Sen lisäksi, että ministeri Ville Tavio sai eduskunnan luottamuksen huolimatta siitä,että ei pitänyt sateenkaarilippua tärkeimpänä asiana Ukrainan tulevassa jälleenrakentamisessa, on vasemmisto-oppositiossa suivaannuttu vientivetoisesta palkkamallista.
Viime neuvottelukierroksella lopputulema oli se, että julkisen sektorin palkankorotukset ylittävät muut useamman vuoden ajan.
Kiva heille, mutta ihan rehellisesti, voiko tämä olla kestävää julkisen talouden kannalta?
Olen varma, että joku SAK:n ekonomisti tai S.Korkman tämän mustasta valkoiseksi pystyy selittämään, mutta kysyikin ”ihan rehellisesti”?
Hallitus on esittänyt, että kirjattaisiin lakiin, itseasiassa jo vuosikymmeniä sovellettu käytäntö, jolla vientisektori toimii avaajana ja luo raamit palkankorotuksille.
Esityksen ydin koskee valtakunnan sovittelijan tehtäväkuvaa seuraavasti:
”11 §:stä, jonka mukaan sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoiminnassa siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta.”
Tätä vasemmalla laidalla vastustetaan viimeiseen saakka.
Miksi?