Tekijä: markku huhtala

Tuossa taannoin yhteiskuntamme valtamedia mainosti/kampanjoi ”vastuullista tiedonvälitystä”.

Mieleeni tuli täysin vanha tokaisu: varas huutaa: ottakaa varas kiinni.

Mielestäni Suomalaisen valtamedian tiedonvälitys on enimmäkseen propagandaa, ei objektiivista tiedonvälitystä.

Ukrainan tilanne on vain yksi niin helvetin monista, ”tiedonvälittämistä”.

Syyria toinen, tai Libya, tai Afganistan, tai tilanne lähi-idässä ylipäätään.

Pakolais- ja turvapaikan hakijoiden tulvista Eurooppaan ei kerrota kuin seuraukset, ei syistä.

Kyse on propagandasta tässäkin kysymyksessä.

Taustalla näissä ongelmissa on USA:n johtama Nato ja sen varsin aggressiivinen sotapolitiikka, jossa puolustamisella ei ole mitään tekemistä.

Taikasana tässäkin olisi Libya, mitä sille tehtiin: Nato pommitti Libyan kivikaudelle, josta kautta tuhannet ja tuhannet nyt pyrkivät Eurooppaan Afrikasta.

 

Sisäpolitiikassa esim. Tampereen velkaantumista taivastellaan, mutta ei kerrota syistä, todellisista syistä, miksi Tampere velkaantuu kovaa vauhtia.

Kaivettiin tunneli verovaroin, jotta yksityiset rakennusfirmat saivat edullista rakennustonttimaata, tai rakenteilla oleva areena, kansi radan päälle, joka rakennetaan verovaroin, yksityisille rakennusfirmoille, rakennetaan verovaroin ratikkarataverkostoa, yksityisille toimijoille…

Ja mistä sitten leikataan? Sitä nyt propagoidaan, ei tiedonvälitetä.

 

Entäpä työttömät?

Propagandassa syy työttömyyteen luonnollisesti on työttömissä, siksi esim. aktiivimalli, jolla kyykytetään työttömiä.

Ei mitenkään objektiivisista tiedonvälitystä edes mietitä, vaan propagoidaan.

Ei mietitä vähääkään, objektiivisesti sitä, miksi voi olla työvoimapulaa ja samaan aikaan suuri massatyöttömyys.

Vastaan tähänkin itse: syytä haettava yksityiseen omistukseen perustuvan tuotannon anarkiasta.

Samaan perustuen koulutuksen anarkia.

Kun voisi helposti ratkaista ongelmat suunnitelmataloudella.

 

Yhteiskunnassamme valtamedia propagoi markkinataloudesta jossa kysyntä ja tarjonta pitää huolen tasapainosta.

Näin ei ole, eikä koskaan ole voinut olla.

Osa vasemmistoa puhuu uusliberalismista, jota ei juuri kukaan tavallisesta työkansasta tiedä mitä se tarkoittaa, eikä heitä saakaan siitä kovin helposti tietoisiksi moisista sanahirviöistä.

…jättävät lukematta ja siirtyvät seuraavalle sivulle…

 

Vasemmisto, johon aivan ilmiselvästi kuulun, entisenä keskisuurena yrittäjänäkin toimineena, nyt sairaseläkkeellä, sanon, että olisi aika huomioida työkansa, joka ei ole tyhmää, eikä laiskaa, kuunnella heitä, heidän mietteitään ja huoliaan, jättää feminismi ja sukupuolisen tasa-arvon kysymykset porvaristolle puuhasteltavaksi, jota he ovat jo aikaa innolla mukana olleet propagoimassa, jossa ainakin osa vasemmistoakin on mukaan mennyt.

 

Maailma voisi olla toisenlainen. Millainen, se on meistä yhdessä, työväestä kiinni.

Katselen pakkohuutokauppoja, ostaakseni halvalla, rahaa kun minulla kommunistilla on, niin että ranteet paukkuu.

Mitäpä siinä on väärää? Tai moraalitonta?

Samoja ihmisiä me olemme kapitalismissa, saalistamassa toisen ihmisen hätää, tai loppua.

Kapitalismissa se käy. Sosialismissa ei… toisen ihmisen hädällä keinottelu.

Väärää tai kieroutunutta on kapitalismissa kaikki, minusta.

Silti. Ostan toisen hädän, koko elämän työnkin joskus, pilkkahinnalla. Kapitalismissa.

Onko se oikein? Onko minulla moraalia?

Olenko minä rosvo, kun joku muu on ahdingossa yhteiskunnan, kapitalismin aiheuttamana,  ei enää ole selvinnyt, ja sen elämän työ realisoidaan?

Osaan laskea. Olenhan kommunisti. Elän kapitalismissa.

Ajattelen moraalia.

Ajattelen moraalia koko ajan. Osaan myös laskea. Talous on minulle tuttua.

Kommunistisessa liikkeessä nyt ei osata laskea, eikä osata talouttakaan, kaikki myydään, pistetään lihoiksi, kuten sanotaan.

Niin on Suomen kommunistisessa liikkeessä.

Apua ei pyydetä eikä haeta.

Ainiin, mistä on kyse? Kapitalismissa me kommunistit asutaan, Suomessakin, joten meidän on otettava joka ainut päivä huomioon ympäröivä kapitalismi.

 

Sosialismissa on eri meininki. Jota meillä ei enää ole naapurissa. Oli ennen, mutta ei enää.

Ennen oli rauha ja ystävyys, nyt on sodan uhka. Nyt ollaan rähmällään USAn, ennen Neukkuihin.

Ihan kuinka vaan, me SUOMI olemme välissä.

Olemme ihan kuinka tahansa ”länsimielisiä”, me olemme ja pysymme tässä…

Jos sota käydään, jota en toivo, me olemme välissä.

Olemme lännen eli USA:n puolella, tai idän puolella, olemme välissä.

Meillä ei ole kuin poliittinen osaaminen kahden suurvallan välissä. Puolueettomana, riippumattomana. Siten Suomi kansakuntana säilyy.

Niin se on.

Kalastelen kommunistina uusia voiton lähteitä kapitalismissa, jotta yhteiskunta voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisempaan suuntaan pois kapitalismista. Mitä muuta voisin tehdä?

 

Markku Huhtala, Lempäälä

Monet tietävät, että olen kommunistiseen liikkeeseen tullut mukaan jo vuonna 1965.

SKP:n liityin 1980 kesäkuussa.

Sitä seurasi opiskelut Moskovassa 1985-87.

Neuvostoliitto hajotettiin joulukuussa 1991, josta syystä

minä erkaannuin kommunistisesta liikkeestä moneksi vuodeksi, ollen yrittäjänä, vuodesta -87 syyskuusta aina sairaseläkkeelle jäämiseeni 2012 elokuussa.

Palasin jo yrittäjänä ollessani SKP:n takaisin -90 luvun puolenvälin jälkeen.

Se on ensi episodi nyt tarinassani.

Tulin vappujuhlaan kirjastotalon puistoon Tampereella, vuotta en tarkkaan muista -90 luvun loppupuolella kuitenkin.

Sain käteeni Tiedonantajan (SKP:n pää-äänenkannattaja), jossa oli Hakasen Yrjön hyvä analyysi Neuvostoliiton hajottamisesta.

Se sai palaamaan takaisin puolueeseen.

Pitkä artikkeli oli hyvä ja avoin analyysi Neuvostoliiton hajottamisesta, vaikkakin sitä keskustelua olisi pitänyt käydä paljonkin enemmän, kuin sitä käytiin.

Erityisesti tärkeää olisi ollut käydä keskustelua siitä, miksi Neuvostoliiton kommunistinen puolue NKP oli niin heikko kuin se oli, jotta Neuvostoliitto pystyttiin hajottamaan niin helposti, kuin se tehtiin.

Neuvostoliiton hajottamista seurasi koko kommunistisen liikkeen hajottamistoimet kautta maailman, ja/tai se heikkeni nopeasti (toki ideologisia vieraita aatteita ja suuntia tuli liikkeeseen -60 luvulla ja sitä ennenkin, joten helppoa oli heinän teko).

Miksi se kävi varsin helposti kautta maailman, koko kommunistisen liikkeen hajoaminen?

Suomessa on 3 kommunistista puoluetta, Venäjällä peräti enemmän.

Tämäkö hyödyttää kommunistista liikettä?

Jokainen kommunistinen puolue on omasta mielestään kaikkein puhtain, ollen kuitenkin vain yksi virheitä tekevä inhimillinen puolue.

Leninismistä ollaan kaukana, hyvät toverit, Maxista/Engelsistä puhumattakaan.

Olisi ehdottoman tärkeää alkaa lopultakin keskustella kommunistisen liikkeen sisällä omista virheistä.

Olisi ehdottomasti havaittava omat virheet, keskusteltava niistä ja korjattava ne.

Toisten tekemiset ja virheet on vain malka omassa silmässä, jos saanen käyttää raamatullista vertausta?

Ei ole absoluuttista totuutta, ei ole yhtä tietä vuorelle.

Siitä puhui Leninkin. Lenin puhui siitä, että teoriamme ei ole joukko dogmeja vaan toimintaohjeita.

Se tarkoittaa sitä, että meidän on oltava luovia, toimittava tilanteen mukaan, jossa kaikessa toiminnassamme on tukenamme teoria.

 

Minulle yrittäjänä oleminen opetti luovaa ajattelua, toimintaa tilanteen mukaan, joka aina vaan muuttuu kapitalismissa. Ymmärsin yrittäjänä, että en ollut syyllinen ahdinkoon, joka aiheutui kapitalismin anarkistisesta tuotantomuodosta.

En koskaan tehnyt konkurssia, enkä ollut suoritustilassa, johtuen luovasta ajattelustani, ja Marxilais-Leninistisestä taustastani, osasin lukea yhteiskuntaa ja osasin laskea.

Sitä kaikkea kokemustani tarjosin SKP:lle, vaan ei kelvannut. Sain puhtaat paskat niskaani. Ja ensin tietysti sensuurin ja muuten vaan vaikenemisen.

Koskaan ei vastattu kysymykseen miksi. Ei tietenkään.

Kaikki kehitys tapahtuu ristiriitojen kautta, kaikki. Sitä on dialektiikka.

Totta kai pistän mutkia suoraksi, teoriassa ja käytännössä. Mutta siten mennään eteenpäin, ja joskus pari askelta taakse kunnes taas edetään.

Miksi en osaa antaa olla, jos ei minua tarvita?

Miksi en voi vain kiikkua keinustuolissa ja antaa yhteiskunnan vain mennä siten kuinka se menee?

Se johtuu aivoista. Minun aivoni ajattelevi.

Ne ajattelevi joka ainut päivä.

Ne ajattelevi yhteiskuntaa, meitä yhdessä, ihmisiä yhdessä, yhdessä toimivia, hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää.

 

SKP:ssä on ongelmia, suuria ongelmia, niin suuria ongelmia, että on siinä vaikea toimia.

Se on sääli, sillä SKP on hyvä puolue, sillä on ylevä historia ja kokemus.

Kokemus on ainaista oppimista ja toisinpäin. Sitä on dialektiikka.

Meillä on toki kaksi muutakin puoluetta jossa voi toimia.

En näe mitään mieltä toimia missään rinnakkain olemalla toisessa, toimimalla kolmannessa ja olemalla ensimmäisessä jäsenenä, sillä kaikki kolme puoluetta on ihan yksi yhteinen aate.

Olen nähnyt ja kokenut aivan tarpeeksi. Olen ollut aikoinaan delegaatiossa Arvo Aallon puheilla vetoamassa häneen, ettei hajoteta…turhaan.

Olemmeko nyt yhtään paremmassa asemassa? Olemmeko yhtään parempia?

Onko yhtään parempi olla?

Mitä kommunistinen liike on nyt? Suomessa? Maailmalla?

 

Olin iloinen Trumpin voitosta. Mitä teki SKP Suomessa arvostellessaan minua. Miten se ymmärsi iloni?

Täysin väärin.

Vaikka rautalangasta sen väänsin, mitä tarkoitin.

Nyt USA:ssa liikehditään rajusti, josta valtamediamme ei kirjoita sanakaan, eikä SKP.

Juuri siitä halusin iloita, että kun valtaan astuu todella oikeistolainen presidentti USA:ssa alkaa ihmisten aktiivisuus lisääntyä. Näin kävi USA:ssa

SKP:n muutamien jäsenten silmille tulo minuun oli hämmästyttävää.

Ei ymmärretä.

Väyrys jupakka on oma meidän pikku episodi Suomessa. SKP:ssä ei mitään eikä mitenkään ymmärretty miksi Väyrynen olisi hyvä eikä paha.

 

Puluissa (Suomen rauhanpuolustajat) meillä oli Tampereella kokous ja julkilausuma oli täysin käsittämätön puutaheinää. Jossa tietoa ja taitoa ei ollut edes nimeksi.

 

Eikö maailman tapahtumat ole vasemmistolle (SKP lukuunotettuna) vähääkään tuttuja, paitsi mitä USA syöttää?

 

Käymme media sotaa. USA on siinä johtava, ja antaa tietonsa Suomen porvaristolle, ja porvaristomme syöttää omille, myös vasemmistolle.

Onko siinä SKP mukana? Herra näköjään yksin tietää…

 

Putin on Neuvostokasvatti, joka on porvari, entinen kommunisti.

Porvari, mutta ainut vastavoima USA:n mielivallalle maailmalla.

Emme voi, hyvät kommunistit, olla samassa kuorossa porvareiden kanssa, että Venäjä on paha, kun Venäjä voi olla ainut vastavoima, jopa sodan syttymiselle koko maailmassa.

Toivo on aika vähissä. Venäjä voi olla ainut toivo, vastavoima, että maailmanrauha säilyisi.

Syyrian sota on sijaissotaa kahden maailman vallan välillä.

Kapitalistista, imperialistista valtataistelua on osattava lukea, hyvä vasemmisto.

Osalla vasemmistoa se ei luonnistu, kun ei osata lukea kuin aku ankkaa, ja sitäkin väärinpäin.

 

Tässä tätä sirpaletietoa, jota en lähde pahemmin perustelemaan.

Miettimisen aihetta sitäkin enemmän.

Toisen maailman sodan kokemukset ovat meillä tiedossa, ensimmäisestä maailmansodasta puhumattakaan.

Kumpikaan sodista ei ollut sattumaa, eikä yksittäisiä tapahtumia, vaan olivat toistensa seurauksia.

Kumpikin sota oli imperialistisia, jotka eivät syttyneet jonkun yksittäisen oikusta.

Sodat ovat aina politiikan jatkeita. AINA!!!!!!

 

Sodalle on nytkin suuret aiheet, joiden syyt ovat kapitalistiset.

Ensikerran vain on niin, että kapitalistiset joukkotuhoaseet ovat niin tehokkaita, että ihmiskunta lähtee ja sen tietoisuus…

 

Venäjän ulkopolitiikka on ollut ja on edelleenkin ainut vaihtoehto USA:n varsin aggressiiviselle politiikalle kautta maailman.

Eikä se ole alkanut USA:ssa suinkaan Trumpin aikakaudella. Miettikääs sitä koko vasemmisto.

USA ei ole pitänyt oikeastaan mitään lupauksiaan, vaan on jatkanut aina vaan aggressiivista politiikkaansa, laajentumistaan, Varsovanliiton lopettamisesta huolimatta, kautta maailman, eri mantereilla.

USA on puuttunut kymmeniä vuosia eri maiden sisäisiin asioihin, organisoinut vallankaappauksia, vaihtanut mieleisiin johtajiin, kouluttanut, organisoinut, rahoittanut, aseistanut eri maiden kapinallisia jne…

Ukraina oli USA:n yksi onnistunut vallankaappaus. Krimille oli tarkoitus rakentaa USA:n komentokeskus ja tukikohta.

Tämä on tiedossa ja todisteet ovat lyömättömiä.

Mutta siltikin maailma on nöyrtynyt alistumaan siihen mitä juuri USA tiedottaa?

Venäjä ei ole alistunut eikä nöyrtynyt.

Se sekä on ärsyttänyt USA:aa että aiheuttanut mielettömän trollisodan Venäjää vastaan eri tavoin.

Venäjä ei ole laajentunut eikä miehittänyt, mutta USA sitä tekee kaiken aikaa.

”Ottakaa varas kiinni”, on vanha taktiikka, jopa tuhansia vuosia vanha. USA käyttää sitä.

Suomen vasemmisto, ja jopa SKP on erheytynyt tähän porvariston tiedotussodan satuihin.

Suomen rauhanpuolustajat eli pulut, kokouksessaan Tampereella julkilausumassaan virheellisesti tuomitsivat Putinin johtaman Venäjän syypääksi Ukrainan kriisiin ja Krimin miehitykseen.

Se on virhe, suuri virhe. Näin asiat eivät ole muuten kuin porvariston ja USA:n trollien syytämien uutispuutaheinää linjan. Totuuden siemeniä ei ole, jota USA ei edes yritäkään kylvää.

Suomen porvaristo on nöyränä rähmällään USA:n suuntaan, mutta että osa vasemmistoakin!!!!!

Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin puluilla, jossa on mukana SKP:kin.

Sietäisi miettiä linjaansa…vasemmiston.

Venäjä tekee mitä sen pitääkin tehdä, koettaa saada rauhaa aikaiseksi.

Venäjä on suuri maa, ja kapitalismi USA:n johdolla on jo kauan yrittänyt jakaa sen, siitä on nytkin kyse.

Venäjä ei ole ainuttakaan maata edes yrittänyt valloittaa saati miehittää sitten Tsaarin aikaisen Venäjän.

USA tekee sitä kaiken aikaa. Siitä syystä jo vuosia on kyse pakolais- ja turvapaikan hakijoiden aallosta. Siis USA!!!! Siellä ja sen politiikan seurausta on pakolaisaallot Suomeenkin…!!!!!

Mutta eipä valtamedia Suomessa kirjoita siitä joko mitään tai muunnellusti totuutta hipoen.

Siinä pulut ja SKP olisi mietittävää…missä ihmeen suossa purjehdittekin!?!?

Viime viikon sunnuntaina kirjoitin Tiedonantajan lehtiuudistuksesta.

Kirjoitin, mitä hyvää ja mitä huonoa, mitä voisi tehdä toisin ja miten kehittää eteenpäin.

Kirjoitukseni oli keskustelun avaus tärkeään aiheeseen.

Odotin tovin jos toisenkin, vaan eipä tullut ainuttakaan kommenttia.

Tähän olin tosin tottunut, ettei kommunistit pahemmin kommentoi eikä keskustele, ainakaan tällaisista asioista.

Päätin, kuten olen ennenkin tehnyt, kokeilla jospa saisin kommunistit kommentoimaan, kirjoittaa homovitsin.

Jopas tuli sekunneissa kommentteja, ja niitä tuli paljon.

Kommunistit olivat siis hereillä ja valmiita keskustelemaan, mukaan tuli laajemminkin vasemmistolaisia.

Lehtiuudistuksestamme en kuitenkaan saanut kommunisteja keskustelemaan.

Peräti sain kommentin, että missä muka tällaista olen kirjoittanut, eivät ole huomanneetkaan.

Samassa paikassa kuin homovitsikin, omassa facebookprofiilissani se löytyy, ovat allekkain.

Kirjoitan aika paljon politiikkaa, ideologiaa, marxismi-leninismistä, kommunistisen historiallisesta tehtävästä, sosialismista, elämästäni Neuvostoliitossa ym., mutta merkillepantavaa on ollut ja on edelleenkin, että kommunisteja ei näiltä foorumeilta löydy.

Mutta homokeskustelua ja feminismiä kyllä, sitä riittää ja siitä keskustellaan, mutta ei sitten mistään työväelle, työttömille, köyhille, syrjäytyneille ym. tärkeistä asioista.

Niinkö se on kommunistit?

Totta kai homojen oikeuksista taistellaan, mutta ne oikeudet on jo melkoisen hyvällä tolalla, joten minusta olisi jo aikaa sitten pitänyt siirtyä heterojen oikeuksien puolustamiseen, miesten oikeuksien puolustamiseen, naisten oikeuksien puolustamiseen tasa-arvon puolustamiseen, etenkin Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Porvareissakin on homoja, ja ne homot pysyvät porvareina, ja moni porvari, kokoomuksesta lähtien on homojen oikeuksien puolella, kuten muutkin puolueet, tai lähes kaikki puolueet (kristilliset, persut eivät).

Ei homous ole kommunistien tai vasemmiston yksinoikeus. Tässä tuoksinassa on vain käynyt niin, että työväenasia on jäänyt pahasti taka-alalle kom.liikkeessä.

Ymmärrän hyvin, ja niin sen pitääkin olla, että jokaisen ihminen ja elämä on tärkeää, jokaisella ihmisellä on oltava tärkeä paikka yhteiskunnassa, jokainen ihminen on tarpeellinen, oli se sitten homo, tai lesbo, lihava tai laiha, tyhmä tai viisas, pitkä tai lyhyt, jokaisen ihmisen on saatava olla sellaisena  kuin on yhteiskunnassa, täysivaltainen jäsen, josta yhteiskunta pitää huolta, yhteiskunta on ihmistä varten, eikä ihminen yhteiskuntaa.

Se on kehittyneen yhteiskunnan tunnus. Onko kapitalismi sitä, ollaan jo hieman montaa mieltä siitä.

Onko vasemmisto valmis muuttamaan yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja –arvoisia?

Kapitalismissa niin ei edes voi olla.

Mutta lähtisikö vasemmisto muuttamaan peräti yhteiskunnan rakenteita?

Kommunistit voisivat.

Mutta eivät tee sitä yksin. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan enemmistö. Mutta haluavatko kommunistit rakenteiden muuttamista? Tekevätkö kommunistit tarvittavia toimia?

Kommunistinen lehti on oltava agitaattori, propagandisti sekä organisaattori. Mutta mutta…onko se sitä? Sitä keskustelua minä kaipaan, myös Tiedonantajalehden uudistuksen myötä. Missä se on? Vaikka omassa facebook profiilissani. Foorumit ovat vähissä, on syytä kysyä, miksi?

Tiedonantaja on uudistunut ja sai uuden päätoimittajankin.

Oliko uudistus hyvä, eduksi Tiedonantajalle, ja onko uusi päätoimittaja hyvä?

Vappunumeron sain käteeni vappuna, ja jos siitä sain viitteitä mitä tuleman pitää.

Uusi numero 17 , joka ilmestyi kesäkuussa, pitelen kädessäni ja sitä selailen ja jota nyt arvioin.

Onko se hyvä? On ja ei.

Ensin kritiikki: Ilmeisesti juttuja ei ole niin paljon, että itse asiassa sivutolkulla on minusta pelkkää täytettä, kuvat ovat suhteettoman suuria ja jutut sitä vastoin pieniä.

Voisin sanoa, että jutut olisivat mainiosti mahtuneet entiseen 19 sivuun.

Siis minusta lehdessä on paljon, monia sivuja ihan puhdasta täytettä, että saadaan luvattu 52 sivua.

Hyvää: Lehti on entistä luettavampi ja hyvin taitettu.

 

Yhteensä sanon, että sisältö on aika kevyttä, ja siksipä kaipaan entistä ”tiekkaria”.

Digilehden luvattiin suurin sanoin jo kaikenaikaa ilmestyvän, ja jutut päivitetään usein, kun paperilehti ilmestyy vain kerran kuussa.

Onko näin tapahtunut?

 

Meillä on kolmen kommunistisen puolueen lehdet,  jokaisella siis omansa, ovat kaikki hyviä, joissa painopisteet ovat hieman erilaisia, voisivat olla yksi yhteinen lehti, ja silloin meillä olisi sisältörikas kommunistinen lehti, joka palvelisi sitä tarkoitusta ja historiallista tehtävää joka meillä kommunisteilla on.

 

Nykyistä tilannetta pidän lähinnä absurdina, meidän kommunistisen liikkeen surullisena vähäisten resurssien haaskaamisena.

 

 

Ei ole vain yhtä tietä vuorelle, eikä vain yhtä totuutta.

Jo luonnon valinta asettaa meidät kommunistitkin luovan ajattelun haasteen eteen.

Me kommunistit toimimme tilanteen mukaan, luovasti, jonka toiminnan perustana on Marxismi-Leninismi.

Lenin sanoi, että Marxismi-Leninismi ei ole joukko dogmeja vaan toimintaohjeita.

Tätä kommunistinen liike ei ollenkaan tunnu ymmärtävän, mitä se tarkoittaa.

Me kommunistit emme mene vuorelle yksin, vaan me tarvitsemme kanssamatkustajia, niitäkin jotka eivät ole kommunisteja mutta voivat olla muutoksessa mukana, yhdessä kommunistisen liikkeen kanssa.

Ei ole kyse mistään revisionismista tai historiallisesta kompromisseista ym. vaan kommunistisesta joukkotyöstä ja sen muodoista.

 

Ugh, olen puhunut.

 

Elämä Neuvostoliitossa ei ollut sellaista hektisyyttä, mitä elämäni on nyt Suomessa, tai monen muunkin.

Elämä on nauttimista varten, yhteiskunta ihmistä varten.

Neuvostoliitossa oli aikaa työn (opiskelin) lomassa miettiä, tai seurustella muiden kanssa.

Työ oli jokaiselle toimeentulon lähde, jokaisella on oikeus työhön (1934 alkaen) oli perustuslakiin merkitty, ja siitä pidettiin kiinni lujasti, Neuvostoliitossa.

Työ oli inhimillistä, eikä pakkotahtista, kuten Suomessa yleensä aina.

Neuvostoliitossa oli jokaiselle työtä kykyjensä mukaan. pakko ei ollut tehdä työtä, jota jotkut kyllä vieroksuikin, tehden pahojaan, varastaen, ryöstäen, tekemällä petoksia, huijaten jne… Jotka Suomen valtamediassa leimattiin ihmisoikeuksiksi, Neuvostoliitossa, mutta Suomessa tietenkään niin ei saanut tehdä, koska se oli rikollista, Neuvostoliitossa ne olivat ihmisoikeustaistelijoita…

Näin se propaganda menee ihan tänäkin päivänä Suomessa.

Venäjällä ei yhtään mikään ole oikein ja Putin on lähinnä konna (vaikka onkin porvari).

Suomi on taas mukana koettamassa ilmeisesti jakamassa Venäjän suurta maata uudelleen, nyt kumppanina USA, 1939-44 se oli Hitlerin Saksa.

Veikkaako Suomen porvaristo taas väärää hevosta?

 

Auvoisen ja oikeudenmukaisemman Neuvostoliiton tilalla on kovan kapitalismin Venäjä, kuten Suomessa.

Ei ollutkaan yhteiskuntajärjestyksestä kyse, vaan kapitalismin jatkuvasta laajentumispyrkimyksestä, uudelleen jaosta.

Venäjästä on tehty vihollinen, ja uhka Suomelle, joka sitä ei todellakaan ole, eikä ole ollut.

Verukkeita tehtaillaan liukuhihnalta: Ukraina, Krim, tai tässä taannoin myrkytys tapaus Iso- Britanniassa.

Totuudella ei ole mitään väliä, vaan se syötetään valtamediassa, kuin totuutena…”näyttää siltä, ehkä, voi olla…”. Propagandaa tulee tuutin täydeltä Suomessa jonka trollitehdas onUSA:ssa.

Kaikki käy eikä totuudella ole väliä.

Syyrian myrkkykaasu isku leimattiin Venäjän tekemäksi, tai Syyrian hallituksen, joka olisi muka saanut sen Venäjältä. Täysin järjettömiä väitteitä.

Kummallekaan ei ollut pätkääkään hyötyä iskusta, mutta USA:lle oli.

Jälleen yksi syy boikotoida Venäjää ja  USA jatkoa omalle sodalle Syyriassa, jossa mukana on käsittämättömällä tavalla sotaisa ja aggressiivinen Israelkin, Irania vastaan.

 

Maailmaa jaetaan uudellaan, sitä kapitalismi tarvitsee, sijaissotaa käydään, kaksi suurvaltaa USA ja Venäjä, Syyriassa.

Sodan alkuunpanija oli yksinomaan USA, kuten monessa muussakin maassa: Libya, Afganistan, Irak…suoraan tai välillisesti.

USA on sotkeutunut Venezuelan sisäisiin asioihin pahasti…jne.

Neuvostoliittoa eikä sosialistista leiriä ole enää.

NATO perustettiin aikoinaan estämään sosialismin saastan leviäminen maailmalla.

NATO leviää edelleen, jostain syystä Venäjän ympärille, vaikka Neuvostoliittoa ja sosialismia ei ole enää, vaan kapitalistinen Venäjä.

 

Sota on rakennettu kapitalismiin: kilpailu, yksityinen omistus, voitontavoittelu, jatkuva laajentumisen tarve, jatkuvan kasvun tarve, oman edun tavoittelu, ahneus, itsekkyys ym. ovat niitä sodan siemeniä kapitalismissa.

 

En oikein tiedä miten aloittaisin, niin aloitan vinosta.

Luin tässä juuri Neuvostoliittolaisen kirjan, romaanin, kaikki ei vielä ole lopussa.

Se kertoi ajasta Valko-Venäjällä juuri vallankumouksen jälkeen. Oltiin siirtymässä feodalismin barbariasta (kapitalismia ei juuri ollut kehittynyt Tsaarin yksinvallan takia entisen Neuvostoliiton alueella), kohti sivistystä ja edistystä.

Romaani oli itse asiassa rakkausromaani. Mutta kertoi tuosta ajasta ja tavoista, siitä miten ihmiset elivät, olivat, ja rakastivat.

Koskapa elettiin lähinnä feodaalisessa agraariyhteiskunnassa, oli heille Valko-Venäjälläkin maanjako tärkeä kysymys.

Vasili oli rakastunut Hannaan. Bandiittilauman toimien takia aivan syyttä joutui Vasili vankilaan, josta kyllä vapautui syyttömyys todettuna, mutta oli väärinkäsityksiä, ja Vasili hiljainen ja juro ei osannut sanoa mitään tunteistaan.

Suuren talonpoika Jevhim oli viettänyt hulivilielämää ja saattanut ilotellessaan raskaaksi erään tytön jota ei pätkääkään rakastanut.

Hanna, joka oli köyhän pienen talon tyttö, mutta tahtoa ja älyä, sekä kauneutta riitti, oli tämä, Jevhim, silmänsä  iskenyt Hannaan, ja itse asiassa osti Vasilin morsiamen itselleen.

Maanjako oli tärkeä, jossa Jevhimin, suuren talon pojan maat oli pienennettävä, 5 desatiinaa, josta Vasilille 0,5 desatiinaa.

Vasili oli itse sitä mieltä, että sen maan pitää olla savenottopaikan viereinen Jevhimin maasta se 0,5 desatiinaa.

Päätöksiä ei oltu vielä tehty, kuka mitäkin saa ja miten maat jaetaan.

Vasili oli päättänyt, että hän ottaa savenottopaikan vierestä hyvää hedelmällistä maata, joka oli Jevhimin (Kortsin suvun) maita.

Oman käden oikeus aiheutti sen, että Vasili ei saanut mitään, ja Jevhim sai pitää maat.

Sekä Hannan, joka oli Vasilin entinen morsian.

Rosvolaumat, bandiitit käyttivät hyväkseen vallankumouksellista sekavaa tilannetta, vain ryöstääkseen ja tappaakseen, aiheuttivat pelkoa ja kauhua missä liikkuivat.

 

Maanjako oli yksi keskeinen tekijä vallankumouksessa, josta Lenin puhui.

Oli tarkoitus, että isojen talonpoikien maat jaettaisiin tasaisemmin, niille joilla ei ollut mitään tai vähän. Oikeudenmukaisemmin.

Ei ollut tarkoitus ottaa kaikkia maat isoilta ja jakaa muille, vaan tasata, niin että jokainen talonpoika pärjäisi.

Ei myöskään ollut tarkoitus teurastaa isoja maatilojen omistajia, vaan ottaa maat ja jakaa niitä tarvitseville.

Vuosisatainen vääryys ja kurjuus, joita isot maanomistajat olivat aiheuttaneet pienille maaorjille, ryöstäytyi käsistä.

Viha ja katkeruus sitä vääryyttä kohtaan jota suurmaanomistajat olivat vuosisatoja tehneet, ei Lenin eikä muutkaan oikein saaneet pidettyä aisoissa.

 

Kun valta otetaan feodaaleilta tai kapitalisteilta, ja se saadaan joukkovoimalla, ei johda aina toivottuun tulokseen. Demokratia, jota suurin osa kansaa ei ole saanut eikä kohdannut, kuin korkeintaan juhlapuheissa eliitin taholta, saa sen vallankumouksen kautta, on uusi asia, jota ei osata aina käyttää.

Porvarillinen demokratia on demokratian irvikuva.

Demokratia tarkoittaa kansan valtaa, joka on peräisin Kreikan sanasta.

 

Kommunismin kauhuista kirjoittaa vain ja ainoastaan porvari, joka sosialismia ei halua, ei milloinkaan.

Siksi porvareiden kirjoituksissa sosialismi (ei kommunismi) on täysin karmeaa epädemokratiaa.

 

Äiti, ota syliin

olen sinun lapsi

 

Äiti ota syliin

on paha olla

 

Äiti ota syliin.

haluan turvaa

 

Äiti ota syliin

maailma pelottaa

 

Äiti ota syliin

en halua olla

 

Äiti ota syliin

äiti ota syliin

 

Äiti, ilman sinua

ei voi olla

 

Äiti, ota syliin

ilman sinua

emme olisi

maailma palaisi

…tuhkaksi aivan,

mitään meistä

ei jää, emme tiedä

itsestämme.

 

Äiti ota syliin

haluan turvaa

rakkautta

 

ja turvaa

 

Äiti ota syliin.

 

 

Markku Huhtala, Lempäälä