Minä olen ollut BirdLife Suomi ry ;n jäsen jo pitkään.

Tämän sain eilen sähköpostiini, kehotus lähteä mielenosoitukseen ilmastomuutoksen puolesta, tai sitä vastaan. Yhdistys on tähän asti toiminut ihan kiitettävästi lintuharrastuksen puolesta, niiden ruokinnan ja muun hyvinvoinnin asialla.  Minä kannatan ehdottomasti kaikkea mikä lintuihin liittyy, mutta en ota saamaani haastetta vastaan. En yleensäkään ole ihminen, joka lähtee kaduille ajamaan asioita puolestaan, en marssimaan, enkä muuhunkaan pahantekoon.

Ilmastonmuutos on asia, joka pitää ottaa huomioon monessakin tekemisessä, mutta keinot pitää ottaa vakavasti ja niitä pitää järkevästi harkita, eikä niihin mielestäni kuulu mellastaminen kaduilla. Koko ilmastonmuutos on asia, joka ei sisälly tähän, se ansaitsee ihan oman lukunsa.

Luettuani saamani sähköpostin erosin yhdistyksestä välittömästi. Minun jäsenmaiksuillani ei lähdetä kaduille mellastamaan, kaikenlisäksi osaan linnut ruokkia ilman kattojärjestöäkin.

Tule mukaan Suomen suurimpaan ilmastomielenilmaukseen 6.4.

Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea mitä rakastamme, kaikkea mikä on meille korvaamatonta: arvokasta luontoamme, hienoja lintujamme, vuodenaikoja ja lastemme tulevaisuutta.

Suomen ilmastopolitiikka on riittämätöntä. Ilmastotieteen viesti on selvä: meidän on kyettävä parempaan. Kauniit puheet eivät riitä. Päättäjien on pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Seuraavan eduskunnan on aloitettava Suomen jälleenrakennus.

Joukko huolestuneita kansalaisia sekä Korvaamaton-kampanjan järjestöt kutsuvat kaikki mukaan vaatimaan vahvoja toimia ilmastokriisin torjumiseksi. Kampanjassa mukana BirdLife, Greenpeace, Fingo, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Protect Our Winters, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi.

Yhdessä voimme rajoittaa ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen ja tehdä Suomesta maailman ensimmäisen fossiilivapaan hyvinvointivaltion.

Ilmastomarssille kokoonnutaan lauantaina 6.4. klo 14.00 Senaatintorilla. Kulkue kohti Eduskuntataloa lähtee noin klo 14.30.

Takseista on kerrottu ihan riittävästi, mutta otetaan hiukan eri näkökulmasta, eli omasta kokemuksesta niin ei olla huhujen varassa.

Maanantaina minä menin Taysiin kutsuttuna pieneen päiväoperaatioon. Vaimo kyyditsi minut ja jäi kaupungille odottelemaan. Päivä oli melko varhainen kun piti jo 7.30 olla paikalla. Aikataulussa kuitenkin edettiin ja minun piti iltapäivän alussa päästä pois. Kävi kuitenkin niin, että minulle tyypillisesti tapahtui jotakin, eli jotain meni pieleen. Lääkäri ilmoitti pois pääsyn siirtyvän seuraavalle päivälle. Vaimo jäi yöksi tyttären luo odottelemaan minua seuraavaksi päiväksi.

Sama kuitenkin toistui tiistaina, keskiviikkona, vielä torstainakin, eli lääkäreiden vastatoimet eivät onnistuneet kaikista yrityksistä huolimatta. Vaimo tietysti poistui kaupungista ilmoittaen, että tule millä tulet se on sinun asiasi. Tämä on kuitenkin sivujuonne, eikä suoraan liity takseihin.

Eilen ei sitten lääkärit tehneet mitään ja tämän aamun röntgenkuvan mukaan asia olikin korjaantumassa ihan itsestään, ilman toimenpiteitä. Silloin alkoi selvittely millä minä lähden pois Tampereelta. No onhan olemassa edullinen KELA-kyyti, jota ennen en ole kokeillut. Sanoin ottavani sen sairaalan pihasta pirun pitkästä jonosta, ei se sitten kuulemma menekään niin, se pitää sairaalan sihteerin tilata. Sihteeri ilmoitti sen tilanneensa ja tulee klo. 13.00. Sanoin taas meneväni pihalle vastaan, sekään ei sitten onnistunut, pitää odottaa huoneessa kuski tulee hakemaan. Ihan ajalleensa se kuski tuli ja me menemme peräkanaa pihalle ison pikkubussin viereen jossa on täydellinen invavarustus. Ei hitto, tuleeko meitä montakin ja joku pyörätuoliasiakaskin vielä. Eikun sinä ole ainoa kuskattava, muita ei ole siihen suuntaan tulossa.

Matkalla juttelimme kuskin kanssa, minä kun olen kova höpöttämään enkä saa pidettyä suutani kiinni vieraankaan kanssa. Hän kertoi olevansa Pälkäneeltä ja aikansa odottanut siellä noin kello kymmeneen, mutta yhtään kyytiä ei tullut. Siirtyi sitten Tampereelle sairaalan jonoon, jossa hän oli silloin 60;s kyytiä odottava taksi. Minä olin sen päivän ensimmäinen asiakas, jolloin hän ajatteli tekevänsä edes jotakin. Minua kuskaaminen hänen mielestään ei ollut alkuunkaan kannattavaa, heidän palkkionsa Kelakilpailutuksensa jälkeen oli noin 20% halvempaa kuin hänen laskemansa kannattavuushinta.

Auton varustelua ihmettelin, se oli kuin tietokonetoimistossa. Siinä oli kaksi kännykkää, joista toinen oli puhumista varten, toinen toimi navigaattorina. Oli kortinlukija, sekä tulostin ja pakollinen taksamittari. Johan niiden operaattorimaksut tekevät kuukaudessa jotakin. Itse auto on kallis niillä invavarusteilla. Minun kuskaaminen ei taatusti ollut kannattavaa.

Minua kuskaaminen ei varmasti ollut kannattavaa, koska meiltä hän ajoi tyhjänä Tampereelle takaisin. Hän olisi voinut jäädä odottelemaan paluukyytiä, mutta se olisi voinut olla vaikka kohti Turkua, jolloin hän olisi ollut aina vaan kauempana Tampereesta.

Palvelu häneltä oli ihan ensiluokkaista, mutta joku mättää pahasti näissä nykysäännöissä. Hän itse sanoi, että näillä säännöillä ei sen ammatin harjoittaminen kannata pitkän päälle, ei yksi kannattamaton kyyti päivässä elätä.

Minun omavastuuosuuteni oli siitä matkasta 25 euroa. Siis yhteiskunta maksoi todella paljon, taidan edelleenkin kulkea omalla autolla.

Sairaalan palvelut ja hinnat ovat muuttuneet sitten viimenäkemän, mutta se on ihan oma tarinansa.

Se on tietysti asia, josta ei pitäisi vielä puhua, mutta kun kiivaasti puhutaan,niin puhutaan sitten. Vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, mutta miten pitkään siihen menee. Jos ennusteet pitävät paikkansa, niin demarit on suuri menestyjä ja sen mukaisesti pitäisi Rinteestä tulla uuden hallituksen muodostaja. Rinne on ihan mukava mies katsella televisiossa, mutta onko hän nykyään liian rauhallinen ja hidas pääministeriksi. Jättikö viimeaikainen sairaus kuitenkin jälkensä ja onko hänellä enää ”särmää” pääministerin tehtäviin, no se ei ole minun tehtäväni päättää siitä.

Nykyään tuntuu siltä, että hallituksen muodostaminen Euroopassa on äärimmäisen vaikeata. Se varmaan johtuu uuden maailman puoluekenttien jakaumasta, en halua sanoa, mutta paljon puhutaan populismista. Se on nykyään muotia, vaiko oikeata todellisuutta, en osaa siihenkään vastata.

Hallituksen muodostaminen kesti Ruotsissa monta kuukautta, siltä kuulostaa myös Virossa. Ei ollut helppoa Italiassa, ei Ranskassa ja vaikeata tuntuu olevan Englannissa. Englannissa on hiukan eri asia, mutta lujaa tahtoa sielläkin vaaditaan.

Aika näyttää miten meidän käy.

Ylellä on tapana valita jokin teema, jota toistetaan monta kertaa päivässä.

Nyt on sunnuntain ratoksi valittu luonnonsuojelu ja siinä samassa ilmastonmuutoskampanja. Metsänomistajat halutaan syyllistää metsien liian hyvästä hoidosta, kun ei jätetä riittävästi lahopuita, ei siis puita niiden syntymiseksi.

Toisaalta Metsäkeskus ja nykylaki sanoo, että tuulen kaatamat puut ja muut hakkuissa hylätyt ”lumpit”, sekä hakepuut pitää korjata kesällä heinäkuun loppuun mennessä. Niitä lahopuiksi tarkoitettuja puita pitää jättää hehtaaria kohden noin 2- 4 kappaletta kaatamatta. Se nyt tämän päivän uutisen mukaan ei riitä, liian hitaasti syntyy kuulemma lahopuuta.

Pitäisikö talousmetsien hoito lopettaa täysin ja jättää metsät oman onnensa nojaan. Minä olen nähnyt esimerkkejä hoitamattomista, enkä todellakaan pidä näkemästäni. Kuka sitten maksaa hoitamattomien metsien hävinneet tuotot ja kuka maksaa toukkien ja kirjanpainajien tuhot, jotka saattavat olla mittaamattomia.

On alueita, jossa nuo kirjanpainajat ovat levinneet hehtaarien alueelle. Niiden hävittämiseksi täytyy kaataa monen hehtaarin metsät suoja-alueineen. Toistaiseksi ei ole keksitty mitään tehokasta keinoa niiden hävittämiseksi, ilmaston lämmitessä ne vaan aina helpommin leviävät. Niiden lisäksi on tulossa muita tuhoeläimiä, joten kohta on Suomen metsätalous hukassa itikoiden kanssa.

LUKE tiedoittaa.

 

Kaikkia keinoja nykyään yritetään käyttää, allaolevan löysin aamulla postilaatikostani. Tämän mukaan pitäisi postilaatikkoni lopettaa toimintansa. Tällaista en olekaan ennen nähnyt, en ainakaan heti muista. Tuon allaolevan linkin toimivuuden poistin, ettei se vahingossa lähde ketään huijaamaan.

Minulla on tässä koneessa käytossä Outlook 365 sähköposti, jota vielä F- secure seuloo. Siis tänne eivät vieraat pääse hääräämään.

————————————————————————————

”Tämän tarkoituksena on ilmoittaa kaikille arvostetuille asiakkaillemme, että päivitämme parhaillaan hallintatietokannan keskusta ja laajennamme kiintiörajaa sähköpostiviestien vastaanottamiseen ja lähettämiseen.

Sinun on päivitettävä ja laajennettava kiintiörajan postilaatikkoasi, ennen kuin voit jatkaa postilaatikkosi käyttöä. Nämä tiedot edellyttävät, että tilisi tarkistetaan ja päivitetään, jotta vältytään suljetulta.

Vahvista postilaatikko napsauttamalla linkkiä.

https://sahkopostin-paivitys-ja-yllapito.webnode.com/

 

Tilisi pysyy aktiivisena sen jälkeen, kun olet vahvistanut huomioon seurantakeskukseen.

Kiitos

Hallintoryhmä”

En halua osallistua täällä olevaan vaalikiimaan, en toisten haukkumiseen, enkä liioin perusteettomiin väittämiin. En liioin harrasta useinkaan otsikon mukaisia riemuja, vaikka se onkin tunnetusti sitä parasta iloa. Joskus tietysti tulee poikettua säännöstä, mutta eikös sekin ole pelkästään inhimillistä.

Pari päivää sitten seurasin telkkarista MM kisojen naisten viestihiihtoja, joka sitten oli Suomen osalta todellinen pohjanoteeraus, se taisi olla huonoin kautta- aikojen. Naiset hävisivät minuuttitolkulla ja heistä kaikki olivat todella huonoja.

Yksi positiivinen suoritus  oli Ruotsin ankkuriosuuden hiihtänyt Stina Nilssonin hiihto. Se oli melkoinen suoritus varsinkin siltä loppuosaltaan, joka telkkarista suoraan näytettiin. Norjan Johaug yritti muutamaan otteeseen hiihtää ohitse, mutta aina päästessään rinnalle Nilsson lisäsi vauhtia ja tuli voittajana maaliin. Loppusuoralla näkyi miten Johaug taipui, hän oli kuin ihmisrobotti, kädet ja jalat kävivät mutta vauhti hiipui, eikä voinut mitään.

Ei mahda mitään, siinä tilanteessa minäkin olin hiukan vahingoniloinen ja ajattelin, että vihdoinkin joku voittaa ihmisrobotin. Hattua nostan Stina Nilssonille, vaikka olikin ruotsainen verivihollisemme.

Mikä meitä oikein vaivaa, kun jatkuvasti keksitään uusia sairauksia? Nyt on otsikoissa ainakin Ylen uutisissa ”synnytyksen jälkeinen masennus”. Miten meidät on tänne maailmaan saatettu ja miten masentuneita ovat vanhempamme olleet, kun ovat meitä tänne maailmaan päästäneet.

On siis niitä muitakin uusia, on työpaikkakiusaukst, työuupumukset ja kaikenlaiset ”burnautit”, sekä seksuaaliset pahoinvoinnit. Luettelo on pitkä ja mitä ilmeisemmin se vaan pidentyy.

Suomalaiset rohmuavat mahan täydeltä kaikenlaisia masennuslääkkeitä. Toisaalta lääkkeet, kuten antibiootit ovat loppumassa eikä uusia keksitä.

Psygiatreille rittää töitä.