Äsken tuli telkusta ohjelma tietokonepelien vaikutuksista aivoihin. Testeissä havaittiin peliä pelanneiden havaintokyky paremmaksi kuin pelaamattomilla. Kun pelaamattomat alkoivat pelata, niin heidän havaintokykynsä kehittyi.
Viimeinen versio Nokian kännyköiden matopelistä oli jo monipuolinen aivoterapiaväline. Siinä kenttää kiertävä mato kasvaa pituutta napsiessaan erinäköisiä hedelmiä ja vastaavasti lyhenee törmätessään myrkyllisiin kohteisiin. Törmäys omaan häntäänkin lyhentää matoa. Ei siis pidä pilata saavutuksiaan hutiloimalla.
– koska kerrallaan näkyy vain noin neljännes kentästä, niin muistia tarvitaan
– koska peliaika on vain 2 minuuttia, tulee järkeillä ajan käyttö
– salamapaketit lisäävät vauhtia ja madon pituutta, mutta lisäävät törmäysvaaraa, riskienhallinta
– etanat hidastavat, mutta antavat pituutta enemmän kuin hedelmät, hyödyn arviointi
– törmäykset kiviin ja kentän laitoihin hidastaa, huolellisuus korostuu
– kentällä on vaarattomia ja samalla hyödyttömiä kohteita, joiden yli voi oikaista, aivot oppivat sivuuttamaan toisarvoiset tekijät
——-
Eri pelikerroilla on erilaiset saalismahdollisuudet ja erilaiset vaarat ja esteet, ymmärrys elämää kohtaan lisääntyy
——-
Perustason jälkeen on mahdollisuus edetä pelikentille, jotka ovat sokkeloisia, ansoina ovat umpiperät, joihin joutuminen tietää konkurssia, jonka jälkeen on mahdollisuus alkaa uusi elämä uuden pelin muodossa.
——
Nerokas peli aivojen kehittämiseksi.