Aidot ja oikeat uskovaiset ovat kuten kommunistit.

Aidot ja oikeat uskovaiset ovat kuten kommunistit.

Useimmat kommunistit eivät ole uskovaisia.

Molempia kuitenkin yhdistää usko paremmasta tulevaisuudesta, tasa-arvoisuudesta, yhteisöllisyydestä.

Yhteiskunnasta jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat tasa-arvoisia.

Eivät kilpaile keskenään, käytä toista omaksi hyödykseen eikä oman eduntavoitteilleen.

Sellainen yhteiskunta on jo ollut olemassa, joskus ennen orjanomistusyhteiskuntajärjestystä, jota on kutsuttu alkukommunismiksi.

Kommunismihan tarkoittaa yhteisöllisyyttä, joten tällaisen ilmaisun voi siis ymmärtää.

Tuolloin joka ainoa ihminen hahmotti maailmaa ja ympäristöä vain ja ainoastaan eri uskontojen, jumalien kautta.

Maata ei kukaan omistanut, koska ihminen tiesi että maa oli aina ollut olemassa, joten ei sitä voinut omistaakaan.

Vasta kun alkoi karjan yksityinen omistus, alkoi myös maan yksityinen omistus.

Maanviljelyn tullessa ihminen pysähtyi jopa kokonaan aloilleen, ja maaomistus senkuin vain lisääntyi.

Orjien ottaminen alkoi vasta kun työkalut kehittyivät viljelyyn paremmin sopiviksi. Siihen saakka sotien seurauksina vangit aina tapettiin.

Kun harvoille alkoi kasaantua omaisuutta, karjaa, maata, tarvitsivat omistajat väkivaltakoneiston etujaan ja omaisuuttaan suojelemaan, kehittyi valtiojärjestelmä.

Ensimmäinen sellainen syntyi Ateenan valtioksi.

Uskonto otettiin heti alkuun yksityisten omistajien suojaksi ja aseeksi valtaväestöä ja orjia vastaan.

Uskonnot kehittyivät ja myös radikalisoituivat, kuten syntyi kristinusko aivan uudentyyppisenä uskontona joka nousi erilaisten juutalaisten uskonlahkojen seasta.

Todellisuudessa kristinuskon juuret ovat ainakin 300 vuotta vanhempaa kuin on esim. vanhassa testamentissa kirjoitettu.

Qumranin köyhäinyhteisön voisi sanoa olleen suorastaan kommunistinen, jota väkivalloin valtaapitävät vainosivat, joka tuolloin oli Rooman valtakunta.

Qumranin köyhäin yhteisö tuhottiin, mutta pian oivallettiin sen kirjoitusten nerokkuus.

Valtaapitävät alkoivat rustata, muutella tekstejä omien tarkoitusperiensä mukaisesti ja mukaiseksi.

Rooman vallan romahtamisen noin 300 luvulla jälkeen käytännöllisen vallan kaikkine omaisuuksin kasaantumisineen otti katolinen kirkko, jota kansat vihasivat, ja piispat ja papit ym. toimihenkilöt säälittä riistivät köyhiä kansaoja mitä julmin tavoin, aina väärennettyyn raamattuun vedoten ja perustellen.

Ristiretket eivät olleet mitään muuta kuin julmia ryöstöretkiä pitkin maailmaa jumalaan vedoten, ja pappien omaisuutta edelleen vain lihottaen.

Niistä ajoista on tietenkin maailma muuttunut. Lenin aikoinaan sanoi ja vannotti, että uskovaiset on jätettävä rauhaan. Stalin käsitti ja näki vain kirjoituksen Marxilta, että ”uskonto on ooppiumia kansalle”.

Sitähän se on, mutta ei sen takia uskovaisia tapeta ja kirkkoja tuhota.

Venäjällä monesti työväellä ja maatyöläisillä oli katkera vihasuhde kirkkoon, joka oli feodaaliajan julma omistaja, siinä missä itse Tsaarikin.

Tänään Suomessa meillä kenties on julmin ja oikeistolaisin hallitus vuosikymmeniin.

Pääministeri Sipilää pidetään Lestadiolaisena, vaikkakin kiertää suoraan vastaamasta.

Suurpääomapiirit pitävät huolen aina, että omat edustajat istuvat mahdollisimman korkeilla tuoleilla, päättämässä ja puolustamassa varsin pienen mutta sitäkin rikkaamman (suurpääoman) kapitalistin etuja.

Vasemmiston puuhastelu käy hyvin suurporvaristolle, koskapa siitä ei ole mitään vaaraa, yhtään kenellekään.

Kommunistit hokevat kieli rakolla feminismiä, joka saakelin tuutista. Tajuamatta, että joka feminismihokeman jälkeen tippuu työväen kannatus, kommunisteille ja koko vasemmistolle.

Osalle kommunisteja Marxismi-Leninismi on uskonto, kaavamaisine dogmeineen.

En tarkoita, että Marxismi-Leninismi olisi uskonto, päinvastoin, se on teoria, jolla analysoida ympäröivää yhteiskuntaa, joka antaa toimintaohjeita, mutta ei dogmeja.

Mutta se ei ole kaavamaista teoriaa, vaan se vaatii sekä luovaa ajattelua että ajattelijaa.

Monet uskovat ovat tulleet kommunistiseen puolueeseen, on todiste luovasta ajattelusta.

Mutta tuomalla vieraita ajatuksia tai käsitteitä työväenliikkeeseen, vain teorian oikea ymmärtäminen, voi estää sen.

Kommunistinen liike on nyt sekasotkua, kom. puolueita on useita, luova ajattelu puuttuu, dogmatismi vallalla.

Järkevään vuoropuheluun ei kyetä, kun ei tiedetä eikä ymmärretä mistä ja miksi puhutaan.

Hiljainen kommunistien enemmistö kuuntelee hiljaa, kun pieni mutta äänekäs, Tampereella myös varsin aggressiivinen kommunisti tai pari, puhuu, mitä sylki suuhun tuo, Tampereella se on räkä mikä lentää kun toveri puhuu mitä sattuu…

Jos mitään ei tiedä, ei ole mitään sanottavaakaan, jos tietää jotain, mutta ei ole varma, ei puhu sekään.

Mutta ne, joilla on sekä tietoa, että luovaa ajattelua, ja siten myös jotain sanottavaa, ideoita, haluavat ne myös sanoa.

Mutta sepä ei käykään. Ei ole sallittua sanoa, tai ajatella. Varmuuden vuoksi, jos vaikka jollain sattuisikin olla jotain järkevää sanottavaa, pidetään huoli, ettei pääsekään puhumaan, eri keinoin.

Suurin osa lähtee kom. liikkeestä vähin äänin. Osa yrittää sinnitellä ja päästä puhumaan, ja lähtee sitten.

Sitkeimmät suorastaan väkisin pyrkii käyttämään kaikki mahdollisuudet ja foorumit, jotta keskustelua kom. liikkeessä syntyisi. Ne lynkataan.

Vaikka vuorelle on monta tietä, ei siihen tarvita monta kansallista kom.puoluetta.

Tarvitaan monta kommunistia yhdessä puolueessa, monta ajatusta ja ideaa, luovaa ajattelua, yhtä teoriaa, Marxismi-Leninismi.

Mutta yhdessä kom. puolueessa jossa sallitaan vain yksi ajatus, idea, on yhtä kuollut kuin ajatus vallankumouksesta ilman liittolaisia, ilman kansan työtätekevää enemmistöä.

Aivan samoin käy huonosti, jos puolueessa joku pikku klikki suunnittelee, ajattelee, päättää ja ilmoittaa sitten jäsenille, että näin tehdään, tai kuten Tampereella peräti rinnuksiin kiinni käyden.

Tällaisesta joskus kirjoitin Tiekkarin verkkolehdessä useita vuosia sitten toveriterrorina, Viitaniemien Arto ärähti, ettei niin sanota, ja toveriterrori sensuurin kouriin. Ei edes otettu selvää miten asia oli, mitä tapahtui, vaan vaiettiin…kun tiedettiin kyllä kuka riehui…

No niin…nyt pääsin kutakuinkin loppuun, tällä kertaa. Kun minua on moitittu että en kiteytä, vaan aloitan kutakuinkin muinaisista roomalaisista, niin taisin pistää nyt paremmaksi…vai mitä?

Nyt jätän luoville ajattelijoille pähkäiltävää, miten koko tekstissä asiat liittyvät toisiinsa ja kommunistiseen liikkeeseen/puolueeseen.

Vielä kerran kommunistien joukkotyöstä.

Poliittinen ja puoluetyö ovat joukkotyön kaksi puolta.

Niitä ei saa sekoittaa keskenään.

On varsin taitamatonta politiikan tekoa haukkua mielenosoituksia, esimerkiksi hiljattain käytyä ”ääni työttömälle” aktiivimallia vastustavaa mielenosoitusta.

Mielenosoituksessa oli mukana erilaisia poliittisia ajatuksia omaavia ihmisiä.

Minun mielestäni oli kerrassaan nerokasta kutsua porvareita puhumaan mielenosoitusväelle.

Sen kyllä kuuli mitä mieltä oli mielenosoitusväki porvaripuhujista.

Mielenosoitukset ovat tietoisuuden kasvamisen asia, käsitys omasta joukkovoimasta.

Kaikki eivät olleet kommunisteja. Eikä tulevaisuudessakaan kommunistit tee vallankumousta yksin, vaan se vaatii taitavaa liittolaispolitiikkaa saadessaan kansan enemmistön mukaan kapitalististen rakenteiden muuttamiseen mukaan.

Ei mitenkään edistetä asiaamme, jos haukumme kaikki, jopa osaa kommunisteista, saati mukana olleita, sekä puolueita että ihmisiä. Siinä käy täsmälleen päinvastoin.

On vaarana, että kapitalistisen maan sisällä jopa kommunistinen liike hajaantuu moneen osaan, jossa klikkiytynyt kommunistinen liike keskenään keskittyy ”puhdasoppisuuden”, kaavaoppineisuuden eri nyansseihin.

Se vuorostaan aiheuttaa riskin kommunistien rajuun kannatuksen laskuun.

Se taas vuorostaan aiheuttaa riskin keskenään puuhasteluun vasemmistolaisine pikku näpertelyineen.

Oli sitten kommunistien pikku ryhmiä kuinka paljon tahansa, tärkeää on se, että kaiken toiminnan pitää suunnata ulospäin, kaikkien kokousten tarkoitus pitää olla toiminnan organisointia.

Tässä toiminnan organisoinnissa yksi tärkeimmistä tehtävistä on liittolaispolitiikan kehittäminen.

Päivänpolitiikan seuraaminen, poliittinen ohjaaminen omalle väelle tärkeimpiä tehtäviä, koskapa päivän politiikan tunteminen ja mukana olo antaa eväät sekä kuunnella että keskustella erilaisten ihmisten kanssa, joista voi koostua tulevaisuuden liittolaiset.

Päivänpolitiikan tuntemus antaa myös eväät, ei vain tuntemuksen, vaan myös luovan toiminnan eri alueilla ja erilaisten ihmisten kanssa, sekä ensiarvoisen tärkeää tietoa ihmisten toimista, toiminnasta ja itse tajunnasta.

Tarkoitan lyhyesti sitä, että jos emme ole mukana ihmisten arjessa, emme voi tietää ihmisten vaatimuksista ja tarpeistakaan, tapakulttuureista puhumattakaan.

Ei ole mitään hyötyä julistaa ja vaatia puolueen johtavaa osuutta, tehtävänä on vallata se toiminnallamme, ominaisuuksillamme, osoittamalla että meillä ei ole todellakaan muita huolenaiheita kuin yhtenäisyyden asia, työväenluokan asian palveleminen.

Ei ole syytä unohtaa historiallista tehtäväämme: lakkauttaa riistojärjestelmä ja pystyttää sosialistinen yhteiskunta.

Meidän on osoitettava miksi olemme johtava puolue.

Ainoastaan kommunistit pystyvät yhdistämään kaikki kansalliset, erilaisiin osittaisiin liikkeisiin osallistuvat voimat yhtenäiseksi monopolien vastaiseksi rintamaksi.

Vasemmistopuolueiden ei pidä mennä tukemaan suurpääomien politiikkaa, vaan että ne toteuttavat sosiaaliselta sisällöltään edistyksellisen ohjelman, joka vastaa työtätekevien odotuksia ja mahdollistaa suotuisten edellytysten luomisen sosialismiin etenemistä varten.

Meillä on edessä on maakuntavaalit, hyvin mahdollisesti.

Meillä on tehtävä ja meillä on mahdollisuus. Miten sen toteutamme?

Se on kiinni meistä kommunisteista.

 

T: Markku Huhtala, Lempäälä

 

Suomen itsenäisyys 100 vuotta vai onko?

Aamulehdessä 11.2-18 oli juttua Suomen porvariston kuningashankkeesta, Saksan Hessenin prinssi Friedrich Karl, Suomen kuninkaaksi.

Muutamaa päivää ennen kerrottiin millainen kruunu oli, josta oli tehty kopio.

Lokakuussa 1918, taisi olla 9 päivä, Suomen eduskunta oli tehnyt päätöksen kyseisestä kuninkaasta Suomeen. Merkille pantavaa oli, ettei työväen edustajia eduskunnassa ollut. Ne oli lahdattu tai keskitysleireillä.

Aamulehdessä ei puhuttu miksi sellaista oli hankkeilla.

Suomen tuolloiselle porvaristolle Suomen itsenäisyydellä ei ollut merkitystä, vaan halusivat Saksan vasalliksi.

Miten kaikki tapahtui?

Saksa oli sotilaallinen suurvalta, kävi I maailmansotaa, josta syystä oli alkanut luokkataistelujen aalto, lähtien Venäjältä.

Suomen porvaristo oli menettänyt väkivaltakoneistonsa (Venäjä) ja haki kuumeisesti uutta. Porvariston pelko oli, että vallankumous leviää myös Suomeen.

Suomi oli sisäpoliittisesti sekaisin Venäjän vallankumouksen takia. Työväenliike vaati Suomen itsenäisyyttä, porvaristo pelkäsi sen johtavan sosialismiin Suomessa.

Suomen sosialidemokraattinen puolue oli jakaantunut kolmeen eri linjaan suhteessa vallankumoukseen.

Sovinnollinen linja oli voitolla.

Suomen porvaristo valmistautui täysillä ennalta ehkäisemään vallankumouksen leviämisen Suomeen. Hankittiin aseita Saksasta, riisuttiin aseista Kerenskin porvarihallituksen sotilaita.

Perustettiin suojeluskuntia, koska ei luotettu työväen järjestysjoukkoihin.

Samoin perustettiin omaa armeijaa Helsingin edustalla olevassa saaressa, koulutettiin poliiseja.

Elintarvike pula ja nälkä aiheutti levottomuuksia, työväki osoitti mieltään, joita vastaan porvaristo hyökkäsi varsin aggressiivisesti. Porvaristo oli julistanut sodan omaa kansaansa, työväkeä vastaan.

Tähän työväki vastasi vasta tammikuussa muistaakseni 28.1-1918. Julistaen sodan omistavaa eli porvaristoluokkaa vastaan.

Kuten sanoin, sosialidemokraattinen puolue oli jakaantunut kolmeen osaan, jossa suurin osa oli ollut sovittelevalla kannalla, ja puolueen pääperiaate oli demokraattinen eduskunta, jolla olisi ollut korkein valta Suomessa. Suomen porvaristo vaikenee edelleenkin mikä heidän kantansa oli tuolloin.

Suomen porvaristo voitti vasta kun Saksan armeija Hangosta astui maihin Suomen porvariston pyynnöstä.

Sota kesti noin 4 kuukautta, huhtikuussa alkoi sota olla taputeltu.

Sen jälkeen alkoi valkoisten (porvariston) mieletön teurastus, keskitysleirit. Mannerheimin viha oli pohjaton bolsevikkeja kohtaan, Mannerheim, joka oli tehnyt uskollisuudenvalan Tsaarille, viha näkyi suhteessa Suomen työväenliikkeeseen ja –luokkaan. Mannerheim loi Suomeen keskitysleirien saariston, jotka purettiin vasta, kun Neuvostoliitto voitti fasismin 1944.

Luokkasodan jälkeen siis silmitön viha työväenliikettä johti myös työväenliikkeen sulkemisen pois päätöksenteosta.

Kiitollisuuden osoituksena Saksan avusta Suomen porvaristo auliisti tarjosi vastalahjaksi Suomea Saksan vasalliksi ja Saksalainen kuningas Suomeen.

Se olisi onnistunut, ellei Saksa olisi hävinnyt I maailmansotaa.

Vasta tämän jälkeen alkoi Suomen porvaristo hyväksyä itsenäisyyden. Kunnes keksittiin EEC/EY/EU…

Suomen porvaristo puhuu sovinnosta ja unohtamisesta puhuessaan luokkasodastamme.

Niin kauan se ei onnistu, kun porvaristo ei kykene objektiivisuuteen (totuudenmukaisuuteen) historiasta.

Eikä se siihen tule kykenemään koskaan. Jo porvariston luokka-asema sen estää, toinen tapa käsitellä maailmaa ja sen tapahtumia, historiaa aina vaan erillisinä toisistaan riippumattomina tapahtumina näkemättä mitään lainomaisuuksia missään eri kehitysvaiheissa.

Jo käsitykset I maailmansodasta sen synnystä ja syistä vallitsee todella erilaiset näkemykset työväenliikkeen ja omistavan luokan kesken.

Piskuisen Suomenkin luokkasota 1918 on osa I maailmansodan seurausta. Miksi, siitä porvarit ei puhu.

 

Markku Huhtala, Lempäälä

 

Sananvapaudesta

Suomen sananvapaus ja demokratia on nyt kovalla koetuksella, tai minun käsitykseni siitä.

Olen itsekin Väyrysen kannalla, ja hänen kannatuksensa nousee, ja on ilmeisesti tätä kirjoittaessa jo ohittanut Haaviston.

Nyt esim.Facebookissa on näköjään alettu poistamaan keskeisiä Väyryskannattajia/kirjoittajia facebookista.

 

Näin on myös tehty jo niillekin, jotka ovat tuoneet esiin Ukrainan todellisen kriisin syyt ja aiheuttajat.

Niistä on Suomessa valtamedia vaiennut järjestelmällisesti, ja syytetty vain Venäjää, joka ei todellisuudessa ole puuttunut Ukrainan sisäisiin asioihin.

Kun sitten on tuotu hyvinkin yksityiskohtaista tietoa Ukrainan kriisin taustoista, niin niitä on alettu poistaa facebookista ym.

katson nyt mitä minulle tapahtuu kun oman lusikkani tuon soppaan.

Juttu ohessa miettimmisen aiheeksi:

Ukrainan demonikraattiset heinäsirkat.

 

 

Väyrysläiset ja ne muut….

Pahaa tekee seurata täysin asiatonta keskustelua presidentin vaaleista, jossa erityisesti muutama täysin ääliö on leimannut Väyrysen fasistiksi, perusteettomasti.

Vaikka Kyllönen on se paras ehdokas itselleni, äänestän Väyrystä. Olisi viime kesänä SKP:n ja koko vasemmiston yhdessä pitänyt päättää, että yhdessä koko vasemmisto menee Kyllösen taakse.

Nyt näyttää siltä, että Kyllönen saa noin 2% äänistä.

Se tarkoittaa sitä, että edes vasemmistoliittolaisista ei kaikki äänestä Kyllöstä, vaan jotain muuta.

…tai ei ollenkaan.

Presidentin vaaleissa ei ole kuin 2 ehdokasta, joita voi ainakin jollain tavalla sanoa vasemmistolaisiksi, Kyllönen ja Haatainen.

Väyrynen kuitenkin on profiloitunut juuri kaikkein eniten vasemmiston teemoilla, eli Natokielteinen, jyrkän kriittinen isäntämaasopimukselle, EU ja EMU kriittinen.

Vasemmiston ehdokkaat eivät ole kuitenkaan puhuneet kuin Natosta kriittisesti, tai siis, Kyllönen…

Se ei vielä riitä, vaan olisi oltava paljon terävämpi, jotta keskustelua syntyisi.

Haavisto, Niinistö ja Torvalds ovat oikeistoporvareita jota vasemmisto ei äänestä eikä edes mieti heidän äänestämistään. Piste!!!

Ainiin Huhtasaari, pupu söpöläinen, mutta ei, ei…koti uskonto ja isänmaa, ei vasemmistolle käy. Luokkasota on vielä hyvin muistissa, miten näillä tunnuksilla työväkeä lyötiin päähän ja varpaisiin…

Moni duunari, jonka vasemmisto on unohtanut ja hylännyt, voi äänestää Huhtasaarta, hyvinkin yllättävästi.

Jotta toinen kierros toteutuisi, on vasemmiston keskitettävä äänensä jo ensimmäisellä kierroksella.

Fakta on se, että se voi olla vain Väyrynen, joka on puolueettomuus ja riippumattomuuspolitiikan kannalla Paasikivi-Kekkosen linjalla, joka voi saada keskustelua aikaiseksi, oikeista asioista, koko vasemmiston ja työväelle tärkeistä asioita ja koko Suomen tulevaisuudesta tärkeistä asioista.

Venäjä on naapurimme, jolla on yhteistä rajaa Suomen kanssa enemmän kuin tuhat kilometriä. Se on fakta. Hyvät naapurisuhteet ovat Suomen kannalta tärkeät, monessakin mielessä.

Konkreettisen tilanteen konkreettinen analyysi olisi nyt paikallaan, kaikilla, jotka itseään vasemmistolaisena pitää. Eikä hokea sitä kuin apina ilman aivoja.

Näyttää siltä, että SKP:ssä ollaan jakauduttu karkeasti ottaen kahteen leiriin, Väyrysläiset eli me hyvikset, ja ilmeiset Niinistön pussiin pelaajat, jotka pelaavat niin omituista ja outoa peliä, jossa ei ole minkään valtakunnan järkeä eikä johdonmukaisuutta…

Väyrynen on Suomen itsenäisyyden ja tulevaisuuden toivo, Siis joukolla äänestämään Väyrystä!!!! Numero 7