Tekijä: Matti

Näyttäisi että pääosa suomalaisista ei ole samoilla linjoilla kuin esimerkiksi  Aamulehti ja YLEn Jokinen.

Uutissuomalaisen teettämän kyselyn mukaan näet suurin osa suomalaisista ei kannata sukupuolittuneista ammatti- ja virkanimikkeistä luopumista. Vain 16 prosenttia kannatti  nimikkeistä luopumista ja siirtymistä neutraaleihin nimikkeisiin

Minäkin kuulun tuohon enemmistöön mutta pieni epäilyksen siemen sielussani jäi kytemään. Voisinko olla vanhoillinen, enkö jotenkin ymmärrä että mikään tässä maailmassa ei saa pysyä paikallaan, kaiken on kehityttävä, uusi olisi aina parempi. Toki kehityskin joskus voi mennä väärään suuntaan.

Niin tai näin, tiukasti pysyn kannassani että lautamies on lautamies ja puistotäti puistotäti jatkossakin.

Galluppien luotettavuudesta ylipäänsä huonoa kuvaa antoi se että saman Uutiasuomlaisen kertomana että kun HS samoihin aikoihin teki vastaavan gallupin niin siinä 54 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, ettei uusille nimikkeille ole tarvetta.

Paljon kuulee väitettävän että ihminen on köyhä joko omasta syystään
tai sitten siksi että yhteiskunnan tuki on riittämätön. Aikani kuluksi ryhdyin listaamaan syitä köyhyyteen, ainakin tällaisia juolahti mieleeni.

– riittämätön tuki yhteiskunnan taholta
– laiskuus
– aloitekyvyttömyys
– peliriippuvuus
– tupakka ja alkoholi
– kalliit harrastukset (vanhempien ja/tai lasten)
– aikaisemmin tapahtunut ylivelkaantuminen
– työttömyys
– sairaudet
– huonoksi jäänyt koulupohja
– köyhyys (eläminen yhteiskunnan tuilla) on oma harkittu valinta
– pieleen mennyt oma yritys
– se että asumisen kustannukset nousevat paljon nopeammin kuin käytettävissä oleva raha
– omien aikuisten lasten (liika) tukeminen

Mahtaisitko keksiä muita syitä tai eikö muka joku luettelemistani syistä ole ainakin osasyy ihmisen köyhyyteen?

Synkkä sysksyinen tunnelma ulkona, sataa ja tuuli ulvoo kolkosti nurkkapielissä, siitäkö johtunee että sellaistakin tykönäni rupesin pohdiskelemaan että millainen mahtaisi olla Suomemme ajan oloon jos kommunistit meillä saisivat ylivallan.
Onko suomalaisuudessa jotain sellaista joka erottaisi meidät edukseen niistä valtioista joissa kommunistit ovat vallassa.  Onko meissä vielä niin paljon impivaaralaisuutta jäljellä että sosialismissakin erottuisivat yksilöt massasta vaikka veitsi kurkulla noin leikillisesti sanottuna? Siis että meillä ei kävisi niin kuin yleensä mailmalla että aineellinen elintaso ei laskisi, vallitsisi mielipiteiden ilmaisun vapaus ja mikä tärkeintä että hallitseva eliitti ei korruptoituisi ja
piehtaroisi maallisessa hyvässä.
Ja olisiko sekään sanottu että Li Anderssonin ja Paavo Arhinmäen tyyppiset avarakatseiset humanistit ja teoreetikot pitkään pysyisivät vallassa, ainakin saisi pelätä mahdollisuutta että jyrkemmän, puhdasoppisemman linjan edustajat perisivät heidänlaistensa paikat. Ja olisihan heillekin turhauttavaa kun sisäpolitiikassa ei olisi enää tahoja joita sydämensä kyllyydestä saisivat haukkua.

Sen verran epäilen että en ihan vielä vasemmistoliittolaisia rupea äänestämään niin hieno kuin heidän ihannemaailmansa teoriassa onkin.

Eilen poikkesin tarjousten perässä juostessani kahdessa isossa tavaratalossa. Kummankin eteistiloissa oli pitkät rivit kiiltäviä peliautomaatteja, yksikään ei seissyt tyhjän panttina vaan kolikot kilisivät vuolaasti joka ainoan ahnaaseen kitaan.

Ylivoiminen valtaosa näistä onnen onkijosta oli aivan selvästi eläkeiässä. Tämä tarkoittaa että paljolti juuri (vähävaraiset) eläkeläiset tukevat urheilua, kulttuuria ja mitä kaikkea nyt noilla peli rahoilla tuetaankin.

Tämä on mielestäni ehdottomasti väärin, peliautomaattivoittovarat pitäisi jakaa Kelalle, leipäjonojen pitäjille ja sossuille elikä niille tahoille joiden apua pelejä pelaavat vanhukset kipeästi tarvitsevat ja käyttävät.

Asustin armaani kanssa kerran keväällä kuukauden päivät Torreviejan kaupungissa terveellisessä ilmastossa suolajärvien äärellä Espanjan Andalusiassa, köyhässä maakunnassa jota muunmuassa rikas Katalonia tukee niinkuin meillä varakas Helsinki avustaa Lapin köyhiä kuntia.

Se oli hyvää aikaa, Välimeren kevät parhaimmillaan, citruspuiden kukkien tuoksu asuntomme viereisessä kymmenien hehtaarien kokoisella viljelmällä oli huumaava, mieleen tuli Saaronin liljojen tuoksun raamatullinen ainutkertaisuus. Jos ei joku satu muistamaan niin Saaron on paikka Palestiinan rannikkotasangon pohjoisosa, siellä maaperä ja ilmasto on erikoisen otollinen liljan kukkia, levittää ihanaa tuoksuaan.

Vakiintuneeksi tulleen tapani mukaan suoritin sielläkin reippaan aamukävelyn, ponkaisin matkaan aina heti aamun sarastaessa. Olipa siinä hotellimme viereisessä korttelissa pieni leipomo.  Makuhermoja kiihottava, juuri leivotun leivän tuoksu kulkeutui sieraimiini palaillessani aamukävelyltä. Perisuomalais impivaaralaiseen tapaan olen ruisleivän ystävä. Parina aamuna astelinkin tyynen rauhallisesti leipomon avoimen oven sivuitse, eihän siellä ruisleipää kuitenkaan ole kaupan,  mutta kolmantena aamuna joku salaperäinen voima käänsi askeleeni ja imaisi minut leipomon ovesta sisään. Jotenkin oman tahtoni menettäneenä ostin patongin ja pari sämpylää, lämpimiä tai oikeastaan paremminkin kuumia vielä olivat uunin jäljiltä ja tuoksuvat paheellisen hyvältä, jotain kielletyn hedelmän lumovoimaa siinä oli.

Asuntoomme sisään päästyäni otin oitis voipaketin jääkaapista, sipaisin aimo nokareen patongin päähä ja haukkasin.  Ja niinhän siinä kävi että olin kerralla myyty, pahe ja hekkuma otti minussa ylivallan. Siltä seisomalta, suorin jaloin söin koko patongin, himossani isoja haukkapaloja purin, voitakaan en säästellyt, itsehillintäni olin tykkänään kadottanut.
Syötyäni röyhtäilin päälle tuuheasti mutta omatuntoni oli huono, tiesin että olin tehnyt väärin, jos Pekka Puska olisi nähnyt olisi varmasti heristänyt etusormeaan paheksuvasti.

Ja niin siinä kävi että vastaleivotun vehnäisen leivän syönti jatkui koko Torreviejassa oleskeluni ajan. Taas kerran osoittautui todeksi vanhan
kansanviisauden viesti ”Kun pirulle antaa pikkusormen niin vie se koko käden”.

Kotiin palattuani koin jonkin verran vieroitusoreita, oikein piti keskittyä mutta aika pian palasin takaisin ruisleivän syöntiin, eikä parin viikon kuluttua juolahtanut enää mieleenikään ranskanleivän osto.

Sitä jäin ihmettelemään kun Välimeren rantojen vehnää syövät ihmiset elävät niin vanhoiksi kuitenkin, meillähän terveystieteilijät tuomitsevat yksimielisesti ihmiselle vaarallisena valkoiset vehnäjauhot.

Vähän lapsellistahan alla oleva pohdiskelu on, sen myönnän kernaasti. Aikani kuluksi eilen illalla saunan lauteilla miedossa lämmössä aihetta pohdiskelin, juomana oli Lidlin edullinen mutta aivan kelvollinen ykkösolut. Toivottavasti kenkään ei pahastu tai madalla tämä juttu Pirkanblogien tasoa.

Maalailen tässä nyt suurella  pensselillä, niputan yhteen kommunistit, sosialistit ja vasemmistoliittolaiset. Ja sitä tykönäni  ihmettelen ja yritän mieltää että millaiseksi kehittyisi Suomemme jos demareista vasemmalla olevat saisivat eduskuntavaaleissa selkeästi yli 50 prosentin kannatuksen. Olisiko vasemmistovallan alla pitkän päälle mahdollista välttää negatiiviset ilmiöt jotka maailman kommunistimaissa ovat toteutuneet. Ja jos olisi niin miksi juuri Suomessa kommunismilla voitaisiin saavuttaa niitä todella hienoja päämääriä joita sosialismin teoria esittelee.

No yhtä hyvin voisi pohtia millainen olisi Suomi jossa Kepusta oikealla olevat saisivat vallan.  Lähtisikö kehitys kulkemaan kuten Venäjällä, Turkissa tai Puolassa?

Venezuelan tapainen kehitys ei sentään meillä taida olla mahdollinen, puuttuu se rikkaus jolla ”lahjottaisiin” väkeä kannattamaan vallassa olijaa.

Yhtäkaikki taustalla minulla tässä oli kuvitelma että suomalainen on erilainen, asiat eivät menisi latuja kuten ulkomailla on mennyt ja menee.