”Saanko sanoa muutaman sanan eurooppalaisille ystävilleni, jotka nyt moittivat Yhdysvaltoja, koska meidän väitetään ”myötäilevän Venäjää” ja ”hylkäävän Euroopan”, kysyy professori, Atlantic Councilin Scowcroft Strategy Initiativen johtaja ja vanhempi tutkija Andrew A. Michta viestipalvelu X:ssä.
– Olen pahoillani, mutta mitä olivat NordStream 1 ja 2? Mikä oli ”Minskin prosessi” sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan ja valtasi Krimin? Missä te (eurooppalaiset) olitte silloin?
Learn more
Hän muistuttaa, että Vladimir Putin hyökkäsi Georgiaan ja NordStream 1 rakennettiin valmiiksi.
– Putin valloitti Krimin ja NordStream 2 käynnistettiin kuitenkin. Hän teurasti syyrialaisia vuonna 2015, eikä Euroopan pääkaupungit reagoineet juuri lainkaan. Ja sitten vuoden 2022 jälkeen muistelkaa kaikkia ”punaisia linjoja”, joista keskustelitte.
Michta toteaa, että aina kun Putin käytti sotilaallista voimaa, hän teki geopoliittisen voiton.
– Eikä (Euroopassa) paljoa tapahtunut. Kysy itseltäsi, miksi? Ukrainan tämänpäiväinen tragedia heijastaa pakkomiellettä eskaloitumisen hallintaan, joka halvaannutti paitsi Washingtonin myös Berliinin, Pariisin ja muut Euroopan tärkeimmät pääkaupungit.
Michtan mielestä on rohkeaa syyttää Amerikkaa ja puhua arvoista, kun Venäjä on saanut melkein kahden vuosikymmenen ajan pilkata arvojamme ilman Euroopan vastausta.
– Ja miksi tämä varakas maanosa on edelleen riisuttu aseista? Miksei se ole käyttänyt rahoja uudelleenaseistamiseen, Michta kyselee.
– Olen ollut transatlanttilainen koko urani ajan. Muistakaa, että Amerikka on Euroopan lapsi. Meidän on pysyttävä yhdessä, jotta demokratia säilyy. Mutta muistakaa, että tangoon tarvitaan kaksi. Muistakaa: Amerikka ei ole vihollisenne. Venäjä ja Kiina ovat, Michta toteaa.’
https://www.verkkouutiset.fi/a/professorilta-muutama-sana-yhdysvaltoja-moittiville-eurooppalaisille/#85c837aa
Ollaan nyt ihan rehellisiä, Venäjä on jatkanut hyökkäysotaansa Ukrainassa nyt neljättä vuotta, eikä EU- maat ole vielä kyenneet antamaan Ukrainalle lupaa käyttää aseita tavalla, jolla olisi voinut olla merkittävästi enemmän vaikutusta sodan kulkuun kuin mitä on nyt ollut.
Eikä EU: n sisällä ongelmat suinkaan ole pelkästään Unkarissa tai Slovakiassa vaan Saksassa kuin myös Ranskassa.
Nyt jälleen kerran EU: ssä ollaan tekevinään jotain, siis nimenomaan tekevinään. Kuka enää uskoo, että siitä seuraisi muuta kuin juhlava ilmoitus siitä kuinka vakavasti paheksumme ?
Suomen ja EU: n poliitikot saa paheksua ihan niin paljon kuin jaksavat, mutta mitään merkitystä sillä nyt taida olla sen enempää Venäjään , USA: han kuin Ukrainan sotaankaan.