Urheilijan kehon kielestä onnistumisen hetkellä

Eilen kun katselin telkkarista urheilukisoja ja siellä naisten korkeushypyssä kun entisen mestaripituushyppääjä Junnila tyttö paransi ennätystään useampaan kertaan. Voi sitä aitoa onnea ja iloa tytön kasvoilla ja sponttaania riemua tulkittuna koko sorjan vartensa kehon kielellä, oli sitä ilo katsella, myötäelää onnistumisen iloa. Myös haastateltaessa oli aivan konstailematon ja iloinen nuori nainen. Siinäpä esikuvaa sohvan nurkassa puhelintaan tai ipadia näplääville nuorille.

Mutta toisin on vaikkapa jalkapallon MM kisojen miehisillä onnistujilla, yleisemmin nyrkkejään hurjasti ilmaan heristellen karjuvat suu ammollaan äärimmäisen agressiivinen ilme naamallaan. No joskus toki ilon pilkahduksiakin mutta harvemmin.

Moni-ilmeinen on urheilijan ilo.

 

 

Taksiliikenteen mullistus

Nytkin juuri TV ykkösen uutisissa taas kerran uudesta tavasta taksiliikenteessä  uutisoitiin erinomaisen negatiivisesti. Ja näin se on kaikessa mediassa, peljätellään kaikella pahalla mikä uudistuksesta koituu.  Olisin iloinen jos TVssä tai lehdissä olisi yksikin tarina lohdukseni mitä hyvää siitä voisi seurata kun joudun taksikuljetuksiin turvautumaan, uskallanko ylipäänsä enää taksiin mennä.  Onko hallitus nyt jostain ihmeen syystä tehnyt päätöksen mistä ei mitään hyvää voi seurata.

Katainen väistyy politiikasta

TVssä eilen katselin kun Katainen sanoi luopuvansa tykkänään politiikasta. Kertoi 46 vuotiaana vielä katselevansa itselleen jotakin uutta askarta jossa kuitenkin voisi käyttää hyväkseen monessa mukana olleen miehen kokemuksia.

Omalta vaatimattomalta osaltani onnittelen ja toivotan hänelle menestystä ja mielenrauhaa uusien tehtäviensä parissa mitä ikinä ovatkaan. Toivottavasti ehtii myös enemmän hirvimetsälle laatuaikaan luonnossa tavallisten tasajalkaisten savolaisten kanssa, havukka-aholaisittain maailmaa parantamaan ja sen menoa ihmettelemään , se on kokolailla erilainen näkökulma maailman menoon kuin on Brysselistä päin katsottu. Siinä saattaa maailmankuva rikastua niin Kataisella kuin muilla jahtimiehillä.

Ei se kovin yleistä ole että niinkin pitkälle päässyt poliitikko noin vain kääntää kelkkaansa, uusia haasteitakin EUnkin puitteissa olisi ollut näköpiirissä. Voisiko Kataisen kohdalla soveltaa tai muistella vanhoja kansanviisauksia kuten ”aikansa kutakin mies, vaikka aidan vittaksena” tai ”aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin”.

Jonkinlainen menetyshän asia nyt on osalle tämänkin blogin kirjoittajia niin monet kitkerät vuodatukset on Kataisen väärintekemisistä ja tekemättä jättämisistä sydänverellä tänne vuodatettu. Mutta eihän syytä lopulliseen synkkyyteen, vuosiksi vielä riittää peräänantamattomalla paremmin asiat tietävillä nakerrettavaa ja mahdollisuutta tehtyjen virheiden toisteluun Kataisen (ja Urpilaisen) hallitusajoilta.

Puhelinterroriako

Kännykkääni on yhä useamin alkanut tulla sellaisia soittoja että heti kun vastaan lyödään luuri kiinni. Tänäänkin kolmesta eri numerosta.  Nyt olen lopettanut vastaamisen vieraisiin numeroihin. Olen koittanut noihi numeroihin soittaakin ja vastaus on että tähän numeroon ei nyt saada yhteyttä. Fonectalla kun katsoin oli vastaus että tästä numerosta soitetaan paljon puheluja.

Pitäneekö olla huolissaaan? Liekö täällä joku muu ken on tällaisia puheluja saanut?

 

Kansojen luonteista reliefien kertomana

Tätä nyt ei pidä niin vakavasti ottaa, aikani kuluksi laitoin kun löysin kuvat albumeistani, ajattelin kevyeksi välipalaksi ikäänkuin hengästystauoksi totisten, veretseisauttavien ongelmien käsittelyn oheen.

Julkisten rakennusten koristelut, patsaat ja reliefit kertovat myös osaltaan kansojen luonteesta. Tässä malliksi  kaksi seinäkoristetta, toinen Malalagasta ja toinen Vaasasta, kumpikin ihailtavissa  keskeisillä paikoilla.

Molemmissa sama aihe eli naisihmisen ikiaikainen sulous.  Muotokieli ja motiivin käsittely poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan. Suomalainen karu, leikitön ote ja sitten Espanjan lämmössä kovasta kivestä esiinhakattu pehmeys ja sulo.

Puusta tehtyä eli tikusta asiaa

Tuossa muovin korvaamiskeskustelussa oli ideoita tehdä juttuja puusta.  Kun en tiedä enkö osaa vai eikö kommentteihin voi liittää kuvia (voiko?) laitan tähän yhden sovellutuksen mieliharrastukseni tiimoilta.

Näin unessa seuraavan hallituksen

Näin mennäyönä unen, yleensä en juuri aamulla öisiä uneksimiani muista mutta tämä oli niin veret seisauttava että jäi mieleen.

Elettiin seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä aikaa, oli käynyt niin että demarit pääsivät muodostamaan hallitusta. Että saatiin aikaan niukka enemmistöhallitus oli Rinne ottanut mukaan  Vihreät, Vasemmistoliitto,  RKP, Kristilliset ja Harkimon kansanliike. Ministerijako meni  niin että pääministeriksi tuli Rinne, valtionvarainministeri oli Anderssoni Li, ulkoministeri Erkki Tuomioja, opetusministeriksi RKPläinen, en muista ken, sisäministerin paikalle oli valittu Enbuske, muita ministereitä en muista mutta tuossahan ne tärkeimmät.

En tiedä oliko se painajainen vai toiveuni mutta kylmä hiki oli otsallani kun heräsin.  Pitkin aamupäivää olen pohdiskellut että mitenkä muuttuisi meno Suomessa tuollaisen hallituksen viisauden pohjalta. Sellain arvelu nyt ainakin että SOTEa sorvataan seuraavatkin neljä vuotta.

 

Jo kaupassa ostohetkellä rikkinäiset housut

Vanhan liiton ihmisenä riittää nykyhetkessä ihmettelemistä. Esimerkiksi nämä reikäiset farkut. Tuntuu että varsinkin teini-ikäisillä ja vähän vanhemmillakin ne alkavat olla aivan must. Käsittämätöntähän se minun mielestäni on että valmiiksi risoja kalliilla hinnalla ostetaan. Ja sitäkin ihmettelen että kun nykyihmisellä on pyrkyä kulkea omia polkujaan olla yksilöllinen niin kuitenkin kaikilla risat housut jalassa eli laumasieluja kuitenkin loppuviimeksi ovat.

Tästä ei kai voi nuoria arvostella vaikka mieli tekisi mutta rikkinäiset housut hyvinvointivaltiossa tuntuu näin vanhemmalla iällä irvokkaalta kun tietää että maailmassa miljoonat ihmiset kulkevat risoissa vaatteissa ihan muista kuin ulkonäkö ja imago syistä.

Sen v-alkuisen sanan käytön lumo

Ei se nyt niin häävi ohjelma ole tämä Salminen, Enbuske ja Veitola mutta sitä sivusilmällä tulee katsottua kun perheessäme se en ole minä ken valitsee mikä kanava TVssä on auki.

Monellakin tavalla tekisi tuota ohjelmaa moitiskella jossa juontajat ovat piripintaan täynnä itseään, nokkeluuttaan ja erinomaisuuttaan. Tavallaanhan ovat kuitenkin koulujakäyneitä ja ymmärtääkseni sivistyneitä, monitaitoisia ihmisiä. Niin mikä se pistää heitä kesken puheen käyttämään aivan luonnollisen tuntuisesti tuota v–ttu sanaa ja v-tuttaa verbiä.  Minusta se on tylsää ja paheksuttavaa, osaltaan iskostavat näitä jo TV kielestä pois jääneitä sanoja uudestaan arkikäyttöön käyttöön.

Olenko vanhoillinen kun tällaista paheksun, pitääkö olla huolissaan, mitä mieltä Sinä ollet? Jos v-sanasta tulee kovin arkinen niin menettääkö se tehonsa, pitääkö keksiä uusia voimasanoja sanottavaksi kun eteen tulee tosi paha paikka.

Ei sämpylöitä tähteeksi jääneestä puurosta Raumalla

Rauman ruokajohtaja on kieltänyt sämpylöiden leipomisen ylijääneestä puurosta tiesi IS kertoa.

Päätös kuulemma johtuu elintarvikelain määräyksistä. Rauman terveyviranomaiset ovat viisaudessaan kieltäneet puurosämpylät.

Mihin tämä maailma on menossa? Yhtäaikaa pauhataan paljosta roskiin menevästä ruuasta ja sitten tämmöisiä määräyksiä. Kun byrokratia ja virkamiehet hallitsevat niin tällaista järjen ja etikkan vastaista on meno. Siinä olisi todellinen kansalaitottelemattomuuden paikka jatka sämpyläntekoa vanhaan malliin. Ja olisi Sipilääläkin paikka normien purkutyössään.

Toivottavasti muilla Suomen paikkakunnilla luotetaan arkijärkeen.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005652708.html