Tekijä: markku huhtala

Myin rahapulassani toimivan Ducato maxin, kevyt kuorma-auton. Sain kyllä jopa voittoa autosta, jota olin korjaillut aika paljon. Muunmuassa hitsasin vuosi sitten ennen katsastusta pohjaa mittavan kattavasti. Taakse jarrut kokonaan uusiksi, jotka ovat Ducatolle tyypillinen.

Ostin auton vuosi sitten 600 eurolla, ja myin 2750 eurolla, joka oli silti halvin kevytkuorma-auto.

Työlleni en laskenut hintaa, mitä autoon olin tehnyt, mutta sain voittoa.

Olin viime syksynä ostanut 500 eurolla Transitin, josta oli katsastus mennyt pitkäksi.

Nyt kun olin myynyt Ducaton, oli aika tehdä Transit katsastuskuntoon.

Transit on 2005 vuoden mallia.

Olin ennen katsastusta tehnyt jo mittavastai pohjaa ym.

Mutta vikalista oli aika mukavan pitkä. Kuskin puolen takajousen kiinnitykset oli tehtävä uudelleen.

Eteen ja taakse.

Jarruputket eteen olin uusinut, mutta repsikan puolen öljyvuoto oli korjattava. Olin huolimaton.

Etualatukivarren takimmaiset puslat oli uusittava, ja niitä tänään väkersin.

Kaikki pultit sain auki lukuunottamatta takimmaisia pultteja. Homma jäis kesken siltä osin.

On meistattava uusi rungon numero, kun repsikan etupyörän kotelosta rungon numero oli ruostunut lukukelvottomaksi.

Sähköt takaa sain helposti ja nopeasti kuntoon, valot pelaa.

Eniten työtä tähäån mennessä on tuottanut pohjan hitsaaminen eli peltityöt.

Enemmän kuin viikon.

Olenko autoalan ammattilainen? En sitten sinne päinkään.

Olin vielä yli kolmekymppinen, kun en edes osannut öljyjä vaihtaa autoon itse.

Kun olin tipahtanut työttömäksi 1994, ajattelin mitä voisin tehdä, mitä en ole vielä opetellut tekemään.

Siksi ajattelin autoalaa. Sitä mitä osaan, eli auton hitsaamista ja peltityötä.

Olinhan ammattikoulussa käynyt levyseppähitsaajalinjan 1976-78.

Levyseppähitsaajia ei tarvittu tuolloin, joten en alalle päässyt. Tosin ei ollut hinkuakaan.

Tietotekniselle alalle olen kouluja käynyt, ja töitä on ollutkin, mutta ei aina sielläkään, joten aina uutta olen etsinyt mitä tehdä.

Taidan olla tehnyt aika lailla kaikkea, paitsi bordellia en ole pitänyt…vielä. Enkä persettä myynyt.

Uteliaisuus ajaa opettelemaan jotain uutta. Tykkään tehdä käsilläni. Nähdä kätteni jäljen. Nauttia siitä.

Nyt uusimpana kotkotuksena on ollut jo muutaman vuoden opetella rakentamaan., korjaamaan, entisöimään rakennuksia. Ottamaan selvää miten se tai tämä tehdään oikeaoppisesti.

Yleensä täytyy ottaa vanhoihin ammattilaisiin yhteyttä. Uudet eivät tiedä tai osaa, tai neuvovat päin persettä.

Näettehän itsekin, miten hometta siellä hometta täällä on tuotettu osaamattomuudella.

Palaan alkuun, myin siis Ducaton, ja tein itselleni uuden auton, tai siis on työn alla.

Monisosaaminen on hauskaa. Pysyn kuitenkin lestissäni. En tee mitä en osaa tai en tiedä. Teetän muilla. Ympärilläni on osaajia, tai otan selvää.

Seuraan Wheeler dealer ohjelmaa, otan oppia. Monin eri tavoin.

Tällaista kuuluu minulle, joka olin sydänleikkauksessa viimevuoden marraskuussa, ja makasin sairaalassa joulukuun puoleen väliin.

Rakastan elämää, rakastan tekemistä, rakastan ihmisiä, rakastan sinua ja minua, rakastan jatkoaikaa,  jo kolmannen kerran jonka sydänsairaalasta sain Tampereella.

Olen elämää täynnä, elän sitä täysillä…huomisesta kun ei tiedä.

Kaikki hyvännäköiset, kauniit, viisaat, suloiset, sopusuhtaiset naiset ovat minulle mieleen. Katselen teitä sillä silmällä.

Olen naimissa.

Meillä valtamedia puhuu joka päivä demokratiasta ja USA oikein painokkaasti.

Demokratia alunperin tulee Kreikasta ja tarkoittaa kansan valtaa.

Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita).

Mutta mitä se tarkoittaa tänään, kapitalismissa?

Minusta sitä, että monesti järjestetään vaalit 4 vuoden välein, kansa saa valita kuka milloinkin pääsee lyömään ja lujaa, tavallista kansaa, jota on suurin osa, aina.

Emme voi puhua kuin porvarillisesta demokratiasta. Porvarien tarkoittamasta demokratiasta.

Todellinen valta jaetaan suurien puolueiden kesken, niiden, jotka voivat suurella rahalla valita heille mieluisat ehdokkaat.

Toki, jotta voidaan puhua demokratiasta kapitalismissa, on päästettävä, ainakin jollain tavalla myös työväen puolueet vaaleihin mukaan.

Tosin USAssa ei voida puhua siitäkään. Siellä on käytännössä kaksi puoluejärjestelmä, joita ei erota toisistaan kuin…rautakangella. Painopisteet samoista asioista ei vielä ole erimielisyyksiä.

Niin, puhun porvarillisesta demokratiasta, jossa vaaleilla valitaan edustajat potkimaan tavallista kansaa seuraavat 4 vuotta.

Meillä kuntavaalit ovat ovella. 18.4 2021 on vaalipäivä. Edellisissä kuntavaaleissa 2017 jätti äänestämättä noin 40% kansasta.

Suurin osa se potkituin kansan osa, jota ei enää kiinnosta porvarillinen demokratia.

Viime vaalien trendi on ollut, että puolueiden ulkopuolisia liikkeitä on alkanut osallistua vaaleihin.

Se on tehty vaikeaksi osallistua. Tampereella pitää kerätä valitsijayhdistys, 10 nimeä per ehdokas

Melko helposti nimiä saa kerätyksi.

Ehdokkaiden mukaan saanti onkin jo vaikeampi juttu.

Siltikin, vaikka leimautumisen pelkoa ei ole, leimautua johonkin puolueeseen tai suuntaan.

Tampereella on ollut viime vaaleissa kaksi sitoutumatonta ryhmää: TaPu ja VaTa.

On ollut lähellä näissä vaaleissa tämän porukan löydettyä toisensa, saada todellinen jytky.

Mutta TaPun sisällä eräät suhmurit hajottivat koko Tapun, kolmeen eri ryhmään.

VaTa: sta Raevaara lähti.

Yhteinen nimittäjä on Persut, joihin osa lähti.

Ketä ja mitä taustalla on ollut asialla?

Selvää on kuitenkin se, että tämä näyttäisi olleen tehdyn tarkoitushakuisesti, ettei puolueista sitoutumattomat ja riippumattomat voimat alkaisi sotkea poliittisten puolueiden selviä kuvioita.

Periksi ei anneta, ainakin VaTa lähtee vaaleihin. Tamperelaisen tavallisen ihmisen puolesta.

Asukkaiden, joiden puolesta ei takkia käännetä, eikä rahalla osteta.

Vaikka siis demokratia onkin porvarillista demokratiaa, osallistumme Suomen kansan puolesta rakennustyöhön.

Lähde mukaan!

Suurella rakkaudella. Tampereen asukkaiden puolesta.

Asuin Neuvostoliitossa 1985-87. Opiskelin siellä yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa.

Kerron vain yhden muiston.

Eräänä päivänä kuljeskellessani kaupoissa, bongasin hienon peiliteleskoopin.

Sellaisen minä halusin.

Merkiltään teleskooppi oli Mitsar merkkinen. Isossa puulaatikossa. Isolla jalalla, kaikilla herkuilla.

Hyvin tehokas teleskooppi.

Sain opintorahaa 180 ruplaa kuukaudessa.

Teleskoopin hinta oli muistaakseni 120 ruplaa.

Säästin sitä varten opintorahojani, ja en käynyt koulun ruokalassa syömässä, vaan kävin paikallisissa kaupoissa ostamassa ruoat, ja tein omassa huoneessani.

Säästin hyvinkin, ja kolmessa kuukaudessa sain rahat kokoon.

Neuvostoliitossa ei ollut mitään osamaksusopimuksia ja pikavippejä sen paremmin kuin kulutusluottojakaan.

Jos ei ole rahaa, ei ostetakaan. Minusta hyvä systeemi. Ei joudu ahdinkoon, eikä iske kulutusvimmakaan yli varojen.

Tavaraa kaupoissa oli, jos jonkinmoista, lännen propagandasta huolimatta.

Jonoja kyllä oli, sitä en kiellä, Moskovassa kun ollaan. Olihan Moskovassa virallisesti yli 9 miljoonaa asukasta (vuonna 1985) , ja epäviralliset asukkaat päälle, arviolta toinen mokoma, kuka tietää.

Kun olin kitkutellut 3 kuukautta saadakseni Mitsar teleskoopin, oli oston aika, ja mietin, miten saan mokoman huoneeseeni kaupasta. Tarvitsin opiskelukavereitani avuksi.

Siispä toimeen.

Teleskooppi saatiin huoneeseeni ja eikun kasaamaan.

Opiskelukämpän vastapuolella oli suuri Neuvostoliittolainen kerrostalo, pitkä kuin mikä, ja korkea, muistaakseni 16 kerroksinen.

Kun saimme viritetyksi teleskoopin, tottakai suuntasimme vastapäiseen taloon, johon oli matkaa ainakin pari kilometriä. Olimme rinteen päällä ja toki oli matalia taloja välissä, alhossa, mutta tämä iso talo tosiaankin parin kilometrin päässä.

Hyvin näkyi sisään ikkunoista.

Näkyi kaikki, ja kaiken laista.

Lähinnä kiinnosti alastomat naiset, tai riisuvat naiset tai…

Monena iltana katselin vastapäiseen taloon ikkunoista sisään. Katselin ja näin tavallista Neuvostoelämää. Se oli sitä samaa kuin Suomenkin tavallinen elämä ja arki oli ja on.

Tirkistelyähän se oli ja on. Mitä sitten? Kukaan siitä ei tiennyt, kuin opiskelutoverini.

Ruokalan sijaan, kuten kerroin, kävin tavallisissa kaupoissa ostamassa ruokani.

Erilaisista kaupoista sai erilaisia tuoteita. Juustot ja voit ja lihat omista, leivät omista kaupoista ym. Jonottaa täytyi Venäläiseen tyyliin, ensin katsoin mitä ostan, sitten kassalle maksu, sitten kuitin kanssa tiskille, kertoen vaikkapa että gouter juustoa 400 grammaa ja kuitti ojentaen.

Tavaraa kaupoissa oli. Vihanneskaupoissa täytyi käydä mieluiten aamusella, koska muun ajan vihannestiskit oli tyhjiä, tavaraa tuli vain kerran päivässä. Huono homma, jos oli työssä.

Mutta Venäläinen keksi siihenkin omat konstinsa.

Kuten kaikki Neuvostoliitossa, kaikki järjestyy.

Moskova, jossa asuin, on iso kaupunki, ihmisiä paljon, ruuhkaa ja jonoja syntyy helposti, kuten Lontoossa tai New Yorkissakin. Mutta jostain syystä Suomen porvarimedia kirjoitti vain Moskovan tai Leningradin jonoista ja ruuhkista, mainiten ettei mikään toimi. Mutta totuus oli ja on edelleenkin, että niin on asiat missä tahansa suurissa metropoleissa.

Minusta propaganda ja tiedonvälitys ovat eri asioita ja ei pitäisi sotkea toisiinsa.

Suomen valtamedia, joka on oikeistolaisen porvariston käsissä ja omistuksessa, tekee kuitenkin niin. Käymme juuri nyt kiivasta tiedotussotaa, ja se näkyy joka sektorilla. Ugh, olen puhunut!

Eräs tyttö mesessä kysyi miten voin. Tajusin, etten ollut koneella likimain Lokakuun lopulta 2020 lähtien.

Tämä tyttö, sanalla sanoen on ehkäpä kaunein nainen, jonka ikäpäivänä olen nähnyt, parikymppinen, siis muutaman vuoden nuorempi kuin minä.

Kerron tässä kaikille, miten voin: Hyvin.

Minulle tehtiin sydänleikkaus. Aortan pullistuma, kuten Olli Lindholm, joka kuoli siihen.

Sattumalöydös. Kävin valittamassa lokakuussa 2020, että keuhkoissa ja selässä ylhäällä vasemmalla on jotain.

Onni on, että asun Lempäälässä, ja Nuori Naislääkäri, joka kuunteli minua. Määräsi kuviin.

Ja siitä se sitten lähti.

Varjoainekuva Valkeakosken sairaalassa, jossa todettiin miehen nyrkin kokoinen pullistuma joka jo vuosi verta kudokseen, eli oli puhkeamassa.

En vielä tajunnut oikein mistä oli kyse, ennenkuin TAYSsissa minut leikkaava kirurgi sanoi että minulla on muutama päivä elinaikaa, ellei leikata pikaisesti.

Niin se sitten leikattiin, osaavissa, huipuissa käsissä, Tampereen TAYSissa. Joka on rankattu Euroopan 3:ksi parhaaksi sydänsairaalaksi.

Aika hyvin, vai mitä?

Viikon ja 2 päivää makasin aika lailla paikallani, ettei pullistuma puhkea, ennenkuin leikattiin.

Minut on jo leikattu 2 kertaa aiemmin, ja arpikudos tekee leikkauksesta hyvin haasteellisen.

Mutta mikä minun on ollessa. TAYS on minulle tuttu paikka, ja olin osaavissa käsissä.

Sydänosastolla. Sähköpupu Petralle kiitos.

Ennen leikkausta huonekaverinani oli nainen, jolta oli syöpä leikattu. Aiemmasta syöpäleikkauksesta hänellä oli kone ääni. Tulin hyvin juttuun hänen kanssaan, ja nainen osoittautui hyvin älykkääksi ja teräväksi yhteiskunnan seuraajaksi.

Tipaton tammikuu ja pitkä juomaton putki katkesi minulta, ja haen kolmannen saunaoluen.

Sydänleikkaus meni hyvin, joka vaati koko sydänosaston leikkaavat resurssit.

Palatessani osastolle, komplikaatioita ei tullut, lukuunottamatta sitä, että sydän rytmi meni eteisflimmeriin.

Ei vaarallista, mutta koetettiin sitä rytmiä palauttaa.

Huonekaverini oli vaihtunut, mukava kangasalalainen muistaaakseni 64 vuotias mies. Tunsi Rock porukkaa ja olimme paljolti samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Hän kävi dialyysissä 3 kertaa viikossa. Oli kai muitakin ongelmia hänellä kun oli sydän osastolla?

Suunnitelman mukaan minut siirrettiin jatkohoitoon valkeakosken aluesairaalaan, joka nykyään on osa TAYSia.

Flimmeri palasi.

Vasta 14.1 2021 rytmiä koetettiin kääntää uudelleen. On kai edelleen hyvässä rytmissä, eli sinusrytmissä.

Teen töitä, käyn 10km lenkeillä, olo on hyvä ja fiilikset korkealla.

Seuraan politiikkaa ja vastakkaisen sukupuolen perään(nainen). Oman sukupuolen edustajat(mies) kun ei nappaa.

Trump ääliö vaihtui Biden ääliöön. Demokratia on irvikuva, paitsi porvarillisen demokratian kannattajien mielestä kaikki on loistavasti.

Ihmettelen Suomen vasemmiston hehkuttamista demokraattien(verrattavissa Suomen kokoomukseen)  Bidenin puolesta, vaikka julisti jo ennen virkaan astujaisia, että mm. Venäjä pannaan kuriin.

Trump ei aloittanut ainuttakaan sotaa.

Demokraattien Clinton ja Obama aloitti useita sotia. Pelkään pahoin että levottomuudet alkavat Bidenin myötä maailmalla. Vaikka kultareunuksin puhuu oman maansa kansalaisille heidän hyvinvointinsa parantamisesta.

Mutta maailma vaviskoon. Sanahelinää kuulemme taas ympäristön suojelemisesta, mutta ne teot, ne teot.

Kapitalismissa tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen, kilpailuun, rahaan, vapaisiin markkinoihin, sijoittamiseen ja sijoittajiin. Ei yhdelläkään ole ajatusta luopua omasta yhteisen hyväksi, vaan veriseen kamppailuun omien etujen puolesta.

Kapitalismi ei voi hyvin, maailma ei voi hyvin, mutta yksityinen kapitalisti ei luovu eduistaan.

Ei vain luovu.

”Minun jälkeeni vedenpaisumus.”

Kapitalismi ei voi hyvin, siksi se sotii, siksi se on aggressiivinen, siksi se varustautuu, siksi äärioikeisto nousee.

Niin se on noussut ennenkin.

Fasismi, joka ei noussut sattumalta tai vahingossa, on nousemassa nytkin.

1930 luvulla Aatu nousi valtaan 1933. Miksi?

Sattumaltako?

Ehei.

Suomessa fasismiin oli koko joukko viehättynyt. Kansallissosialismilla ja sosialismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Ne ovat toistensa vastakohtia.

Anteeksi, nyt taitaa tulla ihan liian pitkä juttu.

Sydänleikkauksesta minä aloitin.

Tai kauniista naisesta. Itseasiassa.

Mutta ei auta, jumalauta.

Minä pohdin sairaalassa ja lenkeillä ja työtä tehdessäni.

Raha maailmaa pyörittää, lauloi Liza Minelli aikoinaan.

Minäkin ajattelen rahaa koko ajan, kun sitä ei ole. En ole köyhä, mutta kaukana rikkaasta.

Kapitalismissa kukaan vasemmistolainen, tai kommunisti erityisesti,  ei voi elää ihanteidensa mukaisesti.

Kapitalismissa elämä on kompromisseja, niin kauan kuin emme muuta kapitalismin rakenteita.

Sairaalassa ollessani mietin näitä asioita. Olin kuilun reunalla. Mietin omaa elämääni.

Mietin, jospa elämäni päättyy tähän, kuten kirurgi sanoi, että niin voi käydä.

Ei minut kapitalismissa toimiva sairaala edellytä, että alkaisin mielistellä kapitalismia.

Ehei.

Olen rakastunut elämään. En kapitalismiin.

Kapitalismi toimii, en kiistä. Sosialismi toimii, olenhan sielläkin asunut, erona moniin muihin, jotka väittää, ettei sosialismi toimi, tietämättä sosialismista yhtään mitään. Ovat kapitalistisen median propagandan varassa, ja luovat oman maailman kuvan sen mukaan. Tietämättä yhtään mitään!

Rakastan elämää, rakastan sinua ja itseäni. Erityisesti Rakastan Naisia! Kiitos että olette olemassa!

Mistäpä sitä ainakaan ensin puhuisi, kuin omista elintavoista ja tottumuksista.

En muista, milloin olisin heittänyt ruokaa roskiin, en moniin vuosiin kuitenkaan.

Jos nyt ei perunan kuoria lasketa. Tai omenan…

En heitä milloinkaan mitään roskaa luontoon, vaan roskikseen. Paitsi en edes juurikaan osta mitään sellaista, jota mutustaisin kulkiessani, josta sitten tulisi jokin roska heitettäväksi pois.

Siitäkin taitaa olla jo kymmeniä vuosia…

Jostain jätteestä voipi saada jopa rahaa, kun lajittelee. Esimerkiksi erilaiset metallit.

Kyllä, teen myös niin.

Kerään myös luonnosta erilaista metallijätettä, ja vien kierrätykseen.

Metsiin heitettyä tällaista metallia on itseasiassa aika paljonkin.

En rikastu, mutta tulee hyvä mieli.

Ostan vain sellaista mitä tarvitsen, en mainosten takia, tai ihan muuten vaan jotain nättiä.

Olen vaimoni kanssa kuuluneet keskiluokkaiseen keskipalkkaiseen ryhmään, kunnes jäimme eläkkeelle, silloin putosimme tulojen alaryhmään, jota EU kutsuu köyhyydeksi.

Eläkkeet ovat nykyään enää noin 40% palkasta. Joten helppo laskea ystävät mikä on tuleva eläke.

Tosin kokoomus sitä haluaa vielä viilata alaspäin.

Siis köyhyys voi olla myös ympäristöteko. Kun ei ole rahaa, ei voi kuluttaa.

Siten kokoomus voikin olla varsinainen vihreät, ja vihreät, jota jo onkin, kokoomuksen puutarhaosasto.

Muistan 1960 luvulla, kun olin vielä uusi, asuimme Hatanpäänhovissa Hatanpäänvaltatiellä.

Ne olivat Aaltosen ja Lokomon työntekijöiden työsuhdeasuntoja, vuokra-asuntoja.

Leikimme Pyhäjärven rantamaisemissa usein.

Pyydystimme mm.kaloja, jota olivat jo kuolleet, tai henkihieverissä. Vesi haisi pahalle, ja pinnalla lillui mitä ihmeellisimpiä asioita.

Pyhäjärven rannoilla oli paljon teollisuutta, jotka surutta laskivat kaiken likavetensä järveen, ja vihiojaa myöten teurastamo ja ok taloasujatkin…vedet käsittelemättöminä Pyhäjärveen.

Kapitalismi kasvoi Suomessa ja Tampereella. Ympäristön kustannuksella.

Samaan aikaan päiviteltiin, kuinka Neuvostoliitossa paskat laskettiin järviin ja jokiin surutta.

Suomen samaa, ei laskettu eikä mainittu.

Tiedonvälityksestä ei silloinkaan voinut puhua vaan propagandasta.

Tänään kapitalismi, tai sosialismikin, kuluttaa maapallon rajallisia luonnonvaroja.

Kapitalismissa siihen ei voi puuttua, sillä kapitalismihan perustuu kuluttamiselle, johon liittyy tiiviisti kapitalistien keskinäinen kilpailu.

Kapitalismi ei voi ratkaista ympäristöongelmia.

Voiko sosialismi ne ratkaista? Luulisin että voi. Onhan tuotantotapa yhteiskunnallinen ja työväki on omistajia.

Kapitalismilla on tietyt lainalaisuudet, ja se perustuu jatkuvalle kasvulle.

Eihän mikään voi kasvaa ikuisesti? Kapitalismissa kasvua haetaan välillä tuhoamisen kautta (sodat esim.). Lainat, konkurssit, lamat, pörssit ym. ovat kasvun keinotekoisia vipusimia. Mutta ei loputtomiin.

Sotia ei kehittynyt kapitalismi uskalla käydä, kun se voi olla ei vain kapitalismin, vaan koko maapallon loppu.

Sijaissotia käydään, silti, eri maissa. Suurvallat niitä käyvät. Ja sotkevat maapallon ilmastoa tuhottomasti.

Aseteollisuus onkin yksi suurimpia, ellei suurin sotkia maapallolla.

Hallituksemme, Marinin hallitus ei pitäisi enää osallistua sotatouhuihin, ollenkaan, eikä ainakaan ostaa mitään pyssyjä, eikä ainakaan USA:sta. Puolueettomuus ja riippumattomuuspolitiikka on ympäristöteko. Ja luo turvallisuutta.

Oma esimerkkini omista elintavoista on pientä isojen mellastaessa.

 

Jokainen ihminen on yhtä tärkeä tässä maailmassa.

Meillä jokaisella on paikka, tässä maailmassa.

Jokaista meitä tarvitaan, tässä maailmassa.

 

Ei ole olemassa rumia tai kauniita.

jokaiselle on oma, se kaunein.

Jokaiselle se oma on tärkein.

 

Rakkaudella maailmaa rakennetaan,

väkivallalla se tuhotaan.

Vain väkivalta on rumuutta

 

väkivaltaa ei tarvita

tarvitaan rakkautta

hellyyttä, kosketusta

 

Jokainen ihminen on yhtä tärkeä tässä maailmassa.

Meillä jokaisella on paikka, tässä maailmassa.

Jokaista meitä tarvitaan, tässä maailmassa.

 

Rakkautta maailma tarvitsee

suudelmilla viljelee

haleja kaikille ihmiselle

syliä lämmintä tarvitseville

 

Tekijä: Markku Huhtala, Lempäälä

Olen syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella.

Suomi oli kohtuullisen köyhä maa vielä tuolloin. Neuvostoliitto oli ihanne, vaikka porvarit kuinka propagoi sen huonoutta. Tottakai propagoi, koska eihän porvarit sosialismia Suomeen halunneet, eivätkä halua edelleenkään.

Neuvostoliitto oli vauras maa. Suomeen verrattuan ainakin.

Neuvostoliitto olisi ostanut Suomen tyhjäksi kaikesta, mitä vain Suomi olisi myynyt. Ja Neuvostoliiton ansiota on ollutkin Suomen vaurastuminen.

Sotakorvausten loputtua, Neuvostoliitto osti Suomen tuotantoa, vaikka mitä, ja ylihintaan…

Synnyin köyhään perheeseen, jossa leipä oli niukassa.

Sota oli jättänyt syvät arvet Suomen kansaan, ja ne vaurot näkyivät myös meidän perheessä. Vaikka Isäni sodassa ei ollutkaan. Syntyi sodan alla kylläkin.

1930 luku oli kovaa aikaa Suomessa, jonka porvaristo oli kiinnittäytynyt Hitlerin Saksan kylkeen.

Sotien jälkeen, jossa Suomi oli Saksan rinnalla ja liittolainen, oli opittava elämään Neuvostoliiton naapurissa, rauhanomaisesti, liittoutumattomana ja riippumattomana.

Porvareille se oli traumaattista aikaa. Aatelkaas nyt! Elää rauhassa Neuvostoliiton naapurina!

Ei porvarit ole koskaan ajatelleet, miten helvetillistä sota on, koska porvareiden eliitti ei sodi, vaan eturintamaan pistetään työläiset. No onhan sinne työntyneet sotahulluimmat porvarit ampumaan ryssää silimien välliin juu…

Minä näin ja koin sodan seuraukset, psyykkiset ongelmat, niin pienenä kuin ihan edelleenkin, isona.

Sota rampauttaa ihmisen sielun syvältä. Ja pitkäksi aikaa, monien sukupolvien ajaksi.

Sota on raakaa peliä, eikä ihan oikeasti ole minkäänlaisia sääntöjä, paitsi tappaa vihollisia mahdollisimman tehokkaasti.

Ihmisen psyyke ei kestä. Ei vain yksinkertaisesti kestä.

Se sairastuttaa ihmisen ja monia tulevia sukupolvia.

Sota on aina, ihan aina politiikan tekoa toisin keinoin.

Sodassa on ollut ja on edelleenkin kyse politiikasta. Niin se vain on.

Sodalla on tietty luonne, on ollut ja on edelleenkin.

Sota on omaisuuden jakamista, sen väkivaltainen muoto.

Kun sotaa ei voida käydä avoimesti, tai sitä ei voida käydä, käytetään sijaistoimintaa tai keinoja.

Joskus sotaa käydään rajoitetusti jossain kolmannessa maassa, kuten nyt on tehty.

Toinen maailmansota, jota käytiin ihan Neuvostoliiton tuhoamiseksi, sosialismin tuhoamiseksi, työväenvallan tuhoamiseksi, lopetti siirtomaajärjestelmän. Ei olisi loppunut, ellei Neuvostoliitto olisi voittanut sotaa.

Toisen maailmansodan jälkeen kapitalismi otti ihan toisenlaisen taktiikan käyttöön, koska Neuvostoliittoa ei saatukaan tuhottua.

Pelko oli, että sosialismi leviää Neuvostoliiton ulkopuolelle. Se pelko oli aiheellinen.

Toisenlaisen taktiikan ansiosta lopulta sosialismi saatiin pysäytettyä ja peräti lähes tuhottua.

Yksityinen omistusmuoto (kapitalismi) sai yliotteen yhteiskunnallisesta omistuksesta (sosialismi).

Neuvostoliitto teki kestäviä tavaroita, ei ehkä niin esteettisiä, mutta käytännöllisiä ja hyvin edullisia.

Suomi oli haluton ostamaan Neuvostoliiton tuotteita. Ei siksi, että olisivat olleet kalliita tai huonoja, vaan millä selittää porvareiden propagandaa surkeasta Neuvostoliitosta joka ei osaa mitään…

Paitsi öljyä ostettiin, ja jalostettiin Suomessa, josta Neste nousi suureksi yhtiöksi.

No niin, tullaas taas tähän päivään…Suomen sotaporvarit luovat uhkaa vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta on kapitalistinen Venäjä, se nyt uhkaa Suomea hirveästi, ja sotaporvarit haluaa taas kerran rautaa rajalle, ja USA:sta otetiin yhtiökumppani, kun Saksa on liian pieni.

Sotaorganisaatio Natoon halutaan, mutta Suomen kansa ei halua. Porvaripropaganda Suomessa takoo Suomen tyhmän kansan päähän, että Venäjä hyökkää, täytyy aseistaa, Suomen uhkaa vastaan.

Onko mitään opittu?

Toivottavasti on. En haluaisi ajatella, että jos Suomi selviää edes sodasta, että Suomen hieno kansa kärsii psyykksiä vauroita vuosikymmeniä, sukupolvesta toiseen niistä sodan traumoista, jälleen kerran.

Sodalla ei ole voittajia, ei koskaan.

On vain häviäjiä.

Olen Syntynyt 1961 Marian sairaalassa Tampereella, ja olen elämäni aikana nähnyt, mitä kaikkea vauroita sota on jättänyt Suomen kansaan.

On vain pakko katsoa tulevaisuuteen optimistisesti.

”Elämä on kivaa, kun sen oikein oivaltaa.”

Markku Huhtala. Lempäälä

Olin jotain 14v, kun tykkäsin rakennella kaikenlaista, elektroniikasta ja sähköstä.

Sain kavereilta ilmaiseksi epäkuntoon menneitä kasettisoittimia.

Korjasin niitä, myin ne, joillekin toisille kavereilleni tai tutuille.

Yhden pidin itselläni.

Muistan hyvin, kun olin ostanut Nazarethin Loud n proud kasetin.

Kuuntelin sitä aina vaan uudelleen ja uudelleen. Joskus, joskus hyvin harvoin nauha alkoi mennä sotkulle koneessa. Varovaisesti otin kasetin pois koneesta , maltillisesti nauhan sain pois koneesta, kelasin sormin takaisin kasettiin, ja jatkoin kuuntelemista.

Muistan, kun Tesoman kaverit tykkäsivät Nazarethista myös. Kerrostalon alakerrat oli nuorille monesti pieneen hintaan vuokrattu ikäänkuin kämpäksi, jossa hengailimme.

Itse en enää asunut Tesomalla (asuin Takahuhdissa Linnankadulla), mutta kaverit jäivät, joita kävin tapaamassa niin usein kuin se oli mahdollista.

Olin kiinnostunut elektroniikasta, ja siksi hain ammattikouluun tv ja radio asentajaksi, mutta en päässyt. Jäi 2:sta pisteestä kiinni, etten olisi päässyt. Silloin oli ammattikouluun pääsykokeet, ainakin vuonna 1975.

Hakemukseen en laittanut kuin yhden ainoa vaihtoehdon, eli TV ja radio asentajaksi, mutta Tampereen ammattikoulu Pyynikillä laittoi minut levyseppähitsaaja linjalle.

Pyynikin kansalaiskoulussa ollessani kävimme tutustumiskäynnillä tuossa ammattikoulussa ja sanoin kavereille, että kun olimme käyneet Levyseppähitsaaja pajalla, koneistamossa ja valimossa, että näihin en sitten kyllä suurin surminkaan tule menemään.

Niin vain kävi, että minut laitettiin levyseppähitsaaja linjalle.

Kävin silloiselle rehtorille, Hämäläläiselle (mikkihiiri) ihan rohkeasti valittamassa, etten halua levyseppähitsaaja linjalle.

Mikkihiiri, eh… Hämäläinen sanoi, että mitäs, levyseppähitsaaja on arvostettu ammatti, hyvä palkkainen, ei ne mersua huonommalla autolla ajele….

Minua kiinnosti työ jota teen, enemmän kuin mersu, jolla en edes halua ajaa.

Motivaatio loppui siihen, kun jouduin levyseppähitsaaja linjalle.

Koulu meni perseelleen, ja päivääkään en ole alan töitä tehnyt, eikä niitä ollut edes tarjollakaan.

Tosin työttömänäkään en ole vasten tahtoani ollut päivääkään.

Osaamista on ollut eri alojen yrittäjänä, ja vieraallakin olen ollut kokeilemassa. Jossa järjen käyttö olisi ollut suotavaa ja toivottavaa, muillekin kuin minulle. Korkeakoulussakin olin ollut, peräti atk opettajana, keittiön kautta. Tietokoneita rakentelin iltaisin ja viikonloppuisin. Paloin pahasti loppuun.

Nooh…sellaista sattuu paremmissakin piireissä.

Olen aina ollut utelias, ja asenne kaikkea kohtaan, ”jos ihminen on sen rakentanut minä voi sen itseasiassa korjata jos tarvii”.

Olen tykännyt osata kaikkea ja opiskella aina uutta.

Siksi kai minusta tuli sellainen, että missään en ole hyvä, mutta osaan kaikenlaista.

Mitään opetusta tai ”no pasaran” meininkiä on turha hakea tästä jutusta. Tämä on puhtaasti minun omaa ajankuvaa, omasta elämästäni.

Välillä teen vääriä valintoja ja ratkaisuja, jotka harmittavat jälkeenpäin, mutta ovat olleet silloisia ratkaisuja joihin ajauduin tai päädyin, kun muutakaan en keksinyt.

Jos nyt oikein ajatellaan USA:n pressan vaaleja, niin vaihtoehtoja on vain kaksi. Rumppi ja Biden. Kumpikin on ihan tasaväkisen ääliöitä. Ihan sama kumpi tulee pressaksi, tilanne ei muutu, kuin korkeintaan pahemmaksi.

Demokraatit ovat ihan samaa paskaa, mutta etevämmin verhottu, Rumppi suora ja tyhmä. Tai onhan Bideekin tyhmä.

Molemmat ihan aivan ikäloppuja, ehkäpä seniilejäkin.

Heidän taustajoukot itseasiassa nostelevat eri nauruista, oli sitten Bidee tai Rumppi.

Yhteiskunnallinen tlianne kapitalismissa on nyt ollut sellaisissa kantimissa, että ääripellet ovat voineet nousta valtaan.

Ihan sama tilanne meillä kotoSuomessa.

Perussuomalaiset ovat nousseet kannatuksessa aika korkealle.

Mutta ei näilläkään pelleillä mitään annettavaa ole Suomen yhteiskunnalle.

Kapitalismi on kriisissä.

Se nostaa aina tavalla tai toisella näitä pellejä esiin.

Ehkä kuitenkin on vaarallista sanoa pelleiksi. Sillä Aadolf Hitlerinkin nosti valtaan kapitalismin vakava kriisi, pääomien turvin- ja rahoilla.

Tämäkin aika on kahden yhteiskuntajärjestyksen taistelua.

Nyt vain vältetään puhumasta kapitalismista. Ihan tarkoituksella. Samoin sosialismista joka on suomeksi työväen valta.

Ei ole muita vaihtoehtoja, eikä siltä väliltä. Kyllä, kaksi vaihtoehtoa on olemassa. Kapitalismi eli barbaria, tai sosialismi eli sivistys.

USA on maailman kapitalismin johtaja.

Miltäpä siellä näyttää ihmiset?

Sivistys vai barbaria?

Ei vapaa markkinatalous voi johtaa mihinkään muuhun kuin maailman tuhoon.

Jos vapaata markkinataloutta rajoitetaan, se ei enää ole vapaa markkinatalous.

Eikö olekin ihan ymmärrettävää, ettei vapaa markkinatalous voi ratkaista yhtään mitään ympäristöongelmaa

tai köyhyyttä, tai työttömyyttä?

Koronakriisi tulee osoittamaan sen, vaikka kuinka neuvokas kapitalismi olisikin.

Eikä koronakriisi ole nykyisen kapitalismin kriisin syy eikä seuraus.

Rahasta on nytkin kyse. Ja se alkoi vuosi sitten jo, ennen koronakriisiä.

Velkarahasta. Kuten USAsta lähtenyt maailman finanssikriisi 2008 syyskuussa.

Korot ovat miinuksella ollut jo vuosia.

Eikö hälytyskellot soi?

Eikä kyse ole valtioiden velkakriisistä, vaan yksityisestä velkakriisistä.

Rumppi itseasiassa käsittää sen, mutta Bidee ei.

En kannata kumpaakaan, mutta jos pakko on valita kahdesta ääliöstä, niin Rumppi mieluummin.

Yksioikoiset Suomalaiset demokraatit ja kommarit käsittää minut tietenkin väärin, vaikka olenkin jonkin sortin sosialisti. Porvarit eivät käsitä senkään vertaa.

Ei niin kauan kuin heillä aivot seisoo vapaan markkinatalouden puolesta.

Siksi ja tästä syystä tarvitaan käsittämätön määrä aseita, ja luodaan perusteet asehankinnoille luoden uhkakuvaa tyhjästä, eli Venäjä.

Rahalla pitää olla arvo, korko on miinusmerkkinen, kapitalismi on kriisissä, siksi asehankinnat, ja perusteet tyhjästä.

Menikö perille Suomalaiset? Kaikki liittyy kaikkeen. Rumppi ja Bideekin.

Vauvat ovat ihania. Ei varmaan ole ketään, jonka sydäntä vauva ei saisi.

Vauvat elävät ihanaa elämää. Ei ole murheita, eivät ajattele rahaa eikä tavaraa.

Eivät juokse muodin perässä, eivät kiusaa eikä tule kiusatuksi kaverin taholta.

Vauvat ovat ehdottoman tasa-arvoisia, heillä ei ole ennakkoluuloja.

Eivät alista.

Kaikki ihmiset ovat vauvoille hienoja kokemuksia. Vauvat ovat utelijaita. Nauttivat jokaisesta hetkestä sellaisena kuin se on.

Vauvaa elämä ei ole ehtinyt kolhia, eikä luonnevikoja ole vielä kehittynyt.

Jokainen vauva on kuin oikea aito kommunisti.

Omistamisen himo ja itsetietoisuuden aika on vasta tulossa.

Vauva on hienointa mitä voi olla. Vauva on viaton ja rehellinen. Ja on juuri sellainen kuin on.

Tänään on vauvan päivä. Onnea kaikille vauvoille.

Myös omalle vaimolleni, jota sanon myös hyvin usein vauvaksi.