Olemme saaneet elää pitkän tovin aikaa jolloin vuosi vuodelta saimme enemmän palkkaa ja enemmän mahdollisuuksia ostaa ja kuluttaa oman hyvinvointimme kartuttamiseksi.
Maapallon luonnonvarat ovat olleet koetuksella samoin ilmakehämme.
Nyt alkaa itku ja hampaiden kiristys ja kilpailu siitä kuka selviää vähemmällä voiden jatkaa entiseen malliin ja se joka on jo lähtötilanteessa heikoimmilla joutuu yhä tiukemmalle.
Mitä enemmän tulee heitä jotka kärsivät eniten ovat sitä riistaa jotka äänestävät politiikan populisteja leivän toivossa.
EUn ja Naton rivit rakoilevat syynä politiikan pyrkyrit sillä oikeita päätöksiä ei uskalleta tehdä äänestäjäkunnan menetyksen pelossa.
Pakotepolitiikalla sota ei lopu se ajaa itsemme kurimukseen.