Tekijä: markku huhtala

Viime viikon sunnuntaina kirjoitin Tiedonantajan lehtiuudistuksesta.

Kirjoitin, mitä hyvää ja mitä huonoa, mitä voisi tehdä toisin ja miten kehittää eteenpäin.

Kirjoitukseni oli keskustelun avaus tärkeään aiheeseen.

Odotin tovin jos toisenkin, vaan eipä tullut ainuttakaan kommenttia.

Tähän olin tosin tottunut, ettei kommunistit pahemmin kommentoi eikä keskustele, ainakaan tällaisista asioista.

Päätin, kuten olen ennenkin tehnyt, kokeilla jospa saisin kommunistit kommentoimaan, kirjoittaa homovitsin.

Jopas tuli sekunneissa kommentteja, ja niitä tuli paljon.

Kommunistit olivat siis hereillä ja valmiita keskustelemaan, mukaan tuli laajemminkin vasemmistolaisia.

Lehtiuudistuksestamme en kuitenkaan saanut kommunisteja keskustelemaan.

Peräti sain kommentin, että missä muka tällaista olen kirjoittanut, eivät ole huomanneetkaan.

Samassa paikassa kuin homovitsikin, omassa facebookprofiilissani se löytyy, ovat allekkain.

Kirjoitan aika paljon politiikkaa, ideologiaa, marxismi-leninismistä, kommunistisen historiallisesta tehtävästä, sosialismista, elämästäni Neuvostoliitossa ym., mutta merkillepantavaa on ollut ja on edelleenkin, että kommunisteja ei näiltä foorumeilta löydy.

Mutta homokeskustelua ja feminismiä kyllä, sitä riittää ja siitä keskustellaan, mutta ei sitten mistään työväelle, työttömille, köyhille, syrjäytyneille ym. tärkeistä asioista.

Niinkö se on kommunistit?

Totta kai homojen oikeuksista taistellaan, mutta ne oikeudet on jo melkoisen hyvällä tolalla, joten minusta olisi jo aikaa sitten pitänyt siirtyä heterojen oikeuksien puolustamiseen, miesten oikeuksien puolustamiseen, naisten oikeuksien puolustamiseen tasa-arvon puolustamiseen, etenkin Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Porvareissakin on homoja, ja ne homot pysyvät porvareina, ja moni porvari, kokoomuksesta lähtien on homojen oikeuksien puolella, kuten muutkin puolueet, tai lähes kaikki puolueet (kristilliset, persut eivät).

Ei homous ole kommunistien tai vasemmiston yksinoikeus. Tässä tuoksinassa on vain käynyt niin, että työväenasia on jäänyt pahasti taka-alalle kom.liikkeessä.

Ymmärrän hyvin, ja niin sen pitääkin olla, että jokaisen ihminen ja elämä on tärkeää, jokaisella ihmisellä on oltava tärkeä paikka yhteiskunnassa, jokainen ihminen on tarpeellinen, oli se sitten homo, tai lesbo, lihava tai laiha, tyhmä tai viisas, pitkä tai lyhyt, jokaisen ihmisen on saatava olla sellaisena  kuin on yhteiskunnassa, täysivaltainen jäsen, josta yhteiskunta pitää huolta, yhteiskunta on ihmistä varten, eikä ihminen yhteiskuntaa.

Se on kehittyneen yhteiskunnan tunnus. Onko kapitalismi sitä, ollaan jo hieman montaa mieltä siitä.

Onko vasemmisto valmis muuttamaan yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja –arvoisia?

Kapitalismissa niin ei edes voi olla.

Mutta lähtisikö vasemmisto muuttamaan peräti yhteiskunnan rakenteita?

Kommunistit voisivat.

Mutta eivät tee sitä yksin. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan enemmistö. Mutta haluavatko kommunistit rakenteiden muuttamista? Tekevätkö kommunistit tarvittavia toimia?

Kommunistinen lehti on oltava agitaattori, propagandisti sekä organisaattori. Mutta mutta…onko se sitä? Sitä keskustelua minä kaipaan, myös Tiedonantajalehden uudistuksen myötä. Missä se on? Vaikka omassa facebook profiilissani. Foorumit ovat vähissä, on syytä kysyä, miksi?

Tiedonantaja on uudistunut ja sai uuden päätoimittajankin.

Oliko uudistus hyvä, eduksi Tiedonantajalle, ja onko uusi päätoimittaja hyvä?

Vappunumeron sain käteeni vappuna, ja jos siitä sain viitteitä mitä tuleman pitää.

Uusi numero 17 , joka ilmestyi kesäkuussa, pitelen kädessäni ja sitä selailen ja jota nyt arvioin.

Onko se hyvä? On ja ei.

Ensin kritiikki: Ilmeisesti juttuja ei ole niin paljon, että itse asiassa sivutolkulla on minusta pelkkää täytettä, kuvat ovat suhteettoman suuria ja jutut sitä vastoin pieniä.

Voisin sanoa, että jutut olisivat mainiosti mahtuneet entiseen 19 sivuun.

Siis minusta lehdessä on paljon, monia sivuja ihan puhdasta täytettä, että saadaan luvattu 52 sivua.

Hyvää: Lehti on entistä luettavampi ja hyvin taitettu.

 

Yhteensä sanon, että sisältö on aika kevyttä, ja siksipä kaipaan entistä ”tiekkaria”.

Digilehden luvattiin suurin sanoin jo kaikenaikaa ilmestyvän, ja jutut päivitetään usein, kun paperilehti ilmestyy vain kerran kuussa.

Onko näin tapahtunut?

 

Meillä on kolmen kommunistisen puolueen lehdet,  jokaisella siis omansa, ovat kaikki hyviä, joissa painopisteet ovat hieman erilaisia, voisivat olla yksi yhteinen lehti, ja silloin meillä olisi sisältörikas kommunistinen lehti, joka palvelisi sitä tarkoitusta ja historiallista tehtävää joka meillä kommunisteilla on.

 

Nykyistä tilannetta pidän lähinnä absurdina, meidän kommunistisen liikkeen surullisena vähäisten resurssien haaskaamisena.

 

 

Ei ole vain yhtä tietä vuorelle, eikä vain yhtä totuutta.

Jo luonnon valinta asettaa meidät kommunistitkin luovan ajattelun haasteen eteen.

Me kommunistit toimimme tilanteen mukaan, luovasti, jonka toiminnan perustana on Marxismi-Leninismi.

Lenin sanoi, että Marxismi-Leninismi ei ole joukko dogmeja vaan toimintaohjeita.

Tätä kommunistinen liike ei ollenkaan tunnu ymmärtävän, mitä se tarkoittaa.

Me kommunistit emme mene vuorelle yksin, vaan me tarvitsemme kanssamatkustajia, niitäkin jotka eivät ole kommunisteja mutta voivat olla muutoksessa mukana, yhdessä kommunistisen liikkeen kanssa.

Ei ole kyse mistään revisionismista tai historiallisesta kompromisseista ym. vaan kommunistisesta joukkotyöstä ja sen muodoista.

 

Ugh, olen puhunut.

 

Elämä Neuvostoliitossa ei ollut sellaista hektisyyttä, mitä elämäni on nyt Suomessa, tai monen muunkin.

Elämä on nauttimista varten, yhteiskunta ihmistä varten.

Neuvostoliitossa oli aikaa työn (opiskelin) lomassa miettiä, tai seurustella muiden kanssa.

Työ oli jokaiselle toimeentulon lähde, jokaisella on oikeus työhön (1934 alkaen) oli perustuslakiin merkitty, ja siitä pidettiin kiinni lujasti, Neuvostoliitossa.

Työ oli inhimillistä, eikä pakkotahtista, kuten Suomessa yleensä aina.

Neuvostoliitossa oli jokaiselle työtä kykyjensä mukaan. pakko ei ollut tehdä työtä, jota jotkut kyllä vieroksuikin, tehden pahojaan, varastaen, ryöstäen, tekemällä petoksia, huijaten jne… Jotka Suomen valtamediassa leimattiin ihmisoikeuksiksi, Neuvostoliitossa, mutta Suomessa tietenkään niin ei saanut tehdä, koska se oli rikollista, Neuvostoliitossa ne olivat ihmisoikeustaistelijoita…

Näin se propaganda menee ihan tänäkin päivänä Suomessa.

Venäjällä ei yhtään mikään ole oikein ja Putin on lähinnä konna (vaikka onkin porvari).

Suomi on taas mukana koettamassa ilmeisesti jakamassa Venäjän suurta maata uudelleen, nyt kumppanina USA, 1939-44 se oli Hitlerin Saksa.

Veikkaako Suomen porvaristo taas väärää hevosta?

 

Auvoisen ja oikeudenmukaisemman Neuvostoliiton tilalla on kovan kapitalismin Venäjä, kuten Suomessa.

Ei ollutkaan yhteiskuntajärjestyksestä kyse, vaan kapitalismin jatkuvasta laajentumispyrkimyksestä, uudelleen jaosta.

Venäjästä on tehty vihollinen, ja uhka Suomelle, joka sitä ei todellakaan ole, eikä ole ollut.

Verukkeita tehtaillaan liukuhihnalta: Ukraina, Krim, tai tässä taannoin myrkytys tapaus Iso- Britanniassa.

Totuudella ei ole mitään väliä, vaan se syötetään valtamediassa, kuin totuutena…”näyttää siltä, ehkä, voi olla…”. Propagandaa tulee tuutin täydeltä Suomessa jonka trollitehdas onUSA:ssa.

Kaikki käy eikä totuudella ole väliä.

Syyrian myrkkykaasu isku leimattiin Venäjän tekemäksi, tai Syyrian hallituksen, joka olisi muka saanut sen Venäjältä. Täysin järjettömiä väitteitä.

Kummallekaan ei ollut pätkääkään hyötyä iskusta, mutta USA:lle oli.

Jälleen yksi syy boikotoida Venäjää ja  USA jatkoa omalle sodalle Syyriassa, jossa mukana on käsittämättömällä tavalla sotaisa ja aggressiivinen Israelkin, Irania vastaan.

 

Maailmaa jaetaan uudellaan, sitä kapitalismi tarvitsee, sijaissotaa käydään, kaksi suurvaltaa USA ja Venäjä, Syyriassa.

Sodan alkuunpanija oli yksinomaan USA, kuten monessa muussakin maassa: Libya, Afganistan, Irak…suoraan tai välillisesti.

USA on sotkeutunut Venezuelan sisäisiin asioihin pahasti…jne.

Neuvostoliittoa eikä sosialistista leiriä ole enää.

NATO perustettiin aikoinaan estämään sosialismin saastan leviäminen maailmalla.

NATO leviää edelleen, jostain syystä Venäjän ympärille, vaikka Neuvostoliittoa ja sosialismia ei ole enää, vaan kapitalistinen Venäjä.

 

Sota on rakennettu kapitalismiin: kilpailu, yksityinen omistus, voitontavoittelu, jatkuva laajentumisen tarve, jatkuvan kasvun tarve, oman edun tavoittelu, ahneus, itsekkyys ym. ovat niitä sodan siemeniä kapitalismissa.

 

En oikein tiedä miten aloittaisin, niin aloitan vinosta.

Luin tässä juuri Neuvostoliittolaisen kirjan, romaanin, kaikki ei vielä ole lopussa.

Se kertoi ajasta Valko-Venäjällä juuri vallankumouksen jälkeen. Oltiin siirtymässä feodalismin barbariasta (kapitalismia ei juuri ollut kehittynyt Tsaarin yksinvallan takia entisen Neuvostoliiton alueella), kohti sivistystä ja edistystä.

Romaani oli itse asiassa rakkausromaani. Mutta kertoi tuosta ajasta ja tavoista, siitä miten ihmiset elivät, olivat, ja rakastivat.

Koskapa elettiin lähinnä feodaalisessa agraariyhteiskunnassa, oli heille Valko-Venäjälläkin maanjako tärkeä kysymys.

Vasili oli rakastunut Hannaan. Bandiittilauman toimien takia aivan syyttä joutui Vasili vankilaan, josta kyllä vapautui syyttömyys todettuna, mutta oli väärinkäsityksiä, ja Vasili hiljainen ja juro ei osannut sanoa mitään tunteistaan.

Suuren talonpoika Jevhim oli viettänyt hulivilielämää ja saattanut ilotellessaan raskaaksi erään tytön jota ei pätkääkään rakastanut.

Hanna, joka oli köyhän pienen talon tyttö, mutta tahtoa ja älyä, sekä kauneutta riitti, oli tämä, Jevhim, silmänsä  iskenyt Hannaan, ja itse asiassa osti Vasilin morsiamen itselleen.

Maanjako oli tärkeä, jossa Jevhimin, suuren talon pojan maat oli pienennettävä, 5 desatiinaa, josta Vasilille 0,5 desatiinaa.

Vasili oli itse sitä mieltä, että sen maan pitää olla savenottopaikan viereinen Jevhimin maasta se 0,5 desatiinaa.

Päätöksiä ei oltu vielä tehty, kuka mitäkin saa ja miten maat jaetaan.

Vasili oli päättänyt, että hän ottaa savenottopaikan vierestä hyvää hedelmällistä maata, joka oli Jevhimin (Kortsin suvun) maita.

Oman käden oikeus aiheutti sen, että Vasili ei saanut mitään, ja Jevhim sai pitää maat.

Sekä Hannan, joka oli Vasilin entinen morsian.

Rosvolaumat, bandiitit käyttivät hyväkseen vallankumouksellista sekavaa tilannetta, vain ryöstääkseen ja tappaakseen, aiheuttivat pelkoa ja kauhua missä liikkuivat.

 

Maanjako oli yksi keskeinen tekijä vallankumouksessa, josta Lenin puhui.

Oli tarkoitus, että isojen talonpoikien maat jaettaisiin tasaisemmin, niille joilla ei ollut mitään tai vähän. Oikeudenmukaisemmin.

Ei ollut tarkoitus ottaa kaikkia maat isoilta ja jakaa muille, vaan tasata, niin että jokainen talonpoika pärjäisi.

Ei myöskään ollut tarkoitus teurastaa isoja maatilojen omistajia, vaan ottaa maat ja jakaa niitä tarvitseville.

Vuosisatainen vääryys ja kurjuus, joita isot maanomistajat olivat aiheuttaneet pienille maaorjille, ryöstäytyi käsistä.

Viha ja katkeruus sitä vääryyttä kohtaan jota suurmaanomistajat olivat vuosisatoja tehneet, ei Lenin eikä muutkaan oikein saaneet pidettyä aisoissa.

 

Kun valta otetaan feodaaleilta tai kapitalisteilta, ja se saadaan joukkovoimalla, ei johda aina toivottuun tulokseen. Demokratia, jota suurin osa kansaa ei ole saanut eikä kohdannut, kuin korkeintaan juhlapuheissa eliitin taholta, saa sen vallankumouksen kautta, on uusi asia, jota ei osata aina käyttää.

Porvarillinen demokratia on demokratian irvikuva.

Demokratia tarkoittaa kansan valtaa, joka on peräisin Kreikan sanasta.

 

Kommunismin kauhuista kirjoittaa vain ja ainoastaan porvari, joka sosialismia ei halua, ei milloinkaan.

Siksi porvareiden kirjoituksissa sosialismi (ei kommunismi) on täysin karmeaa epädemokratiaa.

 

Äiti, ota syliin

olen sinun lapsi

 

Äiti ota syliin

on paha olla

 

Äiti ota syliin.

haluan turvaa

 

Äiti ota syliin

maailma pelottaa

 

Äiti ota syliin

en halua olla

 

Äiti ota syliin

äiti ota syliin

 

Äiti, ilman sinua

ei voi olla

 

Äiti, ota syliin

ilman sinua

emme olisi

maailma palaisi

…tuhkaksi aivan,

mitään meistä

ei jää, emme tiedä

itsestämme.

 

Äiti ota syliin

haluan turvaa

rakkautta

 

ja turvaa

 

Äiti ota syliin.

 

 

Markku Huhtala, Lempäälä

 

 

 

 

 

 

 

 

Olin matkalla kohti Moskovaa. Vuosi oli 1986. Olin Ulkomaalainen Neuvostoliitossa.

Ostin Leningradista rautatieasemalta lipun Moskovaan. Osasin miten kuten Venäjää, jolla pärjäsin.

Juna oli yöjuna. Vaununi oli avomakuuvaunu. Petivaatteet sai vaunun hoitajalta.

Vaunu oli täynnä matkustajia, ja kaikki haisi joltakin, kuten varmaan minäkin.

Kuka söi läskillä vuorattua voileipää nautinnolla, kuka joi votkaa, tai sekä että.

Vaununhoitajalta sai teetä, samovaarista , joka maksoi erikseen, petivaatteet kuuluivat lipun hintaan.

Puheensorina oli tasaista, ja kiskojen kolke jyskytti taustalla.

Kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, enkä minäkään oikeastaan heihin.

Ajatukseni harhaili sinne tänne, pitkin Neuvostomaata, jota olin jo jonkin verran nähnytkin.

Olin lukenut Suomessa, että kuinka matkustaminen toiseen kaupunkiin oli käytännössä mahdotonta, ihmisten liikkumista rajoitettiin tehokkaasti, demokratiaa ei ollut…

…huvitti…

Tässä sitä ulkomaalaisena matkustan junalla Leningradista kohti Moskovaa, joka ei pitäisi olla mahdollista, ei paikallisille, saati ulkomaalaisille.

Huvitti sekin, kun luin, että Neuvostoliitossa ei voi ostaa eikä saada ulkomaista musiikkia, vaikka juuri kassissani oli vinyylilevyjä ostettuna tavallisesta Leningradin tavaratalosta.

Kassissani oli Led zeppeliiniä, deep purplea, dire straitsia, rolling stonesia ja muutamia muitakin levyjä, kyrillisin kirjaimin kannet, mutta ihan ehtaa hyvää musaa.

Viereisessä punkassa nuoripari alkoi tykätä toisistaan kovin kovasti, joten käänsin katseeni muualle, ja jatkoin mietteitäni.

Leningradissa oli ystävä, jota kävin tapaamassa, siksi matkustin. Hän asui lähellä Leningradin keskustaa, Pietari Paavalin linnoituksen välittömässä läheisyydessä.

Huoneisto oli 3 huonetta ja keittiö. Vuokra 5 ruplaa 60 kopeekkaa kuukaudessa. Sisältäen sähkön ja kaasun. Tyttö asui kotonaan, ja tietenkin vanhempansa oli työssä sekä tietenkin tyttö jota kävin tapaamassa. Heidän yhteiset tulonsa yhteensä olivat noin 810 ruplaa kuukaudessa.

He kuuluivat hyvätuloisiin Neuvostoliitossa. Mutta eivät läheskään rikkaisiin, joita oli niitäkin. Kuten vaikka Alla Bugatsova, tai Solohov jne. Joiden tulot olivat miljoonaluokkaa tuolloin.

Junalippuni hintaa en muista, mutta ei se ollut paljon mitään.

Metro Moskovassa maksoi 5 kopeekka. Tuloni kuukaudessa oli 180 ruplaa.

Julkiset kulkuvälineet olivat todella halpoja, ja ne toimivat, joten yksityiselle autoille ei olisi ollut tarvetta, mutta koska ostovoimaa Neuvostoihmisillä oli, oma auto haluttiin. Jonot olivat todella pitkiä.

Neuvostoliitto ei halunnut omien ostavan omaa autoa, koska julkinen liikenne oli kattava ja hyvin halpaa. Yksityisautoilua ei edistetty. Mutta niin vain yksityisautoilu lisääntyi Neuvostoliitossa.

Neuvostoliitto olisi halunnut myydä ulkomaille koko autotuotantonsa, jolle kysyntä oli loputonta ja kasvoi vain.

Asuin Moskovassa ja tuloni oli 180 ruplaa kuukaudessa. Sillä pärjäsi vallan mainiosti.

Vuokrasin ”pimeiltä” markkinoilta asunnon joka oli 50 ruplaa kuukaudessa, juopolta äijältä.

Sähkö ja kaasu kuuluivat vuokraan.

Ruoka oli halpaa jota hain paikallisesta marketista.

Suomen tiedotusvälineissä kirjoitettiin, että Neuvostolitossa kauppojen hyllyt olivat tyhjiä, eikä ollut mitä ostaa.

Niin vain pujottelin hyllyjen välissä kärryillä, otin hyllyiltä sen mitä tarvitsin, menin kotiin ja tein ruokaa, jota Suomen valtamedian mukaan ei pitänyt olla olemassakaan.

Neuvostoliitossa oli taksvärkkipäivä jonain lauantaina, eli talkoopäivä, jolloin tein työtä ilmaiseksi. Zilin autotehtaalla, esimerkiksi. Sorvasin joitain metallikiekkoja, yhden päivän.

Autotehtaalla palkka oli 230 ruplaa, kun kysyin liukuhihnan työntekijöiltä.  Insinöörin palkka johtajistossa oli 180 ruplaa. Eipä ollut tunkua suunnittelun puolelle, kun liukuhihnalla sai paremmin.

Oikasin jalkani lavetille, ja kuuntelin tasaista kiskojen kolketta, kun ajatukseni lensi milloin missäkin. Ja viereisellä lavetilla kuului kihinää ja tirskuntaa nuorenparin seurustellessa vaimeasti.

Moni ei nukkunut, vaan votkaa tarjoiltiin, puheen sorinaa piisasi, kuka läiski korttia, kuka kuorasi.

Kuului elämän erilaisia ääniä.

Nautin elämästäni, vapaana, Neuvostoliitossa.

Saattaa olla, että työtä tekevä kansa suurimmaksi osaksi ei edes tiedä, että Suomessa on 3 kommunistista puoluetta.

Ulkopuolisen silmin kaikki ovat yhtä kommunistisia, siis samanlaisia.

Itse olen kommunisti, ja SKP:n jäsen, kommunistien liiton jäsen.

Olen käynyt Moskovan kommunistien koulun 80 luvulla.

Itse olen sitä mieltä, että on vain painotuseroja, ei vähäkään ideologisia.

Ne painotuserot sopivat varsin hyvin samaan yhteen puolueeseen.

Kommunistisessa liikkeessä pitäisi olla keskustelukulttuuria, joissa käydään kovaan debattia eri kysymyksistä, se on vahvuus, ei heikkous.

Mutta sellaista keskustelukulttuuria ei ole. On vain kolme kom. puoluetta, joiden sisällä ollaan vain samanmielisiä, ja peräti pyritäänkin siihen.

Tällaisella toimintakulttuurilla pyyhitään dialektiikalla pöytää. Mikään ei voi näin ollen kom. liikkeessä kehittyä.

3:n eri kommunistisen puolueen lehdissä voi nähdä ne painotus erot.

Näistä kolmesta puolueesta STP hakee aidosti yhteistyötä.

Tänä vuonna SKP:n Kaukajärven osasto teki aloitteen ”Kommunistit yhteen”, joka lähetettiin kolmen puolueen lehdille.

En nähnyt sitä aloitetta julkaisevan muiden kuin Kansan Äänen, STP:n /kommunistien liiton äänenkannattaja.

Lisäksi vain samassa lehdessä myöhemmin 5.3-2018 vastattiin tähän aloitteeseen, siis vain Kansan Äänessä.

SKP tietääkseni on puuhaamassa yhteistyöjärjestön perustamista.

Sanon, että toimiva yhteistyöjärjestö voi syntyä vain yhteistoiminnan tuloksena, ei kommunistisen puolueen mahtikäskyllä ja päätöksellä.

Voimme hyvin nähdä, että kommunisteilla ei yhteistyö suju edes omien kanssa, miten se voi syntyä muiden kanssa? Ei tietenkään mitenkään.

Tiedonantaja lehti muuttui kuukausilehdeksi. Se ei palvele enää työkaluna entiseen malliin.  Ei myöskään järjestöpalsta.

Lehti on taitettu hyvin, kuten ennekin, mutta mielestäni viimeisen vuoden aikana taso on heikentynyt, jossa vain Marko Niemen hyvät jutut on ollut lehden pelastus.

Lehdessä puhutaan työväestä, työväenliikkeestä, yhteistyöstä jne. kuten ennenkin, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.

Uudessa Tiekkarissa 16/2018 Packalenin pääkirjoitus sisälsi kaiken tärkeän, josta ei voi olla eri mieltä.

Olemme esim.Tiaisen Hannun kanssa vuosia puhuneet samoista asioista, ja halunneet myös toimia siten. Vaan miten kävi? Ulos heitettiin.

Kaukajärven osasto puhui ja toimi samoin, ja erotettiin piiristä, laittomasti. Puolueen johto ei ole kyennyt tekemään mitään, ja peräti vaiennut asiasta.

Onko siis niin, että sillä on merkitystä kuka sanoo tärkeät asiat? Lopputulos silti, että mitään ei tehdä, ulospäin ei näytä.

KTP:n lehti on myös kohtuuhyvin taitettu, mutta melko lailla kaavamaisuus vaivaa sisällön suhteen. Lehden sisältö on hyvin teoreettinen, jota toki koko kommunistinen liike tarvitsee työkaluikseen.

STP:n Kansan Ääni on heikosti taitettu, mutta sisältö työkaluna jokapäiväisessä politiikassa on lehdistä paras.

Mutta ei Kansan ääni(kään) aukea juurikaan ulkopuolisille.

Minusta meidän kolme kommunistien lehteä olisi voimakas yhtenä yhteisenä keskustelevana lehtenä. Me voimme aivan hyvin käydä avointa keskustelua kommunistisen liikkeen tilasta, keskustella avoimesti erilaisista mielipiteistä ja erimielisyyksistä omassa lehdessämme.

Emme käy käytännössä mitään keskustelua, vaan kaikki on pelkkää ennakkoluuloa toisiamme kohtaan.

Juoruamme toisistamme kuin pahaiset ämmät.

Lenin sanoi aikoinaan, kun häntä syytettiin bolsevikkipuolueen sisäisistä asioista puhumisesta julkisuudessa työväen lehdissä, että ”meillä ei ole mitään etuja jotka poikkeaisivat työväen eduista”.

Mekin voimme käydä avointa keskustelua, ja pitääkin käydä eri foorumeilla, kommunistisen liikkeen asioista.

Minusta kommunistisen liikkeen ei tänä päivänä tarvitse olla salaseura. Emme ole maanalaisia.

Puolueen sisällä ei tarvitse eikä saa olla mitään klikkiytymistä, jossa saatetaan keskustella ja päättää puolueen asioista, ja ne vain tuodaan ilmoitusasiana, ilman oikeaa, tai jopa ei vain edes käydä mitään keskustela saati kysytä mielipiteitä klikin päätöksistä.

Näin mielestäni ainakin SKP on toiminut jo vuosia ja pahenee entisestään.

Demokraattisen sentralismin sijaan on vallalla lähinnä sentralismia.

3 Kom. lehteä ovat kaikki tarpeellisia ja vähintään tarpeeksi hyviä, mutta on suurta resurssien haaskausta kolme eri lehteä.

Syksyllä on todennäköisesti maakuntavaalit, joihin emme ole vielä mitenkään valmistautuneet.

Emme tule pärjäämään.

Pelkkä SOTEn vastustaminen eri riitä, vaan meidän on tarjottava vaihtoehtoja.

Emme saa vastustamisella ääniä, ja SOTE tulee aivan varmasti, meistä riippumatta.

Maakuntahallinnossa me voimme vaikuttaa ja muuttaa mahdollisesti, ja etenkin saada tuotua omat näkemyksemme ja tietomme esiin.

Sitä Lenin tarkoitti puhujan lavalla. Tässäkin tapauksessa.

Kommunistisesta liikkeestä ei ole mitään hyötyä perinneyhdistyksenä.

Meillä on historiallinen tehtävä.

Me julistamme olevamme etujoukko. Kenen joukon, kun emme ole emmekä näy missään?

SKP on tyystin unohtanut olevansa työväen puolue.

Ei etujoukoksi vain julistauduta, se ansaitaan.

Joka ainoa kerta kun kommunistinen liike toistaa feminismiä häviää työväen kannatusta.

Jos se edes kantautuu työväen korviin.

Työväki ja kommunistit puhuvat aivan eri kieltä. Kommunistit ihmettelevät miksi heitä ei ymmärretä, vai vaivautuuko edes miettimään?

Onko sivistyssanojen runsas käyttö osoitus narsistisesta tavasta tuoda julki omaa ”erinomaisuuttaan ja viisauttaan”, piittaamatta tuleeko ymmärretyksi?

Vanhemmat kommunistit tarvitsevat paperilehden lukeakseen, johon voi tehdä alleviivauksia ja merkintöjä.

Painopisteen vieminen nettiin voi olla myös jopa virhe.

Kommunistien on hallittava erilaisia foorumeita. Siihen pitäisi saada poliittista ohjausta, joita kom. liikkeessä ei ole tarjolla, eikä edes välttämättä tiedetä mitä se on.

Kommunistinen lehti pitäisi olla organisaattori agitaattori ja propagandisti.

Mutta onko lehtemme sellaisia?

Hyvää vappua kaikille!! 1.5.2018 marssilla (sorin aukiolta) 11.00, Keskustorilla 12.00 ja 13.00 Laikun lavalla nähdään!!!

Pioneerit ovat olleet minulle ehkäpä tärkein työväenliikkeen kasvatusjärjestö.

Pioneerit ovat osa työväenliikettä, ja luonnollisesti vasemmistolaisuutta.

Ei pioneereissa porvareita kasvateta, eikä ole porvareiden varhaiskasvatusjärjestö kuten partio.

Pioneereissa opetetaan demokratiaa, tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä jossa kaveria ei jätetä…eikä kiusata.

Pioneereissa opetetaan luonnon taitoja. Luonto joka on meidän kaikkien yhteinen ja josta meidän on pidettävä huolta, myös jälkipolville.

Pioneereissa opetetaan myös politiikkaa, yhteiskuntaa joka olisi kaikille parempi elää, jossa jokaiselle on tärkeä tehtävä ja paikka, jossa jokainen on tarpeellinen.

Partiossakin opetetaan luonnon taitoja, mutta myös mitä on koti uskonto ja isänmaa.

Isänmaallisuudessa ei ole mitään väärää tai pahaa. Mutta olisi oltava rehellinen, jota partio kyllä ei ole.

Partio on porvarillinen varhaiskasvatusjärjestö, omaten oikeistolaiset arvot. Siellä ei pitäisi olla mitään tekemistä työläisperheen pienokaisilla.

Arvoista on kyse, sekä partiossa että pioneereissa. Ne ovat erilaiset, suorastaan vastakkaiset.

Pioneereissakin on voimia jotka haluavat häivyttää kaiken poliittisuuden ja yhteiskunnallisuuden sekä sen, että pioneerit ovat osa työväenliikettä.

Tällaisesta hyötyy vain porvarilliset piirit.

Luokkajako (omistava- ja työväenluokka joiden edut ovat vastakkaiset) on olemassa, on ollut kaiken aikaa. Se että kaikki sitä ei tiedosta tai oivalla, ei silti muuta tosiasiaa.

Porvarilliset piirit hyötyvät luokkajaon hämärtymisestä, tiedostamisesta, ei vasemmisto.

Kyllä pioneereissa meidän on voitava puhua myös politiikasta, siten kuinka lapsi sen voi ymmärtää, ja lapsikin sen voi ymmärtää.

On voitava sanoa, että on väärin yhteiskunnan jaon voimakkaan epäoikeudenmukaisuuden, ja mistä se johtuu.

Vasemmisto on se: ei kaveria jätetä.

Oikeistossa: kaverille ei jätetä.

Siinä se pieni ero.

Vasemmisto on tällä hetkellä hajanainen ja näköalaton, joka ei näe mitään tulevaisuutta horisontissa. Paitsi kapitalismia…

Kyllä meidän on voitava sanoa, että vasemmisto haluaa toisenlaista yhteiskuntaa, jossa on tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Se on koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, ihmiskunnan olemassaolon kannalta välttämätöntä.

Demokratia on kärsinyt inflaation, koskapa sitä hokee ja jauhaa porvaristo.

Työväenliikkeen on annettava demokratialle sisältö. Jota se ei nyt kyllä ole tehnyt.

Tekeekö partio ja pioneerit molemmissa kuuliaisia kapitalismin kuluttajia, en ota kantaa.

Raha ja sen hankkiminen elämän sisältönä on kovin kovasti älyllisesti kapeaa.

Meidän olisi päästävä kuluttamisesta ja rahasta kokonaan eroon, ja keskityttäisiin ihmiseen ja sen tarpeisiin, yhteiskunnan kehittämistä ihmistä varten.

Sitä pioneerit pitää olla. Siitä luontokin kiittää, ja koko ihmiskunnan tulevaisuus.

Kun olin pieni, pienempi kuin nyt, Isäni toi  minulle Neuvostoliitosta tuliaisina maapallon, jota kiersi avaruusalus.

Isä sanoi, että ensimmäisenä avaruuteen maailmassa meni Neuvostoliitto, sosialistinen maa.

Lentäjänä Juri Gagarin (eihän muistella Laika koiraa?).

Minun sankarini oli Juri Gagarin, ihailin häntä, ja hänen rohkeuttaan.

Ihailin Neuvostoliittoa, joka ensimmäisenä meni avaruuteen.

Koulussa kun kerroin, että ensimmäisenä avaruuteen meni Neuvostoliiton Gagarin, minulle naurettiin, opettajan johdolla.

Koulussa meille kerrottiin aivan muuta kuin minulle kotona.

Eikö Gagarin ollutkaan sankari? Eikö Neuvostoliitto ollutkaan se ensimmäinen?

Vasta myöhemmin tajusin totuuden ja propagandan eron.

Tuon isältäni saamani maapallon olen johonkin hukannut, mutta lujaa uskoani parempaan huomiseen en.

Miten siihen päästään, en oikein nyt tiedä.

Suomen valtamedia, joka jopa mainosti taannoin ”vastuullista journalismia”, ei ole uskottavaa, kun minulle se on enemmän kuin ehkäpä koskaan propagandaa objektiivisen tiedonvälityksen sijaan.

Neuvostoliitto oli vahva taloudellisesti, auttoi monia maita. Oliko rahkeet siihen…?

Sotia se rajoitti tehokkaasti.

Entäpä nyt?

USA käy sotia ennätysmäiseen tahtiin maailmalla. Pakolaisia on virrannut jopa kymmeniä tuhansia, Suomeen.

Ei selityksiä Suomen tiedotusvälineissä.

Maailmaa jaetaan häikäilemättömästi.

Miksi Suomen valtamedia ei siitä kerro? Vai eikö se katso niin tapahtuvan? Onko siis kyse propagandasta?

Neuvostoliitto halusi käydä yhteiskuntajärjestelmien välillä kilpaa taloudellisesti, ei sotilaallisesti.

Kapitalismi ei siihen olisi kyennyt koskaan. Kapitalismi tarvitsi asevarustelukilvan, tietäen mitä se tarkoittaa sosialismissa.

Kapitalismi osoitti, miten heikko sosialismi on, kun sosialismi joutui käymään kilpaa asevarustelussa, joka oli sille hyvin kallista. Se oli joka päivä pois sosialismin rakennustyöstä.

Asevarustelu on vain tappiota tuottavaa sosialismissa, kun tuotanto on yhteiskunnallisessa omistuksessa.

Sosialismi haluaa aivan muuta: terveydenhoitoa, koulutusta, tiedettä, taidetta, kulttuuria…kaikille, ilmaiseksi, tasa-arvoisesti.

Sitä oli meno avaruuteenkin. Osoitus sosialismin paremmuudesta tieteenkin alalla.

Gagarin oli kansallissankari. Otti votkaa siinä missä tavallinen kansakin.

Gagarin oli ihminen, sosialismin ihanteelle uskollinen ihminen.

Mietitte varmaan, miten ihmeessä liitin tuon kaiken yhteen, tuon yllä olevan, jonka kirjoitin, Gagariniin.

Elin tuota aikaa. En silloin ollut syntynyt, kun Gagarin lensi avaruuteen (12.4-61). Mutta olin television ääressä, mustavalkoisen, kun USA vastasi lentämällä kuuhun 1969 heinäkuussa.

Ydinaseen ensimmäisen teki ja räjäytti USA, vasta sitten Neuvostoliitto. Naton perusti USA, vasta sitten oman, Varsovan liiton. Pahassa USA hyvässä Neuvostoliitto.

Minulle naurettiin koulussa, jossa oikeistolaiset opettajat yhdessä oppilaiden kanssa osoittivat sormella minua, kun kerroin olevani toista mieltä, Neuvostoliiton puolella.