Nykyään puhutaan hyvinkin paljon kaikenlaisten tavaroiden kestämisestä, sanotaan niiden laadun huonontuneen. Ennen saattoi monikin asia ja tavara kestää ”isältä pojalle” ja tasa- arvon vuoksi myös äidiltä tyttärelle.
Kyllähän sille kestämättömyydelle löytyy ihan selvä syykin, tavaranhan pitää kiertää, jo aikanaan ihan lailla kiellettiin valmistamasta ikuisia sähkälmppuja. Yleensäkin juuri elektroniikka on niin nuorta tekniikkaa, että se voidaan hyvin tehdä määräikäiseksi, yleensä se tarkoittaa kahta- kolmea vuotta. Tietysti aina löytyy poikkeuksia ja tavaroita, jotka elävät yli- ikäisiksi.
Minulla oli kännykkä, johon tuli vika parin vuoden ikäisenenä. Piti viedä se isoon myyjäliikkeeseen, mutta eipä tuo kelvannut, sanottiin vaan, että johan tuo on aikansa palvellut.
Pitikin kertoa, että aamulla kun nousin viiden maissa kahvin keittoon, räpsäytin keittiön valot pälle, niin syttyivät ne. Jäin oikein miettimään, että katkaisijat ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, ei yhtäkäään ole vaihdettu koko talossa. Valaisimia kyllä senkin edestä, keittiön loisteputkivalaisit varmaan pariinkin kertaan.
Katkaisijat mielestäni ovat kovilla, niitä saatetaan räpsiä moneenkin kertaan päivän mittaan. Niistä voidaan sanoa, että ovat laatutavaraa.
Tuleeko mieleen muita laatutuotteita, kaiken rihkaman keskellä.