Tekijä: Pentti Tuominen

Miksi me Suomi ja suomalaiset jatkuvasti vähättelemme itseämme.

Milloin olemme pieniä ja köyhiä. Milloin syrjässä ja kaukana Euroopan keskiöstä. Aina esim. Ruotsi on muka parempi ja viisaampi ja sillä menee paremmin.

Milloin olemme rähmällämme Eu;ta kohti, milloin taas Venäjää, milloin Usaa ja milloin kaikkia maita.

Milloin me oppisimme ja ymmärtäisimme, että meillä on kaikkea hyvää ja milloin me oppisimme arvostamaan itseämme ja maatamme.

Monta asiaa menee ohitsemme, jopa taloudessa, kun me emme ymmärrä itseämme. Lopetetaan se vähättely ja nostetaan päätämme.

Loikataan Eurooppaan ja vallataan koko maailma, hyvä Suomi ja ennen kaikkea ME itse.

Tottahan se tietysti on, mutta pitääkö se sanoa noin. Tämä esimerkki mielestäni kuvaa yleistä mielikuvaotsikointia nykymediassa.

Otsikko revitään vaikka mistä, joka monesti on ihan jotain muuta, kuin itse asia. Siihenhän on jo totuttu, että keltainen lehdistö elää ns. ”koppimainoksilla”. Usein kuulee sanottavan, että luin lehdestä, vaikka ei ole nähnytkään muuta, kuin sen mainoksen. Usein kaupan tiskillä, tai kioskin seinällä ja ovessa.

Muistan aikanaan, kun olin pääkaupungissa töissä. Silloin ainoa iltalehti kannettiin melkein poikkekusetta klo. 13.00. Tyyli oli hiukan toinen, vähän  oli asiaakin mukana, vaikka otsikot olivatkin johdattelevia jo silloin.

Kai se maailma vaan vie mennessään ja alamme kaikki olla vauhtisokeita ja kaikki uutiset ja mainitsemisen arvoiset  asiat pitäisi tietää heti, tai mieluummin vähän ennen.

Ei montaakaan kuukautta, kun meillä on ilo taas äänestää uutta presidenttiä oman makumme mukaan.

Onhan niitä jo liuta ehdokkaitakin, Vanhanen ja Haavisto ja muutama muu, jotka nyt sivuutan olan kohautuksella. Tiettävästi tulossa on joku SDP:n muutamasta ehdokkaasta valitsema paras, entinen presidenti Halonen mukaan lukien.  Varmasti asettunee ehdolle myös nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö kannatusyhdistyksen kautta. Varmaankin häntä lähtee myös Kokoomus kannattamaan.

Mutta paras aina pohjalla, tänään jysäytti, jälleen kerran Paavo Väyrynen. Siis ei kerran, vaan jo neljännen pyrkimyksensä presidentiksi. Hänkin kannattajayhdistyksen saattelemana. Nyt on sitten kova kiire saada ne 20 000 kannatuskorttia kasaan, mutta se ei kuulemma ole mikään ongelma. Kyllähän ne nyt Paavolle saadaan jos kerran Saulillekin. Paavon mukaan suurin jännite onkin hänen ja nykyisen presidentin välillä, muut ovat pelkkää ilmaa ja nimiä paperilla.

Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta Paavolta ei todellakaan puutu, ehkä nyt maalataan taas edelliskerran hittituotteeksi syntynyttä vaalimukia, jota myytiin muutamalla eurolla. Mennään kauas ajassa taaksepäin, aikaan Kekkosen, silloin jo sanottiin Paavon olevan  presidenttikoulussa, kun kulki aina hänen mukanaan. Hitaasti vaan syttyy Suomen kansa, kun edelleen on Paavo vaan ehdolla noin 70 vuotaana. Virtaa hänellä tuntuu riittävän, ihmisellä jota monesti vanhukseksi julkisesti tituleerataan.

Mitä vaalien jälkeen, sitähän ei tiedä kukaan. Pahimmassa, tai parhaimmassa tapauksessa Paavo perustaa uuden, no mikä se nyt oli ”perustoivoa täynnä”, tms tapaisen yhdistyksen ja asettuu pääministeriksi ehdolle. Siis ei mitään pientä, vain taivas on rajana.

Ihan hyvä periaate, ottakaa opiksi.

Ennen oli Virallinen Lehti ja on vieläkin. Nykyään se kertoo valtion virallisista ilmoituksista, lakimuutoksista, konkursseista jne. Taisi kertoa ennenkin.

Nykyisiksi pääkanaviksi kuitenkin ovat nousseet Facebook ja Twitter, saattaa olla joku muukin. Poliittiset  päättäjät kirjoittelevat ”seinällensä” päätöksistään ja pikaviestipalvelu Twitterillä lähetellään tärkeitä selfie kuvia.

Eräs entinen pääministerimme ja peräti yhden ison tasavallan presidentti ovat ahkeria Twitter palvelun käyttäjiä.

Näistä palveluista lehdet sitten noukkivat sen, mikä niitä sattuu kiinnostamaan. Aamuisista iltalehdistä tuntuu tosin eniten kiinnostavan ihan muut asiat esim. ”povipommit” jne.

Onko se kuitenkaan oikein, suuri osa kansasta ei ole näiden palvelluiden käyttäjiä, ei ainakaan vanhempi väestö. Kuitenkin he ovat suurkäyttäjiä tiedon valtatiellä, koska eivät oikein muuhun enää pysty. Tavallaan siis tärkeätkin asiat saattavat mennä ohi suun.