Ensi alkuun iranilaisen kenraalin surmaaminen voi vaikuttaa typerältä kostolta tai järjettömältä murhalta. Trumpin oikkuja jälleen kerran! Taustalta paljastuu kuitenkin paljon muuta.
Lähi-idässä Syyria, Libanon ja Irak ovat heikkoja valtioita, joissa valta on jakaantunut kilpailevien armeijoiden kesken. Autoritaariset Turkki, Venäjä ja Iran ovat nähneet tilaisuutensa laajentaa omaa valtaansa noihin maihin. USA:n rooli on tällä kertaa ollut aika passiivinen paitsi Iranin suhteen, koska se on sitoutunut suojelemaan Israelia. Iranin pyrkimyksenä taas on ollut levittää valtaansa noihin kaikkiin kolmeen heikkoon valtioon.
Libanonissa Iranilla onkin paljon valtaa koska siellä sen liittolaisella islamistisella Hizbollahilla (=”Jumalan puolue”) on vahva armeija. Libanonin omat joukot eivät kykene haastamaan Hizbollahia joka on koonnut satoja tuhansia ohjuksia valmiiksi ammuttavaksi Israeliin. Mahdollisen sodan syttyessä kuolee myös paljon libanonilaisia, sillä ohjukset ja niiden valmistuspaikat ovat siviiliasutuksen keskellä eikä Israel jää odottamaan että ne ehditään laukaista sen kaupunkeihin.
Gazassa Iranin liittolaisena on ainakin Islamilainen Jihad -järjestö, jolla myös on raketteja joita se ajoittain ampuukin rajan yli. Myös Hamas on saanut Iranilta tukea vaikka ei ole shialainen.
Iran yrittää rakentaa myös Syyriasta omaa tukikohtaansa: se on auttanut Syyrian diktaattoria Bashar al-Assadia sisällissodassa Hizbollahin kanssa ja vastalahjaksi olettaa voivansa pitää tukikohtiaan Syyriassa. Israel taas ei sitä hyväksi ja on ajoittain käynyt tuhoamassa noita tukikohtia. Venäjän rooli on tässä kaksinainen. Venäjä tukee Assadia ja haluaa siten Syyriasta itselleen tukikohdan. Mutta Venäjä ei halua joutua yhteenottoon Israelin kanssa. Putin on käynyt Israelissa ja ilmeisesti on sovittu joistain asioista yhteenottojen estämiseksi. Silti jostain syystä Venäjä on hyväksynyt Iranin tukikohtien rakentamisen. Onko se heikkoutta vai taktiikkaa, kahdella hevosella ratsastamista?
Irakista Iran on ajatellut saavansa liittolaisen ja alusmaan, koska enemmistö maan asukkaista on shia-muslimeita samalla tavalla kuin Iranissa. Taistelussa Isisiä vastaan Iranin tukemien shia-joukkojen valtaamat alueet eivät ole Irakin hallituksen valvonnassa.
Iranin tavoitteena shialainen suurvalta. Suurvallan tarkoituksena taas on tuhota Israel. Iranin papistolla on ehkä tästä jopa jonkinlainen eskatologinen missio. Samalla tavalla kuin Hitlerillä aikoinaan arjalaisten asuttamasta Suur-Saksasta, jolle on vallattu idästä ”Lebensraumia”. Israelin tuhoa julistetaan avoimesti.
Qassem Suleimani oli Iranin siirtomaa-armeijan, Al Quds Vallankumouskaartien johtaja. Al Quds tarkoittaa Jerusalemia, sekin kertoo, mikä on noiden joukkojen lopullinen päämäärä. Häntä pidettiin toiminnassaan hyvin taitavana ja tehokkaana.
Miksi sitten USA surmasi Suleimanin? Iranin suunnitelmat alkoivat horjua kun kansa Libanonissa ja Irakissa osoitti mieltään, vaatien Iranin vaikutusvallan vähentämistä. Iran oli yliarvioinut sen Irakin shiamuslimeilta saaman tuen, se ei ollutkaan ehdotonta. Irakissa turvallisuusjoukot alkoivat ampua mielenosoittajia, heti alussa mukana oli myös iranilaismielinen militia, jopa iranilaisia joukkoja ilmeisesti. Sadat saivat surmansa luodeista ja kohti ammutuista, armeijan käyttämistä kyynelkaasukranaateista. Siis sadat siviilit, siihen nähden meillä on tästä uutisoitu aika vähän. Mielenosoitukset eivät kuitenkaan olleet laantumassa. Jotain siis täytyi tehdä ettei haave Suur-Iranista ja hyökkäyksestä Jerusalemin kimppuun kaatuisi.
Jotain tehtiinkin. Iranin aseistama Irakin Kataib Hizbollah ampui ohjuksia Kirkukiin surmaten amerikkalaisia. Tavoitteena oli ilmeisesti provosoida USA vastaiskuun ja sillä tavoin yrittää saada irakilaiset ”yhdistymään yhteistä vihollista vastaan”. Vanha kikka, jos suosio alenee, aloita sota. USA provosoituikin ja ampui aluksi Kataib Hizbollahia surmaten joukon sen jäseniä. Iranin seuraava siirto oli järjestää ”mielenosoitus” USA:n lähetystön luona Bagdadissa. ”Mielensoittajat” olivat iranilaismielisiä joukkoja. Qassem Suleimani oli operaatioiden pääarkkitehti, joukkojen Guderian, jonka oli tarkoitus johtaa operaatioita Iranin naapurimaissa. USA:n armeija huomasi kuitenkin, että tämä shakkilaudan kuningatar oli jätetty suojaamatta ja löi sen pois. Siirto, jota Iranin papisto ei osannut odottaa. Raivoa on luvassa, mutta Suleimania se ei korvaa. Suur-Iranin rakentaminen ja Israelin tuhoaminen on kärsinyt vakavan takaiskun.
