Muotokieli veneiden kohdalla

Sattui silmiini (jokamies.fi) että tunnettu artisti Cheek Tiihonen on ostanut paatin, kuvan mukaisen sähkömoottorilla kulkevan, sen nimi on Q30, Suomessa tehty, reilut 200 000 euroa maksaneen ”merten Teslan”. Ja mikäs siinä rahalla saa ja hevosella pääsee, en minä siksi että kadehtisin.

Itsekeseni ääneen vain pisti ajattelemaan tätä maailman menoa muotoilun kohdalla. Pakko on luokitella itsensä vanhaksi jääräksi, mielensä pahoittajan lailla katsovaksi. Ei istu minun kauneustajuuni sitten alkuunkaan tuo valkoinen vetten päällä kelluva kummajainen. Sadat vuodet on venhe rakennettu suunnilleen saman näköiseksi, sulavalinjaiseksi aaltojen menoa myötäileväksi kulkupeliksi.

Vaan mitähän tuumii tästä Pohjolan Kalle, edistyksellinen sähköisten kulkupelien harrastaja. Epäilen että verkkoveneeksi ei kuitenkaan tämä Q30 soveltune, tuskin nuotanvetoonkaan.

Älypuhelinten kirot

Nämä nykyajan älypuhelimet lienevät itse belsebuupin meille lähettämä vitsaus.  Vähävaraisten vanhempien lapset joutuvat koulukiusatuiksi kun joutuvat tyytymään karvalakkimalleihin tai sitten köyhän perheen kaikki rahat menevät kun lapsille ostetaan kalliit kännykät.  Ja jos vielä vähän jää rahaa kännyköiden hankinnan jäljiltä niin menevät ne merkkivaatteiden ostoon ettei joutuisi lapsi kiusatuksi.

Muutenkin puhelimet pilaavat lasten luonnollisen kehityksen, muut harrastukset jäävät kun aika menee puhelimen kanssa pelaillessa ja chattaillessa. Usein näkee kakaran ajavan henkensä kaupalla polkupyörää ja samalla näpläävän puhelinta. Aika yleistä taitaa olla myös koulukiusata puhelimien avulla somessa.

Syntilista on pitkä, voisiko joku puolustella että saavutetut hyödyt kumoavat ongelmat?

 

Liike Nyt

Vähän olen pihalla, en oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella täsä Hakimon ja Jungnerin Nyt liikkeeestä. Ovat siihen äskettäin liittyneet Jethro Rostedt ja Sedu Koskinen. Äkkiä ajatellen alkaa muistuttaa kultapossukerhoa.  Puolifilosofinen Jungner nyt jotenkin menettelee mutta esimerkiksi tätä jokapaikanhauska Jethroa en osaa kokea vakavasti otettavaksi poliittisessa elämässä, uskallettua sanoa mutta sanon nyt kumminkin että se mitä miestä on TVssä nähnyt niin helppoheikkimäisiä piirteitä on siinä paljon pinnalla.

USA ja Venäjä, apu ja sota

Tullut selväksi että sekä USA että Venäjä ovat hanakkaita sotimaan rajojensa ulkopuolella.  Venäjä kai puolustelee rajojaan uhkaajilta, joskus vähän haluaa laajentaakin valtapiiriään ja ennaltaehkäistä kuviteltuja hyökkäyksiä alueelleen. USA taas kärkkäästi  toimii maailmanpoliisina  ja turvailee kaupallisia etujaan.

Mutta vähemmän puhutaan, moititaan tai kehutaan mitä kumpikin näistä pullistelevista suurvalloista tekee hyvää, avustaa ahdingossa olevia, auttaa nälänhädässä ja taudeissa  kituvia ihan sellaista humanitääristä pyyteetöntä apua lähinnä tarkoitan.  USAkin uhkailee ja jo lie vähentänytkin maksuosuuksisiaan YKn suuntaan. Ikinä ei silmiini ole sattunut miten Venäjä  YKn kohdalla kortensa kekoon kantaa.

Olisko jollakin tiedossa tarkennuksia tai faktaa kertoa.

Radio PUHEeen kuuntelu hiipumassa

Helmikuussa täällä purnasin YLE Puheen päätöstä sisällyttää musiikkia lähetyksiinsä. Ohjelmapäällikkö Junes päätti viisaudessaan suunnata kanavansa antia 30 – 45 vuotiaille. Nyt tilastot osoittavat että hän on oivalliseesti onnistunut, kuuntelijoiden lukumäärä on pudonnuut 700sta tuhannesta  428 tuhanteen eli lienee tuo valittu ikäluokka on jäänyt nauttimaan kanavan annista musiikkeineen päivineen.

Kuulun joukkoon joka lopetti kanavan kuunntelun musiikkilähetysten myötä, mielenterveyteni ei kestänyt kesken asiallisen juttellun ilmoille rämähtävää musiikkia joka oli äärimmäisen kaukana omasta musiikkimaustaani.

Tässä kesän mittaan olen jonkun kerran uhkarohkeasti kuunnellut tovin kanavaa mutta äkkiä kääntänyt YLEn ykköselle. Rämisevän musiikin lisäksi siellä on näet sattunut juuri jaaritelemaan Ali, tuo tyhjän nauraja, loputtomasti itsestään kertoileva ”humoristi”. No tämä suhteeni Alin sanataiteeseen on tietysti henkilökohtainen ongelmani tai oikeastaan päähäni lapsuudesta iskostunut kummisetäni hokema että räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta.

Tässähän vielä tuskaa lisää se että Radio PUHEttakin toimitetaan minun verorahoillani ja se että verovaroin rahoitettu monopolin omainen laitos voi toimia juuri niinkuin se itse parhaaksi näkee.

Huh huh – vähän helpotti kun tuskaansa ylös kirjoitti, ei pidä ihmisen sisäänsä umpioida pahaa oloaan.

Taistolaisuudesta toipuminen

Juuri luin APU lehdestä kirjailija Raija Orasen haastattelun. Hänhän oli yksi niistä kulttuurialan pesunkestävistä taistolaisista jotka ihastuivat ja sokaistuivat kommunismin ja Nuvostoliiton ihmeellisiin lupauksiin ja mahdollisuuksiin. Muita tunnettuja kulttuuritaistolaisia olivat ainakin
Kaj Chydenius, Kristiina Halkola, Heikki Kinnunen, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen,  Pirkko Saisio ja Sinikka Sokka.

Haastattelussa Oranen katuu katkerasti ja häpeää hairahtumistaan, näin lähes päivittäin vielä nytkin kymmenien vuosien jälkeen.
Orasen silmien avautuminen ja takinkääntö, katumisesta puhumattakaan lienee ainutlaatuista kulttuuritaistolaisten kohdalla. No joskus olen kuunnellut Sinikka Sokan haastattelua, ymmärtääkseni ei kadu taistolaisuuttaan vaan piti sitä ”normaalina” nuoruuden intomielessä tapahtuneeksi asiaksi. Toki nyt kai tervehtynyt kun ollut myöhemmin Vihreiden vaaliehdokkaanakin. No joku voi tässä kohtaa hymähtää, tykönään tovin ihmetellä onko loikka taistolaisuudesta Vihreisiin nyt kuinkakin pitkä.

Tarkemmin en muiden toipumisesta ole selvillä, jos häpeävät eivät siitä kerro. Ehkä monella vasemmistolaisuuden perusvire on säilynyt mutta jalostunuut tyynempään ja realistisempaan, enemmänkin ehkä sisäiseen ja filosofiseen muotoon.

Itse häpeäsin syvästi jos olisin taistolaisten riveissä kurkku suuorana julistanut että Suomi on syyllinen Neuvostoliiton kanssa käytyihin sotiin ja on meillä tehtävä vallankumous päästäkseemme rinta rinnan Neuvostoliiton kanssa rakentamaan kommunistista Suomea.

M.A. Nummisen näkemyksiä

Kuuntelin tuossa toisella korvalla sohvalla torkkuessani 5 vuotta vanhan M.A.Nummisen haastattelun. Pari asiaa jäi korvaani pyörimään. Kun kysyttiin oletteko (haastattelija teititteli) vasemmistolainen vastasi M.A. hetken mietittyään että olen minä mutta sillä edellytyksellä etta vasemmistolaiset ymmärtä(isi)vät talouspolitiikan päälle. Mitähän Numminen tuolla oikein tarkoitti? Olisiko että vasemmistomme ajattelun ja taitojen taso olisi vielä kehitysvaiheessa

Moitti kovasti itsekkyyden ilmapiiriä joka on maassamme saanut vallan. Muisteli että 1980 luku oli hyvää aikaa siis ennen tätä puhjennutta itsekkyyttä. Kantanaan pahoitteli nykymenoamme ajattelusta jossa keskiössä on vaade että minulle, juuri  minulle lisää sitä ja tätä ihan mitä hyvänsä, näin säätyyn ja varallisuusluokkaan katsomatta. Sauli Niinistöä kehaisi kun puheissaan on yrittänyt saada kansalaisia ymmärtämään että hyvä elämä voidaan pilata olemalla koko ajan tyytymätön.

Paljon muutakin, mielestäni etupäässä harkittua ja filosfistakin jutteli, miehestä on ollut ja on moneksi.

Trumputin

Jos suvaitaan pieni kevennys huolekkaan ja  vakavan parranpärinän oheen niin tässä sellainen jossa toki pientä vinkkiäkin mukana.

Siitä mitä Trump ja Putin kahdenkeskisissä kekusteluissaan käsittelivät emme tiedä.  Kuvitellaan että jotain suurta ja merkittävää, atomipommeista, Ukrainasta ja Syyriasta kenties, toivottavasti eivät etupiiriensä laajentamisista sentään.

Ilkikurisuudessani kuvittelen että jos ei kuvan mukaista perunoiden pesintä jo olisi keksitty niin olisivat voineet sellaista yhteistuumin ruutupaperille  hahmotella ulkopuolisen maailman kuvitellessa että veret hyytävistä suurista asioista kättä vääntävät.  Senkin kuvittelin että nimeksi vehkeelle olisivat  häijysti hihitellen antaneet trumputin.

Mutta leikki leikkinä, kuvan perunanpesin on erinomaisen käyttökelpoinen ja tehokas apuväline karuihin mökkioloihin.  Ravakkaotteinen emäntä kun tämän lataa vaikka kuinka savisilla potuilla ja tovin lurskuttaa rantavedessä laiturinnokassa niin kelpaa hänen pian putipuhtoiset perunat keitinveteen porisemaan siirtää.

EU sakottaa Googlea

EUta yleisimmin moitiskellaan näillä sivuilla mutta mitä mieltä pitäisi olla tästä kun EU antaa Googlelle miljardisakkoja.  Viime vuonna 2,4 ja nyt 4,3 miljardia. Pitääkö tästä kehua vai haukkua EUta?

Jos ei EUta olisi niin voisiko vaikkapa Suomi vaatia Googlelta sakkoamaksuja? Entäpäs Romania, Turkki ja Bulgaria?

Mihinkähän EU nuo sakkotulot sijoittaa, saanko minäkin jonkin pienen osuuden kun aika ahkera Googlen kääyttäjä olen.

EUn monet näkevät aivan mustavalkoisena, omasta mielestäni EUssa on paljon hyvää jos toki korjattavaakin.

Kyllä työmies on palkkansa ansainnut

Juuri lehdestä (IS) luin että jääkiekonpelaaja Patrikki Laineen ansio tulevalla kaudella olisi jopa 9 – 10 miljoonaa euroa kuukaudessa. Räpsyttelin epäuskossa silmiäni, luin uudestaan eikä se siitä muuksi muuttunut.

Vaikea on minun äkkiseltään olla jotain mieltä, niin tähtitieteellisistä rahoista puhutaan. Onko tässä mitään tolkkua, mistä rahat tulevat, mitä ihminen tuollaisilla rahamäärillä tekee. En minä kade ole, ei sinne päinkään mutta pakosta tulee mieleeni että suhteellisuudentaju on hakusessa. Jos itse tuollaiset summat tienaisin saisi minusta pidellä kiinni etten repisi rahojani niin menisi oletettavasti pääni pyörälle. Jotenkin minulle käsittämätöntä on sekin että pelailijaa hänen taitojensa ohella kansa arvostaa sitä enemmän kuta paremmin hän tienaa tai kuinka monta autotallia hänen talossaan on.

Käynnissä olevissa jalkapallon MM kisoissa kuuluu monien pelaajien palkka olevan useampia miljoonia vuodessa. Sirkushupien tuottaminen massoille on tuottoisaa niin huvittajille kuin heidän ympärillään pyöriville perskärpäsille ja bisnekselle. Näin se elämä on että mitäpäs kai tätä suotta taivastelemaan.