Uskomattomat mittasuhteet on saanut päivänpolttava pahoinpitelyasia. Se on kuuma asia, niin radiossa, kuin muissakin medioissa.
Oppilaitoksissa ja työpaikoilla ja monessa muussa paikassa koulutetaan ihmisiä pahoinpitelyn estämiseksi. Tarvitaan erilaisia asiantuntijoita, niin professoreita ja tohtoreita, sekä konsultteja pahoinpitelyjen tunnistamiseksi.
Tutkimusten ja kyselyjen mukaan varsinkin nuoret naiset sanovat tulleensa pahoinpidellyiksi jo pelkästään silmien avulla. Siis katsominen ja heitä tuijottaminen ei ole soveliasta, eikä ole suotavaa.
Hyvänen aika sitten, mihin me rumat äijät silmät laitamme kun sekin alkaa olla pahoinpitelyä.
Useammankin työpaikan tässä kymmenien vuosien aikana olen tullut kiertäneeksi. Koskaan en ole törmännyt pahoinpitelyyn, en itse, enkä siitä syytettynä. Paljonkin olen ottanut vastaan naisten tönimistä, käden olkapäälle laittamista ja tuttavan pikku halausta. Ei koskaan ole tullut edes mieleen, että se olisikin pahoinpitelyä, ei puolin, eikä toisin.
Miten pärjäävät nykynaisemme ulkomailla sivistyneissä maissa, joissa on ihan normaalina tapana antaa poskipusu tervehtiessä? Se sitten on pahoinpitelyä jos mikä.
Tänään asiasta on keskusteltu oikein urakalla radiossa, aina kun sen sattuu aukaisemaan.
Mihin me olemme menossa, tai mistä me olemme tulossa, herää kysymys.