Helkavirttä

Vähän kadehdin H Tiaista hienoista runoistaan. Nyt yritin itse ryhtyä runolle, ei  siitä tullut valmista ja niinpä lueskelin Helkavirsiä, poimin pari otosta albumistani kuvittamaan joitakin säkeitä. Ihan vaan aikani kuluksi tämän tein.

Tulin kylähän kummahan,  säppihin ol ukset pantu,  kodot ketjujen takana.  Ei ole avainta annettu, tiirikkata tarjoeltu, mihin nyt polo kellistynen, univirttä kuulemahan, lampahita laskemahan

 

Siin on närhen näpyttimet, mustalinnun kuukunaiset, lauloi julki ilman leivo, harjatukka helskytteli

Vanhusasiavaltuutettu

Juuri katselemani TV1 puoliyhdeksän pääuutinen oli lapsiasiavaltuutetun vaade lisätuesta köyhille lapsiperheille ja hyvä niin. Vaikka pöhöttynyttä virkamieskantaa ja holhousta vastustankin niin yhden uuden vakanssin verorahoilla kustannettuna toivoisin perustettavan, julkisuutta ja TV aikaa ja  muutakin vaikutusvaltaa saamaan ehdotan laitettavaksi hakuun vanhusasiavaltuutetun tointa.

Olenko onnellinen vaiko hyvinvoiva

Taas olemme pärjänneet hyvin YK:n tuoreimmassa onnellisuusmittauksessa, ykkösenä 156 maan joukossa.
Onnellisuutta on mitattu mm selvittelemällä bruttokansantuotetta, eliniän pituutta, sosiaalista tukiverkostoa ja mikä ainakin minun onnellisuuttani lisää on vapautta tehdä itse valintoja omassa elämässään.

Aika ajoin tällaisia tutkimuksia saamme lehdistä lukea, mitä nyt kulloinkin mitataankin niin kolmen parhaan joukossa useimmin olemme. Tykönään monikaan perisuomalainen ei synkkämielysyydessään tällaisiin tuloksiin usko, jos ei tutkimuksia leimata suoranaisiksi valheiksi niin ainakin on väärin tutkittu. Tai sitten niin että jos yksikin asia meillä on huonosti niin sen myötä kaikki on menetetty ja toivorikkus menetetty. Maanpinnalle meitä pudottaa myös suomalainen onnellisuudentutkija professori Markku Ojanen, edustaen parempaa viisautta kuin YKn käyttämä tutkimuslaitos, väittäen että väärin kriteerein on asiaa tutkittu.

Ojasen mukaan tutkimus on paremminkin selvittänyt kansalaisten hyvinvointia. Jos Ojanen on oikeassa niin pittääkö minun ripotella tuhkaa päälleni, ruveta suremaan kun en olekkaan maailman onnellisin vaan maailman hyvinvoivin kansalainen.

Facebookin vaarat

Nyt monesta tuutista kerrotaan että Facebook on vaarallinen. Itse ekstroverttinä ihmisenä olen aika ajoin suorastaan innokas FBn käyttäjä mutta nyt ongelmani on etten tiedä miksi minun sitä pitäisi peljätä. Muuta en ole keksinyt kuin että jos julkisesti kerron että olen kuukauden ulkomailla niin rosmo voi sen lukea ja tulla ryöstämään vaatimatonta kiinteistöäni.

Voisivat mediassa pelätelyn ohessa myös yksilöidä juttuja vaaroista. Pitääkö olla huolestunut, olisiko täällä joku ken voisi valistaa?

 

Kateus vie kalatkin vedestä

Kateus on tunne. Polittikot tämän tietävät ja käyttävät ovelasti hyväkseen. Kateuden taustalla ihmisellä on oma heikkous, pienuus, huonommuus, köyhyyys esimerkiksi. Tällaiset piirteet itsessä ovat tuskallisia, ei niitä haluta ymmärtää todeksi, nimeltä mainita, vältellään aiheen pohdiskelua itse tykönämme. Ääniä kalastelevan poliitikon tai puolueen onkin tarkkaan välteltävä antamasta kuvaa että vetoaa ihmisten kateuteen.

Kun poliittinen puolue vertaa potentiaalista äänestäjäänsä taloudellisesti parempiosaisiin vetoaa se itse asiassa myös ihmisissä piilevään kalvavaan  kateuden tunteeseen. Kateuden kohde voi olla myös parempi koulutustaso tai vaikkapa niinkuin Perussuomalaisten kohdalla maahanmuuttajat, heistä kun yhteiskunta tavallaan pitää parempa huolta kuin syrjäytyneistä supisuomalaisista. Progressiivinen verotus ja ylellisyysverot, vaade niiden kiristämiseen ovat sen lisäksi että tasaavat varallisuuseroja  myös hyviä täkyjä vaalien alla kateellisuuteen taipuvaiselle vähempivaraiselle.

Mistä sitten juontuu kansanviisaus ”Kateus vie kalatkin vedestä” mikä on sen opetus? No äkkiä tulee mieleen että jos kaikki ahnaasti ryhtyvät kalastamaan yli tarpeen niin kalat vain yksinkertaisesti loppuvat ylikalastuksen seurauksena ja kaikki häviävät.

Ihan lopuksi rupesin pohtimaan taustoja sellaisen puolueen kuin Vihreät nimelle. Onhan sellainen tunnettu hokema että olla kateudesta vihreä. Kun Vihreiden politiikan teko yhä yksiselitteisemmin on aivan tavallinen valtaa hamuava puolue jolta isompi huoli luonnon vihreydestä on unohtunut niin pahanilkisesti voisi yhdistää sanan vihreä kateuteen mikä taas tarkoittaisi vähävaraisten ihmisten alitajuisella kateudella pelaamiseen kuten tekevät selkeästi demarit ja vasemmistoliittolaiset.

No kaikki puolueet pelaavat, unohtavat faktoja, korostavat lillukanvarsia, lyttäävät surutta toinen toisiaan tasatahtia, ei niistä toinen propagandassaan ole parempi toista vaan toinen on ketkumpi toista. Ja onhan se onneksi toki niin että valtaosa meistä äänestäjistä äänestää arvojensa pohjalata menemättä mihinkään juoniin tai halpaan.

Väinö Linna ei ollut historioitsija vaan kirjailija

Yleensä en harrasta linkkien laittamista tarinoihini mutta nyt sattui niin hyvä juttu etten malttanut tätä olla laittamatta:

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803242200832453_u0.shtml

Onhan yksi suosituinpia aiheita täällä kiivailla vuoden 1918 tapahtumista. Oheisessa ILn artikkelissa Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares kertoo miten moni suomalainen on luonut mielikuvaansa taustoista ja itse sodasta Väinö Linnan Pohjantähti trilogian pohjalta. Hyvä olisi kuitenkin muistaa että Linna on kirjailija, hänen luomuksensa on fiktiota eikä dokumenttia.

Varoitan kuitenkin punasävyisin lasein vuoden 1918 tapahtumia katselevia lukemasta koska saattavat pahoittaa mieltään, joutuisivat ehkä myös tuskaisesti hieromaan nystyröitään löytääkseen selityksiä miksi Vesa Vares on jotenkin väärässä, kenties jopa synkkä porvari.

 

Kirkkoarkkitehtuurista

Kyllä minä hyväksyn että aikojen myötä rakennusten arkkitehtuuri kehittyy, niinhän se on aina ollut ja tulee olemaan. Mutta kirkkorakennusten kohdalla kuitenkin kummeksun uutta muotokieltä ja suureellisuuttakin.  Muutos vanhasta on niin valtava, ei tuntisi kirkoksi esimerkiksi tätä kuvan Haapaveden uutta kirkkoa jos ei olisi hentoa ristiä katolla.  Ymmärtääkseni Jumalanpalveluksissa kirkoissa käy pieni sangen ikääntynyt ydijoukko, pitääkö heitä varten rakentaa tällaisia futuristisia rakennelmia ja pitävätkö he edes näiden ulkoasusta.

Kirkolla on tunnetusti aikanamme puutetta rahasta ja paljon tehtävää, ennekaikkea  hupenevia varoja soisi käytettävän vähävaraisten ja hädänalaisten elämisen kohentamiseen mieluummin kuin sijoittaa kovin korskeiden arkkitehtuuritaiteen monumenteihin. Kyllä kirkkoon todella haluavat saapuisivat kirkollisiin toimituksiin yksinkertaisempiinkin pyhättöihin.

Musiikkia radio PUHEeesa

Anna mun kaikki kestää, ovat sitten alkaneet soittaa musiikkia  PUHE radiossa. Ymmärtääkseni  valittavana on runsaasti kanavia joissa juuri musiikki ja kevyt sellainen on keskiössä, että edes yhtä kanavaa ei suoda jossa vain puhutaan, se ei mene jakeluuni.

No toimittajien työn kannalta tämä on tietysti helpotus, voivat musiikkikappaleiden kestäessä surffailla vaikka netissä.

Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä että ryhdyn yksinomaan radio ykkösen kuuntelijaksi.

Toivoisin myös että radio PUHEeen nimen muuttaisivat vastaamaan ohjelmistoa mitä sieltä lähetetään.

Katainen on suosittu

LM: Komission varapuheenjohtaja Kataiselle kiitettävä arvosana suomalaismepeiltä.

Pitääkö tästä olla huolestunut? Onko mepeissämme jotain vialla kun Kataista kehuvat,  olemmeko valinneet väärät mepit.  Ainakin näillä sivuilla Katainen on useimmin poljettu maan rakoon.

Vai onko se niin että  nykyvirassaan mies olisi hyvä  mutta pääministerinä huono.

Pressiklubi eilen ja tänään

Katselin illan pressiklubia ja täyy sanoa että ikävä tuli Stilleriä. Oli Ukkola valinnut aiheen ja keskustelijat niin että toinen toistaan selkään taputellen olivat samaa mieltä  vuolaassa viisaudessaan Lindeenin tapauksesta ja Patrian edesottamuksista. En minä Lindeeniä kehu, en tiedä onko kala vai lintu mutta kauas on  menty Stillerin tavasta kärjistää ja saattaa erilaisin käsityksin olevat ihmiset kärhämöimään keskenään. Ohjelman nimen voisi muuttaa, ehdotan ”yhteen hiileen puhaltajat”.