”Petolinnun katse”
Katselin eilen sen MM kisojen avajaisottelun Saudi Arabia- Venäjä. Kaikista ennusteista ja asiantuntijoiden väitteistä huolimatta, se oli mahdottoman hienoa viihdettä. Venäjällä ei pitänyt olla minkäänlaista mahdollisuutta siinä pelissä,oli kuitenkin täysin ylivoimainen tehden viisi maalia. Siinä nähtiin kaksi eri pelityyliä, jossa venäläisillä oli tavoitteena tehdä maaleja, saudit taas näpertelivät pikkunättiä tehotonta syöttöpeliä. Aika näyttää, miten jatkopelit sujuvat.
Se, mikä minun silmiini erikoisuutena sattui, oli saudien erikoinen katse. Aina kun heidän naamaansa lähikuvassa näytettiin, meni kylmät väreet selässäni. Se oli pelottavan näköinen syvältä kumpuava petolinnun katse. Silmät seisoivat päässä,eikä pienintäkään hymynvärettä ollut suupielessä, eihän heillä tietystikään ollut mitään syytä hymyilyyn. Kuitenkin, jos sellainen tumma ihminen tulee aamu- tai iltahämärissä vastaan taidan juosta karkuun.
En ole ennen sellaista huomannut, onko se tyypillinen ilme muslimeille. Eivätkö he olleet omalla mukavuusalueellaan, ainakin pelin lopputulos kertoo siitä.
”Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä”
Muutama aamu sitten kuuntelin aamuradiota, jossa pari naistoimittajaa puhuivat juttujen välissä moottoripyöräilystä. Toinen oli toinen, jonka nimeä en muista, toinen oli ensimmäinen jonka nimen muistan. Hän oli Heidi Kyrö, laulajanakin tuttu, jonka äänestä en pidä. Eihän se tietysti ole hänen vikansa, sitä ääntä käytetään joka on joskus annettu.
Kovasti keskustelivat moottoripyöristä ja sillä tehdyistä matkoista. Olivat kuin paremmatkin asiantuntijat, mistä tiedän vaikka olisivat olleetkin. Jotenkin vaan pyörät tuntuvat niin kovasti miehisiltä kulkupeleiltä, mutta kuuluu niitä naisia siinäkin porukassa olevan. Moottoripyöräkerhot ja niihin piiloutunut rikollisuus pilaa koko pyöräharrastuksen imagon.
Jostain kumman syystä minä en ole omistanut mopoa, enkä moottoripyörää. En ole kummallakaan metriäkään muistaakseni ajanut. Kaikkia muita vekottimia on sitten tullutkin kokeiltua, linja- autoista, metsäkoneisiin ja polkupyörään asti ja kaikkia siltä väliltä. On tullut kokeiltua luojan luoma hevonen ja omistettua useampikin.
Nyt on muotia, tai on jo pitkään ollut, kun vanhat, eläkkeellä olevat ”äijät” ostavat moottoripyöriä. Monesti ne ovat isoja tuhatkuutioisia ja monta sataa kiloa painavia, joita ei ole helppo pitää pystyssä edes paikallaan. Niillä kerrotun mukaan haetaan kadotettua nuoruutta. Ja pöh sanon minä. Minä olen mielialan mukaan, joko ”pojanviikari pahanteossa”, tai ”köppivanhus kumarassa”. Ei siihen mitään moottoripyörää tarvita, nytkin istun meidän terassilla tätä kirjoittelemassa, ilman mitään pörinää. Aurinko paistaa ja kovat tuulenpuuskat narisuttavat tuuliviiriä.
Ollako nyt sitten, vai eikö olla.
Miten käytät puhelinta?
Nykyään on kaikilla puhelin taskussa. Taitaa niistä kuitenkin vähintään puolet olla korvalla riippumatta paikasta. Sitä käytetään huoletta auton ratissa, on tärkeää päivittää Facebookia ja Twitteriä, sekä montaa muuta keskustelupalstaa. Ilman niitä ei pysytä ajan tasalla, eikä tiedetä naapurin tekemisiä.
Puhelinkulttuuri on muutenkin kokenut täydellisen muutoksen sitten lankapuhelimen. Puhelimeen vastataan riippumatta siitä missä satutaan sillä hetkellä olemaan. Joskus tuntuu siltä, että kaupan jono, jokin virasto ja jokin julkinen kulkuneuvo ei ole oikea paikka puhua niin, että häiritsee ympärillä olijoita.
Itse puhelimeen vastaamisessa tuntuu olevan montaakin eri käytäntöä. Mielestäni se typerin on, kun vastataan pelkkä ”haloo”. Jotkut sanovat koko nimen, etunimi mukaan lukien, tapa jota minä käytän. Pelkkä etunimi oudolle kuulostaa liian tuttavalliselta ja pelkkä sukunimi tutulle taas liian viralliselta.
Ottaa niistä sitten selvän nykykulttuurissa, pääasia kait on, että ei häiritä muita ja pidetään huoli omasta turvallisuudesta.
Se pieni vainolainen
Tänään aamulla herätessäni kello näytti 4.33. Eihän se ollut mitenkään poikkeuksellista, mutta silti jäin ihmettelemään. Hetken kuluttua kuulin huonontuneillakin korvilla syynkin, pieni hyttynen inisi sitä tuttua virttään. Lopulta näinkin sen aamuhämärissä kiertelemässä pääni ympärillä. Johonkin se sitten katosi, kun hiukan huitaisin.
Ei ole kuluvana kesänä hyttysiä ollut vaivaksi asti, edes täällä rannoilla. Ehkä se johtuu kuivista ja aurinkoisista ilmoista, ei ole niitä kosteita kuraläpiä ollut.
Yleensäkään minua eivät hyttyset vaivaa, aika rauhassa pistellä saavat. Ei jää isommin mitään jälkiäkään, kuten monella muulla.
Toinen kummajainen on, kun en ole varmaan ensimmäistäkään tavallista kärpästä nähnyt. Niitä ei ole ollut sisällä eikä liioin ulkona. Kärpänen sitten onkin paljon vikkelämpi liikkeissään, verrattuna hyttyseen. Sitä ei oikeastaan saa kiinni ilman lätkää.
Ehkä kummankin aika on vielä edessä, kunhan sateet ja kosteikot alkavat. ”Toivossa on hyvä elää”, sanoi entinenkin täi.
Terveisiä moderaattorilta
Ei, ei olla poistamassa mitään, eikä ole vähään aikaan poistettukaan.
On vaan sattunut viimeaikoina silmiini, kun tänne on pesiytymässä ja oikeastaan on jo pesiytynyt puhekielessä yleisesti hyväksyttyjen kirosanojen käyttö. Puhekielihän on yleensäkin hiukan erilaista, mitä on totuttu painetussa tekstissä olevan.
Kyllä minäkin osaan, välillä tulee kirottua niin, että seinät pullistelee. Viimeaikoina olen huomannut senkin, että joskus tulee kiroiltua ihan yksistäänkin. No, parempihan se toisaalta onkin.
Miksi huomautan. Minä vaan ajattelen noita ohikulkijoita, eli ihmisiä jotka poikkeat lukemassa ja jatkavat matkaa muille palstoille. Heissä saattaa kuitenkin olla ihmisiä, joilla olisi mielenkiintoa tulla seuraksemme. Heitä näyttää olevan päivittäin melkoisen huomattava määrä, joten ei pelotella heitä.
Yleensähän ei blogipalstoilla ole, eikä edes hyväksytä jatkuvaa kiroilua. Toki on niitäkin, joita en edes suosittele lukemaan.
Lopuksi, minä uskon teikäläisten ja meikäläisten tekstin olevan niin mielenkiintoista, että mitään voimasanoja ei tarvita.
Viisaita ajatuksia Soininvaaralta
Kerrankin ajattelee viisaasti Vihreän Liiton Osmo Soininvaara. En väitä etteikö niin olisi tehnyt joskus ennenkin, ei vaan ole tullut seurattua.
Hän sanoo, että Suomessa ei tällä hetkellä kehity ja kasva muut, kuin metropolikaupungit. Muissa isoissa, kuitenkin pienemmissä ja maaseudussa käy kova muuttotappio. Se näivettää niiden elämän ja vähitellen lopettaa niiden kehityksen.
Soininvaara ehdottaa, että niissä voitaisiin käyttää hiukan alempaa palkkatasoa. Sitä voidaan puolustaa alemmalla ja halvemmalla elinkustannuksella. Ainakin asumiskustannukset ovat metropoleja halvempia. Näin houkuteltaisiin yrityksiä ja niiden mukana työpaikkoja. Pidettäisiin Suomi asuttuna muuallakin, kuin nykysuuntaus antaa tapahtua. Kuulostaa ihan kannattavalta ja toimivalta ajatukselta.
Minä kirjoittelen väärin
Minä kirjoitten tännekin väärin, tai minä kirjoittelen pirun paljon väärin. Jatkuvasti tulee kielioppivirheitä ja jos niistä ei välitetä, niin sitäkin enemmän puuttuu kirjaimia sanoista, tai sitten niitä on liikaa. Välillä sanat ovat ihan väärässä järjestyksessä. Yritän kyllä jokaisen tekstini ensin oikolukea, sitten vasta julkaisen, siltikin jää niitä virheitä.
Puolustuksekseni pistän osan kännykän syyksi. Siitä ei aina huomaa eikä välttämättä erota, mitä sen ennakoiva syöttö on halunnut julkaista. Sen pieni 4.7 tuuman näyttö on todella pieni, mutta se on ainut joka mahtuu työhaalareiden taskuun. Valinnan olen tehnyt ihan tietoisesti ja nyt uusi puoli vuotta sitten ostamani on saman kokoinen. Se kyllä odottelee vieläkin, pirun Androidi, että pääsisi tosi toimiin.
Yleensähän blogeilla on ”hiljainen sopimus”, että kirjoitusvirheillä ei ole niinkään väliä. Ei minunkaan mielestäni, mutta omat saisi olla edes sinnepäin.