Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sixten Korkman kirjoitti perustellun mielipidekirjoituksen
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009971658.html
ja Aki Kangasharju vastaa siihen perustellulla mielipidekirjoituksella.
Jos joku haluaa esittää perustellun mielipiteen siitä kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä, niin ne perustelut olisi kiva lukea.
Vai voiko ehdottoman väärää tai ehdottoman oikeaa mielipidettä olla kyseisessä asiassa ?
Kyse on kuitenkin ainoastaan mielipiteistä.
Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä, mutta se ei suinkaan ole uusi asia, kaikkea muuta.
Kriisin siemen kylvettiin jo 1971 kun lääkintöhallitus asetti työryhmän suunnittelemaan psykiatrisen terveydenhuollon kehittämistä, jonka työn perusteella vuonna 1977 hyväksyttiin mielisairaslain osittaisen uudistuksen, jossa luovuttiin A- ja B-mielisairaalajaosta.
B-mielisairaala.
”Kaikkiaan 1950–60-luvuilla perustettiin hieman yli 50 B-sairaalaa.
Pääosa sairaaloista sijaitsi maaseutumaisemassa, jossa sairaala saattoi harjoittaa myös maataloustoimintaa. Vuodeosastojen ohella sairaaloissa oli tiloja potilaiden työ-, askartelu-, opetus- ja vapaa-ajan toiminnoille, joita järjestettiin tutkimus-, hoito- ja kuntoutustarkoituksessa”
https://www.rakennettuhyvinvointi.fi/fi/terveydenhuollon-rakennukset/b-mielisairaalat
”Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla” ja niin tälläkin kertaa.
Psykiatrinen hoito, laki ja järjestelmä olivat tuolloin mitä olivat ja uudistusta tarvittiin jo pelkästään ihmisoikeuksien vuoksi, mutta samalla päätettiin korjata jotain joka ei ollut rikki, päinvastoin.
Tarkoitus oli korvata B-sairaalat avohoidolla, mutta sitä ei ikinä saatu vastaamaan tarpeisiin, jotka olivat ja yhä ovat paljon resursseja mittavammat.
”Nykyinen akuutti tilanne” on sekin olla päällä oikeastaan jo viimeiset 15 vuotta, yhä pahentuen, mutta totuus on, että ongelman juuret juontavat kauas taakse.
On toki hienoa, että ongelmasta nyt puhutaan, mutta niin siitä on puhuttu monta kertaa aiemminkin ja siitä huolimatta psykiatrisen hoidon osuus terveydenhuollon kokonaispotissa on supistunut vuodesta toiseen 2000 luvuilla, ongelmien lisääntyessä.
On ikävää kun julkisuuden henkilöinä tunnetut nuoret ihmiset päättävät oman elämänsä psykiatrisen hoidon puuttellisuuden siihen osin vaikuttaneena, mutta tapaukset eivät ole sen ikävämpiä kuin ne lukuisat muut joista ei puhuta.
Uskokaa pois, että potilaan / asiakkaan itsemurha on myös työntekijälle raskas kokemus.
Joillekin se on ollut jopa niin raskas kokemus, että ei ole kyennyt palaamaan vaan vaihtanut kokonaan alaa.
Suomen akatemian rahoittamaa.
Shit made public: politics of faeces in urban spaces, art, and bioethics (suom. Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa).
250 000 euroa
Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä kirjallisuudessa.
438 874 euroa
Sukupuolten ajallinen moniuloitteisuus itäisen Afrikan historiassa: suullinen muistitieto, eletty ja peritty menneisyys sekä syvän menneisyyden jäljet kielessä.
407 832 euroa
Transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa.
600 000 euroa
Orpon hallitus asetti työryhmän miettimään pitäisikö Suomen Akatemian toimintaa jotenkin hieman viilata.
Miksiköhän ?
😂😂😂
Nyt jos joku paremmiston edustaja sai kuivan orgasmin syystä, että persu näppäili kolme k:ta peräkkäin joutuu hän pettymään, mutta se liene jo tuttua?
Koira, kahvi ja kirosana, siinä kolme k:ta, jotka auttavat läpi vaikka kylmän..
No se kirosana.
Oli kyseessä sitten kylppärin kaakeli tai Taunuksen takapyörän laakeri, niin kuppi kahvia ja koiran krapsuttelu rauhoittaa ratkaisemaan ongelmat ja parilla perkeleellä on tähän asti kaikki alustapultit auenneet.
P.s. asioilla on tapana järjestyä.
Pohjoismaiset maahanmuuttoasioista vastaavat ministerit kokoustelivat ja löysivät yhteistä tahtoa mm.palautuksiin.
”Kokouksessa Pohjoismaiden maahanmuuttoministerit sopivat tiivistävänsä yhteistyötä koskien maahanmuuttajien palautuksia. Palautukset liittyvät tilanteisiin, joissa ihmiselle ei myönnetä laillista oikeutta oleskella tulomaassa esimerkiksi siitä syystä, että turvapaikkapäätös on kielteinen.”
Keinot kuitenkin ovat vähissä kuten olemme nähneet aiemmin, mutta toisaalta, eipä aiemmin ole kyllä juuri ollut sitä tahtoakaan, että josko nyt jotain edistystä tälläkin sektorilla.
Otsikossa ei kysytä kuka on SDP:n puheenjohtaja vaan sitä kuka johtaa SDP:tä?
Ulkopuolisen silmiin näyttää hieman siltä, että SDP:n sisällä valtataistelu kulisseissa on kaikkea muuta kuin ohi, eikä sitä rehellisyyden nimissä voi pitää yllätyksenä.
A. Lindtmanilla ei taida olla varauksetonta tukea muutoin kuin silloin kuin hän nojaa torilla pahviseen Juttaan.
A.Lindtmanilla on kahdet vaalit heti edessä, presidentin ja EU-vaalit, molemmat tai ihan minimissään toiset pitäisi voittaa mikäli haluaa viedä SDP:n seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Presidentin vaaleissa ehdokkaana on toistaiseksi pahvinpala ( toivottavasti kotimainen) ja EU vaaleista on vaikea sanoa vielä yhtään mitään.
”Bild-lehdeltä hätkähdyttävä ääri-islamia torjuva viidenkymmenen kohdan manifesti”
”Lehti perustelee manifestiaan:
– Maailmamme on kaaoksessa, ja me olemme kaiken tämän kaaoksen keskellä. Hamasin terrori-iskun jälkeen on maahamme noussut uudenlainen vihan ulottuvuus. Se hyökkää arvojamme, demokratiaamme ja maatamme vastaan.
– Yhteiskunnassamme on kiehunut jo pitkään. Maassamme elää runsaasti ihmisiä, jotka vastustavat elämäntapaamme. Ihmisiä, jotka riemuitsevat sivullisten siviilien murhaamisesta. Ihmisiä, jotka opettavat omat lapsensa vihaamaan ”vääräuskoisia”. Ihmisiä, jotka haluavat kieltää naisia käyttämästä hameita tai housuja. Ihmisiä, jotka halveksuvat perustuslakia ja kuuntelevat sen sijaan radikaalisaarnaajia. Nämä ihmiset käyttävät suvaitsevaisuutta hyväkseen, koska he haluavat muuttaa yhteiskunnan toisenlaiseksi.
– Tätä ei pidä hyväksyä! Näin ei voi jatkua!
Bild vaatii maata sanomaan ”EI!” antisemitismille, ihmisvihalle ja kaikille niille, jotka sanovat ”ei” saksalaisille. Lehti korostaa jokaisen ihmisarvoa ja loukkaamattomuutta.”
P.s. ei näitä ainoastaan Saksassa ole vaan saman henkisiä löytyy EU: n sisältö vaikka kuinka ja myös meiltä ihan eduskuntapuolueita myöden.
Tulipa eilisnä vaihdettua talvirenkaat naapureille ja kylänmiehille, itselle laitoin jo viime viikonloppuna.
No nykyään kun äijät kokoontuu niin puhe on joko kalastuksesta tai politiikasta. Nuorena aiheet olivat eri, mutta mitäpä niistä, hyvä jos edes muistaa miltä…
Kylänmiehistä eräs heitti ilmoille kysymyksen, onkohan ihminen ihan tervepäinen kun lähtee politiikkaan?
Ajattelin kysymyksen olevan enempi leikkiä joten heitin, että hulluja ne on kaikki, mutta kysymys olikin tarkoitettu ihan vakavasti pohdittavaksi.
No vakavammin kun asiaan suhtautuu niin nopea vastaus on itsestään selvä, eduskunta ja kaupunkien / kuntien valtuustot ovat läpileikkaus kansalaisista ja tämä koskee myös mielenterveyttä.
Kansanedustajat, ministerit ja valtuutetut ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, eikä eduskunta tahi kunnalliset luottamustehtävät sitä miksikään muuta.
Mielenterveys on varsin monitahoinen kokonaisuus ja kuten ihmisen fyysisenkin terveyden osalta, lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, ettei tervettä ihmistä olekaan.
Jos oikein hakemalla haetaan, niin uskokaa vaan, kyllä meillä kaikilla vähän viiraa joskus, mutta se on osa ihmisyyttä ja elämää.
No keskustelun syvetessä pohdinta keskittyi erityisesti eduskuntaan, ministereihin / kansanedustajiin ja siihen, että huomaako mielenterveysongelmia ulospäin?
Vastaus on ei ja kyllä, usein nuot ovat päinvastoin eli kyllä ja ei, mutta tässä tapauksessa ei ja kyllä on osuvampi.
Pääosin ei huomaa, mutta toisinaan kyllä.
Oikeastaan tärkeämpi kysymys kuin se, että onko ihminen tervepäinen lähtiessään politiikkaan olisi se, että onko ihminen tervepäinen enää sen jälkeen?
Niin paljon paskaa monet poliitikot saavat niskaansa, että kyllä se jossain tuntuu.
Jyrki Lehtolalta irtoaa ajoin erinomaista pohdintaa, tällä kertaa vasemmiston tuskasta.
”EI OLE helppoa olla nykyvasemmistolainen.”
”Uuden ajan vasemmisto ei haise hielle eivätkä sen kädet ole kovettuneet työnteossa. Sen sijaan se hankki juuri sairausloman, koska kapitalismin vastustaminen päivityksillä ja meemeillä johti jännetuppitulehdukseen, josta sai onneksi aikaan pääomaa syyllistävän kyynelselfien.
Vanhaa vasemmistoa kiinnostivat tylsät materiaaliset asiat kuten työolosuhteet, minimipalkan nosto ja kattava sosiaaliturva.
Uusi instavasemmisto löysi niin paljon uutta vastustettavaa ja kannatettavaa pysyäkseen ajanmukaisena, että se unohti työnteon, mikä oli helpotus, koska harvalla uusvasemmistolaisella oli siihen enää kosketusta.
UUSI vasemmisto on kiinnostuneempi omista tunteistaan kuin muiden materiaalisista olosuhteista.
Solidaarisuus, tasa-arvo ja sen sellaiset ovat toki kauniita arvoja, mutta tuoksahtavat homeelta, jos niitä vertaa instavasemmistolaisen sisällä heräileviin polyamorisiin pyrintöihin tai mediahuomiota kaipaaviin rikkinäisyyden tiloihin.
Kasvava epätasa-arvo voi puhjeta tavallisessa kansassa aggressioina, mutta merkittävämpi ongelma instavasemmistolaiselle on halpataksin kuskin mikroaggressiivinen vilkun käyttö, kun kuskille joutui taas neuvomaan nopeinta reittiä Café Savoyhin.
ENNEN toveria ei jätetty.
Nyt kun toveri jätetään, toveri saa tiedon siitä alustakapitalistien viestipalvelusta. Niin ikävästi kävi tamperelaisdemareille, jotka olivat luottaneet vasemmistodemari Sanna Marinin arvomaailman pysyvyyteen maailman houkutusten edessä.
Sanna Marinin viimeiseksi tamperelaisdemarin lausunnoksi jäi päivitys Ryhmä Hau -elokuvan näytöksessä: ”Mahtipennut. Best.” Marinista poiketen Sdp:n tuore puheenjohtaja Antti Lindtman ei herätä suuria intohimoja kenessäkään, vaan sen hämärän tunteen, että olen nähnyt tuon aikamiespojan jossain, miksi.
Sdp:n presidenttiehdokas Jutta Urpilainen piileskelee viisaasti itseäänkin. Positiivista tilanteessa on se, että puolueella on viimein ihmisen oloinen presidenttiehdokas rividemareiden pidellessä tuulisilla toreilla kiinni pahvisista Urpilaisista.
VASEMMISTON viimeinen vaikuttava ele oli vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin väsynyt, elämään kyllästynyt ilme eduskunnan täysistunnossa.
Anderssonin seuraajaksi veikkailtu Minja Koskela julkaisi kaksi vuotta sitten kirjan Äidiksi tuleminen äitiyttä koskevista tunteistaan, kaikkien maiden proletariaatit, väistykää pliis, olette tiellä.”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009949812.html
Osuvaa settiä 😂
Töitä ei olekaan, mutta:
”Viime joulukuussa – eduskuntavaalien alla – demareilla oli toinen ääni kellossa. Tuolloin demariedustaja Malmi vakuutti puoluelehdessä , että Suomessa on työvoimapula ja Malmi luetteli keinoja siihen vastaamiseksi.
Malmin tuolloisen lausunnon mukaan edes pelkät poliittiset päätökset eivät riitä ratkaisuksi työvoimapulaan, vaan myös yritysten on huolehdittava siitä, että ne ovat houkuttelevia työnantajia.
Demareissa väitteet työvoimapulasta liittyivät usein vaatimuksiin lisätä työperäistä maahanmuuttoa, koska – puheiden mukaan – maassamme ei olisi riittävästi väkeä tekemään töitä. Työvoimapulapuheautomaattina tunnetuksi on myös tullut etenkin kansanedustaja Matias Mäkynen, joka viime talvena esitteli ”faktan”, jonka mukaan Suomessa tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa.
-Meillä ei ikävä kyllä väki Suomessa riitä ja tilanne uhkaa heikentyä jatkuvasti, Mäkynen mehusteli Ylen jutussa.
Myös vihreiden ja vasemmistoliiton riveistä on vuosikausien ajan kuultu puhetta työvoimapulasta.
Vielä niinkin myöhään kuin kesäkuun alussa kansanedustaja – silloinen ympäristö- ja ilmastoministeri – Maria Ohisalo vakuutteli, että Suomessa olisi meneillään ”työvoiman pula-aika”.”
Tuuliviirienkö tulisi määritellä miten toimitaan?
SDP äsken: Suomessa on työvoimapula – SDP nyt: Suomessa ei ole työpaikkoja