Hesarin pääkirjoitus 14.9.2020 ”Koronaviruspandemia ei oikeuta odottelua” sekä sen alla oleva ”luonnon köyhtyminen romuttaa talouden”.

Nämä kaksi juttua Hesarissa antaa johtopäätöksen, joka on juttuni otsikkona.

Hesari ei tällaista johtopäätöstä itse tuo esiin.

Kapitalismi on sekä taloudellinen, yhteiskunnallinen että tuotannollinen järjestelmä.

Koska kapitalistinen tuotantotapa on yksityinen, ei tällöin kapitalismi voi mitenkään ratkaista yhtään ainoaa ongelmaa, muuta kuin tuottaa voittoa, keinolla millä hyvänsä.

Kapitalismi on kilpailutalous, miten ihmeessä se voisi ratkaista ympäristöongelmia?

No miten tämä sitten liittyy koronaviruspandemiaan?

Kapitalistinen talous on kriisissä sykleittäin, noin keskimäärin reilun 7 vuoden välein.

Edellinen paha kriisi alkoi 2008 USAn finanssikriistä, joka levisi ympäri maailmaa.

Aivan samoin kuin 1928 Usasta lähti tuolloinkin finanssikriisi, joka oli suurin osin toisen maailmansodan syy. Vaikka kohde olikin Neuvostoliiton tuhoaminen.

Eli kapitalismin kriisin selvät merkit alkoivat viime vuonna, reilun 10 vuotta edellisen 2008 kriisin jälkeen.

Kapitalismin kriisi alkoi ennen koronaviruspandemiaa.

Mutta miten ollakaan, koronapandemiaa käytetään kapitalismin kriisin keppihevosena, ikäänkuin koronavirus olisi kapitalismin kriisin seurausta.

Näin ei ole.

Kapitalismi leikkaa ja säästää, kun on noususuhdanne, kapitalismi leikkaa ja säästää kun on matalasuhdanne. Ellei tätä leikkaamista ja säästämistä ole kukaan rajaamassa tai säätämässä.

Samoin luonnon tärveltymisestä syyllistetään kuluttajaa. Siltikin, vaikka kapitalismi tuottaa voittoa tavoitellakseen ihan mitä vaan turhaketta, luonnosta yhtään piittaamatta.

Ei kapitalistilla voi olla moraalia, ei muuta moraalia kuin raha.

En minä sitä sano, etteikö kapitalismi ole nerokas järjestelmä, edistyksellisempi kuin edelliset yksityiseen omistukseen perustuvat yhteskuntajärjestykset: orjanomistus ja feodalistinen yhteiskunta.

Ennen orjanomistusyhteiskuntaa ei ollut tarvetta valtion olemassaololle.

No miten nämä nyt sitten liittyvät otsikkooni?

Siten, että on päästävä eteenpäin. Kehittyneempään yhteiskuntaan, sillä kapitalismi ei kykene ratkomaan ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä ongelmia.

Minusta kehittyneempi yhteiskunta ei enää perustukaan yksityiseen omistukseen, ei ainakaan tuotanto.

Minusta tuotannon pitää perustua ihmisten tarpeeseen. Kun tuotanto ei enää perustukaan yksityiseen omistukseen voi ihmiskunta keskittyä paljon oleellisempaan: itse ihmiseen ja sen kehittämiseen.

Ei ihminen tarvitse paljon.

Ja kun jokainen ihminen on yhteiskunnan herra ja omistaja, kiinnostaa myös ympäristö ja sen kehittäminen ihan eri tavalla. Siten ympäristöongelmat voidaan ratkaista, yhteiseksi hyväksi.

Hesarin kirjoituksessa ihan tarkoituksella sekoitetaan puurot ja vellit: ”ihminen on kehittänyt teknologiaa, jonka avulla elintaso ja elämäntavat ovat pompanneet aivan uudelle tasolle”.

Sitten jeesustellaan: ” Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen kertovat, että elämäntapamme on kestämättömällä pohjalla”.

Mutta missään ei sanota, että syyllinen on kapitalistinen tuotantotapa.

Ei työmies ole syyllinen. Vaan yksityiseen tuotantotapaan perustuva kapitalismi.

Ei työmies voi ratkoa ympäristöongelmia vaan, yhteiskunta. Mutta jos yhteiskunta palvelee yksityistä kapitalismia, ei yhtään ympäristöongelmaa voida ratkaista.

Köyhyys ja eriarvoisuus lisää ympäristön kuormaa, jota kapitalismi ei kykene ratkomaan.

Niin se on ihmiset!

 

Suomessa on yksinyrittäjiä yli 166 000, voi olla nykyään paljonkin enemmän.

Heistä suuri osa elää kituuttaa EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella.

Monet heistä ovat elämäntapayrittäjiä. Haluavat tulla toimeen omillaan, vaikka tekisikin tiukkaa.

Monet yksinyrittäjistä eivät halua laajentua tai laajentaa yritystään.

Eivät halua tukia, eikä muutakaan puuttumista omaan toimintaansa.

He tekevät työtä. Tuottavat.

He ovat aina, AINA paikallista yritystoimintaa. Rikastuttavat paikallista elinkeinoelämää, ja raha kiertää omassa kunnassa.

He tekevät työtä, jota kukaan muu ei edes välttämättä tekisikään.

He ovat yksinyrittäjiä, koska työhaluja on, mutta eivät muuten työllistyisi.

Monet yksinyrittäjät eivät tee numeroa omasta puurtamisestaan. Osaavat, ovat ammattitaitoisia.

Ovat ylpeitä osaamisestaan, ja syystäkin.

Yksinyrittäjät tekevät pitkää päivää, eikä aikaa jää juuri ollenkaan seurata mitään muuta, kuin oman yrityksensä toimintaa.

Monet yksinyrittäjät eivät äänestä. Tai jos äänestävät, äänestävät kokoomusta. Tai ainakin kovin usein. Suoraan itseään vastaan.

Kuvitellen, että äänestävät kokoomusta siksi, että se ajaa yrittäjien etuja.

Kyllä kokoomus ajaa yrittäjien etuja. Mutta vain, jos liikevaihto on mieluummin miljardeissa vuodessa, satoja miljoonia kuitenkin.

Yksinyrittäjän nettovuositulo jää usein alle 15 000 euron.

Ei se kokoomusta kiinnosta, paitsi vaalien alla.

Ei kokoomus ole tehtyt ainuttakaan aloitetta yksinyrittäjien aseman parantamiseksi.

Ajatelkaahan, jos yksinyrittäjät saisivatkin mahdollisuuden palkata itsensä lisäksi työntekijän?

Valtio ja erityisesti kokoomus tekisi sellaisen aloitteen, että se olisi mahdollista, että jokainen yksinyrittäjä saisi mahdollisuuden apulaiseen?

Aatelkaas nyt!

 

Meillä ei enää olisi työttömyyttä!

Yksikään suurteollisuuden harjoittaja ei saisi penniäkään, vaan kaikki yksinyrittäjät saisi tukea ja mahdollisuuden palkata itsensä lisäksi työntekijän.

 

Mutta ei.

Kokoomukselle suuri raha on tärkeää. Kokoomukselle suuri yritys on tärkeää. Kokoomuksen mielestä suuri on kaunista ja tukemisen arvoista. Ei pieni yritys.

Kansanedustaja Arto Satonen sanoi sen ihan hyvin, pieni yritys saisi 2000 euroa tukea, koronan takia.

Kuvitelkaa! 2000 euroa.

Mutta mitä saa suuret yritykset? Kerrohan Arto Satonen. Saako nekin 2000 euroa?

Minä olen ollut yrittäjä vuodesta 1987 syyskuusta. Tiedän tasantarkkaan mitä pienessä yrityksessä 2000 euroa tekee: Ei sitten yhtään mitään! Saisipa 20 000 euroa, nettona, edes!

Mutta mitä sanoo Arto Satonen? Puhuu yrityksen laajentamisesta.

Mutta kun valtaosa yrityksistä ei halua laajentaa, vaan tulla toimeen, tehdä työtä, tuottaa ja olla osa yhteiskuntaa.

Luin Aamulehdestä, joka ilmestyy Pirkanmaalla, jota myös aamuporvariksi kutsutaan, jutun, aika pitkän, siitä, miten UPM:n Kaipolan tehdas lopetetaan, ja jotain myötätuntoa annettiin kyllä Jämsälle, ja työntekijöillekin.

Jutusta jäi kaikki se mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä pois.

Eli: tuottiko tehdas tappiota, vai liian vähän voittoa?

Siirretäänkö tuotanto muualle? Onko UPM:n johtajan Jussi Pesosen 7 miljoonan vuositulot kohtuullisia…? JNE…

Sain uutisista kuulla, että paperitehtaiden työntekijöiden palkat ovat aivan liian isoja, verrattuna Saksaan.

Mutta ei mainintaa, mikä on tehtaan johtajan palkka, onko se kohtuuton.

Myöskään siitä ei mainittu, miten paljon sijoittajien tuotto on ollut sijoitettuun pääomaan nähden kyseisessä kohteessa. Puhumattakaan sijoittajien tuotto-odotuksista.

Näistä mistään ei valtamedia maininnut yhtään mitään.

Sijoittajat eivät varsinaisesti tee yhtään mitään (eikä varsinkaan tuota mitään). He vain keinottelevat osakkeilla.

Sijoittajia ei kiinnosta itse tuotanto, ei mitä tuotetaan, tai miten tuotetaan. Ei se, onko se moraalista tai moraalitonta. Vain tuotto omalle sijoitetulle pääomalle kiinnostaa.

Suomesta tuotantoa siirretän kaiken aikaa muualle Suomesta.

Vuodesta 1987 lähtien, kun hallitusvastuussa oli Harri Holkerin kokoomushallitus, on Suomesta pääomat kiihtyvään tahtiin lähteneet Suomesta.

Sitä edesauttoi EU:hun liityminen 1995.

Kannattavia tehtaita Suomessa lopetettiin ja siirrettiin halpamaihin.

Pörsseistä tuli sanelijoita koko taloudelle.

Mietin, eikö tuotantolaitokset tuota hyödykkeitä ihmisten tarpeisiin?

Samoin mietin, eikö yhteiskunta ole ja pidäkin olla silloin se sääteliä?

Eikö siten valtio ole se korkein elin tässä säätelyssä?

Siten lopulta mietin, onko sittenkin niin, että yksityiseen omistukseen perustuva kapitalismi onkin yhteentörmäyskurssilla yhteiskunnan demokratian kanssa.

Onko olemassa kahdenlaista demokratiaa?

Kapitalistista demokratiaa ja kansandemokratiaa. On selvää, että ne ovat eri asioita.

Lopetan raporttini tähän, Markku Huhtala, Lempäälä

Vanhanen on uusliberalistisen koulukunnan edustaja.

Kun hän oli pääministerinä, kuten myös nytkin valtiovarainministerinä, politiikkaa on samaa.

Kova oikeistolainen politiikka vei puheenjohtajapallin aikoinaan, kuten pääministerin pestin jatkumisen.

Kuka muistaa enää? Joku irvistelee lautapojaksi tai milloin miksikin tuppeen sahatuksi….

Mutta hänen harjoittamansa politiikka vei keskustan sivuraiteille. Ja alamäkeen. Sipilä kovana liikemiehenä vain jatkoi kovaa oikeistolaista politiikkaa ja jatkoi keskustan alamäkeä.

Väyrynen Paavo sormi pystyssä on varoitellut turmiollisesta tiestä. Kuuroille korville.

Kulmuni on ollut vähän vähemmän kova oikeistoporvari, Ja eikun vanhat herrat keskustan harmaana eminenssinä taustalla veti maton Kulmunin alta.

Ja Vanhanen esiin.

Tässä Suomenkielellä mistä keskustassa on kyse. Tosin mutkat suoriksi vedettynä.

Suomi on muutoksen kourissa. Keskusta on siitä esimerkkinä.

Peli on kovaa.

Suomen ulkopolitiikkaa on varsin kovasti viety tiettyyn suuntaan, samoin mallit.

Ei varmaan ole vaikea arvata mistä mallit haetaan, ja minne kumarretaan?

Suomi on länteen orientoitunut, kapitalistinen maa.

Mitä me sille voimme? Emme mitään.

Ainakaan tällä hetkellä.

Kuulumme EU:hun, jonka poliittinen ja yhteiskunnallinen oleminen perustuu uusliberalistiselle politiikalle.

Kovin monelle ei varmaan uusliberalismi sano oikeastaan yhtään mitään, mutta en ala sitä analysoimaan tai teoretisoimaan nyt, yhtään. Paitsi ehkä sen, että vapaat markkinat, yksityistäminen on sen ytimessä, jossa valtion rooli on jättäytyä taakse.

Vanhasen esiin nostaminen on ihan tarkoitus Valtiovarain ministeriksi.

Uusliberalismin aatetta ei saa jättää vähemmälle. Kulmuni saa mennä, Vanhanen esiin.

Uskon ja toivon, että Marin pistää järjestykseen Vanhasen.

Muuten toivoa paremmasta ei ole.

Marinin takana on me joukot. Vanhasen takana on suuri raha. Kumpi voittaa?

Suomalainen:

Käy saunassa,

syö Sisua,

tervaa munat,

hurtti huumori,

hevosleikit.

Niillä Suomi on ennenkin selvinnyt.

Miksi ei koronastakin?

Mutta sen kyllä sanon, että vähän harmittaa, toi Suomen myyminen ja lehmänkaupat.

Kenelle Suomi kävi neuvottelemassa tukea ja lainaa?

Ei ainakaan pienille yrityksille Suomessa, eikä edes keskisuurillekaan. Ei sen paremmin maataloudelle.

Minusta pitäisi päästä eroon koko EU:sta.

Turhaa koko touhu, eikä hyödytä Suomea pätkääkään.

Rahaa menee ja on menny koko joukko. Ja mitä on saatu?

Leipäjonot. Niitä ei ollu ennen EU:ta. Suurtyöttömyyttä, ei sitäkään ollu ennen EU:ta.

Suurteollisuus katosi lähes kokonaan Suomesta, halvempiin maihin.

Ja miksi katosi? Siksi, kun markkinat vapautettiin ennen EU:ta, tuli Suomeen halpaa tavaraa, ja ei Suomen teollisuus kyennyt vastaamaan. Katsokaahan, kun meillä ei ole orjatyövoimaa, tai siis ei ollut.

Nyt on. Kiitos EU:n.

Miten ihmeessä Suomi voi olla hyvinvointiyhteiskunta, kun on jo säästetty ja leikattu?

Ihmettelen mää vaan.

Köyhiä meillä on enemmän kuin laki sallii. Tai laki ja laki. Se kun mahdollistaa nykyään vaikka nälkäkuoleman, mutta suurpääomille kyllä sataa mannaa.

Mutta kuinka kauan, kun ei ole enää ostajia tavaroille? Tai on, mutta vähenee kovaa vauhtia.

Ottaa vaan niin nuppiin tää rahan kylväminen, mutta ei sinne minne pitäisi.

Mulle esimerkiksi.

Mää osaisin hyäryntää tuet kyllä.

Ai miten?

Noh…mää joisin ne.

Ei meinaa menisi ainakaan kankkulan kaivoon.

Niin että sillee.

Erotaan EU:sta, mulle sopii kyllä. Mitään hyötyä siitä ei ole ollut…eikä ole eikä tule.

Toivoopi Lempäälän…mikä lie hampuusi. Mää kumminkin.

Niin, elämme kapitalismissa, jota jo 103 vuotta on yritetty muuttaa oikeudenmukaisemmaksi yhteiskunnaksi, sosialismiksi.

On onnistuttu ja epäonnistuttu.

Yksityiseen omistukseen perustuvaa yhteiskuntamallia on ollut olemassa muutamia tuhansia vuosia.

Sosialismia, jonka tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen on ollut tuo 103 vuotta.

Lähtien Venäjältä 1917 lokakuusta.

Yksityiseen omistukseen perustuva yhteiskuntamalli on pitänyt pintansa, on kyennyt uusiutumaan siinä määrin, että on pystynyt väkivalloin puolustamaan omaa sekä etuaan että myös puuttumaan kovin kovakouraisesti sosialismin leviämisen estämiseen, että sosialismi on aika pahastikin häviöllä.

Kapitalismi on myös onnistunut omassa propagandassaan paremmin kuin sosialistinen propaganda.

Ja etenkin nyt, tänään, kun sosialistinen leiri saatiin murskattua -80 luvun lopulta lähtien.

Muutama sosialismin saareke pitää pintansa, joista suurin ja mahtavin on Kiina.

Kiina otti Leninin tärkeät pari askelta taakse. Ja tulee onnistumaan.

Sosialismi tarvitsee myös kapitalismia, kehittyäkseen.

Kapitalismia ei voi ohittaa, eikä oikaista. Sosialismi syntyy vain ja ainoastaan  kapitalismista.

Sosialismi on sekä syy että seuraus kapitalismista.

Sosialismi on kehityksen yksi vaihe yhteiskunnan kehittymisessä korkeampaan vaiheeseen, kohti todellista yhteisöllisyyttä. Ilman mitään omistusta, omistamista, tai edes rahaa, puhumattakaan valtiosta.

Siihen on pitkä matka.

Ensin yhteiskunnan on kehityttävä pois kapitalismista, joka on nykyisen kehityksen tärkeä ja korkein vaihe, kohti yhteiskunnallista omistusta.

Se tekee kipeää.

Korona tuskin muuttaa maailmaa, tai kapitalismia, mihinkään muuhun kuin kapitalismiin.

Mutta kapitalismin muoto tulee muuttumaan koronan seurauksena. Mihin suuntaan, en voi sanoa.

Kapitalismin, ennen koronaa, pääomat ovat varsin keskittyneet. 8 maailman rikkainta omistaa enemmän kuin yli puolet maailman köyhimmistä. Arvio on, että maailman väkiluku nyt on aika tarkkaan 8 miljardia.

Kapitalismi tietää itsekin, ettei kapitalismi voi toimia, jos pääomat ovat näin keskittyneet.

Kapitalismi tarvitsee säännölliset lamat, noin 7 vuoden välein (kuten on käynyt jo pitkälti 1800 luvun puolelta säännöllisesti). Se on kapitalismin uusjakoa, jotta kapitalismi itsessään toimisi.

Korona tulee jakamaan rajusti pääomia. Miten kapitalismin käy?

Sosialismi ei ole nyt mitenkään vaarallinen vaihtoehto, kun sitä ei juuri ole olemassakaan. Vain saarekkeina.

Mikä neuvoksi?

Meillä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa!

Sosialismi tai kapitalismi.

Kumpikin järjestelmä on yksityisen omistuksen historian koko taakka harteillaan, sen tuhansien vuosien historiallinen taakka.

Kumpikaan yhteiskuntamalli ei ole suoraan vastaus ihmisen suoraan kehittymiseen, tai yhteiskunnan parempaan kehittymiseen ihmisen paremmalle kehittymiselle.

Uusliberalismi ei ole vastaus yhtään mihinkään. Ei yhtään. Mutta sitä aikakautta me nyt kehittyneessä kapitalismissa elämme.

Se on ihmiskunnan tuhon tie. Se on selvää.

En nyt lähde ruotimaan uusliberalismia, koska se on oma pitkä aiheensa. Yhteiskunnan tulevaisuuden pelastajana tai vastauksena uusliberalismi ei kuitenkaan käy. Sen sanon.

Ihminen, tai yhteiskunta, sen mallit, ole yhtään ainoaa valmista eikä täydellistä, olemassakaan.

Sosialismi, on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta parempi, vaikkakaan ei kehityksensä takia ainoaksi ja lopulliseksi. Se on vain yksi helmi ihmiskunnan tulevaisuuden ketjussa.

Kapitalismi jääköön. Sitä ei enää tarvita. Jos ihmiskunta haluaa jäädä eloon.

Niin se vain on. Me ihmiset luomme huomisen…se on meidän tehtävä.

Ihminen on aika kummallinen otus, mietiskelen usein.

Toiset haluavat käydä työssä, tulla toimeen ja elättää perhe.

Jotkut haluavat enemmän. Haluaa rikastua. Ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Tässä ei kai ole mitään omituista?

Mutta että näin oli Neuvostoliitossakin.

Jätän ihan omaan arvoonsa Suomen valtamedian jatkuvan propagandan siitä, ettei Neuvostoliitossa ollut mitään mitä ostaa.

Eikä sitä Neuvostoliitossa asuvat ja elävät tienneetkään, en minäkään, vaikka asuin siellä.

Jotkut Neuvostoliitossa harjoittivat bisnestä, omaa bisnestä, kuten sanoin, ostivat halvalla (tai varastivat, kuten kapitalismissakin) ja myivät kalliilla. Heistä oli kiva käydä ravintoloissa, kalliisssa ravintoloissa, juoda shamppanjaa ja syödä mustaa kaviaaria. Se oli mahdollista Neuvostoliitossa.

Myönnän itsekin monesti käyneeni hienoissa ravintoloissa, join shampanjaa ja söin mielin määrin mustaa kaviaaria.

Suomessa ei rahani siihen riittäneet, vaikka työssä kävin.

Hedelmät olivat Suomessa kalliita, mutta Neuvostoliitossa söin niitä, paljon. Myös hedelmiä, joita Suomessa ei ainakaan siihen aikaan ollut ollenkaan. Erilaisia meren eläviä, joista en Suomessa ollut kuullutkaan, saati nähnyt.

Neuvostoliitto hajottettiin 1991, eli tämä kaikki ennen sitä, myös minun asumiseni Neuvostoliitossa.

Kuljin taksilla Neuvostoliitossa aika paljon, johon Suomessa ei minulla ollut varaa, kuten ei nykyäänkään.

Harrastin tuolloin intohimoisesti valokuvausta, ja alan liikkeitä Neuvostoliitossa oli paljon. Alan tavaraa hyllyt väärällään, ja hinta tuotteilla minimaalinen. Opin tekemään eli kehittämään valokuvani itse. Neuvostoliitossa se oli ihan helposti mahdollista.

Otin paljon kuvia Moskovasta, ihmisistä, elämästä.

Elämä soljui omaa latuaan, ihmiset olivat rauhallisia ja onnellisia. Moskovajoen rannalla kesäisin oli ihanaa pulahtaa jokeen, ihmisiä oli paljon ja jäätelöä kului sitäkin enemmän.

Joka ainoalla ihmisellä oli asunto ja työtä. Se oli kirjattu perustuslakiin,  jo 1934, ja siitä pidettiin kiinni. Ihmisiä ei kannustettu omaan autoon, mutta lähes jokainen Neuvostoihminen sellaisen halusi.

Miksi? Vaikka julkinen liikenne oli todella halpaa ja kattavaa? Siksi, että Neuvostoihmisellä oli ostovoimaa, ja kaupoissa mitä ostaa.

Niin paljon oli ostettavaa, että Neuvostoliitossa oli tämä loinen porukka, joka osti halvalla ja myi kalliilla,  mahdollisti oman leveän elämän.

Heitä ei ollut paljon, mutta heitä oli kuitenkin. He myös haaveilivat kapitalismista,  jossa saisivat tehdä sitä vapaasti, jota yhteiskunnan perustuslaki suojelee.

Vähäinen määrä, määrätietoinen pieni määrä Neuvostoliiton ihmisiä saivat aikaan lopulta Neuvostoliiton tuhon. He halusivat kapitalismia, ja sen lopulta saivat.

Se oli itseasiassa varsin helppoa.

Suurin osa Neuvostoihmisistä halusivat vain olla rauhassa, tehdä työtä ja elättää perheensä.

Ei muuta. He eivät olleet varsinaisesti mitään mieltä, eivät seuranneet politiikkaa, eivätkä ottaneet kantaa.

Siitäkin huolimatta, että Neuvostopropaganda oli jokapäiväistä.

Kommunistinen puolue oli itsessään irti Neuvostoarjesta, irti Neuvostoihmisen arjesta ja sen tarpeista , ja toisaalta kommunistiseen puolueeseen oli pesiytynyt niitä, jotka halusivat ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Itseasiassa kaikki oli helppoa. Hajottaa Neuvostoliitto.

Kommunistinen puolue ei ollut ajantasalla…

Tähän kirjoitukseen innoittajana oli KTP:n lehdessä, työkansan sanomat, juttu, jonka Tomi Mäkinen, KTP:n pääsihteeri on kirjoittanut.

Hän siteeraa ja kirjoittaakin ”penikkataudin” pohjalta(”vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa).

Vaikka ei ehkä ole ihan nappiin mennyt ajoitus, on silti juttu kommunistiselle liikkeelle Suomessa aina ajankohtainen.

En analysoi Tomin juttua, koska se on hyvä. En tiedä onko hän sen ihan itse tehnyt, mutta ei silläkään ole niin väliä.

Sisältö on se tärkein.

Dogmatismi, kaavaoppineisuus on minusta koko kommunistisen liikkeen ongelma.

Tomin kirjoitus on hyvä, mutta miten Tomi näkee oman puolueensa tilan tätä taustaa vasten?

Minusta KTP on aivan yhtä dogmaattinen kuin muutkin kom.puolueet Suomesssa.

Niitä on 3:  SKP, KTP ja STP.

Painopisteet ovat erilaiset, mutta strategia on sama kaikilla.

Eli taktiikkakysymykset siis ontuu.

Lainaan Tomia: ”Leninismin ydin on yhteiskunnallisen tilanteen arviointi ja sen jälkeen toimiminen tilanteen vaatimalla tavalla. Toiminta ei voi olla samanlaista jokaisessa tilanteessa vaan ajanjaksosta riippuu toiminnan mahdollisuudet, haasteet, tehtävä jne.”

Kaikki kolme kom.puoluetta kyllä osaa analysioida yhteiskuntaa, mutta yksikään ei osaa toimia ajan vaatimusten mukaisesti. Tämä on fakta tänään.

Jos kom.puolueemme (kolme) oivaltaisivat taktiikan merkityksen, ei meillä olisi kuin yksi yhteinen kom.puolue.

Kompromisseja ei osaa tehdä yksikään kom.puolue.

Nimenomaan ei osaa.

Oikeassaoleminen on tärkeämpää kuin toimintatapojen ja yhteisten toimintamuotojen edes miettiminen saati luominen.

Jokaisen kom.puolueen sisäinen ongelma on suunnaton hierarkia, byrokratia ja kaavamaisuus toiminnassa.

Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, yksikään kom.puolue ei enää ole joko paljonkaan, tai ei ollenkaan tavallisen ihmisen arjessa mukana.

Siksi ei yhdelläkään kom.puolueella ole käsitystä mikä on oikeasti tavallisen ihmisen arki ja sen tarpeet.

Jos alahuuli alkaa väpättää, vastaan, miettikää mikä on kom.liikkeen edes yhteinen kannatus Suomessa. Sietäisi miettiä miksi näin on.

Kolmella kom.puolueella on vain painopisteet erilaisia, jotka sopivat aivan erinomaisesti samaan , yhteen puolueeseen.

SKP:llä haetaan tukea feministeistä ja sukupuolisen tasa-arvon asioista pienen sivistyineistön piiristä. Työ ei tuota tulosta. Työväki pääosin suhtautuu peräti vihamielisesti moisiin valintoihin.

Leninin konkreettisen tilanteen konkreettinen analyysi ei tavoita SKP:tä.

STP (porukka, joka erkani KTP:stä.) STP:n käsitys yhteistoiminnasta ja rintaman muodostamisesta on oikean suuntainen, mutta ei osata ollenkaan luoda sitä.

Yhteisrintamaa ei voida luoda kommunistien mahtikäskyllä, eikä pelkkä kommunistien halu saa työväkeä liittymään yhteisrintamaan.

KTP, joka on ehkä kom.liikkeen ”punaisin”, edustaa joukon kaavaoppineinta siipeä.

Teoria edellä, vaikka tulta päin, vaikka sitä ei olisikaan.

Toisaalta, kyllä jokaista kom.puoluetta vaivaa sama tässä suhteessa. Valistetaan, vaikka ei ole paljon valistettavia. Omaa väkeä/jäsenistöä valistetaan, ja pitäkin valistaa. Mutta se jätetään tekemättä, mikä on tärkeintä, eli valmisteleminen ihmisten pariin. Eli siihen tärkeimpään: kuuntelemiseen.

Kommunistien tärkeimmät linnakeet puuttuvat nykyään. Suuret tehtaat. Ne vähät joita vielä on, ei enää olekaan kommunistit luottamusmiehinä.

Kommunistien joukkotyönmuodot ovat tänään täysin erilaisia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Siihen yksikään kommunistinen puolue ei ole osannut vastata eikä toimia…oikein.

Siksi kaikki kolme kommunistista puoluetta haparoi, kuin käsi pimeässä.

Teoriaa tarvitaan. Jotta käsi ei haparoi.

Mutta se tärkein ei sitten suju, ei sitten millään. Toiminta.

Aivan. TOIMINTA,

Se sama kaavamainen toiminta, ja ajattelu jatkuu, joka ei toimi eikä tuo tulosta.

Kommunistinen sentralismi.

Tätä Leninin keskeistä järjestöperiaatetta ei ymmärretä sitten ollenkaan oikein.

Ei Lenin sitä huvikseen antanut perinnöksi kommunisteille.

Kommunistiselta liikkeeltä puuttuu tämän järjestöperiaatteen kaikki momentit nykyään.

Yhdelläkään puolueella ei ole todellisuudessa kuin sentralismia. Se on ongelma ja sen tulppa.

Ei muuta.

Demokratiaa ei ymmärretä sen tärkeänä osana, sen merkitystä, kokonaisuuden merkityksenä.

Kommunistinen demokratia ei ole samaa kuin porvarillinen demokratia. Ymmärtäkää se.

Tulen nyt kommunistisen liikkeen loppuhuipentumaan, eli ongelman ytimeen.

Leninkin sen sanoi: kokoukset ovat toiminnan organisoimista kommunistisessa liikkeessä.

Kaikilla kolmella kommunistisella puolueella jäsenistön perse leviää, mutta muuta konkreettista ei juuri synny.

Kokoukset eivät ole toimintaa itsessään.

Se, kommunistit on tajuttava.

Tomi Mäkinen: Meidän kommunistien on oltava selvillä, tavalla tai toisella, kommunistisen liikkeen sisäisestä toiminnasta, jota tuot penikkataudissa esiin. Oikein tuot esiin senkin, että meidän kommunistien pitää ymmärtää kapitalismin kehityssuunta. Mutta…mutta.

Me kommunistit olemme koko kapitalistisen ihmiskunnan tietoisin osa.

Mutta kaikista ei tule kommunisteja. Ei ennen, eikä jälkeen sosialistisen vallankumouksen.

Miksi näin on Tomi?

Voisin esittää esimerkkejä entisistä sos.maista, mutta en tee niin.

Neuvostoliiton NKP ei ottanut huomioon ihmistä. Neuvostoihmistä, ei neuvostoihmisen arkea eikä tarpeita. NKP oli erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.

Siksi NKP oli niin helposti tuhoutuva 1991.

Koko kommunistinen liike koko maailmassa toimii samoin periaattein. Edelleen.

Siksi se ei voimistu.

Tomi, kirjoitukseksi on todella ajankohtainen kommunistisen liikkeen sisällä.

Koko maailmassa.

Leninin ajatukset ja kokemus on otettava nyt käyttöön. Meillä on Leninin perintö. Lenin sen antoi meille. Lenin on tällä hetkellä se kaikkein tärkein: Mitä on tehtävä? Marxin ja Engelsin pohjalta.