Onko historiasta löydetty uusi suomalais-ugrilainen kieli?

Kyseessä olisivat muinaiset veneetit.  Näin väittää kanadanvirolainen Anders Pääbo, joka on tutkinut ennen ajanlaskun alkua Adrianmeren rannalla ja myös Baltian rannikolla asuneiden tuon nimisten kansojen perintönä jääneitä roomalaisia tekstejä ja paikannimistöä ja lainosanoja molemmilla alueilla.

Italian kansat rautakaudella. Huom! Latinalaisten aika vaatimaton siivu faliskien ja umbri(alaist)en välissä. Lisäksi Rooma ei tuolloin kuulunut heidän ydinalueeseensa, vaan se oli (ensimmäinen?) heidän perustamansa colonia pohjoisesta etelään joh- tavien (hevos)karavaanikauppateiden ja rannikolta sisämaahan Tiber-jokea johta- vien merikauppareittien risteyksessä. Rooma kappasi kuitenkin muiden heimojen avulla vallan emämaaltaan ja tasavaltalaisen Rooman valtion valtiomuoto luotiin luotiin näiden heimojen hallintokompromissin tuloksena. Latium tarkoittaa tasaista, latteaa maata erotukseksi vuoristosta. Pääkaupunki oli ensin samaa tarkoittava Lavinium.

Kaikki harmaan sävyillä merkityt kansat ovat latinalaisten läheisiä kielisukulaisia. Saappaanvarren alueet muodostavat heimoliiton. Rooman, hyvän asiakkaan (?) pussiin pelasivat aina myös sicelit ja veneetit. Kun joku ulkopuolinen yritti niitä Roomaa vastaan usuttaa, kuten esimerkiksi Hannibal molempia, seurauksena oli juonittelijalle katastrofaalinen operaatio.

Latinalaiset tunsivat tarut Troijan sodasta ja väittivät kuninkaansa Aeneiaan osallistuneen siihen (Troijan puolella, ei siis Kreikan). Nimi Rooma tulee kantaindo- euroopan ”(ylä)virtaa” (ja erityisesti paikka jossa ylävirran kosket muuttuvat rauhalliseski joeksi) tarkoittavasta sanasta  ”*s-rem-”, josta tulee mm. – yllätys – suomen Rauma, liettuan sraumė̃ , latvian  straume  = hidas virta, srūti (srū̃va, srùvo), vanh.  *s-remti > *srauti (srauna, srovė).

Etruskin kielessä on tosin sana ruma = pieni, vähäpätöinen, mutta Rooma ei ollut tuota ennen edes ruma tai vähäpätöinen, vaan se oli syntynyt vain tuon ajan uusien teknologioiden pohjalta. Liivissä on muuten myös viroon jälkimmäisessä merkityk- sessä lainattu sana ”rumali”, joka tarkoittaa roomalaista ja kauheata ahmattia suursyömäriä, jollaisia roomalaiset taatusti bileissä olivat silloin, kun muutkin kuten vieraat saattoivat päästä heitä näkemään. Heidän, sanotaan katurahvaan (populus) ja orjien täysin arkipäiväinen hengissä pysymisruokansa jossakin sisämaan kaupun- gissa kuten Roomassa oli nimittäin niin huonoa ja pahaa ja vaarallistakin, että sitä syötiin mahdollisimman vähän ja harvoin: ”keskitysleiriruokaa” kuten pilaantunutta kalaa ja bileistä yli jäänyttä lihanroiketta, ruohoa, juuria, jauhonkyrsää, joiden maku häivytettiin hapansilakan (hapanmakrillin) liemellä, joka on siedätettävä aine, joka sitten, kun siihen on bakteerikanta tottunut, pitää aisoissa vaihtelevammat pöpöt. Tällaisia ruukkuja täynnä ollut laivanhylkykin on löydetty. Liha ei pysy kuumassa ilmanalassa suolattunakaan kunnossa: muutenhan mereen kuolleet elukat eivät mätänisi…

Etymology of the ethnonym Veneti

The ethnonym would then be etymologically related to words as Latin venus, -eris ’love, passion, grace’ and in later forms ’beloved, friendly’; Sanskrit vanas- ’lust, zest’, vani- ’wish, desire’; Old Irish fine (< Proto-Celtic *wenjā) ’kinship, kinfolk, alliance, tribe, family’; Old Norse vinr, Old Saxon, Old High German wini, Old Frisian, Old English wine ’friend’,  [3] Norwegian venn ’friend’. The name ”Wends” was a historical designa- tion for Slavs living near Germanic settlement areas. Also, the word wend meant water in the Baltic Old Prussian language suggests that the Wends were those who lived by the water or waters. [4] In the Esto- nian and Finnish names for Russia — Venemaa and Venäjä — possibly originate from the name of the Veneti. [5][6]

According to the 20th century linguist Julius Pokorný, the ethnonym Venetī (singular *Venetos) is derived from the Proto-Indo-European root *wenh₁-, ’to strive; to wish for, to love’. As shown by the compara- tive material, the Germanic languages may have had two terms of dif- ferent origin: Old High German Winida ’Wende’ points to Pre-Germanic *wenh₁étos, while Lat.-Germ. Venedi (as attested in Tacitus) and Old English Winedas ’Wends’ call for Pre-Germanic *wénh₁etos.

Venus on latinaa ja tarkoittaa veneettinaista. Se sai jumallattaren hahmon kreikkalaisten Afroditelta, kun roomaliset sotilaat ja muut kyllästyivät kotilieden jumalattareen Vestaan, joka symboloi erilaisen tavaran keräämistä kotiin (ja ”istui aarteensa päällä”…). Vestan ruuista jo olikin puhetta. Sen sijaan Venus näytti ainakin taiteessa aina käristävän hiekkarannalla jotakin peuranpyllyä tai keittelevän jotain mereneläviä ja sekoittelevan viiniä  vähissä vaatteissa.

Bretagnen venetit: Veneti (Gaul)

Bretagnen etelärannalla asustanut purjehtijaheimo venetit,joita roomalaiset pitivät keltteinä (vaikka eivät erottaneet esimerkiksi germaaneja ja kelttejäkään, erottelu perustui enempi paikkaan kuin kulttuuriin) liittoutui Gallian sodassa 76 e.a.a. Julius Caesarin kanssa, mutta Caesar petti heidät.


Map of the Gallic people of modern Britanny :

Venetit keskellä sinivihreällä.

Näiden venettien spesiaaliala oli pronssin valmistuksessa tarvittavan tinan kauppa, jota he toivat Britannian Cornwallin kaivoksista. Miten tämä tina lähti satamasta eteenpäin ja minne? Näistä tunnetaan merenkulkupuoli, koska Caesar on sitä kuvannut, mutta heidän kolikossaan laukkaavat hevoset.

Nimi Anglia on muuten preussia ja tarkoittaa ”Hiilimaata”, lt. anglis , lv. uogle = hiili.

The Veneti were a seafaring Celtic people who lived in the Brittany peninsula (France), which in Roman times formed part of an area called Armorica. They gave their name to the modern city of Vannes.

Other ancient Celtic peoples historically attested in Armorica include the Redones, Curiosolitae, Osismii, Esubii and Namnetes.

The Veneti inhabited southern Armorica,along the Morbihan bay. They built their strongholds on coastal eminences, which were islands when the tide was in, and peninsulas when the tide was out. Their most notable city, and probably their capital, was Darioritum (now known as Gwened in Breton or Vannes in French), mentioned in Ptolemy’s Geography.

The Veneti built their ships of oak with large transoms fixed by iron nails of a thumb’s thickness.They navigated and powered their ships through the use of leather sails. This made their ships strong, sturdy and structurally sound, capable of withstanding the harsh conditions of the Atlantic.

Judging by Caesar’s Bello Gallico the Veneti evidently had close relations with Bronze Age Britain; he describes how the Veneti sail to Britain. [1] They controlled the tin trade from mining in Cornwall and Devon. [2] Caesar mentioned that they summoned military assistance from that island during the war of 56 BC. [3]

Julius Caesar’s victories in the Gallic Wars, completed by 51 BC, extended Rome’s territory to the English Channel and the Rhine. Caesar became the first Roman general to cross both when he built a bridge across the Rhine and conducted the first invasion of Britain.

Caesar reports in the Bellum Gallicum that in 57 BC, the Gauls on the Atlantic coast, including the Veneti, were forced to submit to Caesar’s authority as governor. They were obliged to sign treaties and yield hostages as a token of good faith. However, in 56 BC, the Veneti captured some of Julius Caesar’s officers while they were foraging within their regions, intent on using them as bargaining chips to secure the release of the hostages Caesar had forced them to give him. Angered by what he considered a breach of law, Caesar prepared for war.

Sllavilaset (?) vendit

Ensimmäinen teoria, joka yhdisti nuo väestöryhmät, oli germaaninen teoria slaavilai- sista vendeistä, jota nimitystä käytettiin germaanien toimesta kansainvaellusten ajan jälkeen 600-luvulla läntiseenkin Euroop- paan levittäytyneitä länsislaaveista, joiden heimojen omia nimiä olivat olivat mm. obotriitit ja wiltzit. Teoriaa kannatetaan vieläkin.

Slaavilaisten wendien asuttamat alueet 1100-luvulla.

Eräillä keltiiläisillä kielillä vendien nimi oli finn tai fine,millä ei tarvitse olla Suomen vieraskielisen nimen kanssa yhteyttä – mutta täysin mahdotontakaan sellainen ei ole.

Vendit (Baltia)

Vendit olivat heimo nykyisen Latvian Cēsisin alueella.Tutkijoiden parissa ei ole täyttä varmuutta siitä, olivatko vendit slaaveja vai suomalais-ugrilaisia. Vendi-nimitystä on käytetty monista slaavilaisista kansoista, mutta monet tutkijat uskovat heidän puhuneen suomalaissukuista kieltä. Ensimmäinen maininta heistä on Henrikin Liivinmaan kronikassa, jonka mukaan he olivat alun perin asuttaneet Ventajoen aluetta Kuurinmaalla, mutta kuurit olivat karkottaneet heidät nykyisen Riian alueelle ja edelleen Cēsisin alueelle, jossa asui heidän lisäkseen latgalleja. Vendit käännytettiin kristinuskoon rauhanomaisesti vuonna 1206 ja sen jälkeen he taistelivat Kalparitariston puolella Baltian pakanakansoja sekä venäläisiä vastaan.

Liivinmaan riimikronikassa vendeihin liitetään mahdollisesti Latvian lipun syntytarina. Kronikan mukaan vendien alueelta Cēsisistä tulleet sotajoukot toivat tullessaan valko-punaraitaisen sotalipun.

Ventavan alue Venta-joen suulla katsotaan vendien/veneettien vanhaksi alueeksi. Venta-nimeä pidetään kelttiläisenä, se tarkoittaa ”keskusta ja pääkaupunkia” (mm. Winchester) ja liettuassa siitä johdettu vieta tarkoittaa ylipäätään paikkaa.

A. Krūkas glezna ”CēsisLatvijas karoga šūpulis 1279. g.”, kurā mākslinieks mēģinājis rekonstruēt latgaļu 13. gadsimta karogu.

Latvian vendien lippu, eli nykyinen Latvian lippu 1200-luvulla Cēsisissa (maalattu tuolloisen kronikan mukaan). Lippu on vahvasti Rooman ve- neettien mallin mukainen, ja on sitten useilla paikkakunnilla palautettu esimerkiksi kaupunkilipuksi. Rooman veneeteillä on valkoisen raidan sijasta valkoinen risti (mikä saattaa johtua kristinuskosta), jota on edelleen ehkä tyylitelty:

Triesten,               Oderzen,       Padovan,        Vicenzan,

https://www.tiede.fi/comment/2604624#comment-2604624

Puolan kielen etymologi Aleksandr Brükner (1856 -1939) esitti, että Rooman ja Baltian veneetit ovat samaa alkuperää, jonka hän arveli olevan lähellä kantaidoeurooppaa.

Aleksandr Brükner

” Though Jordanes is the only author to explicitly associate the Veneti with what appear to have been Slavs and Antes, the Tabula Peutinge- riana, originating from the 3rd–4th century AD, separately mentions the Venedi on the northern bank of the Danube somewhat upstream of its mouth, and the Venadi Sarmatae along the Baltic coast. [17] ”

Sarmaatit saivat nimensä ”lisko(nnäköiset) ihmiset” käyttämistään kaviohaarnis- koista. Myös heidän kielisukulaisensa alaanit käyttivät sellaisia käydessään hevos-karavaanikauppaa Persian ja pohjoisten alueiden välillä. Venadi Sarmatae tarkoittaa ”liskonnäköisiä (sarmaatin näköisiä) veneettejä”: se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös veneetit käyttivät ainakin joissakin vaiheissa sellaisia. Kaviohaarniskalla on sellainen ominaisuus, että se torjuu metalliskärkisiä nuolia ja keihätä, ja jopa miekanpistoa sitä paremmin, mitä terävämpiä nämä ovat. Sittemmin viikinkimiekkojen kärjet tetiinkin paksuiksi ja pyöreiksi: ei katkennut ja lumpsahti haarniskan suojen tai kavioiden välistä.

” Henry of Livonia in his Latin chronicle of c. 1200 described a tribe of the Vindi (German Winden, English Wends) that lived in Courland and Livonia in what is now Latvia. The tribe’s name is preserved in the river Windau (Latvian Venta), with the town of Windau (Latvian Ventspils) at its mouth, and in Wenden, the old name of the town of Cēsis in Livonia. The fact that 12th century Germans from Saxony referred to these people as ’Winden’ suggests that they were Slavs. [18] (See Vends). ”

.
Puolalainen slavisti Aleksandr Brückner  esitti, että Venta on kantaindoeurooppaa ja latinaa lähellä olevaa veneetin kieltä, joka kuului kelttiläis-romaaniseen kieliperheeseen. (Tosin eräät venäläiset lähteet arvelevat väiden Roomankin veneettien olleen länsislaaveja.)

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=Venta

https://www.tiede.fi/comment/1445254#comment-1445254

Max Vasmer (1886 – 1962)

Venäjä etymologit Max Vasmer ja tämän teosten toimittaja venäjäksi akateemikko Oleg Trubatšëv myötäilevät Brükneriä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/02/mista-turku-tulee-ja-minne-menee

tiistai, 5. helmikuu 2019

Mistä Turku tulee (ja minne menee…)?

Välittömästi nimi tullee balttilaisesta kuurin kielestä, joka on sulautunut (uudestaan?) latviaan. Mutta mistä se sinne on tullut, vai onko siellä kehittynyt aina kantaindoeu-roopasta asti? Samalla tutkitaan vieläkin arvoituksellisempien turkki- ja Turkki-sanojen taustaa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

turgus = tori, kauppankänti, markkinat, balttilais-iranilaista kantaa.

Venäjä tuo asiaan uutta pointtia:

https://vasmer.lexicography.online/%D1%82/%D1%82%D0%BE%D1%80%D0%B3

торг = tori, kauppa, tingintä, huutokauppa

род. п. -а, торго́вый = kaupallinen, kauppa-, торгова́ть = käydä kauppaa,

укр. торг, род. п. -у, др.-русск. търгъ, ст.-слав. тръгъ ἀγορά [agora] (Супр.), тръгóвьнъ, тръговиште, болг. търг, сербохорв. тр̑г «площадь = aukio, рынок = markkina; товар = tavara», словен. tȓg «рынок», чеш., слвц. trh, польск. targ, в.-луж. torhośćo Праслав. *tъrgъ (основа на -u; см. Мейе, ét. 239),

родственно лит. tur̃gus «рынок», лтш. tìrgus — то же,

венет. Τεργέστε [Tergeste] «Триест = Trieste» (Страбон 314), Opitergium, местн. н.на территории Венеции (буквально «хлебный рынок = leipätori» или «товарный рынок»), иллир. tergitio «negotiator», абл. tregë «рынок»; см. Г. Майер, IF I, 323 и сл.; Кречмер, «Glotta», 22, 102; 30, 140 и сл.; М. — Э. 4, 194 и сл.; Эндзелин, СБЭ 198; Лагеркранц, IF 25, 370; Краэ, IF 58, 220.

Из вост.-слав. заимств. др.-сканд. torg «рынок», шв. torg, датск. torv, фин. turku; см. Ельквист 1205; Томсен, SА 4, 404; Миккола, Berühr. 170 и сл.; ÄВ 80.  s. air. torc

Brüknerin tulokset hautautuivat erilaisten pseudoteorioiden humuun, joissa usen haettiin ”hienoja” kieli- ja muita sukulaisia esimerkiksi antiikin tai Raamatun kielten ja kansojen joukosta – tai eräät toiset mahdollisimman kaukaa niistä. Brüknerin asennoituminen on kuitenkin päinvastainen: hän kyseenalaistaa ”omilleen” rakkaan oletusarvon, jonka ainoana kilpailijana on kai ollut, että Rooman veneetit olisivat olleet latinalaisia ja että muunimien yhtäläisyys on sattumaa ja ”yleistä indoeurooppaa”.

 

 

UUSI TEORIA ESITTÄÄ TODISTEITA VENEETTIEN KIELEN LÄHEISISTÄ SUHTEISTA SUOMALAIS-UGRILAISEEN KIELIKUNTAAN

Tässä yhteydessä on kuitenkin sanottava, että kirjallinen historiallinen aineisto on tieteyllä tavalla rajoittunutta: se koostuu paikannimien ja lainojen lisäksi sakraalisista, pappien jumalille kirjottamista tekstinpätkistä. Voidaan mm. kysyä PUHUIVATKO PAPIT TEMPPELITOIMISSAAN JA KANSA SAMAA KIELTÄ – vai puhuivatko papit liiviä ja kansa esimerkiksi kelttiä?

Anders Pääbo (mahdollisesta sukulaisuudesta neandertalin ihmisen genomin selvittäjän Svante Pääbon kanssa ei tietoa) yhdistää myös asiaan aiheettomasti pohjois-Euroopan varhaisimman Maglemosen kulttuurin. Se edustajat eivät puhuneet uralilaista kieltä, vaan sellainen on tullut idästä samoihin aikoihin, kun Maglemosen kulttuuri on lakannut. Maglemoset tunsivat piikiviterät (sellaisella voi ajaa partansakin) ja liikkuivat yhdestä puusta koverretuilla ruuhilla. Veneetit kävivät meripihka-,pronssi- ja muiden arvotarvikkeiden kauppaansa kaviohaarnikoiduin hevoskaravaanein kuin alaanit idempänä.

http://www.paabo.ca/papers/veneticgrammar+dots.pdf

The Language of the Ancient Veneti

A DESCRIPTION OF VENETIC PRONUNCIATION AND GRAMMAR

Two papers from chapters in

“THE VENETIC LANGUAGE

An Ancient Language from a New Perspective: FINAL”

(rev 6/2015)

Andres P ä ä b o (Ontario, Canada) www.paabo.ca

The following papercovers two subjects how Venetic was written and how it was pro-nounced, and Venetic grammar and comparison with Estonian and Finnish. Both are from the full document.

“THE VENETIC LANGUAGE

An AncientLanguage from a New Perspective: FINAL”

The pronunciation draws fromexisting academic decisions about how the Venetic writing sounded, but I add my own discovery that the dots are phonetic markers, mostly signaling palatalization. The grammar description isthe result of my lengthy analysis of the Venetic inscriptions described in the above document which approached the Venetic inscriptions directly instead the traditional approach of making assumptions and forcing the assumptions into the inscriptions. The proper methodology should not involve any existing language, but conclusions should be reached from the inscriptions themselves, from their context in the archeological information and within sentences themselves. Originally one gets simple results like‘Man –duck– elder’, but one keepsan eye on the grammatical endings and looks for consistent meanings. Thus the methodology did not project any known language onto the Ve-netic. However,once it was clear Venetic was Finnic, I began to take notice of parallels in Es- tonian and Finnish and discovered some major grammatical endings were close to the same. In languages, grammar changes most slowly, andthat is why more distant languages will still be similar in grammatical features. And that is also why for any suggestion that Venetic was genetically connected toEstonian or Finnish, we MUST find similarity in grammar.

2PART ONE: PRONUNCIATIONHOW VENETIC SOUNDED

A New Interpretation of the Dots in Ancient VeneticInscriptions, and Resulting Phonetics

Andres P ä ä b o (Apsley, Ontario, Canada)

ABSTRACTIn northern Italy we find several hundred short examples of writing by an ancient people the Romans called Veneti and Greeks Eneti. Written mostly in several centuries after 500BC, these inscriptions borrow the Etruscan alphabet, but use it to write continuously, and with dots inserted into the text in a frequent manner that does not represent word boundaries like dots didin Etruscan and Latin. Traditional studies of the inscriptions have regarded the dots as somekind of syllabic punctuation, and the explanation of how they work is not believable because human nature requires that this dot punctuation be as easy or easier to handle than the word boundary marking of Etruscan, of which the Venetic must have been aware. This paper offers apractical alternative – that these dots are actually phonetic markers mainly marking palatalization but also other phonetic behaviour all of which involves a rai-sing of the tongue. This concept is a very good one because the use of dots has to be simple enough for anyone to use. In this case, the scribe simply inserted them wherever there was some kind of tongue-action of any kind.These dots were enough for the reader familiar with Venetic to be able to read it properly.

Interestingly the Venetic writing allows us to actually reconstruct how the language sounded. Comparing words in today’s highly palatalized Livonian with mildly palatalized Estonian, gives us some insight into how the dots modified sounds. The author also proposes the theory that the Venetic, lying at the bottom of amber trade from the Jutland Peninsula was identical to the ancient Suebic language at the source of the amber, and that the palatalizationand stød of modern Danish ultimately comes from it.

______________________

1 INTRODUCTION

1.1 Phonetics determined from Latin and Etruscan

In northern Italy we find several hundred short examples of writing by an ancient people the Romans called Veneti and Greeks Eneti. Written mostly in several centuries after 500BC, these inscriptions borrow the Etruscan alphabet, but use it to write continuously, and with dots inserted into the text in a frequent manner that does not represent word boundaries like dots did in Etruscan and Latin.

Figure 1.1 shows a very good example of Venetic writing. In small case Roman text below itwe see the text transformed to a form we can read, using Roman alphabet phonetics.

[reference atLLVEs64]

(MLV and LLV references indicate their locations in the cataloguing books – see endnotes)

megodona.s.toka.n.t|e.s.vo.t.te.i.iio.s.a.ku|t.s.$a.i.nate.i.re.i.t|iia.i.

Venetic text is read in the direction the characters are pointing, in this case right to left. When it gets to the end of the line it goes to the next, starting at the rightagain. In other inscriptions theletters may simply turn and come back – one follows the direction the letters (such as the E) arepointing. The convention of writing down Venetic text in Roman al-phabet is to write them in Roman alphabet small case, in themodern left-to-right, adding the dotsin their proper places. New lines, changes in di-rection, continuation on the other side are shown with a ver-tical line. In reality these new lines or changes in direction mean nothing. It is done purely from the scribe running out of space. Mostly they are irrelevant to reading the script. Often they do not even respect word boundaries – as if the scribe did not even have a concept of word boundaries butwrote what he heard – which sometimes resulted in variations in spel-ling and dot-handling. Notein the above example the dots appear almost like short I’sand that may be how the practice gotstarted – trying to write pala-talizations with short I’s The Ancient Veneti borrowed the Etruscan alphabet for their writing and then modified it – mostly from introducting dots. From the relationship between Etruscan and Roman Latin in thesame area, and other factors, the sounds of the Etruscan alphabet are quite reliably understood,and we can assume that when Veneti adopted the Etruscan alphabet they also adopted its sounds.But in my new view of the matter, they then modified those sounds by adding dots before andafter some letters as needed. We cannot argue too much against how Venetologists in the past have decided on the sounds of the Ve-netic alphabet. I only found a couple of issues. Therefore other than offering my summary of the most common Venetic letters in figure 1.1, we need not discuss the phonetics ofthe Venetic alphabet further.

Figure 1.2

THE BASIC VENETIC PHONETIC ALPHABET WITH ROMAN EQUIVALENTS

(with small modifications from current thinking)

NOTES ABOUT SMALL ISSUES (discussed later)

1 – The X-like character is most common, but in the round stones of Padua, the T is represented by a circle with a dot inside.

2 – The L-character we think sometimes has a form that can be confused with one of the P-characters. Watch for two possibilities insome inscriptions.

3 – Traditional Venetic interpetations have assumed that the I with the dots on both sides is an “H”. This is correct only if the H has a high tongue, as it is an ‘over-high’ “I”. It actually sounds either like a “J”(=”Y”) or an “H” depending on surrounding phonetics.

4 – I believe that the big M-like character is probably an “ISS” as in English “hiss”, and not really the “SH” (š)that has been assumed. We show it when transcribed into Roman small caps form with $.

The main purpose of this paper is to solve the mystery of the dots found in the AncientVenetic inscriptions.

1.2 The Mystery of theDots in Ancient Venetic Inscriptions

Traditional studies of the inscriptions have regarded the dots as some kind of syllabic punc-tuation, and the explanation of how they work is not believable because human nature requi-res that this dot punctuation beas easy or easier to handle than the word boundary markingof Etruscan, of which the Venetic must have been aware.Originally ancient writing by Etruscans and Veneti were written continuously without any punctuation, but that made it difficult to read. You had to sound out the letters and then try torecognize the words. The Etruscans solved the problem by using dots to show the word boundaries. Romans followed the practice, and then the dots disappeared and there were spaces.However, for some mysterious reason, the Veneti did not try to explicitly show word boundaries. They began putting dots on either side of a letter. Through the years academics attempting to interpret the Venetic inscriptions puzzled over these dots.

According to the accepted explanation, the dots were used to separate the final consonants from preceding phonological units, but was not present between a consonant or aconsonant (obstruent+sonorant) group and a following vowel (monophthong or dipthong), giving a syl-labic form C(C)V(C) which then underwent changes due to weakening and loss of h- (*ho.s.ti.s. > *.o..s.ti.s.) and syncope of i preceding a final fricative (*.o..s.ti.s. > *.o..s.t.s.). As nice as it may be to present to understand the linguistic shifts in a language, we must not forgetthat the number of in-stances of Venetic inscriptions is limited. It is not enough to iden-tify a few ‘proofs’ of a theory, as that can simply be an arrange-ment of a few instances of coincidences that seemto demonstrate a pattern. But let us berealistic. Let us imagine the language being in actual use, and being spoken in many dialects and being interpreted in writing in different ways. Forexample, how do we know that .o..s.t.s. came from .o..s.ti.s. Maybe it did, but maybe .o..s.t.s.wassimply from laziness.

Consider your modern language.How often do you see vowels of consonants dropped by different speakers.For example someone says “DIFFRENT” in-stead of “DIFFERENT”. Venetic suffers from having been written continuously and there being sofew examples (less than 100 complete senten-ces, not fragments) The overly intellectua-lized assumptions of linguistic shifts and patterns come from imagining that Venetic writing was highly standardized and formalized so that every-one spoke it in exactlythe same way or wrote it in exactly the same way.

But is that assumption realistic. We have to allow for the more natural in-terpretation as sug-gested from the use of writing in Greece and elsewhere – that it was not exclusive to some priestly class but something that inspi-red everyone. Even if writing was only available to the educated, even among the educated dialects varied. Thus if we take the more realistic view, that Venetic writing developed, as it did elsewhere, asa popular fad – something that pre-served sentences or made objects speak – then we have toapproach the entire subject of the Venetic inscriptions from the point of view of it being something easy to master. You had your basic sounds – the natural vowels and consonants formed by the mouth in the most natural positions – and then you had to modify it here and therewith intonations, stresses, pauses, and other effects such as palatalization, trills, etc. One way ofidentifying the depar-ture from the most natural human sounds, is by adding punctuation. Imaginea modern lin-guist trying to record a language he does not know. He will write down the soundsin phonetic writing, and add punctuations for stress, length, etc. It seems to me that if thisapproach of capturing the sound of speech is soobvious today, that it would be obvious inancient times.

Identifying word boundaries like we do today, helps us read because all languages have con-sistent patterns for word units. For example, stress may always be on the first syllableon a word. There may be length and pause features too. But in order to read writing that only shows word boundaries, you have to already know the language. Phonetic writing simply reproduces the speech, and the writer does not need to know the language at all. Thus what if the Venetic dots represent phonetic punctuation.Yes,even if the linguists’ ob- servations about many of the dots locations are correct, their explanations are merely a byproduct of the way the language is spoken. Let’s say that Venetic always palatalizedan “S” sound before a “T” as in dona.s.to Then the dots obviously have arelationship to sounds before and / or after. But it is absurd to imagine that the purpose of the dotsare to identify the word boun-daries indirectly. It makes more sense that dots were added aroundan “S” in that en-vironment simply because that was how they spoke it. There is a similar word lag.s.to that shows it again. Certainly we can find some examples in which a pat-tern is repeated. But it is much much more realistic to imagine aword of Venetic speakers whose only aim was to reproduce the sound of sentences they spoke, and they knew nothing about word boundaries, case endings, syllables etc. They were simply aware that the alphabet represented sounds, andthe dots were a phonetic punctuation device. Note that even today, you can ask a child who has only learned the sounds of Roman letters, to write a sentence he has never written before. He will sound it out and it will be readable, evenif it did not follow the conventional spellings that have developed in the modern language.

The phonetic writing explanation for the dots is so natural, that already it is convincing even beforelooking at examples. If the Veneti were long dis-tance traders – as suggested by their being agents of northern amber and having colonies at the ends of Europe – then here is a practical reason for phonetic writing. They could record important phrases of customers with-out knowing anything about thewords and grammar. Phoenicians are known to have created such phrasebooks, and if Veneti were traders in the north and major rivers,someone may have borrowed Etruscan writing, and then added the dots for phonetic punctuation. It is known that the dot punctuation appeared fromabout 300BC, but that is about the time the Veneti reached their zenith with the colony at Brittany, and their role in carrying tin from the British Isles.

1.3 Raw Phonetic Writing vs. Word-Boundary Writing

Ancient peoples generally wrote down sounds in order to reproduce what was spoken as closely as possible. In the beginning – as seen even in early Etruscan – there was nothing elsethan a string of letters representing sounds. But, given the variation in any language of stress, emphasis, length, pause, etc that was not enough. For example how should we read this? Obviously if you know the language, you can read the string out loud and recognize the words: how should we read this? And that was the case with early Etruscan, and some early Venetic too. A continuous sting of let-ters was not enough. One had to read it out loud over and over beforeone realized what it was saying. Thus there was wisdom in adding something to the string of sounds in order to give the readersome guidance.One way was to mark every sound feature–pauses, intonations, etc. Raw phonetic writing.The other way, was to use the trick with which we are familiar today, to show wordboundaries. Identifying word boundaries exploited the fact that in language words are spoken inconsistent ways. For example the lan.-guage mayalways emphasize the first syllable. Thus if youknew the word boundaries, when you read it,you would emphasize the first syllable, and thesentence would be read correctly; but you had to already know the language. Let us look at each approach in more detail.

1.3.1. Raw Phonetic Writing

Phonetic writing, thus began in the raw form that recorded everything, Like the modern elec-tronic recorder does, it doing nothing to simplify the text and the reading of it. The earliest phonetic writing was purely recording what the spoken language sounded like. Phoenician andother trader peoples, recorded common phrases in the language of their customers in a rawphonetic fashion so that when needed they could read it back. They did not have to know anything more about the language. Similarly, a modern linguist who does not know a language will write it down in a raw phonetic fashion too, exactly what he hears, using the modern standard phonetic alphabet.

7

Not knowing where the word boundaries are, they will add marks to indicate length, pauses, emphasis, etc. This is raw phonetic transcription. Other than the few inscriptions done in the Roman alphabet following Roman conventions(like the Canevoi bucket inscription), Venetic writing, has the hallmarks of raw phonetic transcription: It is written continuously and filled with dots that seem to function like themarkings a linguist makes when transcribing speech phonetically. ThusVenetic inscriptions can be viewed as transcription of what is actually spoken, using thedots as an all-purpose marker for pauses, emphasis, length, etc.Because the written Venetic language was not standardized, this dot-device must have been a very simple intuitive tool. I believe the rule was that dots were applied where some kind of tongue-related feature (mainly palatalization) was applied in the speech. Such a simple concept – a dot-marker serving many purposes – was something that could easily be applied and understood by anyone. One may wonder why the Venetic writing was written inthis way,when the option ofmarking word boundaries would have made it easier. I suggest that perhaps Venetic was so highly palatalized that the Veneti wanted to mark those palatalizations even if it was not ne-cessary to do so. But there is another explanation. If the Veneti originated as traders, then it was very important to record the languages of customers. The problem with word boundary writing is that it relies on the reader already knowing how the language was spoken – where the inflections, stresses, lengthenings, palatalizations, etc were applied. For example while Latin wasused throughout the Roman Empire we have no idea from Roman texts how it actu-ally soundedwhen spoken in different places and times in history. Like English today, there could have been many accents/dialects.

Word boundary writing does not capture the sound of the actual speech. Word boundary wri-ting is fine if you already knew the language, but if you neededphrasebooks to use in foriegn markets, you needed to record a whole phrase (such as ‘Would you like to buy this beautiful necklace?’) without needing to know how it broke down into words.In that case, the phrase had to be written down completely phonetically – a continuous string ofsounds, with marks used to indicate pauses, emphasis, etc. Perhaps the dots were such phonetic markers, which became guides to how to speak the whole sentence, without having any idea about what were the words and grammatical ele-ments within it. If writing was used by traders, it did not have to be carved in stone or bronze. Thus, the writings archeology has found on stone, bronze and ceramics in the earth may thus be only thetip of the iceberg. How much more is there that has disappeared because it was written on paperor other soft media? For example Phoenician practices included not just writing on paper, butalso on wax tablets that could be melted and reused.


Remains of Phoenician writing tablets which originally contained wax and was written upon by styluses. Note it has a hinge in the middle, and the user could fold it up and slip it into his pocket. If the Veneti used such wax tablets, a great deal of writing may have been done that has been lost.

Writing on wax, paper and other perishable media would not have survived for archeologists to find. We do not have here a situation such as existed in ancient Sumeria, where all everyday writing by every-one was done onto flattened pieces of clay, resulting in the survival in the earth of many thousands of cuneiform clay tablets of usually mundane content, such as inventories of goods and shopping lists.

1.3.2 Word-Boundary (Rationalized) Phonetic Writing

While we write texts (like this sentence) with blank spaces between words – and Romans and Etruscans used dots – in speech these spaces do not appear as pau-ses. They are there mainly to assist the person who knows the language in reading it, without the need for detailed phonetic punctuation. If we know what the word is, then from our familiarity with the systematic characteristics of the language,we place all the stress, emphasis,etc in the right places automatically. It simplifies the phonetic writing. Furthermore, with word boundary shown, the readers could also view the word as a graphic symbol. The only drawback of writing using word boundaries, is that the reader has to already know the language to reproduce it properly, whereas raw phonetic writing could be read as it sounded by any reader.1

Among the Venetic inscriptions, the Canevoi bucket example given earlier, is a rare instance where Venetic was written in the Roman fashion, with dots serving as word boundaries in the Roman fashion, rather than indicating phonetic features. Note that when the Venetic was written in the Roman fashion, there was no more need for the dots. This helps confirm that the dots were phonetic pronunciation guides when writ-ten continuously, and were no longer necessary for  those who knew the language, once word boundries were defined

1 This makes Venetic writing, using the dots, extremely valuable – it allows us to reproduce the actual sound, once we know more about the use of the dots.

8

2. VENETIC DOT-PUNCTUATION TO IDENTIFY PALATALIZATION?

2.1 Some Evicence Venetic was Extremely PalatalizedThere is some periferal evidence that Venetic was highly palatalized. There exists a basic truth that when a people begin speaking a new language, they will speak it in the manner of their ori-ginal language. We call this an “accent”. In our theory, the Veneti were long distance traders, and the Veneti of Brittany were part of their trade system. With the rise of the Roman Empire, this trade system collapsed and different parts of the system as-similated into their surrounding peoples.At Brittany the Veneti assimilated into Celtic.

If their original Venetic language was palatalized, then their Celtic would also be palatalized. Without having another standard to emulate, this accented manner of speaking Celtic would be passed down from generation to generation. Called the Vannetais dialect of Celtic, it stands out from its neighbouring Celtic dialects from being much more extensive palatalization.

Another example would be at the north end of the strong trade route between the Adriatic and the Jutland Peninsula. Today, at the Jutland Peninsula we find Danish. Danish is a highly palatalized German. Was the original language highly palatalized, and was the palatalization transferred when the people assimilated into the Germanic of their military conquerors.

2.2 Dot-punctuation – Invented to Indicate Palatalization?

Venetic writing borrowed the Etruscan letters, but did not acquire the Etruscan me-thod (later used by Romans too) of marking word boundaries. Instead, Venetic wri-ting simply began to add dots to the original continuous stings of letters. These dots have puzzled analysts of Venetic for centuries. They realized that it was a scheme to make the continous text easier to read than continuous writing without any spaces or markings, and proposed it was a “syllabic punctuation” and that the reader deter-mined the word boundaries from it. On the other hand there are also analysts who – failing to figure it out – like Slovenian analysts, claim that the dots are all decorative and meaningless. From the point of view of the probability bell curve, such a claim, although possible is not probable. In our methodology everything has to be very realistic, natural, and acceptable, and bizarre interpretations – according to the bell curve – have to be so rare they are negligble. The most natural answer, the most probable answer, is that the markings were intended to mark something strongly evident in Venetic, but absent in Etruscan.

I realized it had to be something very simple, not requiring special education for either reading it or writing it. But it could not be mere decoration either. That would be utterly silly as decorations are an aesthetic matter and if it were true then every scribe would put the dots in slightly different locations for the same word, and even employ other decorations too. This did not happen. For example dona.s.to always had the dots around the .s. and the n never had dots for this word but it appeared in other words –the dots were clearly purposeful. But they had to be practical and easy to apply. They had to be at least as easy to apply as the word-boundary dots they saw in their neighbouring Etruscan.

It is obvious how in Etruscan and Roman texts the dots were word boundaries which the scribe could easily insert from either small pauses in actual speech, or an under-standing of where words began and ended. But what simple feature could the dots in Venetic represent? What could there be that any writer or reader could understand almost intuitively without any major formula needing to be applied?

10

And why dots? What would dots represent? Maybe they were not dots initially but small “I”s. A good way of indicating palatalization might be to put small “I”s at front and back of a sound. For example N > iNi I noted that the dots in the inscription reproduced above in Figure 1.1 look like short “I”s.

Looking at the real world of languages, I noted the differences between written Esto-nian and Livonian. Livonian is probably descended from the same east Baltic coast lingua franca of a millenium or two ago, but Livonian has been subjected to influence from the Indo-European Latvian language for the last half millenium or more. I no-ticed that while Livonian had words similar to Estonian,they were more extremely pa- latalized. The extreme palatalization has prompted the written Livonian to develop a host of letters officially described as palatalized. (In Estonian palatalization is not ex-plicitly marked but is still there – although the palatalization is not strong. Was that the simple answer? Was Venetic highly palatalized like Livonian was. This palalati-zation would be caused by considerable contact with Indo-European languages that were spoken with tigher mouths. The action also resulted in vowels sounding higher (which we can roughly express by U>O, O>A, A>E, E>I, I>H or ’ break)

The palatalization in Venetic, I proposed, was indicated by dots on both sides of the normal letter, the most important being the “I” where .i. would sound either like “J” (= ”Y”) or “H” with palatalized tongue. But then I saw the dot to be more widely applied serving as an all-purpose phonetic marker. It could alter any alphabetical sound in which the tongue played a role. It could indicate sounds like “SH” and a trilled R, and indirectly even mark a pause or an emphasis or length. This theory made the dots very important to the project. It meant we cannot simply go by the Roman alphabet equivalents. We also have to know how the dots alter the sound. If the use of dots lasted for centuries and was even used by ordinary people writing graffiti, then it had to be a very simple concept –not some complicated formula.

For an English speaker, our best example of palatalization is the ñ in Spanish, but weak palatalization is not uncommon in all languages. Most sounds made by the human mouth can be found in all languages to some degree, even if the language does not explicitly recognize it. For example, although Estonian, unlike Livonian, does not explicitly define palatalized letters, there is weak palatalization where Livo-nian has strong palalatization. Estonian does not indicate the palatalizations, and any student of Estonian has to learn these.

Another modern example of a language that is weakly palatalized in one and strongly in another is Swedish versus Danish. Swedish has the rounded mouth (like Estonian) while Danish is strongly palatalized (like Livonian).

When Venetic was next written in the Roman alphabet for a while, with word boun-daries shown, all these dots were abandoned.. If the reader knew the word bounda-ries, they could insert the proper pronunciation – the palatalizations, etc – from their knowledge of the language. Once I had made the discovery, and knew most of the dots marked palatalization, I began to take notice of the dots around letters which we do not normally palatalize. I discovered that in all instances there was some kind of significance of the tongue. For example  .r.  was a trilled r.

11

3. CATEGORIZATION OF DOT USE IN VENETIC: RESULTS

3.1 Introduction

The secret of the dots cannot be solved independently of the rest, and the following conclusions were arrived at piece by piece throughout the project of deciphering Ve-netic, as outlined in THE VENETIC LANGUAGE: An Ancient Language from a New Perspective: FINAL. This paper on the Venetic dots is also decribed in its Chapter 4. However they only affect how the Venetic sentences were pronounced and we can describe it independently here, to give the reader an idea of prounciation right off and then not have to deal with them further. As I already said I made a hypothesis that the dots were phonetic markers, and subsequently the hypothesis was proved correct. The most obvious use was to mark palatalization, but it marked more.

The dots, mainly served to indicate the common palatalizations we know well today in languages like Spanish, or more extensively in Livonian and Danish, appeared to have been applied to all circumstances of the tongue and palette being applied. It took me a long time to realize that past analysts have been wrong in claiming the Venetic character that looks like an “M” was a “SH” sound.The “SH” sound obviously has to come from a ‘palatalized’ S. As you will see, I interpret the sound of the cha-racter that looks like an “M” as a long hissing S,possibly with an “I” at the start. Thus, once one grasps that the dots mark any intrusion of the tongue in the souind, questions about the correctness of past interpretations are resolved.

3.2 The “I” with dots on both sides – .i.

The modern custom in showing Venetic writing is to convert the Venetic letters to small case Roman and then to add the dots as well with periods. We begin by consi-dering dots on both sides of the “I” character. According to the bronze sheetsthat re-peat oeka over and over, with each of the Venetic letters attached to the end, the dotted “I”was so common, the Veneti actually recognized it as one of the basic al-phabet letters. As I mentioned, traditional scholars of Venetic inscriptions have de-cided from various evidence, that this new character of the “I” with two short lines on both sides, represented some sound akin to an “H”. A few analysts have proposed a “J” sound. Since some early inscriptions show the dots as short lines, almost like small “I”s there is merit in considering the dots to represent tiny short I’s. (see Figure 1.1) The purpose of that, before and after a sound, in my view is to show palatalization.

These short lines then developed into dots. This truth can be realized when compa-ring the location of some of the palatalized letters in Venetic with locations in other languages. Human speech psychology and physiology is a constant and that means the same phonetic changes can occur in any language independently.

Languages do not change arbitrarily. If we put small faint I’s around an “I” sound we tend to arrive at the “J” which is the same as the sound of “Y” in English usage – short and consonantal. The new character, the Venetic .i., was therefore actually an ‘overhigh’ “I”. Overall increased palatalization in a language can be caused simply by a general shifting, in the manner of speaking, of all vowels “upward” (such as U>A, A>E, E>I, I>Y/J,H)

12

If we explain the .i. in terms of palalizing the “I” we can see that it can result in a “Y/J” sound in one environment and an “H” sound in another environment. Palatali-zing the “I” sound will demonstrate, the resulting sound is a “J”, but following a consonant like “V” it sounds like an “H” too – but an “H” produced at the front of the mouth, not back . Traditional analysis of the Venetic writing has decided (LeJeune) that the v.i. is an “F” sound and v.i. has been rewritten as vh (which occurs else-where in that form). While it may be true that v.i. sound might sound like vh, I disag-ree with the Venetic v.i. always being rewritten vh and assumed to sound like “F”. It was certainly similar, but one must not forget the origins of v.i.r in the palatalization of “VIR” (as I will propose). I think it is wise to leave the .i. alone, write it exactly as written, and not convert in the small case Roman representation into an “H”. Don’t arbitrarily alter what Veneti wrote. If the v.i. sometimes was written with a new cha-racter assumed an “H” and later as Roman “F” well we may be dealing with slight variations in dialect, or the scribe’s habits. In other words the “F” sound could have developed in the dialect from an earlier “VJ” (“VY”) sound – especially when the people began to adopt Latin which had no “VJ”(“VY”) sound.

The simple idea behind putting dots on both sides of letters that everyone could quickly understand was that wherever short I’s on dots were placed on both sides of a letter, the reader simply pushed up the tongue to the “I” positionahead of the sound, and the sound of the letter was altered accordingly, it becoming “J” (“Y”) or “H” according to its environment.

3.3 Dots around the “E” – .e.

The word .e.kupetaris allows us an opportunity to prove the above theory that the dots recorded palatalization. The effect of dots appears to be explicitly demonstrated in IAEEQVPETARS in the following inscription (When we show Roman capitals, it means the original is in the Roman alphabet)
The word appearing as .e.kupetaris in inscriptions in the Venetic alphabet is shown here as IAEEQVPETARS. It is clear that .e.ku sounded like “IAEEQU” as given via Roman alphabet phonetics. Here we see both the palatalization suggested by the “I” and also a lengthening of the vowel. It demonstrates that the all-purpose dot could indirectly mark vowel palatalization but it could mark other modifications in the flow of sound as well such as lengthening or pause. Note in the illustration the IAEEQVPETARS down the right side in smaller letters suggests it is an added tag-line. This has helped us conclude that the word means something like ‘goodbye’ ‘have a good journey’, etc

13.

Figure 3.3

[-GALLE]NI.M.F.OSTIALAE.GALLEN | IAEEQVPETARS
[MLV-134, LLV-Pa6]

See the word IAEQVPETARS down the right side. Note too how it seems added as a tag, one of the reasons for interpreting it as a ‘happy journey’, ‘bon voyage’, etc.

3.4 Dots around Initial Vowels – In General

The above example showed the dots around the intial vowel E proving the palatali-zation.. Similar effects can be expected on the other vowels. We begin with the basic I with dots also discussed earlier. The phonetic representations use Roman pronunciation (J = English Y).
.i. = “J”
.e. = “jE”
.a. = “jA”
.o. = “jO”
.u. = “jU”
Perhaps Venetic put the stress strongly on the first syllable, and this feature may be the result of needing to ‘launch’ the initial vowel strongly. Such a need would pro-duce a consonantal feature at the start –a J/Y or H. This could simply have been a feature arising from the manner of speech, accent, etc, a para-linguistic feature not part of the language itself; but if it was strong, the phonetic writing needed to record it. A good modern example would be that if we found a dialect of English in which all E sounds were pronounced “I”, a writer might want to show it explicitly – especially if writing dialogue – instead of normal writing. For example if there were people who spoke “Hippy Dey ti yeh”, a writer transcribing this might want to write it phonetically as I just did (or in other phonetic writing) instead of writing “Happy Day to you” .

Early phonetic writing was not aware how languages only need certain sounds called “phonemes” in order for the text to represent the language, and therefore early phonetic writing tended towards being literally phonetic, capturing even strong paralinguistic sounds even if they were not part of the language.

Furthermore, if ancient scribes used too few characters for the sounds, a reader who knew the language was still able to read the text. Consider the Livonian language. Linguists have identified many palatalized sounds, and determined that many of them are phonemic; but if Livonian were written without the identified palatalized let-ters, a Livonian would still be able to identify the words. They might however read it more like Estonian where palatalization is weaker and needs not be marked. The reason Livonian has been assigned many additional palatalized letters is largely be-cause of the influence of linguists.In the actual history of written language the written language naturally reduces to a form that is readable, regardless of whether is agrees with linguistic representations. English is a good example – it is filled with letters wherein we cannot tell the sound without looking at the whole word. For example, we can only tell that the word “where” is pronounced with the final e silent, only by recognizing the whole word. Thus the more history there is in a phonetically written language, the more it departs from strict phonetic representation, and the more the reader determines words from experience with the full words: the more the words become their own graphics.

To summarize, early phonetically written language like Venetic, naively tries to record the actual spoken language and captures many features which may not really need to be written down. Conversely there have been many written languages that minimized the alphabet, and the actual sound of the language has been lost. Too much information makes it possible to reproduced the sentences without knowing the language, and too little information requires the reader know the language well enough to identify the intended words even with a lack of information.

In the case of Venetic, therefore, we must recognize that, since the Venetic writing had very little history, for the most part, it is highly phonetic. It is valid to read Venetic phonetically, following the Roman alphabet equivalents, and expect it to quite closely reflect how it was actually spoken. At the height of the Roman Empire it is certain that the way Latin was spoken varied from one region to another while the written language remained unchanged. In other words, the Latin spoken by common folk in Britain would have sounded different from the Latin spoken in Gaul, or Spain. But the Latin would be written the same way. A good example is modern English. Eng-lish is spoken in many different ways, many different dialects – compareaccents in America vs. Britain vs. Australia vs. India etc. All use the same written language. If we were to write English truly phonetically, there would be a hundred or so written forms of English.

If Venetic writing tried to reproduce its language explictly then we can expect dialec-tic variations will appear in the writing. But what is most intriguing is that by adding the dots – serving not just mostly palalization and similar tongue-produced effects but (see later) situations with lengthening (of either sound or silence) –allows us to reproduced Venetic quite accurately.

Even if all the dots were not necessary and word boundary writing could have been used, the Veneti thought that it was important to mark the palatalizations explicitly, maybe thinking that if they didn’t it would be read like Etruscan.

While the dots strictly speaking are not needed for someone who knew the lan-guage, and a Venetic reader could do just as well with dots only marking word boun-daries, if we initially know no Venetic at all, the dots certainly give us a vivid idea of how the Venetic sounded.

Perhaps it sounded like Danish relative to German, or Livonian relative to Estonian. It is a blessing in disguise!! Furthermore as the dialects changed, the scribes who recorded it, captured significant changes in pronunciation. That is why we will see variations on some words, and especially with the application of the dots.

If we regard the Venetic writing as extremely phonetic because of all the dots, we cannot view the variations as erroneous, but that some words were spoken a little differently between two locations and two periods in time. For example if there is an inscription that shows .e.petars instead of .e.kupetari.s. that does not mean the scribe made a mistake. It simply means that, just like in English good-bye can become g’bye, so too a commonly used .e.cupetari.s. could reduce to .e.petars over time.

When Venetic at the beginning of Roman times was written with Roman alphabet letters, the dots vanished, confirming that the original Venetic written language was more a phonetic recording of actual speech than its Roman alphabet form. We also have to bear in mind the fact that Romans explicitly showed word boundaries, which reduced the need for additional phonetic punctuation.

Figure 3.4

9b-B)

9b-B) ENONI . ONTEI . APPIOI . SSELBOI SSELBOI . ANDETIC OBOSECUPETARIS – [container – MLV 236, LLV B-1]

This is one of the few inscriptions (other than Roman writing inscriptions on urns) where Roman letters are used, and the Roman convention of simply using dots to separate words. The dots around letters are missing. This tends to prove that strictly speaking the dot-punctuation was not necessary to read the text. But without the dots, someone who does not know Venetic will read it like reading Latin, and the palatalizations, etc. that reproduce how it was really spoken is lost.

Throughout the investigations of the Venetic writing, investigators have wondered why the word “Veneti” does not appear (other than in one instance Venetkens, which could simply be a borrowing from Latin.) But we must bear in mind both that ancient Latin spoke the V as a “W” and Greeks called them “Eneti” (or “Henetoi”) both of which suggests the word was introduced with a palatalized initial “E”. In my analysis of the Venetic inscriptions I came to the conclusion that in the inscriptions the word is represented in the stem .e..n.no-. For example it appears as .e..n.noniia. The iia ending suggests the Venetic way of saying the Roman “Venetia”

moloto.e..n.noniia

[urn- MLV 91, LLV-Pa90]

Instead of showing any V-character (=W-sound), it shows the E surrounded by dots. The actual Venetic pronunciation of .e..n.noniia may have sounded something like (playing on the phonetics of the Roman alphabet) “WHEI-NO-NII-A”.

This helps us reproduce the sound of other Venetic words that begins with dotted vowels. For example there is one sentence in which the scribe has added plenty of dots – .e..i.k. It must have sounded very unusual, such as WHEIHK, YEIHK, etc.

Note that the above discussion is a good example of determining the meaning of the dots through looking at evidence, starting from our first observation that showed .e.ku sounded like “IAEEQU”. It puzzles me how earlier studies of Venetic writing failed to identify the dots as punctuation that modified normal Etruscan letter sounds, and that it has nothing to do with syllables (which someone proposed.) It is nothing more than added information on pronunciation.The fact that it was added is evidence the Venetic language was pronounced with extreme palatalization – maybe like how Danish or southern Swedish speaks its Germanic language today – and the Venetic scribes were motivated to introduce the dots simply because their language was extremely different from the pure round sounds of neighbouring Etruscan or Latin.

We will look at the effect of the dots on consonants in the next sections. But first, for comparison, let us look at something similar with respect to intial vowel treatments in Estonian versus Livonian, were Estonian has weak palatalization and rounder sounds like in Latin, while Livonian is extremely palatalized like Danish.

3.4.1 Examples of Palatalization on Initial Vowels in Livonian and Estonian

To illustrate the above phenomenon of consonantal features appearing with intial vowels in a language in which there is stress on the initial vowel, we can look to some examples in Livonian, a Finnic language that was located on the coast south of the related language of Estonian. Perhaps you know of other languages to observe. One might for example look at highly palatalized Danish versus standard Swedish, for example. I use these examples that compare Livonian and Estonian, since my own greatest familiarity is with Finnic languages.

Since Livonian is highly palatalized and Estonian considerably less, it is possible to compare Livonian words with Estonian equivalents, and then compare what we witness with the above described circumstances visible in Venetic initial vowels with dots.

While Estonian does have palatalization it is mild and not explicitly noted in the written language. However, in Livonian, as I say, palatalization is strong and signifi-cant. Livonian explicitly shows the palatalization with diacritical marks. However, this applies only to situations commonly viewed as ‘palatalization’. As I indicate here, the Venetic use of dots seems more broadly applied to all situations in which the tongue modified a sound, and even side effects like length or pause.

Let us see what we can discover from Livonian compared to Estonian. Estonian like Finnish, in putting stress on the first syllable, commonly adds some consonantal feature at the start that helps launch the initial vowel. Note it is impossible not to have something consonantal on an initial vowel, in any language – but usually it is so weak it can be ignored in languages that do not put a stress or emphasis on the first syllable. For example in English, stress is applied later in the word. For example English people will mistakenedly pronounce Helsinki with “HelSINKi” instead of the Finnish “HEL-sinki”.

17

In fact this is a good example of a word in which the initial H probably appeared as a result of the emphasis on the first syllable in Finnish. There are other words in Esto-nian and Finnish where an “H” or “J/Y” has been explicitly recognized. But the con-sonantal sound launching an initial consonant is there, and its strength will vary with the dialect. In the following, we see some examples in which the Livonian is shown with an explicit J at the start, where it is not explicitly noted in written Estonian:

Table 3.4.1

initial vowel Estonian Livonian
E ema jemā
A ära jarā
I iga jegā
(J follows the convention of pronouncing it like English “Y”)

What can we derive from this? It suggests that in pronouncing Venetic too,we should place the emphasis on the first syllable, and this will help us understand the reasons for the Venetic employment of the dots in various locations. Having observed similarities with Finnic intial vowels, we will continue to make reference to other coincidences with Finnic languages.

The reader is always welcome to advance examples of other languages with empha-sis on the first syllable. It is possible that a consonantal launch for initial vowels, is quite common for all languages – not just Finnic – that place the emphasis on initial syllables. The observations in the following sections will probably be found in those as well. The reader is welcome to investigate other languages. Our discussion merely observes phonetic parallels with Finnic purely as examples.

3.5 Palatalization of Consonants.

Besides the vowels, the Venetic inscriptions are also liberally sprinkled with dots on both sides of consonants. On sounded consonants, the resulting sounds are our familiar consonant palatalizations such as the Spanish palatalization of the N written as Ñ. In Livonian the palatalization of sounded consonants L and N involve the use of diacritical marks in the form of a cedilla underneath.Livonian palatalizes the D and T and R and shows it in this way as well, with the cedilla underneath. Other written languages that actually show palatalization,may have other markers. If palatalization is weak and not linguistically significant, it will not be shown. For example Estonian has palatalization in places similar to Livonian, but they are weaker, and so not explicitly indicated.

But there is more to the Venetic dots than simply the common palatalizations of consonants we know in modern languages. They appear to have a broader more general application than what is meant by the modern conventional idea of ‘palatalization’.

Dots around the Venetic N and L have easy comparison to modern Spanish or Livo-nian. And dots around Venetic D and T are analogous to those in Livonian. But there are other applications of dots in Venetic. After completing my project, it was very clear that the dots marked all situations in which the forward, upward, tongue modi-fied a letter sound from its normal relaxedtongue state. And that results in the dots marking consonants in other ways than what we might normally consider palatali-zation. We already saw how the dots modified vowels – introducing a J or H sound.

18

That too is not what we normally associate with the term ‘palatalization’. The scheme of dot addition in general makes things very easy. It is also the reason the dots were even used –it was a scheme that any writer could understand: For any tongue action up to to the top of the mouth, add a dot!!! Let us explore additional application on consonants: From all the evidence so far, if the dots in the Venetic writing surround a consonant like an “S” we should discover its sound very simply by adding our faint “J” (=”Y”), where the dot appears, and interpret the result. For example .s. sounding like “JS” can be considered the sound of the ss in English issue. In modern langu-ages this sound is represented in many ways, beginning with the “SH”, which is de-scribed in other languages with “Š” Currently a Venetic character that looks like an M is assumed to be “SH” but this dot scheme suggests the current view about the M is wrong and that the “SH”is the dotted S as in .s. What then should the M be? I will give the argument later, but for now I believe it to be an unpalatalized “(I)SS”as in English hiss. I therefore represent the character in the transcriptions to Roman alphabet with $.

The following table shows some palatalized consonants, and Venetic examples. In addition, I selected some Estonian words that are similar to the Venetic, where Esto-nian has palatalization in the same locations. Livonian will have similar examples. A more comprehensive study might also look for parallels in other palatalized langu-ages, like Danish. The reader is invited to investigate if these locations of palatali-zation are more or less universal, and a function of preceding and following sounds.

Table 3.5

PALATALIZATION OF CONSONANTS COMPARISON

Consonant
NS
T
R = trilled
L
Venetic
.n.
.s.
.t.
.r.
.l.
Venetic example

ka.n.te.s. = alueelle
dona.s.to = hyvin
vo.t.te.i = ottaa
.u.r.kli = tutkia
mo.l.ta = maa, multa

Compare with palatalization in Estonian words like this:

kanti ‘into the region’
hästi ‘well’
võtteid ‘takings’
uuri ‘investigate’
muld ‘soil’

The table shows another consonant that we would not normally consider a palata-lized consonsant. I propose dots around the Venetic R represent a trilled R. The R with dots does not appear often in Venetic, but there is an inscription in which a trilled and non-trilled R appear together – .a.tra.e.s. te.r.mon.io.s. The R in the first word, by out theory, is not trilled and in the second it is trilled. We can find that in lan-guages that have the trilled R, the trilling strength is also dependent on its situation within the word – the letters preceding and following. For example, Estonian uses trilling, and we can find that a word like adra produces the R in a weak position that does not have to be trilled, while on the other hand, tarvis places the R in a stronger position that promotes strong trilling. Estonian will, like Venetic, similarly strongly trill the loanword terminus (is it from Greek?) which is similar to the Venetic te.r.min.io.s.

I believe that for a person who already knew the language, the dots as represen-tations of all tongue-effects was enough for the reader to recognize what sound was intended. The dot was an all-purpose phonetic marker, but mostly marked palatalization and other tonguemodifications of pure sounds.

19

3.6 Dots in Venetic Around Silent Consonants Representing a Stød?

Let us consider now, what happens if we “palatalize” a silent consonant (if dots sur-round a silent consonant). That would be represented in Livonian explicitly with the D or T with the cedilla mark beneath it. But in Venetic we see it also around other si-lent consonants, such as G (.g.). How can silence be palatalized? The true palatali-zing of a silent consonant should result in more silence, and that would be represen-ted by the break in tone called “stød”. Represented by a mark similar to an apost-rophe, stød is found today in the highly palatalized langugages of Danish and Livo-nian.Stød can be viewed as palatalization on a high vowel so that the high vowel dis- appears from being ultra high. For example “I” >“J/Y”. Indeed the Venetic dotted “I” is an overhigh “I” that becomes silent while the tongue positions are the same as with “I”. Normally it appears as the “J/Y” or a frontal “H”. But what if we have “MIN”? Then raising the “I” in this case becomes “MJN” or “M’N”. This is in Danish called “stød”.

In Livonian an example of a word with stød would be jo’g ‘river’ where ’marks the stød. Estonian, without the stød would say it jõgi. Based on our view of the Venetic dots, if we used Venetic writing to write the Livonian it would probably look like jo.g. except that Venetic “j” would be written .i. (palatalized “I”) so it would be .i.o.g. or simply .o.g .

Another example in Livonian would be le’t ‘leaf’. If we wrote it in Venetic writing,by our theory, it would be le.t. In this case the Estonian equivalent without the stød would be leht and the Finnish would be lehti.

Another Livonian example would be tie’da ‘to do’. The Estonian equivalent would add the H
here as well – teha. In Finnish tehdä.

Perhaps one can find similar situations when comparing Danish words and equiva-lent words in related standard Swedish or Norwegian which are not highly palata-lized. It appears that palatalization arises from the general movement of a language upward towards tighter mouth and more involvement of the tongue on the palate.

The addition of the H by Estonian suggests the Livonian stød can be seen as an ‘extreme palatalization’. If a culture in general develops a dialect in which they push all vowels upward (which means pushing vowels forward-upward while relaxing the mouth) then we get a general shift that can roughly be described by U>O O>A A>E E>I But what about the I? What is higher than the I ? Obviously it is the “J/Y”or fron-tal “H”. But then what happens with the “H” or “J/Y”? That is when the stød appears. Already silent, where can it go? The only direction it has would be to create a break, a stop. Thus, to continue the shift we would have I > H (tongue in “J” position) and then H,J > stød. If we start with a word like SOMAN it can evolve as the speaker’s tongue grows. Follow the rise in vowels: SOMAN > SAMEN >SEMIN > SIMHN> SIM’N

Thus in general palatalization and upward shifts of vowels are related to the same shift in speech. It follows that highly palatalized languages also display upward shifts of lower vowels too. For example Livonian presents the suffix for agency as – ji while Estonian and Finnish use – ja.It may explain the name Roman historian Tacitus used for the nations along the southeast Baltic coast in the first century – “Aestii”. If these people were ancient Estonians, and the reason Estonians have always been called Eesti, then maybe if the word was highly palatalized, we could rewrite it (imitating Li-vonian) as ESTJI, which when lowered becomes OSTJA of low palatalized Estonian and Finnish, which means ‘buyer’, ie ‘merchant’, which is how surrounding peoples would have viewed the managers of the market port near the Vistula mouth.

20

It is never a uniform shift because many other factors are at play as well. A speaker cannot change a word so much it becomes unintelligible. Some crutial features, such as grammatical endings, may resist being changed. The changes will mostly manifest in the word stems.

In Venetic, in the available Venetic inscriptions, this shifting of vowels upward de-scribed above, can explain words in which no vowels are shown between conso-nants where one would expect it. In the body of inscriptions we see vda.n. and mno.s. If the above is true of Venetic then we can expect that earlier vda.n. may have been vhda.n. or v.i.dan and before that vida.n. Similarly mno.s. may originated from m.n.os and before that mino.s. In other words the progressions are v.i.dan > v.d.a.n. > vda.n. and mino.s. > m.n.o.s. > mno.s.

We have possible proof of this in the Venetic inscriptions, where a word written se-veral times as vo.l.tiiomno.i. appears in another dialect . vo.l.tiio.m.minna.i. thus re-vealing the original “I” between M and N.(One of the advantages of Venetic writing is that the scribe actually records actual dialect and in this case,a less palatalized one!) The occurrence of two vowels together as in vda.n. or mno.s. was rare in Venetic as these are the only two occurrences in the body of under 100 complete inscriptions available.

3.7 Solitary Dots

Sometimes dots appeared only once, not around a letter. Solitary dots probably are to be interpreted in the following manner: After a silent consonant they could pro-duce a pause. After a vowel they could lengthen the vowel. We have to use common sense and put ourselves into the mind of the scribe. The writing system has no other way of indicating length or pause.

Sometimes scribes treated each palatalized character with a dot on either side, but if there were two palatalized characterized in a row, often the dot between them was shared.In our arbitrary division of the continuous Venetic writing with spaces to show word boundaries, a shared dot can become separated from one of the adjacent cha-racters using it. Bear this in mind when I break up a continuous Venetic inscription with word boundaries to make our analysis simpler.

4. ANCIENT PHONETIC CONNECTIONS? VENETIC AND DANISH

4.1 Venetic at the South End of the Jutland Amber Route Implications on Danish All in all, from the use of the phonetics of regular words (which we assume were pro-nounced like Latin) plus the additional effects indicated by the dots, we can sense how the Venetic actually sounded –strongly palatalized.

As already mentioned, two languages with strong palatalization and stød is Danish and Livonian. Livonian lies south of Estonia and was dominated by Latvian (an Indo-European language that is a cousin of Slavic languages) and therefore we might propose that Livonian palatalization arose from the influence of Latvian. Another possibility is that Livonian was actually strongly influenced by traders from the west Baltic who spoke in a palatalized way who regularly accessed the trade river known in Livonian as Vaina, but today as Daugava.

But let us look at Danish, because Danish is today spoken by descendants of peoples who lay at the north end of the trade route that reached down to northern Italy where the Venetic inscriptions we are studying have been found. Both ancient historical texts and archeology has demonstrated that the Veneti were agents of amber from the north.

There were two northern sources of amber –the southeast Baltic, and the Jutland Peninsula.

Most of the amber to the Venetic regions at the north end of the Adriatic Sea came from the Jutland Peninsula. The amber from the other source, the southeast Baltic, coming down via the Vistula and Oder, went mostly directly to Greece. With the rise of the Romans, there appears to have been a detour of the Vistula trade path west-ward however, coming down the Piave River Valley. But inscriptions from the Piave Valley and eastward are few,and the body of Venetic inscriptions that archeology has uncovered, mainly represents language of the peoples who recieved amber from the Jutland Peninsula route. Most of the inscriptions, thus, have the high palatalized dia-lect, and it is likely it was also found at the Jutland Peninsula source of amber, which we can perhaps identify with the language of independent peoples Roman identified as “Suebi” who we will here say spoke “Suebic

As we have already noted archeology is clear about the intimate connection between the Adriatic Veneti in the region of most of the inscriptions, and the Jutland Peninsula. According to Grahame Clark (World Prehistory, Cambridge Univ Press) based on the archeological data, the early amber route went up the Elbe, then made its way south by using both the Saale and upper Elbe to start. But then, … in the se-cond phase of the central European Bronze Age, a distinctive bronze industry, asso-ciated with tumulus burial, arose among descendants of Corded-ware folk [Indo-Eu-ropeans ancestral to the Celts or Germans] occupying the highlands of south-west Germany… These are identifiable in my view with the true Germans – those Tacitus (see his Germania of 98AD) calls Chatti. They were sedentary farming and pastoral peoples and hence customers for traders.

Thus their growth caused the traders from Jutland to develop in their route an additional westward detour or loop to that area.

Then, after that, another center of industry developed east of the Saale River by people of the same Corded-ware origins (Germanic). The growth of the Germanic culture in central Germany is evident, which in turn promoted traders to create mar-kets for them. The impact of this on the traders is that the trader colonies at the ter-minuses in northern Italy and the Jutland Peninsula developed as well. As Clarke in-dicates: Another distinctive industry developed in Northern Italy adjacent to the south end of the overland route,and at its northern end the Danes …were importing bronze manufactures both from central and also from western Europe This information affirms the connection between activity in northern Italy and Jutland Peninsula. The “Danes”were recieving bronze wares in exchange for their supplying amber to the southern civilizations. The ”Danes” at this time were not Germanic. In general, The amber route formed a veritable hub around which the Early Bronze Age industry of much of Europe revolved.

It is thus clear that the Danes of ancient times spoke another language,one that may even have been analogous to Venetic, and there is a distinct possibility that their tra-der peoples were the initiator of Venetic colonies to serve a newly opened up way around 1000BC of carrying Jutland amber south to Mediterranean civilization. Then when the Jutland tribes were conquered by the German-speaking Goths (Chatti, Gö-ta) since Roman times, some centuries later,they adopted the Germanic language of their conquerors, but spoke it in their original highly palatalized fashion. A new lan- guage is initially always spoken in the accent of the old. If one does not experience an environment of ‘correct’ speakers, one will continue to speak it with the accent, and transfer the accent to subsequent generations. Danish can be seen that way – as an accent originating from Suebic of the Roman era, carried down through the generations. Southern Sweden (Skåne) has a highly palatalized dialect as well, and it indicates that the palatalized Suebic language was found also in southern Sweden.

22

Little is known about the Suebic language other than from what is implied in ancient writings. According to Tacitus’ Germania, it seems the Suebic language covered vast part of the geographical region of Germania, like a trade language. Some have been tempted to see it as some early form of Germanic, but we cannot forget that the re-gion the Romans called “Germania” was purely a geographic region, and could have contained many languages and dialects.

Tacitus wrote in his Germania that the Aestii were like the Suebi, but their language was ‘closer to’ (not ‘different’!!) to that of native Britain, thus tending to point to a pos-sible interpretation that there were Finnic-like trade languages across the northern seas in the Pre-Roman period. The Finnic languages would have been aboriginal in origins, arising ultimately from the dugout-canoe hunter-gatherers the archeologists have identified as the “Maglemose” culture. It is very believable that before the developments and movements of the farming peoples of continental Europe, the unfarmable marshy and cold Scandinavia and south Baltic was the abode of de-scendants of these aboriginal peoples –except that those towards the south in con-tact with farmers found a role to play for the static farming settlements in professio-nal long distance traders. These trader tribes could also adopt some innovations from the farming cultures, and even change genetically from intermarriage.

Figure 4.1

Amber routes to the Adriatic circa early Roman era with tribe names from Tacitus’work“Germania”, surperimposed.Note Tacitus’ “Chatti” and neighbours would be the true Germanic speakers, the “Goths” and had only begun their military conquests in Tacitus’ time, meaning the expansions of Germanic Goths from the interior of Germany occurred only fromabout 0 AD

23

Roman historian Tacitus appeared to have personally approached the south Baltic coast by sea – he also wrote a biography of Agricola, first governor of Roman Britain and could have secured passage on a long distance traders ship. Accordingly in his geography “Germania” Tacitus primarily encountered the boat peoples – the Suebi tribes who interracted with each other via waterways. Once I discovered that if Sue-bic tribe names were assumed to have raised vowels and lowered the vowels, the resulting words were meaningful descriptions via Estonian. For example Suebi as SUO-ABA meant ‘bay, estuary of the marsh’ which might refer to the region at the mouth of the Oder. There was probably a market there. (See elsewhere for the whole analysis of names.)

Thus, after an analysis of Suebic tribe names, it appeared to me that even if the in-terior farmable parts of Germania had Germanic/Indo-European farmers, the unfar-mable coastal areas, lowlands, marshes, still retained descendants of the original “Maglemose” Finnic culture. Thus in conclusion it appeared to me that Suebic was a Finnic language that seemed to have raised vowels and palatalization, and therefore was consistent with the people speaking the same way when in the subsequent ex-pansion of the Göta (Chatti, Goths) they began speaking the Germanic language of their military conquerors in the early centuries AD.

In other words, in the early centuries AD, after being conquered by the Germanic Goths, they spoke the introduced Germanic language with their highly palatalized Suebic accent, and if that is not corrected, it is passed down from generation to ge-neration ultimately resulting in the highly palatalized Danish language of today. We can conclude that the original language of the Jutland Peninsula when it was in close trade contact with northern Italy, was highly palatalized, and that highly palatalized language was carried down to northern Italy.

This suggests that the language in the Venetic inscriptions, as it sounds when the dots are interpreted as palatalization markers, was in fact a dialect of Suebic.

The connections between what is now northern Italy, and the Jutland Peninsula are very significant in arguing that the Veneti colonies were initiated by amber trader tribes  /families attempting to establish an alternative route to access the Mediterra-nean markets. We will not only find evidence of similar palatalization and vowel raising, but also a religious connection in terms of the worship of the goddess Rhea (The subject of a separate paper.) We know now where the strong palatalization in Venetic came from – it came from the Jutland Peninsula. Supporting this is archeo-logical determinations that the north Italic area developed gradually from about 1000BC, from northern influences.

4.2 Two Amber Routes, Two Finnic Dialects from the North.

Traditional thinking has been that the traders at the sources of amber were “Balt” (ie like Lithuanians) or Germanic. And yet, both are rooted in agriculture. Finnic peoples arose from the northern aboriginals. Archeology has found their environment filled with adzes for making dugout canoes and harpooning and fishing gear for harvesting lakes, rivers, and seas. If early trade went by water, then the probability that the sea-traders across the northern seas, and river traders travelling up and down the major river, were derived from these aboriginal boat-using cultures, should be greater than the notion farming peoples took to boats.

There are other coincidences that cannot be ignored – such as the peoples along the southeast Baltic amber coast Tacitus called Aestii, had a name that has endured among Estonians as Eesti, for as long as there has been historical proof of it in Latin texts. It is therefore more probable that the Aestii spoke an ancient Finnic, and that their dialect travelled south with the amber from the southeast Baltic source.

24

While most of the inscriptions in our project were found at the south end of the amber route from the Jutland Peninsula, during the rise of Rome, Rome became a consumer of amber, and I believe the eastern amber route that came down from the southeast Baltic, which originally continued south along the east coast of the Adria-tic, turned westward, and descended the Piave River to more easily access Roman markets.

Not very many inscriptions have been found in the Piave River valley, but those that do have a remarkably strong resonance with Estonian. If the Aestii at the southeast Baltic were ancestral to Estonians, this would not be a surprise.

But most of the inscriptions come from the south terminus of the western amber trade route that came from the Jutland Peninsula. The inscriptions at the south ter-minus from the west Baltic area will have the higher vowels and palatalization, and the few inscriptions at the south terminus of the route from the southeast Baltic re-gion will not have the raised vowel dialect nor the strong palatalization. They repre-sent dialectic difference between east and west Baltic. Yet the two trader peoples – east vs west Baltic – are connected by a common way of life. We will later find them to also be connected via the goddess Rhea.

5 FURTHER NOTES ABOUT PHONETICS

5.1 Venetic Alphabet Sounds vs Roman

The previous sections have focused on the mystery of the dots, and we have in do-ing so so far implied the sounds of the Venetic characters through the representation of the Venetic with Roman alphabet characters. For more about these investigations into interpreting the original Venetic character sounds see MLV and LLV. Bear in mind, that these books do not know that the dots marked palatalization, etc. and there may be some misinterpretations. The Roman equivalent to Venetic characters have generally been determined by scholars over the decades, from former interpre- tations of the sounds of the Etruscan alphabet. The Roman alphabet was born from the Etruscan so that Latin phonetics is close too. Since in Roman times some Vene-tic words are given in Roman characters, it is possible to compare the Roman cha-racters with the Venetic in the same words from earlier writing. However one has to be cognizant of a general degeneration of Venetic through Roman times. It seems reasonable to believe that Venetic sounds moved closer to Roman in those times, such as losing the original palatalization. It is one of the reason we do not pay too much attention to the Venetic inscriptions written in Roman times in Roman characters..

While sometimes the Venetic dots produced peculiar sounds, as demonstrated in the example given earlier to assess the sound of an initial .e., it appears from the better Roman alphabet inscriptions that the dots lost their role once the sentences were divided in Roman fashion, explicitly showing word boundaries. As I stated earlier, when a speaker of a language knows the word boundaries in their language, they will naturally apply the phonetic features correctly. The palatalizations, etc, may still be there, but no longer need to be explicitly marked when there are word boundary divisions. But of course the reader must already know the language to place the phonetic features correctly. The following, a long inscription, if not the longest, is one example of how Venetic looks when written in Roman fashion where the dots give word boundaries and the Venetic pronunciation dots are absent, and presumably no longer needed to comprehend the text.

25

Figure 5.1 was shown earlier in figure 3.4 and we will speak more about it here. The drawing was made from the original object which is lost. Note the dots, plus a small space between ANDETIC and OBOSECUPETARIS where there must have been a dot. It follows the Roman convention of actually showing word boundaries with dots. I separate the SSELBOI’s arbitrarily. The result, divided into words, is already given in the Roman style original.

Fig 5.1

ENONI. ONTEI . APPIOI . SSELBOI SSELBOI . ANDETIC OBOSECUPETARIS

If written in Venetic script with added dots, it would probably look approximately something like this (This is my own guesswork based on other inscriptions and must not be taken as factual, since no Venetic alphabet version actually exists):

.e.n.oni.o.nte.i.a.p.pio.i.$e.l.bo.i.$e.l.bo.i.a.n.detikobos.e.kupetari.s.

Because the original Venetic writing showed the actual pronunciation,it picked up the actual accents and dialects that were in use in the environment of the writer. In the past, as we see in MLV, when the analysts saw a particular word written in a slightly different way, they presumptuously add a “[sic]” which impliesthe scribe made an error. No, he may not have made an error but phonetically recorded the way people said a particular word in his region. For example vo.l.tiiomno.i. in .e.go vo.l.tiiomno.i. iuva.n.t iio.i [obelisque- MLV-59 LLV-Es4] appears alternatively as vo.l.tiio.m.minna.i. in e.go v.i.u.k.s. siia.i. vo.l.tiio.m.minna.i. [obelisque- MLV-57 LLVEs2]. The latter sentence shows other differences like v.i.u.k.s. and siia.i. It is not wrongly written but records another dialect!!

If a language has not developed literature, has not developed standards, then we cannot presume that there is a particularly universal correct way of writing a Venetic word.If it was a trade language then it had many dialectic versions – different in each significant trade route and region. The situation is not unlike where in one part of the English speaking world Mother sounds like “mah-thah” and an American “mah-thrr”, and it sounds still different in Australia.

Venetic writing is purely phonetic and that will show differences like this explicitly. There could therefore be many written Venetic languages, which are yet the same language spoken with different accents and which are, in actual use, mutually under-standable It would be similar to how an English-speaking person will be able to un-derstand English spoken in an extreme accent (such as Cockney English or Sou-thern drawl of America). Venetic was not like Latin or Greek, which had developed standards of both speaking and writing it. Latin eventually was written more or less the same throughout the Roman Empire because of standardization from widespread and constant use including literature. In practice, there may have been different dialects in different parts of the Roman Empire.

5.2 Implications of the Dot – Palatalization Markers on How Venetic is Transcribed to Roman Alphabet.

I follow the form employed in MLV with modifications as described in the notes given under Figure 1.1 Because the dots now have a significance, I feel it is important not to tamper with them. For example an .i. should not be rewritten as an h. Nor should a later h, be converted back to .i. either. Leave the Venetic way of writing it, as is. These differences could actually reflect, for example a shift from the ‘J’(=’Y’) sound of .i. to a frontal ‘H” that can develop from increased palatalization in the speech.

In the body of Venetic inscriptions we see the introduction of an “H” character. With some words an initial v.i. represented with vh, and then in Roman alphabet as F. But this does not mean .i. = h. It may simply be that the dialect shifted from originally a “VJ” sound written v.i. to saying “F” sound written vh . Leave it as it is written, and don’t arbitrarily change vh to v.i. or even to F. Leave it as written. They could actually reflect small changes in dialect, and they are not necessarily all equivalent.

In addition, I have a disagreement with the assumption that the Venetic character that looks like an M, be interpreted as an “SH” (š).

This character that looks like an M, came with the Etruscan alphabet, so the Veneti did not invent it. But, whoever invented it, it raises the question – why is a character whose sound is in the S-family, written in a fashion that resembles their M-charac-ter? Shouldn’t the “SH” character be derived from the S-character? The following illustrates the problem:

 

= “SH?” = “M” = “S” I = “I”

But perhaps the SH-character was indeed developed from the S-character. The fol-lowing shows how a rough M-like character can be formed by combining the I- and S-characters, tilting the S a little. We have presented it right to left because it was common for Etruscan/Veneti writing to flow from right to left. < < + I If this theory is correct then the sound represented by the M-like character is not “SH” as has been traditionally assumed but “ISS” (not palatalized).

Estonian provides a good example of an intense emphasis of this kind, that rarely occurs. It is in the word issand, an intensification of isand ‘fatherly entity’. The em-phasized form issand is translated in the modern day as ‘lord, master’. This sound is not palatalized, but is like in English hiss. (by contast, the Venetic S with dots –.s. –is palatalized as in English issue) We note that in the Venetic inscriptions the M-like character is also rare, and the most common location is found in apparently votive texts, in a word in front of a seeming goddess “reitia” or “trumusia” which academics have interpreted as Venetic deities. We saw it for example in the inscription given above. Read left to right we rewrite it in Roman alphabet as (M)a.i.nate.i. re.i.tiia.i.

27

If the M-like character is to be taken as an ISS-sound (as in English hiss), it would parallel the Estonian traditions of saying ‘Lord’ or ‘Master’ to a lordly figure, using issand. We will discuss this later in interpreting (M)a.i.nate.i. re.i.tiia.i.

To conclude, the M-like character is essentially a very strong plain S with a faint I at front. But the faint I at front probably disappeared with the rise in vowel tone, which caused high vowels to disappear into H’s or sound breaks. ISSA- > SSA- The upward shift of tone is discussed next.

Summary: two forms of “SH”as presented in this study: .s. – palatalized as in English issue or Estonian uss (‘snake’) $ (Venetic M) – NON-palatalized as in English hiss or Estonian issand.

5.3 Systematic Shifts Observed

We have already shown in this chapter on the phonetics of Venetic, some many coincidences in terms palatalizations in Venetic also appearing in Estonian words, about the addition of H for the Estonian parallel when dots surround a consonant, about the addition of a J (=Y) in the Estonian and Livonian parallel when dots surround an initial vowel, and more.

In the final results we discovered remarkable parallels between some Venetic words and Estonian, especially in regards to how Estonian words wrote the locations where the Venetic had dots.

The following table illustrates some Estonian words that are quite parallel to Venetic words, with the Estonian showing an H, in locations where the Venetic shows dots. This repetition of the same pattern is very revealing, and evidence that by the laws of probability these are not likely to be pure coincidences.

Earlier I gave some examples of how palatalization could introduce the J sound (=Y) where otherwise it was too weak to palatalize. Such as between highly palatalized Livonian and mildly palatalized Estonian.

I have bolded the H or J on the Estonian side.

These are a few examples. There are others within the inscriptions studied. Estonian does not mark its normal palatalizations. But if Estonian were written out phonetically we would find the more common palatalization parallels too.

See examples in Table 5.3 where the Estonian palatalizations are not marked, but we point them out by underlining the letter.

Palatalization can be viewed as pushing sounds upward with the tongue. We have already noted that the ancient northern language called Suebic did it as well.

28

This upward shifting ofsounds would be a dialectic event, much like someone in English saying “HIV EH HIPPY DEY!” for “have a happy day!” These observations of higher vowels relative to Estonian words that appear similar, of course must be done in conjunction with interpreting the sentences, since we also have to ascertain the meanings of our words first, before we look for parallels in known languages, as discussed in the next chapter.

5.4 How Venetic Sounded

In looking at examples of dots in Venetic as indicators of palatalization, stød, and other effects caused by the forward tongue, we must first find word boundaries in order to relate the Venetic text to our familiar modern word-boundary writing. It is important for us to know the word boundaries, otherwise we cannot even discover similar palatalization in known languages like Livonian or Estonian since palatalization is dependent on location in a word.

Once we have identified the words, we can then obreve oter languages for exemple sounds occurring at the location of the dots. To use an example, let us assume we have separated an inscription into words as follows vda.n. vo.l.tii mno.s. dona.s.to ke la.g.s.to Let us explore how it sounds, when we intepret the sound modifications created by the dots. While the sounds can be found in various languages, we will refer mostly to Estonian for no other reason than that is is familiar to me.

The first word vda.n. shows a palatalization of N at the end. Can we find such palatalization of N in the final position in Estonian? Yes, for example in vann ‘bath’. By comparison – for demonstration of an example other languages – English does not have such palatalization in a final position. French on the other hand has this, as in gagne.

Next, the word vo.l.tii shows palatalization at LT that exists in Estonian. For example tuld ‘fire (Partitive)’. English for example does not have it. Its LT is not palatalized.
Next we see .s. in mno.s. Does Estonian have palatalization situations for a final s? Yes, it occurs. Estonian uss ‘snake’. This palatalization of a final S is not very common in languages. Next we have the .s. inside, preceding a T, in dona.s.to and la.g.s.to. Once again Estonian provides a good sound parallel in hästi ‘well’.

Next we see .g. in la.g.s.to. This presents the dots on a silent consonant, which in actual speech, probably presents itself as stød as described above, and which written in Livonian fashion would appear as LA’GSTO but, – to follow the patterns described here with words like le’t vs leht – with the Estonian adding the H (or Livonian losing the H for a stød) would if expressed in Estonian, sound like LAHGSTO perhaps somewhat like Estonian says lahkust ‘gift’.

These examples and others show that Estonian has phonetics that parallels the phonetics indicated by the dots. Here are my rough suggestions (representing the sounds with Latin and English phonetics)

29

WITHOUT DOTS WITH DOTS

(The first interpretation if at start of syllable and second if terminating a syllable) *invented English representations to mimic sound not naturally in English

Table 5.3

These are rough guesses. It is possible for linguistics to study the final results more carefully and with additional comparisons with Danish and Livonian discover precise phonetic rules.

Taulukon selvennys:

****************

WITHOUT DOTS

(The first interpretation if at start of syllable and second if terminating a syllable) *invented English representations to mimic sound not naturally in English

a = “A” as in “father”
e =”E” as in “essence”
i =“I” as in “illness”
o= “O” as in “old”
u=”U” as in “moon”
l= “L” as in “land”
s= “S” as in “see”
$= “ISS” as in “hiss”
r= “R” as in “are”
m= “M” as in “me”
n= “N” as in “no
v= “V” as in “very”
t= “T” as in “too”
p=”P” as in “pat”
k=”K” as in “cut”
d= “D” as in “do”
h= “H” as in “hold”
b= “B” as in “bat”
g= “G” as in “got”

These are relatively accurate Venetic existed into the beginning of Roman alphabet use and there exists Venetic written in the Roman alphabet

WITH DOTS

.a. = “JA” “AH” as in “cough”, “ahk”*
.e. = “JE” “EH, as in “keh”* “ehk”*
.i. = “J”(=”Y”) as in “yes”
.o. = “JO” “OH” as in “joh”* “oh”
.u. = “JU” “UH” as in “you”, “pooh”
.l.= “LJH”, “HL” as in “lyiss”* “apple”
.s.= “SJH” , “HS”, as in “she”, “issue”

Dotted one not found (?)

.r.= “RJH”, “HR”, as in “rough”(trilled)
.m.=“MJH”,“HM”,as in“myih”*“ihm”*
.n.=“NJH”,“HN”,as in “myih”* “ihn”*
.v.= “VJH”, “HV” as in “vyih”* “if”
.t.= “TJH”, “HT”, as in “choo”, “aht”*
.p.= “PJH”, “HP” as in “pyih”* “ahp”*
.k.=”KJH”, “HK” as in “cute”, “ahk”*
.d.= “DJH”, “HD” as in “dew”, “aid”
No dotted – h is derived from .i.
.b.= “BJH”, “HB” as in “byih”* “ahb”*
.g.= “GJH”, “HG” as in “gyih”*”ahg”*

***********************

If we are searching for a known language that is related to Venetic, then a study to find parallels to palatalization, will be very important.

Linguistics also says that grammar changes more slowly than words. This is under-standable – grammar is like the structure of a building. While one can change the cladding of a building easily, it is difficult to change the structure itself. But at this stage we have not identified any grammar which we can compare against the grammar of a known language. We will do it later.

The survival of phonetic and grammatical features should be stronger than lexical features. The reality is that words can be easily changed during usage, or borrowed from other languages, and a language can become filled with foreign words. But grammar –the structure of the language – cannot be borrowed.

30

Phonetics is analogous to accent.It is preserved unconsciously and is unconsciously transferred to another language.Others percieve it as a ‘foreign accent’. For example immigrants to North America will speak English with an accent, and if they maintain a community among themselves in which they preserve their original language, they may continue to speak with that accent for several generations. Danish, I believe re-presents the preservation of an accent from their previous language,that was carried over when the people adopted Germanic language; and from that we can conclude that the original language of the Jutland Peninsula was just as palatalized as Danish.

Amazingly, with the dots as phonetic markers we can reasonably easily reproduce how the language sounded. The reader, with reference to the sounds in Danish or Livonian, can explore how Venetic actually sounded. It is a side project best done in a sound medium rather than in
written form

5.5 Conclusions: An Efficient Alternative Writing System

Past thinking about the dots has ranged from ignoring them and considering them as decorative, to viewing them as a syllabic punctuation with mysterious rules requiring scribes to be educated to their use. But both these extremes are ridiculous. There are many Venetic inscriptions on ordinary objects obviously not requiring any priestly scribe.

The Venetic scheme of using dots, is an ingenious way of writing a language phonetically while using only one phonetic marker – a dot.

And it was simple. The writer would have become accustomed to simply throw in a dot wherever the speech pushed the tongue up for whatever reason. This gives us our required simplicity that permitted the dots to be understood and used by anyone. It was so simple and intuitive that there is no evidence of any Venetic writing copying the late Etruscan or early Roman use of word boundaries, until Roman times.

While many inscriptions were made formally for memorials and urns, the body of in-scriptions offers some evidence of ordinary people writing texts when at a sanctuary to the Goddess, or writing text on round river stones, or in some examples on every-day objects like a stick or hunting horn. Venetic writing was not anything restricted to a priestly class. Anyone could master it quickly, and did. One simply sounded out one’s sentence and wrote down the letters, adding dots whenever the tongue pressed up to the palate, for whatever reason.
________________________________________________________________
R e f e r e n c e s

Andres Pääbo, 2002-2014, THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL* www.paabo.ca
S. Berneco, 2003, A Closer Look at Livonian Stød, Fenno-Ugristica 25, Tartu.
Grahame Clark, World Prehistory, Cambridge Univ Press LLV = G.B. Pellegrini & A.L. Prosdocimi, 1964 La Lingua Venetica, Padova. MLV = M. Lejeune, 1974. Manuel de la Langue Vénète,

Koska ja missä ja keitä tiedemiehiä ”Stalin pakotti tutkimaan hankittujen ominaisuuksien periytymistä”, kangsleri Risto Ihamuotila?

Professori Kari Enqvist, entinen rehtori ja kangsleri Risto Ihamuotila ja tutkijatohtori Johanna Vuorelma valmiina taas harhautukseen Helsingin yliopiston päärakennuksen edessä. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Vuorelma on kovasti ollut joka paikassa tapeetillla…

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/helsingin-yliopiston-ja-hesarin-holynpolymaakareiden-huuharijahti/

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959266.html

Nyt tulee vastaisku huuhaalle – Kolme eri sukupolven tutkijaa kertoo HS:lle, miten trumpilainen nettikeskustelu ja harhaanjohtavat poliitikot kampataan

Tieteilijät ovat saaneet tarpeekseen ja haluavat käydä puolus-tusasemista hyökkäykseen vääriä uskomuksia ja suoria valhei- ta sekä propagandaa vastaan. HS kysyi kolmen eri sukupolven tutkijoilta, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. Keskustelu jatkuu tällä viikolla Tieteen päivillä.

”Olen huolestuneena seurannut ’huuhaa’-tiedon leviämistä. Poliitikot voivat tieteeseen vedoten puhua mitä hyvänsä,vaikkei heidän sanomallaan olisi tekemistä tieteen kanssa. Tiede on ollut puolustuskannalla, mutta nyt pitää ryhtyä hyökkäykseen!”

Näin kirjoitti HS:n kulttuuritoimitukselle sähköpostissaan Helsingin yli- opiston entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila, 80, ja antoi inspi- raation keskusteluun, jonka HS järjestää kolmen eri sukupolven tutkijan kanssa Tieteen päivien alla Helsingin yliopiston päärakennuksessa.

Ihamuotila pohjustaa: ”Tieteen kriteerejä ovat objektiivisuus, kriittisyys, itseään korjaavuus ja auto­nomisuus, mitä ei aina ymmärretä.”

Hän muistuttaa, kuinka kirkko vastusti Galileo Galilein tietoa siitä, että aurinko ei kier-rä maapalloa ja Darwinin evoluutioteoriaa. Stalin painosti tiedemiehiä ”todistamaan”, että hankitut ominaisuudet periytyvät ja Hitlerillä oli epätieteelliset kriteerit esimerkiksi rodunjalostuksessa.”

ENQVIST ON MYÖS JAUHANUT KIRJOISSAAN TUOTA VALETTA – JA VIE- LÄPÄ MUKA ”UUSLAMARKISTISTA SOSIOBIOLOGISMIA NL:N TIETEEN IDEOLOGIANA”…

TÄSSÄ ON STALININ KOOTUT!

HERRAT OVAT HYVÄT JA HAKEVAT SIELTÄ KOHDAT, JOISSA STALIN VAATII (SAATI PAKOTTAA) USKOMAAN HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEEN!!!

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/collected/volume1/index.htm

 

VAAN MITÄ TARKOITETAAN (ORGANISMIN) HANKITULLA PIIRTEELLÄ?

Acquired Character

a trait that originates during some stage of an organism’s individual de-velopment under the influence of environmental change. This influence can act indirectly by means of altered function, for example, it can intensify or decrease the activity of an organ, or it can act directly.

The study of acquired characters was important in view of a longstan- ding debate on the heritability of these traits.One point of view acknow. ledged the Lamarckian principle of direct adaptation, that is, the heritability of acquired changes. The opposing point of view was the Darwinian principle of evolution on the basis of undetermined hereditary variability and natural selection. The resolution of this debate was a milestone in the history of evolutionary thought. In the absence of strictly controlled experiments in Darwin’s time, which would have permitted evaluation of the heritability or nonheritability of acquired characters, Darwin accepted the feasibility of two paths of evolutionary development: in addition to evolution by natural selection, he admitted the possibility, although with reservations, that evolution proceeded through direct adaptation.

From the end of the 19th century until the 1930’s, many attempts were made to experimentally confirm the existence of somatogenic changes in an organism, that is, changes that do not involve sex cells. In particular, such changes occur under the influence of mechanical injuries, unusual temperatures, or unusual lighting or moisture conditions; chemical agents, including immunologie substances, may also produce such changes.

The results of these experiments were not convincing, since the follo- wing procedures were not observed. Genetic homozygosity of experi- mental subjects was not verified in preliminary crossbreeding experi- ments; that is, researchers failed to prove an absence of segregation over several generations with respect to those characters whose heritability or nonheritability was being investigated. The use of an external agent to produce changes in the parent individuals was not consistent from experiment to experiment. The offspring of changed parents were not transferred to the same environmental conditions under which the parents had been living before the parental changes had occurred. Once a new character appeared in the first-generation offspring of parents who had acquired that character, studies were not carried out to discover whether the character would segregate in crossbreedings between changed individuals and unchanged individuals.

Subsequent experiments, which disproved the heritability of acquired characters, were completely convincing, since all of the above proce- dures were followed. Similarly, old experiments were refuted that had claimed to confirm the heritability of acquired behavioral changes as well as the heritability of host-effected changes in transplanted ova or in sex cells of transplanted gonads. Finally, experiments that had used blood transfusions or vegetative hybridization were also refuted. Thus, the nonheritability of acquired characters is a well-accepted fact today.

REFERENCES

Sakharov, V. V. Organizm i sreda. Moscow, 1968.
Bliakher, L. Ia. Problema nasledovaniia priobretennykh priznakov. Moscow, 1971.
Guyénot, E. La Variation et l’évolution, vol. 2. Paris, 1930.
Zimmermann, W. Vererbung “erworbener Eigenschaften” und Auslese, 2nd ed. Stuttgart, 1969.

L. Ia. BLIAKHER

Tästä ei nyt tarvitse välittää, onko tämä JUST NAPPIINSA vai vähän ohi: tuo on Sovjetskaja entsiklopedian teksti on sitä, mitä sillä NL:ssa on tarkoitettu.

TARKISTETAANPA ENSIMMÄISEKSI TEOS MARXISMIN KYSYMYKSIÄ KIELITIETEESSÄ…

Tämä nimittäin käsittelee myös jajattekun ja tajunnan kysymyksiä:

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm

Marxism and Problems of Linguistics

Concerning Marxism in Linguistics

A group of younger comrades have asked me to give my opinion in the press on problems relating to linguistics, particularly in reference to Marxism in linguistics. I am not a linguistic expert and, of course, cannot fully satisfy the request of the comrades. As to Marxism in linguistics, as in other social sciences, this is something directly in my field. I have therefore consented to answer a number of questions put by the comrades.


QUESTION: Is it true that language is a superstructure on the base?

ANSWER: No, it is not true.

The base is the economic structure of society at the given stage of its development. The superstructure is the political, legal, religious, artistic, philosophical views of society and the political, legal and other institutions corresponding to them.

… Hence:

a) A Marxist cannot regard language as a superstructure on the base; b) To confuse language and superstructure is to commit a serious error.


QUESTION: Is it true that language always was and is class language, that there is no such thing as language which is the single and common language of a society, a non-class language common to the whole people.

ANSWER: No, it is not true.

It is not difficult to understand that in a society which has no classes there can be no such thing as a class language.

Hence:

a) Language, as a means of intercourse, always was and remains the single language of a society, common to all its members; b) The existence of dialects and jargons does not negate but confirms the existence of a language common to the whole of the given people, of which they are offshoots and to which they are subordinate; c) The ”class character” of language formula is erroneous and non-Marxist.


QUESTION: What are the characteristic features of language?

ANSWER: Language is one of those social phenomena which operate throughout the existence of a society. It arises and develops with the rise and development of a society. It dies when the society dies. Apart from society there is no language. Accordingly, language and its laws of development can be understood only if studied in inseparable connection with the history of society, with the history of the people to whom the language under study belongs, and who are its creators and repositories.

Language is a medium, an instrument with the help of which people communicate with one another, exchange thoughts and understand each other. Being directly connected with thinking, language registers and fixes in words, and in words combined into sentences, the results of the process of thinking and achievements of man’s cognitive activity, and thus makes possible the exchange of thoughts in human society.

 

QUESTION: Did Pravda act rightly in starting an open discussion on problems of linguistics?

ANSWER: Yes, it did.

Along what lines the problems of linguistics will be settled, will become clear at the conclusion of the discussion. But it may be said already that the discussion has been very useful.

It has brought out, in the first place, that in linguistic bodies both in the center and in the republics a regime has prevailed which is alien to science and men of science. The slightest criticism of the state of affairs in Soviet linguistics, even the most timid attempt to criticize the so-called ”new doctrine” in linguistics, was persecuted and suppressed by the leading linguistic circles. Valuable workers and researchers in linguistics were dismissed from their posts or demoted for being critical of N. Y. Marr’s heritage or expressing the slightest disapproval of his teachings. Linguistic scholars were appointed to leading posts not on their merits, but because of their unqualified acceptance of N. Y. Marr’s theories.

It is generally recognized that no science can develop and flourish without a battle of opinions, without freedom of criticism. But this generally recognized rule was ignored and flouted in the most unceremonious fashion. There arose a close group of infallible leaders, who, having secured themselves against any possible criticism, became a law unto themselves and did whatever they pleased.

To give one example: the so-called ”Baku Course” (lectures delivered by N. Y. Marr in Baku), which the author himself had rejected and forbidden to be republished, was republished nevertheless by order of this leading caste (Comrade Meshchaninov calls them ”disciples” of N. Y. Marr) and included without any reservations in the list of text-books recommended to students. This means that the students were deceived a rejected ”Course” being suggested to them as a sound textbook. If I were not convinced of the integrity of Comrade Meshchaninov and the other linguistic leaders, I would say that such conduct is tantamount to sabotage.

How could this have happened? It happened because the Arakcheyev regime [9] established in linguistics cultivates irresponsibility and encourages such arbitrary actions.

The discussion has proved to be very useful first of all because it brought this Arakcheyev regime into the light of day and smashed it to smithereens.

But the usefulness of the discussion does not end there. It not only smashed the old regime in linguistics but also brought out the incredible confusion of ideas on cardinal questions of linguistics which prevails among the leading circles in this branch of science. Until the discussion began the ”disciples” of N. Y. Marr kept silence and glossed over the unsatisfactory state of affairs in linguistics. But when the discussion started silence became impossible, and they were compelled to express their opinion in the press. And what did we find? It turned out that in N. Y. Marr’s teachings there are a whole number of defects, errors, ill-defined problems and sketchy propositions. Why, one asks, have N. Y. Marr’s ”disciples” begun to talk about this only now, after the discussion opened? Why did they not see to it before? Why did they not speak about it in due time openly and honestly, as befits scientists?

Having admitted ”some” errors of N. Y. Marr, his ”disciples,” it appears, think that Soviet linguistics can only be advanced on the basis of a ”rectified” version of N. Y. Marr’s theory, which they consider a Marxist one. No, save us from N. Y. Marr’s ”Marxism”! N. Y. Marr did indeed want to be, and endeavored to be, a Marxist, but he failed to become one. He was nothing but a simplifier and vulgarizer of Marxism, similar to the ”proletcultists” or the ”Rappists.”

N. Y. Marr introduced into linguistics the incorrect, non-Marxist formula that language is a superstructure, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula.

N. Y. Marr introduced into linguistics another and also incorrect and non-Marxist formula, regarding the ”class character” of language, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula which is contrary to the whole course of the history of peoples and languages.

N. Y. Marr introduced into linguistics an immodest, boastful, arrogant tone alien to Marxism and tending towards a bald and off-hand negation of everything done in linguistics prior to N. Y. Marr.

N. Y. Marr shrilly abused the comparative-historical method as ”idealistic.” Yet it must be said that, despite its serious shortcomings, the comparative-historical method is nevertheless better than N. Y. Marr’s really idealistic four-element analysis, [10] because the former gives a stimulus to work, to a study of languages, while the latter only gives a stimulus to loll in one’s arm-chair and tell fortunes in the tea-cup of the celebrated four elements.

N. Y. Marr haughtily discountenanced every attempt to study groups (families) of languages on the grounds that it was a manifestation of the ”proto-language” theory. [11] Yet it cannot be denied that the linguistic affinity of nations like the Slav nations, say, is beyond question, and that a study of the linguistic affinity of these nations might be of great value to linguistics in the study of the laws of language development. The ”proto-language” theory, I need hardly say, has nothing to do with it.

To listen to N. Y. Marr, and especially to his ”disciples,” one might think that prior to N. Y. Marr there was no such thing as the science of language, that the science of language appeared with the ”new doctrine” of N. Y. Marr. Marx and Engels were much more modest: they held that their dialectical materialism was a product of the development of the sciences, including philosophy, in earlier periods.

Thus, the discussion was useful also because it brought to light ideological shortcomings in Soviet linguistics.

I think that the sooner our linguistics rids itself of N. Y. Marr’s errors, the sooner will it be possible to extricate it from its present crisis.

Elimination of the Arakcheyev regime in linguistics, rejection of N. Y. Marr’s errors, and the introduction of Marxism into linguistics — that, in my opinion, is the way in which Soviet linguistics could be put on a sound basis.

Pravda, June 20, 1950

QUESTION: Marx and Engels define language as ”the immediate reality of thought,” as ”practical,… actual consciousness.” [12] ”Ideas,” Marx says, ”do not exist divorced from language.” In what measure, in your opinion, should linguistics occupy itself with the semantic aspect of language, semantics, historical semasiology, and stylistics, or should form alone be the subject of linguistics?

ANSWER: Semantics (semasiology) is one of the important branches of linguistics. The semantic aspect of words and expressions is of serious importance in the study of language. Hence, semantics (semasiology) must be assured its due place in linguistics.

However, in working on problems of semantics and in utilizing its data, its significance must in no way be overestimated, and still less must it be abused. I have in mind certain philologists who, having an excessive passion for semantics, disregard language as ”the immediate reality of thought” inseparably connected with thinking, divorce thinking from language and maintain that language is outliving its age and that it is possible to do without language.

Listen to what N. Y. Marr says:

”Language exists only inasmuch as it is expressed in sounds; the action of thinking occurs also without being expressed…. Language (spoken) has already begun to surrender its functions to the latest inventions which are unreservedly conquering space, while thinking is on the up-grade, departing from its unutilized accumulations in the past and its new acquisitions, and is to oust and fully replace language. The language of the future is thinking which will be developing in technique free of natural matter. No language, even the spoken language, which is all the same connected with the standards of nature, will be able to withstand it” (see Selected Works by N. Y. Marr).

If we interpret this ”labor-magic” gibberish into simple human language, the conclusion may be drawn that:

a) N. Y. Marr divorces thinking from language;

b) N. Y. Marr considers that communication between people can be rea- lized without language, with the help of thinking itself, which is free of the ”natural matter” of language, free of the ”standards of nature”;

c) divorcing thinking from language and ”having freed” it from the ”na- tural matter,’ of language, N. Y. Marr lands into the swamp of idealism.

It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being ex- pressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form. But that is absolutely wrong. Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.

Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the ”natural matter” of language, do not exist.

”Language is the immediate reality of thought” (Marx). The reality of thought is manifested in language. Only idealists can speak of thinking not being connected with ”the natural matter” of language, of thinking without language.

In brief: over-estimation of semantics and abuse of it led N. Y. Marr to idealism.

Consequently, if semantics (semasiology) is safeguarded against exag-gerations and abuses of the kind committed by N. Y. Marr and some of his ”disciples,” semantics can be of great benefit to linguistics.

KOKO KIRJASSA SANOTAAN YHDEN AINOAN KERRAN ACQUIRED: TÄÄLLÄ:

” What has changed in the Russian language in this period? To a certain extent the vocabulary of the Russian language has changed, in the sense that it has been replenished with a considerable number of new words and expressions, which have arisen in connection with the rise of the new socialist production, the appearance of a new state, a new socialist culture, new social relations and morals, and, lastly, in connection with the development of technology and science; a number of words and expressions have changed their meaning, have ***acquired*** a new signification; a number of obsolete words have dropped out of the vocabulary. As to the basic stock of words and the grammatical system of the Russian language, which constitute the foundation of a language, they, after the elimination of the capitalist base, far from having been eliminated and supplanted by a new basic word stock and a new grammatical system of the language, have been preserved in their entirety and have not undergone any serious changes — they have been preserved precisely as the foundation of the modern Russian language. ”

ällöinkin se on SANA, joka on ”hankkinut” jotakin: uuden merkityksen – eikä eliö.

ON KUITENKIN PARASTA, ETTÄ NE ETSIVÄT, JOTKA VÄITTÄVÄT, ENKÄ MINÄ, JOKA EN LÖYDÄ KUITEKAAN – STALINILTA NIMITTÄIN!

https://books.google.fi/books?id=xIt2rtS6ryIC&pg=PA47&lpg=PA47&dq=%E2%80%9DLanguage+is+the+immediate+reality+of+thought%E2%80%9D&source=bl&ots=FFj_-kmpD3&sig=ACfU3U32SychYqMvLtqkIuirlh3oD4Xe2Q&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwjsjNj2mO7mAhXQl4sKHT1xC9AQ6AEwBXoECAkQAQ#v=onepage&q=%E2%80%9DLanguage%20is%20the%20immediate%20reality%20of%20thought%E2%80%9D&f=false

 

SEN SIJAAN LÖYDÄN SELLAISTA HELSINGIN ”YLIOPISTOSTA”:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/skeptistista-holynpolyihmiskuvaa-ja-puoskaritiedetta

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/193914?page=1#193914

Keenistä-lallaa!, prefessori Kai Kaila…

RK, 17.1.2006 1:05:14, 193914

Tämän päivan TV1:n ”Akuutissa” Helsingin ”ylikeenilallatuston” neuroprofessori Kai Kaila popularisoi uusimpia ”keenituloksiaan”.

(Ei ollut siis tämä 10 vuotta myöhempi esitys.)

Professori oli tutkinut ”liikeaivokuoren” (taysinkeenitä tulevaa, kuinkas muuten!) pinta-alaa ja lasten ja aikuisten urheilu- ja musiikiharrastuksen vaikutusta siihen. ”Liikeaivokuoren” pinta-ala kasvaa huomattavasti soittoharrastuksen vaikutuksesta, ja tämä on sitten (matt ”trofim” ridleylaista) ”keenien expressiota”, eli ”eri keenit ovat aktiivisia” ”liikeaivokuorella” kuin ”tavallisella” ja ”nämä sitten ohjaavat” vaikkapa (”keeni!”)viulunsoittoa!

Ja tämä on sitten sellainen KOPROmissi (entinen puheenjohtaja Aarne Saarinen -vainaa olisi käyttänyt suomenkielistä nimitystä ”paskakompromissi”) ”keenien ja ympäristön vaikutuksen välillä”!

Tuosta ridleyläisestä paskakompromisista tarkemmin täällä:

www.helsinki.fi/agora/vara/mielipide/darwinkin_tunkiolle.html

Kannattaa huomioida myös tämä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004

ja tämä:

human-brain.org

RK

RK
18.01.2006 01:05:32
193932

Re: Keenistä-lallaa!, Keenistä-lalllaa!

monni kirjoitti 17.01.2006 (193921)…

>RK kirjoitti 17.01.2006 (193914)…

>>Tämän päivan TV1:n ”Akuutissa” Helsingin
>>”ylikeenilallatuston” neuroprofessori Kai Kaila popularisoi

>>uusinpia ”keenituloksiaan”. Professori oli tutkinut …

>Kaikesta näkee ettet ole ymmärtänyt tuosta asiasta yhtään mitään.
>Säälittävää meuhaamista. Sitä paitsi muutamat lainausmerkit olisi
>vielä mahtuneet mukaan.

No en todellakaan, itsekin kuitenkin tieteellisen koulutuksen saaneena ja tiedettä pääasiallisena harrastuksenanikin kolme- kymmnentä vuotta pitäneenä, ymmärtänyt hölähtävän pölähtävää, että miten Kaila TUONKIN näki todisteeena aivokuoren keenimoduliteorian PUOLESTA (eikä vastaan!), että soittajalle muodostuu, vielä aikuisenakin, erilainen, laajempi ”liikeaivokuori” kuin muille…

Vastakkainen, ehdollistumisteoriahan on, että aivokuori tai ainakin sen pinta (josta magnetismi mitataan!) ovat erilaistu- mattomia, ja erilaiset toiminnot sitten sen mukaan, miten intensiivisestiniitä harjoitetaan ja aivokuorn alapuoliten, ehdolsitumista palvelevien ehdottomien refleksien (kuten emootioiden!) vaikutuksesta ”valtaavat” siitä aivokuoresta oman ”siivunsa” käyttöönsä, ja nämä ”siivut” saattavat käytön mukaan vanhemmitenkin mennä ”uusjakoon”…

Ihan taas niin kuin harin ”peilisolujenkin” kanssa, tällainen vähän tyh- mempi tulkitsisi Kailankin mittaustuloksia 100%:sti nimenomaan PÄIN- VASTAISEN, EHDOLLISTUMISTEORIAN, eikä suinkaan minkään keenimoduliteorian mukaisiksi!

Herääkin kysymys, että jos nuokin tulokset liikeaivokuoren hyvin ”dynaa-misesta lokalisaatiosta” (akateemikko A. K. Anohinin termi ilmiölle ilmiölle) muka ”tukevat moduliteoriaa”, niin MILLAISET tulokset sen sitten periatteessakaan voisivat KUMOTA, jOS selaisia KUITENKIN esiintyisi!?

JOS EIVÄT MINKÄÄNLAISET, niin SITTEN ON TURHA ”TUTKIAKAAN”!!

Sen kun vaan sitten kaikki lallatetaan, niin kuin ennen muinoin kouluissa ennen joulua sittä ”Huussi-Annaa”, että

”Keenistä-lallaa, Keenistä-lallaa, Keenistä-lallaa!”

RK

 

Seuraava juttu on lainaus Vapaa-ajattelijoiden poistettavalta keskustelupalstalta:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,20008#msg-20008

Re: Täyttä potaskaa tieteellistä ihmiskuvasta Kai Kailalta!!!

 

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 15. kesäkuuta 2007 16.20

Kyynikko kirjoitti:
——————————————————-
> RK kirjoitti:
> ————————————————–

> > ” Plastiset aivot, yhteisöllisyys ja tietoisuus

> > Seuraava esitelmöitsijä oli neurobiologi Kai Kaila, otsikolla
> > ”Tietoisuuden evoluutio ja sosiaalinen älykkyys”. ”

> > ”Professori” Kai Kaila on ennekin herättänyt huomoita tällä palstalla
> > perin juurin omintakeisella ”tieteellisen päättelyn metodologiallaan”:

> Tässä vaiheessa tipahdin ajatuksenjuoksustasi. Jos puhe on Kai Kailasta, niin
> miksi vetää mukaan Eino Kaila?

> Ei kai looginen postivismi ole perinnöllistä?

Kailan mukaan se on! Todellisuudessa ei. Luepa eteenpäin!

Tai, ehkä se ei ollutkaan se Kai Kailan mukainen ”Keenistä tuleva maailmankatso- mus”, vaan jokin sellainen vähän ”opittu savuverho”!

Vain tuo edellinen aivan selkeästi Kai Kailan mukaan periytyy:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=235224

http://www.skepsis.fi/lehti/2006/2006-2-niemela3.html

 

Plastiset aivot, yhteisöllisyys ja tietoisuus

Seuraava esitelmöitsijä oli neurobiologi Kai Kaila, otsikolla ”Tietoisuuden evoluutio ja sosiaalinen älykkyys”. ”

”Professori” Kai Kaila on ennenkin herättänyt huomiota tällä palstalla perin juurin omintakeisella ”tieteellisen päättelyn metodologiallaan”:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=193914

”Tietoisuus”, eli tietoinen tajunta, ei ole sellaisenaan biologisten ke- hityslakien alainen ilmiö, sillä se on SYMBOLISRAKENTEISTA kaik- kien ns. korkeimpien psyykkisten toimintojen tapaan, ja SYMBOLISET SYSTEEMIT EIVÄT VOI OLLA GENEETTISESTI PERINNÖLLISIÄ:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,19923#msg-19923

Tätä asiaa Kaila ei tule ikinä saamaan kaaliinsa.

(Hänellä on nimittäin sen esteenä Keenissä surffailu ja asemien valtaa- minen Suo- malaisessa hölynpölytieteessä poliittisia suhdanteita, ja erityisesti aivan tietyn sävyisiä sellaisia hyväkseen käyttäen:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/025/Haukioja.pdf )

(Minä olen pohtinut kovasti,voisivatko Kai Kaila ja Riitta Hari olla tai- tavia ”provokaattoreita”, jotka iskevät tiskiin pavlovilaisvygotskilaista tieteellistä psyykenteoriaa todis-tetuksi niittaavan mittaustuloksen toisensa jälkeen, ja vain hulluille rahoittajille selit- tävät ja tulkitsevat tuloksensa TASAN PÄIN VASTOIN kuin mitä ne muihin neurofy-siologisiin koetuloksiin (”pavlovismiin”) liitettyinä tosiasiassa todistavat, mutta tämä ”esitelmä” saa minut vakuuttuneeksi että Kaila on oikea eikä tekohullu.

” Kaila painotti heti alussa sitä, että ihminen on lähtökohtaisesti – bio- logialtaan – yh- teisöllinen laji: ihminen kasvaa ja kehittyy yhteisössä. Ihmisen aivojen koko on suo- rassa suhteessa ryhmäkokoon. Lajien suhteen pätee periaate: mitä suurempi ryhmä, sitä suuremmat aivot. ”

Pintatietoa: oranki on yksineläjä, ja sillä on kuitenkin yhdet suurimmis- ta aivoista suhteessa elopainoon. Huippuyhteisöllisillä muurahaisilla ja termiiteillä taas ei ole aivoja ollenkaan.

” Kaila esitti kaksi sosiaalisen tietoisuuden/älykkyyden määritelmää. E.L. Thorndiken mukaan mainittu ominaisuus on ”yksilön kyky ymmärtää muita ihmisiä ja vaikuttaa heidän toimintaansa; kyky sosiaalisiin interaktioihin.”

Vaikutuksella ihmisten toimintaa suoraan ja välillisesti, Winston Churchillistä ja Robert Oppenheimerista Iivana Musikkaan ja takapenkin Taaviin Stalin ja Mao olivat sitten aivan omaa luokkaansa ”sosiaalisessa älykkyydessä”… Pronssille jäi jopa profeetta Muhammed, ja kauaksi kauaksi esimerkiksi Henry Ford…

”Tässä tapauksessa psykometriset mittaukset ovat periaatteessa mahdollisia. Toisen määritelmän ovat esittäneet Cantor ja Kihlström, ja siinä on tärkeää ”yksilön sosiaalista todellisuutta koskevan tiedon määrä ja laatu.” Tämän näkemyksen mukaan yksilöiden ja ryhmien kvantitatiivinen vertailu on irrelevanttia. ”

Tämän määritelmän mukaan taas kukaan ei kai koskaan tule lyömään laudalta Karl Marxia…

” Kailan mielestä puheet geeneistä vailla ympäristöä ovat yksinkertaisesti mielettömiä. ”

Eivät ne aivan mielettömiä ole. Geenit on esimerkiksi puskuroitu tehokkaasti ympäristöjen vaikutuksilta…

” Geeneillä on kaksi roolia: välittää informaatiota sukupolvesta toiseen ja ohjata solujen kehitystä, erilaistumista ja toimintaa. ”

Niiden tehtävä on koodata valkuiaisaineita. Ne taas ovat vain osa solun aineista. Erotuksetta kaikki muut ”tehtävänsä” ne hoitavat tuon perustehtävän kautta. Jonkin, RNA:n, pitää geeniltä ”kysyä” sitä valkuaisainetta ennen kuin mitään tapah- tuu. Tässä suhteessa geeni toi- mii solussa kuin puhelintyttö(/poika) seurustelumaail- massa: silloin ja vain silloin kuin kysytään (ja sitten häipyy taas kuvioista odottamaan seuraavaa ”tilausta”).

Jos ”geeni-tytöllä” on toimiva ”puhelin”, se on AKTIIVINEN, VAIKKA EI SAISI IKINÄ AINOATAKAAN ”TILAUSTA”. Geeni on aktiivisessa DNA:SSA, vaikka se olisi RESESSIIVINENKIN, tyttöanalogialla TOISESSA, esimerkiksi ”AAMUVUOROSSA”! Jos ”puhelinta” ei ole tai se on rikki, se on PIMEÄ.

Vaatii aivan erityisiä järjestelyjä ja yleensä organismin sukupolvenvaihdosta vaihtaa ”aktiivisten” ja pimeiden geenien paikkaa. (Itse asiassa ne ovat kaikki huomattavan ”passiivisia”, ja minkäänlainen ”tietoisuus” ja muu ”oikea aktiviteetti” etten sanoisi hieman tarkemmin SUB- JEKTIVITEETTI olisi PELKÄSTÄÄN PAHASTA…)

Kaila ei tätä käsitystä allekirjoita, hänen uskonnossaan geenit ovat viime kädessä ”TIETOISIA” (ns. ”ajatus per Keeni” -periaate! (Keeni isolla K:lla tarkoittaa tuon uu- den uskonnon ”perusoliota”; tavallinen K ilmentää ”keksinnön” suomalaisuutta, sillä uudet kohteet tavataan nimetä ”kokeellisen näyttäjän” mukaan,ei jonkun pelkän idea- spruutan kuten Matt ”Trofim” Ridleyn (joka on potkittu ajat sitten niin yliopistoista kuin sanomalehtien tiedetoimituksistakin).

” Suomen kielen sana ”perinnöllisyystiede” on historiallisesti syntynyt ensimmäisestä edellä olevasta ilmaisusta. Kailan oman alan eli neurobiologian puitteissa geenien tutkimus on kuitenkin aivan uudella kurssilla. ”

TODELLAKIN ! Eikä vain ”TUTKIMUS” vaan KOKO IDEA…!!!!

”Yleensä on ollut tapana puhua yksilön ja ympäristön interaktioista geeni-ympäristö -vuorovaikutuksia tarkasteltaessa. Tämän lisäksi geenien ilmentymisen interaktiot yksilön toiminnan ja sitä kautta ympäristön kanssa ovat viime vuosina nousseet kes- keiseen rooliin erityisesti aivojen geenien toimintamekanismien ymmärtämisessä. ”

Tuo ”ilmestyminen” on kielillä, trofimridleylla ”expressio”, ja se on MUUTA kuin sitä, että geeni on aktiivisessa tai passivisessa DNA:ssa, tai että sitä juuri nyt LUETAAN tai EI LUETA!.

MITÄ MUUTA se on, sen ”tietävät” kai lopultakin vain ”Trofim” Ridley ja Kai Kaila.

Emmekä me muut taidakaan sillä ”tiedolla” lopultakaan tehdäkään yhtään mitään…

Kyseessä on VÄÄRÄ TEORIA, että GENETTINEN DNA/RNA-mekanismi OLISI MYÖS ”PAVLOVILAISEN” EHDOLLISTUMISEN BIOKEMIALLIS-FYSIKAALINEN MEKANISMI, ja siten myös muka kaiken oppimisen järjestelmä.

Noilla ilmiöillä on kuitenkin EHDOTTOMAN VARMASTI OMA BIOKEMIALLINEN MEKANISMINSA (ja lisäksi esimerkiksi immuunijärjestelmä on luultavasti osin enemmän ehdollistumisen kuin geneettisen perimän tyyppiä.Tuo järjestelmä ei ilmei- sestikään rakennu niinkään paljon valkuaisaineille kuin monimutkaisille sokereille. Tietty kemikaali tai kytkentä EI TARKOITA ”tiettyä ajatusta” tai muuta toistuvaa entiteettiä, vaan kaikki riippuu täysin ehdollistumishistoriasta.

Tähän mennessä siis mikään tieteellinen instanssi EI OLE OTTANUT TOSISSAAN RIDLEYN ”TEORIAA”, saati ”ryhtynyt todistamaan” sitä!

Professori Kai Kailasta ”eurotiede” on nyt ilmeisesti saamassa ikioman potenssiin korotetun Trofim Denisovitshinsa, ellei rahan ja Suomen lopunkin tieteellisen maineen haaskausta tuohon pöhköilyyn vislata poikki!

” Kaila kysyi, onko puhekyky synnynnäinen, perinnöllinen tai lajityypillinen ominaisuus. ”

Ei biologisessa mielessä mitään noista. Se on materian sosiaalisen liike-muototason kantava perusominaisuus… Biologisesti se on ehdollitusmis-mekanismin kehityksen spin-offia, tuo kehityksen ”vahingossa” luoma kokonaan uusi materiaalinen informaation prosessointimahdollisuus.

” Entä näkökyky? ”

No SE on kyllä olemukseltaan biologinen. Sosiaalinen informaatio sen erottelukykyä kuitenkin suuresti parantaa, ja yrittää siirtää automaatista rutiiniongelmanratkaisua mahdollisimman ”lähelle” näköaistimusprosessia.

” Nämä ominaisuudet kehittyvät yksilölle vasta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ympäristön myötä.”

Mutta niissä on suuria erojakin: susilapsikin näkee, muttei puhu eikä ajattele.

Symboliselle ajattelulle ei ole ”omaa aistia”, se käyttää kaikkia aisteja, ja muodostaa niiden välittämästä informaatiosta kokonaisuuden yli kaikkien aistinrajojen.

” Mitä tarkoittavat käsitteet ’perinnöllinen’,’synnynnäinen’ ja ’lajityypillinen’? Pahinta myrkkyä tieteelliselle ajattelulle on pitää näiden termien sisältöä ”itsestäänselvyyksinä” kun tarkastellaan geeni-ympäristö-suhteita. ”

Minä taas epäilen,että yhden ja toisenlaisia VIELÄKIN PAHEMPIA MYRKKYJÄ on!

” Aivojen geeniekspressio muuttuu koko ajan, kun ihminen oppii uusia asioita. ”

La-lalallati-lallati laa…

GEENIEN SIJAINTIIN AKTIIVISESSA (vaikka sitten RESESSIIVISINÄKIN!) DNA:SSA TUO EI VAIKUTA MITÄÄN!

JOS TE, ”prof” Kaila, MUUTA viserrätte, TE OLETTE PUOSKARIHOURU!!!!!

HELVETTIIN SITTEN YLIOPISTOSTA JA SASSIIN!!!!

” Kailan mukaan kriittiset kehitysvaiheet ovat yksilönkehityksessä kaiken a ja o. Lisäksi hän painotti sitä, että aivot muovautuvat syntymästävanhuuteen: ympäristö/ yksilö-vuorovaikutukset säätelevät jatkuvasti aivojen geenitoimintaa. Ja sosiaalisen kädellislajin yksilön ympäristöön kuuluu tietenkin erittäin tärkeässä roolissa yhteisö. ”

Yhteiskunta ei vaikuta PASKAAKAAN geenien sijaitsemiseen aktiivisessa tai passii-visessa DNA:ssa, eikä myöskään niiden dominanssisuhteisiin.

” Kaila kertoi myös, että aamulla kuultu tai luettu uutinen muuttaa aivoja: jokaisen muistijäljen syntyyn tarvitaan geeniekspression muutoksia informaatiota tallentavissa hermosoluverkoissa. ”

Se EI VAIKUTA aivojen GEENEIHIN PASKAAKAAN!

” Aivoissa on kyse tähtitieteen ylittävistä luvuista. Hermosolujen eli neuronien luku- määrä on arviolta 10^11 ja niiden välisten kytkentöjen 10^14.”Yksi ainut kuutiomilli- metri aivokuorta sisältää kilometrien verran hermosoluhaarakkeita.” Yhteyksiä muo- dostuu koko ajan lisää, ja niitä myös karsiutuu: aivot ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. ”

Ja niiden hermosoluhaarakkeiden SÄHKÖNJOHTAVUUS muuttuu KÄYTÖN SÄÄN- TELEMÄNÄ jopa satakertaiseksi ja takaisin,EIKÄ TÄMÄN MEKANISMIN KANSSA OLE NEURONIEN GEENEILLÄ MITÄÄN TEKEMISTÄ! (SciAm 3/2008)

Ehdollistuminen ei tapahdu myöskään noiden synapsiliittymien muodossa, SILLÄ SE ON PALAUTUVAA! Se on TOIMINTO eikä pysyvä ”aivojen ominaisuus”!!!!

”Kontrolloituja hallusinaatioita”: malli todellisuudesta

Tietoisuudella (tietoisuuksilla!) on ollut oma evoluutionsa. ”

TIETOISUUDEN evoluutio on KULTTUURIEVOLUUTIOTA, sillä tietoisuus on symbolirakenteista, SYMBOLIRAKENTEISTA!!!!

” Kaila kuvasi,miten yksilö muodostaa ulkomaailman objekteista mielessään repre- sentaatioita ja näistä edelleen metarepresentaatioita. Havaintoja hän kutsui provokatiivisesti kontrolloiduiksi hallusinaatioiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että

”aivojen synnyttämän ulkomaailman mallin pätevyys, validiteetti, on sekä lajin- että yksilönkehityksessä jatkuvan testauksen kohteena: mallin validiteettia koettelee organismin toiminta. ”

IHMISELLÄ EI OLE MITÄÄN GENEETTISTÄ MAAILMANKUVAA!!!!!!!

Prof. Kaila, Te OLETTE hullu!

” Epävalidi malli johtaa virheelliseen toimintaan ja siten lisää todennäköisyyttä kar- siutumiseen luonnonvalinnan seurauksena.Mallin ’totuuden’ kannalta sen varaan ra- kentuneella epäonnistuneella toiminnalla on falsifikaation asema. Aivojen muodosta- ma ulkoisen todellisuuden sisäinen malli rakentuu siten pragmaattiselle perustalle.”

”Todellisuuden mallilla”, maailmankuvalla, ei ole mitään tekemistä LAJINKEHITYKSEN kanssa!

(Prof. Kaila väittää nyt aivan suoraan,että esimerkiksi skepsismi, vapaa-ajattelu, kristinusko, islam ja buddhalaisuus muka OVAT KEENISTÄ!!! Hulluhan se on, MITÄ MINÄ SANOIN!

Ja LISÄKSI HÄNEN (ja ”Trofim” Ridleyn) MUKAANSA KAIKKI NUO MENEVÄT GEENIIN KÄYTÄNNÖLLISESSÄ TOIMINNASSA!!!!!

(Anteeksi vain se oikea Trofim,ukrainalainen kokeellinen kasvinjalostaja, jolla ei ikinä ollut mitään tekemistä yhteiskuntatieteiden eikä muutenkaan ihmistiete- den kanssa. Mutta jos hän eläisi tänään Suomessa, hän varmaankin alkaisi harrastaa ”neurofysiologiaa”….en sano kenen ”johdolla”…)

” Kailan mukaan pelkkä näkökyky vaatii usein paljon monimutkaisempia aivoproses- seja kuin esimerkiksi jonkin ongelman tietoinen ratkaisu. ”Kädellisillä suuri osa aivo- kuoren toiminnasta liittyy näköinformaation prosessointiin – apinat ja ihminen elävät lajispesifissä maailmassa, joka on suuressa määrin visuaalinen.” Ihmisellä on tosi- aan hämmästyttävä kyky tunnistaa ja muistaa kasvoja. Sen sijaan nopeasti nähty nu- meroja kirjainsarja jossa tietty järjestys pitäisi muistaa, ei jää vastaavalla tavalla mieleen.

Neurobiologinen prosessointi on rinnakkaista ja siinä on valtava määrä elementtejä ja kytkentöjä. ”

Ja siinä on AINAKIN kaksi periaatteellisesti erilaista järjestelmää omine biokemialli- sine perustoineen: geneettisperäisten synnynnäisten EHDOTTOMIEN sekä opittujen EHDOLLISTEN refeleksien järjestelmät.

Sellainen neurofysilogian ”professori”, joka ei tuota tiedä,pitää kantaa tikulla tunkiolle yliopistosta (olkoon se yliopisto millainen jeesuslallattamo hyvänsä muutenkaan)!!!

” Sen sijaan tietoinen prosessointi on sarjallista. ”

Ennen kaikkea sen on SYMBOLISTA, mikä tekee siitä myös sarjallisen. (Ja siksi sen MUOTOA voidaan tietokoneella matkia; mutta TULOKSET ON AINA TULKITTAVA sisällöllisesti silloinkin!)

” Tietoisuuden ykseys ja ”minuus” perustuu sarjalliseen prosessointiin.Kaila mainitsi, että ”mahdollisten sisäisten representaatioiden lukumäärä on käytännöllisesti katsot- tuna rajaton!” Juuri tästä syystä vain pieni osa sisäisestä todellisuuden mallista voi olla tietoisuudessa ja tämän mallin validiteetti on luonnonvalinnassa menestymisen salaisuus. ”

Mitään SELLAISTA geneettistä sisäistä todellisuuden mallia ei ole olemassakaan.

(Se on ihan muunlainen kuin Kaila luulee…)

” Kaila kuvasi sosiaalista tietoisuutta seuraavaan tapaan:

”Kehittynyt sosiaalinen interaktio vaatii yksilötasolla tietoa ja oletuksia muiden yksi- löiden tietoisuuden (’mielen’) ominaisuuksista ja tilasta:Mitä aikeita toisella on? Onko toisen yksilön näkyvä aie todellinen,vai tarkoituksellista huijausta? Kenen kanssa on edullista tehdä yhteistyötä? Ketä vastaan kannattaa liittoutua? Ihmisen aivojen kas- vua selittävissä sosiaalisen älyn teorioissa korostetaan vaihtelevissa määrin yhteis-työtä, parisuhteiden muodostamista tai machiavellistisia näkökohtia, mutta selvää on että sosiaalisen todellisuuden hahmottaminen ja oman toiminnan sopeuttaminen sii- hen on ihmisaivojen vaativin tehtävä. Ei ole sattuma että suurin osa ahdistuksestam- me liittyy juuri sosiaalisiin vuorovaikutuksiin – menneisiin, nykyisiin ja tuleviin.”

Mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen?

Nuo asiat eivät ole Keenissä, kuten Kaila tosissaan luulee.

” Lajien välinen vertailu on Kailan mukaan ensiarvoisen tärkeä metodi biologiassa. ”

Aivan epäilemättä…

” Kaila pohdiskeli tämän pohjalta,mikä on se laadullinen ero, joka erottaa ihmisen muista eläimistä.”

Olisikohan juuri emergenssitasoltaan yhteiskunnallinen symbolirakenteinen kieli ja tajunta?

” Muillakin eläimillä esiintynee jonkinlaista tietoisuutta,mutta ihmisellä on yksi omi- naisuus jota muilla ei ole: autobiografinen eli omaelämäkerrallinen muisti. ”

Sen mahdollistaa tajunnan symbolirakenteisuus.

Ihmisellä on kuitenkin myös suoria ehdollisia refleksejä, mutta niitä voidaan sanalli- sesti ”kutsua” tajuntaan vain symbolirakenteisten mallien osana. Ihminen muistaa vai asioita, jotka hän on painanut symbolirakenteisina mieleensä. Mutta ne muutkin voivat kyllä ilmetä toiminnassa.

” Autobiografinen muisti mahdollistaa ”minän aikamatkailun”. Kaila kertoi, että ”auto-biografisen muistin ohella ja sen välttämättömänä ehtona toimii semanttinen muisti, joka käsittelee kaikenlaista opittua faktatietoa maailmasta, esimerkiksi sellaista joka on hankittu lukemalla kirjoja tai päivälehtiä.””

Aivan varmasti ihan sama muisti…

” Erittäin tärkeä ihmiselle on n. neljänteen ikävuoteen mennessä kehittyvä ”mielen teoria”. Se ei ole mikään tieteellinen teoria vaan ”kyky ymmärtää että toisella(kin) yk- silöllä on omia tietoja, oletuksia ja uskomuksia maailmasta, sekä erilaisia toiveita ja aikeita.” Lisäksi siihen kuuluu ”kyky asettua (eläytyä) toisen yksilön kokemaan tilan- teeseen” ja kyky ”tiedostaa että oman tietoisuuden sisältö ei ’näy’ toiselle ja päinvas- toin.” Tässäkin ominaisuudessa kriittinen kehitysvaihe ja sosiaalisten interaktioiden merkitys ovat keskeisessä roolissa. ”

Eläytyminen perustuu aina OMILLE EHDOLLISTUMILLE,ainakin oletusarvoisesti. (Juuri tästä syystä muuten kaikki ymmärtävät TAITEEN omalla tavallaan!) Tästä se voi poiketa,jos opetetaan, että jokin ”vihollisryhmä, ”ne”, käyttäytyy kaikista muista poikeavalla tavalla” (ja usein myös ” uhkaa ”meitä”…) (Kailalla tiedetään, tiedetään… )

”Joillakin varislinnuilla tavataan Kailan mukaan kädellisiä muistuttavaa älykkyyttä ja muistia, vaikka ”aivojen evoluutio rakenteiden tasolla on ollut täysin erilaista”. Syy tähän on konvergentti evoluutio: linnuilla aivojen kasvu on kuorikerroksen asemesta kohdistunut aivojen sisärakenteissa oleviin ns. tyvitumakkeisiin. ”

No YKSI LAUSE sentään uuttakin tietoa pitkässä esitelmässä… Linnuillakin on kuitenkin aivopuori.

Tuo jos mikä muuten osoittaa tämän ilmiön evolutionaarisen LAINALAI-SUUDEN, että opitut EHDOLLISET REFLEKSIT SYRJÄYTTÄVÄT EVOLUUTIOSSA synnynnäisiä EHDOTTOMIA!

(On muuten niin, että EHDOTTOMATKIN refleksit täytyy usein oppia! Vaikka ne ovat todellisuudessakin geenistä. Mutta nehän EIVÄT OLE TAJUNTAA! Otetaan esimer- kiksi taas se ikuinen orgasmi: jotkut vanhatpiiat oppivat sen vasta kolmekymppisinä, kaikki eivät ehkä koskaan.)

” Yhteisiä kykyjä ovat mm. ravinnon varastointi (muistikuvat siitä mitä on kätketty ja mihin ja milloin), avinnon varastelu ja varastelun torjuntastrategiat sekä siihen liittyvä sosiaalinen tietoisuus (”varas tuntee varkaan”). ”

Varikset eivät taatusti ”ymmärrä” ”varastelemisesta” mitään!

(Vaikka Suomen ylipoistoissa yritetäänkin varastella toisten tieteelliset keksinnöt!)

Varikset ovat ehdottoman ”syyntakeetonta” porukkaa, jotka saattavat pakottaa laumatoverin tappamisen uhalla tutkimaan kinnostavan mutta epälyttävän kohteen syötävyyttä tai muuta ominaisuutta.

” Myös työkalujen käyttöä ja ”innovaatioita” tavataan sekä kädellisillä että varislinnuilla. Kailan mukaan ”samoin kuin kädellisillä, myös sosiaalisilla linnuilla aivojen suhteellinen osuus ruumiin painosta on suuri – variksen aivot vastaavat suhteelliselta kooltaan simpanssin aivoja.” ”

Mutta variksillakaan ei ole symbolikieltä, vain erillisiä signaaleja, jotka ovat laumakohtaisia.

” Jo Darwin teoksessaan The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex (1871) korosti, että ihmisen ja muiden eläinten mentaaliset kyvyt eivät eroa niinkään laadullisesti kuin määrällisesti. Kaila kysyi, mikä on laadullinen ero ja millä tavalla erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden voi määritellä tai havaita. Vastaus on juuri autobio-grafinen eli episodinen muisti.Se on edellytys monimutkaisen sosiaalisen tiedon hankinnalle. Näkemys perustuu virolaissyntyisen Endel Tulvingin teoriaan.

Autobiografisen muistin pohjalle nousevat sellaiset inhimilliset ominaisuudet kuin ”oman (ja muiden/ryhmän) elämänhistorian ja tulevien tekojen tarkastelu” eli enna- kointi ja moraaliset ym. arviot. Samoin minän aikamatkailu mahdollistaa tietoisen huolehtimisen ”jälkeläisten ja yhteisön tulevaisuudesta (myös oman kuoleman jäl- keisestä tulevaisuudesta).” Tämä mahdollistaa kulttuurievoluution. Ja ihmisen tietoisuus oman ”minän” kuolevaisuudesta synnyttää uskonnot.

Kaila lopetti esitelmänsä Darwin-sitaattiin, jonka mukaan juuri moraalisuus ja tietoi- suus omista menneisyyden teoista ja niiden motiiveista on se ominaisuus, joka suurimmassa määrin erottaa ihmisen muista eläimistä.

Kritiikkiä g:tä kohtaan

Kaila kertoi vielä keskustelussa, ettei ole kovin vakuuttunut g-faktorin tieteellisestä merkityksestä. Hänen näkemyksensä on se, että erilaisille osafaktoreille tai g-fakto- rille saadut lataukset eivät ole fundamentaalisia muuttujia ihmisen käyttäytymistä selitettäessä.

Kaila esitti painokkaasti, ettei geneettisten ja ympäristövaikutusten osuutta yleisälyk- kyydessä voida nykymenetelmin edes teoriassa saada selville. Kuten hänen esitel-mässään kävi ilmi, asiaan vaikuttaa yksilökehityksen aikana tekijät jotka liittyvät aivo- jen hermosolujen geeniekspression muutoksiin, joten on täysin harhaanjohtavaa pu- hua älykkyyden määräytyvän geneettisten ja ympäristöllisten prosenttilukujen perusteella.

Kaila palasi vielä myöhemmin asiaan sähköpostitse ja tähdensi kokevansa ”geeni/ympäristö -teeman teeman tärkeäksi, koska ns. ’suurella yleisöllä’ on geeneistä perusoletuksia, jotka ovat täysin vanhentuneita ja virheellisiä. ”Kaila halusi erityisesti korostaa, että hänellä ei ole asiassa mitään poliittisideologisia taustaoletuksia, ja että hän itsekin on erittäin kiinnostunut geenien osuudesta kaikkeen käyttäytymiseen:

”Geenien merkitys kaikessa biologiassa on keskeinen ja kiistaton. Biologien kiinnostus evo-devo-problematiikkaan (siis geenien kehitysbiologiseen rooliin myös evoluu- tion valossa) on juuri nyt huipussaan, ja kuvaa geenien ratkaisevaa asemaa. Tämä biologian suunta on minulle(kin) keskeinen ja tärkeä. Geenitoimintaa ei voi ymmärtää ilman kehitysbiologiaa – tästä alan biologit ovat yhtä mieltä.”

Näin siis Helsingin yliopisto, Höpsis ry ja ”prof” Kai Kaila, eläintiede.

Laitetaan samaan putkeen tavallisimpia täysin väärennettyjä ”Stalin-itaatteja” ja niiden oike alkuperä:

torstai, 24. tammikuu 2019

MINÄ EPÄINEN, ETTÄ JUURI KANGSLERI RISTO IHAMUOTILA ITSE ON PAKOTTANUT KAI EINON POJANPOIKA KAILAN HÄNEN YLIMPÄNÄ POMONAAN RAHOITUKSELLA KIRISTÄMÄLLÄ (MISTÄ TULIKAAN MIELEENI) ”TUTKIMAAN” TUOTA HAISTAPAKANTIEDETTÄ  IHMISEN HANKITTUJEN, JOPA TIEDOLLISTEN OMINAISUUKSIEN MUKA ”GENEETTISESTÄ PERIYTYMISESTÄ”!!!

JA JOKA TAPAUKSESSA HÄN OLISI VOINUT VISLATA SEN SILLOIN KOSKA TAHANSA POIKKI HELSINGIN LIOPISTON OSALTA –

JA JUURI NIIN OLISI AIVAN EHDOTTOMASTI MYÖS PITÄNYT TEHDÄ!!!!

 

***

HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEN EVOLUUTION HISTORIAA:

TUTTU MUTTA YLLÄTTÄVÄ ALKUOPPI-ISÄ:

POJANPOIKA CHARLES ENSIN KUMOSI OPIN JA SITTEN HÄIVYTTI  ISOISÄ ERASMUS DARWININ ROOLIN

                                                                                                          Erasmus Darwin 1731 – 1802

Erasmus Darwin julkaisi  1794 – 1796  teoksen Zoonomia, eli orgaani- sen elämän lait. Enemmänkin kuin että hän olisi ennakoinut Lamarkin ”varjostavia”, voidaan sanoa, että August Weissman ja muut geenievoluution porpagandistit ESITTIVÄT ERASMUS DARWININ KÄSITYKSIÄ MUKA LAMARCKIN VÄÄRÄNÄ TEORIANA, vaikka Lamarck oli esittänyt nnistä suuresti poikkeavaa näkemystä, toki virhellistä sekin.

David Hartleyn erinomainen psykologinen teoria ei myöskään sanonut, että valkean aineen muodosteumeiseen aivoissa liittyvä kieln ja ajattelun oppiminen yksilöllä olisi jotenkin tulokseltaan geneettiesti perinöäälistä: ei, kaikkien on se opittava suurin piirtein samalla tavalla.

Zoonomia

Darwin’s most important scientific work, Zoonomia (1794–1796), contains a system of pathology and a chapter on ’Generation’. In the latter, he anticipated some of the views of Jean-Baptiste Lamarck, which foreshadowed the modern theory of evolution. Erasmus Darwin’s works were read and commented on by his grandson Charles Darwin the naturalist. Erasmus Darwin based his theories on David Hartley’s psychological theory of associationism. [8] The essence of his views is contained in the following passage, which he follows up with the conclusion that one and the same kind of living filament is and has been the cause of all organic life:

Would it be too bold to imagine, that in the great length of time, since the earth began to exist, perhaps millions of ages before the commencement of the history of mankind, would it be too bold to imagine, that all warm-blooded animals have arisen from one living filament, which THE GREAT FIRST CAUSE endued with animality, with the power of acquiring new parts, attended with new propensities, directed by irritations, sensations, volitions, and associations; and thus possessing the faculty of continuing to improve by its own inherent activity, and of delivering down those improvements by generation to its posterity, world without end![9]

Erasmus Darwin also anticipated survival of the fittest in Zoönomia mainly when writing about the ”three great objects of desire” for every organism: ”lust, hunger, and security.” [9] A similar ”survival of the fittest” view in Zoönomia is Erasmus’ view on how a species ”should” propagate itself. Erasmus’ idea that ”the strongest and most active animal should propagate the species, which should thence become improved”. [9] Today, this is called the theory of survival of the fittest. His grandson Charles Darwin, much less libidinous and who led more of an invalid life, and who is not known to have illegitimately fathered children, or fathered children he did not plan, acknowledge and raise, posited the different and fuller theory of natural selection. Charles’ theory was that natural selection is the inheritance of changed genetic characteristics that are better adaptations to the environment; these are not necessarily based in ”strength” and ”activity”, which themselves ironically can lead to the overpopulation that results in natural selection yielding nonsurvivors of genetic traits.

Erasmus Darwin was familiar with the earlier proto-evolutionary thinking of James Burnett, Lord Monboddo, and cited him in his 1803 work Temple of Nature.

Charles Darwin, 1809 – 1882, ei pitänyt isoisäänsä tiedemienä, eikä ainakaan evoluutioteorian perustajana, vaan osoitti tämän kunnian Ranskan akateemikko Jean-Baptiste Lamarckille, 1744 – 1829. Tätä ei voi tulkita mitenkään muuten kuin että Darwin piti Lamarckin teorioita OLENNAISESTI PAREMPINA kuin Erasmus Darwinin.

Erasmus Darwinin kuolemaan mennessä 1802 Lamarck ei ollut vielä avoimesti julkaissut mitään evoluutioteoriasta, mutta peitetysti kylläkin, nimittäin Ranskan kasvion vuonna 1778, jolla lääketiedettä opiskeleva vammautunut sotilaskuntoutukseen kelpaamaton Ranskan eläkkeellä oleva 34-vuotias luutnatti  nimitettiin Ranskan Akatemiaan kasvitieteen akateemikoksi, yhtenä viimeisistä Ludwigin akateemikoista. Hän oli lähtetyyt opinnäytteenä keräämään esitystä Ranskan lääkekasveista. Tässä yhteydessä hän vaihtoi karl von Linnén teennäis-lajitunnitunnistussyteemin toiseen dikotomiseen, keskinäisille yhteäläisyyksille, todellisuudessa ”alla piilevälle” sukupuuperuteiseen syteemiin, jollainen on edelleen käytässä. Hänen työpaikkansa oli Versaillesin puutarha, kuniinkaan ”luukku”, josta hän Ranskan vallankumouksen alakjaisiksi, jota aatelisuudesta huolimatta kannatti, ehdotti muodostettavksi luonnontiteellinen puutarha, jollainen se edelleenkin on.

Lamarck oli kokeellinen eikä nojatuolitiedemies, ja hän oli hyvin selvillä hankittujen ominaisuuksien periytymisestä ”perimmäisenä selityksenä” kuten Charles Darwinkin: esimerkiksi kirahvin kaula ei siitä pitene yhtään, että se käyttää sitä tavoitellakseen yhä korkeammalta lehtiä. Hiiroepesueen häntien pituuteen ei vaikuttanut, oliko niiden vanhempien hännät leikattu vai ei.

Lamarck esittikin, että sellaiset ominaisuudet, joita paljon kätetään, olennaisesti enemmän kuin muita, vahvistuvat suhteessa näihin muihin.
Kumpikaan herr ei ehdottomasti kieltänyt kaikkea mahdollista hankittujen ominaisuuksien periytymistä, koska heillä ei ollut harmainta aavistustakaan periytymien mekanismista.

 

***

Vääristellyimmät (muut) ”Stalin-sitaatit”

https://topcor.ru/4819-samye-obolgannye-citaty-stalina.html

Самые оболганные цитаты Сталина

7 января 2019

Наследие Иосифа Сталина, вне всяких сомнений являющегося одним из наи-более выдающихся деятелей нашей истории, состоит не только из внушитель-ного списка побед и достижений – военных, экономических, социальных и про-чих. Сталин – это еще и огромное количество написанных трудов, при опубли-ковании составивших многотомное собрание, и, конечно – множество ярких вы-сказываний и афоризмов на самые разные темы.Вот только имеется одно «но» … При ближайшем рассмотрении оказывается,что множество «цитат» Сталина (и, в особенности – те, которые так любят склонять наши либералы), ему вовсе не принадлежат!

1546843868_131009-stalin-nobel_gihdjd.jp

А ведь именно на основании таких вот «откровений» Вождя наша «демократи-ческая общественность» пытается делать далеко идущие выводы касательно его позиции по тем или иным вопросам. Прежде всего – отношения к людям и стране, во главе которой он стоял. Да еще и пытается потом навязывать эти «выводы» всем остальным,выдавая за истину в последней инстанции, основан- ную якобы на «документальных свидетельствах». Однако же, истины в подоб-ных попытках – ни на грош. Одно лишь только жонглирование чужими словами, передергивание и подтасовка. Именно это мы сейчас и докажем – на вполне конкретных примерах.

«Сталин считал людей не более, чем «винтиками»!

”Stalin sanoi ihmisiä osaiksi, ruuveiksi!”

Знакомое утверждение, не правда ли!? В чем же его корни? Исто- рия с «винтиками» тянется от тоста, ко-торый в 1945 году Гене- ралиссимус произнес в Кремле на торжественном приеме, собравшем за праздничным столом элиту командного состава РККА, ее лучших полководцев, военачальников, спасших страну от гитлеровского нашествия, освободивших Европу, разгромивших сильнейшую армию мира и ее многочисленных союзников. Да, Сталин употребил слово «винтики». Но… Во-первых, речь шла о «винтиках государственной машины», которая, как и любая другая, по определению не может состоять из, допустим, одного только двигателя. А, во-вторых, Верховный пред лицом блестящих генералов и маршалов Победы прямо сказал о том, что все они (и он сам – в том числе!) без этих «винтиков» не стоят ровно ничего!

Tämä sitaatti on periaatteessa totta.

Stalin käytti sitä mm. nostaessaan vaoitonmaljaa II maailmansodan jälkeen marsalkkojen kanssa, hän tähdensi, että ilman näitä osasia ja ruuveja esimerkiksi sodan- ja muu johto han itse mukaan eivät olisi mitään. Hän puhui voimakkaan ja kehittyvän valtiokokeiston ja armeijan ”osasista” ja se oli häneltä kehu eikä vähättely.

Почувствуйте,как говорится, разницу.Тот,кто на основании данного высказывания пытается нести чушь о «безразличном» или «высоко-мерном» отношении Сталина к людям – либо, простите, полный дурак, либо наглый лжец.

Впрочем, с этой цитатой имеем еще не самый худший вариант. «Винтики», и вправду, прозвучали – тут просто попытка безжалостного выдирания слов из контекста. Но гораздо чаще за «подлинные изречения» Иосифа Виссарионо-вича нам пытаются «впаривать» вещи, которые он и вовсе никогда не говорил! «Сталин: военнопленных в Красной Армии нет, а есть только изменники и пре-датели Родины!» Желаете знать, откуда «дровишки»? Только прошу покорно – не ищите первоисточник в полном собрании сочинений Иосифа Виссарионо-вича или газетных архивах. Замучаетесь, причем без толку. Поскольку приве-денная цитата есть ничто иное, как … название одного из разделов опублико-ванных в середине 90-х годов прошлого столетия материалов Комиссии по ре-абилитации «жертв политических репрессий в СССР». Значится под этим опу-сом разве что подпись ответственного секретаря таковой, некоего господина Наумова. Он ли лично решил, что Верховный припечатал всех пленных красно-армейцев такими жуткими словами,приговором,фактически? Или это измышле- ния кого-то еще из членов Комиссии, а то и плод их коллективного «творчества»? Сие науке, увы, неведомо.

Так что, Сталин вовсе не высказывался насчет тех, кто оказался в гитлеровс-ком плену? Ну, как же – конечно на эту трагическую тему промолчать он никак не мог. Вот только сказано им было нечто совершенно иное. Главком в своих словах возвеличивал «русского солдата», который «всегда стоит насмерть». Сознательно избравший плен на поле боя, по мнению Сталина, попросту «ис-ключался из русской общности»! Вождь в данном случае оперировал катего-риями морально-этическими, даже, скорее, духовными. А вовсе не сугубо юри-дическими формулировками: «измена» и «предательство», относительно кото-рых в то время имелись соответствующие (и донельзя неприятные) статьи в Уголовном кодексе. Что, безусловно, в корне меняет дело и напрочь выбивает почву из-под ног тех, кто по сей день продолжает с пеной у рта доказывать, что «Сталин обрек миллионы военнопленных на муки ГУЛАГа одной своей фразой». Не было этого…

Таким же примерно образом обстоит дело и с другой «цитатой», на основании которой наши либералы ведут свой бесконечный нудёж о «войне выигранной непомерной ценой», твердя свое знаменитое:«трупами завалили». Речь, конеч- но о том, что трагедией является смерть одного человека, а гибель миллионов превращается уже в статистику.

Tunnettu Stalinin suuhun pantu väite on, että

”Yhden ihmisen kuolema on tragdedia(a), miljoonien kuolema on tilasto(a)”.

Вы и вправду считаете, что это сталинская цитата?! Читаем классику, господа! Данная фраза принадлежит никому иному, как Эриху Марии Ремарку и звучит она в его романе, посвященному ужасам Первой мировой войны – «Черный обелиск».

Tämä lentävä lause on saksalaisen kuuluisan kirjailijan Erich Maria Remarquén kirjasta ”Musta obeliski”, joka käsittelee I maailmansodan itärintaman kauhuja ja on ainakin lännessä vähemmän tunnettu kuin myöhempi suurmenestysteos ”Länsirintamalta ei mitään uutta”. Sen kirjoitettu tapahtumiensa aikoihin, eikä Stalinin sitä tiedetä siteeranneen. Se on ilmestynyt vuonna 1957 sekä suomeksi että ruotsiksi. Sotaa tarkastellaan tiettävästi hautaustoimen näkökulmasta. Ote on makaaberi ja sodanvastainen. Remarquén kuoleman jälkeen löydettiin kolmas käsikirjoitus. Natsit vainosivat ankarasti Remarquéta, joka pääsi kuitenkin ”luistamaan” ja natsit tappoivat ostoksihänen sisarensa. (Luettavien pinoon…)

0_-7941179018528049803.jpg

Желающие легко могут найти ее в тексте. Сталин же не говорил ничего подобного никогда.Однако,к чему утруж- дать себя поиском настоящих первоисточников господам «демократам»? Им намного проще и выгоднее продолжать упрямо пытаться доказывать, что именно из-за такого вот, возведенного в принцип, нелюдского отношения к солдатам и офицерам Сталин и Жуков с упыриными жестокостью и цинизмом «гнали на убой» полки, дивизии и целые армии все пять военных лет.

Вообще спорить с либеральной публикой о Сталине – это все равно, что пытаться играть в карты с шайкой профессиональных шулеров, да еще и их же крапленой колодой. Ну, кем надо быть, чтобы утверждать:

«Выборы в СССР всегда были нечестными, поскольку Сталин считал, что совершенно неважно, как народ голосует – важно, кто и как эти самые голоса считает»?!

Entä sitten ” Vaalit ovat aina olleet epärehelliset: ei ole tärkeää, kuinka kansa äänestää, vaan koka ja kuinka laskee äänet! ”

Не говорил этого Иосиф Виссарионович? В том, то и дело, что сказал! Только с одной «маленькой» добавкой: «Так происходит в буржуазных странах». И, что самое интересное, Генералиссимус в данном случае как раз и воспользовался цитатой. Ибо впервые в мире эту фривольную «электоральную формулу» вывел и озвучил Наполеон ІІІ, император Франции, высказываясь по поводу очередного плебисцита, проводившегося в этой,всегда кичившейся своей демократией, стране. ”

Tätä Stalin on siteerannutkin, mutta koskien lännen vanhoja vaaleja Marxin välityksellä:
Sanoja oli Ranskan keisari Napoleon III (1808 – 1873, presidenttinä 1848 – 1852 ja keisarina 1858 – 1870)

250px-Franz_Xaver_Winterhalter_Napoleon_

Napolean III, Ranskan keisari, Napolean Bonaparten veljen- ja ottopoika.
” Вот таким примерно образом и создавался – сперва при подлеце Хрущеве, а, впоследствии, и в дурные «перестроечные» годы шитый белыми нитками миф о Сталине: недалеком и кровожадном палаче и тиране, не имевшем за душой ничего человеческого, да и вообще, наверняка, лишенном самой души. Вырвать слова из контекста, извратить смысл и суть, которые вкладывал в них Иосиф Виссарионович до полной противоположности, приписать ему чужие мысли – вот подленькие приемы «антисталинистов». Ну, а уж когда и они не помогают, остается последнее средство – попросту придумать «цитату»! Да не размени-ваться при этом на мелочи,а вложить в уста ненавистному Вождю нечто дейст- вительно леденящее душу, однозначно превращающее его в воплощение Зла.

Пришла пора разобраться с одним из главных «черных мифов» – «сталинским» принципом: «Нет человека – нет проблемы».

Edelleen: ”Ei ihmisiä, ei ongelmia!”

Не было такого принципа. И слов таких Сталиным не было сказано никогда. В данном случае мы имеем дело с совершенно стопроцентной фальсификацией, причем, имеющей вполне конкретного автора, с гордостью признававшегося в собственной лжи. Речь о писателе Анатолии Рыбакове – создателе одного из наиболее антисталинских литературных произведений времен «перестройки», псевдоисторического пасквиля «Дети Арбата».

Tällaista ”periaatetta” ei ollut, jakaikkein viimeksi Stalin on mitään tällaista sanonut.

Lause on ”perestroika-kirjallisuudesta” Anatoli Rybakovin teoksesta Arbatin lapset, 1987.

Presidentti Gobatshovin kerrotaan perskohtaisesti työntämällä työntäneen kirjan painoon, vaikka esimerkiksi toiset oppostiomielisetkään eivät siitätykänneet, mm. Josef Brodsky nimitti julkisesti ”jätepaperiksi”. En ole lukenut.

0_-3156239071840133195.jpg

Эта фальшивка, опубликованная в 1987 году, без преувеличения, стала одним из краеугольных камней той гнусной кампании по очернению прошлого Советского Союза, которая прямо работала на его окончательное уничтожение. Достаточно упомянуть о том, что «протолкнул» рукопись в печать лично Горбачев, а самые хвалебные отзывы об этом «шедевре» принадлежат президенту США Рональду Рейгану. Кстати, другой «маститый диссидент» от литературы, Иосиф Бродский публично назвал стряпню Рыбакова «макулатурой»…

Так вот – существуют писаные воспоминания одного из «перестроечных публи-цистов», Валерия Лебедева о том, как лет десять спустя после выхода романа в свет, Рыбаков, оказавшийся к тому времени жителем Нью-Йоркского Манхет-тена, хвалился перед ним тем,что попросту выдумал,или как он сам утверждал, «сочинил» эту воистину людоедскую формулировку, вложив ее в уста Сталину в собственной «литературной» мазне. Да еще при этом жутко сокрушался о том, что об этом «никто не знает, никто не помнит». А ведь фраза, по мнению Рыбакова и ему подобных, «необычайно точно передавала дух той эпохи и сталинский подход к людям»! Он, понимаете ли, гордился тем, что «угадал психологию Сталина лучше всякого Фрейда». Полная клиника, по-моему…

Omasta mielestään Rybakov ”ymmärsi Stalinin psykologiaa paemmin kuin kukaan Freud”…
Сталину на самом деле принадлежит огромное количество изречений, ставших воистину крылатыми. Остроумные, глубокие, иногда шокирующие потомков своей жесткостью и предельной откровенностью слова великого человека, правившего великой страной в воистину великое время.

Заканчивая разговор об этой части наследия Сталина, остается вспомнить разве что его настоящую цитату – пророческие слова о куче мусора, который нанесут на его могилу. И о ветре времени, которым этот мусор будет безжалостно сметен…

Lopuksi epävarma Stalin sitaatti ”tunkiosta, joka kärrätään hänen hautakummulleen, mutta jonka tuuli vie aikanaan”. ”

Liika-Örkkiä ei pidä valita enää MIHINKÄÄN tehtävään, kaikkein viimeksi EKP:in!

 

Hän on Mister Taystuho. Tehnyt eri rooleissaan tyrimällä suurimman osan Suomen valtionvelasta. ”Sijoitukset” eivät ole tuottaneet koskaan mitään: ”valuuttaimu” ja laiton pankkitakaus (eurokiimassa), 100 mrd mk, EU:n tietoliikennekomissaarin mämmäsi alan stategian: Sonera-UMTS, 25 mrd mk, E-Flop-Nokia-kaupat…

https://www.kauppalehti.fi/…/ca3a262e-c735-4339-8d30-8629e7…

” Erkki Liikanen taas vahvoilla EKP:n pääjohtajaspekulaatioissa – ”neutraali vaihtoehto”

6.3.2019 10:42

Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen on todennäköisin Euroopan keskuspankin seuraava pääjohtaja, vaikkei hän olekaan paras kandidaatti tehtävään. Näin ajattelevat uutistoimisto Reutersin haastattelemat pankkiekonomistit.

Yli kolmannes Reutersin haastattelemista 50:stä ekonomistista on sitä mieltä, että todennäköisin valinta tehtävään on 68-vuotias Liikanen.

Loput äänet jakautuvat melko tasan Ranskan keskuspankin johtajan François Villeroy de Galhaun, Suomen Pankin nykyisen pääjohtajan Olli Rehnin, Saksan Jens Weidmannin ja EKP:n johtokunnan jäsenen, ranskalaisen Benoît Cœurén kesken.

Cœuré olisi ekonomistien mielestä kuitenkin paras kandidaatti tehtävään. ”

https://www.tiede.fi/comment/2615461#comment-2615461

TAAS puoskaritiede palkittiin – absoluutti-antipavlovisti Liisa Keltikangas-Järvinen…

Entisessä Neuvostoliitossa tuosta opista putosi Stalinin aikana pää ja myöhemminkin virka, aiheellisesti….

https://skr.fi/ajankohtaista/suomen-kulttuurirahastolta-nelja-suurpalkintoa

”  Palkinnot

Suomen Kulttuurirahastolta neljä suurpalkintoa
27.2.2019
Suomen Kulttuurirahasto jakaa vuosijuhlassaan 27.2. neljä 30 000 euron palkin- toa merkittävistä kulttuuriteoista. Palkinnon saavat professori emerita Liisa Kelti- kangas-Järvinen, kuvataiteilija, kirjailija Mauri Kunnas, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja kuoronjohtaja, musiikkineuvos Marjukka Riihimäki.

Professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen

Liisa Keltikangas-Järvinen väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1977 ja on toiminut vuodesta 1992 lähtien Helsingin yliopistossa psykologian professorina. Keltikangas-Järvisen tutkimusryhmä on tutkinut synnynnäisiä temperamenttieroja monitietei- sen, vuosikymmeniä kattavan pitkittäistutkimusaineiston avulla ja yhdistänyt saatuja tuloksia mm. varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan.

Psykologisiin tutkimuksiin pohjaten Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut yli 20 tieto- kirjaa itsetunnosta, sosiaalisuudesta ja temperamentista ja näiden vaikutuksista muun muassa ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämänhallintaan. Teokset ovat olleet tärkeitä keskustelunavauksia esimerkiksi pienen lapsen sosi- aalisesta kehityksestä ja laadukkaan päivähoidon reunaehdoista, temperamentti- erojen vaikutuksista kouluarviointiin sekä ujojen ja introverttien vahvuuksista työelämässä.

Keltikangas-Järvisen työn tavoitteena on ollut lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistä- minen, erilaisuuden ymmärtäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Hän on tuo- nut lohtua monille osoittamalla että ujous ei ole poikkeavuus ja että myös huonon itsetunnon kanssa voi tulla toimeen. Toisaalta Keltikangas-Järvisen teokset osoittavat, että omien juurien ja oman kulttuurin tunteminen on avain oman itsensä ymmärtämiseen ja sitä kautta valintoihin, jotka johtavat myös parempaan elämänhallintaan.

Keltikangas-Järvinen on saanut työstään ja tietokirjoistaan useita tunnustuksia. Professoriliitto valitsi hänet Vuoden professoriksi vuonna 2008.

Katso Liisa Keltikangas-Järvisen palkintovideo

 

 

RK: ” Otan esimerkiksi nettikeskutelun aiheesta vuodelta 2009, hieman uudem- milla linkeillä ajanmuksitettuna, joka osoittaa, että asiat on olleet tiedossa, myös virallisessa tieteessä, mutta väärää tietoa on ajettu kuin käärmettä piippuun vuosikymmeniä tietoisesti.

https://www.tiede.fi/comment/600204#comment-600204

2.2. 2008
siouxeyesighed legion:  Esim :

”Epätodellisuutta kuvaava environmentalismi (pohjanaan tyypillisesti tabula rasa -ajattelu) ei yksinkertaisesti toimi ihmisen psykologiassa, vaikka geenien vaikutus ihmisen persoonallisuuden muodostumiseen, onkin osoitettu olemassaolevaksi vasta hiljattain. Marxilainen talous- tiede (jota on tietojeni puitteissa kritisoitu ensisijaisesti laskuvirheistä) ei ole poikkiteloin edellä esittämäni argumentin (lue -> väittämän) kanssa.”

Ei viittauksia, ei relevanssia.

Mutta yleisesti en ole väittelyänne vastaan, vaan tuota lainailutapaa.

-:)lauri: Environmentalismista tai sen positiosta jo historiaksi jääneestä statuk- sesta ihmisen psykologiaa selittävänä tekijänä Liisa Keltikangas-Järvinen kir- joittaa Tieteessä Tapahtuu -lehden 2/2006-numerossa, josta otin myös lainauksen edelliseen RK:lle tarjoamaani viestiini tavoitteenani osoittaa, että biologialla on tekemistä ihmisen käyttäytymisen kanssa.

Vierailija kirjoitti: En minä ole ”kiistänyt biologialla olevan tekemistä käyttäytymisen kanssa”.

Älä koko ajan jankuta muiden muka sanoneen jotakin, mitä he eivät missään tapauksessa ole sanoneet!

Ehdollistumismekanismi on tasan yhtä materiaalinen ja biologinen kuin perin-nöllisyysmekanismikin. Ei se mikään ”henkimaailman mekanismi” ole, kuten haluat valehdella mahdollisille tietämättömille.

Minä olen sanonut,että aivojen kehitys ei noudata sellaista matemaattista geneet- tistä algoritmia,joka loisi ihmiselle aina uusia entistä monimutkaisempia ja samalla kehittyneempiä synnynnäisiä käyttäytymis- malleja, vaan päin vastoin synnynnäi- set reaktiot ja ärsykkeet ovat yksinkertaistumaan ja pelkistymään päin ja tu- levat kehityksessä aina riippuvaisemmiksi opitusta ehdollistuneista malleista, joiden ehdoin ja apuna ne toimivat. Geneettiset mallit, ehdottomat refleksit toimivat hyvin harvoin näiden vaihtoehtoina.

Geenien osuutta käyttäytymisestä on tutkittu mm. kaksostutkimuksin, joihin Kelti-   kangas-Järvinen artikkelissaan ymmärtääkseni myös viittaa,joista mm.O. Tammi- salo kirjoittaa tarkemmin Tieteessä Tapahtuu -lehden 1/2004-numerossa. On kuitenkin huomioitava,että hän sai aika tulikiven katkuisen palautteen Petter Por- tinilta, joka ei kuitenkaan varsinaisesti kritisoinut tutkimuksia vaan ehkäpä toki niiden yksiulotteista tulkintaa, mutta ennen kaikkea niistä vedettyjä ja esitetyn mu- kaisesti perusteettomia johtopäätöksiä (kontekstissa ’psykologiset lainalaisuudet’). Keskustelu lienee kuitenkin vielä avoinna tämän asian suhteen, vaikka joidenkin geenien tuottamien esim. hormonien osuus ihmisen käyttäytymistä säätelevänä tekijänä onkin jo varmistettu, kuten Keltikangas-Järvinen selittää. Portinin argu- mentti on nähdäkseni se, että geenit eivät vaikuta ilman ympäristöä ja taas Tam- misalon argumentti on nähdäkseni se, että ympäristö ei vaikuta ilman geenejä, eli Keltikangas-Järvistä mukaillen kyseessä on kaksisuuntainen prosessi puhtaan kult- tuurillisen prosessin taikka puhtaan geneettisen prosessin sijaan, minkälaiseen joh- topäätökseen myös Portin nähdäkseni päätyi Tieteessä Tapahtuu -lehden 1/2004-numerossa.
.

Kyse ei todellisuudessa ole ”geeneistä ja ympäristöstä”, vaan siitä, onko olemassa geeneistä riippumattomalla tavalla käyttäytymisinformaatiota kasaava ehdollistu-mismekanismi (jolloin geneettisen algoritmin matematiikka menettää vastaavuu- tensa sen tilanteen kanssa, jossa geneettiset ärsyke- ja reaktiomallit kehittyvät monimutkaisemmiksi), vai eikö sitä ole lainkaan olemassa, kuten Tammisalo aksi- omatisoi. Tällöin kuitenkin jäisi tuo symbolisen informaation geneetisen välitty- misen mahdottomuuden ongelma noiden edellytysten vallitessa täysin ennalleen.

(Geneettiseen algoritmiin EI sisälly mitään ”monimutkaisuuden preferointia”, kaiken ”preferoinnin” suorittaa ulkoinen valinta. Päin vastoin: algoritmi preferoi sisäisesti yksinkertaisuutta, koska sellaiset DNA:n ylläpitämät piirteet, joista valinta ei sano sitä eikä tätä joissakin tietyissä olosuteissa, degeneroituvat satunnaismutaatioiden vaikutuksesta näissä olosuhteissa. Noin käy myös turhille ja kankeille geneettisille käyttäytymismalleille tehokkaan ehdollistumisen olosuhteissa.)

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/keltinkangas-jarvinen.pdf

Keltiäinen lallattaa täällä puuta heinää. Erityisesti hän ei koskaan määrittele käyt- tämiään käsitteitä,vaikka käyttää niitä täysin tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä, ja hän ei näytä korkeasta akateemisesta statuksestaan huoli- matta lainkaan tuntevan muiden kuin oman ahtaan kuppikunnan oppeja, kuten behaviorismia, freudismia tai varsinakaan marxilaista eli pavlovilais-vygotskilaista eli toiminnan psykologiaa. (Hän on ilmeisesti jotenkin seonnut, joka tapauksesa pudota mäiskähtänyt tieteen kehityksestä.)

Katsotaan tarkemmin muutamia hänen väitteitään:

LK-J: Ympäristö vai perimä – psykologian pitkä tie tasapainoiseen ihmiskäsitykseen

RJK: Tieteellisiä teorioita ei rakenneta millään ”tasapainoperiaatteella”, vaan objektiivisuuden eli kohteesta määräytyvyyden periaatteella.

Muuten mikä tahansa höpinätaho,Helsingin yliopistossa vaikka fundamentalistiset teologit, voisivat ruveta vaatimaan ”omaa tasapainoaan mukaan TEORIOIDEN SISÄLLE”! (Kokonaan erillisistä teorioista on tietysti voitava keskustella, myös hiukan kajahtaneista, ja tieteentekijöillä on oltava perusteet, miksi ne eivät kelpaa. Sehän ei tavallisesti ole vaikeaa.)

LK-J: ” Psykologian pitkäaikaisin ja todennäköisesti eniten intohimoja herättänyt kiista on koskenut perimän ja ympäristön suhteellista osuutta ihmisen persoonallisuuden kehityksessä.

Keskustelua siitä, onko ihminen ensisijaisesti perimän vai ympäristön tuote, ei psy-kologiassa ole aina käyty tieteellisin väittämin, vaan myös asentein ja uskomuksin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin jokainen viittaus biologiaan persoonal- lisuuden kehityksen yhteydessä psykologian antiteesinä, joka ei vienyt tiedettä eteenpäin vaan jarrutti sitä. ”

RJK:Aidosti luonnontieteellisin termein sanottuna tuo riita koskee sitä,kuinka suuri osa ihmisen käyttäytymisestä rakentuu opittujen ehdollisten refleksien (Pavlov) koneistolle ja kuinka suuri osa geneettisille ehdottomille reflekseille (Pavlov). (Vastakkain on asetettu siis jälkimmäisten ”sadasti kirottu” Ivan Petrovitš Pavlov Ivan, ja edellisten tuhannesti kirottu Ivan Petrovitš Pavlov, vuoden 1904 neurofysiologian nobelisti ruoansulatusnesteiden hermostollisesta sääntelystä.)

Keltiäinen on kuitenkin opiskeluaikojensa jälkeen saanut pienen aivoinfarktin juuri siihen kohtaan aivoissa, missä ovat olleet Ivan Petrovitshin tuotantoa koskevat asiat.

Keltiäinen ei tiedä,että useimmat psykologiset teoriat MÄÄRITTELEVÄT ´PERSOO- NALLISUUDEN ´ IHMISYKSILÖN YHTEISKUNNALLISEKSI PUOLEKSI EROTUKSEKSI IHMISYKSILÖN BIOLOGISESTA PUOLESTA.

(Viittaan tässä yhteydessäerityisen mielelläni Klaus Weckrothin teokseen ”Toiminnan psykologia”, koska se on lyhyt ja helppotajuinen.)

Eli keskustelun aiheeseen liittyen ihmisyksilön gender-puoli on osa hänen persoo-na(llisuutt)ansa, kun taas se yksilön biologisten sex-piirteiden kokonaisuus on ”vain” osa hänen ruumistaan, ”tomumajaansa” niin kuin teologi sanoisi.

Keltiäinen käyttää ´persoonallisuutta ´ ´ihmisyksilön ´ synonyyminä.

LK-J: ” Kiista persoonallisuuden lähtökohdista palautuu aina 1600-luvulle ja Locken väitteeseen, että ihminen on ”tabula rasa”, tyhjä taulu, jonka ympäristö piirtää täy- teen. Tätä ihmiskäsitystä alettiin myöhemmin psykologiassa kutsua ”environmen- talismiksi” eli uskoksi ympäristön kaikkivoipaisuuteen. Sen mukaan kaikki ihmisen persoonallisuudessa on opittua, siis ympäristön aikaansaamaa. ”

RJK: Tässä on myös ´ympäristö´ täysin määrittelemätön käsite.

Jos ”persoona” = yksilö (kuten Keltiäisellä näyttää olevan, mutta hön VOI yrittää myös ”surffata” eri merkityksillä, se on yksi kaikkien haistapaskantieteilijöiden perusstrategioista!) niin ”YMPÄRISTÖ” ON IHAN ERI ASIA KUIN ETTÄ ´PERSOO- NALLISUUS´ OLISI YKSILÖN YHTEISKUNNALLISESTI MÄÄRÄYTYNYT PUOLI!

Sex-sukupuoli olisi ensin mainitussa tapauksessa ”osa tutkimuskohdetta”, mutta jälkimmäisessä tapauksessa OSA TUTKIMUSKOHTEEN YMPÄRISTÖÄ!

On selvää, että ”keskustelu” menee lallatukseksi tuollaisten ”terminologisten erojen” vallitessa, ja kukin ”keskustelee” itsekseen!

(En ole muuten ikinä kuullut ennen sanaa ”environmentalismi”, ja olen suurin piirtein ikäni harrastanut filosofiaa ja psykologiaa… Termissä ei ole tarkemmin katsottuna mitään järkeä…

Taitaa olla E. O. Wilsonin termi…)

LK-J: Environmentalismi laajeni 1940-luvulla, ja 1950-luvulle tultaessa siitä oli tullut hallitseva, melkeinpä ainoa hyväksytty kehityspsykologian selitysmalli. Tämän mu- kaisesti ajattelivat kaikki vallitsevat oppisuunnat behaviorismista psykoanalyysiin, niin erilaisia kuin niiden selitykset ihmisen kehityksestä muutoin olivatkin.

Tämän environmentalismin ylivallan selitti ainakin osaksi toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen tilanne ja sen vaikutus psykologiaan. Lännessä oli muistissa arjalainen rotuoppi ja sen seuraukset. Jokainen ajatus siitä, että ihmisten välillä olisi synnynnäisiä psykologisia eroja nähtiin siemenenä uudelle rotuopille.

RJK: Haluaisin mielelläni kuulla edes yhden ainoan psykologin, psykiatrin, neurofy-siologin tai tieteenfilosofin nimen, JOKA OLISI TODELLA VÄITTÄNYT ETTEI IH- MISTEN VÄLILLÄ OLISI LAINKAAN MITÄÄN EROJA! (Osmo Tammisaloa ei hyväksytä, hän on kyllä väittänyt niin väittelyssään Tatu Vanhasen kanssa ”Tieteessä hapantuu” -lehdessä.)

(Pöyristyttävien olkiukkojen rakentelu on toinen haistapaskantietelijöiden perusmetodi.)

LK-J: ” Idässä oli neuvostopsykologia, jota tarvittiin uuden yhteiskuntajärjestyksen rakentamiseen. ”

RJK: NL:n tiedejärjestelmässä psykologia ei ollut sovellettu, vaan perustiede, eikä noin ollen mikään käyttötarkoitus liitynyt sen tutkimuskohteen määrittelyyn.

JOS tutkimuskohteeseen jotakin tuollaista liittyi, oli kyseessä jokin muu, sovellettu tiede, ilmeisimmin KASVATUSTIEDE.

LK-J: ” Katsottiin, että uutta yhteiskuntaa ei voitu saada aikaan pelkästään poliitti- sin päätöksin ja hallinnollisin ratkaisuin, vaan tarvittiin uudenlainen, kollektiivisella minuudella varustettu ihminen, soviet person, jonka varaan uusi yhteiskuntajärjestelmä voisi rakentua. ”

RJK: Hegelistisellä ”neuvostoihmisellä” ei ollut mitään tekemistä psykologian eikä yleisemminkään tieteen kanssa, vaan kyse oli joidenkuiden taiteilijoiden pohdinnoista.

Omasta puolestani arvostan korkealle ihmisiä, jotka asettavt tavoitteita persoo- nallisuutensa kehittämiseksi, vaikka niissä tavoitteissa tai tuloksessa olisi joskus jotakin vähän koomistakin.

LK-J: ” Psykologian tuli löytää keinot tämän uuden ihmisen kasvattamiseksi. ”

RJK: Höpsistälöpsis: sen enempää Pavlovin kuin Vygotskinkaan teoksista ei löydy tavuakaan ”neuvostoihmisestä”, eikä muutoinkaan ns. normatiivista tai edifioivaa (”ylevöivää”), arvottavaa ainesta. Arvot olivat poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen ja koulutus- ja hallintoviranomaisten asia.

LK-J: ” Ainoa ihmiskäsitys, joka mahdollistaisi tällaisen uuden ihmisen luomisen oli ihmisten lähtökohtainen samanlaisuus persoonallisuuden kehitykselle ja ympäristön mahdollisuus muokata ihminen toivomallaan tavalla. ”

RJK: NYT SE SURFFAA: puhuukin ”ihmisestä” eikä enää ”persoonallisuudesta”! Niillä on siis kuitenkin jotakin eroa Keltiäisenkin mielestä…

LK-J: ” Muutoksen tuulet

Sekä ympäristön että perimän vaikutuksen huomioonottava tasapainoisempi lä-hestymistapa löysi jalansijan ensiksi psykiatriassa. 1960- ja 1970-luvuilla alettiin julkaista yhä enemmän tutkimustuloksia, joissa puhuttiin perimän merkityksestä psyykkisten häiriöiden synnyssä. Tutkimustulokset eivät enää herättäneet sellaista
intohimoista vastustusta kuin vielä 1950 luvulla. ”

RJK: Ei mitään kummallista.

Ja NL:ssa oli kaiken aikaa tutkittu mielisairauksien geneettisiä syitä.Sikäläinen psy- kiatria oli huomattavan pillerivetoista,ja diagnoosista riippui usein lähinnä,missä jär- jestyksessä tiettyä pillerivalikoimaa kokeiltiin. Muutoin psyykkisten ongelmien hoito poikkesi suuresti meikäläisestä. Henkilön työtehtäviä muutettiin. Suojatyötä ja kun- toutusta järjesti potilaiden oma sotainvalidien johtama mahtava Invalidiliitto. Sitten vasta jos ei pystynyt tekemään yhtään mitään, asema oli huono, ja mahdollisesta perheestä kuten lapsista riippuvainen.

LK-J: ” Muutos geneettisiä tekijöitä kohtaan tunnetusta antipatiasta niiden hyväk- symiseen tapahtui psykiatriassa lopulta nopeasti. Nykyään on jo vaikea muistaa, että vielä 1960-luvulla vallitseva, osin ainoa selitysmalli kaikille psyykkisille häiriöille mukaan luettuina skitsofrenia ja autismi, oli epäonnistunut ja puutteellinen vanhemmuus. ”

RJK: Tuo koski lähinnä FRANKFURTISTEJA, joille ”ydinpersoonallisuus” oli enemmän tai vähemmän ”biologinen”, ja ”ahdistava yhteiskunta” puolestaan sairastuttaja. (Frankkarien ydinkäsitteitä on ”vieraantuminen biologisesta ihmisluonnosta”, josta Marx sanoutui irti Feuerbach-teeseissään.)

Kyllä neuvostopsykologiassa ja behaviorismissakin oli näkökulma päinvastainen: ydinpersoonallisuus opittu, yhteiskunnallinen, mutta sitä saattoivat sekoittaa biologisperäiset vauriot ja oireet, syndroomat. Eikä näkemys ole tuosta minnekään muuttunut tieteellisessä psykogiassa.

LK-J: ” Lähinnä kyse oli äidistä, joka oli milloin liian aktiivinen, milloin liian passiivi- nen, milloin liian etäinen, milloin liian suojeleva, mutta aina tehtäväänsä soveltu- maton (ks. esim. Benjamin, Ebstein & Belmaker 2002; Plomin, Owen & McGuffi n 1994; Rutter & Plomin 1997; Scarr & McCartney 1983).

Perimän ja ympäristön vaikutuksen yhteensovittaminen tuli psykologiaan viiveellä. ”

RJK: Tällä Keltiäinen tarkoittaa suomeksi EHDOLLISTUMISEN ”UNOHTAMISTA” (ai niin, mutta se infarkti…)

LK-J:”Vielä 1970 luvulla käytiin kiivasta väittelyä siitä,onko mitään persoonallisuutta olemassakaan.Jotkut tutkijat olivat sitä mieltä,että ei ole olemassa pysyvää persoo-nallisuudeksi kutsuttavaa ilmiötä, joka ohjaisi ihmisen ratkaisuja ja sitä, miten hän käyttäytyy. Ihmisen käytös on vain ja ainoastaan reaktio ympäristöön ja osoitus kul-loisestakin ympäristön tilanteesta. Tätä väittelyä voidaan pitää ympäristö-perimä-kiistan viimeisenä puhtaana jäänteenä. ”

RJK: Eli Keltis ei siis kuitenkaan ole TUOTA mieltä?

LK-J:”Psykologia ei kuitenkaan voinut irtautua muusta tieteen kehityksestä,ja vuon- na 1992 APA:n (American Psychological Association) kongressi antoi julkilausuman todeten, että käyttäytymisgenetiikka eli käyttäytymisen taustalla olevien geenien tunnistaminen on tutkimusteema, joka parhaiten edustaa nykyhetken ja ennen kaikkea tulevaisuuden psykologiaa. Julkilausuma, vaikkakin esitettynä näin arvovaltaiselta taholta, ei vielä kuitenkaan tuonut rauhaa.”

RJK: USA:ssa on tuollaisia ”assosiaatiota” ja myös ”akatemioita” joka lähtöön…

Minutkin on kerran peräti ”kutsuttu New Yorkin Tiedeakatemian jäseneksi”… Sit- temmin kuulin, että siihen kuului Suomesta ainakin Rauni-Leena Luukanen…

LK-J:”Vielä 1998 todetaan erään johtavan kansainvälisen psykologisen lehden pää-kirjoituksessa, että “kaikenlainen geenien kanssa askaroiminen on psykologian tut- kijalta hukkaan heitettyä aikaa”. Käyttäytymisgenetiikka 1960- ja 1970 taitteessa alkoi environmentalismin ylivalta horjua, mutta se säilyi kuitenkin kehityspsykolo- gian hallitsevana selitysmallina vielä seuraavan vuosikymmenen ajan. Tutkimuksen valtavirta kohdistui ympäristötekijöiden kuten varhaisten ihmissuhteiden ja kasvatuksen merkitykseen persoonallisuuden kehityksessä.

Ympäristöuskon ylivaltaa horjutti 1960-luvulla kvantitatiivinen genetiikka eli eläin- kokeisiin ja kaksos-, adoptio- ja perhetutkimuksiin pohjaava perinnöllisyystut- kimus. Vaikka se ei vielä nostanutkaan perinnöllisyyttä selitysmalliksi ympäristön vaikutuksen rinnalle, niin kvantitatiivisen genetiikan tulokset pakottivat kuitenkin tarkastelemaan perinnöllisyyttä yhtenä persoonallisuuden selittäjänä. ”

RJK: Ainakin oli muutettu ´persoonallisuuden ´ käsitettä…  Hauska trikki saada ”uusia tuloksia”, lisää lisää lisää RAHAA! (Muulta, oikealta tieteeltä…)

LK-J: ” Radikaali suhtautumisen muutos tuli molekyyligenetiikan myötä. Kvantita- tiivinen genetiikka osoitti perinnöllisyyden merkityksen jonkin ominaisuuden syn- nyssä, molekyyligenetiikka pyrkii löytämään perinnöllisyydestä ”vastuussa olevan” geenin tai geenit. Molekyyligenetiikan tärkein anti psykologialle on syyseuraus suhteiden tutkimisen mahdollistaminen. Tieto perinnöllisen tekijän olemassaolosta lisää psyykkisen kehityksen ymmärtämistä, mutta on vielä kokonaan toinen asia sanoa, että tietyllä yksilöllä on geneettinen riski. ”

RJK: Nyt se surffasi surffasi kahden lauseen välillä PSYKOLOGIASTA PSYKIATRIAAN!

Ja TAAS TAKAISIN KUIN EI MITÄÄN OLISI TAPAHTUNUT (kauhea huijari!):

LK-J: ” Psykologia ei siis ole ollut edelläkävijä hyödyntämässä genetiikan löydöksiä. Käyttäytymisgenetiikka rantautui psykologiaan suhteellisen myöhään, kymmenen viimeisen vuoden aikana,ja on vakiinnuttanut asemansa vasta 2000-luvulla. Tästä myöhäisestä mukaan lähdöstä on kuitenkin ollut myös hyötyä. Psykologiassa on hyvin vähän hapuilevaa alkuvaiheen tutkimusta, jossa suuresta geenien ja erilais- ten psykologisten ominaisuuksien joukosta pyritään etsimään tilastollisesti merkit- seviä mutta käytännön merkitykseltään enemmän tai vähemmän sattumanvarai- sia yhteyksiä. Psykologia harppasi suoraan kehityksen seuraavaan ja psykologian kannalta huomattavasti tärkeämpään vaiheeseen, nimittäin geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkimiseen. ”

RJK: Voi perseen suti. Ympäristö nimenomaan darwinismissa EI VAIKUTA SUORAAN KEENIIN!

(Sitä paitsi NYT sille ´YMPÄRISTÖLLE´ VASTA TULIKIN LEEGIO ERI MERKITYK- SIÄ: GEENIN ympäristö SOLUSSA (tärkeä!), SOLUN/GEENIN ympäristö KUDOK- SESSA, kudosken/solun/geenin ympäristö elimessä, elimen / kudoksen / solun / geenin ympäristö ELIMISTÖSSÄ, ja elimistön kaikki muu, sen ulkopuolinen ympäristö, environment. (Nuo muut ympäristöt ovat ollet muuta: conditionseja, circumstanceja jne.)

LK-J: ” Käyttäytymisgenetiikan anti psykologialle Käyttäytymisgenetiikan oleel- linen anti psykologialle ei nimittäin ole siinä, että se olisi osoittanut persoonallisuu- den- tai käyttäytymispiirteiden olevan sittenkin perinnöllisiä, vaan siinä, että se on tarjonnut uuden mahdollisuuden tutkia ympäristöä, ja on muuttanut psykologian käsitystä ympäristöstä ja sen vaikutuksesta. Kun tiedetään, että jollain yksilöllä on geneettinen alttius jonkin ominaisuuden ilmaantumiseen, päästään tutkimaan ympäristön merkitystä aivan uudella luotettavuustasolla. Aiemmin oli tyydyttävä vain toteamaan, että hyvä ympäristö yleensä tuottaa hyvää, ja huono on riski, joillekin korkeampi, joillekin matalampi. Ympäristön eri piirteiden vaikutusten yksityiskohtaiseen erittelyyn ei ollut paljoa mahdollisuuksia.

Kaksi psykologian kannalta tärkeintä molekyyligenetiikan löydöstä ei koske perin- nöllisyyttä vaan ympäristön merkitystä. Ensimmäinen löytö on, että yhteisen ympäristön vaikutus ei tee ihmisiä samanlaisiksi, vaan erilaisiksi. ”

RJK: IKIVANHA PERUSTOTUUS: sisarukset ovat toisilleen mitä keskeisin ympä- ristötekijä, erityisesti ensimmäisen ja toisen sisaruksen asema poikkeaa jyrkästi.

LK-J: ” Sama kasvatus saa samassa perheessä kasvaneet lapset erilaisiksi, ei sa-manlaisiksi. Tämä löytö oli vallankumouksellinen, sillä kaikki aiemmat perinnölli-syystutkimukset olivat esittäneet, että koska samassa perheessä kasvaneet sisarukset jakavat saman ympäristön, on heidän samanlaisuutensa on kasvuympäristön aikaansaamaa. ”

RJK: Tässä ovat siis kyseessä kaikki (molemmat) tutkimukset JOTKA KELTIS ON LUKENUT…

LK-J: ” Molekyyligenetiikka siis osoitti, että sama ympäristö ei yhdenmukaista lap- sia vaan varmistaa lasten erilaisuuden, koska sama ym- päristö on haasteiltaan erilainen erilaisen geneettisen rakenteen omaaville lapsille. Ympäristö, joka on rauhalliselle, ujolle ja ahdistukseen taipuvalle lapselle hyvän kehityksen ja turvallisuuden lähde, on geneettisesti vilkkaalle ja elämyshakuiselle lapselle rajoittava ja vähän toiminnan mahdollisuuksia antava, ja sellaisena riskitekijä. ”

RJK: Noh, ”tulkinta” on uusi: sattu vain olemaan niin, että pikkusiskon oppimisym- päristö malleineen on TÄYSIN ERILAINEN kuin esikoisisoveljen… ja se näkyy ja kuluu kaikessa toiminnassa JUST NIIN KUIN SEN OLETTAIKIN KUULUVAN NÄKYVÄN, ainakin meillä…

LK-J: ” Vanhemmat ovat aina osanneet ihmetellä sitä,miten samassa perheessä kasvaa niin erilaisia lapsia, mutta psykologit ovat yhtyneet tähän ihmetykseen vasta vajaa vuosikymmen sitten (Plomin ym. 1994; Scarr & McCartney 1983). ”

RJK: ” Ai että me vanhemmat ollaan eteviä.. .ettei vain suorastaan liikaakin (ettei meinaan TARVITTAISI OLLENKAAN ”KELTIKSIÄ” molelyylikenetiikkoineen JOISTA HE EIVÄT PASKAAKAAN YMMÄRRÄ, PERKELE!!!) ”

L.K.-J.: ” Toinen molekyyligenetiikan löytö psykologialle on, että monet kaksos- ja adoptiotutkimuksissa ympäristön arvioimiseen käytetyt muuttujat mittaavat- kin yksilöiden välistä geneettisiä vaihtelua ja viittaavat siten perinnöllisyyden merkitykseen. ”

RJK: Jos käytetään käsitettä ´persoonallisuus´ (kuten ´gender ´, sukupuoli-identi- teetti), niin suurin osa geeneistämme koodaa todellakin SEN persoonallisuuden YMPÄRISTÖÄ koodatessaan ”tomumajaamme” ja sen genneettisiä reaktioita!

LK-J: ” Ihmiset nimittäin valitsevat ja muokkaavat omat ympäristönsä osittain myös perinnöllisten tekijöiden vaikuttamina (Plomin ym 2001; Plomin ym. 1994; Scarr & McCartney 1983). Sosioekonominen tilanne on tästä hyvä esimerkki. Tiedetään, että perheen sosioekonominen tilanne vaikuttaa lapsen koulumenestykseen, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin. Psykologisissa tutkimuksissa tätä muuttujaa on pidetty ympäristömuuttujana puhtaimmillaan. Harvemmin on esitetty, että perheen sosioekonominen tilanne mittaisikin vain osittain lapsen ympäristöä, ja mahdollisesti suureltakin osalta vanhempien ja lapsen yhteistä perinnöllistä taustaa. Ihmiset luovat itselleen olosuhteensa myös perinnöllisyyden ohjaamina. ”

RJK: NO SIELTÄ SE TATUISMI TULI!

LK-J: ” Vaikeus, jopa mahdottomuus erottaa perimän ja ympäristön vaikutus toi- sistaan johti nopeasti geenien ja ympäristön yhteis- tai vuo- rovaikutuksen tutkimi- seen. Todettiin, että perimän ja ympäristön asettaminen vastakkain on hyödytöntä, joskus suorastaan harhaan johtavaa. ”

RJK: Epäilemättä.

Sen sijaan EHDOLLISTUNEEN ja FENOTYYPPISEN käyttätymisen ”asettaminen vastakkain” EI OLE ”HYÖDYTÖNTÄ” ainakaan lääketieteessä, vaan päin vastoin menetyksellisen reabilitointitoiminnan, kuntoutuksen ehdoton edellytys…

LK-J: ” Vaikka tietyllä geenillä tai geenivariantilla olisi selkeä yhteys käyttäytymis- piirteeseen, voi tutkimuksissa genotyypin merkitys osoittautua olemattomaksi, jos sen aikaansaamaa yksilöiden välistä vaihtelua alttiudessa ympäristön vai- kutteille ei oteta huomioon. Jos psyykkisten häiriöiden geneettisen riskin tutkimisessa otokset eroavat ratkaisevasti ympäristön riskitekijöiden suhteen, ja nämä erot ohitetaan, niin ristiriitaiset tulokset ja epäonnistumiset aiempien löydösten toistamisessa jäävät säännöksi (ks. esim. Foley ym. 2004).

On osoitettu, että herkkyys suotuisille tai epäsuotuisille ympäristöolosuhteille on ehdollinen ja riippuu yksilön geneettisestä rakenteesta, ts. on olemassa sellaisia geenin ja ympäristön vuorovaikutuksia, jotka määräävät tiettyjen persoonallisuudenpiirteiden tai psyykkisten oireiden kehittymisen. ”

RJK: Mitähän Keltis tarkoittaa täällä ”ehdollisella”, muuta kuin että AIVAN VARMASTI HÄN ON KAMPEAMASSA SITÄ JOHONKIN ANTIPAVLOVISTISEEN UUSMERKITYKSEEN…!

LK-J: ” Geenit siis järjestävät samassa ympäristössä kasvaneet ihmiset uuteen ”järjestykseen” ja määräävät kenelle tietty ympäristö on vahingollinen, kenelle hyödyllinen ja kenelle neutraali. Niinpä geenien merkitystä persoonallisuudelle ei voi täydelleen ymmärtää muuten kuin siinä ympäristössä, missä ne vaikuttavat;  geeneillä on erilainen merkitys erilaisissa yhteyksissä (Foley 2004). ”

RJK: No olipas terävästi päätelty….”professorin” kuukausipalkan eteen…

Käyttäytymisgenetiikka ja temperamentti

LK-J: ” Käyttäytymisgenetiikan ensimmäinen painopiste on ollut psyko-patologi- assa, ennen kaikkea skitsofrenian ja depression tutkimisessa. Vähitellen käyttäytymisgenetiikka on saanut jalansijaa myös persoonallisuuspsykologiassa. ”

RJK: Mikähän noista linkeistä olisi siihen ”käyttäytymigenetiikaan”…

LK-J: ” Tällä alueella aktiivisin tutkimus on kohdistunut temperamenttiin. Tempera- mentti on persoonallisuuden biologinen pohja, silta ihmisen biologisen, mahdol- lisesti perinnöllisen lähtökohdan ja ympäristön muokkaaman persoonallisuuden välillä. ”

RJK: Ihmisen käyttäytymisen ja erityisesti tajunnan biologinen pohja on ehdollistu-misjärjestelmä. Jos PSYKOLOGIAN PROFESSORI EI TUOTA TIEDÄ, hän on kriminaalirillinen,jahänen palkanmaksajansakin on kriminaalirikollinen.

LK-J: ” Temperamentti koostuu joukosta synnynnäisiä käyttäytymis- tai reaktio-taipumuksia tai valmiuksia, jotka johtuvat yksilöllisistä eroista aivorakenteissa ja aivotoiminnoissa, ja antavat ihmiselle hänen yksilöllisyytensä erottaen hänet muista. ”

RJK: Temperamentti koostuu kiistämättä ehdollistumismekanismin yksilöllisistä erityispiirteistä.

LK-J: ” Temperamentti vaikuttaa siihen, miten yksilö kokee ympäristön, miten hän reagoi ympäristöön, ja miten ympäristö reagoi yksilöön. ”

RJK: MITEN HELVETISSÄ se YMPÄRISTÖN REAKTIOHIN voi vaikuttaa?

Ellei ”tomumajaa” todellakin katsota PSYYKEN YMÄRISTÖKSI osaltaan!)

LK-J: ” Eräs synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksen tärkeim- piä lopputuloksia on aikuisen ihmisen persoonallisuus. Persoonallisuus on siis tem- peramentin ja ympäristön vaikutuksen yhteistulos, ja yksilölliset erot synnynnäi- sessä temperamentissa muodostavat persoonallisuuden kehityksen ytimen. ”

RJK: Persoonallisuus on yhteiskunnallisen eikä biologisen emergenssitason en- titeetti, joten sen ja sen kehityksen yitmien pitää myös öytyä yhteiskunnalliselta tasolta. Nuo temperamenttierot ovat erityispiirteitä.

LK-J: ” Nykytietämyksen mukaan ovat neuroregulatooriseen järjestelmään kuulu- vat serotoniini ja dopamiini keskeisessä asemassa psyykkisten prosessien ohjaa- misessa. Nämä aivojen välittäjäaineet osallistuvat epäspesifisti kaiken käyttäytymisensäätelyyn.

Dopamiini on emootioiden, motivaation ja huomiokyvyn avainsäätelijä. Dopamiinin on myös todettu olevan yhteydessä temperamenttipiirteisiin, erityisesti elämysha- kuiseen, uusia toimintatapoja ja jännitystä etsivään temperamenttiin. Dopamiinin puute taas johtaa apaattiseen, mistään kiinnostumattomaan persoonallisuuteen (Menza, Mark, Burn& Brooks 1995; Sugiura ym. 2000).

Serotoniini puolestaan on yhteydessä mentaalisiin häiriöihin kuten bipolaariseen af-fektihäiriöön, depressioon ja väkivaltaiseen itsemurha-hakuisuuteen. Laajemmin serotoniini nähdään mielialan ja emootioiden säätelijänä. Matalan serotonergisen aktiivisuuden on todettu olevan yhteydessä negatiivisiin affekteihin, aggressioon ja matalaan impulssikontrolliin (Siever & Davis 1991; Sugiura ym. 2000).

Dopamiinin ja serotoniinin kandidaattigeenejä,siis geenejä,joiden yhteydestä näi- den välittäjäaineiden tuotantoon ja toimintaan on todisteita, on löydetty useita. Kirjallisuuden perusteella voisi esittää selkeän, muutaman kymmenen geenin listan, mutta listan elinaika on aika lyhyt. Uusia kandidaattigeenejä tunnistetaan ja uusia yhteyksiä geenien ja psyykkisten piirteiden välillä löytyy jatkuvasti, niin että puolen vuoden kuluttua lista olisi jo toisen näköinen.

Geenien ja ympäristön vuorovaikutus

Ensimmäinen geenin ja ympäristön vuorovaikutuksen osoittava tutkimus käyttäy-tymistieteiden alalla oli Caspin ja hänen työtovereittensa julkaisema (Caspi ym. 2003). He osoittivat, että tietty serotoniinia säätelevä geeni, 5HTT, oli väliin tuleva muuttuja tarkasteltaessa ympäristön ja stressaavien elämäntapahtumien vaikutusta depression puhkeamiseen. 5HTT oli yhteydessä yksilön herkkyyteen epäsuotuisalle ympäristölle, niin että tämän geenin tietyn variantin kantajat olivat muita alttiimpia tulemaan depressiivisiksi epäsuotuisassa ja stressaavassa ympäristössä.

Myöhemmin on osoitettu, että mitä myöhemmällä iällä depressio puhkeaa, sitä selkeämpi on kyseisen geenivariantin vaikutus. Nuoruusiän depressio olisi siis tämän mukaan suuremmassa määrin kokemusten ja ympäristön olosuhteiden seurausta, kun taas myöhemmin puhkeava depressio korreloisi voimakkaammin perinnöllisyyteen. ”

RJK: Millainen biokemiallinen mekanismi ohjaa sellaista depressiota, joka EI OLE yhteydessä geeneihin?

Mahtaisko prof. Keltikangas-Järvisellä olla sellaisesta minkäänlaista vihjettä tai ounastelua…?

LK-J: ” Edelleen Caspi tutkimusryhmineen on osoittanut, että tietty MAO-A-geno- tyyppi (serotoniinia säätelevä geeni) välittää yhteyttä lapsuuden epäsuotuisten olosuhteiden ja huonon kohtelun ja myöhemmän epäsosiaalisen käytöksen välillä (Caspi ym. 2002). Toisin sanoen se, miten lapset reagoivat huonoon kasvuympäristöön, olisi geneettisen rakenteen ohjaama. Tietyn MAO-A-variantin kantajat ovat muitalapsia herkempiä omaksumaan epäsosiaalisen käytöksen piirteitä, jos heitä kohdellaan lapsena huonosti. Foley tutkimusryhmineen (2004) toisti tämän tutkimustuloksen. Näihin kolmeen edellä mainittuun tutkimukseen viitataan kun halutaan osoittaa ympäristön ja geenien vuorovaikutuksen olemassaolon toteaminen. Tutkimuksista puhutaan jo klassikoina, vaikka ne iässä ovat vasta muutaman vuoden takaisia.

Mielenkiintoinen on myös löytö,että elämyshakuisuudeksi kutsuttu temperament- tipiirre yhdistyneenä tiettyyn dopamiinia säätelevään geeniin tekee ihmisestä hy- vän stressinsietäjän, niin että hänen suorituskykynsä ei stressitilanteessa laske, mutta huonon koulumenestyjän. Jos tämä yhdistelmä tavataan tytöillä, niin heidän todennäköisyytensä lopettaa koulunkäynti ennen lukiota oli nelinkertainen verrokkeihin verrattuna, ja pojilla vastaava luku on puolitoista (Keltikangas-Järvinen, Elovainio, Kivimäki, Ekelund & Peltonen 2002).

Tämä temperamentti ei korreloi älykkyyteen, kykyihin tai motivaatioon, joten sillä ei pitäisi olla vaikutusta koulumenestykseen. Kyseinen temperamenttityyppi on kuitenkin hyvin kaukana siitä, millainen koulu odottaa oppilaan olevan, joten selitystä koulumenestykseen on haettava ympäristön odotuksista. Tutkimustulos osoittaa, että ymmärtääksemme geenien vaikutusta, ei riitä, että tutkimukseen yhdistetään pelkkä lähiympäristö. Muokkaavat tekijät ulottuvat aina sosiokulturaalisiin arvostuksiin saakka. Perimän viimeisin merkitys riippuu siitä, mitä kulttuuri ihmiseltä odottaa.

Geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkiminen osoittautuu yhä tärkeäm- mäksi. Tutkimustulosten viesti on aina sama:käyttäytymisgenetiikka lisää mielum- min ympäristön vaikutuksen ymmärtämistä kuin tietoa psyykkisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet vääräksi sen usein esitetyn toteamuksen, että ”geeneillemmehän emme voi mitään”. Psykologisissa ominaisuuksissa ympäristö lopulta määrää geenin merkityksen, tai geeni ympäristön merkityksen, aivan kuten asia halutaan nähdä, mutta joka tapauksessa geenin vaikutus ymmärretään vasta sitten, kun ympäristön vaikutus on otettu huomioon.

Käyttäytymisgenetiikan tuoma muutos psykologiaan johtaa sellaisen väittelyn loppu-miseen, että onko jokin persoonallisuuden ominaisuus perinnöllinen vai ympäristön tuote. ”

RJK: Se ei poista väittelyä eikä kokeellista tutkimusta siitä, mikä ärsyke tai reaktio (jotka yhdessä muodostavat REFLEKSIN) on genettinen,ja mikä taas ehdollistunut.

Se on erittäin tärkeä aihe myös eläintieteessä, erityisesti kotieläintieteessä.

LK-J: ” Tällaista jakoa ei oikeasti ole olemassa. ”

RJK: EI OLEKAAN, ja Keltis onkin aika pitkälle repäissyt koko ”keskustelun” perseestään… ainakin siinä muodossa kuin hänon sitä yllä kuvannut…

Sitä vastoin tutkimus ehdoolisita ja ehdottomista reflekseistä ja myös LEIMAUTU- MISEN (imprinting, Prägung, zapetshatlenie) on mitä ajankohtaisnta, ja pysyy sellaisena vastakin…

LK-J: ” Sellainenkaan keskustelu, että onko jossain ominaisuudessa enemmän perimää kuin ympäristöä, ei johda mihinkään. ”

RJK: No ei todellakaan…

LK-J: ” Perimä on mukana kaikessa, mutta geenit saavat merkityksensä siinä ym-päristössä, jossa ne toteutuvat. Niin kauan kun perimän yhteyttä johonkin psyko- logiseen ilmiöön tutkitaan ilman kontekstia, niin joka toinen tutkimus löytää yhteyden, joka toinen ei, kun taas vuorovaikutuksen tarkasteleminen vie tutkimusta
lähemmäs todellisen elämän ilmiöitä.

Kirjoittaja on psykologian professori Helsingin yliopistossa. ”

(RJK: Mun tekstejä TÄLTÄ PALSTALTA saa siiten vapaasti vaikka kopsia graduihin, mää olen harrastajana nää asiat itsekin jostakin kopsinut…

***

Pistetäänpä vielä tähän samaan putkeen tuo toisenkin sanakaritädin toimialuetta koskeva oikaisu suhteessa valtmeedian viljelemään kuvaan ja jopa sen välittämiin usein vääiin tietoihin kansainvälisen oikeuden päätöksistä, vaikka hänen en varsinaisesti tiedä perskohtaisesti tietoa väärentäneen…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/srebrenican-joukkomurhaa-vahvasti-liioiteltu

Näin kirjoittaa Balkain asioihin perehtynyt Ari Rusila blogissaan ja Uuden Suomen Puheenvuorossa:

Kysymyksiä (i.a.):

Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:

  1. Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jäännök- set? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1200 teloitetusta, 115 löydettiin.
  2. Alueen haudoista on löydetty vajaa 4000 tapausta joista noin 1500 oli vain ruumiin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää.Kun loppujen osalta DNA:ankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei juuri ole voitu määritellä esim. sen suhteen ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan todisteena. ”

YK:han ei ole todennut Srebrenicassa kansanmurhaa (genocide), vaan joukko- murhan (massacre), ja lisäksi se ei ole katsonut silloista Jugoslavian liittovaltiota (Serbia, Montenegro, Kosovo) syypääksi tuohon joukkomurhaan.

Kuitenkin joukkomurhiakin on monenlaisia. Tällä joukkomurhalla on erityistesi pro- pagoitu ns. ”paholaismiesteoriaa”. On muodostettu myös nimilistoja, mutta sittem- min on ilmennyt että osa ”joukkomurhatuista” on mm. ”äänestänyt” Bosnian Muslimitasavallan vaaleissa. Tähänhän on kaksikin mahdollista selitystä, joten pistin varmuuden vuoksi noihin molempiin ”muuttujiin” lainausmerkit ympärille…

Kaj Kaskuberg kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 18:18

Kun alkoivat kaivelemaan,nousikin maasta niiden tuhansien serbien ruumiita joita ulkomaalaiset jihadilaiset olivat haudanneet joukkohautoihin. Ja sitten kun kaivettiin toisen maailman sodan aikaisia joukkohautoja, niistäkin löytyi muslimien, kroaattien ja saksalaisten murhaamia serbejä. Serbejä murhattiin saksalaismiehityksen aikana arviolta noin 700.000 ja useat näistä päätyivät joukkohautoihin. Myös Srebrenicassa on tapahtunut useita etnisisä puhdistuksia viimeisten sadan vuoden aikana – ja aina uhreina ovat olleet serbit.

Myös ns. Bosnian sodan aikana 1990-luvulla tuhansia serbejä oli ”kadonnut” Srebrenican alueelta.Kokonaisia kyliä kerrallaan. Juuri ennenkuin serbijoukot siirtyivät Srerenicaan, he olivat löytäneet kylälli- sen eli 129 naista, lasta ja vanhusta murhattuina Srerenican lähellä sijaitsevasta serbikylästä.

Kapa kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 19:58

Kosovo minua on eniten ihmetyttänyt. Sieltähän ei löydetty yhtään joukkohau- taa vain yhdestä kylästä anpumalla surmattuja. Näissä vainajissa oli outa se että heillä oli sopimattomat vaatteet päällä ja jopa sepalus takapuolessa. Tällä alueella oli käyty edellisenä päivänä UCK.n ja Serbien välinen taistelu. Nämä vainajat olivat kuvista päätellen puettu jo kuolleina näihin sivilivaatteisiin. Näiden todisteiden perusteella NATO alkoi Serbian pommitukset. Syntyi sittemmin Kosovon valtio joka oli jo syntyessään elinkelvoton. Nyt tämä valtion ainoa vientituote on mafia pimeä asekauppa ja huumeet.

Kaj Kaskuberg kommentoi_ 13. maaliskuu 2013 23:47

Kapan ihmettely on aivan paikallaan.UCK myi sadoilta vangiksi ottamiltaan serbeiltä sisäelimiä, ennen heidän tappamistaan, juutalaisten johtamalle kan- sainväliselle elinkauppamafialle. Läntisessä maailmassa tämä kauppa on juutalaisten käsissä ja siksi ainoat langetetut tuomiot on annettu juutalaisille (New Yorkissa). Myös Israel on harrastanut ”organ harvesting” nimellä googlesta löytyvää bisnestä. Tämä merkitsee sitä, että jos Tel Avivin sairaalaan tuodaan akuutti uutta munuaista tarvitseva juutalaispotilas, hänelle haetaan uusi munuainen joko joltain varastossa (pidätettynä) olevalta 15000 palestiinalaiselta tai sitten miehitettyjen alueiden palestiinalaisilta vaikka keskeltä yötä. Israel + juutalaismafia johtavat tätä bisnestä kansainvälisesti ja ovat käyneet kauppaa UCK:n lisäksi Kiinalta poliittisten vankien sydämistä, maksoista, munuaisista, silmistä ja muista elimistä. Vangit tapetaan, kun elimet on luovutettu.

Kosovossa tapahtui serbien, romanien ja muiden vähemmistöjen etninen puh- distus, murhaaminen, varastaminen, omaisuuksien ja maiden haltuunotto.

http://en.wikipedia.org/wiki/Organ_theft_in_Kosovo

http://www.dafoh.org/

http://www.whale.to/c/organ_harvesting.html

 Sitsimies kommentoi_ 14. maaliskuu 2013 01:00

Ottakaas pojat oma huone jostain muualta täältä verkosta.

”Itseasiassa serbejä on aina tapettu”. Kirjoittaako tässä dosentti Backmanin alter ego?

Muuta keskustelua:

Re: TV-vinkki: 5 kulmaa kosmologiaan

RK, 1.9.2011 0:16:38, 340998

Zaphod.b kirjoitti 31.08.2011 (340982)…

>RK kirjoitti 31.08.2011 (340966)…

>>Zaphod.b kirjoitti 31.08.2011 (340947)…

>>>Osaatko heittaa arvioita kuinka monta ihmista on kuollut antipavlonismin tai >>>peilisolujen vuoksi?

>>Se ei ole asiassa olennaista kansainvälisessä laissa.

>No laitetaan kansainvalinen laki viela sivuun. Ihan mielenkiinnosta,
>paljonko on tullut uhreja antipavlomista ja peilisoluista?

MILLÄ ”VALTUUKSILLA” sinä ”panet kansainvälisen lain sivuun”!!!???

Puoskaritiede on puoskaritiedettä, ja SE RINNASTUU JOUKKOMURHAAN!!!

Varmasti on tullut uhreja, mutta SE EI OLE EHDOTTOMAN OLENNAISTA kansain-välisessä eikä useimpien maiden kansalisessakaan laissa nimenomaan tiedettä ja teknologiaa koskien, ja Suomessakin on painaita tuossa suhteessa muutoksiin.

Täällä on yksi esimerkki, miten pari henkilöä on tuomittu Haagissa kansanmurha-säännösten perusteella, vaikka KANSANMURHAA EI OLLUT- KAAN TUOMIOIS-TUIMEN MUKAAN TAPAHTUNUT, vaan oli tapahtunut joukkomurha (Srebrenica), jossa katsottiin KYSEISTEN HENLÖIDEN KOHDALLA ilmenneen ”kansanmurhan valmistelu”:

www.icj-cij.org/presscom/index.php?pr=1898&p1=6&p2=1&search=%22Srebrenica%22

” Application of the Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide (Bosnia and Herzegovina v. Serbia and Montenegro)

Statement to the Press by H.E. Judge Rosalyn Higgins,President of the International Court of Justice

26 February 2007

Ladies and Gentlemen,

Thank you for attending. My purpose is to try to explain, in readily understandable language, some of the legal matters in this highly complex case. “

Tämä lehditötiedote ei ole itse päätösteksti, vaan tämä on selvitys päätetystä ratkaisusta kielellä, jota toimittajienkin on lupa olettaa ymmärtävän.

“ I am also very mindful of how important it is, in reporting this case, that the Press have really understood what we have said and relay it correctly. “

Oikeuden puheenjohtaja ilmaisee vaälillisesti epäluulonsa lehdistön halua ja kykyä kohtaan ymmärtää pätös ja välittää se oikein eteenpäin. (tuollaisen pitäisi olla slvää erikseen huomauttamattakin, mutta kun ei vaan ole…)

“ This is the first legal case in which allegations of genocide have been made by one State against another. “

Asia, josta on pyydetty lausunto, on, että voidaanko vastaajan (kantajan, Bosnian & Hertzegovinan, mukaan “Serbia ja Monteengro”,joka kuitenkin hajaantui asian vireillepanon ja lausunnon välisenä aikana, ja Oikeus tulkitsee, että “Jugoslavian liittovaltion”, mikä onkin oikea tulkinta, koska Bosnian serbitasavalta tappeli juuri ollakseen oman päätöksensä mukaa osa tuota) katsoa syyllistyneen kansamurhaan (genocide) Bosnian sodassa.

Muu on perustelua, PÄÄTÖS (jonka Tuomioistuin katsoo olevan osapuolia sitova (koska Jugoslavia on tunnustanut sen eikä kumpikaan perillinen ole siitä sanoutunut irtiainakaan tuolloin) oa “juu tai ei”, eli siis tuo “ei”.

Lausunnon/tuomion pyytäjä on kantaja. (Tällöin tuomioistuin on sopimuksenvarai- nen. Jos kuitenkin YK:n Yleiskokous tai TN vahvistaa jonkin päätöksen tai on sellaista pyytänyt, se sitoo kaikkia, jopa ei-YK:n-jäseniä.)

“ The International Court of Justice has been acutely sensitive to the responsibili- ties that have fallen on it. The Court – as it always does – has meticulously applied the law to each and every one of the issues before it. These judicial considerations have led, in the event, to mixed findings so far as the Parties are concerned. That does not mean, of course, that the Court has been seeking a political compromise, still less any predetermined outcome. “

Eli kansamurhalakia on jo ennenkin käytetty eri tavoin entistä Jugoslaviaa koske- vissa tutkimuksissa. Vähän yllättäen tuo kansamurhalakikin vaatii kansallista vah- vistamista sovellettaessa valtioden riitoihin, eli sen status on tasan sama kuin itse tuomioistuimenkin. En vain tiedä, mikä maa sitä ei olisi tunnustanut (mahdollisesti USA). Ei ainakaan Venäjä oletunnustamatta, sillä lakia pidetään yleisesti Neuvostoliiton ja jopa nimenomaan Stalinin läpiajamana.

“ I begin with two particular comments.

First,although the hearings in this case were on the merits,Serbia and Montenegro had advanced contentions to the effect that, even though the Court had in an ear- lier Judgment found it did have jurisdiction to hear the substance of this case, more recent events relating to changes in Serbia and Montenegro’s status called this into question. The Court found that the earlier Judgment in favour of its jurisdiction still stood: it was res judicata. When we say this decision constitutes res judicata, we mean that it is final and binding on the parties. “

PÄÄTÖS (ja vain päätös!) on OSAPUOLIA (ja vain osapuolia!) SITOVA (esimerkiksi perustelut eivät voi olla lopullisia eivätkä “sitovia”, sillä uutta aineistoa voi koska tahansa tullaesiin. Sitä tulee jatkuvasti esiin myös II maailmansodan ajaloita noilla alueilla).

“ The International Court of Justice can take account of new developments, but only through a formal request for revision.In fact,such a request had been made previously by the Respondent, and rejected by the Court in a Judgment of 3 February 2003. “

Eli tuomioistuinen päätösvaltaisuudesta oli valitettu 2003 koskien Jugoslaviaa, mutta valitus oli todettu aiheettomaksi.

“ Second,a short time after the close of the oral hearings in May 2006, Montenegro declared its independence based on the results of a refe- rendum. This raised the question of who is now the Respondent party in the case. The Court has answered by saying that at the date of this Judgment, Serbia was the only Respondent. However, the Court notes that any responsibility for past events involved at the relevant time the composite State of Serbia and Montenegro. Bear this explanation in mind when you hear me refer to “the Respondent”. “

Tarkoittaa, että päätös koskee kohdetta “the Respondent”,jota voidaan erikseen tarkastella, mutta joka on “Jugoslavian liittovaltio” kuitenkin jossakin muodossa, kuten Wikissäkin. Tämä on tärkeä rajaus, koska sellaiseen Bosnian serbitasavalta katsoi kuuluvansa ja sellaisen puolesta taisteli.

“ As you are aware, the jurisdiction of the International Court of Justice is based on consent.

States may consent generally to the Court’s jurisdiction by submitting a declaration under Article 36, paragraph 2, of the Court’s Statute. States can come to the Court by agreement, ad hoc. States may also consent by becoming parties to any of the 300 treaties that refer to the Court in relation to the settlement of disputes arising from their application or interpretation. In this case, the Court’s jurisdiction is solely based on Article IX of the Genocide Convention. “

Tämä koskee edelleen sitä tuomioistuimen sitovuutta. Ja sitovuus koskee nimen- omaan PÄÄTÖKSIÄ erityisesti noissa komplisoiduissa ja välillisissä tapauksissa. Se EI koske kaiken maailman välipulinoita eikä retorisia kärjistyksiä käsityskyvyltään rajoitetuille auditorioille…

“ This means that the Court has no authority to rule on alleged breaches of obli- gations under international law other than genocide, as defined by the Genocide Convention. “

Kappas vaan: tämän oikeuden päätösvalta rajoittuu tapausten tutkimiseen, joissa VOISI olla kyseessä kansamurha, ja tutkimus perutuu ko. laille! (Jos tuollaiset EI voi olla kyse, asia kuuluu muulle tuomioistuimelle. Tämä tuomioistuin ei siis tuomitse pelkästä joukkomurhasta, tai vaikkpa terrori-iskusta. Hyvä kun huomattiin…)

“ This is important to understand because in this case we were confronted with substantial evidence of events in Bosnia and Herzegovina that may amount to war crimes or crimes against humanity – but we had no jurisdiction to make findings in that regard.
We have been concerned only with genocide – and, I may add, genocide in the legal sense of that term, not in the broad use of that term that is sometimes made. “

Erittäin aiheellinen tarkennus KANSANMURHAOIKEUDEN PUHEENJOHTAJALTA, että LEHDISTÖ (JA MM. WIKI) KÄYTTÄÄ TERMIÄ “KANSANMURHA” (GENOCIDE) TÄYSIN ERI MERKITYKSESÄ KUIN SEN LAKIMERKITYS!

“ This was an extremely fact-intensive case. The hearings lasted for two-and-half- months, witnesses were examined and cross-examined, and the Parties each sub- mitted thousands of pages of documentary evidence. About one third of the Judg- ment is devoted to analysing this evidence and making detailed findings as to whether alleged atrocities occurred and, if so, whether there was the specific intent on the part of the perpetrators to destroy in whole or in part the protected group, identified by the Court as the Bosnian Muslims. “

Haateen perutella tutkittiin aianoastaan ja vain Bosnian muslimeita vastaan suun- natun kansanmurhahankkeen epäilyjä. Muihiin ryhmiin kohdistuvat sellaiset, ja muun tyyppiset rikoset ovat erikseen.

“ It is this specific intent, or dolus specialis, that distinguishes genocide from other crimes. In this case, it was not enough for the Applicant to show that,for example, deliberate unlawful killings of Bosnian Muslims occurred. Something more was required – proof that the killings were committed with the intent to destroy the group to which the victims belonged. “

Ei riittänyt, että esiintyi siellä täällä Bosnian muslimien murhia. Oli osoitettava, että ne tähtäsivät (systemaattisesti, ja johdetusti, esimerkiksi ideologisesti kuten uskonnollisesti) kyseisen ryhmän hävittämiseen jossakin ja jostakin.

“ Given the exceptional gravity of the crime of genocide, the Court required that the allegations be proved by evidence that is “fully conclusive”.

We made our own determinations of fact based on the evidence before us, but we also greatly benefited from the findings of fact that had been made by the Inter- national Criminal Tribunal for the former Yugoslavia (ICTY) when it was dealing with accused individuals. “

Eli ICTY voi syyttää vain henkilöitä.

“ The Court has found it conclusively established that massive killings and acts causing serious bodily or mental harm were perpetrated in specific areas and in detention camps throughout Bosnia and Herzegovina.We also found that there was deliberate infliction of terrible conditions of life. In many cases, Bosnian Muslims were the victims of these acts. However – with one exception which I shall return to – the evidence did not show that these terrible acts were accompanied by the specific intent to destroy the group that is required for proof of genocide. “

Eli MISSÄÄN MUUALLA KUIN MAHDOLLISESTI SREBRENICASSA ei ole voitu osoittaa kansanmurhan tuntomerkkejä täyttäviä vainoja.

“ The Applicant had argued that the specific intent could be inferred from the pattern of atrocities.

The Court could not accept this. The specific intent has to be convincingly shown by reference to particular circumstances; a pattern of conduct will only be accepted as evidence of its existence if genocide is the only possible explanation for the conduct concerned. “

Eli ns. INDISIOTODISTEET eivät kelpaa, vaan kansanmurhatuntomerkkien pitää olla AINOA selitys joillekin tapauksille.

“However,there was an important exception to these findings.The Court found that there was conclusive evidence that killings and acts causing serious bodily or mental harm targeting the Bosnian Muslims took place in Srebrenica in July 1995. These acts were directed by the Main Staff of the VRS (the army of the Republika Srpska) who possessed the specific intent required for genocide. “

Eli heinäkuussa 1995 Bosnian serbitasavallan armeijan pääesikunnan toimesta Srebrenicassa tapahtui toimia,jolla oli erityinen tarkoitus (hävittää muslimiryhmä alueelta: osa tappaa ja osa ajaa pois), joka on ominaista kansamurhille.

Sellaisia TOIMIA siis oli, yhdessä paikassa ja yhdessä kuussa. Ne kohdistuivat kui- tenkin pelkästää pyssyikäisiin miehiin, muuta voidaan tietysti ajatella, että muiden oli ajateltu karkaavan paikalta…

Tässä on nyt otettava huomioon tärkeä seikka ICJ:n toimenkuvassa: jos ICJ EI täl- laisessa VALTIOIDEN VÄLISESSÄ RIIDASSA löydä mitään kansamurhatoimia tai muita kansamurhalaissa mainittuja rikoksia, niin SILLÄ EI OLE PÄÄTÖSVALTAA KOKO ASIAAN, koska se ei voi tuomita edes (muista) sotarikoksista eikä ihmiskunnavastaisista rikoksista, kuten joukkomurhasta.

Halosestakaan ei ole siis ICJ oikea paikka valittaa hänen europuoskaritieteestään.) Sillä ei olisi valtaa päättää edes, että Vastaaja EI OLE SYYL- LINEN. Tuomioistui- men toimenkuvaa pitäisi hieman laajentaa kaikkien kansainvälisten sotarikosten ja ihmiskunnan vastaisten rikosten suuntaan, jos kansamurhan mahdollisuus on ollut olemassa.

“ Having determined that genocide was committed at Srebrenica , “

Tässä ei sanota,että oikeus olisi TODISTANUT tuollaista,vaan se on muodollisten tuntomerkkien perusteella MÄÄRITELLYT ikään kuin “muodollisen sellaisen”, että VAIKKA olisi kansamurha niin… sillä mahdolliselle rikokselle on yksi mahdollinen syyllinen, Bosnian serbitasavallan armeijan esikunta, jonka syyllisyys EI TARKOITA JUGOSLAVIAN LIITTOVALTION SYYLLISYYTTTÄ, kuten oikeus itten päätikin!

“ the next step was for the Court to decide whether the Respondent was legally responsible for the acts of the VRS. “

Tämä oli se varsinainen oikeudelle esitetty kysymys, ja tähän annettu vastaus on sen tulos.

Jugoslavian liittovaltio (käytännössä Serbia) on vapautettu kansamurhasyytök- sistä, ja erikseen tutkitaan tuon Bosnian serbiarmeijan esikunnan jäsenten mahdollista syylliyyttä kansamurhaan.

Silloin myös vasta lopulta ratkeaa, pitääkö kansainvälinen oikeus Srebrenicaa kansanmurhana vai ei. Ja tuomioistuimen pitää olla valtuutettu tuomitsemaan myös lievemmistä rikoksista kuin kansanmurhasellaisista.

(Edelleen on muistettava,että esitetty sitoo OSAPUOLIA, OSAPUOLIA, OSAPUO- LIA, kuten puheenjohtaja Higgins sanoo, niiden esimerksi omissa oikeutoimissa.

Se EI sido ehdottomasti esimerkiksi YK:ta, kuten se sitoisi, jos lausunnon olisi pyytänyt Yleiskokous!

YLE on meillä lallannut ja rallanut “tietoa”, että “Srebrenicassa olisi tapahtunut joukkomurha, MUTTA SEN LISÄKSI OLISI TAPAHTUNUT MUUALLA PÖYRISTYTTÄVÄ BOSNIAN KANSANMURHA SERBIEN TOIMESTA”…

“If the VRS was an organ of Serbia and Montenegro (as that country was then called), then in law the Respondent would be responsible for the VRS’ actions. The Respondent would also be responsible in law if the VRS was acting on the instructions of, or under the direction or control of, the Respondent. In the light of the information available to it, the Court has found that it was not established that the massacres at Srebrenica were committed by organs of the Respondent. It has also not been established that those massacres were committed on the instructions, or under the direction of the Respondent, nor that the Respondent exercised effective control over the operations in the course of which those massacres were perpetra- ted. This is the test in international law. In fact,all indications are that the decision to kill the adult male population of the Bosnian Muslim community in Srebrenica was taken by some members of the VRS Main Staff, without instructions from or effective control by the FRY.

I would like to say a few words at this juncture on the paramilitary unit called the “Scorpions”.

During the oral proceedings the Applicant presented a video to the Court showing the execution by paramilitaries of six Bosnian Muslims, in Trnovo,an area near Sreb- renica , in July 1995. This video had previously been shown on Serbian television and during the Milošević trial at the ICTY.

In addition to this video, other evidence was submitted to the Court by the Appli- cant alleging that the Respondent was responsible for the acts of the “Scorpions”. The Court has systematically assessed all the information brought to its notice. The Court can only make decisions on the basis of materials before it.And,on the basis of these materials, the Court has been unable to find that the Respondent was responsible for the acts of the “Scorpions” in Trnovo in mid-1995.

Let me say something about the question of complicity in the Genocide Conven- tion. The Court had to consider whether the Respondent provided the means to enable or facilitate the events in Srebrenica in full awareness that the aid supplied would be used to commit genocide. It is clear that the Respondent supplied quite substantial aid of a political, military and financial nature to the Republika Srpska and the VRS, long before the tragic events of Srebrenica, and the aid continued during those events. But a crucial condition for complicity was not fulfilled, namely, the Court did not have conclusive proof that authorities of the Respondent, when providing this aid, were fully aware that the VRS had the specific intent characterizing genocide. “

Eikä TUOTAKAAN siis ole ainakaan vielä näytetty toteen, vaan SITÄ VASTA TUTKITAAN ICTYSSÄ!
“It is not so easy to grasp the distinction in law between complicity in genocide and the breach of the duty to prevent genocide. Let me try to explain in a few words. The Court did find it conclusively proven that the FRY leadership, and President Miloše- vić above all, were fully aware of the climate of deep-seated hatred which reigned between the Bosnian Serbs and the Muslims in the Srebrenica region, and that mas- sacres there were likely to occur. They may not have had knowledge of the specific intent to commit genocide, but it must have been clear that there was a serious risk of genocide in Srebrenica. This factor is important because it activates the obligation to prevent genocide, which is enshrined in Article I of the Genocide Convention. “

www.hrweb.org/legal/genocide.html

“ Article 1

The Contracting Parties confirm that genocide, whether committed in time of peace or in time of war, is a crime under international law which they undertake to prevent and to punish. “

“ Let me make clear that the legal issue is not whether, had the Respondent made use of the strong links it had with the Republika Srpska and the VRS, the genocide would have been averted. The legal issue is whether the Respondent took all the measures which were within its power to prevent the genocide. “

Tärkeä pointti: VALTIOVALLAN ON KÄYTETÄVÄ KAIKKIA KÄYTETTÄVISSÄÄN OLEVIA KEINOJA ESTÄÄKSEEN IHMISKUNNAN VASTAISET RIKOKSET…

“ The Court has found that the Respondent could, and should, have acted to prevent the genocide, but did not.

The Respondent did nothing to prevent the Srebrenica massacres despite the po- litical, military and financial links between its authorities and the Republika Srpska and the VRS. “

Oikeuden puheenjohtaja Higgins käyttää VARMOISTA TODELLISISTA TAPAHTU- MISTA puhuessaan Srebrenican tapahtumista johdonmu- kaisesti sanaa MAS- SACRE, joka on ERI RIKOS kuin genocide, mutta voi kyllä olla ja yleensä onkin sellaisen OSA.

Samoin pitäisi myös lehdistömenetellä,ellei se halua esiintyä “maail- man korkeim- pana tuomioistuimena”, jolloin se varmasti menettää luottamuksensa,siten kuin esi- merkiksi YLE on minuun ja moneen muuhun menettänyt, varsinkin halosen aikana (mutta osin jo ennenkin).

“ It therefore violated the obligation in the Genocide Convention to prevent genocide.

There is one further obligation that I will explain, which is the obligation to punish genocide.

Article VI of the Genocide Convention requires that persons charged with geno- cide or any other acts enumerated in Article III shall be tried by a competent tribunal of the State in the territory of which the act was committed, or by an international penal tribunal. “

“ Article 3

The following acts shall be punishable:

(a) Genocide;
(b) Conspiracy to commit genocide;
(c) Direct and public incitement to commit genocide;
(d) Attempt to commit genocide;
(e) Complicity in genocide.

Article 4

Persons committing genocide or any of the other acts enumerated in Article 3 shall be punished, whether they are constitutionally responsible rulers, public officials or private individuals. “

“ In this case,the genocide occurred in Srebrenica,which is outside the Respondent’s territory. “

No tässä se sitten sanoo “genocide”, mutta se pitää kiinni vain istuimensa tuomiovallasta asiassa.

“ Therefore, the Respondent cannot be held responsible for not having tried before its national courts those accused of having participated in the Srebrenica genocide. “

Aivan: tässä on taas kyseessä vastaava tapaus, jos VASTAAJA EI OLE VASTUUSSA VAIKKA OLSIKIN KANSAMURHA.

“ The relevant question, then, is whether the Respondent fulfilled its obligation to co- operate with the ICTY by arresting and handing over to the Tribunal any persons accused of genocide as a result of the Srebrenica genocide and finding themselves on its territory. “

Ovelaa…

“ The Court has not failed to notice the plentiful, and mutually corroborative, infor-mation suggesting that General Mladić, indicted by the ICTY for as one of those principally responsible for the genocide in Srebrenica,was on the territory of the Respondent at least on several occasions and for substantial periods during the last few years and may still be there now, without the Serb authorities doing what they could and can reasonably do to identify his location and arrest him. The Court has found that the Respondent failed in its duty to co-operate fully with the ICTY and therefore has violated the obligation to punish genocide.

As the Court has not found the Respondent itself committed,or was responsible for, the genocide at Srebrenica, the issue of massive reparations for that does not arise. So far as the violation of the obligation to prevent genocide, the Court has found – as the Applicant in fact suggested – that a declaration of the Court is itself the appropriate satisfaction. As to the breach of its obligation to punish genocide, the Court has determined that this is a continuing breach. We have therefore made a declaration that Serbia shall immediately take effective steps to ensure full compliance with this obligation and to transfer individuals accused of genocide for trial by the ICTY, and to co-operate fully with that Tribunal.

I hope that this Statement has assisted you in your work. Thank you for your attention. “

****

ICTYa ei ole pysyväksi tarkoitettukaan. Mutta tuo ICJ:n ja ICTY:n surffi Bosnian joukkomurhasta (jota termiä ne itse käyttävät) osoittaa, että ICJ:n toimeksian- nossa on objektiivisuuden vaarantava valuvika, koska jonkin valtion haastaessa toisen kansanmurhasta ja saatua ICJ:n ottamaan asian käsittelyynsä ICJ:n on löydettävä asiassa JOKIN kansanmurharikos, esimerkiksi suunnittelu tai valmistelu tai osallistuminen, KENEN HYVÄNSÄ takemänä, jotta sillä olisi valtuudet tuomita asiassa lainkaan, edes syyttömäksi. Jos se löytää muun syyllisen kuin syytetyn, se ei voi antaa siitä itse tuomioita, ellei vähintääkin jokin valtio taas haasta. Siksi juuri ilmeisestikin tarvittiin nyt ICTY Sitten, kun asiaa on kymmenillä miljoonilla tutkittu, mutta EI ilmenekään MITÄÄN kansanmurharikosta, vaatii pokkaa tuomareilta heittää pillit pussiin ja todeta, että ”turhaa työtä tehtiin”.

Yksi ratkaisu olisi, että kaikki haasteetkin menisivät Turvallisuusneuvoston kautta, mutta siinä on sellainen huono puoli, että TN joutuisi tekemään päätöksen ”todennäköisestä kansanmurhasta” silloin, kun asiaa vasta aletaan kunnolla tutkia.

Toinen ratkaisu on, että ICJ voisi tuomita myös pienemmistä kansainvälisistä sota- ja ihmisyydenvastaisista rikoksista: joukkomurhista (esim. WTC, ei ”tarvittaisi” guantanamoja…), hölynpöly(lääke- ym.)tiedeterrorismista, (esim. melamiinimaidot, AIDS(virus)denialismi, josta kansamurhahaaste on vireillä johtajan puoluetoverei- den taholta, ”sosiobiologiasta” eli EHDOLLISTUMISDENIALISMISTA (lääketietees- sä) jne. On huomattana, että ANTIPAVLOVISMI / ”SOSIOBIOLOGIA” ON JO ALUS- TAVASTI KRIMINALISOITU RASKAUTTAVANA YDINTUNTOMERRKKINÄ juuri tässä kansamurhalaissa, sillä sitähän se ”sosiaalinen keenimurha” nimenomaan edellyttää… Ja sen takia tämä kansanmurhalaki monia suunnattomasti raivostuttaakin…

Mitä taas tulee liian löysiin tuomioihin,niin Turvallisuusneuvosto voi tuomita kansan- murhista, joukkomurhista ja muista sotarikoksista ja terrorismista, ja se pitää myös listaa maiilman vaarallisimmista terroriteista ja muista rikollisista, jotka se on itse päättänyt, ja joihin kuuluu myös ”meidän” ministeri”mme” Haidi Hautahourulallan ystävä Doku Umarov, jotka on tavattaessa pidätettävä ja tuomittava, tai toimitettava (esimerkiksi) Haagiin.

Venäjällä on tilaisuus ottaa tuo asia esiin TN:ssä ja esittää tätä Oricia sinne listalle tuomiosta huolimatta.Se saattaa olla näin tehnytkin.Ei ole ehkä mennyt läpi.

TN ei ole sidottu ICJ:n tai ICTY:n päätöksiin kuin yhdessä tapauksessa:jos YK:n Yleis- kokous on sitä kantaa/ratkaisua pyytänyt. Se tulkitaan silloin Yleiskokouksen kan- naksi, ellei tämä vielä muuta sitä. Yleiskokous ei ole sidottu kuin omiin Peruskirjaan kirjattuihin säännöksiinsä esimerkiksi enemmistöistä ja kenellä on milloinkin oikeus mitäkin esittää sen päätettäväksi.

Jonkin YK:n tahon on voitava rangaista joukkotuhoista,jotka eivät ole luonteeltaan sotilaallisia, vaan esimerkiksi teknisiä, mikrobiologisia tai lääketieteellisiä. Tällä het- kellä se käy ilmeisesti niin, että WHO pyytää TN:ltä virka-apua. (”Kattotaas ny sitte, kuinka kanan käy…”, sanoi isäntä, kun kanalassa nukkui, ja kana orrelta suun päälle paskansi…)

ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76865-riitta-harinp%C3%A4yritytt%C3%A4v%C3%A4-ja-rillinen-pierupeilisolutiede-lensi-vihdoinkin-wittuun-tieteen-raho#comment-1046535

www.forumstar.fi/content/hesari-alkkari-ja-stt-sepitt%C3%A4v%C3%A4t-taas-omia-kansamurhia

>>Puoskaritiede on itsessään rikos.

>Voisitko viela selventaa mita tarkoitat puoskaritieteella.

No pierupeilisolutiedettä tietysti, HAISTAPASKANTIEDETTÄ (eikä se ole ainoa):

www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?3,14549,28127#msg-28127

>Puoskari kun taitaa tarkoittaa ilman patevyytta toimivaa laakaria tjsp.

Just, niin tarkoittaa, JA SE KATSOTAAN KANSAINVÄLISESSÄ OIKEUDESSA TIETEELLISESTI, ja se syysi MENEE ARMOTTA KANSALLISEN YLI!

Tarvittaessa WHO järjestää tieteellisen maailmankonferenssiin, kuten Durbanissa AIDS-denialismista (ja jos mahdollista tunaririkollismaan kustannuksella!), koska toistaiseksi ei ole Maailman tiedeakatemiaa.

>Minusta esimerkiksi tieteellisessa debatissa eri hypoteesien ja
>teorioiden esittaminen ei ole puoskarointia.

EI TUO TERRORI OLE PELKÄSTÄÄN SITÄ EIVÄTKÄ NE OLE ASIANMUKAISIA TODELLA TIETEELLISIÄ HYPOTEESEJA!!!! KOSKA NIISSÄ ON SIVUUTETTU KOKO SIIHENASTINEN OBJEKTIIVINEN TIETEELLINEN TUTKIMUS!!!!

>>Myös Suomessa harkitaan esimerkiksi rikoksen suunnittelun kriminalisointia.

>Miten tama liittyy tieteentekemiseen?

>Z

ICTY:n puheenjohtaja Rosalyn Higginsin yllä esittämällä tavalla.

Monilla muilla aloilla on esiintynyt, esimerkiksi minun alallani. Ja minuakin on terrorisoitu.

***

Helena Ranta syntyi Kajaanissa ja opiskeli hammaslääketiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on kertonut valinneensa hammaslääkärin opinnot, koska ajatteli sen olevan helppo ammatti, jossa on lyhyet työpäivät. Väiteltyään hammaslääketieteen tohtoriksi vuonna 1978 Ranta työskenteli tutkijana mm. Helsingin yliopistossa ja Oslossa sekä Vankeinhoitolaitoksen ylihammaslääkärinä. Vuonna 1989 hän siirtyi oikeusministeriön ylihammaslääkäriksi ja siitä Suomen ensimmäiseksi oikeushammaslääkäriksi.

Vuonna 1994 hän osallistui Estonian laivaturman uhrien tunnistamiseen, mikä antoi pohjan myöhemmälle työlle kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkijaryhmien jäsenenä, johtajana ja kouluttajana. Hän on ollut näissä tehtävissä mm. Balkanilla, Irakissa, Tšetšeniassa ja Kaakkois-Aasian hyökyaalto-onnettomuuden selvittelyissä. Ranta on työskennellyt lähes kaikilla mantereilla ja nähnyt omien sanojensa mukaan yli kymmenentuhatta ruumista: onnettomuuksien, rikosten ja sotien uhreja.

1990-luvun lopulla Helena Ranta johti tutkimusryhmää, joka selvitti EU:n toimeksiannosta Kosovon Racakista löytyneiden ruumiiden kuolinsyytä. Tutkimustulokset olivat todistusaineistona Jugoslavian entisen presidentin vastaisessa oikeudenkäynnissä.

Edelleen Helena Rantaa pyydetään asiantuntijaksi kansainvälisen politiikan ja oikeuden ajankohtaisiin, vaikeisiin kysymyksiin. Hänellä on myös ollut lukuisia luottamustehtäviä esimerkiksi Plan Suomi Säätiössä, Naisjärjestöjen keskusliitossa sekä Suomen Akateemisten Naisten Liitossa, jonka kautta hän on edistänyt maahanmuuttajanaisten kielikoulutusta ja kotouttamista.

Katso Helena Rannan palkintovideo

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/08/23225

Suomen ulkoministeriö ja Jugoslavian pommitukset

https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/27/23561

Torstai 8.2.2018 klo 16:35 – Pirkko Turpeinen-Saari

Jugoslavian hajottaminen 1990-luvulla oli tarkoin suunniteltu prosessi. Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja Saksan taloudelliset ja geopoliittiset intressit. NATO:n laajentaminen Balkanille oli keskeisenä tavoitteena.

Toisen maailmansodan holokaustin uhrit serbit, olivat hakeneet turvaa yhtenäi- sestä Jugoslaviasta. Liittovaltion hajottamisessa voimansa yhdistivät entiset natsi-liittolaiset, fasistinen Kroatia ja Saksa. Tässä toisessa vainon kierteessä Yhdysvaltojen globaalin vallan intressit yhdistyivät Saksan ja kroaattien sekä presidentti Izetbegovicin ympärille kerääntyneiden kalifaattia rakentavien muslimien kanssa.

Kroatia kokosi johtoonsa diasporasta Yhdysvalloista ja Kanadasta palaavia nat- seja jälkeläisineen. Izetbegovic vuorostaan hankki jihadisteja Lähi-Idästä ja Afga- nistanista. Kosovon suur-Albaniaa tavoittelevat terroristit saivat taloudellista ja sotilaallista tukea Yhdysvaltojen albaani diasporalta ja CIA:lta.

Kroatian Krajinan serbien toinen kansanmurha toteutettiin yhdysvaltalaisten ken- raalien johdolla. Operaatio Myrskyssä 250.000 serbiä karkotettiin keskiajalta pe- räisin olevilta kotiseuduiltaan ja tuhansia tapettiin yhden viikonlopun aikana elokuussa 1995. Tämän todellisen kansanmurhan peittämiseksi yhdysvaltalainen ja muu läntinen propaganda nosti Srebrenica ”kansanmurha” provokaation peittämään todellista tapahtunutta serbien kansanmurhaa.

Yhdysvaltalaiset kenraalit johtivat myös Izetbegovicin apuna jihadistijoukkoja Sarajevossa.

CIA:n entinen toimihenkilö Robert Baer on kuvannut kirjoissaan 1990-luvun alusta lähtien suorittamaansa kansanryhmien vastakkainasettelun nostattamisen salaista ohjelmaa.

Olen kuvannut suomen kielellä Jugoslavian hajottamisen taustatekijöitä kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Kansainvälisiä lähteitä on mm George Szamuely Bombs for Peace; NATOs humanitarian war on Yugoslavia.

Yhdysvalloille ei Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunotto (itsenäistäminen) riit- tänyt, vaan se halusi haltuunsa myös jäljelle jääneen osan Jugoslaviaa eli Serbian ja Montenegron ja Makedonian.

Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta. Sen kasvava albaanivä- estö ei demokraattisista oikeuksistaan huolimatta halunnut kuulua Serbiaan. Se muodosti hallinnollisen rinnakkaisjärjestelmän ja pyrki itsenäistymään Albanian puolelta tulevien terroristien avulla pitkän tähtäyksen tavoitteenaan suur-Albania.

Läsimaat lukivat KLA:n huume-,ihmis- ja elinkaupalla rahaa ja aseita hankkivaksi terroristijärjestöksi aina vuoteen 1998 saakka kunnes keväällä Yhdysvaltojen asenne muuttui. Yhdysvallat, Saksa ja Ranska alkoivat nähdä Jugoslavian sotilaal- lisen ja taloudellisen haltuunoton mahdolliseksi kärjistämällä Kosovon konfliktia.

Koko vuoden 1998 ajan Yhdysvallat ja NATO uhkasivat toistuvasti pommittavansa Jugoslaviaa ellei sen armeija lopettaisi KLA terroristien tuhoamista ja toiminnan lo-pettamista.Jugoslavian hallitus ei olisi saanut pitää huolta turvallisuudesta maansa rajojen sisällä. KLA tappoi paitsi serbipoliiseja myös siviilejä ja albaaneja, jotka olivat valtion viroissa tai ystävällisissä suhteissa serbien kanssa.

Yhdysvaltojen diplomaatit alkoivat neuvotella KLA:n johtajien kanssa.Jo kymmenen vuoden ajan vallitseva propaganda oli demonisoinut Jugoslavian johtoa nimittäen presidentti Milosevicia Hitleriksi. Tosiasiassa Milosevicin vaimon äiti oli tullut natsien teloittamaksi toisen maailmansodan aikana.

Yhdysvallat ja NATO etsivät kuumeisesti tilaisuutta aloittaa pommitukset. Provo- kaatio löytyikin Racakin kylän taistelusta. 15.1.1999 Jugoslavian poliisi ilmoitti tyh- jentävänsä kylän KLA terroristeista. Se kutsui paikalle ETYJ:n tarkailijat ja tiedo- tusvälineet. Ranskalainen AP:n televisioryhmä oli koko päivän paikalla ja kuvasi taistelut. Kylän ympärillä rinteessä oli juoksuhautoja ja ammunta alkoi heti poliisien  ja kuvausryhmän saapuessa paikalle.

Seuraavana päivänä paikalle saapui ETYJ:n tarkkailijoiden amerikkalainen johtaja William Walker lehtimiesjoukon sattelemana. KLA:n terroristit, jotka olivat ottaneet kylän yön aikana jälleen hallintaansa saattoivat kulkueen kuopalle, jossa oli 45 ruumista. KLA:n edustajat ja muut paikallaolijat kuvasivat ruumisröykkiötä teloitetuiksi. Välittömästi Walker totesi, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä. Kyseessä on ”rikos ihmisyyttä vastaan”.

Taistelu oli perjantaina ja jo viikonlopun aikana hallitukset ja NATO:n elimet kokoon- tuivat tuomitsemaan julmat serbit. Teloituksesta syytettiin Milosevicia ja Racakista tuli peruste häne haastamiselleen Jugoslavia Tribunaaliin Haagiin.

Media, länsimaat ja NATO olivat päättäneet välittömästi, että taistelun sijaan ky- seessä oli raaka teloitus. Presidentti Clinton ja ulkoministeri Albright lietsoivat hysteriaa USA:n keskusteluohjelmissa ja uutisissa. Albright vaati pommituksia.

Viikonlopun jälkeen maanantaina ranskalaisissa lehdissä ilmestyi silminnäkijäraportteja siitä, mitä perjantai-päivän aikana todella tapahtui.

Ruuminavaukset suoritettiin Pristinan oikeuslääkeopillisella laitoksella. Jugoslavia- laisten oikeuslääkäreiden lisäksi paikalle kutsuttiin valkovenäläinen työryhmä. Jotta tutkimukset olisivat kaikin puolin objektiiviset, paikalle kutsuttiin vielä suomalainen oikeuslääkäriryhmä.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ammattitaitonsa vuoksi ei ole mitään tekemistä kuolinsyyn tut- kimusten kanssa. Sen sijaan varsinaista okeuslääketieteellistä asiantuntemusta edusti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen oikeuslääkäri professori Antti Penttilä.

Ryhmät työskentelivät siten, että jugoslavialaisen lääkärin suorittaessa avausta, suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen tarkkaili vieressä. Avausten päätyttyä suomalaiset ja jugoslavialaiset olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu vaan he olivat kuolleet taistelussa.

Suomen ulkopolittinen johto,jonka tuohon aikaan muodostivat presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Tarja Halonen eivät antaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden alle- kirjoittaa lausuntoa yhdessä jugoslavialaisten kanssa. Lausunto luvatiin antaa myöhemmin, mutta päivää lykättiin toistamiseen.

Lausunnon allekirjoittamisen sijaan puheenjohtajaksi määrätty hammaslääkäri Ranta antoi lausunnon, jossa hän kutsui tapahtumaa ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, mikä termi kuvasi 6 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana.

Kaius Niemen kirjoittamassa elämäkerrassa ”Ihmisen jälki” Helena Ranta ilmaisee varsin rasistiselta vaikuttavan asenteen holokaustin kokeneita serbejä kohtaan. Hän asettuu näin julkisesti terroristien puolelle ja kuvaa kuinka hän auton takapenkin jalkatilassa pyrki matkustamaan tapaamaan terroristijohtajia. Hän nauhoitti salaa keskusteluja ja arvosteli Jugoslavian valtion edustajien läsnäoloa ja halua valvoa Helena Rannan tekemisiä.

Teoksessa Ranta kuvaa kuinka saksalaiset diplomaatit asettivat sanat hänen suuhunsa, mitä hänen tulisi vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin.

Koska Suomi ja Saksa eivät tähän päivään mennessä ole luovuttaneet suoma- laisten oikeuslääkäreiden lausuntoa, presidentti Clinton, NATO ja media saivat vapaasti jatkaa sitä teloitustarinaa, jonka William Walker oli ETYJ:in nimissä tarjoillut. Presidentti Clinton kuvasi ennen pommitusten aloittamista pitämässään puheessa, kuinka siviilejä oli kiskottu kodeistaan, koottu kuoppaan ja ammuttu niskaan, kaulat katkottu, raajoja revitty irti ja kuinka joukossa oli naisia ja lapsia.

Tosiasiassa kylä oli autio. Vain kahdesta piipusta oli pakkasaamuna noussut savua. Kyläläiset olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet terroristeja pakoon. Kylä oli KLA:n tukikohta ja kaatunut nainen oli naapurikylän KLA-päällikön tytär, joka myös oli osallistunut taisteluun.

Helena Ranta tietenkin tiesi, mihin tulokseen ryhmän oikeuslääkärit olivat tulleet. Siitä tiedosta huolimatta hän sepitti epäasiallisia, paikkansa pitämättömiä kertomuksia, joista osaan hän oli saanut ohjeet suomalaisilta ja saksalaisilta virkamiehiltä.

Mikä hankalinta, Helena Ranta todisti myös Milosevicin oikeudenkäynnissä Haa- gissa. Ranta kertoo kirjassaan kuinka myös siellä hän puhui saksalaisessa val- mennuksessa määritettyjä lauseita. Suomen ulkoministeiö katsoi siis Helena Rannan edustavan ruumiinavausten tulosten suhteen totuutta paremmin kuin avaukset tehneet oikeuslääkärit.

Viimeisen Helena Rannan tiedotustilaisuuden päivän aamuna, Washington Post- lehti ilmoitti kyseessä olleen teloituksen ja että ehkä koskaan ei tultaisi julkistamaan suomalaisten avaustuloksia.

Pommitukset alkoivat muutama päivä Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jäl- keen maaliskuussa 1999. Racak oli se provokaatio, jota Yhdysvallat, NATO ja Saksa tarvitsivat. Viimeinen neuvottelu KLA:n ja Jugoslavian hallituksen välillä käytiin Rambuillet’issa. Ryhmät eivät tavanneet kertaakaan samassa huoneessa. Yhdysvaltojen edustajat osoittivat olevansa KLA:n puolella. Neuvotteluasiakirjassa oli edellytetty koko Jugoslavian NATO-miehitystä, mihin Jugoslavian valtio ei tietenkään voinut suostua, joten tie pommituksiin oli myös tältä osin avautunut.

Maaliskusta kesäkuuhun jatkuneet pommitukset tuhosivat uraanipommeilla koko Jugoslavian infrastruktuurin. Saksa osoitti 6.4. erityistä eleganssia sillä, että se pidättyi pommittamasta Belgradin 1941 pommitusten vuosipäivänä.

Pommitukset päättyivät 10.6. Suomen presidentti Ahtisaari osallistui neuvotte- luihin pommitusten päättämiseksi 2.6. Presidentti Milosevicin kysyessä mitä ta- pahtuu, jos hän ei hyväksy sopimusta, Ahtisaari siirsi pöydällä sijaitsevan valtavan kukkalaitteen syrjään ja pyyhkäisi laajalla käden liikkeellä pöytää.” Mattopommitamme Belgradia niin, että viikossa kuolee puoli miljoonaa ihmistä”.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa todettiin, että Kosovo tulee YK:n hallintaan, se on osa Serbiaa ja sinne sijoitetaan aluksi 50 000 NATO-sotilasta ja 10000 venäläistä sotilasta.

Välittömästi pommitusten loputtua Yhdysvallat aloitti valtavan sotilastukikohdan rakentamisen Serbian valtion alueelle Kosovoon. Kosovon johtoon tuli entisiä KLA:n johtajia. Nykyinen presidentti Thaci pääsi pois Interpolin listalta vasta vuonna 2017. Hänen terroristinimensä oli ”Käärme”. Carla del Ponte, entinen Jugoslavia Tribunaalin pääsyyttäjä toteaa Kosovon olean mafia-johtajien ja sotarikollisten käsissä. NATO-joukkojen miehitysaikana on Kosovon alueella tuhottu 150 serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria.

Suomen ulkopoliittinen johto teki palveluksia Yhdysvaltojen, Saksan ja NATOn muodostamalle valtablokille. Nämä palvelukset jatkuvat myös Ukrainassa ja Syyriassa, joista suomalaisten ei sallita tietävän totuutta. Suomalaiset oikeuslääkärit julkaisivat tutkimustuloksensa kansainvälisessä julkaisussa, josta olen sen lukenut. Tiedemiehille kokemus oli traumaattinen. He eivät pystyneet estämään tragediaa.

Meille jokaiselle, joka olemme tottuneet arvostamaan tieteellistä totuutta, on yhä vaikeampaa   ymmärtää saati hyväksyä Suomen ulkopoliittisen johdon epähumaaniksi katsottavaa toimintatapaa, jossa valheet, kiristäminen, taloudellinen ja sotilaallinen vallankäyttö korvaavat totuuden ja tasa-arvoon perustuvan yhteistyön.  ”

Yliopiston Apteekki myy troppejaan väärennetyllä neurofysiologialla – kuten mm. ”Tohtori Tolonenkin”

HELSINGIN YLIOPISTON TUTKIJA KATRI SAARIKIVI LÄSSYTTÄÄ PEILINEUROONEISTA YLIOPISTOAPTEEKIN


Mitään tällaisia ”peilineuroneja”, joissa olisi erilaiset toimemme ”keenistä valmiina”, ei ole olemassa. Ja koko ideakin on alusta loppuun lopulta täysin järjetön.

Saarikivi kirjoittaa komenissaan YLE:n sivuilla mm. seuraavaa (haukkuessaan Antti Heikkilää tässä tapauksessa):

” … Tiedeviestinnässä keskitytään useimmiten tutkimusten tuloksiin. Tulosten raportoinnin ohella olisi mielestäni tärkeää enemmän avata, millä tavalla tieto on rakennettu, ja mikä merkitys tieteenteon eri vaiheilla, kuten vertaisarvioinnilla, on tiedon luotettavuudelle.

Tiede on luottamukseen perustuva järjestelmä, joka toimii kun osallis- tujat seuraavat hyväksi havaittuja pelisääntöjä. Jos sääntöjä ei kerrota, on vaikeaa luottaa, että homma toimii. Silloin voi kokea jäävänsä sivustakatsojaksi.

Sivustakatsojuus on kuitenkin harha, sillä tiede koskettaa tavalla tai toisella ihan kaikkia. Tiede ja siihen perustuvat ratkaisut ovat läsnä ihan jokaisen arjessa. Parhaimmillaan tiede voi olla koko ihmiskuntaa yhdis- tävä tarina. Kun Kuun pinnalle laskeuduttiin vuonna 1969, seurasi tätä tieteen saavutusta 530 miljoonaa ihmistä. Nykyään on vaikeaa löytää ihmistä, joka ei tietäisi näin käyneen.

Miten kuka tahansa voisi sitten ottaa osaa tieteeseen? Kokeile ver- taisarviointia! Siinä ei ole mitään, mitä jokainen meistä ei osaisi. Ota kohteeksi vaikkapa myynnistä vedetyn tietokirjan tarjoilemat väitteet. Jos joku väittää jotain,yleensä sitä tulee miettineeksi, mihin hän perus- taa väitteensä. Jos väitteen perustana on oma kokemus, kaipaa sitä yleensä enemmän perusteita. Onko joku muu havainnut saman? Olisiko jokin toinen tulkinta havainnoista oikeampi? Onko joku muu havainnut vastakkaista? Kuinka todennäköistä on, että muiden erimielisyys on salajuoni? Mitä seuraisi siitä, jos väittäjä olisikin väärässä?

Tiede tarvitsee ihmisiä toimiakseen kunnolla. Tiede tarvitsee sinua.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaiku- tuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kogni- tiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.  ”

Minä teen nyt sitä, mitä Saarikivi ehdottaa.

”PEILISOLUT OVAT TUHANNESTI KUMOTTUA HAISTAPASKANTIEDETTÄ!

”NE” OVAT UUDESSA PAKETISSA ERIC KANDELIN VANHAA PASKAA ”AJATTELEVISTÄ GEENEITÄ”, TAI OIKEASTAAN PAKETTIKIN ON JO IKIVANHA.

MYÖS PUOSKARI ”TOHTORI TOLONEN” ON MYYNYT SILLÄ TURHIA JA KALLIITA TROPPEJAAN.

Tolonen: ” Wieniläissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttava tohtori Eric Kandel on tutkinut muistin molekyylikemiaa. Hän on osoittanut, että aivoissa toimivat välittäjäaineet ja proteiinien fosforylaatio muodostavat ihmisen lyhyt- ja pitkäaikaisen muistin, jonka varassa me voimme toimia mielekkäästi. Fosfori on siis välttämätöntä muistin toiminnalle. Se selittää osittain fosfoseriinin erinomaista vaikutusta lähimuistin parantajana. Kandel sai uraa uurtavista tutkimuksistaan lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 2000. Hän on äskettäin julkaissut muistelmansa In Search of Memory. ”

Eric Kandel on sekopää huijari, joka ”tutkiaivokuorellisten ehdol-listumista (oppimista) merietanoilla (Aplysia) ja banaanikärpäsillä (Drosophila):

Kandelin ”ehdollistumisilla” ei ole mitään todellista tekemistä aivokuorellisten selkärankaisten ehdollistumisen kanssa.

Itse Pavlovkin totesi vuoden 1989 Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan, ettei merietanan oppimismekanismilla ole mitään tekemistä ihmisen ja koiran vastaa-van kanssa. Täällä on asiasta kuvaava kumottujen ja väärinkäsitysten suma:

www.tiede.fi

” Tässä on Kandelin alkuperäinen tutkimus vuodelta 1981. Siinä hän on käyttänyt häntään kohdistettua sähköiskua ehdottomana ja lappoon kohdistettua heikkoa ärsykettä (siveltimestä otetun nailonhaivenen kosketusta) ehdollisena ärsykkeenä.

www.jneurosci.org

The ability of Aplysia and other gastropod molluscs to exhibit com- plex behaviors that can be modified by associative learning has encou- raged us to search for an elemen-tary behavior controlled by a simple and well analyzed neural circuit that also can be modified by this type of learning. Toward that end,we have now produced classical conditio- ning in the defensive siphon and gill withdrawal reflex of Aplysia.

We used as a conditioned stimulus (CS) a light tactile stimulus to the siphon which produces weak siphon and gill withdrawal. As the uncon- ditioned stimulus (US) we used a strong electric shock to the tail, which produces a massive withdrawal reflex. Specific temporal pairing of the CS and US endowed the CS with the ability of triggering enhanced withdrawal of both the siphon and the gill. Random or unpaired pre-sentations of the CS and US, as well as presentations of the CS or US alone, produced either no enhancement or significantly less enhance-ment than paired presen-tations of the CS and US. The conditioning is acquired rapidly (within 15 trials) and is retained for several days. ”

Tuo sähköisku ei ole ”ehdoton ärsyke”, sillä apalysia ei voi saada vedes- sä täsmäsähköiskuja häntäänsä eikä muuallekaan, joihin sillä sitten olisi geneettinen spesiaali reaktiomalli.

Kandel siirtyi sittemmin suoraan neuroneihin annettaaviin sähköiskuihin, jotka eivät tarkoita mitään aistimusta aplysialla eikä banaanikärpäsellä, ja ihmisellä ne voivat tarkoittaa täysin ennakoimatonta ja objektiivisesti mittaamattomissa olevaa harha-aistimusta, esimerkiksi valonleimah- duksin tai oudon maun kokemista. Se, että elukka vetää hengitysput- kensa sisään, kun siihen kosketetaan, on ehdoton eikä ehdollinen reflek- si, vaikka se tässä esiintyy ”ehdollisena”. Että siihen saadaan yhdisty- mään pakoreaktio, on toki käyttäytymismuutos, mutta sen mekanismi on muu kuin selkärankaisten ehdollistumisen, koska selkärangattomien aksoneissa ei ole myeliinia.

[HM: Kandelin huijausmenetelmä oli yksinkertainen ja härski: hän poltti sähköiskulla (joka oli muka ”ehdollinen ärsyke”!, koska hän luuli, että aksonit ovat ”sähkölankoja” neuronien välillä!), ja näin hän muutti banaanikärpäsen ”käyttäytymistä” siten, että se ei tunnistanut esimerkiksi alkoholin hajua, joka ohjaa sen ruoanet- sintää. Tällainen vamma kuitenkin korjaantuu, jos eliö elää tarpeek- si kauan: sillä on useita alkoholireseptoreita (aistimia), joista toinen ”kypsyy” tähän tehtävään, kun alkuperäinen on poistettu pelistä.

JA TÄMÄ ON SITTEN KANDELIN MIELESTÄ PAVLOVILAISEN VÄLIAIKAISEN YHEYDEN KUOLEUTUMISTA!!! helvetin saatanan perkeleen wittu!!!] ”

Jatktaan vielä Tolosen Kandelin-paskaa, sillä tämä on ”perustavampaa” huijausta kuin ehdollistuneiden ilmiöiden aivokuvantaminen:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/ajattelun-ja-muun-ehdollistumisen-biokemiallinen-mekanismi-aivoissa-on-selviamassa

Tolonen: ”  Aivoturso eli hippokampus on tärkeä aivojen alue muistin kannalta. Sinne saapuu kaiken aikaa signaaleja aivokuorelta havainnois- ta joita ihminen tekee. Aivoturso jäsentelee ja varastoi tiedot puskuri- varastoon, josta ne myöhemmin siirtyvät LTP-prosessissa (long term potentiation) pitkäkestoiseen muistiin. LTP:tä kutsutaan myös toisella nimellä, rekonsolidaatio.

The brain secures memories by transferring them from short-term to long-term storage, through a process called reconsolidation”, sanoo New Yorkin yliopiston psykologian professori Joseph LeDoux Naturessa (11.3.2007). PKM-zeta -niminen yhdiste tuottaa uusia reseptoreja (vastaanottimia) hermovälittäjäaineille. Jos se tuhoutuu, muista katoaa (Nature 2007). ”

Totaalista, absoluuttista hölynpölyä! Aivoturso EI ole mikään ”tietova- rasto”, vaan sel-lainen on aivokuori! Eivätkä ne ”tietovirrat” siirry mi- nään koodina ”kaapeleita pitkin”. Aivoturso antaa aivokuoren repre-sentaatiolle ”emotionalisen värin” astrosyyttigliasolujen väliyksellä.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/biotieteiden-nobel-2014-herattaa-kysymyksia-ei-vain-sen-uutisointi

http://blogs.scientificamerican.com/talking-back/discovery-of-brain-s-navigation-system-wins-2014-nobel-prize-in-medicine/#comment-1029

VAAN MITÄ SANOO OIKEA NEUROFYSIOLOGIA?

USA:N JOHTAVA NEUROFYSIOLOGI JA ”KAKSIEN AIVOJEN KUVANTA- MISTA MYÖS HARRASTAMUT URI HASSON OSOITTIVAT ”PEILISOLU- TEORIAN” KELVOTTOMUUDEN TÄSSÄ ASIASSA.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/europuoskaritiedetta-suomen-tieteen-huippuyksikossa-ka-2004

lauantai, 3. lokakuu 2015

Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)

R. Douglas Fields kumoaa ”peilisolut”:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=336361

Larynx kirjoitti 21.06.2011 (336359)…

>Aivan älyttömän typerää vääristelyä RK:lta taas tässäkin. Fields aivan
>selvästi suosittelee kysyjälle peilisoluja käsittelevää artikkelia.

Jossa sanotaan, että selliaist ovat huijausta:.

http://www.scientificamerican.com/blog/post.cfm?id=of-two-minds-listener-brain-pattern-2010-07-27

Itse artikkeli:

http://www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html

>josta löytyy hakusanalla ”mirror neuron” mm.  seuraavaa:

>”Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have
> been associated with the mirror neuron system (18).”

>”The production/comprehensioncoupling observed here resembles
>theaction/perception coupling observedwithin mirror neurons (35).
>Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific
>action and when it observes the same action performedby another
>(39). Similarly, during the course ofcommunication the production-
>based and comprehension-based processes seem to be tightly >coupled to each other.

>Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two >main reasons.

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peili- soluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin). Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellistä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tarkoittaa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZOLATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premo- tor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second,based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances,we cannot tell whether the speaker–listener coupling is genera-ted by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coup- ling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistu- neesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, RK) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8-11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, indepen-dent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to di- rectly induce similar brain patterns in another individual, via speech,in the absence of any other stimulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication,and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset ” olisivat samoja kielellisen kommuni-kaation eri osapuolilla, vaan olenasita on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESEN-TAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa.

>Sana ”elusive” (elude = ”kusettaa olan takaa, mobata, laistaa härskisti jokin

>velvollisuus ym.) on sellainen ilmaus, että ei voi ihanvakavasti suhtautua tekstin >hurskastelevaan

”keskusteluun” apinoidenkaan ”peilisoluista”, joita”mittaavia kokeita ei ole >tunnetusti pystytty toistamaan ja alkuperäiset koepöytäkirjatkin pysyvät piilossa. ”

SAMOIN SANOI ALUN PITÄEN HARVARDIN YLIOPISTON PSYKOLOGIAN PROFESSORI ALFONSO CARAMAZZA

(JOKA TULI TOMEEN PEILIENURONIPUOSKARI MARC HAUSERIN KÄRYN JA POTKUJEN JÄLKEEN):


Alfonso Caramazza

Tyyli vaihtui, ja ”ääni kellossa”:

http://mindhacks.com/2009/05/27/all-smoke-and-mirror-neurons/

”  « Changes to psychiatrists’ diagnostic ‘bible’ hinted at Evolving causal belief »

All smoke and mirror neurons?

New Scientist has a tantalising snippet reporting on a shortly to be released and potentially important new study challenging the idea of ‘mirror neurons’.

Mirror neurons fire both when we perform an action and when we see someone else doing it. The theory is that by simulating action even when watching an act, the neu-rons allow us to recognise and understand other people’s actions and intentions…

However, Alfonso Caramazza at Harvard University and colleagues say their research suggests this theory is flawed.

Neurons that encounter repeated stimulus reduce their successive res- ponse, a process called adaptation. If mirror neurons existed in the activated part of the brain, reasoned Caramazza, adaptation should be triggered by both observation and performance.

To test the theory, his team asked 12 volunteers to watch videos of hand gestures and, when instructed, to mimic the action. However, fMRI scans of the participants’ brains showed that the neurons only adapted when gestures were observed then enacted, but not the other way around.

Caramazza says the finding overturns the core theory of mirror neurons that acti-vation is a precursor to recognition and understanding of an action. If after executing an act, “you need to activate the same neurons to recognise the act, then those neurons should have adapted,” he says.

The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available, although it should appear here when it is.

The announcement is interesting because using adaptation is a novel way of testing ‘mirror neurons’ and the lead researcher, Alfonso Caramazza, is known for a long series of influential neuropsychology studies.

He has a reputation for being a sober and considered scientist so it will be interesting to see if the final study is really the challenge to mirror neurons as it seems.

Although the hype has subsided a little, the years following the initial reports saw these now famous neurons being used to explain everything from language, to empathy, to why we love art.

We’re now in a period where we’re taking, if you’ll excuse the pun, a somewhat more reflective look at the topic and developing more nuanced theories about how this brain system functions.

The study is to appear in the Proceedings of the National Academy of Sciences and apparently is embargoed so the full text is not yet available,although it should appear here when it is. … ”

Tiedeyliopistojen Shanghain listan listan ykkösenä koko ajan ollut Harvard ei ilmeisestikään aio pudota listalla 250 pykälää vuodessa, kuten muuan ”Surffariopisto”… ”

… JA KIINASSA:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/07/shanghain-yliopisto-peilienurooniautismista

Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects

Translated from Chinese with Google translate, under correctning…

http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958

Progress in Psychological Science 2016, Vol. 24, No. 6, 958–973

Advances in Psychological Science DOI: 10.3724/SP.J.1042.2016.00958

Myths of Autism Broken Mirror Theory: Origin, Problems and Prospects*

Pan Wei 1 Chen Yu 2,3 ​​Wang Wei 4 Shan Chunlei 5

(1 College of Rehabilitation Science, Nanjing Special Education Teachers College, Nanjing 210038, China)

(2 Center for Language and Cognition, Zhejiang University, Hangzhou 310028, China)
(3 Department of Psychology, Shaoxing University of Arts and Sciences, Shaoxing 312000)

(4 School of Psychology, New York University, New York 10003)
(5 School of Rehabilitation, Shanghai University of Traditional Chinese Medicine, Shanghai 201203)

Abstract

Autistic patients mainly involve social and emotional interaction de- fects, non-verbal behavior communication defects,and development maintenance in social communication and communication barriers and understanding the shortcomings of interpersonal relationships.

The potential autonomic intuition component of this group in the process of social cognition is considered to be its unique clinical symptoms.

Given the mirror neuron system plays an important role in the intuitive component of social cognition, and the system’s dysfunction hypothe- sis (or ”broken mirror” theory) is proposed both to explain the causes of autism and its abnormal performance.

However, after 10 years of development and evidence testing, the po- tential prob-lems of the theory gradually exposed. Current research shows that the research on human mirror neuron system has inherent defects, and the mirror neuron system is at most social cognition.

The accompanying reason, the systemic dysfunction is not a necessary condition for social cognitive impairment in autistic patients.

Broken mirror theory comes from clinical behavior research extensive questioning with experimental evidence in cognitive neuroscience.

In the future,with the changes in the subjects of autism, the social res- ponse theory of mirror neurons, the dual individual paradigm, the second person neuroscience paradigm and the rise of computational psychiatry, the true relationship between mirror neurons and autism will be clarified.

Key words autism; mirror neurons; broken mirror theory; social cognition; action imitation; social response

Classification number B845; R395

http://journal.psych.ac.cn/xlkxjz/EN/10.3724/SP.J.1042.2016.00958#11

Introduction

Reaction or underreaction) (American Psychiatric Association, 2013)

­­­­­­­­­­­­_________

Received date: 2015-09-21

* Major projects of the National Social Science Fund (11&ZD187); National Natural Science Foundation of China

Project on the face (81472163); major course in philosophy and social science research of the Ministry of Education

Project research project (13JZD004);Zhejiang Education Science Planning Project (2015SCG145); Jiangsu University Philosophy and Social Science Research Project (2015SJB304).

Corresponding author: Chen Wei, E-mail: anti-monist@163.com

Janne Saarikivi myöntää käytännössä, tyhmyyttään yliopisto- ja toimittajafasismin.

https://yle.fi/uutiset/3-10803487

Janne Saarikiven kolumni: Mummoni oli fasisti, mutta silti ennen kaikkea mummo

Oli aika jolloin tavallisista ihmisistä tuli fasisteja samaan tapaan kuin heistä nykyisin tulee s-etukortin omistajia, pohtii Janne Saarikivi. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

ideologiat

Tamperelaisen ”SOTE/EURO-tiäteen” ”lippulaiva” konkkaan

Tämä ”Euro-Tampere-tieteen” lippulaiva asetti päämääräkseen ” 100 miljoonan arvon” – ja sen varran suurin piirtein siihen pumpattiinin: 20 miljoonaa pelkästään valtion suoria yritystukia, noin toinen mokoma EU-tukia, näitä ei kumpiakaan yleensä saa, ellei ole vastaava määrä muiden kuten yksityisten ja kuntien sijoituksia – ja kun on kyse ylipistopiirien firmasta, epäsuoraa tukea oli mahdollista ohjata proffien omaan firmaan vain sitä palvelevan opetuksen ja tutkimuken avulla – jolla keinolla Nokiakin nousi – mutta FIT Biotech ei.

Se ei koskaan tuottanut mitään – paitsi puolivillaisia patentteja, joista viimeisin yhtiön ”rokotekyshiysmenetelmälle” USA:ssa viime vuonna,oikeiden tutkijoiden mahdolliseksi kiusaksi lähinnä.

Yksi promille (1 ‰ ) mulle tuosta ja todellista yhteistyötä eikä terroria, niin olisin saanut ihmeitä aikaan sovellettavan perustutkimustiedon tuottamisessa ja Suomen ja Tampereen tieteen kestävän näkyvyyden ja tieteellisen vaikutuksen parantamisessa.

Firma oli Tampereen ylliopiston rokotekehittäjien perustama 1995 professori Kai Krohnin johdolla,joka oli ensimmäinen toimitusjohtaja,mutta Firman eurokehityksen priimus moottoreina ja vallankaappajina toimi valkeakoskelainen aktiivikokoomuslainen päihdelääkäripasriskunta Pekka ja Päivi Sillanaukee (tosin Pekka ei ole lääkäri vaan biokemisti, ikinä en käynyt otilla, jotkut kaverit kylläkin …). Pariskunta erosi samoihin aikoihin, kun Päivi, silloin Tampereen teveystoimen apulaiskaupunginjohtaja, siirtyi Sosiavli- ja terveyministeriön kangsliapäälliköksi, jossa hommassa jatkaa edelleen. Sosiaali- ja terveysministeri Maria Guzenina potkaisi valtiosihteerinsä SOTE-valmistelujen ulkopuolelle (mistä hänelle kaikki kunnia, ämmä pitäisi saada sieltä kokonaan wittuun!). (Taisi olla se erokin blufia kuen lähes kvikki muukin: ainakin mua olisi varmasi ruvennu paneamaankin sellainen lösä rahvnvör heisillä mekuilla…)

Touhussa oli alun pitäen piirteitä, jotkakertoivat perustutkimutoiminnassa toimi- neelle, että ”tuosta ei taida lpoultakaan tulla tuhkaa eikä pihkaa, ei lasta eikä paskaa! Olenkin siitä vuosien kuluessa paljon kirjoittanut keskustelupalstoille, joista useimmat on hävitetty. Siksi mulla on nyt aineistoa pineneenkatsaukseen maan tiedesysteemin muuttamisen ”innovaatiosysteemiksi” lippulaivaan… Samaan aikaan oikea tiede on jyrätty ja nitistetty myös lääketieteessä.

Peruskuvio oikean titeen ”innovaatiojärjestelmässä” on, että

– Ensin jaetaan nahka;

– sitten jätetään karhu kaatamatta;

– sitten ilmoitetaan, että kaikki tämä ”METSÄSTYSALUE kuitenkin on miedän”, samoin erilaiset tässä yhteydessä viritellyt pyssyt, ansat, kuopat ja häkit myrkyt ”ovat meidän” ja niiden käytöstä ”on maksettava meille” YMPÄRI MAAILMAA!

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000006013683.html

FIT Biotech jättää konkurssihakemuksen – syynä rahoittajan keskeyttämä sopimus

Julkaistu: 25.2. 10:41

Voimassa olevasta rahoitussopimuksesta huolimatta Alpha Blue Ocean ei ole mak- sanut sopimuksen mukaisia 500000 euron maksueriä marraskuun 12. päivän jälkeen, yhtiö kertoo.

Bioteknologiayhtiö FIT Biotechin hallitus on päättänyt jättää yhtiötä koskevan konkurssihakemuksen tänään, kertoo yhtiö tiedotteessaan.

Konkurssin syynä on yhtiön mukaan rahoitussopimuksen keskeytyminen. Voimassa olevasta rahoitussopimuksesta huolimatta Alpha Blue Ocean ei ole maksanut sopimuksen mukaisia 500000 euron maksueriä marraskuun 12. päivän jälkeen, yhtiö kertoo.

– Olen äärimmäisen pettynyt siihen, että yhtiön rahoitus loppui kesken sovitun ra-hoitusohjelman. Tämän seurauksena olemme joutuneet kes- keyttämään lukuisat meneillään olleet yhtiön liiketoimintaan ja lääkekehitykseen liittyneet kehitysprojek- timme, sanoo FIT Biotechin toimitusjohtaja Erkki Pekkarinen tiedotteessa.

Vuonna 1995 perustettu FIT Biotech on kertonut kehittävänsä ja lisensoivansa patentoimaansa GTU-vektoriteknologiaa (Gene Transport Unit) uuden sukupol- ven lääkehoitoihin. Yhtiö on soveltanut teknologiaa kehitysprojekteissaan, jotka ovat geeniterapia, geenirokotteet ja tutkimusyhteistyö. Sovellusalueita ovat olleet esimerkiksi syövän geeniterapia ja tartuntataudit kuten hiv. ”

Firma sai 2017  US Patentin geenivektoritekniikalleen, joka oli jo 2006 homman nimi. Aika kauan kesti… Tämä ei ole siis geenimuuntelutekniikka vaan geenihoitoteniikka. En kommentoi asiaa sen enemmä, kun en ymmärrä asiasta mitään kuitenkaan.
Minäkin tiedän kuitenkin yhtä ja toista siitä, miten johdettuna lupaavimmastaan projektista ei tule mitään – ei tuhkaa eikä pihkaa, ei lasta eli paskaa – koska olen ollut sellaisissakin ”johdevana”… Ei vaikka tieteelliset tulokset olisivat valmiina jonkun persetaskussa.

FIT Biotechin toimitusjohtaja Erkki Pekkarinen.Kuva: Petteri Paalasmaa

FIT Biotechin HIV-hoidolle patenttisuoja Yhdysvalloissa

Uutiset | 30.11.2017

Suomalainen lääkekehitysyhtiö FIT Biotech on saanut Yhdysvalloissa patentin HIV:n hoitoon kehittämilleen DNA-rokotteille.

30.11.2017 julkistetun uutisen mukaan patentti antaa FIT Biotechille yksinoikeu- den hyödyntää HIV-potilaiden hoidossa kehittämiään GTU-vektoriin perustuvia DNA-rokotteita, joihin kuuluu FIT-06-rokotekan- didaatti.Yhtiön mukaan FIT-06 tarjoaa mahdollisuuden nykyisiin mene- telmiin verrattuna turvallisempaan ja edullisempaan HIV:n hoitoon.
.
FIT Biotech on vuonna 1995 perustettu bioteknologiayhtiö, joka kehittää ja lisensoi patentoimaansa GTU® (Gene Transport Unit) -vektoritek- nologiaa uuden sukupolven lääkehoitoihin.
.

 

Firma on alun perin tietynlaisen ”tiedeajattelun” ”laboratorio” ja SOTE-ministeriön kanlaiapäällikön Päivi Sillanaukeen ja tämä exän Pentti Sil-lanaukeen ”luomus”. Siihen on lujasti ajettu veronmaksajien rahaa ja muita yhteiskunnan resursseja.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/04/ministeri-guzenina-teki-oikein-hyllyttaessaan-kansliapaallikko-sillanauken-sotesta-2013

Ministeri Guzenina teki oikein hyllyttäessään kansliapäällikkö Sillanaukeen SOTEsta (2013)

STM:n Kangsliapäällikkö Sillankauhee: ajaa kuin käärmettä piippuun päin wittua järjestettyä pisnestiärettä … Ensin jaetaan nahka, sitten jä- tetään kuitenkin karhu kaatamatta… välillä kokeillaan salaa naapu- rimaan (= ”alemmilla…) kansalaisilla, joilla sitten PRRRR…LE kuitenkin osottautuu olevan VÄÄRÄLLAISET KEENIKKIN HIANOON TUATTEESEEN!, jne.

riittinen 12.04.2013 03:46

Päivi Sillanukee tunnetaan fanaattisena pakkomielleyksityistäjänä, ja epäonnistu- neista bioteknologiaprojekteistaan yhdessä entisen mie- hensä Pekka Sillanaukeen kanssa. Tämä alkoholitutkijapariskunta suhasi mm. ”AIDS-virusrokotteen kehittäjinä”, jota sitten oikein jopa kokeiltiinkin virolaisilla (tekstistä päätellen salaa!), ei tehonnut, oli kuulemma ”väärät keenit” siellä puolen rajaa…

Periaate on ollut, että ”maalataan seinälle kuva komeasta karhusta” (vaikkapa ”Ikuisen Elämän Eliksiiri”, lainattu taannoiselta amerikkalaiselta virkaveljeltä ja ruutistoimistojohtajalta (CNN) Sanjay Guptalta), jota ei ole kaadettu, mutta jonka nahka jaetaan, ”kuka mitäkin omistaa ja kenenllä on oikeus mihinkäkin” (pelkästään siksi, että on yrittänyt jotakin söheltää asian eteen) ja sitten haetaan ja saadaan valtiolta ja muilta miljardi rahaa. Oikeasta tieteestä ja vakavasta tutkimuksesta ei ymmärretä sen enempää kuin sika Pohjantähdestä.

Friday, September 28, 2012 9:53 AM

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/stmn+kansliapaallikoksi+paivi+sillanaukee/201209269865

STM:n kansliapäälliköksi Päivi Sillanaukee

Torstai 27.09.2012 klo 13:40

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköksi on valittu ministeriön osastopäällikkö Päivi Sillanaukee.

Valtioneuvosto päätti nimityksestä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) esityksestä. Sillanaukee on koulutukseltaan lääketieteen tohtori. Hän on toiminut sosiaali- ja terveysministeriössä osastopäällikkönä vuodesta 2008.

Tätä ennen Sillanaukee työskenteli muun muassa Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana. Puoluekannaltaan hän on kokoomuslainen.

STT ”

Tämän rouvan mies on ollut Pekka Sillanaukee (he ovat eronneet vähän ennen kansliapäällikkönimitystä):

http://www.tutorinvest.com/pages/suomeksi/asiantuntijat/pekka-sillanaukee.php

Tässä yksi suuri turha julkinen lupaus: ”AIDS-rokote”:

http://www.talouselama.fi/liitetyt/ensin+koripallo+sitten+rokote/a2048303

Kohta ”AIDSin voittaja” siirtyi kuitenkin kaupallistamisbisnekseen:

http://www.fitbiotech.com/archive/fi_070503_1.html

”    Pekka Sillanaukee valittu Bionext Tampere -ohjelman johtajaksi

5.7.2003, Lehdistötiedote

Vuoden 2003 alussa käynnistynyt bioteknologian kehittämis- ja investointiohjelma BioneXt Tampere saa johtajan elokuussa kun lääketieteel- lisen biokemian dosentti,FT,eMBA Pekka Sillanaukee aloittaa tehtäväs- sä. Sillanaukeella on monipuolinen kokemus kansainvälisten lääke- ja bioteknologiayritysten johtotehtävistä.

Tällä hetkellä hän toimii rokotekehityksestä tunnetun FIT Biotech Oyj:n toimitus- johtajana. ”Ohjelman johtoryhmä oli valinnassaan yksimielinen”, kertoo BioneXt johtoryhmän puheenjohtaja,Tampereen kaupungin elin- keinojohtaja Harri Airaksinen. ”Tampereen kaupunki on sitoutunut bio- teknologia kehitykseen pitkäkestoisella rahoituksella.BioneXt Tampere ohjelma on tulevan seitsemän vuoden aikana yksi keskeisimmistä elinkeinopolitiikan välineistä” Airaksinen kiteyttää.

”Hakuprosessi kesti yli puoli vuotta. Pidimme ehdottomasti kiinni tiukoista valin-takriteereistä,koska ohjelma on erittäin tärkeä Tampereen tulevaisuudelle ja Finn-Medin kehitykselle. Meillä oli lukuisia erittäin kyvykkäitä bioteknologiayritysten toimitusjohtajatasoisia hakijoita. Sillanaukee täytti kriteerimme bioteknologian tutkimuksen, liiketoi- minnan ja rahoituksen osaajana kuitenkin selvästi parhaiten. Sillanaukeen valinta vahvistaa tuntuvasti Finn-Medi Tutkimus Oy:n osaamista bioteknologiasektorin kehittäjänä”, kertoo BioneXt Tampere -ohjelmaa koordinoivan Finn-Medi Tutkimus Oy:n toimitusjohtaja Matti Eskola.

Uusi johtaja astuu tehtäväänsä vaiheessa, jossa ensimmäiset siemenrahalla toteu- tettavat hankkeet ovat käynnistymässä.Parhaillaan tärkeäs- sä asemassa on bio- teknologian koulutuksen vahvistaminen ja lääketie- teellispainotteisen luonnontieteellisen tiedekunnan ytimen synnyttäminen.

Muodostumassa on kasvava joukko bioteknologian kaupallistamista ja yritystoi- mintaa tukevia hankkeita. Näistä pisimmällä on Kudoskorjaus- keskus Tertia, jonka perustoimintoja on puhdastilaolosuhteissa tapah- tuva solujen ja kudosten kasvattaminen ja tuotanto sekä siihen liittyvä koulutustoiminta.

(Tässä ohjelmassa on epäilemättä jotakin ituakin:tämä on Tukholman Karolinskan eikä Suomen ”pierupeilineuroniakatemioiden” yhteistyöprojekti. Ehkä juuri siksi rouva pitikin tönätä ministeriöön… monestakin syystä … Riittinen)

BioneXt Tampere kehittämis- ja investointiohjelma BioneXt on terveyttä ja hyvin- vointia edistävän bioteknologian huippututkimukseen, tuo- tekehitykseen, kliiniseen soveltamiseen ja kansainväliseen kaupallista- miseen keskittyvä ohjelma, joka yhdistää alueen vahvan teknologiaosaamisen uuteen biologiseen tutkimukseen.

Sadan miljoonan euron investointeihin vuoteen 2010 mennessä tähtäävä ohjelma korostaa kilpailukyvyn rakentamista pitkäjänteisesti strategisella tasolla edistämällä tieteenalojen monialaista tutkimusta ja tuotekehitystä, sekä terveyspalvelujen tuottajien, yritysten ja rahoitta- jien välistä yhteistyötä. Samalla ohjelma luo uutta osaamisperustaa, joka mahdollistaa uudenlaisen elinkeinotoiminnan.

Verkottumiseen pyrkivän ohjelman kiinnostavuus niin kotimaassa kuin kansainvä- lisesti perustuu erikoisosaamista tarjoavaan kumppanuu- teen. Esimerkiksi bioma- teriaalien tehokkaana soveltajana Tampere on kiinnostava kumppani kudostekno- logiatutkimuksen kansainvälisille partnereille.Tavoitteena onkin tuoda kansainvälisen tason liiketoiminnan asiantuntijat yhteistyöhön täällä olevien toimijoiden kanssa ja luoda tällä tavoin lisäpotkua tutkimustulosten ja tuotteiden kaupallistumiselle.

Ohjelmaan osallistuvat tutkimuksen,tuotekehityksen, terveydenhoidon ja liiketoi- minnan osaajat. Mukana ovat Tampereen yliopisto ja Teknilli- nen yliopisto, VTT, Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri, Tampereen kaupunki, Sitra, TE-keskus ja alueen elinkeinoelämä.

Toiminnan aloittaminen:

Sillanaukeen mukaan ”Tampereella toimivat useat tutkimuksen huippuyksiköt sekä maailmanluokkaan osaamisellaan nousseet yritykset luovat alueelle hyvän perustan lääketieteellisen bioteknologian kehittämiselle. Tampereen alueella on ainutlaatuista erityisosaamista ja kyky moniammatillisen yhteistyön muodostamiseen. Tälle pohjalle voidaan huolella harkiten rakentaa liiketaloudellista menestystä sekä tutkimuslaitoksia ja terveydenhuoltoa tukevaa toimintaa”.

Sillanaukee asettaa loppuvuoden päätavoitteiksi ”BioneXt ohjelman strategian päivittämisen ja painopisteiden valinnan.Tämän jälkeen BioneXt:ssä keskitytään toiminta- ja investointirahoituksen merkittävään laajentamiseen, toiminnan tehostamiseen ja sen vaikuttavuuden seurantaan”.

Sillanaukee kuvaa toimintatapaansa ”avoimeksi ja yhteistyöverkostoja luovaksi”. Hän tuo BioneXt ohjelmaan ”teollisuus- ja johtamiskokemus- ta, kansainvälisen pääomasijoituksen ja markkinatilanteen tuntemusta, sekä alan monipuolisesta tuntemisesta kumpuavaa realismia toiminnan suuntaamiseen”.

Sillanaukee aloittaa tutustumisen uuteen tehtävään jo elokuussa. Hän lopettaa FIT Biotech Oyj:n toimitusjohtajana syyskuussa ja tuo yhtiön toimintaan jatkuvuutta siirtymällä yhtiön hallituksen varapuheenjohtajaksi.

Pekka Sillanaukeen tausta ja tehtävät

Työtehtävät:

Tampereella ja Tartossa toimivan lääketieteellisen bioteknologiayrityksen FIT Biotech Oyj:n (Finnish Immunotechnology Oy) perustajaosa- kas ja toimitusjohtaja 1998 – 2003, monikansallisen lääke- ja diagnos- tiikkayrityksen Pharmacia Upjohn Ltd:n (Kabi-Pharmacia Diagnostics AB) tuotekehitysjohtaja ja liiketoimintadivisioonan johtoryhmän jäsen Tukholmassa ja Uppsalassa 1995-1998, Alko Oy:n Biolääketieteellisen osaston kliinisen ja soveltavan tutkimuksen päällikkö 1991-1994, tutkijana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja Tampereen yliopistossa 1988-1991.

Hallitus ja luottamustehtävät:

Sillanaukee toimii tällä hetkellä mm. Palvelutähti Oy:n hallituksen puheenjohta- jana, FIT Biotech Oyj:n hallituksen varapuheenjohtajana, Quattromed A/G:n hallituksen sekä BioneXt Tampere johtoryhmän jäsenenä. Sillanaukee on toiminut konsulttina ja asiantuntijana lääke- ja diagnostiikkayrityksille, WHO:n Euroopan aluetoimistolle, Yhdysvaltojen terveysinstituutille NIH:lle, teollisuuden ja työantajien bioteollisuussektorille, sairaanhoitopiireille, sekä kaupunkien sosiaali- ja terveystoimille.

Tutkimustoiminta ja koulutus:

Sillanaukee on toiminut tutkijana ja lääketieteellisen biokemian dosenttina Tampe-reen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa julkaisten yli 120 tieteellistä artikkelia, toimien ohjaajana 8 väitöskirjassa ja 12 opinnäytetyössä, sekä osakeksijänä patenttihakemuksissa. Muu koulutus: Filosofian maisteri Jyväskylän yliopisto, filosofian tohtori Tampereen yliopisto, eMBA Tukholman kauppakorkeakoulu, TEJOKO Helsingin kauppakorkeakoulu, sekä erillisopintoja Lontoon kauppakorkeakoulussa.

Lisätietoja

Elinkeinojohtaja Harri Airaksinen
Johtoryhmän puheenjohtaja, Bionext Tampere
puh. 040-5041215
email: harri.airaksinen@tt.tampere.fi

Toimitusjohtaja Matti Eskola
Finn-Medi Tutkimus Oy
puh. (03) 247 4020
e-mail: matti.eskola@finnmedi.fi

Pekka Sillanaukee
Johtaja, BioneXt Tampere
puh. 040-8331313
email: pekka.sillanaukee@fitbiotech.com

http://www.tampereenkauppakamarilehti.fi/Arkisto/Lehtiarkisto/2002/7-02/bionext.html

Kun katsoo perheen omistuksia valtion tukemassa yritystoiminnassa, näyttää siltä, että kansliapäällikkö joutuu pääasiassa istumaan jäävinä, kun varsinakaan teollisia hankkeita käsitellään:

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content9C378

Taustalataan pariskunta on alkoholitutkijoita.

http://lib.thl.fi:2345/http:/lib.thl.fi:2345/lib4/src?PBFORMTYPE=01001&AUTHOR=%22Sillanaukee,%20Pekka%22&SQS=1:FIN:1::6:50::HTML&PL=0

”AIDS-rokotteesta” on siirrytty vähemmän riskaabeleille alueille:
fysioterapiaan:

http://www.tutorinvest.com/pages/posts/22.2.2010-tutor-invest-sijoittaa-dbc-internationaliin6.php

Huhuja on tehty, ja kumottu, kuten että ”AIDS-rokotetta jo kokeillaan virolaisilla”

Biotekniikkaa

Fit Biotech sijoitti virolaiseen biotekniikkayritykseen.Tarton yliopistosta lähtöisin oleva Quattromed vahvistaa Fit Biotechin tuotekehitystä: Quattromedilla on PCR -diagnostiikkapalveluja, sukupuolitautien dia-gnostiikkaa ja tag-vektori lääketieteellisen bioteknologian tutkimus- toimintaan. Fit Biotechilla on optio ostaa loputkin Quattromedin osakkeista vuoteen 2006 mennessä.

Quattromedilla ei ole mitään tekemistä edellisviikon uutisaiheen hiv-rokotteen kanssa. Osa Fit Biotechin tuotekehitysyksikköä on toiminut Tartossa jo parin vuoden ajan. Fit Biotech on keskittynyt Tarton laboratoriossaan kehittämään hiv-rokotetta muun muassa Suomessa yleistä alatyyppi b:tä vastaan. Helsingin Sanomat kertoi viime viikolla, että Fit Biotech luopuu aikeestaan testata hi-virusrokotetta virolaisilla, koska Virossa leviää hi-viruksen harvinainen g-alatyyppi. Fit Biotech ei ollut kuitenkaan tehnyt päätöstä testauksista.

”Kiusallinen juttu, uutisankka”, sanoo Biotechin toimitusjohtaja Pekka Sillanaukee.

http://www.talouselama.fi/yrityskaupat/ryntays+viroon+jatkuu/a2044828

 

Miljonia  kuin suokuokalla

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/kemia/2004-10-14/Tampere-tahtoo-100-miljoonan-biohankkeet-3278100.html

Helena Raunio

  • 14.10.2004 klo 07:35

Tampere tahtoo 100 miljoonan biohankkeet

Verkostoyhteistyöhön pohjautuva Bionext Tampere yhdistää tek-nologiaosaamista biotekniikkaan ja lääketieteeseen.
.
Tampere investoi ja kehittää bioalan huippututkimusta ja kaupallistamista. Bionext Tampere -ohjelman tavoitteena on saada 100 miljoonan euron hankekanta vuoteen 2010 mennessä.

EU arvioi bioteknologiaa hyödyntävien markkinoiden kasvavan siihen mennessä jo 2 000 miljardin euron suuruisiksi.

Bioteknologian kehittämis- ja investointiohjelma on Tampereen kaupungin suurimpia elinkeinopoliittisia haasteita.

”Ohjelmalla vahvistetaan tulevaisuuden kilpailukykyä ja kaupungin satsaus on varmasti Suomen kärkipäätä”, uskoo Bionextin ohjelmajohtaja Matti Eskola Finn-Medi Tutkimus Oy:stä.

Kuvantamista ja implantteja

Ohjelman painopisteitä ovat kuvantaminen ja informaatioteknologia, implantit ja kudosteknologia, sekä immunologia ja siihen liittyvät hoidolliset sovellutukset.

Ne edustavat sitä tutkimusosaamista ja liiketoimintaa,jota Tampereen seudulla jo on ja jota halutaan edelleen vahvistaa.

”Fokusointi on muutoinkin välttämättömyys. Haluamme myös vahvistaa biokeskusten erikoitumiskehitystä”, Eskola lisää.

Implantti- ja kudosteknologiassa ovat tulossa yhdistelmätuotteet, joissa esimer- kiksi biohajoaviin materiaaleihin yhdistetään lääkeaineita ja soluja. Kauempana siintävät biologiset kudostuotteet, kuten keinoluu ja -rusto.

”Kantasolut tarjoavat uusia mahdollisuuksia hoitaa sairauksia. Myös biosensori-, rokote- ja immunoterapiamarkkinat kasvavat voimakkaasti. Löydämme myös uusia mahdollisuuksia painopistealojen sisältä vuoteen 2010 mennessä”, Eskola uskoo.

Tavoitteena on myös kehittää ihmiseen istutettavia osia, jotka kerää- vät tietoa kehosta tai vapauttavat lääkkeitä elimistöön. Eläinkokeiden sijaan samat testit onnistuvat laboratorioissa solumalleilla.

Ohjelma tuottaa innovaatioita

Ohjelman tehtävänä on tuottaa uusia innovaatioita, kouluttaa osaavaa henkilökun- taa sekä tarjota ensiluokkainen toimintaympäristö uusien ja jatkoinvestointien saamiseksi.

Jo tänä vuonna kokonaishankekanta ylittää 18 miljoonaa euroa. Ohjel- man tutkimus- ja koulutushankkeiden laajuus on yli 6 miljoonaa euroa.

”Ohjelman ytimessä olevat tutkimuslaitokset ja yhteistyökumppanit ovat keskeisiä toiminnan rahoittajia. Ulkopuolista rahoitusta ohjelman hankkeet ovat saaneet opetusministeriöltä, EU:lta, Tekesiltä ja Suomen Akatemialta.

Yritysten rahoitukset tulevat riskirahoittajilta sekä Tekesiltä, EU:lta ja TE-keskuksista.

Suhteita 50 sijoittajaan

Toistaiseksi tamperelaiset yritykset ovat menestyneet hyvin riskirahoituksen hankinnassa.

”Riskirahan puutteen torjumiseksi olemme käynnistäneet kesällä pääomasijoi- tusten aktivointihankkeen. Siinä luodaan suhteet noin 50 aktii- viseen sijoittajaan Euroopassa ja USA:ssa, joiden rahoitusta pyritään kanavoimaan alan yrityksille.”

Tavoitteena on yhdeksän sijoitusta, joiden yhteismäärä on 25 miljoonaa euroa.

”On paljon sovelluskohteita, joita voidaan saattaa markkinoille perinteistä lääkeke- hitystä nopeammin. Toisaalta teemme aktiivista työtä kansainvälisten kumppanien löytämiseksi yrityksiin ja projekteihin.”

Tampereella on jo joukko hyvässä vauhdissa olevia hankkeita ja yrityksiä.

Japanilaisomistuksessa oleva silmälääkevalmistaja Santen on investoinut ja kas- vanut Tampereella, hiv-rokotetta kehittävä FIT Biotech on puolestaan saanut kansainvälistä tunnustusta ensiluokkaisesta tuote- kehityksestään, liukenevia ruuveja valmistava Inion on saanut merkit- tävän pääomasijoituksen vuoden alussa ja tärkeän jakelusopimuksen Yhdysvalloissa.

Ensimmäinen (luultavasti asiantuntevin) johtaja potkittiin pellolle:
Professori Kai Krohn valok. e. Erkki karén 20.9.-01

Kai Krohn uskoo yhä HIV-rokotteeseen, vaikka sijoittajat osoittautuivat rahanahneiksi ja yliopistot byrokraattisiksi.

Rahanahneet kasinopelurit kaappasivat Sitran ohjauksessa tampere- laisen biotek- nologiafirman, jonka oli perustanut aids-tutkijana tun- nettu professori Kai Krohn. Professori savustettiin ulos Finnish Immunoteknology Oy:stä eli FIT Oyj:stä, jonka piti kehittää DNA-pohjaisesta HIV-rokotteesta kaupallinen tuote.

Kai Krohn on Tampereen yliopiston patologian emeritusprofessori ja kansainväli- sesti menestynyt immunologian tutkija.Hän käynnisti Tampereen yliopistossa lääketieteellisen teknologian instituutin, joka on nykyisen Biomeditech-yksikön edeltäjä.

Krohn kirjoittaa tutkimustyöstään kirjassaan Oma ja vieras – Lääkäri ja tutkija muistelee.

Bisnesmiehiä kiinnosti vain golf ja purjehdus

Kai Krohn luopui kasinopelureiden painostuksesta toimitusjohtajuudesta perusta- massaan yhtiössä. Hänen tilalleen palkattiin Pekka Sil- lanaukee, joka uskoi Krohnin mukaan ”katkeamattomaan kasvuun ja materiaalisen hyvinvoinnin jatkuvaan lisääntymiseen”.

Pekka Sillanaukee, bioteknologian ”pelimies”

Sijoittajien rahoista suuri osa kului Krohnin mukaan ”yhtiön toiminnan kannalta jär- jettömän suuriin ja kalliisiin edustustiloihin apassi-saunoineen ja kodikkaine tarjoilu- ja ravintolahuoneineen”.

Yhtiöön palkattiin kahdeksan työntekijää,joista vain yksi osallistui varsinaiseen rokotekehitystyöhön. Firma joutui purjehdusta ja golfia harrastavien nuorten miesten haltuun, jotka eivät tienneet mitään siitä, mitä yrityksessä oikeasti tehtiin. Yritys piti vain saada nopeasti ja pienellä rahalla myyntikuntoon. Hallituksen kokouksissa kerskailtiin purjehdus- ja golfseurojen illallisilla, mutta ei puhuttu oikeista sisällöistä.

Sijoittajat uskoivat, että firman omistama DNA-rokote riittäisi yksinään torjumaan aidsin.Krohnille ja alan tutkijoille oli kuitenkin selvää,että tämä rokote tehoaisi vain yhdessä muiden keinojen kanssa.

Krohnin lähtö yhtiöstä vuonna 2005 aiheutti järkytyksen ja sysäsi firman sivuraiteille,kun muutkin vakavasti otettavat tutkijat jättivät yhtiön.

Kai Krohn on yhä vakuuttunut siitä, että HIV-rokote syntyy yhdistämällä eri rokot- teita. Hän ei pidä tärkeänä sitä,onko hänen oma rokotteen- sa mukana lopputuotteessa, mutta tyytyväisyyttä hän silti kertoo tuntevansa rokotetutkimuksesta. Hän sanoo olevansa katkera vain sijoittajille.

Yliopistot jähmeän byrokratian linnakkeita

Krohnin tieteellinen ura keskittyy vieras-oma-vastakkainasetteluun. HIV-rokotteen ja hepatiitti B -rokotteen kehittelyissä oli kyse elimistön taistelusta eli immunologisesta vasteesta vierasta organismia vastaan.

Krohnin toinen merkittävä tutkimusaihe liittyi tautikompleksiin nimeltä APECED, jossa potilaan immuunivaste pyrkii tuhoamaan omaa elimis- töä. Krohnin tutkimusryhmä onnistuikin identifioimaan APECED-geenin nimellä AIRE.

Krohn neuvotteli vuonna 2010 APECED-tutkimukselle rahoituksen, jonka hallin- noinnin hän uskoi hoituvan Tampereen yliopiston kautta. Hän erehtyi kuvittele- maan, että yliopisto olisi avosylin ottanut vastaan satojatuhansia euroja vuodessa ja tyytynyt kohtuulliseen hallinnointipalkkioon. Yhteistyö tyssäsi siihen, että yliopisto vaati apurahasta peräti 200 prosenttia hallintokuluja.

Helsingin yliopisto osoittautui samanlaiseksi ”jähmeän byrokratian linnakkeeksi”, jonka nuorille juristeille sopimuksen tekeminen osoittautui ylivoimaiseksi. Niinpä yliopistot menettivät hankkeen, ja hallinnoinnin hoiti HYKS-instituutti, jolle hallintokuluiksi riitti 15 prosenttia.

Kai Krohn: Oma ja vieras – Lääkäri ja tutkija muistelee. Recallmed 2013.

Teksti Heikki Laurinolli

TÄMÄ ”TIEDEKÄSITYS” EI OLE UUSI… VAAN MULLE HYVINKIN TUTTU…

Sillankauheen jengin ”tieteenjohtomenetelmä”, joka on todellisuudessa sen PY-SÄYTTÄMISmenetelmä, on sattumallta (?) lopulta aivan sama kuin erään insinööri, tohtori Riccardo Morandin (1902 – 1989) SILTATEKNIIKAN KEHITYSMENETELMÄ (jossa yhteydessä minä kuuluin niihin kestävää tiedettä tehneisiin, jotka pysäytettiin): ensin Morandi patentoi (Italiaan oli viimeisenä silloisena EU-maana saatu just patenttilaki, jollaista kommunistit olivat apainanraivolla vastustaneet tieteenvastaisena koko sodanjälkeisen ajan). Sitten hän teki sutta (jota sen jälkeen enää ”EI OLISI SAANUTKAAN” TUTKIA! Ja meni syteen tai saveen, kaikki myöhempi edistys tuolta pohjalta olisi ”satanut hänen laariinsa” patenttilisenssien ja rojaltien muodossa.  Hänellä oli vieläkin isompia ja kunnioitetumpia ”eurotiede-esikuvia” pelkästään mekaniikassakin… EU on myös sotkenut ja lakkauttanut käytännön, jolla virheistä otetaan oppia ja niistä käydään avointa keskustelua ainakin jäl- kikäteen: sellainen on aina ”hyökkäys jonkin firman etuja vastaan”: esi- merkiksi sen piilossa olevia virheitä vastaan (jotka EIVÄT ole ”laillisia etuja”!).

https://www.tiede.fi/keskustelu/77393/presidentti-salvini-syyllistaa-euta-genovan-siltaturmasta

 

Haamuhoitajat – ei mitään uutta auringon alla?

Lapset kuulemma pelkäävät nykyään HAAMUHOITAJIA, päiväkodissakin.
Muutta suurin taide on aina tapahtumien edellä: tässä yhdessä mieles- täni maailman parhaista elokuvista, jossa (kaikesta täydellisesti pihalla oleva) HAAMU-LASTENPSYKIATRI (Bruce Willis) ”hoitaa” (omaan laskuunsa ja salaa, kun potilassuhteessa jotakin on jäänyt kesken ja kaivelemaan) potilasta (Haley Joel Osment, joka ei yhtään jää jälkeen näyttelijänä isosta maailmantähdestä…), jonka ongelmana juuri onkin, ettähän näkee kuolleita (elävinä), joita muut eivät näe…
Paitsi että M. Night Shyamalaninin elokuvassa Kuudes aisti vedetään alimmat kuviteltavissa olevat pohjat hoitohenkilökunnan alimitoituksen suhteen, siinä käsitellään silloisia (1999) ajankohtaisia karmeuksia, kuten useita paljastuneita tapauksia, joissa vanhemmat olivat tahallaan aiheuttaneet ja ylläpitäneet lapsilla tappavia oireita omien intressiensä takia. Myös kaikenlaiseen hölynpölytieteeseen viitataan monin tavoin, mutta juuri ”itse todellisuus” ONKIN tämän elokuvan mukaan kovin yllättävä…
Sitä tarkastellaan erään maailman laajimmin levinneen uskonnon kannalta, jossa kuolleet aktiivisesti vaikuttavat entisen elinpiirinsä maanpäällisiin asioihin.
Mutta sitten Danten tai ehkä Shakespearen sitä ei juuri koskaan ole käsitelty HAAMUN NÄKÖKULMASTA – edes ohimennen…
Loppuratkaisu kääntää kaiken täydellisesti ylösalaisin tavalla, johon Agatha Christiekään ei pysty.
Minkäänlaista Mona Lisan pidäteltyä hymynkajastusta ei koskaan vilahdakaan kummankkaan päänäyttelijän naamalla: käsittely on alusta loppuun haudanvakava.

Anna: Heidi Kyrön erikoinen väite – kuollut ystävätär järjesti tuonpuoleisesta aviomiehen

Laulaja Heidi Kyrö uskoo, että yli kaksikymmentä vuotta sitten kuollut ystävätär johdatteli hänen eteensä nykyisen aviomiehen.

Laulaja Heidi Kyrö kertoo tuoreessa Anna-lehdessä erikoisesta tapauksesta.

Hän nimittäin uskoo, että vuonna 1998 Jyväskylän junaonnettomuudessa kuollut Mervi-ystävätär on toiminut ”Amorin nuolena” haudan takaa.

Ennen Mervin kuolemaa ystävättäret olivat keskustelleet miehistä.

– Sanoin Merville kerran, että haluaisin miehen, joka olisi mahdollisimman paljon kuin hän. Sellainen Kimmo juuri on. Hänellä on samanlainen valoisa maailmankatsomus kuin Mervillä. Hän on sopivasti erilainen kuin minä, hän kertoo Anna-lehdessä.


Heidi Kyrö uskoo, että ystävätär järjesti Kimmo-miehen hänelle haudan takaa. ATTE KAJOVA / OK PRESS

Heidin ja Mervin viimeinen tapaaminen oli riitaisa, vaikka ystävättärillä ei sellainen käytös ei ollut yleistä.

Asia jäi vaivaamaan Heidiä vuosiksi.

– Kun tapasin Kimmon, tunsin, että Mervi ohjasi hänet luokseni lohduttamaan minua, hän kertoo Annassa.

Nyt Heidi ja Kimmo ovat olleet naimisissa 15 vuotta.

Tällä hetkellä vuoden 1993 Tangoprinsessa hurmaa tv-katsojia MTV:n Tähdet, tähdet -ohjelmassa.

(Laulu:  ” …. Kun mä kualen niin saat vanhan…. )

Ilmari Kosonen 2008: Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Tässä on ihan tähdellinen juttu jäänyt aikanaan vähälle huomiolle. Korjailen ja pistän tänne keskustelun alaiseksi.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/5226474/vaiettu-totuus-balttivaikutuksesta

Ilmari Kosonen

” Vaiettu totuus balttivaikutuksesta

Lue ja hämmästy

2.1.2008 15:35

Ilmari Kosonen, Jyväskylä
Pohjolan Sanomat 31.12.07

Lappi, Turja ja Ruija saivat nimensä muinaisten aikojen balttiasuttajilta.

Taustoja nimille on etsittävä baltti- ja prussikielen sanakirjoista. Itä- Preussissa vaikuttaneen ritarimunkki Simon Grunaun 500 vuotta sitten laatima nyt kadonneen prussikielen sanasto mainitsee sanan labbis, jonka selitetään tarkoittavan sekä tavaraa, majataloa ja kauppakartanoa. ”

RK: Labbis, labbas, labs, labbans tarkoitti tosiaan ”(kaikkea) hyvää”, (kauppa)tavaraa, (kuljetus)rahtia preussissa. Sana yhdistetään usein kantaindoeurooppalaiseen juureen *lap-. Sana liene peräisin vaeltamisesta ja kulkemisesta.

Sen sijaan myöhempi (myynti)tavara-sana, venäjän tovar jne.  tulee mm. sotimista tarkoittavasta juuresta *kwer-, tai on lähtöisin muista, turkkilaista kielistä.

IK: ” Muinaisprussit [preussit, HM) olivat jo parituhatta vuotta sitten me-renkulkijoita ja kauppiaita, liikkuivat kaikkialla Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla hyvillä laivoillaan ja heillä oli vilkkaat kauppayhteydet Rooman ja Ruijanrannan välillä.

Virallisten tietolähteiden mukaan Turku juontuu muinaisvenäjän kaup- papaikkaa merkinneestä sanasta torgu. Nimi tuli käyttöön muka Nov- gorodin kauppiaiden mukana. Mutta paremmat sanakirjat kertovat, että laaja turg-sanasto on balttiperua, vaikka osa sanastoa on myös slaavisanastossa. Turgus tarkoittaa markkinoita, tavarakauppaa. Yhdyssanoissa sen muotona on turga-, joten Oulun Turkansaari osoittautuu sekin balttien markkinapaikaksi.

Sanakirjoista löytyy myös selitys suomenkielen pirk-sanastolle ja pai- kannimille. Pirkia on yksinkertaisesti talonpoikaistalo ja pirkikas taas kauppamies. Maakuntanimelle Pirkanmaa, Pirkkalan pitäjännimelle, Hailuodon Pirko-nimistölle ja Tornion seudun Pirk-nimistölle ja Ruotsin Birkan perustajille löytyy siis perusteltu selitys. Ne kertovat balttiasuttajista, jotka ilmeisesti jo parituhatta vuotta sitten hankkivat Suomesta Lappia myöten erävaltauksia, perustivat eräasemia. Ja muodostivat jo silloin suuren osan Suomen asuttajista. ”

RK: Pirkti, perka, pirko = ostaa

IK: ” Hämeen pirkkamiehillä oli balttitulokkaiden vanhana peruna vielä 1500-luvulle oikeus kantta lapinveroa. ”

RK: Pirkkalaiset olivat vähän eri väkeä kuin hämäläiset, he olivat tuleet rannikolta ja osin epäilemättä skandinaavejakin, mutta he tappelivat hämäläisten kansa ruotsalaisia vastaan ja hämäläistyivät.

… IK: Mutta kaikkein vahvin nimitodistus balttiheimojen erävaltauksista ja kauppa-asemista pohjoisessa on Turja-nimistö, jota historioiden kirjoittajat ovat satakunta vuotta jäljittäneet – perimmäistä selitystä löytämättä. Tutkijat ovat arvelleet Turjan olevan vanhaa omaperäistä pohjaa ja pitäneet jonkin henkilön nimeen pohjautuvana.

Mutta turja kertoo sanan vastaan väittämämättömästä balttitaustas- ta. Nimittäin verbit turéjau, turiù ja liettuan nykykielessä yleisimpänä perusmuotona turėti, turi, turėjo tarkoittavat kaikki ’omistaa’, ’pitää hallussa’ – nettisanakirjoissakin löytyvinä sanoina. Latvian (lätti) kielessä sana on nyt tureju. Turjanmaa voidaan kääntää nimillä ’balttien veromaa’, ’balttien eränkäyntimaa’. ”

RK: Latviassa kyseistä verbiä ei juuri käytetä, vaan siellä on samanlainen ”jollakin on” -rakenne kuin suomessakin, mutta preussissa on turrītwei, pr. 3. turri, imperfektistä ei mainintaa, kuten ei myöskään kuurissa: turitum, turi.

Ei todennäköisesti veromaa eikä läänitys, sillä verbi turit´´ = ajaa, kuljet- taa mukanaan omaisuutta on myös venäjässä. Se kyllä yhditetään myös balttiverbiin tverti (tveria, tverė) = kiinnittää, vahvistaa, venäjän tvërdyj = kova. Balttikielissä sosiaaliset merkitykset kulkivat varsinkin vanhaan aikaan aina luonnon merkitysten edellä, luontoa taas personifioitiin.

IK: Pidän myös Savo-nimistöä kaikilta osin maakuntanimeä myöten turja-nimistön kaltaisena, balttiasuttajista kertoen – savo kun balttikielessä tarkoittaa omaa, tureja-sanan synonyymiä. ”

RK: Tämä Savo tulee mielummin savusta, oikeasta teknisesti savusta- misesta, kaskenpoltosta: latvian žaut (1. žauju, žāvu, 3. žauj, žāva) = asettaa kuivattavaksi, savustettavaksi, tervaksi poltettavaksi, žāvēt (žāvē, žāvēja) = kuivata (sušit’), savustaa (kalaa tai lihaa). Savu ei ole suomen alkuperäinen savu-sana, vaan sellaisia ovat kaasu ja katku (sitäkin rinnakkaismuoto kitku saa epäilemään balttilaiseksi), katajakin on ”savupuu”, sitä samaa on se sukulainen seetri. Savu ei sellaisenaan ole baltinkaan alkuperäinen savu-sana, kuten esimerkiksi rukas = savu, usva, tihku (Rauch), vaan se on luoteeltaan ”tekninen”, teknologinen, uudehko sana. Tuo alakuperäinen on siirtynyt merkitsemään mm. tupakansavua.

IK: ” Sana Kemi tuli balttiasuttajien sanasta kiemas tarkoittaen labbis-sanan tavoin kartanopihaa, kylää tulokasasukkaiden kauppakylinä. ”

RK: Kiemas-sana vastin suomessa on kaima; ”kaikilla sama nimi samassa kylässä” lienee ollut periaatteena vasakirveskansalla.

Kemi (-in) on iranilaina, Khem = Suuri joki, nimi on luultavasti alaanien antama, jotka kävivät kauppaa Jäämeren ja Itämern rannikoiden ja Persian välillä kaviopanssaroiduilla hevoskaravaaneillaan.

Lab(b)is ei ole tarkoittanut pihaa, vaan enempi irtainta omaisuutta.

IK: ” Myös ikivanha nimi Ruija selviää balttikielen sanasta syntyneeksi – edelleenkin rujà tarkoittaa ’hehku, loistetta’. Turjanmeren Ruijanranta sai nimensä balttipurjehtijoilta, jotka siellä kesäisin joutuivat ympärivuoro-kautisen auringonpaahteen piiriin. ”

RK: Mooses! Liettuan rùja, latvian la. roja [ruoja], la. rūja, raũnas = (lau- ma)kiima, (kiima)lauma käärmeillä, poroilla (rykimä, etymologia äänestä väärä) jne, rauna = kissan ym. kiimajakso, rūte = koiran k., venäjän rëva (tosin tämä periaatteesta voi johtua ääntelemisestä, rev = huuto).

Sellaisia elukoitahan Ruijassa piisaa: poroja, hylkeitä, mursuja ja jopa valaita.

Tuon näköiset liettuan ja latvian punainen-sanat ovat ongelmallisia tässä yhteydessä, sillä ne ovat tulleet veren ja surun symbolista, hautavärinä käytetystä punamullasta, jonka käytön he omaksuivat kampakeraamikoilta, jotka olivat omaksuneet Kundan ja Suomusjärven kulttuurien alkuperäisiltä asukkailta, keitä nämä sitten olivatkin ja mitä kieltä puhuivat (siitä on vain löysiä epäilyksiä). Samat sanat kuten rauda tarkoittavat surua ja punahehkua. Germaanikielten tavalliset punainen-sanat röd, rot, red ovat vasarakirveslainoja. Balttikielten alkuperäisiä punainen-sanoja ovat mm. wormyan/urminan ja sarkans. Suomen punainen on alun perin tarkoittanut punaisia hiuksia, mikä antaa aiheen olettaa, että sellaiset olivat tavalliset kampakeraamikoilla samoin kuin esimerkiksi komi-kansalla.

IK: ” Balttitulokkaat perustivat tarunhohtoisen Vienanmeren Bjarmian, joka kukoisti kaupallaan ja maanviljelyllä 2000 – 1200 vuotta sitten, kunnes noin 800 jKr. ilmaston kylmenemisen takia Bjarmia hajosi. Heidän jumalansa Jomal kertoo heidän balttimytologiasta. ”

RK: Jomal voi yhtä hyvin olla kampakeraamista perua. Mutta se esiin- tyy myös latviassa ja skalvissa, mm. Jumne eli Jomsborg. Bjarmit olivat permiläisiä.

IK: ” Suomalaisen sukunimistön läpikäyminen osoitti, että parituhatta suomalaista sukunimeä on nimen taustaosalta balttiperua, osa on jo parintuhannen vuoden takaisia tulokkaita. Mutta suurin osa nimistä on balttiperua myöhäisemmmän muuton mukana. Esimerkiksi Suomen toiseksi yleisin sukunimi Korhonen kertoo pellonjumala Korhoa palvoneista balttipakanoista.

RK: Pellonjumala oli Curche. Korhonen voi tulla muutakin kautta, esi- merkiksi korkeaan (pitkään) ja karkeaan / karheaan liittyen, balttia yhta kaikki, ettei sen puoleen.

IK: ” Laaja Kemppaisten balttisuku Sotkamon asuttajina sai nimensä laukuissa kantamistaan tulitauloista (kempa). ”

RK: ” Kémpė [kämpee] = kääpä, latviaksi piepe. Kempelekin on Kääpälä. Saamen hylkeen etukäpälä gaeppel voi hyvin tulla tasan samasta sama

IK: ” Kun Saksan ristiritarit verisellä kansanmurhalla 1200-luvulla valta- sivat Itä-Preussin (Vähä-Liettuan, T.) ja Liivinmaan, suuri osa heimojen väestä ei antautunut eikä alistunut. Vanhat kronikat kertovat asukkaitten joukkopaosta. Kovimmat soturiruhtinaat ja varakkaimmat kauppiaat nousivat turgine-kauppaveneisiinsä ja suuntasivat pohjoiseen tänne entisille kauppa- ja eräsijoilleen. Kun pakolaisina mukana tuli suuria joukkoja liiviläisiä, vaih- toivat muutkin tulokkaat kohta kielensä heidän suomenkieleensä. ”

RK: Liiviläiset eivät puhuneet suomea, mutta suomessa on paljon liivi-lainoja – ja liiviläisiä paikannimiä, samoin Karjalassa, mm. ”Maininkijärvi” Aldoga > Ladoga > Laatokka, Õnega / Ääninen (Äńńi), Ilmen = ”Ylimenojärvi” (sieltä pääsi kiertämään laivalla Baltian ympäri, jne.

IK: ” Mutta heidän vanhan kielensä perua on myös maannimi Suomi. ”

RK: Kyllä, joskin noita tapahtumia paljon aikasempana ajankohtana.

IK: ” Kun nuo purjehtijat Viron Hiidenmaan vesillä ottivat suunnan luotee- seen purjehtiakseen Turkuun ja myös edelleen pohjan perille, oli suuntana heidän kielessään luoteinen – ’suominis’ yhtenä luoteisen nimityksistä. ”

RK: Hiisikin on vääeennty muka persermaanoseksi, MITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE. KOSKA SE TAIPUU NS. VANHALLA KAAVALLA, JOLLA EI YKSIKÄÄN – KOROSTAN EI YKSIKÄÄN KERMAAILAINA TAIVU!

KAIKKI Koivulehdon päinvastaiset väännöt on osoitettu väärennöksiksi.

IK: ” On suuri puute, että viralliset historian tutkijat eivät osaa kertoa näistä balttinimistöistä ja meidän suomalaisten balttigeeneistämme yhtään mitään. ”

Kyllä se korjataan.

Kybersota- ja tekoäly-ketkut myyvät Suomeen hävittäjää, jota puolustusministeri Shanahan sanoo ”täydeksi romuksi”!

Mielipiteet tekoälystä menevät ristiin:

Tässä esimerkiksi USA:n uuden puolustusministeri Shanahanin mukaan ” F-35 on ”täysi romu” (”polnaja hren” = piparjuuri, pippurijuuri, juuripip- puri, sitä pantiin ennen mm. Latviasa sitä enemmän mitä huonompaa ja pahemman makuista  ruoka muuten(kin) oli), eikä Lockheed-Martin tiedä, miten tehdä uuden (5.) polven hävittäjä. ”

https://www.gazeta.ru/army/2019/01/10/12122941.shtml?fbclid=IwAR0fe1RYFJqRKrErYCSq-m5WD9u_EAy4Fc9wRGZk9fcn3yxwvOvAhmz3Xjk

” «Полная хрень»: как в Пентагоне ругают истребитель F-35 Врио главы Пентагона нецензурно высказался об истребителе F-35

Иван Жуковский 10.01.2019, 09:22

Täällä taas kyseistä romua esittelläänehdottomana välttämättämyy- ten’ Suomen ameijalle juuri sen ”lyömättömiin tekoälyominaisuuksiin” vedoten:

https://yle.fi/uutiset/3-10552743?utm_source=facebook-share&utm_medium=social&fbclid=IwAR38X9bCzf9zYgOeQgIVbDcvfJNpd9yS28lfbw_V3JqAqlfBcrDF-FJKL44

Tekoäly voittaisi jo nyt ihmisen oikeassa sodassa – ja sen ymmärtä- minen on olennaista, kun Suomi tekee päätöksen historiallisesta hävittäjähankinnasta

Hävittäjät ovat puolustusteollisuuden terävintä huipputeknologiaa.

Tero Keränen:

5.1.2019 klo 13:54

Suomi valmistautuu tekemään kaikkien aikojen suurimman puolustus- tarvikediilinsä,kun se päättää reilun parin vuoden päästä 64 uuden hävittäjän hankinnasta.

Taustaa

Suomi saa ensimmäiset tarjoukset hävittäjistä tammikuun loppupuolella.

Hävittäjähankinnasta on tulossa yksi keskeisistä aiheista kevään eduskuntavaaleissa.

Jutun kirjoittaja on osallistunut Ylen kustantamana tutustumismatkaan Saabin tehtaille Ruotsissa. Lisäksi tutustumismatkoja ovat tarjonneet F-35:n valmistaja Yhdysvaltoihin ja Eurofighterin valmistaja koneen käyttäjämaihin.

Jutun kirjoittaja ei ole minkään poliittisen puolueen jäsen. Hän on seurannut Puolustusvoimien toimintaa yli kaksi vuosikymmentä.

Maanpuolustuksen kannalta edessä on ratkaiseva päätös, sillä ilmavoi- mien merkitys kasvaa jatkuvasti. Ilma-aseen merkitys valkeni viimeis- tään vuoden 1991 Persianlahden sodassa, kun liittouman ilmavoimat tekivät tarkkoja iskuja jo ensimmäisten minuuttien ja tuntien aikana.

Irak lamautettiin strategisilla iskuilla, joissa häivehävittäjillä oli suuri merkitys.

Ei siis ihme, että hävittäjäkauppa otetaan Suomessa tosissaan. Jyväs- kylän yliopiston kyberturvallisuuden professori, eversti evp. ja Maan-puolustuskorkeakoulun dosentti Martti Lehto siteeraa Tuleva sota -kirjassa yhdysvaltalaista everstiä John Wardenia:

”Yksikään ilmaylivoimaa hallussaan pitävä valtio ei ole hävinnyt sotaa, ja sotilaallista voittoa on poikkeuksetta edeltänyt ilmaylivoiman saavuttaminen”.

Tämä tarkoittaa sitä, että pienellä maalla – kuten Suomella – ei ole varaa virheinvestointiin.

Martti Lehto, Jyväskylän yliopisto

… Tiedon määrä ylittää ihmisen kyvyt

Hävittäjän hankinnasta vastaava puolustusministeriö on linjannut, että Suomi ei osta hävittäjää vaan järjestelmän. ”

T.:  Systeemin, tämä on sinänsä selvää. Termi systeemi on tässä mieles- sä. Termi on peräisinio venäjästä,mm. ohjuspuolutussysteemeistä, jollaisina paketteina niitä mm. myydäänkin.

” … Edelleen: sana (ja käsite) SYSTEEMI (sistema, system), tarkoittaa varsinkin venäjässä TOIMINNALLISTA JÄRJESTELMÄÄ, kokonaisuu- tena ohjautuvaa ja ohjattua systeemiä. Esimerkiksi ne ohjukset MYYDÄÄNKIN SYSTEEMEINÄ (eikä minään pinotavarana). Voidaan myös sanoa, että ”systeemissä” jotakin vaikka teknistä kokonaisuutta TARKASTELLAAN TUOLLAISENA, kun taas esimerkiksi KOMPLEKSISSA sellaista tarkastellaa enempi ”laitteiden pinona”, esimerkiksi kaikki telarivaunun vehkeet, vaikka kompleksi on yleensä paljon yksinkertaisempi kuin systeemi. (KOMPLEKTI, esimerkiksi ohjus, on sitten yksi vehje, jossa on vaihtoehtoisia osia.) DSB:n raportissa pitäisi olla ”The oldest (version) of the missile systems (KUB)… ”

TK: ” Tästä jutusta voit lukea tarkempaa vertailua Suomeen ehdolla olevista hävittäjämalleista. Tämän jutun lopussa esitellään puolestaan hävittäjäkauppojen tämänhetkistä tilannetta Euroopassa.

Hiukan oikoen järjestelmällä tarkoitetaan sitä, että hävittäjien pitää pystyä jakamaan tietoa vihollisesta keskenään ja samalla välittämään sitä maa- ja merivoimille. ”

T. : ”Systeemillä”!

TK: ” Lisäksi niiden täytyy pystyä häiritsemään vihollisen tutkia, tuhoa- maan maahan tunkeutuvat viholliskoneet ja ohjukset sekä kyettävä iskemään syvälle vihollisen selustaan.

Toisin sanoen koneen nopeus ei enää ole yksistään ratkaiseva, vaan se nopeus, millä tietoa käsitellään ja analysoidaan. Martti Lehdon mukaan tällöin kyse on koko systeemin nopeudesta. ”

T.: Lehto soaa käyttäätermejä, toimittaja ei.

TK: Käytännössä tietoa tulee kuitenkin hävittäjän ohjaajalle niin paljon ja niin nopeasti, että tämä ei joka tilanteessa siitä yksin selviä. Hänelle tarvitaan avustaja vaikka viime kädessä päätöksen tekeekin ihminen.

Avustaja voisi olla eräänlainen J.A.R.V.I.S., siis supersankari Iron Manin persoonallinen tekoäly, kuten Martti Lehto asian kuvaa.

– Tekoäly kykenee nopeasti analysoimaan ja kertomaan ohjaajalle, miltä homma näyttää. Siitä tulee aktiivinen avustaja ja tuki kuskille.

Lehto lienee oikeassa, sillä tekoälystä tulee vääjäämättä osa tulevai- suuden sotakalustoa. Samalla tavalla, kun tekoäly on voittanut ihmisen shakissa ja muissa peleissä vuodesta 1996 alkaen, se voittaa lopulta ihmisen oikeassa sodassakin. ”
T. : Kyseessä ei ole AITO TEKOÄLY vaan havaintojen esikäsittely. Se voi tedä myös karmeita virheitä. Lopullinen päätös on sotilaalla.

TK: ” Tekoäly ei pelkästään analysoi uutta tietoa vaan vertaa sitä aiemmin kerättyyn tiedustelutietoon ja erottelee olennaisen epäolennaisesta.

Taannoisessa esitelmässään Air Power Conference 2018:ssa lokakuussa Martti Lehto esitteli simulaatiota, jossa kokenut taistelulentäjä, eversti Gene Lee kilpaili ALPHA-nimistä tekoälyä vastaan ilmataisteluissa. Vaatimattomaan tietokoneeseen asennettu tekoälyohjelma voitti Leen joka ikisessä yhteenotossa.

Mikko Airikka | Yle

… Eri kysymys onkin sitten se, miten käy, kun tekoäly ottaa mittaa toisesta tekoälystä. Venäjä on jo ilmoittanut kehittävänsä tekoälyyn perustuvaa ohjusta, joka osaa itse valita maalinsa. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on vastaavia hankkeita.

Muutenkin uusien koneiden ohjaaminen ilman softan, siis tietokoneohjel- mien, apua olisi mahdotonta. Kun vuonna 1970 tietokoneohjelmat hoitivat amerikkalaisen F-111 hävittäjän toiminnoista 20 prosenttia, vastaava luku kolmekymmentä vuotta myöhemmin F-22 koneessa oli jo 80 prosenttia.

Tekoäly ja digitaalinen osaaminen näkyy kaiken kaikkiaan hävittäjäkau- passa, kuten myös Merivoimien Laivue 2020 -hankkeessa.

Yllä oleva grafiikka kuvaa, mihin kaikkeen uuden hävittäjän vähintään täytyy kyetä.

Maanpuolustus tarvitsee tekoälyä

Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat määritelleet, että hävittäjähank-keessa asetetaan vaatimuksia suoralle ja epäsuoralle teolliselle yhteistyölle myyjämaan kanssa. Teollisen yhteistyön arvo on vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta.

Epäsuora teollinen yhteistyö ei välttämättä liity suoraan hankittaviin järjestelmiin, mutta yhteistyön täytyy olla maanpuolustuksen kannalta tärkeää.

Painopistealueiden kärjessä ovat, kuinka ollakaan, kyberosaaminen ja tekoäly.

Myös puolustushankintojen ulkopuolella viritellään hävittäjähankinnan kylkiäisenä kaupallista yhteistyötä. EK:n ja Business Finlandin tavoitteena on edistää innovaatioiden vientiä ja investointeja Suomeen.

Tämänkin listan kärjessä ovat tekoäly ja muun muassa meriteollisuuteen liittyvät autonomiset järjestelmät. Ensimmäinen markkinointimatka tehdään tammikuussa Yhdysvaltoihin.

Mitä sitten tekoäly on maanpuolustuksessa? Määrittely on hankalaa, mutta viime kädessä se liittyy tiedon käsittelyyn, sanoo puolustus- ministeriön tutkimusjohtaja, professori Pekka Appelqvist. Aivan kuten siviilipuolella, myös puolustuksessa pyritään tietotekniikan avulla verkostoihin.

– Kaikki mahdolliset taistelukentän sensorit ja muut datalähteet keräävät tietoa ja niistä jalostetaan tilannekuvaa.

Tekoäly ei tunge kaikkialle sotavälineisiin vaan keskimäärin aseet ovat varsin perinteistä teknologiaa. Vain pieni osa aseistuksesta on niin korkeaa osaamista, että siviipuolella sitä ei ole vielä saavutettu.

– Ilman muuta hävittäjät edustavat terävintä kärkeä.

Toinen puoli tekoälystä on lisääntyvä koneautomaatio. Aseista tulee yhä omatoimisempia, mikä ei Appelqvistin mukaan tarkoita ihmisen jäämistä sivurooliin, sillä tekoäly ratkoo ihmisen sille antamia tehtäviä.

– Ihminen on merkittävässä roolissa mutta esimerkiksi nopeuteen liitty- vissä tehtävissä kone ikään kuin ehdottelee ratkaisumalleja ja niiden pohjalta ihminen päättää asioita.

Tämä ketku yrittää yhä myydä ”täyttä romua ja paskaa” USA:n puolustusminiteriön mukaan:

Bryan Crutchfield, kuvaHenrietta Hassinen / Yle

… jatkuu:

” … Enää ei turvata pelkästään omaa ilmatilaa

Vielä yhdeksänkymmentäluvulla ajateltiin, että hävittäjien tehtävä on pystyä pitämään oman maan ilmatila hallussa. Sittemmin ajattelu on muuttunut.

Nyt hävittäjän täytyy pystyä vaikuttamaan pitkälle vihollismaahan stra-tegisten kohteiden tuhoamiseksi. Tätä varten Suomeenkin on hankittu lähes 400 kilometrin päähän kantavia JASSM-risteilyohjuksia. Lehto pitää Yhdysvaltojen myöntämää myyntilupaa merkittävänä, sillä ohjusta ei ole myyty edes kaikkiin Nato-maihin.

JASSM-risteilyohjuksia tai muitakaan nyt käytössä olevia aseita ei välttä-mättä saa asentaa kaikkiin Suomeen ehdolla oleviin hävittäjiin, mikä voi Lehdon mukaan painaa koneen valinnassa.

Hävittäjien toimintakykyyn vaikuttavat merkittävästi myös niiden häive-ominaisuudet ja mahdollisuudet ilmatankkaukseen. Näiden avulla voidaan nopeasti siirtää sodan painopistettä paikasta toiseen.

Viidennen sukupolven amerikkalainen F-35 Lightning on häiveominaisuuk-siltaan paras. Häivettä on lisätty piilottamalla aseistusta koneen rungon sisään.

Lehto pitää häivettä hyvänä ominaisuutena, koska sen avulla kone voi tunkeutua vihollisen alueelle, mutta sen toimivuus tulevaisuudessa on epävarmaa.

– Ei se mikään hopealuoti ole, sillä tulevaisuudessa kehitään uusia matalan taajuuden tutkia ja sensoreita.

Lehto arvioi, että lähes jokainen merkittävä kohde pinnalla ja pinnan alla voidaan havaita, sillä kaikesta jää jonkinlainen jälki.

Ilmatankkaus on niin ikään välttämätön ominaisuus. Joidenkin hävittä- jien tankkaaminen onnistuu toisesta hävittäjästä eli ilmaan ei tarvita suurta ilmatankkauskonetta.

Yksi vaihtoehto toimintasäteen kasvattamiseksi on häiritä vihollisen tie-dustelua ja tutkia. Kaikissa koneissa ominaisuus on sisään rakennettuna tai se hoidetaan erillisellä koneella, kuten tekee amerikkalaisen Boeingin Growler.

Growler on elektroniseen sodankäyntiin ja tutkahäirintään erikoistunut aseistettu hävittäjä. Sitä ei ole vielä myyty Eurooppaan, mutta myynti- lupa saattaa tulla Suomeen ja Saksaan, mahdollisesti myös Puolaan, sanoo Boeingin myyntijohtaja Bryan Crutchfield.

– Growler pystyy häiritsemään vihollisen tutkia kaikilla taajuuksilla, Chrutchfield sanoo.
Crutchfield ei ota kantaa siihen, kuinka monta Growleria Suomi tarvit- sisi mutta jos esimerkkiä haetaan Yhdysvaltain laivaston tukialuslennostosta, määrä voisi olla mitä tahansa 7–16 väliltä.

Tietoja ei vaihdeta, mutta naapuriin voi vilkuilla

Lähivuosina Euroopan maista uusia hävittäjiä tilaavat tai ovat jo tilan- neet ainakin Saksa, Sveitsi, Puola, Espanja, Turkki, Tanska, Norja, Slovakia, Serbia, Bulgaria, Belgia, Kroatia, Hollanti, Britannia. Osa näistä maista tekee päätöksensä samoihin aikoihin Suomen kanssa.

Muualla maailmassa kauppoja pohtivat Kanada, Intia, Singapore sekä monet Persianlahden maat. Japani on jo päättänyt ostaa yli 140 kappaletta F-35 -hävittäjiä

Kysyntää ja myyntimiehiä siis riittää, mutta jokainen tekee omat ratkai- sunsa. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajan Lauri Purasen mukaan maat eivät saa vaihtaa tarjouskilpailuissa saatuja tietoja keskenään.

Useimmissa maissa ehdolla ovat samat hävittäjät kuin Suomessa. Viime-aikaisten kauppojen menestyjä on ollut amerikkalainen Locheed Martinin F-35 Lightning. Pentti Perttulan syksyllä julkaistussa kirjassa Paras hävittäjä Suomella todetaan, että kaikissa ehdokkaissa on paremmat sensorit kuin nykyisessä Hornetissa, ja jokaisessa koneessa on tehokas AESA-tutka.

Euroopan osalta myyntitilastoja kannattaa tarkastella hieman tarkemmin.

Onko F-35 ottanut Euroopassa paalupaikan?

F-35 on amerikkalaisen Lockheed Martinin uusi viidennen sukupolven häivehävittäjä.

Konetta on tilattu 13 maahan,joista 9 on ollut mukana kehitysohjelmassa alusta pitäen. Alustavia tai sitovia tilauksia on noin 3 000. Euroopan maista F-35:n ovat päätyneet kokonaan tai osaksi ilmavoimia Belgia, Norja, Tanska, Britannia, Italia, Hollanti ja Turkki. Turkin osalta tilanne on kuitenkin toistaiseksi epäselvä.

Monet koneen valinneista maista ovat korvanneet sillä Locheed Martinin F-16 hävittäjän eli nämä maat pysyvät saman valmistajan asiakkaina.

F-35 on ehdolla myös ainakin Singaporeen, Saksaan, Puolaan, Espanjaan ja Kanadaan.

Koneen myyntiä Euroopassa saattaa jarruttaa Saksan ja Ranskan suunni- telma kehittää sille kilpaileva viidennen sukupolven hävittäjä. Myös Espanja aikoo osallistua hankkeeseen.

Helsingin Yliopiston ja Hesarin hölynpölymaakareiden HUUHARIjahti…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/01/puoskaritieteilijoiden-tekopyha-vastaisku-huuhaalle

Puoskaritieteilijöillä en tarkoita näitä kolmea erityisesti, vaikka vaan Hel- singin yliopistoa ja Hesaria yleensä. Mutta tässäkin tuuleteltiiin vanhoja paskoja, mm. että muka ”Stalin olisi pakottanut uskomaan hankittujen ominaisuuksien periytymiseen”.

Otetaan kuitenkin kaikkein ensimmäiseksi muistin virkistämiseksi HESARIN tiedesivu 26.10. 2001:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/95018

HELSINGIN SANOMAT suuntautuu Suomen tieteen tuhoamiseen!

RK, 10/27/2002 1:23:38 AM, 95018

Helsigin sanomien ”Tiede” on viimeisten parin vuoden ajan käyttänyt tätä tiede-sanaa sosiobiologiaksi kutsutun,hyönteistitelijä Edward O. Wilsonin lanseeraaman hölynpöly-yhteiskuntateorian synonyyminä. Teoria on saman ”synnynnäiselle persoonallisuudelle” perustuvan ideo- logian variantti kuin Adolf Hitlerin rotuopit. Hesari on vaiennut kuin muuri siitä, että kaikki ”todisteet” synnynnäiselle tiedolle, joita esimer- kiksi Steven Pinker (ja oikeastaan aika pitkälle pelkästään hän, muut ovat vain spekuloineet, myös Wilson itse) on ositettu vääriksi. Muu kuin sosiobiologistinen humanistinen tutkimus on leimattu hölynpölyksi.

Sen sijaan että oisivat osoittaneet oppinsa luonnontietellisin keinoin oikeaksi, sosio-biologistit ovat vaatineet, että MUIDEN olisi osoitet- tava kaikki heidän keskenään ristiriitaiset tuhannet spekulaationsa VÄÄRIKSI, tai muuten kysessä on muka ”POLIITTINEN hyökkäys tiedettä vastaan”.

Pohjanoteeraus oli Sosiogiologia-sivu 26.10.02,ja sitä edellinen pohja- noteeraus oli Osmo Tammisalon arvostelu Wilsonin hölynpölykirjasta Konsilienssi (con-sci-lie-nce), joka voitaisiiin noin niinkuin lonkalta ”suomentaa” luovasti joko valetiedon yhtenäisyydeksi tai tiedon valeyhtenäisyydeksi …)

Sivun varsinainen sanoma on lainaus Wilsnolta sinun keskiöön sijoitetussa harvalla painetussa kuvatekstissä:

Wilson: ”Fysiologiasta ja evoluutiosta kinnostunut biologi käsittää, että itsetuntemusta säätelevät ja muokkaavat aivoissa hypothalamus ja lim- binen järjestelmä. Niistä tulvivat tietoisuuteemme kaikki emootiot: viha, rakkaus, syyllisyys, pelko ja muut, joista filosofit etsivät intuitiivisia kriteereitä hyvälle ja pahalle.

Meidän täytyy välttämättä kysyä, miten syntyivät hypothalamus ja limbinen järjestelmä. Ne kehittyivät luonnonvalinnan kautta.

Tästä yksinkertaisesta biologisesta väittämästä lähtien on mahdollista selittää ettiikka ja sitä pohtivat filosofit, ehkä jopa tieto-oppi ja ja tieto-oppineet, juuriaan myöten.”

Wilsonin ensimmäisessä kappalessa ei ole oikeastaan sanaakaan totta: Ei ole mitenkään selvää, että nuo aivojen osat olivat jokin ”itsetunte- muksen” (tietoisuuden?) ydin tai mekanismi, emootiot eivät ole ”synnynnäistä tietoa”, päin vastoin ne ovat osa ehdollistumisen mekanismia, eivätkä filosofit etsi hyvälle ja pahalle ”intuitiivisia kriteereitä” (SOSIOBIOLOGISTI”filosofeja” tietysti lukuun ottamatta!)

Toinen kappale on trivialitetti.

Ja kolmas kappale tieto-opin jaoppineidenkin ”selittämisestä” on se haistapas-kantieteen varsinainen ohjelmajulistus, jossa sosiobiologisti- ”tieteilijä” muka tietää kaikkein parhaiten, mitä kaikki MUUT ”todella” ajattelevat…

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER6

Tähän juttuun sisältyy yksi tiedonjyvänenkin, suoranainen TUTKIMUSTULOS. Segerstråle toteaa:

Segerstråle itse asiassa epäilee,että Lewontin ja Gould halusivat käyt- tää sosiobio-logian poliittisia ulottuvuuksia Troijan hevosena päästäkseen horjuttamaan evoluu-tiotutkimuksen hallitsevaa paradigmaa. He olisivat valtavirrasta poiketen halunneet korostaa luonnonvalinnan sijasta muita tekijöitä.”

Aivan ilmeisesti juuri näin on asian laita, mutta se ei tarkoita, etteivätkö herrat olisi ansiokkaasti kumonneet hölynpölybiologiaa. He kuitenkin pysyivät tiukasti biologian raameissa,eivätkä minun tietääkseni esimerkiksi ikinä varsinaisesti vedonneet (ainakaan) Vygotskin kielelliseen ajatteluteoriaan (jonka he marxilaisina varmasti tunsivat), vaan siihen että ”synnynnäinen tieto” olisi biologisesti vahingollista oppimisen esteenä, ja siihen, että evoluutio ei tosiassa kulkenut edullisen geenin vähittäisen yleistymisen tietä, vaan muita teitä. Heidän havaintonsa ovat ihan viime päivinä saaneet molekyylibiologista vahvistusta (ns. puskuroituminen mutaatioita vastaan ns. lämpöshokki- proteiinien vaikutuksesta,ja vastaavasti puskuroituneiden ominaisuuk-sien äkkinänen ilmaantuminen makromutaationa (joka voi olla myös aiemman raken-teen palauttava). Noista biologian todellisista edistyaskeleista meikäläinen lehdistö vaikenee tietysti kuin muuri.

Gould ja Lewontin olivat nimeomaan wilsonilaisen hölynpölybiologian vastustajia biologiatieteen metodologian metodisista lähtökohdista, eivät välttämättä niinkään kaiken mahdollisen biologisoinnin vastustajia yhteiskunnallisen ajatteluteorian lähtökohdista.

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20021026ER7

”Kirjan vastaanotto oli kaksijakoinen. Toisessa leirissä olivat ne, jotka pitivät Wilsonin ajatuksia tieteellisenä läpimurtona ja onnistuneena paradigmanvaihtona.”

RK: MITÄÄN PRADIGMANVAIHTOA ei TIETEESSÄ tapahtunut yhtään kissään. Mutta tuosta kuvastuu se UNELMA mitä biologistit ajavat takaa…

”Vastakkaisen leirin mukaan Wilsonin teorialta puuttui tieteellinen pohja. Monet arvostelijat katsoivat, ettei Wilsonin villeistä spekulaatioista ollut kuin kivenheitto nat-sien vulgääridarvinismiin ja rodunjalostamispuuhiin. Wilsonin asiaa ei edistänyt se, että natsit käyttivät samaa termiä, Sozialbiologie,omasta yhteiskuntainnovaatiostaan. Vaikka Wilson itse vakuutti päinvastaista, yleinen tuomio hänestä oli: vaarallinen yhteiskunnallinen konservatiivi.”

RK: Minä vaan kysyn, että kuinka moni lopulta koskaan piti Hitleriä nimenomaan konservatiivina?

” Marxilaiset kriitikot, kuten Lewontin ja Gould, eivät tutkineet sosiobio- logian johto-päätöksiä tieteellisinä hypoteeseina, todellisuutta koske- vina testattavina väitteinä. He keskittyivät niiden poliittis-moraalisiin seuraamuksiin.”

RK> EI HEILLÄ OLLUT VELVOLLISUUTTA niitä ”villejä spekulaatioita” KUMOTA, vaan ESITTÄJÄLLÄ OLI VELVOLLISUUS NE TODISTAA!

Ja varsinainen tieteellisen perikadon tunnustus Wilsonilta

Wilsonin ajattelua luonnehtii voimakas instrumentalismi: tieteellisen teorian pätevyy-den mitta on se, kuinka hyvin sitä voidaan käyttää ilmiöiden ennustamisessa. Siitä, kuvaako teoria todellisuutta sellaisena kuin se on, ei tarvitse välittää.

Eli teorian ei Wilsonin mukaan tarvitsekaan olla totta, kunhan se vain en- nustaa sopi-via! Jos se ei kuvaa todellisuutta oikein,se ei ennustakaan oikein paitsi joskus vahin- gossa! Ja mille tahansa voidaan antaa mikä tahansa selitys, kunhan vain tiedetään, miten jokin ilmi; taoahtuu; esimerkiksi tietyllä tavalla epittavalle asia falski mukansGEENIselitys! Nyt alkaa tosiaan valjeta!

http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20011215ER14

Edellinen pohjat

http://www.psych.ucsb.edu/research/cep/primer.html

Jutun monet sanak´´nteet juontavat t´´lt´:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=75524

Ja hieman vanhaa anlyysi´

Hesarin ohjelma on Suomen tieteen tuhon ohjelma. Tavallisella lukijalla ei ole mah-dollisuus petkutusta ja vyörytystä vastaan puolustautua, paitsi olemalla lukematta Hesaria.

EI TARVITSE SITTEN JANNE VIRKKUNEN MEIDÄN TALOUDEN OSOIT- TEESEEN TUOTA FASISTILÄPYSKÄÄ TIPUTTAA! PITÄKÄÄ TILAUSMAK- SU HYVÄNÄNNE, KYLLÄ MINÄ TILATESSANI TIESIN, MITÄ TULEMANPITÄÄ!

RK

Pannaan pari muuta ”valittua” suurpierua linkkinä HY:n tuotoksiin:

Europuoskaritiedettä Suomen tieteen huippuyksikössä? (KÄ 2004)

Helsingin yo julisti v. 2002 ”ehdollistumisen pätemättömäksi”…

Helsingin yo julisti v. 2002 ”ehdollistumisen pätemättömäksi”

http://www.tieteessatapahtuu.fi/031/Raatikainen.pdf

Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Panu Raatikainen, Tutkijakollegium, Helsingin yliopisto

Juhlapuhe Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaat- tis-luonnon-tieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15. marraskuuta 2002

Yliopistoissa pitää tuottaa totuutta eikä vain ”rakastaa” sitä…

ILkka Niinilluoto, 70, ”totuuden petollinen rakastaja”, johti organisaationsa tuottamaan pääasiassa paskaa.

” 70 vuotta: Ilkka Niiniluoto uskoo yhä vain järjen voittoon

Mutä sitten erityisesti Trumpiin ja hänen ”tieteelllisiin vastustajiinsa” tulee:

Höpsähtäneet, väärässä olevat ja haistapaskantieteilijät ärähtivät Donald Trumpia ja Brexitiä vastaan…

Richard Dawkins and Other Prominent Scientists React to Trump’s Win

https://www.scientificamerican.com/article/richard-dawkins-and-other-prominent-scientists-react-to-trump-rsquo-s-win/

What the election results mean for science, in gut responses from Scientific American’s Board of Advisers

Ja sitten tähän ”uuteen ryhdistäytymiseen”…

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959266.html

Nyt tulee vastaisku huuhaalle – Kolme eri sukupolven tutkijaa kertoo HS:lle, miten trumpilainen nettikeskustelu ja harhaanjohtavat poliitikot kampataan

Tieteilijät ovat saaneet tarpeekseen ja haluavat käydä puolus-tusasemista hyökkäykseen vääriä uskomuksia ja suoria valheita sekä propagandaa vastaan. HS kysyi kolmen eri sukupolven tutkijoilta, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. Keskustelu jatkuu tällä viikolla Tieteen päivillä.

HYHUUHAA06668d1f1386476186729b4304a3f3d9

 

Haistapaskantieteen myöyäilijäöt ja suopjelijat pällistelee … mokomat- kin saatanat! Haistapaskntiede rinnastuu kansainvälisesti joukkomurhaan, rikokseen ihmiskuntaa vastaan. Turha yrittää kieroilla!

Professori Kari Enqvist, entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila ja tutkijatohtori Johanna Vuorelma valmiina taas harhautukseen Helsingin yliopiston päärakennuksen edessä. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Vuorelma on kovasti ollut joka paikassa tapeetillla…

”Olen huolestuneena seurannut ’huuhaa’-tiedon leviämistä. Poliitikot voivat tietee-seen vedoten puhua mitä hyvänsä,vaikkei heidän sanomallaan olisi tekemistä tie-teen kanssa. Tiede on ollut puolustuskannalla, mutta nyt pitää ryhtyä hyökkäykseen!”

Näin kirjoitti HS:n kulttuuritoimitukselle sähköpostissaan Helsingin yli- opiston entinen rehtori ja kansleri Risto Ihamuotila, 80, ja antoi inspi- raation keskusteluun, jonka HS järjestää kolmen eri sukupolven tutkijan kanssa Tieteen päivien alla Helsingin yliopiston päärakennuksessa.

Ihamuotila pohjustaa: ”Tieteen kriteerejä ovat objektiivisuus, kriittisyys, itseään korjaavuus ja auto­nomisuus, mitä ei aina ymmärretä.”

Hän muistuttaa, kuinka kirkko vastusti Galileo Galilein tietoa siitä, että aurinko ei kier-rä maapalloa ja Darwinin evoluutioteoriaa. Stalin painosti tiedemiehiä ”todistamaan”, että hankitut ominaisuudet periytyvät ja Hitlerillä oli epätieteelliset kriteerit esimerkiksi rodunjalostuksessa.”

ENQVIST ON MYÖS JAUHANUT KIRJOISSAAN TUOTA VALETTA – JA VIE- LÄPÄ MUKA ”UUSLAMARKISTISTA SOSIOBIOLOGISMIA NL:N TIETEEN IDEOLOGIANA”…

TÄSSÄ ON STALININ KOOTUT!

HERRAT OVAT HYVÄT JA HAKEVAT SIELTÄ KOHDAT, JOISSA STALIN VAATII (SAATI PAKOTTAA) USKOMAAN HANKITTUJEN OMINAISUUKSIEN PERIYTYMISEEN!!!

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/collected/volume1/index.htm

HS: ” Osa nykypoliitikoista Donald Trumpin tapaan kyseenalaistaa ihmi- sen toimien osuuden ilmastonmuutoksen, vaikka Ihamuotila vetoaa tiedeyhteisön laajaan yhteisymmärrykseen asiasta.

”Tiede tarjoaa tutkituinta saatavissa olevaa nykytietoa ja kehittyy jat- kuvasti. Newtonin painovoimalaki oli edistysaskel, vaikka Einsteinin suhteellisuusteoria osoitti, että se ei ole aivan näin, ja kvanttiteoria voi puolestaan kyseenalaistaa osan suhteellisuusteoriasta”, hän kertaa.

Asiat sotkeentuvat Ihamuotilan mukaan varsinkin ”somessa” eli jättiyri- tysten tietojenkeruualustoilla, joita on kutsuttu ”sosiaaliseksi me­diak­si”.

”Siellä liikkuu epätieteellisiä käsityksiä rokotuksista ja muista aiheista. Pi- täisikö tieteellä olla hyökkäysjoukkoja, jotka ryhtyvät heti vastarintaan, kun tulee virheellisiä väittämiä?”

HM. TITEELLÄ ON HYÖKKÄYSJOUKKOJA: ESIMERKIKSI MINÄ!!!

HYEnqvistb26abb786f3b432f9e80878883848bb

Kosmo­logian professori Kari Enqvist, 64, on valmis taistoon, vaikka ”taistelu­suunnitelmaa ei vielä ole eikä hyökkäyslinjoja vedetty”.

Kari Enqvist (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
”Tiedettä puolustavat näkökannat tarvitsevat enemmän kärjekkyyttä”, hän julistaa.

”Jos julkisessa keskustelussa esitetään valheita, tieteilijän on todettava entistä suorempaan, että tämä on täyttä huuhaata nykytiedon valossa.”

Enqvistin mukaan ”trumpilainen Twitter-todellisuus” uhkaa jyrätä sivistyneen keskustelun.

”Sellaisessakin maailmassa täytyy pärjätä. Meidän täytyy olla aggressiivisempia, kun kaikki muutkin ovat.”

Enqvist suomii myös joidenkin televisiokeskustelujen ”väärää balanssia”.

”Kutsutaan vastakkain koululääketieteen edustaja ja huuhaa-tyyppi, ikään kuin nämä olisivat vaakakupeissa tasapainoiset. Halutaan jännitettä ja gladi-aattorikamppailuja eikä selvittää totuutta, mikä vaatisi pitkällisempää argumentointia kuin mitä tv-julkisuudessa yhdelle aiheelle annetaan.”

Koululääketieteen saralla hyökkäykseen on jo käytykin.Yksi esimerkki on asiantuntijoiden laajat kommentit Lääkkeetön elämä -kirjan epätark- kuuksista HS:n sunnuntaitoimituksen laajassa artikkelissa, joka löytyy tämän linkin takaa.

Tieteen ja päättäjien suhde on jännitteinen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) puhui esimerkiksi ”kaiken maailman dosenteista” vuonna 2015.

”Se on väärä mielikuva tieteestä. Nykyisin on paineita rajoittaa tutki- musta taloudellisin hyötynäkökohdin ja poliitikkojen näkemyksien suhteen.”

Toisinkin on ollut. Perustutkimusta on ymmärretty. Uusiin tietoihin esimer-kiksi alkuräjähdyksestä liittyy ”prestiisiä”, jonka poliitikotkin voivat ymmärtää, sanoo Enqvist.

”Suomi liittyi Cerniin [Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen] parin silloisen vahvan ministerin ansiosta.”

Enqvistin mukaan tiedeyhteisön on puolustettava ensisijaista tehtäväänsä. Se on ”tuottaa sivistystä”.

”Kaikki muu on spin offia. Ei pidä pyydellä anteeksi perustutkimusta eikä perus-tella sitä vain niin, että joku härpäke toimii nyt tehokkaammin tai jokin lääke tulee perustutkimuksen kautta laboratorioon.”

Enqvist ei ole kokenut tutkimuksen vapauden rajoitusyrityksiä omalla alallaan.

”Ilmastonmuutoksen, maahanmuuton tai Suomessa myös metsänhoi- don tutkijoilla voi olla vaikeampaa.”Jos hyökkäykseen käydään, siihen tarvitaan kaikki tutkijapolvet.

Vuonna 2017 väitellyt ja Politiikasta-lehden päätoimittajana toiminut Johanna Vuorelma, 35, taitaa olla jo hyökkäysmoodissa, sen verran kipakasti hän on suominut poliitikkoja faktojenvastaisista lausahduksista myös Paul-Erik Korve-lan kanssa toimittamassaan kirjassa Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen (Docendo 2017).

”Yhteiskunnassa huuhaan ja tiedon raja ei ole niin selvä kuin luonnontie- teissä”,  nykyisin Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtorina työskentelevä Vuorelma kuitenkin muistuttaa.

”Yllättävät ajatukset voivat aluksi tuntua huuhaalta, mutta yhteiskun- nallinen keskustelu tarvitsee myös utopioita, joilla ei ole vielä faktapohjaa.”

Vuorelma muistuttaa, että yhteiskunta ei toimi faktapohjaisesti, vaan perustuu myös käytännöille, perinteille, uskomuksille ja luottamukselle.

Tästä puhuu myös suosittu tietokirjailija Yuval Harari: me luotamme, että tietty seteli on arvokas, mutta näin on vain niin ­kauan, kun yhteinen luottamus tuohon paperinpalaan säilyy.

Vuorelma ei myöskään alistaisi kansalaisia vain asiantuntijatiedon vastaanottajiksi.

”Se olisi epädemokraattinen kehityskulku.”

Vuorelman mukaan väärät tiedot ja valheet on helpoin oikoa.Tästä esi- merkkinä hän ottaa väärän tavan laskea prosentteja, mihin ministeritkin joskus sortuvat. Mutta pitäisi tunnistaa myös toisenlaisia valheita, hän muistuttaa.

”Suora korruptio voidaan tunnistaa, mutta korruptiivisten rakenteiden vaikutus on vaikeampi tunnistaa ja purkaa.”

Poliitikot voivat johtaa harhaan myös ilman faktavalheita. Tilastoista voi poimia itselleen vain mieleisimmät.

”Paljon on myös huomion kiinnittämistä epärelevantteihin, tunteisiin vetoaviin aiheisiin, jotta tärkeämmät voi jättää varjoon.”

On myös itsepetoksen muotoja, jotka vaativat itsekriittisyyttä kansalaisilta, ei vain poliitikoilta.

”Ilmastonmuutos on selkein esimerkki. Meillä on tarpeeksi tietoa, jotta jokaisen tulisi muuttaa käyttäytymistään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”

Vuorelma pohtii erilaisia keskustelujen areenoita.Tieteelliset julkaisut ovat yksi. Perinteisissä tiedotusvälineissä voi saada keskustelupuheenvuoroja helpostikin uran edistyessä ja myös vastineoikeuden tiettyjen lakiperusteiden täyttyessä.

”Samalla Facebookin alusta tai edes eduskunnan täys­istunto eivät täytä ’paras argumentti voittakoon’ -keskustelun funktiota, koska molemmissa esiinnytään ja etsitään suo­siota, ei välttämättä totuutta”, hän pohtii.

Politiikan pitäisi olla avointa, mutta Vuorelma näkee toivoa myös julki- suudelta suljetuissa eduskunnan valiokuntien kokouksista. ”Ehkä siellä päästään testaamaan argumentteja, avaudutaan vasta-argumenteille ja hiotaan yhteisiä näkemyksiä.”

Risto Ihamuotila tosin suhtautuu tähän epäilevästi: ”Kun puhuin valioku- nnissa, ihmisiä tuli ja meni, ovi kävi ja harva tuntui keskittyneesti kuuntelevan.”

Faktatieto ei myöskään poista kokemustiedon merkitystä. Jo Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa muistutetaan, kuinka armeijalla oli tilastot, jonka mukaan annoskoko ei voi jättää sotilaita nälkäisiksi, mutta kokemustieto kertoi toista.

”Samoin tilastot osoittavat, miten EU hyödyttää Britanniaa, mutta ti- lastot eivät paljastaneet, miten huono-osaisuus ja näkö­alattomuus saivat ihmiset äänes-tämään. Kokemuksiakin täytyy tutkia, jos haluaa ymmärtää brexit-kehitystä”, Johanna Vuorelma sanoo.

Samoin vuoden 2008 talouskriisin hoito oli Vuorelman mielestä niin teknokraat-tista, että se tuli ajaneeksi yllättävän suuret massat hakemaan lohtua populismista ja ääriliikkeistä.

Vuorelma ei usko tutkijoiden aggression olevan ratkaisu.

”Tutkijoihin kohdistuva vihamielinen palaute on ongelma, mutta aggres- siivisuus on itseään ruokkiva kehä. Nyt ei pidä kiihdyttää keskustelua vihaisemmaksi, vaan rauhallisemmaksi.”

Faktoilla hukuttamisen sijaan Vuorelma suosisi yhteistä tilannekuvaa, joka ”pitää sisällään erilaisia tietopohjia”.

”Tiede– ja tutkijavastaisuus lähtee siitä luulosta, että tutkijat ovat todel-lisuudesta vieraantunutta eliittiä norsunluutorneissaan. Todellisuudessa 70 prosenttia yli-opistojenkin opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on määräaikaisissa työsuhteissa ja omaa samoja kokemuksia taloudellisesta epävarmuudesta kuin monet muutkin suomalaiset.”

On totta, että hyvä putkiremonttiammattilainen voi tienata paljon enem- män kuin määräaikaisuus- ja apurahanhakukierteessä oleva yliopiston assistentti.

”Kun ihmiset tajuavat, että olemme samalla puolella samanlaisin intressein, tutkijoita kuunnellaan ehkä entistä herkemmin. Tutkija on kuitenkin ajattelun ammattilainen, ja siksi tutkijoita kannattaa lukea ja kuunnella”, Vuorelma sanoo.

Tyssäsikö hyökkäys tähän?

”En kieltäydy hyökkäämästä, mutta hyökkäys ei saa olla yksiulotteinen”, Vuorel-ma vastaa. ”Faktavalheet on ammuttava alas, mutta on mietittävä, millä areenoilla ja missä kiihtymyksen tilassa sen tekee.”

Mitä sanoo Kari Enqvist näihin teeseihin?

”En tarkoita hyökkäyksellä vain faktojen tykittämistä. On tosiaan vaiku- tettava myös emotionaaliseen vastaanottavaisuuteen. Jos sielu on vastaanottavainen, faktat tulevat perässä.”

Populistit tai Facebookin algoritmit voivat kuitenkin olla tutkijoita etevämpiä emootioiden herättäjiä.

”Vaikka juuri tiede on kriittistä, systemaattista, itseään korjaavaa ja siten parasta tietoa, mitä on saatavilla. Se, mitä sanomme, on perustelua ja sitä ei pidä hävetä eikä hyssytellä”, Enqvist sanoo ja lähes kiihtyy:

”Meillä oli presidenttiehdokas, joka on kreationisti, ja sitä hyssyteltiin! Parhaan tiedon perusteella tämä on ihan järjetöntä. Miten te voitte kuvitella Suomen, jota johtaa kreationisti?”

Hän viittaa Laura Huhtasaareen, joka oli presidenttiehdokas kielitietei- lijä- ja kirkkoslaavitutkijataustan omaavan Jussi Halla-Ahon johtamissa Perussuomalaisissa.

”On syntynyt mentaalinen todellisuus, jossa faktat ovat irrelevantteja. Ja vaaliehdokkaissa voi olla rationaalisia tutkijoita, mutta ihmiset äänestävät jotain viinaa juovia sahanomistajia”, Enqvist sanoo.

”Sitä kutsutaan demokratiaksi”, Vuorelma muistuttaa.

Enqvist, Vuorelma ja Ihamuotila ovat samaa mieltä siitä, että tieteen yhteiskunnallinen näkyvyys on saatava kuntoon.

”Ja hyökkäykseen lähtevien pitää ottaa kaikki tämä huo­mioon”, Ihamuotila sanoo.

”On paljon tutkijoita norsunluutornissa, jotka haluavat tuottaa uutta tie- toa ja sen pitää heidän mielestään riittää. Mutta se on osin väärin. Tutkijan velvollisuuksiin kuuluu tuoda esiin sitä, mitä tutkimuksessa on saatu selville ja miten se eroaa siitä, mitä on aikaisemmin luultu.”

Hyökkäys tekee tutkijasta helposti myös kiistan osapuolen. Tämä on asia, jota journalistitkin usein pohtivat. Missä menee tutkijuuden ja aktivismin raja?

”Tutkijan sidokset vaikkapa aktivismiin tai johonkin puo­lueeseen eivät haittaa, jos ne tuodaan avoimesti julki ja itse argumentit ovat tutkijoiden tapaan tapaan kriittisiä, järkeviä, loogisia ja jäsenneltyjä”, Enqvist näkee.

”Ja tutkijan eetokseen kuuluu myös se, että kuuntelee muita.”

Vuorelma uskoo vastaanottajien lukutaitoon.

”Argumentaation taso ratkaisee eikä tutkijoiden pidä väistää poliittista keskustelua tai politiikkaan lähtöä, jos siltä tuntuu.”

Loppukevennyksenä tutkijat löytävät hyökkäysstrategioille vastineita armeijakielellä.

”Tarvitaan erilaiset hyökkäysstrategiat poliittisille päättäjille, julkiseen keskusteluun ja tutkijoiden väliseen keskusteluun”, Vuorelma pohtii.

”Siis tykistö tai ydinpommiuhka poliitikkoja varten ja viestintäjoukot ja jalkaväki yhteisöjä ja kansalaisia varten”, Ihamuotila vertaa hymyillen.

Ja upseerikerhot tutkijoiden keskinäiseen kiistelyyn, joka esimerkiksi taloustieteilijöillä on Suomessakin perin eloisaa?

”Juuri näin”, tutkijat päättävät.

Risto Ihamuotila, Johanna Vuorelma ja professori Kari Enqvist keskuste- livat Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Taustalla Albert Edelfeltin muotokuva Zachris Topeliuksesta. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

Fakta

Tärppejä Tieteen päiviin

 Kun tutkija kohtaa vihaa. Tutkijatohtori Johanna Vuorelma, tutkija Karin Creutz, professori Mikael Fogelholm, johtaja Markku Kangaspuro ja professori Suvi Ronkainen keskiviikkona 9. tammikuuta klo 14–15.45. Luentosali 13, Helsingin yliopiston päärakennus. Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus. Professori Kari Enqvist, dosentti Oili-Helena Ylijoki ja professori Esa Väliverronen. Perjantai klo 12–13.45. Pieni juhlasali, Helsingin yliopiston päärakennus.

 Mikä on rohkeaa taiteessa? Museonjohtaja Leevi Haapala, tutkija Paavo Järvensivu, Taiteilijaduo nabbteeri (Janne Nabb ja Maria Teeri), kirjailija ja kirjallisuudentutkija Laura Lindstedt ja vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvani. Sunnuntai klo 14–15.45. Luentosali 13.

 Koko tieteen päivien ohjelma löytyy tämän linkin takaa.