Bella ”sushukkanen” ja minä saatettiin haudanlepoon soturi ja kaveri Aada. Kuoli yllättäen massiiviseen epiletiseen kohtaukseen. Olisi täyttänyt 12 vuotta maaliskuussa.
Aada oli perheejäsen, viimeinen leposija on mökillä, koska keli oli mikä oli ja järven/ jään yli ei päässyt vedin ahkiolla korpimettien läpi koiran viimeiseen leposijaansa.
”Lauluton oli metsomaa kun pääsit kotiisi nukkumaan
Männyt tuloasi kumarsi
Kirjaillen epitafin ikkunaan
Kirjaillen epitafin ikkunaan
Vain kahdet kengät ovelle jäi metsän henkien armoille
Soi takka ilman valkeaa
Läpi vetäen valkoista kohinaa
Läpi vetäen valkoista kohinaa
Oli petisi jo pedattu pöydän alle
Pöytä varattu vain yhdelle
Mutta sanonta kielsi lepäämästä
Kotiin ei voi palata
Pois täältä
Pois täältä
Väki hiljainen
Puku puinen
Katseet maassa
Katseet muiden
Väki hiljainen
Huone puinen
Minä kannoin sinut pois
Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kannoin sinut läpi tämän hiljaisen huoneen
Kannoin sinut kotiisi tuoneen
Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kannoin sinut läpi tämän hiljaisen huoneen
Kannoin sinut kotiisi tuoneen
Kannoit
Pois kannoin
Annoit
Annoin sinut pois
Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kannoin sinut läpi tämän hiljaisen huoneen
Kannoin sinut kotiisi tuoneen
Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kannoin sinut läpi tämän hiljaisen huoneen
Kannoin sinut kotiisi tuoneen
Ei ole enää pitkä matka
Ei, ei ole enää pitkä matka
Ei, ei ole enää pitkä matka
Läpi lauluttoman metsomaan” (Stamina)