Muisteluihin kirvoitti mieleni tämän iltainen uutinen Suomen suunnitelmista 250km nopeaan junaan Tampereen ja Helsingin välillä.
Kuten varmaan kaikki jo muistavat, asuin ja opiskelin Neuvostoliitossa, Moskovassa 1980 luvun puolessa välissä.
Löysin kivan tytön, joka asui Leningradissa.
Kävin häntä katsomassa aina, kun vain pääsin ja ehdin.
Suomessa valtamedia suolsi jo tuolloin täyttä sitä ihtiään (paskaa) Venäjästä, josta sain lukea lehtikioskeissa myynnissä olevista Aamulehdistä ja Hesarista.
Niin, niitä oli myynnissä Neuvostoliitossa joissakin lehtikioskeissa, kolme päivää vanhoina, ja melko kalliitakin vielä olivat, mutta ostin niitä aina silloin tällöin.
Niissä luonnollisesti kirjoitettiin Neuvostoliiton ankeudesta ja kauppojen tyhjyydestä sekä suoranaisista matkustamiskielloista eri kaupunkien välillä Neuvostoliiton sisällä.
Hymähtelin moisille kirjoituksille, jotka eivät pitäneet tietenkään paikkaansa ollenkaan.
Ostin Moskovan asemalta junalipun Leningradiin, eikä kukaan kysellyt yhtään mitään.
Junat olivat mukavia, sekä ihmiset junissa aina vieraanvaraisia sekä ystävällisiä, oli ulkomaalainen tai Neuvostokansalainen.
Välillä sain lipun korkeanopeuksisella junalla. Junat olivat hienoja, joita en ollut ennen nähnyt missään. Junavaunun seinällä oli numeronäyttöinen taulu, joka kertoi junan sen hetkisen nopeuden, joka oli usein yli 200km/ tunnissa. Tämä siis 1980 luvun puolessa välissä Neuvostoliitossa.
Suomessa vasta 2022 suunnitellaan korkenopeuksisia junia ja raiteita, oli arkea Neuvostoliitossa jo 1980 luvulla.
Olin Neuvostoliitossa ollessani lomalla Sotsissa sanatoriossa yhden kuukauden, Mustanmeren rannalla. En koskaan ennen ollut etelässä.
Suomessa hyvin harvalla työläisellä oli 1980 luvulla varaa matkustaa etelään.
Neuvostoliitto oli valtava maa, jossa oli sekä trooppista etelää, että arktista pohjoista .
Neuvostoliitto oli omavarainen kaiken suhteen, ja auttoi tuolloin hyvin monia kehitysmaita, joita kolonialistiset maat olivat ryöstäneet tyhjiin, ja jättäneet kuin paskan perseestä.
Neuvostoliitto oli rikas, ei köyhä maa. Yksi rikkaimmista maista maailmassa, joka kilpaili talouden alalla itse USAta vastaan, ja valitettavasti myös kilpavarustelussa, jonka aloite oli USAn käsissä, tavoitteena köyhdyttää Neuvostoliittoa taloudellisesti.
Sotsista käsin kävin Aphasiassa, joka on Sotsista hieman alaspäin.
Elämä siellä oli kuin Gruusiassa, olematta kuitenkaan Gruusiaa.
Sotsissa nautin koko kuukauden ihanasta lämmöstä, ihanasta merestä.
Sanatoriossamme oli myös purjelautakurssit, johon minäkin osallistuin. Se oli kivaa, mutta yllättävän vaikeaa. Nimittäin pelkän laudan päälläkin oli vaikea aluksi pysyä pystyssä, saati sitten purjeen kanssa.
Opin kyllä perusasiat. En sen koommin ole purjelautaillut. Suomessa olisi voinut, mutta välineet olivat kalliita…
Ihailin Neuvostoliittoa kaikin tavoin. Se toimi, ja sen kyllä huomasi.
Suomessa ilkuttiin Neuvostoliiton jonoja milloin missäkin. Ensinnäkin Neuvostoliitossa Moskova, tai Leningrad, jossa Suomalaiset pääsivät käymään, kun rahat eivät muualle riittäneet, olivat molemmat mijoonakaupunkeja, suurempia kuin koko Suomi.
Missäpäin tahansa maailmaa miljoonakaupungeissa oli jonoja, New Yorkissakin.
Toiseksi, jonot ovat merkki ostovoimasta, ja sitä neuvostokansalla tosiaan oli.
Autoja ei suosittu, kun julkinen liikenne toimi hyvin ja oli lähes ilmaista. Mutta Neuvostoihminen halusi oman uuden auton, koska oli siihen varaa, ja jonot olivat jopa vuoden mittaisia ennenkuin sai oman auton. Tuttua kyllä Suomessakin odottaa uutta autoa kuukausitolkulla.
Neuvostoliitossa se ei tietenkään Suomen mielestä käy päinsä.
Kaupoissa oli tavaraa. Suomen tietämätön kun kävi jossain kaupassa, totesi, onpa köyhää, ei ole kuin leipää, ymmärtämättä, että oli leipäkaupassa, jossa on vain leipää myynnissä.
Tai Vihanneskaupassa ilkkui, ettei ole kuin pari kuivan rypistynyttä porkkanaa, tietämättä, että Neuvostoliitossa jakelu tapahtui aamulla, jolloin tuoreet vihannekset tulivat kauppoihin ja myytiin hetkessä pois. Uusi erä seuraavana aamuna, ym…
Näin toimitaan edelleenkin monissa muissakin maissa.
Suomessa on omat tavat ja tottumukset, muualla maailmassa toisenlaiset…
Mutta kaikki Neuvostovastainen propaganda kävi. Neuvostoliittoa ei enää ole, se hajotettiin 1991, mutta Neuvostovastaista propagandaa Suomen tiedotusvälineistä tulee nykyäänkin silti joka päivä.
Oletteko miettineet miksi?
Markku Huhtala, Tampere, Rantaperkiö