Elisa Cichoracki
Helsinki
Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.
Uusi valtakunnansovittelija ärsyttää ammattijärjestöjä – tahallaanko? Tyhmää!
Onkohan ammattijärjestöiltä mennyt ohi uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan vierailu vanhalla työnantajallaan kun kukaan ei ole avannut sanaista arkkuaan?
Uusi valtakunnansovittelija näyttäytyy uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa näkyvästi ja kuten asiaan kuuluu ”täysin puolueettomasti” vanhan esimiehensä kyljessä KT Kuntatyönantajien kotisivulla. Klikkaa tästä niin näet kuvan.
Jollei tietäsi, niin luulisi pariskuntaa vastavihityksi aviopariksi. Jotakin uutta jotakin vanhaa, ihan niin kuin morsiamen vaatetus, kuvaa parhaiten Piekkalaa kuvassa. Vanhaa vierellä seisova Piekkalan entinen pomo, työnantajaleiriin kuuluva Markku Jalonen, uutta valtakunnansovittelijan titteli. Kuvassa pariskunnan onni vaikuttaa täydelliseltä ”käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain…”. Ja yhdessähän on jo pitkään käytykin, tuskin olisi kaikille tuntematon nainen valtakunnansovittelijaksi muuten noussut. Niin ja olihan syynä myös se, että paremmat eivät työntekijäjärjestöille kelvanneet. Jalosen motiivina lie näyttää kunnille, että turvassa ollaan, takaportti hyvässä rasvassa jos sopimusneuvottelut kariutuvat.
Piekkala on pukenut päälleen arvostetun valtakunnansovittelijan viitan. Viitan, jonka kantaja on tunnetusti puolueeton, hillitty ja nauttii yhteiskunnallista arvostusta yli puolue- ja järjestörajojen. Puuttuuko uudelta valtakunnansovittelijalta ymmärrys siitä miten viittaa kannetaan, mikä on valtakunnansovittelijalle soveliasta ja mikä ei? No ei ainakaan hymyilemässä ensimmäisenä työnantajaleirissä ja vielä vanhan työnantajansa rinnalla.
Kysyä sopii, jäikö uudelta valtakunnansovittelijalta tekohymyä kuvaan säätäessään ottamatta huomioon meneillään oleva kireä työmarkkinatilanne? Unohtuiko menneen kevään puheet edeltäjänsä Minna Helteen muka puolueellisesta sovittelutoiminnasta ennen hyppyä työnantajaleiriin kesken kauden? Ylen ykkösaamun heinäkuisessa radiohaastattelussa asia oli vielä Piekkalalla tuoreessa muistissa. Siinä vieritti syyn työntekijäjärjestöpomojen haukuista Helteen loikalle. Aina on syy sysissä tai sepissä. Niin tuossa ensimmäisessä haastattelussakin vaikka itse aiheutti haukut äkkipikaisilla kommenteillaan. Taitaa vain olla niin, että uudella valtakunnansovittelijalla palikat ovat edelleen sekaisin.
Piekkala unohti, että on koko työelämänsä ollut työnantajan leivissä. Päästä varpaisiin työnantajan edustaja. Olisiko uudessa tehtävässä uskottavuuden nimissä ollut paikallaan tehdä ensiesiintyminen työntekijäleirissä? Tai sitten ihan vain olla hiljaa ja näkymätön kunnes on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ammattijärjestöjen viimeaikaisesta kiukuttelusta päätellen hihojen käärimisen aika on lähellä. Hyytyykö Piekkalan tekohymy silloin. Veikkaan, että hyytyy.
Ne, jotka tuntevat Piekkalan hyvin huomaavat puntin jo tutisevan vai pitäisikö sanoa helman nypistelyn alkaneen. KT Kuntatyönantajien työmarkkinaseminaarissa viime viikolla, jossa em. kuva on otettu, Piekkala totesi, että ei ole hyvä, että sopimusta pyritään samaan aikaan hinnalla millä hyvänsä. ”Parempi on silloin antaa asioiden vähän hautua. Koska neuvottelijoina on ihmisiä, on hyvä ottaa huomioon tunteet, lepo ja ravinto. Väsyneenä on vaara, että takerrutaan yksityiskohtiin ja neuvotteluissa jäädään junnaamaan paikallaan.” Näin siis lausui tuore valtakunnansovittelija. Taitaa olla laatuaan ensimmäinen valtakunnansovittelija, jonka fokus ei ole riidan ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä, siinä miten umpikujasta päästään pois, vaan levossa ja ruuassa.
Piekkalan tuntevat tietävät syyn tunteiden, levon ja ravinnon esille ottamiseen. Ilman niitä Piekkala itse ei pysty neuvottelemaan. Hänellähän on tunnetusti unisukat jalassa jo kello 21. Vai onko joku nähnyt Piekkalan liikkeellä iltamyöhällä tai peräti yöllä – tuskin! Miten lie tulee selviämään pitkään yöhön jatkuvista neuvotteluista? Tiukkoihin neuvottelutilanteisiinhan ei tunnetusti sovi himmailu. Ja eikös väsytys ole juuri paras sopimuksen syntyedellytys.
Tunteiden hillinnässäkin on Piekkalalla ollut vaikeuksia heti kun asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaisesti. Ihan on itse kertonut sammuttaneensa valot kesken neuvottelujen ja jättäneensä neuvottelukumppanit pimeään ihmettelemään. Ennen kuin tunteet ovat riistäytyneet? Ravinnostako löytynyt lääke tunnehillintään? Aika näyttää.
Niin ja löytyyhän kuvasta kaulalta risti. Luottaa ylhäältä tulevaan apuun? Ei kuitenkaan mainittu ritirimpsussa levon ja ruuan ohessa. Eli ei sittenkään tärkeä. Onnenamuletti ja suoja pahalta? Aika näyttää!
