Tekijä: Pentti Tuominen

Minä sain sen toisen piikin viimeviikolla tiistaina, eihän se tuntunut missään. Paljonhan puhutaan, että se aiheuttaa niitä oheissairauksia, minä en oikein koskaan ole uskonut niitä juttuja.

Olin kuitenkin seuraavana päivänä kantamassa vettä meidän rantasaunalle. Eihän se matka ole kuin noin 10- 15 metriä ja ämpärit tutut noin 15 litraa. Viedessäni ensimmäisen kerran ihmettelin niiden painoa, tuntui varsinkin jaloissa. Päätin kuitenkin hakea sen toisen kerran. Puolivälissä laituria minun toinen jalkani petti ja minä pää edellä järveen.

Siinä alkoi taistelu elämästä, ei ollut kovinkaan helppoa hahmottaa mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan pitäisi yrittää. Lopulta sain kiinni laiturin reunasta, mutta ei pirullakaan ylös märillä vaatteilla. Lopulta sain itseni laiturille kädet verillä. Askeltakaan en päässyt, ennen saappaiden tyhjennystä, sen jälkeenkin huonosti. Vähitellen sain.itseni laahattua sisälle pesuhuoneeseen ja aikaa myöten kuivia vaatteita päälle. Silloin vasta hiukan ymmärsin mitä tapahtui ja miten paljon säikähdin. Elämä oli sananmukaisesti katkolla.

Kukaan ei usko miten vaikeata on taistelu veden alla, en minäkään uskoisi, ennenkuin nyt kokemuksesta.

Nyt on ollut puhetta muutaman terveydenhoitoalan ihmisen kanssa. Vahvasti ovat olleet sitä mieltä, että mitäänhän ei voida todistaa, mutta syy- yhteys näyttäisi aika selvältä rokotteeseen päin.

Sen kuulin radion lähetyksessä, oli varmaankin jostain mielipidekeskustelusta se kuuluisa viimeinen lause. En muista edes sen sanojaa, saattaa olla että, en edes tunnistanut.

Lauseessa oli kuitenkin vahva poliittinen mielipide, jota ei pidä unohtaa.

”Suomi ja Viro alkakoot yhdessä poliittisen painostuksen kohti Venäjää”.

Tästä lauseesta meillä jokaisella on varmasti oma mielipiteemme, joten ei siitä sen enempää.

Nyt tuntuu siltä, että minun täytyy elää kaikki mahdolliset ja vielä mahdottomatkin konkelot. On tässä ollut kaikenlaista ja aina vaan lisää tuntuu tulevan.

Nyt on kyseessä pieni asia, eikä se liity mitenkään minun terveyteeni, kuten tässä kaikki viimeviikkoiset ja vielä tämänpäiväisetkin jutut. Ihan yllättäen huomasin, että kännykkäni lasi on halki, se varmaan on tipahtanut jäljistä päätellen kulmalleen tietysti lattialle. Ei ole minkäänlaista havantoa siitä, koska ja missä se on tapahtunut. Sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä, sillä tahtuman eteen ei millään keinolla päästä.

Nyt se vaan pitäisi saada kuntoon, puhelin toimii vielä, mutta miten kauan kun se imee tomua ja kosteutta. Hiukan olen nettiä selannut ajatuksella, että löytyisi jostain lasi. Niitä näyttäisi olevan, niissä vaan tuntuu olevan näyttö mukana, mitä sekin sitten tarkoittaa. Hintapolitiikka on minulle vielä hiukan sekava, mutta jossain 20- 30 euron välillä näyttäisi olevan. Siihen hintaan tulee mukana tarvittavat työkalut ja osat, ilman liimoja.

Osia toimittava yritys väittää lasin vaihdon olevan helppoa ja saattaisi onnistua jopa minulta. Jos nyt jollain on kokemusta, niin voisiko kertoa, mikä on vaikeaa ja mikä on helpompaa.

Tässä päivänä muutamana olen todella katsellut ja ihmetellyt missä ovat ne siivekkäät ystävämme. Tällä hetkellä ainostaan näkyy muutama västäräkki, mustarastas ja harakka ja joitain ohikulkijoita yksin kapppalein.

Yhtään pesivää lintua en ole havainnut, eli kaikki tekemänii pöntöt ovat ilman asukkaita. En minkäänlaista itsetehtyäkään pesää ole nähnyt, yleensä niitä on paljonkin tähän aikaan vuodesta.

Toisaalta, ilahduttavan paljon oli jäiden lähdön aikaan monenlaisia vesilintuja. Niitä ja niiden sukeltelua oli oikeinkin mukava seurailla. Nyt niitäkään ei enää huomaa, kun tekevät pesänsä syvällle kaislikoihin.

Edelleen vaan ihmettelen pikkulintujen puuttumista, meillä kun ei ole yhtään pikkulintujen vihollsta, ei kissaa, eikä koiraa.

Ei oikin hyvin mennyt mikään laji tässä viikonlopussa, oli se sitten urheilua, laulua, tai jotain muuta kilpailulajia. Kyllähän me kaikki olemme rähmällään, kun on hävitty lajit, jotka ehdottomasti pitäisi, jos ei ihan aina, niin useimmiten kuitenkin voittaa.

Ei voitettu euroviisuja, minun mielestäni ne hävittiin. Toiset kyllä ovat tyytyväisiä ja sanovat, että ei ainakaan hävitty, kun oltiin peräti kuudentena. Onhan se tulkinta sekin.

Urheilun puolella mentiin ihan pieleen, ei voittanut Rovanperä rallia. Ei kai ihan voittaa pitänytkään, mutta hyvää sijoitusta edes odotettiin, ei ihan onnistunut. Keskeytys tuli jonkun teknisen vian takia. F1 formuloissa kävi samoin, kun eivät saanet renkaiden vaihdossa kaikkia pyöriä irti, keskeyttämään joutui Bottaskin. Niin on joskus käynyt minullekin, en ole kylläkään joutunut keskeyttämään.

Uintikisoista en tiedä mitään, olin kuulevinani että joku mitali olisi voitettu. Hiihtokisoja ei voitu pitää, kun sulivat lumet.

Niin tietysti, meidän rakkain lempilajimme ei onnistunut sekään, kun hävittiin jääkiekon MM kisa rankkarikisalla. Ei ole siitäkääm muuta, kuin ylöspäin nousua.

Ei ala tämä aamu kovikaan mukavasti, sillä kohta pitää suunnistaa kohti Tamperetta ja siellä Keskussairaalaan. Pitäisi aloittaa ”sytostaattihoito”. Se ei kuulosta ollenkaan mukavalta, eikä edes helpolta. Sytostaatti on myrkky, jolla on oheisvaikutuksia enemmän, kuin tarpeeksi.

Nyt ollaan pyydystämässä jotain olematonta ihan varmuuden vuoksi, tietokonekuvat ovat puhtaita, eikä mitään oireitakaan ole. Tarkoitus on kuitenkin antaa neljän myrkytyskerran kuuri kolmen viikon välein. Aiheuttajana on kerran leikattu kymmenen millin imusolmuke.

Toivotaan nyt parasta ja elämää eteenpäin.

Suomessa on polttoainekustannukset hurjan korkealla ja kaikkihan tietävvät, että me ajamme melkein pelkällä verolla. Nyt on tehty jopa kansalaisaloite valtion veron alentamiseksi ja aloite onkin saanut hurjan kannatuksen, se on saanut lyhyellä ajalla jo 100 000 kannatusallekirjoitusta. Nyt kannattaa ilmaista jokaisen oma mielipiteensä, niin kauan kun yleensä polttoaineita on myynnissä.

Tästä pääset allekirjoittamaan.

Sehän sitten ajan myötä nähdään eteneekö tämä vetoomus eduskuntaa pidemmälle, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Ihan sivujuonteena, joka ei suoraan liity tähän vetoomukseen. On ollut Suomen historiassa aika, jolloin tupakka- aski oli halvempi, kuin bensalitra. Silloin elettiin markka- aikaa ja muistaakseni savukeaski maksoi hiukan alle markan ja bensalitra hiukan enemmän. Nythän tupakka- aski on karannut hinnaltaan pilviin verrattuna bensalitraan, joka pyörii jossain puolentoista euron seutuvilla.

Tupakka- askissakin poltetaan pelkkää veroa, ainakin suurimmaksi osaksi. Sitä on aikanaan pidetty eräänä yhteiskunnan vaurauden mittarina. Nykyään sitä mittaria ei voi uskoa.

Minä olin mielestäni kommentoimassa kyseistä blogia, lähdin kuitenkin tekemään jotakin muuta kesken kommentin. Palatessani asiaan sitä ei enää ollutkaan missään. Jos oikein ymmärsin ja muistan, niin kyse oli vihapuheiden tuomittavuudesta.

Siinä oli myös maininta, että näillä blogeilla olisi, tai olisi ollut vihapuheita. Minä en kylläkään ole huomannut ja väitänkin, että ei pidä paikkaansa. Täällä on ollut monenlaisia henkilöön meneviä solvauksia ja loukkauksia. Niillä vaan ei ole mitään tekemistä vihan kanssa. Viha on niin äärimmmäinen ilmaisu, että minä en sitä mielellläni käyttäisi.
Viha on mielestäni kaikenlisäksi pitkäkestoinen, eli lopullinen mielipide jostain, eikä se tunne vaihtolehtoja.

En liioin osaa se sen rajoja määritellä, mutta oikeuslaitokset ovat sitä varten. Ehdottomasti, minun mielestäni rankka vihapuhe on tuomittava, mutta raja on korkealla.

Jos tämäkin blogi horjuttaa jollekin sielunrauhaa, niin kertokoon.

Tuo kesä on hiukan vielä kyseenalainen, mutta melkein kaikki sen merkit on jo näkyvissä.

”On siis köyhälläkin ystäviä”, sanotaan lorussa.

Juuri eilen lähti järvestä jäät, jokunen jäälautta siellä saattaa vielä seilata. Aika tarkkaan on maa paljastunut, joku valkoinen täplä lunta on vielä muistona varjopaikoissa. Maasta ponnistaa vauhdilla kukkaset, leskenlehdet, sinivuokot runsain mitoin. Joitain puutarhakukkasia penkeissään, ainakin krokukset.

Vesilinnut, sorsat, telkät ja lokit ja monet muut rakentelevat pesiään. Kuivan maan linnuista on tullut, melkein viimeisimpänä västäräkit, jotka hyppivät rantakivillä.

Juuri eilen katselin aurinkoisilla paikoilla perhosia, ainakin nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja suruvaippa. Niitä ei sitten näekään, kunnes uudestaan joskus loppukesällä.

Siis varmat kesän merkit on, tosin paljon muitakin saa kertoa.

Tulevaisuudessa meidän ei tarvitse vaihtaa autoja, eikä niiden moottoreita, ei ainakaan pakokaasupäästöjen takia.

Meille on Neste Oyj kehittämässä, tai jo kehittänyt täysin uuden diesel poltttoaineen. Se on vihreä täysin jätteisiin perustuva polttoaine ja sen pakokaasupäästöarvo on tällä herkellä peräti 90%

Toisaalla ollaan kehittämässä täysin synteettistä sähköpolttoainetta. Se ei perustu orgaanisiin raaka- aineisiin, vaan vedestä eroteltuun vetyyn ja ilmasta lähtöisin olevaan hiilidioksiidiin. Valmistuksessa tarvitaan paljon sähköä ja sitähän tulee halvalla tuulimyllyistä ja aurinkopaneeleista. Kumpaistakin on maapallolla määrättömäästi, eikä ihan heti lopu. Kehittely on vielä kesken, mutta sen tuvaisuus vaikuttaa valoisalta.

Tätä on kehittämässä VTT ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto, ei siis olla ihan tyhjän päällä.