Onko asuminen kaupungissa vapautta? Monet kaupunkiin haluavat.
Mutta mitä siellä on tarjolla?
Pääsääntöisesti kaupunki kuitenkin on työvoimareservaatti, ei muuta.
Kaupungissa tekeminen on hyvin rajattua. Työttömälle, syrjäytyneelle, köyhälle kaupunki on hyvin kallis ja sisällöltään täysin tyhjä.
Kaupungissa ei ole mahdollista tehdä paljon mitään, kuin olla se työvoimareservi.
Joillekin nuorille olla tekemättä yhtään mitään, on mieleistä tekemistä.
Aivot se kylläkin surkastuttaa rusinaksi…
Kaupunki on kallis tai hyvin kallis paikka asua, josta johtuu monesti köyhyys, tai jopa asunnottomuus.
En itse kyllä jaksa ymmärtää, miksi kenenkään pitäisi, tai haluaa asua kaupungissa, jossa ei ole paljon mitään tekemistä, eikä kaupungissa edes saa tehdä paljon mitään.
Saati, että haluaa asua kalliisti, johon rahat ei edes riitä.
Köyhyys on kasaantunut kaupunkeihin. Maaseudulla tai haja-asutusalueilla köyhyys on jo paljon suhteellisempaa, tai sitä ei ole.
Kaupungin ulkopuolella niillä tuloilla, joka kaupungissa tarkoittaa köyhyyttä, tulee toimeen, jopa ihan kohtuullisesti.
Kaupungin ulkopuolella on mahdollista jo tehdä monenmoista, jota kaupungissa ei voi tehdä.
Harrastusmahdollisuudet on lähes rajattomat, jotka taas kaupungissa maksaa, ja köyhällä ei ole varaa.
Kaupungissa asuminen ei ole ympäristöteko, mutta kaupungin ulkopuolella se sitä jo on.
Miettikääs ihan vähän, tarkemmin!!!
Kaupunki voisi olla ympäristöteko, jos asuminen olisi halpaa, kuten maalla.
Jos kaupungissa joukkoliikenne olisi ilmaista, ym.
Jos kaupungeissa ei olisi pakkautuneena köyhyys, joka aiheuttaa ympäristötuhoja.
Köyhyys on riskinä mielenterveydelle, josta seuraa paljonkin…jota ei hoideta…kaupungeissa kylähullut on pakkautuneina, ei maaseudulla.
Jouten, mitään tekemättä, jossa kaikki on rajattu, on riski mielenterveydelle.
Maaseutu, jossa kaikki on mahdollista ja voi tehdä melkein mitä vain, jossa mielikuvitus on rajana, ei aiheuta läheskään sellaisia mielentervysongelmia kuin kaupungeissa.
Kaupunkia voisi verrata vauvan häkkisänkyyn jossa ei ole virikkeitä.
Maaseutu on virikkeineen kuin pohjaton kaivo, aina löytää jotain uutta.
No niin…olen asunut pois Tampereelta jo ainakin 16 vuotta, Tampereen ympäristössä, ensin Ylöjärvellä, nyt Lempäälässä. En enää kaipaa Tampereen virikkeettömään interiööriin.
Tunnen saavani tehdä mitä minä haluan, eikä tarvitse miettiä, mitä kaupunki sanoo tai naapuri.
Kaupungin ulkopuolella väljyys antaa avaruutta, myös ajattelulle kuin viisaudellekin.
Kehoitan siis miettimään voisiko itse kukin, ajatella elämää kaupungin ulkopuolella.
Voisi jäädä niistä pienistä tuloista paljon enemmän käteen johonkin muuhun, ja mahdollisuus tehdä itse, enemmän, josta voisi saada lisätuloja…
Teen monenmoista, annan lisäaikaa käytetyille laitteille, koneille, autoille ym. jota joku voisi tarvita.
Saan lisätuloa, ja joku laitteen, jota tarvitsee, halvalla, ja maailmakin voi pelastua.
Se mikään jota teen ei oikein onnistu kaupungissa.
Teen oikeaa kierrätystä. En vain puhu siitä. Meillä on vain tämä yksi maapallo. Rakastan sitä.
Meillä ihmisillä ei ole kuin tämä yksi ainoa mahdollisuus tehdä jotain maapallomme hyväksi.
Meidän on se tehtävä. Tehdään se nyt. Kulutusyhteiskunnasta on päästävä kestävään kehitykseen.
Kapitalismi ei sitä voi tarjota, ei koskaan. Ei koskaan.