Suomalaista byrokratiaa

Byrokratiaa parhaimmillaan.

Kertomus juvalaismiehen henkilökortin hausta, joka ei paljon saatesanoja tarvitse. Tähänkö on tultu hallituksen byrokratian purkutalkoissa, helpottamaanhan ihmisten arkea kaikenlaisten typerien lakien oikomisella oli tarkoitus tulla. Vaan kuinkas kävikään, varsinkin täällä maaseudulla saatiin monet asiat entistäkin hankalemmiksi.

Hyvänä esimerkkinä suuresta viisausesta, värkättiin uusi taksilaki, sen seurauksena täällä maaseudulla vaikeutettiin liikkuminen. Iltaisin ei näy takseja missään, eikä kulje linja- autot, eikä pysähdy junat. Junakin lisää vaan vauhtia ja painelee yli kahtasataa aseman ohi. Taksikuskit nukkuvat, tai katsovat televisiota paremman puutteessa ja ikä vei oman ajokortin.

Nyt sitten tämä henkilökorttikin, juvalaismiehen kertomukseen on helppo samaistua. Monella meistä on ihan samanlaiset olosuhteet, jos ei peräti pahemmat.

Lotta- patsasta puuhataan Hämeenlinnaan

Patsas piti jo pystyttää Forssaan, siellä se kuitenkin sai niin suuren vastustuksen, että suunnitelmista luovuttiin. Se kuulemma repi niin suuria puolurajoja ja menneiden aikojen haavoja, että kaupungin päättäjät eivät uskaltaneet sitä hyväksyä. Hämeenlinnassa kaikki valtuutetut allekirjoittivat patsashankkeen, ainoastaan Vasemmisto ei hyväksynyt sitä.

Patsas on kuvanveistäjä Tiina Torkkelin valmistama  sinkittyä terästä oleva 3.5 metrinen Lotta Svärd muistomerkki. Se on nykyään tilapäispystytettynä Taidekeskus Salmelassa. Sieltä se mahdollisesti siirretään jo tulevana kesänä Hämeenlinnaan. Siitä on useampikin kaupunki ja paikkakunta ollut kiinnostunut, onhan niitä Suomessa jo ennestäänkin.

Suomessa oli lottia enimmillään Jatkosodan aikaan yli 320 000, he olivat tavallisia nuoria naisia eivätkä mitenkään poliittisesti sitoutuneita. Oli myöskin pikkulottia 13-18 vuotiaita, he korvasivat lotat monissa paikoissa ja tehtävissä. Moni lotta menetti sodissa henkensä ja siviilissä tulevaisuutensa ja terveytensä, eivätkö he ole muistamisen arvoisia. Miksi heistä tehdään poliiittisesti unohdettavia  ja piilossa pidettäviä.

Minä kannatan patsaan pystyttämistä ilman poliittista saivartelua.

Kannattaako somessa sanoa mitä tahansa?

Paljon somessa sanotaan kaikenlaista, niin sopivaa kuin sopimatontakin. Onko se vaan aina niin oikein, sekin että sanotaan vasten parempaa tietoa. Onko oikein haukkua poliitikot, puolueet ja koko järjestelmä, vaikka ei olisi pienintäkään totuudenmukaista tietoa. Onko oikein, että mennään henkilökohtaisuuksiin ja toisten ulkoiseen olemukseen pelkällä oikeudella sanoa jotakin. Onko sananvapauden voima sittenkään täysin rajaton.

Eräs yritys HK Scan joutui ongelmiin yhden  naisihmisen Facebook päivityksen valehtelun ansiosta.

Siinä väitettiin, että sikoja oli pahoinpidelty teurastamolle tuotaessa, kun niitä oli purettu kuormasta. Poliisitutkimuksissa oli kuitenkin todettu, että väitettyä eläinten pahoinpitelyrikosta ei ole tapahtunut, eikä syyteharkintaa tehdä.

Väärän tiedon levittäminen netissä sensijaan tutkitaan ja epäillään kunnian loukkauksesta HK Scania kohtaan. Naisen tekemä Facebook – päivitys oli ehditty lukea jo tuhansia kertoja ja osittain siihen ja sen julkisuuteen nojaa poliisin tutkinta. Aika näyttää johtaako se syyteharkintaan.

Onko siis sittenkin parempi ensin ajatella hetki ja sanoa vasta sitten, eli ettei sano mitä ajattelee.

 

Pikkuteitä pitkin

Tämän vuoden (2019 ) alusta tuli voimaan uusi yksityistielaki.

Suomessahan on tuhansia kilometrejä pitkä yksityistieverkosto, suurimmalle osalle niistä on luotu tietyt pelisäännöt, joilla ylläpidetään teiden kuntoa ja pitämällä ne kulkukelpoisina. Ilman lainsäädäntöä sekään ei onnistu ja aika ajoin sekin vaatii uudistamista.

Laki on erittäin monimutkainen ja pitkä sisältäen paljon yksityiskohtia. Tieriidathan ovat valtakunnan toinen asia rajariitojen ohella, joista taistellaan kaikesta eniten. Sanotaan, että ei sellaista tietä jossa ei olisi vähintään yksi riidanhaastaja, joko asiasta, tai asian vierestä.

Muutama huomio uudesta laista, jotka kannattaa kaupunkilaisenkin tiedostaa. Ne vaikuttavat kaikkien mökkiläistenkin kulkua omille mökeilleen ja siitä syntyvistä kustannuksista.

Ennen oli kunnissa Tielautakunat, jotka ratkoivat riita- ja muita asioita periaatteessa ilmaiseksi. Uuden lain mukaan Tielautakunnat lopetetaan ja riita- asioita hoitaa ko. tiekunta ja sen jälkeen Käräjäoikeudet. Kannattaa miettiä, mistä valittaa ja miten pitkälle valittaa ja mitä tulee maksamaan siviilioikeudessa mahdollinen häviäminen.

Toinen huomionarvoinen asia. Tiekunnan kokoukset tulee ilmoittaa jokaiselle osakkaalle, joko postitse, tai sovittaessa sähköisellä välineellä. Huomion arvoista siinä mielessä, että on syytä seurata kokoustapahtumia, koska ne ovat oikeita paikkoja saada muutoksia esim. yksikkömaksuihin. Ennen riitti pelkkä lehti- ilmoitus.

Yo linkistä Suomen Tieyhdistyksen Sivuille, josta löytyy ”valmiiksi luettuja” pykäliä ja alalinkki lakikokoelmaan.

 

Toivottavasti ei jää nuohoamatta

Nuohouslaki muuttui 01.01.2019.

Nuohouslaki muuttui markkinaehtoiseksi ja viimeistään sopimusnuohoojat lopettavat 01.06.2019.Se ei suinkaan tarkoita sitä että nuohoaminen loppuu samalla, vaatimukset ja määräajat säilyvät ennallaan.

Pääasiassa asuttavissa rakennuksissa, joissa käytetään tulisijoja, joilla lämmitys tapahtuu, pitää nuohota kerran vuodessa. Vapaa- ajanasunnot, eli kesämökit nuohotaan kerran kolmessa vuodessa. Nuohoojan pitää olla ammattiinsa koulutettu.

Sääntelyn muutoksella tarkoitetaan sitä, että kuntien työtä helpotetaan. Ennen kunnat järjestivät piirinuohoajat ja ne tulivat ajallaan pyytämättä. Nyt on valinnanvapaus  ottaa nuohoaja vaikka Rovaniemeltä, jos se on halvin ja muuten sopiva. Kukaan ei saa itse nuohota, vaikka olisi ammattilainen.

Valvontaa tulee suorittamaan Palo- ja Pelastuslaitos. Missään tapauksessa nuohoamista ei kannata jättää tekemättä, koska se vaikuttaa myös vakuutuskorvauksiin tulipalon sattuessa.

Mennyttä aikaa

Paljon tulee radiosta kevyttä viihdemusiikkia ja nykyajan iskelmiä. Kovasti on erilaista verrattuna menneeseen aikaan, jolloin syntyi sen ajan suuria nimiä. Silloin niittivät mainetta, sellaiset nimet, kuten Reijo Taipale, Eino Grön, Paula Koivuniemi ja moni muu. Osa heistä jatkaa vieläkin ja ovat kiertäneet lavoilla ja eri tilaisuuksissa kymmeniä vuosia. Moni 1960- 70 luvun artistia jatkaa vielä näinä päivinä.

Musiikkinahan ei iskelmiä aikanaan pidetty, se oli sivistyneistön mielestä pelkkää roskaa ja tavallisen kansan humpuukia. Varmaan monen mielestä on sitä vieläkin. Ajan saatossa kuitenkin iskelmä on tunnustettu ja arvostettu taiteen erääksi lajiksi.

Nykyaika vaan on täysin erilaista, uusia tähtiä syntyy, kuin litran mitalla mitattuna. Seuraavana päivänä heistä ei ole enää mitään tietoa, kun uudet esiintyjät ovat astuneet areenoille. Ei synny enää ikoneita, tai ainakin kovasti harvoin.

Tämä on aihe jota  voisi tutkia paljon syvällisemmin, mutta olkoon ja tutkikoon kukin ihan itse. Tähän sotketut poliittiset ja vanhuksia koskevat kommentit poistetaan välittömästi.

Autokauppa lopun alussa

Taas käydään keskustelua julkisuudessa ja erilaisissa kuppikunnissa liikenteen osuudesta ilmastopäästöihin. Unohdetaan täysin, että kaiken liikenteen osuus päästöistä on noin 12 -15 %. Tietysti on helpoin puhua siitä, mutta kukaan ei huomioi paljonko on sen vaikutus työllisyyteen suoraan ja välillisesti. Kaikkien muistissa varmasti on, miten suuri vaikutus oli viimeksi ministeri Bernerin veronalennuskeskustelulla. Automyynti pysähtyi täysin ja ostajat jäivät odottamaan alennuksia.

Nyt on julkisuudessa esitetty polttomoottoreiden, tai ainakin bensa- ja dieselkäyttöisten autojen myyntikieltoa 2030 luvulla. Kuka uskaltaa enää tänäpäivänä ostaa uutta autoa, koska sille pitäisi löytää vielä loppukäyttäjä -30 luvullakin. Tällä hetkellä Suomen autokanta on lähes 15- 20 vuotta vanhaa, siis tulevaisuudessa pitkälle 2030 luvulle. Ajetaanko autoja suoraan romutuspaikkoihin ja kuka maksaa niiden kustannukset ja miten paljon niiden romutus lisää päästöjä.

Vaikuttaa siltä, että Suomen ilmastopolitiikka on erittäin lyhytnäköistä ja peräti haitallista.Suomi on sitoutunut muiden Pohjoismaiden kanssa tavoitteisiin olla maailman ykkösiä. Aiheutetaanko niillä tavoitteilla suurtyöttömyyttä tuhansille ja taas tuhansille.

Sanna Marin omilla poluillaan

Nyt on Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja, sekä SDP;n 1. varapuheenjohtaja lähtenyt tulkitsemaan talouspolitiikan arviointineuvoston lausuntoa omalla tavallaan. Lausunnossahan nimenomaan sanottiin, että hallituksen ansioksi voidaan sanoa työllisyyden lisääntyminen. Siis suomennettuna, että todellisia työpaikkoja on tullut lisää.

Marin kuitenkin sanoo, että se ei ole nykyisen hallituksen ansiota, vaan tätä edellisen.

Sanna Marin @MarinSanna

”Talouspolitiikan arviointineuvosto toteaa, että pääkiitos työllisyyden paranemisesta menee edelliselle eikä nykyiselle hallitukselle.”

Tässä lausunnossan hän ei vääristele asiaa, vaan suoranaisesti valehtelee.

Onko tämä linjassa SDP puolueen nykypolitiikan kanssa, sehän on valmistautumassa suureen vaalivoittoon. Niin kuin Marin toisaalla sanoo, että häntä ei kiinnosta mitkään kallupit totuus ja voitto näkyy vaaleissa. Sehän on ihan totta, mutta mikä puolue sen kärkipaikan vie, sekin ratkaistaan vaaleissa.

Kuka muistaa Emman?

Minä en ole vuosikausiin kuullut mitään, saati sitten tavannut. Jos nyt joku sattuisi tietämään, olisi mukava kuulla.

”Emmahan” oli joka pojan unelma, harva sitten kuitenkin pääsi kanssaan tekemisiin. Emma oli kova jakamaan, mutta senkin antoi lautaseltaan vain naapurin pojille. Siitä sitten antoi kyltymättömästi ja moninkertaisesti, ei tuntenut ollenkaan yhtä annosta. Emma seisoi tanassa, kaksin jaloin reidet harallaan ja lauloi jakaessaan.

Emma oli kohtuullisen painava, joten kyllähän sen kanssa hikikin tuli, varsinkin helteillä touhutessa. Yhtään ei pitänyt hiekasta, eikä sen tähden tykännyt mistään aurinkorannoista. Hiekka oli sille ja sen toiminnolle melkoinen uhka ja melkoisesti piti sitä puunata, jos lopetti jakamisen, kesken laulun.

Emma muuten oli Venäläistä, eli silloista Neuvostoliittolaista syntyperää, kirkonkirjamerkinnällä DP.

Että niin, jotain kuulin viimeksi 1990- luvulla

 

Mielikuvia

Mielikuva muodostuu aivoihin näköhavainnnon avulla, joskus tai useinkin saattaa olla mukana kuulohavainto. Mielikuvaa käytetään useimmiten arvosteltaessa jonkin yrityksen ulkoista profiilia, sekä palvelualttiutta ja toimintaa muutenkin. Yrityksissä mielikuvamainontaa käytetään tarkoituksellisesti asiakkaiden saamiseksi.

Mielikuva muodostuu myös ihan yksityiselle ihmiselle, sitä sen enempää hakematta ja pyytämättä. Meille muodostuu vankka mielikuva radiotoimittajista, ihan pelkän kuulon perusteella. Samoin tapahtuu tv toimittajien suhteen, siinä vaan on näköhavainto apuna. Silti saattaa tulla suurestikin vääriä arvioita, jos joskus näemme jonkun toimittajan ihan elävänä luonnossa.

Nämä kummatkin ovat ns. fyysisiä havaintoja, sitten tulee vielä ne välilliset havainnot, jotka tulevat kirjoitetun tekstin avulla. Siinä siis näköhavainto toimii sen tekstin avulla.

Välillinen havainto on juuri sitä, mitä mekin täällä teemme, kirjoitamme blogeja ja monenlaisia kommentteja. Kyllä siinäkin touhussa muodostuu mielikuvia aivoissa, ne vaan saattavat olla oikeita, suuntaa antavia, tai hyvin vääriä. Me vaan emme pääse niitä oikeiksi, tai vääriksi todistamaan.

Mitä ylläolevasta sitten seuraa, seurausta on se, että minullekin on muodostunut määrätynlainen mielikuva melkein kaikista täälläolijoista. Se on niin lujassa, että ei helpolla muutu, yleensä käy niin , että pitää päästä se mielikuva muuttamaan fyysisen havainnon avulla.

Miettikääpä tätä!