Tekijä: Pentti Tuominen

Onhan niillä tietysti eroa, toinen on piempi ja toinen suurempi, taikka päinvastoin. Eroa on se 399, jos hiukankin osaan laskea,kumpi lukema on muuten arvokkaampi, tai tärkeämpi.

Sen eroavaisuuden tärkeyden on nyt määritellyt pääministerimme Sanna Marin. Hän kiiruhti juosten paperitehtaalle, jossa on ilmoitettu vähintään neljänsadan työntekijän irtisanomisista. Onhan se tietysti tärkeätä, että pääministeri ottaa osaa ja ilmoittaa valtion myötäelämisestä, ”emme unohda teitä”. Mitä se sanonta sitten ikinä sisällään pitääkin.

Meidän kylässä on yksi yritys, joka myös joutui ottamaan ikävän irtisanomisen käyttöön. Ei käyty mitään yt neuvotteluja, vaan sanottiin yksi työntekijä välittömästi irti, koska tilauskanta oli jo niin vähissä.

Nyt on sitten odoteltu pääministerin vierailua, onhan nykyään kaikki ihmiset tasa- arvoisia, niin työssä, kuin vapaallakin. Kyseisen yrityksen pääluottamusmies on ilmoittanut heidän aloittavan korpilakon, jos ei vähitellen ala kuulua ja näkyä toimenpiteitä.

Siinä se huima yhden ja neljänsadan ero.

Kyllä blogien tarkastelu toimii näin sunnuntaiaamunakin.

Nytkin oli yksi avaus, joka ei voinut olla muuta, kuin humalaisen aikaansaannoksia kohdistuen suoraan toisiin tämän palstan kirjoittajiin.

Nyt on Marinilla yksi askel otettuna lisää politiikan taivaaseen, hänen eilinen valintansa SDP puolueen johtoon on merkittävä saavutus sinänsä. En tiedä miten paljon sitä saavutusta arvostetaan, kun vastassa ei ollut yhtään ehdokasta. Nyt on kuitenkin hoidettavana monta vastuullista virkaa niin oman puolueen, kuin valtakunnan politiikassakin.

Jäljet jättää ihan varmasti häneen tämä nyt vallassa oleva Koronaepidemiakin vaikka kaikki päätökset onkin tehty virkamiesportaissa, sekä terveysalan asiantuntijoiden toimesta.

Marin on tietääkseni ollut Tampereen kaupunginvaltuutettu, mutta se ei tee hänestä politiikan asiantuntijaa, ei valtakunnan eikä ulkovaltojen politiikassa. Hän on joutunut, toisin kuin moni edeltäjänsä, jos sanotaan, suoraan myrskyn silmään EU rahoitusneuvotteluissa joita yötä päivää käytiin vuorokausikaupalla.

Kaikesta huolimatta Marin on politiikassa uransa alkutaipaleella, kyllähän hänellä innostusta riittää, joskus hiukan liiankin kanssa. Hänellä on aina vastaus valmiina, kysyttiin mitä tahansa, meni sitten syteen tai saveen. Alkuaikoina nolasi itsensä eduskunnassa, jopa useammankin kerran. Kerran erehtyi sanomaan Kokoomuksen puheenjohtaja Orpolle koko eduskunnan kuullen ”HÄVETKÄÄ KOKOOMUS”

Marinissa on hiukan sitä ”kloppipojan vikaa”, kun nykyään ei tytötellä saa.

Eilinen ja tämä päivä on puhuttu pelkästään kasvosuojuksista ja niiden hyödystä. Ainakin radiotoimittajat yrittäväyt opettaa kuulijoita niiden hyödystä ja oikeasta käytöstä Aina ei ole puheet osunut ihan kohdalleen, mutta saavathan päteä.

Pitkään päättäjät, varmaankin virkamiehet ja osin hallituskin pääministerin mukaan , ovat miettineet pakkokaranteenin ja kasvosuojusten hyödystä ja niiden kustannuksista. Päätökset ovat kaikinpuolin vaikeita ja kustannuksiltaan kalliita.

Jos tehdään niin kuin pääministeri on puhunut joudutaan pakkokaranteenin aikana maksamaan jokaiselle palkansaajalle palkkaa vastavat korvaukset. Samoin joudutaan maksamaan jokaiselle (vähävaraiselle?) kasvomaskeista kustannukset. Maskeista syntyvät kustannukset nousevat ihan helposti erittäin suuriksi, jos niitä käytetään orjallisesti annettujen ohjeiden mukaan.

Vastaavasti maskien hyöty on erittäin kyseenalaista ja käyttö vaikeata.

Näin ovat päättäjät, varmaankin hallitus tulleet siihen tulokseen, että toistaiseksi tullaan toimeen pelkillä suosituksillakin, ihan oikea päätös tässä vaiheessa.

Niin ja se ministeri Kiurun mölähdys pakkokaranteenista vankeustuomion uhalla, siihen ei pääministeri osannut ottaa kantaa. Hän kierteli ja kaarteli ja sanoi, että siitä ei ole ollut puhetta, eikä se kuulu hallituksen keinovalikoimiin. Näin sitä toimitaan omin päin, ei se tosin ole mitään uutta.

Olen useammankin kerran seurannut kulkijoiden olemuksia lähinnä televisiosta. Tarkoitus ei ole ollut mitenkään arvostella, mutta väkisinhän televisiosta tulee näkyviin muutakin , kuin mitä itse asia on. Uskon, että havainnot olisivat ainakin lähes samanlaisia, jos itse istuisin katuvarressa.

Pitkän ajan seurannalla väittäisin naisten, lähinnä nuorehkojen ja keski- ikäisten naisten kiinnittävän eniten huomiota omaan ryhtiinsä ja urheilulliseen liikkumiseen. On toki poikkeuksia, sekä niitä jotka ovat tarkoituksella tekemässä ihan jotain muuta, kuin liikkumista. Oma ryhmänsä on tietysti vanhukset, jotka liikkuvat juuri niin, kuin pystyvät.

Unohtaa ei pidä tietenkään miehiä, mutta heissä on enemmän niitä huonoryhtisiä selkä kumarassa kävelijöitä. Kuka kulkee kädet taskussa, jota ei esiinny yhtään naisissa. On tietysti miehissäkin hyvinkin ryhdikkäitä ja urheilullisia kävelijöitä.

Johtuuko naisten ja miesten liikunnallinen ero siitä, että he käyvät enemmän liikuntasaleilla ja monenlaisilla voimistelukursseilla.

Saatan olla hyvinkin väärässä, mutta nämä ovat minun ”katuhavaintoja”.

Eipä ole paljon kehumista television nykyisestä ohjelmatasosta tällä hetkellä. Jos se on yleensäkin heikkoa, niin nyt se on todella heikkoa. Tietysti oman osansa aiheuttaa kesälomat, mutta en usko sen vaikuttavan kaikkea. Paljon tulee kertauksia ja kertauksen kertauksia, mutta miksi niiden pitää olla niitä heikoimpia ohjelmia.

Nytkin tulee jotain ihan älytöntä ohjelmaa kotimaista ”Hukkaputkea” todellakin nimensä veroista uusintaa. Sitäkään en minä ymmärrä, jos arkena tulee heikkoa ohjelmaa, niin miksi viikonvaihteeksi pitää siitäkin vielä huonontaa ja miksi tulee ihan samaa ohjelmaa monta kertaa peräkkäin. Siinäkö on meidän verorahoillemme korvaus.

Minä olen aina kehunut YLEn ohjelmia ja sanonut, että aina löytyy katsottavaa kun viitsii käyttää kapulaa. Nyt vaan ei löydy, alkaa uutisetkin olla kertausta ja kertauksen kertausta.

Muutama vuosi sitten myytiin Suomen suurimmat sähköä siirtelevät yhtiöt, Caruna ja Elenia. Niillä on vielä tänäänkin määräävä asema Suomen sähkömarkkinoilla. Yhtiöt myytiin puhtaasti sijoittajayhtiöille, joiden tavoite on ainoastaan tuoda voittoa osakkailleen. Omistajina nykyään on suomalainen eläkevakuutusyhtiö, sijoittajayhtiöt Euroopassa, Australiassa ja ainakin Amerikan mantereella.

Jokaisen sijoittajan tavoite tietysti on puhtaasti saada voittoa, jos näin ei tapahdu, niin nostetaan siirtohintoja. Jos ei siltikään saada tiettyä voittoa, niin pistetään yritys myyntiin. Suomesta alkujaan sähköyhtiöt myytiin, ikääkuin vahingossa ja takaisin niitä ei voi ostaa, niiden markkinahinnat on moninkertaistuneet.

Mitäs niistä, perustetaan uusi siirtoyhtiö OY, lasketaan markkinoille riittävä määrä yritysosakkeita ja haetaan pankkeja rahoittajiksi. Jokaisella meistä on varmaankin määaikainen, yleensä kahden vuoden sopimus, sen loppuessa järjestellään niin, että liittymä siirretään uuden yhtiön asiakkaaksi.Tavoitteena on, että hinnoittelu olisi pelkästään omakustanteista ja kattaisi korkeintaan järkevää verkoston rakentamista ja ylläpitoa, sekä muut kustannukset. Uusi asiakas voisi tietysti olla uuden yhtiön osakas joillain tietyillä ehdoilla. Ne ovat pelkästään järjestelykysymyksiä ja oikeusoppineiden hallittavissa.

Periaatteessa ja oletuksella yhtiö olisi kahden vuoden päästä täysin toimivaltainen ja entiset yhtiöt vaikeuksissa.

Tätä yritystä ei ole vielä olemassa, eikä sitä siis löydä edes Google netistä. mutta…

Keskustapuolueen ehdotus rahaministeriksi tulee puolueen entisestä pääministeristä Matti Vanhasesta. Siitä on jo kymmenkunta vuotta ja muutenkin menneen ajan makua, onhan Vanhanen ollut vastuullisessa tehtävässä Eduskunnan Puhemiehenä. Joten tieto nykyajasta ja sen tavoista on varmoissa käsissä.

Ministerin vaihto tapahtui ilman mitään suurta draamaa, tietysti tiedoitusvälineiden tarkassa valvonnassa. Ministeriä ei tietystikään vielä ole vaihdettu, mutta periaatteessa se on presidentin nimitystä vailla.

Vanhanen on otsikon mukainen tavoiltaan ja kokemukseltaan, eikä tietämykseni mukaan mikään tuuliviiri ja hetken poliitikko. Joitain ”kokkareita” on hänenkin jäljiltään jäänyt, mutta toivottavasti ne on unohdettu.

Onnea ja menestystä Matille.

Minun tuli katseltua eilinen eduskunnan kyselytunti ja siinä olikin paljon huumoria.

Kaikkein paras kohta oli, kun ministeri Tytti Tuppurainen kiukuspäiten kesken puhettaan pläjäytti, että ei aina tarvitse käyttää sitä ”neliraajajarrua”, en olekaan ennen kuullut. Se ihan oikeesti hymyilytti pitkään ehtopuolelle ja ministeri sai minultaa sympatiat, eli ei aina pidä olla naama peruslukemilla.

Se, mitä minä paljon ihmettelin, eli mahtavatkohan edustajat lukea yhtään päivän lehtiä, tai kuunnella uutisia radiosta ja televisiosta. Se miksi näin sanon, kun monta kertaa kysyivät asiaa, joihin minäkin osasin jo antaa vastauksen. Eikä kyse ollut mistään mielipidekysyksestä, vaan ihan puhtaasta asiatiedosta.

Jos vielä saan mainita, niin kovasti rennosti ne edustajat esiintyvät. Kuka puhuu kädet taskussa, kuka tavaa kännykkää ja kuka lähtee kesken pois.Täytyy vielä mainita ja antaa kehuja, muutama edustaja kumarsi puhemiehelle pois lähtiessään ja esiintyi muutenkin perin tyylikkäästi.

Millähän tähän perin ummehtuneeseen ja paikalleen pysähtyseeseen sivustoon saisi hiukan uutta potkua ja väriä?

Minä lähdin päivittämään uusimman version Windows 10 ohjelmistosta. Itseasiassa se on jo pitkään ollut koneellani päivitysjonossa, lähinnä syystä kun sitä on aika paljon moitittu. Ammattilehdet ja viikklolehdet ovat ottaneet sen kynsiinsä epäluotettavuutensa takia.

No minä latasin sen kumminkin, eikä se kestänyt viittä minuuttia, kaikista olettamuksista huolimatta. Nyt se ainakin hyvin toimii ja lataan sen aikaa myöten vanhempiinkin läppäreihin.

Mutta ei tässä mitään uutta ollut, mennään silti näillä.

Ps. Lehdet ovat olevinaan viisaita, mutta valehtelevat senkun ehtivät.