Tullut vuosien varrella lämmiteltyä luitaan Espanjan auringossa. Kun on pidempään poissa kotoa toimettomana haahuillen kasvaa polte päästä tositoimeen, suomalaiseen ranka- ja halkometsään, avata savotta, ihmetellä metsän rauhaa (moottorisahan ollessa hiljaa). Toisinaan siinä viritellä kynsitulet ja käristää makkaranpätkä hiukoopalaksi. Siinä vaatteisiinkin tarttuu nostalgista nuoruusvuosien vaellusretket mieleen nostavaa savun hajua.
Vaan erilaiset ovat puut Andalusian metsurilla. Mieluummin minä silkorunkoisia koivuja takka- ja saunapuiksi metsässä teen, kotipihan rantteella aikani kuluksi rauhalliseen tahtiin pilkon, pakkasella halkeavatkin kun vähän kirveskalsoa näyttää.
Nyt lääkäri pienen operaation vuoksi kehoitti välttämään kaikenlaista metsätyötä muutaman viikon ajan niin on taas vähän noussut mieliteko etelän lämpöön. Syksyn pimeys ja kylmyys ilman mahdollisuutta metsätöihin vähän painaa kaamosmasennukseen taipuvaista mieltä. On vaan tuo korona nyt peikkona, pitäisi ainakin se kolmas piikki saada että uskaltaa.
Pitää ainakin olla teräketju hyvin hiottu ennen kuin Espanjan puihin ryhtyy.