Tekijä: Matti

Tunnetusti niin sanottuja siltarumpurahoja jaellaan usein aika löysin perustein, varsinkin paikkakunnille joilla on oma kansanedustaja. Eli verorahoille saattaisi olla valtakunnallisesti ottaen perustellumpia kohteita kuin esimerkiksi paikallinen silta tai monitasoliittymä maantielle.

Koronarokotteiden jakelussa on kaksi perustetta, siltarumpujakelu tai jakelu sinne missä eniten ihmishenkiä voidaan säästää.

Mitä mieltä tästä pitäisi olla, sitä tykönäni pohdiskelen. Olisiko puoluetta tai poliitikkoa joka himoaa sekä siltarumpuja että rokotteita juuri ja nimenomaan omalle äänestysalueelleen. Jos on niin onko se oikein?

Korona karanteenista ainakin pikkulinnuille ollut hyötyä, ahkerasti erilaisin herkuin niitä ravinnut ja pönttöjä nikkaroinut.

Olen tehnyt vähän eri mallisia että löytyisi mieluinen nirsommallekin. Pakko viedä osa metsälööni kun alkaa pihapuut jo olla täynnä.

Jänistäkin olen syöttänyt. Vien aina illalla porkkanan pihalle hankeen pystyyn ja melkein joka yö on se hävinnyt, paikalle jäänyt ruskeita papanoita.

En tiedä olisiko tämä nyt tänne kirjoittamisen arvoinen juttu kun ihan yhtäkkiä rupesin ihmettelemään ruotsalaisen kansanpuolueen olemusta, eli kuinka se näyttäytyy ei RKPläiselle.

Perinteisesti jotenkin kuvittelen että RKP olisi selkeästi oikeistolaissävyinen puolue. Mutta sitten tämä notkeus millä puolue asettuu yhteisrintamaan ihan minkälaisen hallituksen kanssa. Puolustelee suureen ääneen milloin oikeistolaista, milloin vasemmistolaista menoa maassamme. Sitäkin pohdin että kun puolue on näin sopeutuvainen niin onko se hyvä vaiko huono että on niin pieni.

Ihan täysin yhdenasian liike ei RKP ruotsinkielisellä kotikylälläni ole, on jokunen poikkeus, lähinnä niin että sosialidemokraattinen aate astuu yli kielenkin.

YLE julkaissut gallupin jossa alle 30 vuotiailta täysi-ikäisiltä kyselty mitä puoluetta äänestäisivät kuntavaaleissa.

Kokoomus ja Vihreät molemmat 25%, Perussuomalaiset 15%, Keskusta, Vasemmistoliitto ja SDP kukin 9%.

Kovasti poikkeaa nuorison gallup tulokset aikuisten vastaavista. Pitääkö olla huolissaan nuorisomme aatteellisesta suuntauksesta vai olisiko väärin kyselty.

Uskoisin että ainakin nuo 9% puolueet keksivät hyviä selityksiä keveähkölle suosiolleen nuorten piirissä, erityisesti suositut demarit. Meneekö se niin että ihminen vasta vanhoilla päivillään oppii ymmärtämään sosialidemokratian arvon.

Ansioksi nuorisolle luen että eivät ole hurahtaneet pienpuolueisiin. Vihreiden suuren suosion  näen idealismina joka on tyypillistä nuorille.

Juuri Iltalehdestä luin että hallituksen palkkausmenot ovat kasvaneet kahdessa vuodessa peräti 83 prosenttia.  Johtuu siitä kun ministereille uuteen hallitukseen vuolaasti palkattiin uusia avustajia.

No eihän siinä mitään jos rahalle on saatu katetta eli hallituksen työskentely nyt on tehokkaampaa, johtanut parempiin päätöksiin. Teoriassahan mahdollisuudet parempaan ovat ilmeiset kun on osaavat apuvoimat. Pahanilkinen voisi kun ei muuta keksi väittää että sen huonompi soppa mitä useampi kokki mutta sehän olisi ministerien vähättelyä sillä heillähän se lopullinen päätösvalta on.

Vaikeahan sitä on mitata tai vaikka arvailla millaista jälkeä nykyhallitukselta olisi syntynyt jos avustajia olisi ollut yhtä vähän kuin Sipilällä oli.

Vähän sillä tämän kirjoitin että kertoisitte omia arvioitanne että olemmeko viulujen maksajina saaneet koko rahan edestä.

Katselin juuri MOT ohjelman jossa Kojamo ja AY näyttäytyivät aika kielteiskysyvässä valossa. AY saa Kojamosta suuret tulot, esiintyy ikäänkuin raadollisena sijoittajana jota enemmän kiinnostaa mahdollisimman korkeat vuokrat kuin esimerkiksi se että jäsenensä saisivat kohtuuhintaisi vuokra-asuntoja.

Mutta mitä tietämättömyydessäni jäin ihmettelemään on se miksi AY on yleishyödyllinen. Miten esimerkiksi minä ja miljoona muuta eläkeläistä nautimme tästä AYn yleishyödyllisyydestä, mitä jäsenet nauttivat, mitä ei AYssä jäsenenä olevat työtätekevät, mitä opiskelijat.

Tässä yleishyödyllisyydessä on sellainen on sellainen piirre että voitoista ei tarvitse maksaa veroa.

Uskon että täältä löytyisi heitä jotka ymmärrettävästi osaisivat selittää AYn käytöstä tässä raaassa bisneksessä vuokralla-asujien ja veronmaksajien (KELA tuet) kustannuksella.

Hyppysiini sattui päivän Ilta-Sanomat. Selasin läpi, ei ollut mitään mikä kiinnostaisi mutta urheilu osioon kiinnitin huomioni. Oli kirjoitettu kaksi aukeamaa nuorten jääkiekosta, liki sivu ulkomaan potkupalloa kun joku Celsea oli saanut selkäänsä. Vain hikiset parikymmentä senttiä yhtä palstaa yhdestä hiihdon päätapahtumasta  eli Tour de Skiistä.

Mitäs minä kapinoimaan, lehtihän kirjoittaa siitä mistä maksava yleisö tykkää. Mutta kyllä se surettaa vanhankansan ihmisenä jolle suuren ikänsä on hiihto ollut urheilulaji jota innolla olen seurannut.

Hiihdon alamäki alkoi minusta jo siitä että tuli tuo v-tyyli tai vapaaksi tyyliksi sitä sanotaan, miksiköhän. On luonnottoman näköistä ja varmaan tuhansia hehtaareja hyvää metsääkin raivattu leveitä paanoja halullisten luistella sukset jalassa. Nämä kertarykäyslähdöt ja takaa-ajot ovat myös yhtä tyhjää kotkotusta. Pitäisi olla rehelliset ja konstailemattomat väliaikalähdöt ja enemmän pitkiä matkoja, 50 ja 30 kilometrin hiihtoja.

Hiihtojen selostuskin mennyt oudoksi, höpötetään peesistä, hapoista, leirien korkeuksista ja ties mistä, iloitaan jos suomalainen mieshiihtäjä sijoittuu kolmenkymmenen joukkoon.

Katselin vanhoja valokuvia, oli joukossa oheinen kuva henkariverstaaltamme. Puhuinkin juuri toisessa keskustelussa puusepistä suvussani.  Isäni sodasta ehjänä palattuaan, Laguksen joukoissa jatkosodan läpi tappeli konekiväärijoukkueessa, aikansa ihmeteltyään miten leipänsä ansaitsisi päätyi valmistamaan vaateripustimia koivupuusta. Henkareiksi niitä aikanaan lähinnä kutsuttiin. Puolisen tusinaa niitä oli erilaista, eniten kävivät kaupaksi aivan ohuet ja litteät.

Tukit ostettiin suoraan metsänomistajilta, maanviljelijöitä he olivat, usein itse talvisaikaan tukit tekivät ja hevospelillä tienvarteen ajoivat. Koulupoikana sain taskurahoja kun taulukon avulla laskin paljonko oli kuutiojalkoja yhteensä puissa. Tukit sahattiin tuppeen tuuman laudoiksi kylän laidalla Vekkilän Einarin raamisahalla.

Valmiit henkarit pakattiin paperisäkkeihin, käytettyihin jauhosäkkeihin jotka ostettiin Forssan leipätehtaalta.

Koneita oli erilaisia sirkeleitä, yhdessäkin oli 10 terää rinnakkain, meni koko lauta kerralla rimoiksi joista tehtiin housuhenkareihin ne alapuut, pari isoa vannesahaa, tasohöylä, jokunen jyrsinkone ja hiomakoneita. Niin ja olihan koneet joilla tehtiin ne nappulat rautalankakoukkuihin  sekä naulakone joka isoista rautalankavyyhdeistä teki pätkät koukkuja varten. Moni kone oli itse suunniteltuja, isäni ja naapurissa pajaa pitävän metallimiehen yhteistyönä.

Äitimuori hoito kaiken kirjallisen työn, laskutuksen ja veroilmoitukset. Oli melkoisia stressin paikkoja kun liikevaihtoverotarkastajat saapuivat paikalle, tekivät näet millintarkkaa työtä. Ja ainahan verottaja joskus ikäänkuin varmuuden vuoksi mätkyillä muisti vaikka äitini ei varmasti vilunkia tehnyt. Vähänhän se katkeroitti kun verstas kuitenkin oli kylän suurin työllistäjä. Kirjatyöt tehtiin iltaisin ja viikonloppuisin, päivät äiti työskenteli verstaalla.

Vähitellen verstaan toiminta hyytyi kun muovi ja ulkomaalaiset valmistajat valtasivat markkinat.

No paljonkin tietysti näistä juttua riittäisi, aikani kuluksi nyt tämän verran jos jotakin sattuisi kiinnostamaan.

Hienoja runoja saa täällä lukea, itsekin tässä yrittelin mutta arvioin lyriikkani täysin painokelvottomaksi. Päätin sitten aikani kuluksi yrittää proosaa, ymmärtäen ettei tällä Noopelia voiteta arvelin kumminkin että jos on jollakin luppoaikaa ja paikallinen aviisi hiirenkorville luettu niin paremman puutteessa. Voimat ehtyivät ja juttu jäi vähän kesken, mieluusti lukisin jos joku sille lopun laatisi. Toivon että katu-uskottavuuteni ei pahoin tästä kertyisi silmissänne.

Kettu ja korppi

Torjuakseen kaamoksen herättämää ankeutta voi ihminen hakea piristystä vaikkapa lukemalla Aisopoksen kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten lapsille ja lapsenmielisille kirjoittamia opettavaisia faabeleita jos ei parempaakaan keksi. Itse olen juuri lukenut jo toki entuudestakin tutun tarinan ketusta ja korpista. Aikani sitä pohdiskelin, mielessäni pyörittelin ja ainakin se hyöty siitä oli että toviksi unohdin kaamoksen synkkyyden.

Useimmille meistä Aisopoksen faabelit lienevät tuttuja. Tunnettua on että niihin liittyy moraalisia opetuksia. Näin on laita myös tarinassa ketusta ja korpista. Siinähän tapaukset menevät niin että korppi istui puun oksalla juusto nokassaan, ohi kulkeva kettu höynäyttää korppia laulamaan kehuen sen ääntä mukamaskin erityisen sulokkaaksi. Korppi uskoo, menee halpaan, alkaa innoissaan raakkua jolloin juusto vääjäämättä tipahtaa sen avoimesta nokasta ja kettu nappaa sen, syö makeisiin suihinsa röyhtäisten ravittuna tuuheasti päälle ja jolkottelee tyytyväisenä metsän siimekseen. Tämän tarinan opetus on että tyhmyydestä sakotetaan ja että imartelu sumentaa arvostelukyvyn.

Sitä ei tarinassa juuri kummastella että mistä korppi on juuston saanut. Juustothan eivät kuulu ravinteisiin joita korppi luonnosta syötäväkseen löytää. Herääkin vahva epäilys että korppi onkin varastanut juuston. Tätä jopa todennäköistä taustaa vasten on tavallaan aivan oikeus ja kohtuus että korppi tavalla tai toisella menettää ryöstösaaliinsa, ei pääse siitä itse nauttimaan ja saa lisäksi hävetä itseään ymmärrettyään menetyksen myötä oma tyhmyytensä.

Entäs sitten ketun osa ja käyttäytyminen. Lyhyesti sanottuna on erittäin rumaa käyttää hyväkseen omaa oveluuttaan toisen tyhmyyttä vastaan. Oikeus ja kohtuus olisikin ollut faabelissa asettaa myös repolaiselle jonkinlainen rangaistus jo ihan sen vuoksi että pahan pitäisi aina saada palkkansa. Nyt jää lukijalle sadusta helposti sellainen käsitys että toisen yksinkertaisuuden tietoinen hyväksikäyttö olisi jotenkin hyväksyttävää. Jos nyt vaikka ajatellaan että kettu jostain olisi tiennyt että juuston on korppi varkauden kautta hankkinut niin se ei yhtään tee hyväksyttäväksi ketun huonoa käyttäytymistä.

Pohdiskelin sitäkin että miten sovittaisi tätä tarinaa nykypäivään, meihin ihmisiin. Voisiko ajatella että muodin ja ulkokuoren vietävänä olisi korppina kuluttaja ja kettuna kauppias ja vaatevalmistaja. Mainokset kuten ketun mairittelu ja korppi kuvitelmissa että uusi viimeisen muodin mukainen talvipalttoo loisi ympäristöön kuvaa fiksummasta ja jotenkin paremmasta ihmisestä. Korppi (kuluttaja) jonka viimevuotinen talvitakki on vielä lähes uuden veroinen ja käyttökelpoinen ja tuo huonolla itsetunnolla varustettu laumasielu menettää rahansa turhamaisuuttaan ja kettumainen ahnas kauppias myhäillen kasvattelee omaisuuttaan. Tietysti tähän tasapuolisuuden vuoksi pitäisi keksiä myös jatko jossa kauppias tukehtuu omaan pullaansa.