannainen -s-klen-s- tarkoittaa toistuvaa leviämistä, tasoittumista, hajaantumista, latistumista. Savu-sanoja on haettava muualta.

Myös englannin < hollannin sana gas = kaasu,liittyy tähän:se on hollantilaisen kemisti Helmontin tiedelaina Palestiinan arabiasta (ghazon,al-ghazu =kaasu), mahdollisesti kreikan khaos on myös samaa perua.

Sanoilla ei ole tekemistä englannin sanan chew = jauhaa (hampaissaan), saksan kauen = kaluta, liettuan žiaunos = leuat (”ne jotka jauhavat”) eivät liity tähän, ne tulevat *gʰebʰ-tyyppisestä juuresta, joka tarkoittaa pureskelua.
Mitä sitten tulee sanaan kasvi (uudissana,siitä ”kermaaninen” taivutus), kasvaa, viron kasvama, unkarin haszon [hason] = lisä, hyöty etu voitto, jotka kovasti muistuttavat Tshuktshin sanaa, jossa kuitenkin on vahvoja SU-piirteitä, niin sen voisanoa ainakin varmasti, että Jorma Koivulehdon ”Kaermaanietymologia on ehdottoman varmasti päin persettä ja hänen typerimpiään lajissaan.

Näin sanoo myös Ralf-Peter Ritter:

” … 12. Allerdings macht der ”Ström” einige Schleifen. Vielfach haben die Aufsätze im wesentlichen identis-chen Inhalt. Beispielsweise kann man die Problematik kasvaa/rasva in KOIVULEHTO 1988, 1990a und 1990b ausführlich referiert finden.

… 87

KOIVULEHTO sieht seine Herleitung dadurch ”bestätigt”, daß die nämliche Metathe- se auch ”der einzige fi. Reimstamm” aufweist. KOIVULEHTO zufolge ist nämlich fi. kasva- die Entlehnung eines indogermanischen *h2aukse/o– ‘wachsen’ mit Substitution des Laryngals durch k.

Wenn es sich bei den beiden Wörtern aber um die einzigen Fälle mit der Lautfolge sv handelt,dann war die Verbindung *sv zur Zeit der Übernahme des Vorläufers von fi. kasva- ja ebenfalls unzulässig und stand somit für die Substitution des *sų gar nicht zur Disposition. Hat es aber die Verbindung auch sonst gegeben, verrin-gert sich die Wahrscheinlichkeit ihres fremden Ursprungs bzw. ihrer Monogenese.

Eine weitere Stütze für diese Metathese glaubt KOIVULEHTO in der Umstellung von ųr zu rų im Falle von fi. karva ‘Haar’< balt. *gaura- (lit. gaüras) gefunden zu haben. Tatsächlich sind aber Metathesen, an denen eine Liquida beteiligt ist, typologisch merkmallos und besagen überhaupt nichts für *ųs > *sų.

Zusätzliche Evidenz für die vermutete Metathese gibt es mithin nicht. KOIVULEH-TOs Etymologie für kasvaa trifft aber ohnehin schwerlich das Richtige. Die von ihm angesetzte urindogermanische Ausgangsform hat es allem Anschein nach gar nicht gegeben.Die indogermanischen Einzelsprachen zeigen bei dem in Rede stehenden Wort folgende Verteilung von Formen mit und ohne s-Erweiterung:

88.

Der Befund spricht mithin für ursprüngliche Schwebeablautvarianten *h2ayg (*h2ey-) *h2yegs– (schwundstufig *h2ugs- -s. SCHINDLER 1972b, 152). Das Germanische würde klar die alte Verteilung, die durch das Arische gestützt wird, reflektieren. Im Baltischen und Lateinischen findet sich die hiervon abweichende Form nur in isolier-ten Bildungen‚was für einen späteren Ausgleich spricht,z.B. im Falle von lit. aukstas ‘hoch’ zwischen einem regelrecht mit Schwundstufe gebildeten -to- Partizip *ukštas und augti.Im Tocharischen ist ebenso Kontamination anzunehmen wie im Griechis-chen, wobei hier entweder mit einer älteren s-haltigen Variante oder einer Entwick-lung auks- < *h2ugs- zu rechnen ist (s. PETERS 1982,15). Es ist also festzuhalten, daß es gerade in dem für das Finnisch-Wolgaische als Lehngeber in Frage kom-mende Indogermanischen (Arisch, Baltisch, Germanisch) keinerlei Evidenz für uridg. *h2aykse/o- ‘wachsen’ gibt!

Wenn fi. kasva- und mordw. kasom aber kein urindo-germanisches *h2aygs-reflek-tieren, dann besagt auch das tscheremissische kuikam ‘wachsen’ nichts, das KOI-VULEHTO auf die schwundstufige Form zurückführen will. Die Ähnlichkeit mit dem finnischen und dem mordwinischen Wort,an deren Zufälligkeit KOIVULEHTO nicht zu glauben vermag, beschränkt sich dann nur auf den Anlaut.

… ”

https://www.facebook.com/events/593239514545347/

Näin sanoo ”tunnettu tekijä”, Ilta-Sanomien Arja Paananen lehden TV-liitteessä.

Ranskalainen dokumentti (joka ei ollut kaikin puolin pelkästään huono verrttuna moniin muihin kaltaisiinsa), oli laadittu siten, että kadunmies (kuten Arjakin!) saa siitä täysin erilaisen, väärän käsi- tyksen, nimittäin että maataloustieteilijät Nikolai Vavilov ja Trofim Lysenko olisivat toimillaan ratkoneet PERUSIOLOGIAN silloista peruskysymystä perinnöllisyysmekanismin luonteesta.

Sitä kysymystä ratkottiin kuitenkin  ihan muitten kesken Venäjän- kin Tiedeakatemiassa.Yksi niistä muista sen sijaan oli dokumentis- sakin esitelty Nikolain nuorempi veli kvanttifyysikko Sergei Vavilov, sittemmin Tiedeakatemian puheenjohtaja. Silloinen johtava perin- nöllisyysmekanismin tutkija, SERGEI Vavilovin kvanttikemistikolle- ga, amerikkalainen Linus Pauling, joka keksi mm. atomien orbitaalit ja DNA:n rakennuspalikkoina toimivat neljä valkuaisainetta, oli myös NL:n Tiedeakatemia täysivaltainen jäsen ja sellaisena siellä Sergei Vavilovin alainen.

Maatalosakatemian (alemman tutkimushenkilökunnan kiintiöstä valit- tuna) puheenjohtajana Trofim Lysenko oli ennen kaikkea MEDIAPER- SOONA, sillä maataloutta johdettiin suuressa ilmastoriskien valtiossa paljolti sikäläisen yleisradion välityksellä. Tämän päivän Suomeen verrattuna hän olisi vähän kuin Jukka-Pekka ”Peilineurooniautismi” Häkkinen tai Kari Enqvist – nimittäin jos noilla jälkimmäisillä olsi jotakin todellista käytännön merkitystä…

Sergei Vavilov, NL:n Tiedeakateminan puheenjohtaja 1945 – 1951, kvanttifyysikko, mm. valokaapeli- ja ydinvoimateknologian kehittäjä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/09/historia-leipaa-kansalle-tutkija-valekeksija-ja-stalin

TV1 maanantaina 14.10. 2019 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 19. 10. klo 8.05, Areenassa

Arja: ” Neuvostoliiton vallanpitäjillä oli polttava ongelma. Miten saada kansa ruokittua? Kansan, jota riivasi toistuvasti nälänhätä. Väestön ruokkimista ei ollut koskaan ratkaistu kunnolla.

Nikolai Vavilov oli merkittävä kasvitieteilijä, agronomi ja geneetikko, jonka elämää ja uraa ohjaksi intohimo: maailman ruokkiminen. Tarkemmin sanottuna Neuvostoliiton kansan ruokkiminen.

Suuria lupauksia ja valekeksintöjä jakanut Trofim Lysenko oli biologi ja agronomi. Huomiota herättänyt mies väitti muun muassa kehittäneen- sä menetelmän, jonka avulla voitiin lisätä vehnän tuotantoa. Lysenkon tieteelliset läpimurrot yleensä epäonnistuivat.

Vavilovilta ja Lysenkolta odotettiin ihmeitä

Kumpikin miehistä yritti ratkaista Neuvostoliittoa vaivanneen ravinto-ongelman, mutta vain toinen onnistui.

Nikolai Vavilov joutui 1930-luvun lopulla Stalinin ja kommunistipuo- lueen epäsuosioon. Vastustajaksi noussut Trofim Lysenko onnistui saamaan omille, näennäistieteellisille opeilleen Stalinin jakamattoman hyväksynnän. ”

RK: Ei onnistunut. Stalin tiesi oikein hyvin, että Lysenkon teoriavihamielinen tieteenfilosofia on pielessä.

Molemmilla herroilla (…ei ”tovereilla”, sillä kumpikaan ei ollut koskaan edes hakenut NKP:n jäsenyyttä; aatteellinen liekanaru oli visioita esittävälle ei-jäselle pitempi) oli näytön paikka.

Akateemikko Nikolai Vavilov

Vavilov olisi ilmeisesti erittäin mielellään tutkinut ihmisen genetiikkaa (sanalla tarkoitettiin tuolloin eri asiaa, erityisesti geenipankkeja), mutta se ei käynyt päinsä, vaan hänet siirrettiin vastoin tahtoaan Maatalous- akatemiaan tutkimaan, geeniteoriansa pohjalta, kuinkas muuten, vilja- kasvien jalostusta. Hän tarttui kuitenkin tehtävään ja onnistui siinä oi- kein hyvin – taitaa olla ainoa tuollainen tapaus tieteen historiassa siinä suhteessa tuollaiselta pohjalta. Hänellähän oli mahdollisuus osoittaa kannattamansa teoria oikeaksi. Hänen nuorempi veljensä fyysikko, kvanttioptiikan tutkija ja valokaapeliteknologian isä ja yksi ydinvoimateknologiankin isistä Sergei Vavilov, oli korkeassa asemassa Tiedeakatemiassa ja valittiin sen puheenjohtajaksi v. 1945.

Agronomi, kokeellinen kasvinjalostaja Lysenko taas tuli tehtäväänsä poikkeuksellisella tavalla ”alhaalta” Maatalosakatemian sisältä: hänet valittiin 1936 ALEMPIEN TUTKIJOIDEN KIINTÖSTÄ sen puheenojoh- tajaksi, mikä asema oikeutti akateemikon arvoon ja Tiedeakatemian toimintaan osallistumiseen, vaikka hän ei ollut tohtori eikä professori. Maatalousakatemia ei nimittäin ollut varsinaisesti tieteellinen laitos, vaan sen tehtävä oli nimenomaan konkreettisesti kehittää maatalousteknologiaa.

Herroilla oli selitettävänä ja ratkaistavana akteemikko Ivan Mitshuri- nin mielestään toteama ilmiö, että kasvien siirtäminen sukupolvi su- kupolvelta pohjoisemmaksi paransi tehokkaamin sopeutumista kuin risteyttäminen pohjoisten villilajikkeiden kanssa – joka usenkin vain huononsi laatua. Michurin tutki erityiesti hedelmiä. Lysenkon mukaan ”mendelismi-morganismi”  erillistä, riippumattomista ja muuttumat- tomista geeneistä oli perätön, vavilovin mukaan taas vakiintuneet lajikkeet ovat jo valmiiksi valikoituja risteytymiä paikallisten villila- jikkeidenkin kanssa, eikä uusi riteyttäminen vie jalostusta tehokkaasti eteenpäin. Pitää löytää viljeltyjä ja villejä lajikkeita (kaukaa), joiden geenit ovat uusia ja tuovat uusia ominaisuuksia.

Vavilov ei ollut kaikessa oikeassa – eikä Lysenko myöskään ollut kai- kessa väärässä. Varsinainen tiedemies Lysenko ei kuitenkaan ollut, eikä hänestä myöskään sellaista tullut. Hän oli tieteelisen metodin vastaisen teoriavihamielisen LATTEAN EMPIRISMIN edustaja, sen suoranainen ”kunkku”.

Arja: ” Kahden miehen yhteentörmäyksestä sai alkunsa Neuvostoliiton historian dramaattisin epäonnistuminen – kommunistivallan kyvyttömyys pitää kansa kiinni leivänsyrjässä. ”

RK: Mitähän se Arja nyt tarkoittaa… Poikien riita alkoi vuodesta 1936 eli Lysenkon noususta Mattalousakatemian johtoon. Arja taitaa olla sekoittanut aikasempiin ”leivänsyrjäongelmiin”…

Toisin kuin dokussa väitetään Nikolai Vavilov kuoli keuhkotautiin v. 1943.

” Tiede politiikan palveluksessa

Ranskalainen dokumentti Leipää kansalle (12) kertoo kahden hyvin erilaisen miehen kohtalon 1920-luvun Neuvostoliitossa. ”

RK: MITÄ W… ???!!! ARJA ON KOKONAAN VÄÄRÄLLÄ VUOSIKYMMENELLÄKIN!!!!

ONKOHAN SE KOKO DOKU-MÄNTTIKIN!!!???

Arja: ” Historiadokumentti on koottu aikaisemmin julkaisemattomasta materiaalista. Ohjelma kuvaa vuosikymmenten takaisia dramaattisia tapahtumia ja muistuttaa kohtalokkaista seurauksista, kun tiede valjastetaan politiikan palvelukseen.

The Scientist, the Imposter and Stalin. Ohjaus: Gulya Mirzoeva. Tuotanto: Point Du Jour International, Ranska, 2017. Lukijana on Jaana Pesonen. ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/trofim-lysenko-ei-edustanut-noudattanut-eika-muuttanut-neuvostoliiton-tieteen-ideologiaa-1998

” torstai, 29. syyskuu 2011

NL oli todellisuudessa hyvin ”langoilla” genetiikan perustutkimuksessa

Pari lainausta:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/dna-n-rakenne-selvitettiin-50-vuotta-sitten-2003

DNA:n rakenne selvitettiin 50 vuotta sitten (2003)

Mitä elämä on? Miten ominaisuudet ihmisellä ja yleensä luonnossa periytyvät? Näitä kysymyksiä ihmiset ovat aina pohtineet. Näillä asi- oilla on aina ollut myös poliittinen ja ideologinen merkitys. 50 vuotta sitten tehty DNA:n rakenteen löytäminen toi näihin kysymyksiin ratkaisevaa selvitystä ja on epäilemättä yksi suurimmista koskaan tehdyistä tieteellisistä löydöistä.

DNA:n rakenteen selvitti kaksi tutkijaa, englantilainen Francis Crick ja amerikkalainen James Watson, jotka 28.2.1953 pääsivät selvyyteen DNA:n kaksoiskierrerakenteesta, ”kierteisistä tikapuista”, joissa tika- puiden poikkipienat muodostuvat emäspareista adeniini-tymiini (A-T) tai guaniini-sytosiini (G-C).Näiden emäsparien järjestys nauhamaisessa DNA-molekyylissä määrittelee perintötekijät eli geenit, joista puoles- taan määräytyy, minkälaisia valkuaisaineita missäkin solussamme val- mistuu. DNA-nauha on solujemme tumissa laskostunut ja kiertynyt ko- koon kromosomeiksi. Jos kromosomit liitettäisiin peräkkäin ketjuksi ja ketju oikaistaisiin,sillä olisi pituutta peräti 2 metriä! Kromosomipare- ja ihmisellä on jokaisen solunsa tumassa 23, eli yhteensä 46 kromosomia, joissa puolestaan on yhteensä n.60000 geeniä.Näistä kromosomeista 22 on jo ulkonäöltään samantyyppisiä pariensa kanssa,mutta viimeinen pari X ja Y-kromosomit eroavat toisistaan ja ne määräävät sukupuolen. Jos tämä viimeinen pari on XX, niin alkiosta kehittyy nainen, jos taas XY, niin mies.

Tällä hetkellä geenien tutkimuksessa ollaan niin pitkällä,että ihmisen ko- ko geenikartta pyritään saamaan valmiiksi vielä tämän kevään aikana. Kartan julkaisupäiväksi ollaan suunnittelemassa 25.4.2003, jolloin on 50 vuotta siitä kun Crick ja Watson julkaisivat löytönsä DNA:sta Nature-tiedelehdessä.

DNA:n rakenteen selvittäjä James Dewey Watson tänään.

… ”

DNA: KAKSOISKIERRE VAI KOLMOISKIERRE?

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/biotieteiden-nobel-2014-herattaa-kysymyksia-ei-vain-sen-uutisointi

” … Watson sai Nobel-palkinnon vuonna 1962 yhdessä Francis Crickin ja Maurice Wilkinsin kanssa dna:n molekyylirakenteen ja sen merkityksen selvittämisestä.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun elossa olevan palkinnon saajan Nobel-mitali kaupattiin.

86-vuotias Watson on kertonut aikovansa lahjoittaa osan myynnin tuotoista tieteen hyväksi ja hyväntekeväisyyteen, muun muassa entiselle opinahjolleen Chicagon yliopistolle.

Vuonna 2004 kuolleen Francis Crickin Nobel-mitali myytiin viime vuonna 2,2 miljoonalla dollarilla eli noin 1,8 miljoonalla eurolla. ”

James Watsonin plootu on Noopel-historian ehdottomasti painavim- pia, vaikka se olikin jaettu Francis Crickin ja Maurice Wilkinsin kanssa, ja vaikka yksi keskeinen tekijä, joka ensimmäisenä onnistui kuvaamaan DNA-molekyylin, Rosalind Franklin jäi palkitsematta (koska oli kuollut). Näistä juuri Watsonia varsianisesti pidetään DNA:n keksijänä, sillä hän ennakoi teoreettisesti oikein sen rakenteen.

Aiheellisesti jätettiin palkitsematta röntgendiffraktiotutkimusmenel- män kehittäjä, Neuvostoiliitonkin Tiedeakatemian jäsen USA:lainen Linus Pauling, sillä hän oli ensinnäkin jo saanut sen menetelmän kehit- tämisestä v. 1954 jakamattoman kemian Nobelin,  mihin DNA-tutki- muskin oli vaikuttanut, sillä se todisti, että hän olisi osoittanut oikeat DNA:n valkuaisaine-rakennuspalikat, mutta toisekseen hänellä oli DNA:n rakenteesta ja toiminnasta väärä teoria (kolmoiskierre), jonka Watson korjasi teoreettisesti ja Wilkins ja Franklin osoittivat kokeelli- sesti mahdottomaksi ydinkuvien pohjalta. Paulig kuitenkin päätteli aivan oikein, että DNA koostuu aminohapoista, ja se on ketju. Lisäksi Paulingilla oli jakamaton vuoden 1962 Nobelin rauhanpalkinto Tieteen- harjoittajien rauhanliikkeen PUGWASHin organisoimisesta. Pauling kuului niihin fyysikoihin, jotka olivat kieltäytyneet lähtemästä mukaan kehittämään ydinpommia.

Watson väitteli biologian tohtoriksi Chicagon yliopistossa 19-vuotiaana 1948, jonka jälkeen siirtyi tutkijaksi Kööpenhaminan yliopistoon. Francis Crick kokosi tutkimusryh- män Cambridgeen.Hän oli luonut siellä tutkijanasemansa sodan aikana,mutta ei ollut tohtori, vaan väitteli vasta DNA:sta.

James Watson toiminut 1961-2007 myös USA:n presidentin tiedeneuvonantajana.

Hänet leimattiin kyseenalaisen vitsin vuoksi ”fasistiksi” 2007, yksittäi- sellä lauseella jollaisten mälvääminen on ollut jokapäiväistä leipää esi- merkiksi Suomen YLEssä, ja teoriat ovat oleet sata kertaa pahempia. Crick oli DNA:n keksimisestä palkittujen joukosta ainoa, jolla oli ”sosiobiologiaharrastuksia”.

… ”

Linus Pauling,  USA, vuoden 1954 kemian (orbitaaliteoria, hemoglobiini) ja  vuoden 1962 rauhan nobelisti (PUGWASH-liike, kuva), DNA:n ”rakennuspalikoiden” osoittaja, myös NL:n akateemikko.

Saksa sai I maailmansodan alussa 1914 haltuunsa eteläisestä Baltiasta kulttuuri- sesti vieraan,monikansallisen alueen,johon historiallisesti liittyi oikein pahoja muistoja saksalaisille 500 vuoden takaa. Akselivaltojen tarkoitus oli ilmeisimmin liittää Puola Itävaltaan.Sitä valmisteli erityinen Itävallan Puolalaisarmeija komen- tajanaan Leninin perheen tuttu, puolankieliseksi liettualaiseksi tunnustaustuva menshevikkikenraali Jozsef Pilsudski. Nimi tulee Pilsudain kaupungista, joka tar- koittaa liettuaksi ”Sotaoikeutta”. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa Pilsu johti sen kolmanneksi voimakkainta osapuolta puolalaisia interventionisteja, 700000 miehen armeijaa (suurempaa kuin Puolalla oli esimerkiksi Varsovan liiton aikana). Pilsun liittolainen oli Ukrainan Keskus-Radan niin ikään menshevistinen sotilas- diktaattori Simon Petljura.  Liettualaisille Pilsu oli päävihollinen, ja siihen asen- noitumiseen vaikutti heidän kokemuksensa Ober Ostin ”Uudesta Euroopasta”…

Sen sijaan eteläisestä Baltiasta muodostettiin ”erikoisvaltio” Ober Ost, jota ei liitetty Saksaan ainakaan ilman perustavia muutostoimia (joihin olisi saattanut hyvinkin kuulua vanhan väestön hävittämien, sellaisia hallintoimia kuten väestön aitaaminen ).  Ober Ostin tarkoitus oli tuottaa Saksalle maataloustuotteita kuten ruokaa ja puuta, ja laajeminen.

Ober Ost oli eversti Erich Ludendorffin luomus vuodelta 1915. Hän oli kuulunut pitkään yleisesikuntaan,,jossa oli suunnitellut länsi-Euroopan kaupunkien valtauk- sia, jollaisen sitten erittäin menestyksellisesti  toteuttikin Belgian Liégessä. Hänet siirrettiin itärintamalle, jossa takkusi, ja jossa haudottiin kostoa 500 vuoden ta- kaisista kalaveloista.Hän esitti erityisen vasallivaltion muodostamista,jossa sak- salaisen feodaalisenkin laillisuuden mutkat vedettäisiin suoraksi. Hänen sotilasar- vonsa ja ”aatelisarvonsa” (jota ei ollut, vaikka sekä äiti että vaimo olivat korkeista junkkeripiireistä) eivät piisanneet valtiopäämiehelle.

Homma hoitui kuitenkin helposti kutsumalla siihen hommaan vaatimukset täyttä- vä entinen esimies sotamarsalkka Paul von Hindenburg, joka oli v. 1911 jäänyt eläkkeelle pääesikunnan päällikön tehtävästä. Hindenburg palasi myös yleisesi- kunnan johtoon, ja kenraali Erich von Falkenhayn lähetettiin johtamaan Turkin armeijan esikuntaa. Siellä hän joutui napit vastakkain Gallipolin voittajan kenraali Mustafa Kemal Atatürkin kanssa, joka tilanne päättyi siltä erää jälkimmäisen tappioon ja eroon, vaikka tämä oli kruununprinssi Vehideddininkin kaveri, minkä jälkeen nämä kaverukset lähtivät ”tarkastamaan sotatilannetta” Saksan länsirin- tamalla – ja päätyivät esittämään keisari Wilhemille, että ”Saksa tulee häviämään ja sodan ja olisi pyrittävä pikaiseen rauhaan”.

WIlhelm teki Saksan tärkeimmät strategiset päätökset. Näihin kuului mm. rajoit-tamattoman sukellusvenesodan aloittaminen erityisesti ympärysvaltoja materi- aalisesti tukevaa USA:ta vastaan (josta on syytetty Ludendorffia, mutta se sopii huonosti hänen tyyliinsä ja koskee aselajia, jonka johtamiseen hänellä ei ollut mi- tään annettavaa), joka johti USA:n liittymiseen sotaan.Helminkuun vallankumouk- sen jälkeen Saksa katsoi selkeästi päävihollisekseen Aleksandr Kerenskin ryhmit- tymän. Tämä linja jatkui vielä bolshevikkivallankumouksen jälkeenkin, jonka Saksa uskoi kokevan tappion. Brest-Litovskin rauha oli Saksan puolelta keskeisesti Lu- dendorffin valmistelema. Wilhelm päätti  Saksan osallistumisesta Suomen sisällis- sotaan Ober Ostin mies Rüdiger von der Goltzin  johdolla. Ludendorff ei harras- tanut etukäteisinfosotaa sotatoimien pohjaksi, koska sellaisesta taitava vastus- taja olisi vain haistanut, missä päin jotakin kieroa on tekeillä, mutta jälkikäteen vääristely ja väärien tahojen syyllistäminen oli vapaa: hän oli yksi ja varmaan tär- kein ”selkäänpuukotusteorian” isistä muka Saksan tappion selitykseksi I maail- mansodassa, vaikka oli itsekin esittänyt rauhantekoa USA:n liityttyä sotaan jo yli vuotta aikaisemmin kuin väittämänsä ”salapuukkoväki”!

Ober Ost (saksaksi virallisesti Oberbefehlshaber der gesamten Deutschen Streitkräfte im Osten) oli saksalaisten Baltiaan perustama miehityshallinto ensimmäisen maailmansodan aikana. Se perustettiin 1914 ja sen ensimmäinen johtaja oli Paul von Hindenburg. Erich von Falkenhaynin eron jälkeen johtajaksi tuli Baijerin prinssi Leopold.

Keisarillisen Saksan vuoden 1918 kevään itärintaman offensiivi laajensi saksalais- ten Neuvosto-Venäjältä vallattuja maa-alueita muualle Liivinmaan kuvernement- tiin ja Vironmaan kuvernementtiin sekä Ukrainassa sijaitseviin läntisiin ja keskisiin kuvernementteihin.

Alue oli jaettu kolmeen piiriin, jotka olivat Kuurinmaan piiri, Liettuan piiri ja Bialy- stokin-Hrodnan piiri. Kuurinmaan piiri liitettiin lopulta pääasiassa Latvian tasaval- taan. Liettuan piiri siirtyi vuonna 1918 Liettuan kuningaskunnalle ja lopulta Liettuan tasavallalle saman vuoden aikana. Liettuan piiri kuului aluksi osittain myös Keski-Liettuan tasavaltaan vuonna 1920, ja se liitettiin Puolan tasavallan Vilnan voivodikunnaksi vuosiksi 1923–1939. Bialystokin-Hrodnan piiri sijaitsi Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Hrodnan kuvernementissa.

YLEn dokumentti aiheesta tuo uutta tietoa: lähes kaikki natsi-Saksalle ominainen esiintyi jo Ober Ostissa

.

https://areena.yle.fi/1-4287683

.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/04/historia-unohdettu-ober-ost-saksalaisten-sotilaallinen-koevaltio

Historia: Unohdettu Ober Ost – saksalaisten sotilaallinen koevaltio