Tekijä: markku huhtala

Suomalainen:

Käy saunassa,

syö Sisua,

tervaa munat,

hurtti huumori,

hevosleikit.

Niillä Suomi on ennenkin selvinnyt.

Miksi ei koronastakin?

Mutta sen kyllä sanon, että vähän harmittaa, toi Suomen myyminen ja lehmänkaupat.

Kenelle Suomi kävi neuvottelemassa tukea ja lainaa?

Ei ainakaan pienille yrityksille Suomessa, eikä edes keskisuurillekaan. Ei sen paremmin maataloudelle.

Minusta pitäisi päästä eroon koko EU:sta.

Turhaa koko touhu, eikä hyödytä Suomea pätkääkään.

Rahaa menee ja on menny koko joukko. Ja mitä on saatu?

Leipäjonot. Niitä ei ollu ennen EU:ta. Suurtyöttömyyttä, ei sitäkään ollu ennen EU:ta.

Suurteollisuus katosi lähes kokonaan Suomesta, halvempiin maihin.

Ja miksi katosi? Siksi, kun markkinat vapautettiin ennen EU:ta, tuli Suomeen halpaa tavaraa, ja ei Suomen teollisuus kyennyt vastaamaan. Katsokaahan, kun meillä ei ole orjatyövoimaa, tai siis ei ollut.

Nyt on. Kiitos EU:n.

Miten ihmeessä Suomi voi olla hyvinvointiyhteiskunta, kun on jo säästetty ja leikattu?

Ihmettelen mää vaan.

Köyhiä meillä on enemmän kuin laki sallii. Tai laki ja laki. Se kun mahdollistaa nykyään vaikka nälkäkuoleman, mutta suurpääomille kyllä sataa mannaa.

Mutta kuinka kauan, kun ei ole enää ostajia tavaroille? Tai on, mutta vähenee kovaa vauhtia.

Ottaa vaan niin nuppiin tää rahan kylväminen, mutta ei sinne minne pitäisi.

Mulle esimerkiksi.

Mää osaisin hyäryntää tuet kyllä.

Ai miten?

Noh…mää joisin ne.

Ei meinaa menisi ainakaan kankkulan kaivoon.

Niin että sillee.

Erotaan EU:sta, mulle sopii kyllä. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut…eikä ole eikä tule.

Toivoopi Lempäälän…mikä lie hampuusi. Mää kumminkin.

Niin, elämme kapitalismissa, jota jo 103 vuotta on yritetty muuttaa oikeudenmukaisemmaksi yhteiskunnaksi, sosialismiksi.

On onnistuttu ja epäonnistuttu.

Yksityiseen omistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia on ollut olemassa muutamia tuhansia vuosia.

Sosialismia, jonka tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen on ollut tuo 103 vuotta.

Lähtien Venäjältä 1917 lokakuusta.

Yksityiseen omistukseen perustuva yhteiskuntamalli on pitänyt pintansa, on kyennyt uusiutumaan siinä määrin, että on pystynyt väkivalloin puolustamaan omaa sekä etuaan että myös puuttumaan kovin kovakouraisesti sosialismin leviämisen estämiseen, että sosialismi on aika pahastikin häviöllä.

Kapitalismi on myös onnistunut omassa propagandassaan paremmin kuin sosialistinen propaganda.

Ja etenkin nyt, tänään, kun sosialistinen leiri saatiin murskattua -80 luvun lopulta lähtien.

Muutama sosialismin saareke pitää pintansa, joista suurin ja mahtavin on Kiina.

Kiina otti Leninin tärkeät pari askelta taakse. Ja tulee onnistumaan.

Sosialismi tarvitsee myös kapitalismia, kehittyäkseen.

Kapitalismia ei voi ohittaa, eikä oikaista. Sosialismi syntyy vain ja ainoastaan  kapitalismista.

Sosialismi on sekä syy että seuraus kapitalismista.

Sosialismi on kehityksen yksi vaihe yhteiskunnan kehittymisessä korkeampaan vaiheeseen, kohti todellista yhteisöllisyyttä. Ilman mitään omistusta, omistamista, tai edes rahaa, puhumattakaan valtiosta.

Siihen on pitkä matka.

Ensin yhteiskunnan on kehityttävä pois kapitalismista, joka on nykyisen kehityksen tärkeä ja korkein vaihe, kohti yhteiskunnallista omistusta.

Se tekee kipeää.

Korona tuskin muuttaa maailmaa, tai kapitalismia, mihinkään muuhun kuin kapitalismiin.

Mutta kapitalismin muoto tulee muuttumaan koronan seurauksena. Mihin suuntaan, en voi sanoa.

Kapitalismin, ennen koronaa, pääomat ovat varsin keskittyneet. 8 maailman rikkainta omistaa enemmän kuin yli puolet maailman köyhimmistä. Arvio on, että maailman väkiluku nyt on aika tarkkaan 8 miljardia.

Kapitalismi tietää itsekin, ettei kapitalismi voi toimia, jos pääomat ovat näin keskittyneet.

Kapitalismi tarvitsee säännölliset lamat, noin 7 vuoden välein (kuten on käynyt jo pitkälti 1800 luvun puolelta säännöllisesti). Se on kapitalismin uusjakoa, jotta kapitalismi itsessään toimisi.

Korona tulee jakamaan rajusti pääomia. Miten kapitalismin käy?

Sosialismi ei ole nyt mitenkään vaarallinen vaihtoehto, kun sitä ei juuri ole olemassakaan. Vain saarekkeina.

Mikä neuvoksi?

Meillä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa!

Sosialismi tai kapitalismi.

Kumpikin järjestelmä on yksityisen omistuksen historian koko taakka harteillaan, sen tuhansien vuosien historiallinen taakka.

Kumpikaan yhteiskuntamalli ei ole suoraan vastaus ihmisen suoraan kehittymiseen, tai yhteiskunnan parempaan kehittymiseen ihmisen paremmalle kehittymiselle.

Uusliberalismi ei ole vastaus yhtään mihinkään. Ei yhtään. Mutta sitä aikakautta me nyt kehittyneessä kapitalismissa elämme.

Se on ihmiskunnan tuhon tie. Se on selvää.

En nyt lähde ruotimaan uusliberalismia, koska se on oma pitkä aiheensa. Yhteiskunnan tulevaisuuden pelastajana tai vastauksena uusliberalismi ei kuitenkaan käy. Sen sanon.

Ihminen, tai yhteiskunta, sen mallit, ole yhtään ainoaa valmista eikä täydellistä, olemassakaan.

Sosialismi, on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta parempi, vaikkakaan ei kehityksensä takia ainoaksi ja lopulliseksi. Se on vain yksi helmi ihmiskunnan tulevaisuuden ketjussa.

Kapitalismi jääköön. Sitä ei enää tarvita. Jos ihmiskunta haluaa jäädä eloon.

Niin se vain on. Me ihmiset luomme huomisen…se on meidän tehtävä.

Ihminen on aika kummallinen otus, mietiskelen usein.

Toiset haluavat käydä työssä, tulla toimeen ja elättää perhe.

Jotkut haluavat enemmän. Haluaa rikastua. Ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Tässä ei kai ole mitään omituista?

Mutta että näin oli Neuvostoliitossakin.

Jätän ihan omaan arvoonsa Suomen valtamedian jatkuvan propagandan siitä, ettei Neuvostoliitossa ollut mitään mitä ostaa.

Eikä sitä Neuvostoliitossa asuvat ja elävät tienneetkään, en minäkään, vaikka asuin siellä.

Jotkut Neuvostoliitossa harjoittivat bisnestä, omaa bisnestä, kuten sanoin, ostivat halvalla (tai varastivat, kuten kapitalismissakin) ja myivät kalliilla. Heistä oli kiva käydä ravintoloissa, kalliisssa ravintoloissa, juoda shamppanjaa ja syödä mustaa kaviaaria. Se oli mahdollista Neuvostoliitossa.

Myönnän itsekin monesti käyneeni hienoissa ravintoloissa, join shampanjaa ja söin mielin määrin mustaa kaviaaria.

Suomessa ei rahani siihen riittäneet, vaikka työssä kävin.

Hedelmät olivat Suomessa kalliita, mutta Neuvostoliitossa söin niitä, paljon. Myös hedelmiä, joita Suomessa ei ainakaan siihen aikaan ollut ollenkaan. Erilaisia meren eläviä, joista en Suomessa ollut kuullutkaan, saati nähnyt.

Neuvostoliitto hajottettiin 1991, eli tämä kaikki ennen sitä, myös minun asumiseni Neuvostoliitossa.

Kuljin taksilla Neuvostoliitossa aika paljon, johon Suomessa ei minulla ollut varaa, kuten ei nykyäänkään.

Harrastin tuolloin intohimoisesti valokuvausta, ja alan liikkeitä Neuvostoliitossa oli paljon. Alan tavaraa hyllyt väärällään, ja hinta tuotteilla minimaalinen. Opin tekemään eli kehittämään valokuvani itse. Neuvostoliitossa se oli ihan helposti mahdollista.

Otin paljon kuvia Moskovasta, ihmisistä, elämästä.

Elämä soljui omaa latuaan, ihmiset olivat rauhallisia ja onnellisia. Moskovajoen rannalla kesäisin oli ihanaa pulahtaa jokeen, ihmisiä oli paljon ja jäätelöä kului sitäkin enemmän.

Joka ainoalla ihmisellä oli asunto ja työtä. Se oli kirjattu perustuslakiin,  jo 1934, ja siitä pidettiin kiinni. Ihmisiä ei kannustettu omaan autoon, mutta lähes jokainen Neuvostoihminen sellaisen halusi.

Miksi? Vaikka julkinen liikenne oli todella halpaa ja kattavaa? Siksi, että Neuvostoihmisellä oli ostovoimaa, ja kaupoissa mitä ostaa.

Niin paljon oli ostettavaa, että Neuvostoliitossa oli tämä loinen porukka, joka osti halvalla ja myi kalliilla,  mahdollisti oman leveän elämän.

Heitä ei ollut paljon, mutta heitä oli kuitenkin. He myös haaveilivat kapitalismista,  jossa saisivat tehdä sitä vapaasti, jota yhteiskunnan perustuslaki suojelee.

Vähäinen määrä, määrätietoinen pieni määrä Neuvostoliiton ihmisiä saivat aikaan lopulta Neuvostoliiton tuhon. He halusivat kapitalismia, ja sen lopulta saivat.

Se oli itseasiassa varsin helppoa.

Suurin osa Neuvostoihmisistä halusivat vain olla rauhassa, tehdä työtä ja elättää perheensä.

Ei muuta. He eivät olleet varsinaisesti mitään mieltä, eivät seuranneet politiikkaa, eivätkä ottaneet kantaa.

Siitäkin huolimatta, että Neuvostopropaganda oli jokapäiväistä.

Kommunistinen puolue oli itsessään irti Neuvostoarjesta, irti Neuvostoihmisen arjesta ja sen tarpeista , ja toisaalta kommunistiseen puolueeseen oli pesiytynyt niitä, jotka halusivat ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Itseasiassa kaikki oli helppoa. Hajottaa Neuvostoliitto.

Kommunistinen puolue ei ollut ajantasalla…

Tähän kirjoitukseen innoittajana oli KTP:n lehdessä, työkansan sanomat, juttu, jonka Tomi Mäkinen, KTP:n pääsihteeri on kirjoittanut.

Hän siteeraa ja kirjoittaakin ”penikkataudin” pohjalta(”vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa).

Vaikka ei ehkä ole ihan nappiin mennyt ajoitus, on silti juttu kommunistiselle liikkeelle Suomessa aina ajankohtainen.

En analysoi Tomin juttua, koska se on hyvä. En tiedä onko hän sen ihan itse tehnyt, mutta ei silläkään ole niin väliä.

Sisältö on se tärkein.

Dogmatismi, kaavaoppineisuus on minusta koko kommunistisen liikkeen ongelma.

Tomin kirjoitus on hyvä, mutta miten Tomi näkee oman puolueensa tilan tätä taustaa vasten?

Minusta KTP on aivan yhtä dogmaattinen kuin muutkin kom.puolueet Suomesssa.

Niitä on 3:  SKP, KTP ja STP.

Painopisteet ovat erilaiset, mutta strategia on sama kaikilla.

Eli taktiikkakysymykset siis ontuu.

Lainaan Tomia: ”Leninismin ydin on yhteiskunnallisen tilanteen arviointi ja sen jälkeen toimiminen tilanteen vaatimalla tavalla. Toiminta ei voi olla samanlaista jokaisessa tilanteessa vaan ajanjaksosta riippuu toiminnan mahdollisuudet, haasteet, tehtävä jne.”

Kaikki kolme kom.puoluetta kyllä osaa analysioida yhteiskuntaa, mutta yksikään ei osaa toimia ajan vaatimusten mukaisesti. Tämä on fakta tänään.

Jos kom.puolueemme (kolme) oivaltaisivat taktiikan merkityksen, ei meillä olisi kuin yksi yhteinen kom.puolue.

Kompromisseja ei osaa tehdä yksikään kom.puolue.

Nimenomaan ei osaa.

Oikeassaoleminen on tärkeämpää kuin toimintatapojen ja yhteisten toimintamuotojen edes miettiminen saati luominen.

Jokaisen kom.puolueen sisäinen ongelma on suunnaton hierarkia, byrokratia ja kaavamaisuus toiminnassa.

Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, yksikään kom.puolue ei enää ole joko paljonkaan, tai ei ollenkaan tavallisen ihmisen arjessa mukana.

Siksi ei yhdelläkään kom.puolueella ole käsitystä mikä on oikeasti tavallisen ihmisen arki ja sen tarpeet.

Jos alahuuli alkaa väpättää, vastaan, miettikää mikä on kom.liikkeen edes yhteinen kannatus Suomessa. Sietäisi miettiä miksi näin on.

Kolmella kom.puolueella on vain painopisteet erilaisia, jotka sopivat aivan erinomaisesti samaan , yhteen puolueeseen.

SKP:llä haetaan tukea feministeistä ja sukupuolisen tasa-arvon asioista pienen sivistyineistön piiristä. Työ ei tuota tulosta. Työväki pääosin suhtautuu peräti vihamielisesti moisiin valintoihin.

Leninin konkreettisen tilanteen konkreettinen analyysi ei tavoita SKP:tä.

STP (porukka, joka erkani KTP:stä.) STP:n käsitys yhteistoiminnasta ja rintaman muodostamisesta on oikean suuntainen, mutta ei osata ollenkaan luoda sitä.

Yhteisrintamaa ei voida luoda kommunistien mahtikäskyllä, eikä pelkkä kommunistien halu saa työväkeä liittymään yhteisrintamaan.

KTP, joka on ehkä kom.liikkeen ”punaisin”, edustaa joukon kaavaoppineinta siipeä.

Teoria edellä, vaikka tulta päin, vaikka sitä ei olisikaan.

Toisaalta, kyllä jokaista kom.puoluetta vaivaa sama tässä suhteessa. Valistetaan, vaikka ei ole paljon valistettavia. Omaa väkeä/jäsenistöä valistetaan, ja pitäkin valistaa. Mutta se jätetään tekemättä, mikä on tärkeintä, eli valmisteleminen ihmisten pariin. Eli siihen tärkeimpään: kuuntelemiseen.

Kommunistien tärkeimmät linnakeet puuttuvat nykyään. Suuret tehtaat. Ne vähät joita vielä on, ei enää olekaan kommunistit luottamusmiehinä.

Kommunistien joukkotyönmuodot ovat tänään täysin erilaisia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Siihen yksikään kommunistinen puolue ei ole osannut vastata eikä toimia…oikein.

Siksi kaikki kolme kommunistista puoluetta haparoi, kuin käsi pimeässä.

Teoriaa tarvitaan. Jotta käsi ei haparoi.

Mutta se tärkein ei sitten suju, ei sitten millään. Toiminta.

Aivan. TOIMINTA,

Se sama kaavamainen toiminta, ja ajattelu jatkuu, joka ei toimi eikä tuo tulosta.

Kommunistinen sentralismi.

Tätä Leninin keskeistä järjestöperiaatetta ei ymmärretä sitten ollenkaan oikein.

Ei Lenin sitä huvikseen antanut perinnöksi kommunisteille.

Kommunistiselta liikkeeltä puuttuu tämän järjestöperiaatteen kaikki momentit nykyään.

Yhdelläkään puolueella ei ole todellisuudessa kuin sentralismia. Se on ongelma ja sen tulppa.

Ei muuta.

Demokratiaa ei ymmärretä sen tärkeänä osana, sen merkitystä, kokonaisuuden merkityksenä.

Kommunistinen demokratia ei ole samaa kuin porvarillinen demokratia. Ymmärtäkää se.

Tulen nyt kommunistisen liikkeen loppuhuipentumaan, eli ongelman ytimeen.

Leninkin sen sanoi: kokoukset ovat toiminnan organisoimista kommunistisessa liikkeessä.

Kaikilla kolmella kommunistisella puolueella jäsenistön perse leviää, mutta muuta konkreettista ei juuri synny.

Kokoukset eivät ole toimintaa itsessään.

Se, kommunistit on tajuttava.

Tomi Mäkinen: Meidän kommunistien on oltava selvillä, tavalla tai toisella, kommunistisen liikkeen sisäisestä toiminnasta, jota tuot penikkataudissa esiin. Oikein tuot esiin senkin, että meidän kommunistien pitää ymmärtää kapitalismin kehityssuunta. Mutta…mutta.

Me kommunistit olemme koko kapitalistisen ihmiskunnan tietoisin osa.

Mutta kaikista ei tule kommunisteja. Ei ennen, eikä jälkeen sosialistisen vallankumouksen.

Miksi näin on Tomi?

Voisin esittää esimerkkejä entisistä sos.maista, mutta en tee niin.

Neuvostoliiton NKP ei ottanut huomioon ihmistä. Neuvostoihmistä, ei neuvostoihmisen arkea eikä tarpeita. NKP oli erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.

Siksi NKP oli niin helposti tuhoutuva 1991.

Koko kommunistinen liike koko maailmassa toimii samoin periaattein. Edelleen.

Siksi se ei voimistu.

Tomi, kirjoitukseksi on todella ajankohtainen kommunistisen liikkeen sisällä.

Koko maailmassa.

Leninin ajatukset ja kokemus on otettava nyt käyttöön. Meillä on Leninin perintö. Lenin sen antoi meille. Lenin on tällä hetkellä se kaikkein tärkein: Mitä on tehtävä? Marxin ja Engelsin pohjalta.

Ei mitään.

Enkä edes aio tehdä niin. Kuvottaa koko korona. Valtamedia tekee rahaa kirjoittaessaan koronasta.

Minä ressukka en koskaan ole tehnyt rahaa kirjoittamisella.

En tosin tee nytkään. En aja omaa etuani. Kai?

Ajattelen, jos kuolen koronaan, sitten kuolen, syy: kapitalismi.

Jos en kuole koronaan, syy on: kapitalismi.

Jos jään kitumaan aivokuolleena: syy: kapitalismi.

Jos yhteiskunta saa sysäyksen muuttua. Rakenteet ryskyy, kohti uutta ihanneyhteiskuntaa, jossa linnut laulaa ja hunaja valuu…siis kohti sosialismia, syy: kapitalismi.

Kerron tarinan:

Asuin ja elin Moskovassa 1985-87.

Halusin oikein kovasti suurta kaukoputkea. Sitä oli myytävänä kaupassa, missäs muualla.

Halusin sellaisen, ja säästin rahaa. Se maksoi 120 ruplaa. Mitsar peilikaukoputki, jalalla, ja erilaisilla asteikoilla, ja erilaisilla sovittimilla varustettuna, jolla näki kuuhun ja kauemmaksikin helposti.

Lähimmällä, eli miedoimmalla kakkulalla näki lähemäksi eli kauas, rinteen toisenpuolen kerrostaloille.

Oli kiva katsella Neuvostoelämän pikkuhousuihin.

Ai haluatteko tietää mitä näin?

Näin mitä näin…en kerro. Tai kerron jotain

Minulla oli siis kaukoputki, jota en voinut ostaa Suomessa, kun rahat eivät riittäneet, vaikka töissä kävin.

Neuvostoliitossa sen saatoin ostaa, pienen säästämisen kautta.

Olin siitä ylpeä.

Monet toverini kävivät sitä ihatelemassa, ja näkivät saman kuin minäkin, kaukana korkean kerrostalon jonne kaukoputki hyvinkin yksityiskohtaisesti ylsi.

Voisin kuvailla miten kiistelimme kuka katsoo, kun joku meistä näki jotain…vastakkaiselta kerrostaloilta.

Mutta en sitä kuvaile.

Neuvostonainen, tarkemmin sanottuna Venäläinen nainen on minusta kauneinta, mitä voi olla.

Suomalainenkin nainen on kaunis, mutta ainakin osaa vaivaa paha feminismin tauti, jossa kauneus ja naiseus, sekä sukupuolinen mielenkiinto vastakkaista sukupuolta kohtaan on tehty rumaa ja likaista, jota kenenkään ei pidä tavoitella…siis vastakkaista sukupuolta.

Vasemmisossa on toisaalta sitäkin mieltä, että on ihan jees, kun tehdään sitä saman sukupuolen kanssa.

Kauneus on minusta siitäkin kaukana.

Tai, miksei.

Tämähän on ihan oma mielipiteeni.

Ihminen on sukupuolinen olento.

Seksuaalinen siis.

Kaiken elämän perimmäinen tarkoitus on lisääntyminen. Siis korostan perimmäinen tarkoitus.

Kauas menemme kaukoputkista.

Mutta siten minä käsittelen asioita.

Se on minun tapani.

Onko sosialismi homoystävällinen yhteiskuntajärjstys?

En tiedä.

Sosialismissa tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen.

Terveydenhuolto yhteiskunnalliseen omistukseen.

Ihminen on keskiössä.

Miten sukupuoloinen tasa-arvo siihen sopii? Varmaankin?

Kapitalismissa sukupuolinen tasa-arvo sopii hyvin, ainakin sillä voi saada lisää rahaa.

Jaa..a mites minä tähän dilemmaan päädyin? Kaukoputkesta homouteen?

Onko kaukoputkella minulle jokin fallospiilohomous ongelma?

Saattaa ollakin.

En sitä ainakaan vielä tunnista.

Jaahas…erheydyin taas aiheesta.

Minulle koronavirustauti vouhotus on liikaa.

Täällä Suomessa.

Jos kuolee niin sitten kuolee.

Muistelen menneitä, vielä kun kerkiää.

Sitä kun ei koskaan tiedä.

Muistelen menneitä. Kuinka syli oli lämmin ja takassa oli valkia.

Olen sylissä jos toisessa saanut oloani lämmitellä.

Muistan kaiken. Älkää epäilkö. Jokainen syli oli mieluinen ja aina yhtä lämmin.

Elekää nyt hikeentykö.

En muistele yksityiskohtia.

Uudellamaalla rajat kiinni.

Minä sinne pysäytettiin.

Polliisiit kyseli mitäs meinaat?

Mää vastasin nöyrästi:

kun te polliisit täällä tunnollisesti ja pitkää päivää

teette, mää teijän vaimoja meinaan huoltaa ja hoitaa…

T: Markku Huhtala, Lempäälä

Kirjoitin harmissani tänään aamulla vitsin.

Sain silmilleni naisen, kiukkuisen sellaisen.

Ei ymmärtänyt pointtia, vaan kiinnitti huomion minun ”isoon egooni” sukupuolielimistäni vitsissäni.

Okei, okei, kerron kohta sen vitsin.

Mutta nyt ensin se pointti, jota tämä sivistynyt ja kouluja käynyt nainen, ei osannut ymmärtää.

-Minua on huomattavassa määrin harmittanut valtamediamme kirjoittelu koronaviruksesta, luonut hysteriaa, mukamas vastuullisena journalismina.

Miksi valtamedia (joka on yksityisessä omistuksessa ja on porvarillinen) on tehnyt niin?

Helppo vastaus on, että valtamedia joka on yksityisissä käsissä, saa levikkinsä nousemaan, ja siten lisää voittoa.

Keksimällä keksitään mitä ihmeellisimpiä juttuja koronaviruksesta.

Rahasta ja voitoista on siis kyse.

Sitten ajattelen sitä ostamisen edistämistä, saada ihmiset hamstraamaan paniikissa.

Rahasta ja voitoista on siis kyse.

Sitten ajattelen jo laajemmin kapitalismia:  sodat ovat olleet osa yksityiseen omistukseen perustuvassa yhteiskunnassa sitä uusjakoa. Kapitalismi perustuu jatkuvaan kasvuun, ja valitettavasti sitä haetaan välillä sotien kautta. Omaisuudet jaetaan uusiksi ja ne edelleen keskittyvät.

Nyt vain on niin, että kehittyneet kapitalistiset maat eivät enää voikaan käydä sotia. Tai voivat, mutta riskit ovat suuret, nimittäin kehittyneiden kap.maiden välinen sota voi tuhota koko maapallon, ja kapitalismin siinä sivussa, puhumattakaan koko ihmiskunnan tuhosta.

Siksi on kapitalismi käynyt jo, sijaissotia, jollain kolmansilla maaperillä. Niin on jo ollut ja käynyt.

Kapitalismi keksii mitä ihmeellisimpiä keinoja omalle lainmukaiselle kasvulle.

Oli sitten koronavirus tieten levitetty tai ei, on se joka tapauksessa loistava keino saada kapitalismille lisää kasvua.

Se tehdään monella eri sektorilla. Näkyvin on pörssikurssit, jotka perustuvat ihan puhtaasti spekulointiin.

Siten tehdään nyt voimakasta uusjakoa. Maailma on laman kourissa.

Ja minkä takia? Koronaviruksen takia. Joka ei edes tapa lähellekään niin paljon kuin ihan tavalliset flunssat maailmalla. Nälkään kuolee paljon enemmän, tai moniin muihin epidemioihin.

Koronasta otettiin kapitalismia ”keikuttava” mahti.

On tulossa lisää voittoja, lisää pääomien kasaantumista.

Tulinko ymmärretyksi?

Nyt se ”kauhea” vitsi. Perustuu tiedemiesten kuvailemaan koronaviruksen ulkonäköön:

Mulla on nyt sitten vissiin korona. Oikeastaan kaksi. Otin selvää minkälainen tuo virus on. Se on pyöreä ja siinä on karvoja. Katsoin housuihini ja siellä se on, tai siis kaksi. Kaksi isoa karvapalloa. Molemmilla puolilla. Ja keskellä….voitteko kuvitella, hirmuinen koronakeppi. Ensin ajattelin, että eikun pelaamaan, mutta sitten iski paniikki. Saako pelata, onko se kielletty, tarttuukohan se…???!

Olen huomannut, että vastakkainasettelu on tätä päivää.

Politiikassa.

…ja muutenkin.

Toisilla on rahaa, toisilla sitten taas ei.

Toiset saavat, toiset sitten taas eivät saa.

Osin, tosin, sanon, että jokainen on oman onnensa seppä. Se ei ole ihan reilusti sanottu, mutta sanon silti.

Itse olen utelias, ja haluan aina oppia uutta, uusia asioita. Kaikki eivät sellaisia ole, monestakin syystä.

Osaan monia erilaisia asioita, juuri siksi, että kaikki kiinnostaa, oikeasti ja aidosti.

Tietotekniikasta, autonkorjaamiseen ja maanviljelyyn.

Kaupunki rajoittaa monin eri tavoin ihmisen halua olla ja tehdä.

Maaseutu taas antaa rajaksi vain taivaan.

Kaikki on maaseudulla mahdollista. Kaupungissa sitten taas ei.

Pari vuotta sitten vaimoni (nainen) kanssa harkitsimme vakavasti muuttavamme takaisin Tampereelle.

Joka liki ainoa päivä, etsimme asuntoa Tampereelta, jonkinlaista osakketta tietenkin.

Vuokrat ovat olleet aina Tampereella niin korkeita, että tulomme eivät vain riitä siihen.

Siksi oma, ostoasunto oli ja on se mitä haimme.

Mutta kuinkas ollakaan, jos löysimme kukkarollemme sopivan rivarin, esim. niin myyntihinta oli edullinen, mutta yhtiövastike korkea, ja rahoitusvastike vieläkin korkeampi.

Näin oli lähinnä kaikissa, joita kävimme katsomassa ja jotka olisivat kiinnostaneet.

Luovuimme Tampereesta.

Kuka kumma kykenee asumaan Tampereella, kun hintataso on niin älyttömän korkea?

Oli sitten kyse vuokrasta tai ostosta?

Tampereella köyhyys on silmiin pistävää ja käsin kosketeltavaa.

Köyhä on umpikujassa Tampereella…tai Helsingissä…

Ei ole enää varaa muuttaa mihinkään, kun ei ole rahaa, ei asumiseen paikkakunnalla, eikä muuttoon pois.

Mitään köyhä ei voi tehdä.

Vaikka käden ulottuvilla voisi olla paljon inhimillisempi ja järkevämpi asumismuoto jossain taajaman ulkopuolella.

Valtio säästä, yhteiskunta säästää, kunnat säästää, kaupungit säästä, jos, olisi köyhällä mahdollisuus muuttaa jonnekin ikäänkuin taantuvaan pitäjään, joka tarvitsee lisää asukkaita.

Mutta kun ei köyhällä ole mahdollisuutta muuttaa.

Kukaan ei auta.

Ajatelkaa nyt!  Maaseudulla tai taantuvassa pitäjässä, on tyhjillään taloja, rivareita, paritaloja.

Vuokrat todella pieniä, verrattuna Tampereeseen tai Helsinkiin. Tai ostaa omaksi.

Pienellä hinnalla, jopa muutamalla tonnilla.

Mutta köyhällä ei ole mahdollisuutta. Kukaan ei auta.

Yhteiskunta säästäisi. Kunnat elinvoimaistuisi. Työpaikkojakin tulisi lisää.

Miksi ihmiset kasaantuu suuriin kaupunkeihin, joissa ei ole mitään tekemistä? Joissa ihmisen tekeminen rajataaan tehokkaasti? Joissa ihmiset asuvat reservaateissa, reserveinä työnantajille, jotka noukkivat vain rusinat pullasta, muiden ollessa vain sitä massaa, joille ei tunnu olevan käyttöä. Joita esim. Persut syyllistävät laiskoiksi työnvieroksujoiksi.

Yhteiskunta ei toimi. Kapitalistinen siis.

Olen utelias, ja haluan oppia aina jokainen päivä jotain uutta. Nautin siitä.

Kaikki eivät sellaisia ole. Olemme erilaisia, ja se on yhteiskunnan rikkaus, jota yhteiskunnan pitää osata hyödyntää. Aloitin ja lopetan tähän….