Hallitus purkaa työttömien hakemuspakon ja hyvä niin.

Orpon hallitus poistaa yhden Marinin hallituksen monista aivopieruista, työttömien hakemuspakon jossa ei alun alkaenkaan ollut järjen hiventäkåän.

”Viime vuonna voimaan tulleessa mallissa työttömät velvoitetaan lähtökohtaisesti vähintään neljään oma-aloitteiseen työnhakuun kuukaudessa. Poikkeustapauksissa velvoite voi olla alhaisempi eli 0–3 työnhakua.

Velvoitteen laiminlyönti johtaa ensin varoitukseen ja sitten työttömyysetuuden määräaikaiseen menettämiseen.

”Työnantajille tulee paljon hakemuksia, joista näkee, että ne on lähetetty vain hakemuspakon vuoksi. Tämän tilanteen muuttaminen on ymmärtääkseni aika laajalti toivottu asia”, Satonen sanoo.”

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009873881.html

Miksi pitäisi kiinnostaa?

Ruotsin prinsessan vierailu Suomeen tai Sanna Marinin politiikan jälkeinen elämä?

Miksi pitäisi kiinnostaa mitä edellisillä on yllään?

Edellä mainitut ja monet muut asiat ovat yhtä kiinnostavia kuin se, että saako maajussi morsiamen tai selviytyykö joku ”wannebee” julkimo viidakossa.

Kuka noita oikeasti seuraa ja miksi?

Tonneittain ilmaista ruokaa jää pilaantumaan metsiin.

Ja tämä toistuu ihan joka vuosi, mutta miksi?

Kun katsoo karttaa niin valtaosa suomalaisista asuu lähellä metsää ja pirun iso osa myös lähellä vesistöä ja tästä huolimatta sieniä ja marjoja taitaa jäädä enemmän metsiin kuin mitä niitä poimitaan.

Suomen vesistöt ovat täynnä kalaa, ihan aitoa luonnossa kasvavaa villikalaa, jonka pyytämiseen ei paljon taitoa tarvita, eikä kalliita investointeja.

Ihmisten puutarhoissa marjat jäävät puskiin ja omenat mätänevät maahan, kun ruutuaika on kaiketi tärkeämpää.

Sitten manataan kaiken kalleutta ja kadehditaan kun toisilla on varaa kotimaiseen kalaan, kotimaisiin marjoihin ja hitto kun sienetkin ovat muita kuin herkkusieniä, vaikka ei niissäkään mitään väärää ole.

Onhan sitä varaa kun aamulla kello soi viideltä askareisiin joiden jälkeen, puutarhaan, metsään tai veden äärelle päivä toisensa perään ja iltapäivisin /iltaisin perataan, putsataan,pakastetaan, säilötään jne.

Selkää särkee ja joka paikkaa kolottaa, mutta kyllä se vaivan näkeminen sitten palkitsee niin ruokapöydässä kuin lompakossakin.