Tekijä: markku huhtala

Aika kallista…jota elämä on.

Tampere erityisesti on muuttunut kovin kalliiksi kaupungiksi, kaikilla mittareilla.

Ennen oli toisin, mutta en sitä lähde nyt muistelemaan.

Olen pistänyt merkille, kuinka hinnat nousee Tampereella ja leipäjonot kasvaa.

Tampereen kaupunki nostaa omistamiensa tonttien hintaa ainakin kymmenkertaiseksi, ihan tässä lähiaikoina ja vuosina monilla kiinteistöillä. Yksikään valtuustoryhmä ei ole eri mieltä.

Niin yhtiövastikkeet kuin vuokrat ovat nousseet tai tulevat nousemaan.

Tampereen kaupunki ei sääli.

Mitä lienee virkamiehet/naiset tarkastelevat? Keskipalkkoja ja eläkkeitä?

Rahaa ei silti ole suurimmalla osalla Tamperelaisia.

Otetaan ihan tyhmä, mutta kuvaava karrikoitu esimerkki: Fortumin entinen johtaja , joka jäi eläkkeelle saa 72 000 euroa kuukaudessa eläkettä (kyllä kuukaudessa, ei vuodessa), ja pieneläkeläinen joka saa 1121 euroa eläkettä, heitä on 9 kymmenestä..

Paljonko keskieläke kuukaudessa on tilastojen mukaan? 8208,9 euroa.

Muistakaa, tämä oli karrikoitu esimerkki!

Ihan vain, että pointti (tilastollinen) aukeaa.

Minä olen juuri tuossa 1121 euroa kuukaudessa tienaava eläkeläinen. Saan enemmän kuin moni muu eläkeläinen.

Takuueläkeläinen saa reilun 800 euroa kuukaudessa. Heitä on paljon, ja parikymmentä tuhatta ei ole edes osannut hakea takuueläkettä, joka heille kuuluisi.

Jos otetaan Tampereen eläkeläisistä 1% suurimmista eläkkeen saajista pois tilastoista. Tippuu keskimääräistä eläkettä saavien eläke jo tuhannen euron pintaan kuukaudessa.

No niin, nyt päästään asiaan. Mitä Tampereen päättäjät luulette, miten käy näiden suurimman osan eläkeläisten elämän, kun tonttivuokria nostetaan kymmenkertaiseksi?

Umpikuja!

Vuokralle joutuvat, kun tulot eivät riitä yhtiövastikkeisiin. Ja sitä myöten toimeentuloluukulle.

Sitäkö tässä haetaan?

Entä työtön. Joka ei saa tuloa, jolla tulla toimeen, hakee toimeentulotukea. Jolla ei tule toimeen silläkään, ja hakee ruokaa leipäjonosta. Raha ei riitä asumiseen. Myisi työvoimaansa ihan ilmaiseksi jotta olisi edes jokin.

Sitäkö tässä haetaan?

Palkansaajat, joilla on vielä työpaikka tekisivät vielä enenmmän, vielä ahkerammin, vielä pidempään, jotta ei työnantajien uhkailuin joutuisi työttömäksi, kun portin takan on tulijoita, polkisivat palkkojaan vieläkin enemmän, kilpailun nimissä.

Sitä tässä haetaan?

Teknologia, digitalisaatio syö työpaikkoja. Ostajan pitäisi tehdä se työ, jota on ostamassa.

Voiton kerää kapitalisti, joka ei tee senkään vertaa kuin ennen.

Virtuaaliraha on tästä se kaikkein röyhkein muoto.

Ostetaan sitä mitä ei ole, myydään se ei mitään, isommalla, kuin on itse maksanut.

Karua, eikö totta?

Mikään laki ei velvoita taloyhtiötä hankkimaan isännöitsijää, ollenkaan.

Kirjanpidon osaa hoitaa taloyhtiössä joku, ihan varmasti.

Sitä isännöinti on pääsääntöisesti.

Isännöinti laskuttaa ihan olemattomasta, monet Tampereella todella törkeästi.

Huoltoyhtiöt samoin, jotka useat ovat sidoksissa yhtä törkeisiin isännöintirahastuksiin.

Tulinko ollenkaan ymmärretyksi? Siispä VaTa! Vaihtoehto Tampere.

Markku Huhtala, Tampere

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin ja tärkein juhla, jota alettiin viettää 100-luvulla Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi.

En ole uskonnollinen, mutta katson, että tänä päivänä kirkko on monelle turvapaikka.

Kirkko auttaa ihmisiä hädässä, jota kapitalismi aiheuttaa.

Kirkko ei kuitenkaan anna vastauksia kysymykseen miksi.

Tai antaa kai, mutta lähinnä kristinuskon mukaisesti raamatusta.

Olen itsekin tutkinut raamattua ja sen historiaa, kirjoittanutkin siitä pari varsin pitkääkin tekstiä. Tuskin kukaan muistaa, tai tietää niistä.

Ei niistä nyt sen enempää.

Maailma on tänään monin eri tavoin sekasorron vallassa.

Sotia maailmalla riittää. USAn johtama Biden herättäää levottomuutta ja pelkoa ulostuloillaan.

Maailma saattaa palaa Bidenin politiikan seurauksena. Kylmä sota voi muuttua hetkessä kuumaksi.

Biden on tunnettu varsin kovasta sotapolitiikastaan.

En ole ymmärtänyt missään vaiheessa Suomen vasemmiston huokaistessa ihastuksesta kun Joe Biden nousi presidentiksi.

Minä olin ja olen edelleenkin kauhuissani.

Sanottiin Trumpista mitä tahansa, ei hän aloittanut ainuttakaan sotaa maailmalla USAn toimesta.

Trump taisi hyvin retoriikan.

Demokraatit osaavat sanahelinän mitä parhaimmin, mutta tekevat ihan jotain muuta.

Porvarit, liberaalit porvarit toistavat joka käänteessä demokratiaa, ihan missä tahansa käänteessä.

Mutta tekevät ihan jotain muuta.

Demokratia tulee Kreikan sanoista demos = kansa, kratos = valta. Eli kansan valta.

Porvarillisessa demokratiassa se tarkoittaa parlamentaarista, edustuksellista demokratiaa…teoriassa.

Käytännössä sellaisesta ei voidakaan puhua.

Raha ratkaisee, kuka pääsee kurittamaan tavallista kansaa.

Meillä Suomessa kansanvalta (demokratia) toteutui silloin, kun vasemmmisto oli voimakas, joukkovoimalla oli merkitystä.

Tänään sitä ei ole Suomessa, ei vahvaa vasemmistoa, ei joukkovoimaa eikä demokratiaa.

EU:hun liittymisen myötä syntyi leipäjonot. Tai jo hieman ennen, kun Suomea valmisteltiin EU kuntoon. Silloin, kun 1990-95 oli Suomen historian syvin pudotus taloudessa.

Suomen kansa jakautui kahteen osaan, hyvin voiviin ja köyhiin.

Kukapa sitä köyhä haluaisi olla, tai leimautua sellaiseksi? Ei kukaan.

Hyvinvoiva kansan osa on sulkenut sekä silmänsä että korvansa ja lisäksi aivonsa tosiasialta.

Ei tosin kaikki. Onneksi.

Kirkko auttaa, kaikkia, säätyyn ja ulkonäköön katsomatta. Olisiko poliitikoilla, ja ehdokkailla kuntavaaleissa oppimista kirkolta?

VaTa tekee niin. Siksi olen siinä mukana

Tule mukaan ehdokkaaksi. VaTa (Vaihtoehto Tampere). Ihmisen puolesta, Tampereen puolesta, ihmisen tulevaisuuden puolesta, rakkauden puolesta, VaTa.

Kaikki on politiikkaa. Halusi tai ei.

Tässä maassamme rakkaassa, on monia eri tahoja, jotka päättävät mikä on politiikkaa ja mikä ei.

Siitäkin huolimatta, että kaikki on politiikkaa.

Nykyään varsinkin porvarit päättävät, että heidän politiikka ei ole politiikkaa, ja vasemmiston sitävastoin on politiikkaa, ja sitähän pitää sensuroida. Porvarien politiikkaa ei sensuroida, kun sehän ei ole politiikkaa.

Niin se menee.

Persut tekee jopa outoa politiikkaa,  ja takki kääntyy aina tuulen mukaan tai sitten ei vain ymmärretä tai muisteta…mitään.

Hendrikssonin persujen ajama episodi: epäluottamuslause.

Täysin epälooginen. Siltikin, että persut ajoivat täysulkonaliikkumiskieltoa vuosi sitten, mutta takki kääntyi nyt.

Persut tekevät omaa politiikkaa, josta johdonmukaisuus puuttuu.

Se on persujen tarkoituskin.

Kokoomus huuli, alahuuli väpättää. Toinen oikeistolainen porvaripuolue, on Persujen vanaveteen joutunut.

Kokoomus on perinteisesti ollut suurpääomien eduspuolue.

Ongelmaksi kokoomukselle on muodostunut EU, joka ajaa kokoomuksen ohi joka lähdössä.

Mikä onkaan muodostunut kokoomuksen rooliksi, joko räksyttää mottipäisiä, tai alkaa peesata persuja?

Ennen SKDL oli Persujen nykyisen kannatuksen suuruinen. Ajoi kansan etuja, Suomen kansan etuja. Työväen etuja. Kannatus suurta.

SKDL lopetettiin (muistakaa hajottamisprosessi), ja syntyi poliittinen tyhjiö, jota vasemmistoliitto ei ole kyennyt paikkaamaan.

Koko vasemmiston kannatus on jäänyt 7-8% välille nykyään. Koko vasemmiston kannatus!

Demarit eivät ole vasemmistopuolue, vaan siltä väliltä. Siis oikeiston ja vasemmiston.

Keskusta, joka on porvaripuolue, mutta ei niin oikeistolainen kuin kokoomus, on viimevuosina jopa mennyt oikealta ohi kokoomuksen.

Demarit keikkuu välillä oikealla, välillä vähän vasemmalla.

SKDL oli se voima, joka veti demarit enemmän vasemmalle. Nykyään demareiden vasemmalla puolella ei ole mitään voimia. Vasemmistoliitto ei ole voima, kun eivät edes tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. Vasemmistoliitto ei ole kokoava voima, ei yhteistyöjärjestö, vaan puolue.

Kommunistit ovat kolmessa osassa, ja hyvin eriseuraisia keskenään ja kannatus promillen luokkaa.

Pelkkää hölmöyttä.

Vasemmiston ongelma on näköalattomuus, joka näkyy vasemmistolaisena näpertelynä, jota päällimmäisenä mieleen tulee feminismi ja sukupuolinen tasa-arvo taistelua, ”meetoo” kampanjat ym.

Mitään järkevää ei sitten tule eikä ole.

Työväki, se tärkeä vasemmistolle, ei äänestäkään vasemmistoa, vaan persuja.

Tai ei ketään. Muistakaa se, että viime kunnallisvaaleissa eivät 40% äänestäneet ollenkaan!

Kansan mukaiselle politiikalle on tilausta. Sitä ei nyt harjoita yksikään puolue. Ei yksikään.

Yksittäiset oivallukset eivät riitä ratkaisemaan poliittista tyhjiötä jonka SKDL jätti.

Voi olla, että tulevaisuudessa paikan ottavat poliittisesti sitoutumattomat voimat.

Kuka tietää?

Suomen kansa ja Suomalaiset työläiset ovat aina olleet sydämessäni etusijalla.

Olen Suomen ja Suomalaisuuden kannalla.

Myös niiden, jotka Suomeen saapuvat jostain muualta.

Suomi on aina ensin minun sydämessäni.

Suomalainen työ on ollut laadukasta. Siihen on voinut luottaa. Osaamiseen ja laatuun.

Rakennuksilla, metalliteollisuudessa, teknisellä alalla, elektroniikassa, jo robotiikassa ja avaruustekniikassa ja paljon muussa. Kuten elintarvikealalla.

Olemme voineet olla luotettavia ja osaavia.

Suomen koulutustaso on maailman huippua.

Niin ei aina ole ollut.

Tuo kaikki osaaminen on ollut taistelun takana.

Emme enää ole takapajula, jonkun toisen maan alistama, kuten Ruotsin tai Tsaarin ajan Venäjän.

Olemme itsenäinen kansa, ylpeä itsenäinen kansa, osaava, ammattitaitoinen itsenäinen kansa.

Vai olemmeko?

Kun olin 14 vuotias, oli minulla mopo. Pyrkijä.

Suomalainen hieno kestävä mopo. Enhän saanut ajaa sillä virallisesti, kun en ollut 15 v. Mutta ajoin silti.

Ostin sen vaihtamalla tavaraa, kuten tuohon aikaan oli tapana, -70 luvun alussa.

Olin utelias nuori muutenkin, kuin mopojen suhteen. Vaikka niitä rassailin. Elektroniika kiinnosti.

Korjailin mankkoja ja ratioita. En silti päässyt ammattikouluun alalle.

Tein kaikenlaista, mutta en pahaa.

90 luvulla kapakoitsijasta ryhdyin tietotekniselle alalle. Tosin välissä opettelin korjaamaan autoja.

Aloin myydä sekä korjata ja asentaa tietokoneita.

Rahaa tuli ovista ja ikkunoista, kuten kyllä rahaa tuli samoin kapakoitsijana 90 luvun alussa.

Osasin lukea kapitalismia. Osasin tehdä oikeita siirtoja oikeaan aikaan.

Miksiköhän?

Olin siis kouluttautunut tietotekniselle alalle 1995-97. Korkeakolussa olin töissä ja jopa opettajana.

Kansakoulupohjalta.

Elektroniikka ja oikeastaan kaikesta uteliaana uskalsin kurkata vaikka minne…

Hameenkin alle….

Osasin myydä…markalla….ja saada takaisin se ei vain kahdella, vaan useammalla markalla.

En osaa edelleenkään ajatella, että se on moraalitonta. Tässä yhteiskuntamallissa. Kapitalismissa.

En siltikään, vaikka olen kommunisti sielultani.

En käytä hyväkseni toista, en riistä hänen työnsä tulosta. Moraali on osin kapitalistinen, koska elämme kapitalismissa, osin sosialismissa, tai jopa kommunismissa, jossa voin ainakin ajatuksissani jakaa kaiken tasan, saamatta liika tai liian vähän.

Sen aika kuitenkaan ei ole nyt.

Vein ikäihmisen kauppaan. Nostin tavarat hihnalta hänen pyörillä olevaan kassiinsa. Hän itse halusi valinnat pistää itse hihnalle. Vein pyöräkassinsa autoon. Vein hänet Elisan myymälään, josta ostimme älypuhelimen. Tarjouksesta 99 eurolla.

Vein kotiin, luullen, että vähänen sanat, että helppo käyttää riittää.

Ei riittänyt. Minä luulin kaiken olevan ok. Mutta niin ei ollut. Hän ei ollut muistisairas, vaikka yli 85 olikin.

Soitin ja soitin…ei vastannut. Laitoin viestin, että soita minulle. Hän soitti. Ja kertoi, että ei ole onnistunut vastaamaan puhelimeen.

Päätin mennä tänään hänelle kotiin vaikka matkaa olikin aika paljon. Näytin hänelle kaiken kuinka älypuhelin toimii, ajan kanssa ja juttelimme paljon muutakin. Hän oli iloinen ja helpottunut.

Tein tänään siis hyvän työn.

Jos joku miettii, miten tämä kaikki liittyy toisiinsa, niin siten, että meidän kolulutustaso oli joskus aikoinaan todella hyvä, josta sain nauttia….

Toisaalta Suomessa ennen osattiin yhtä ja toista, nyt vain toista…

Onko ollut liittyminen EU:hun hyväksi ja onko EMU:un eli rahaliittoon ollut sen perään hyväksi.

Jos vieläkin tuntuu tuskaa ymmärtää mistä puhun…menkää museoon!

Kapitalismissa me elämme, ja tänne mulle heti kaikki nyt, on määräävänä tekijänä.

Jos ei minulla, niin sitten toisella.

Elämme rahakeskeisessä yhteiskunnassa, jossa vain ahneimmat pärjäävät parhaiten.

Sosiaalinen demokraatti jää toiseksi.

Missä on menneiden vuosien talkoohenki, niin taloyhtiössä tai yhteiskunnassa?

Ei missään.

Kuntapolitiikassa sama pätee.

On vain harvoja, jotka oikeasti välittää yhteiskunnasta ja yhteisestä hyvästä.

Omaisuus ei häviä mihinkään, mutta voi muuttaa muotoaan.

Kapitalismin kriisit ovat omaisuuksien uudelleen järjestymistä, yleensä yhä harvempien käsiin kasaantuen.

Jokainen on oman onnensa seppä, kapitalismissa, jossa jokainen koettaa vetää omiin päin, toisen kustannuksella mieluiten.

Kollektiivinen välittäminen on vähäistä.

Niin vasemmalla kuin oikeallakin.

Niin meidät on kapitalismissa kasvatettu. Joka ainoa päivä propaganda lentää eri valtamedian foorumeilla.

Missä on aito ihminen? Se ihminen joka välittää, aidosti ja pyyteettömästi?

Pienet yksinyrittäjät, tai pienet työllistävät yritykset ovat Suomen yhteiskunnan tuki ja selkäranka.

Kuka heistä välittää? Yrittäjä itse paiskii työtä 16 tuntia maanataista sunnuntaihin, jos riittää edes. Saadakseen saman palkan kuin teollisuudessa keskimäärin.

Kateus silti vaivaa. Vaikka useimmat eivät ryhdy yrittäjiksi, mutta silti jupistaan pienestä yrittäjästä, joka tekee pitkää päivää (pakosta), että kuinka lienee noin ahne kun pitkää päivää tekee.

Ei pientä yrittäjää ahneus paina vaan pakko. Sitä ei taida ymmärtää muut kuin yrittäjä itse.

Yrittäjän lompakolla on monet saalistajat, kuvitelllen samaa, että pitkää päivää tekevä yrittäjä ansaitsee huimasti.

Totuus on ihan toinen. Reilusta 200 000 yksinyrittäjästä valtaosa elää köyhyysrajan alapuolella.

Repikää siitä.

Silti he jaksavat yrittää, ja olla yhteiskunnan talkoissa mukana, vaikka heitä ei arvosta oikeastaan kukaan.

Ai arvostaa?!…kuka ja missä? Missä se näkyy?

Suuria yrityksiä täällä Suomessa arvostetaan, ja kannustetaan ja tuetaan…kaikin tavoin. Ja mihin rahat menevät? Mihin voitot menevät? Osingot? Kuka maksaa verot?

Pieni yrittäjä toimii paikallisesti, rikastuttaa paikallista taloutta, maksaa veronsa, ja vieläpä raskaasti.

Pieni yrittäjä on nykypäivän kapitalismissa se perus prole.

Kukaan ei vain aja pienen yrittäjän etuja. Ei vasemmalla, ei oikealla, ei kukaan.

Ei siltikään, vaikka juuri he ovat tiukasti talkoissa mukana.

Sanahelinä ei riitä eikä vatsaa täytä. Ei ennen eikä jälkeen vaalien.

Olen itse ollut yrittäjä lähtien 12.9.1987, välillä pieni, välillä keskisuuri.

Joten tiedän minäkin jotakin…

Siksi tuen Tampereen vaihtoehtoa: VaTa.

On sekä harmillista että hyvä asia, että vaaleja siirrettiin. Näillä näkymin 13.6.2021, mutta luulen kyllä vahvasti, että vaalit siirretään lopulta syksyyn.

Hyvä siksi, että se kyllä sekoittaa persujen kannatusta, alas päin.

Harmillista tässä on se, että on tehtävä aivan uusi vaalistrategia, ja homma elää perin kiihkeästi koronan takia. Ei voi ennustaa eikä ennakoida paljon mitään.

Ylipäätään oli harmillista, että Tapu ei lähtenyt vaaleihin Tampereella, jonka kanssa oli hyvin edenneet neuvottelut ja oli johtamassa vaaliliittoutumaan, jossa odottamassa oli aikamoinen jytky.

Tapu hajotettiin kolmeen osaan, ja ilmeisen tarkoitushakuisesti.

Vanhat puolueet, tai pari suurta puoluetta kuitenkin, oli ilmeisesti takana, kokoomus ja persut.

Puolueista irti olevat ovat aina piikki puolueitten lihassa.

Uudenlainen sitoutumattomuus on aina puolueille arvaamatonta. Ennakoitavuus puuttuu.

Peli- ja pelin politiikka sitoutumattomilla ei oikein onnistu, kuten puolueilla.

Sitoutumattomuus on kansanliike, kansan ehdoilla.

Tampereella vaihtoehto Tampere on kansan liike. Ehdokkuus on tehty varsin hankalaksi ja työlääksi osallistua vaaleihin.

Täytyy kerätä valitsijayhdistys, 10 nimeä yhtä ehdokasta kohti, lisäksi paljon muutakin byrokratiaa.

Nimien kerääminen on ollut kuitenkin helppoa ja kivaa, on saanut jutella ihmiselle Tampereen tilasta ja tilanteesta. Ja sanomista onkin riittänyt.

Kiitos niille monille, jotka laittoivat nimensä ja auttoivat meitä VaTalaisia osallistumaan kuntavaaleihin.

Uskon lujasti, että vaaleissa menestymme, ja parikin ehdokasta menee läpi, pitämään Tamperelaisten asukkaiden puolta.

Myin rahapulassani toimivan Ducato maxin, kevyt kuorma-auton. Sain kyllä jopa voittoa autosta, jota olin korjaillut aika paljon. Muunmuassa hitsasin vuosi sitten ennen katsastusta pohjaa mittavan kattavasti. Taakse jarrut kokonaan uusiksi, jotka ovat Ducatolle tyypillinen.

Ostin auton vuosi sitten 600 eurolla, ja myin 2750 eurolla, joka oli silti halvin kevytkuorma-auto.

Työlleni en laskenut hintaa, mitä autoon olin tehnyt, mutta sain voittoa.

Olin viime syksynä ostanut 500 eurolla Transitin, josta oli katsastus mennyt pitkäksi.

Nyt kun olin myynyt Ducaton, oli aika tehdä Transit katsastuskuntoon.

Transit on 2005 vuoden mallia.

Olin ennen katsastusta tehnyt jo mittavastai pohjaa ym.

Mutta vikalista oli aika mukavan pitkä. Kuskin puolen takajousen kiinnitykset oli tehtävä uudelleen.

Eteen ja taakse.

Jarruputket eteen olin uusinut, mutta repsikan puolen öljyvuoto oli korjattava. Olin huolimaton.

Etualatukivarren takimmaiset puslat oli uusittava, ja niitä tänään väkersin.

Kaikki pultit sain auki lukuunottamatta takimmaisia pultteja. Homma jäis kesken siltä osin.

On meistattava uusi rungon numero, kun repsikan etupyörän kotelosta rungon numero oli ruostunut lukukelvottomaksi.

Sähköt takaa sain helposti ja nopeasti kuntoon, valot pelaa.

Eniten työtä tähäån mennessä on tuottanut pohjan hitsaaminen eli peltityöt.

Enemmän kuin viikon.

Olenko autoalan ammattilainen? En sitten sinne päinkään.

Olin vielä yli kolmekymppinen, kun en edes osannut öljyjä vaihtaa autoon itse.

Kun olin tipahtanut työttömäksi 1994, ajattelin mitä voisin tehdä, mitä en ole vielä opetellut tekemään.

Siksi ajattelin autoalaa. Sitä mitä osaan, eli auton hitsaamista ja peltityötä.

Olinhan ammattikoulussa käynyt levyseppähitsaajalinjan 1976-78.

Levyseppähitsaajia ei tarvittu tuolloin, joten en alalle päässyt. Tosin ei ollut hinkuakaan.

Tietotekniselle alalle olen kouluja käynyt, ja töitä on ollutkin, mutta ei aina sielläkään, joten aina uutta olen etsinyt mitä tehdä.

Taidan olla tehnyt aika lailla kaikkea, paitsi bordellia en ole pitänyt…vielä. Enkä persettä myynyt.

Uteliaisuus ajaa opettelemaan jotain uutta. Tykkään tehdä käsilläni. Nähdä kätteni jäljen. Nauttia siitä.

Nyt uusimpana kotkotuksena on ollut jo muutaman vuoden opetella rakentamaan., korjaamaan, entisöimään rakennuksia. Ottamaan selvää miten se tai tämä tehdään oikeaoppisesti.

Yleensä täytyy ottaa vanhoihin ammattilaisiin yhteyttä. Uudet eivät tiedä tai osaa, tai neuvovat päin persettä.

Näettehän itsekin, miten hometta siellä hometta täällä on tuotettu osaamattomuudella.

Palaan alkuun, myin siis Ducaton, ja tein itselleni uuden auton, tai siis on työn alla.

Monisosaaminen on hauskaa. Pysyn kuitenkin lestissäni. En tee mitä en osaa tai en tiedä. Teetän muilla. Ympärilläni on osaajia, tai otan selvää.

Seuraan Wheeler dealer ohjelmaa, otan oppia. Monin eri tavoin.

Tällaista kuuluu minulle, joka olin sydänleikkauksessa viimevuoden marraskuussa, ja makasin sairaalassa joulukuun puoleen väliin.

Rakastan elämää, rakastan tekemistä, rakastan ihmisiä, rakastan sinua ja minua, rakastan jatkoaikaa,  jo kolmannen kerran jonka sydänsairaalasta sain Tampereella.

Olen elämää täynnä, elän sitä täysillä…huomisesta kun ei tiedä.

Kaikki hyvännäköiset, kauniit, viisaat, suloiset, sopusuhtaiset naiset ovat minulle mieleen. Katselen teitä sillä silmällä.

Olen naimissa.

Meillä valtamedia puhuu joka päivä demokratiasta ja USA oikein painokkaasti.

Demokratia alunperin tulee Kreikasta ja tarkoittaa kansan valtaa.

Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita).

Mutta mitä se tarkoittaa tänään, kapitalismissa?

Minusta sitä, että monesti järjestetään vaalit 4 vuoden välein, kansa saa valita kuka milloinkin pääsee lyömään ja lujaa, tavallista kansaa, jota on suurin osa, aina.

Emme voi puhua kuin porvarillisesta demokratiasta. Porvarien tarkoittamasta demokratiasta.

Todellinen valta jaetaan suurien puolueiden kesken, niiden, jotka voivat suurella rahalla valita heille mieluisat ehdokkaat.

Toki, jotta voidaan puhua demokratiasta kapitalismissa, on päästettävä, ainakin jollain tavalla myös työväen puolueet vaaleihin mukaan.

Tosin USAssa ei voida puhua siitäkään. Siellä on käytännössä kaksi puoluejärjestelmä, joita ei erota toisistaan kuin…rautakangella. Painopisteet samoista asioista ei vielä ole erimielisyyksiä.

Niin, puhun porvarillisesta demokratiasta, jossa vaaleilla valitaan edustajat potkimaan tavallista kansaa seuraavat 4 vuotta.

Meillä kuntavaalit ovat ovella. 18.4 2021 on vaalipäivä. Edellisissä kuntavaaleissa 2017 jätti äänestämättä noin 40% kansasta.

Suurin osa se potkituin kansan osa, jota ei enää kiinnosta porvarillinen demokratia.

Viime vaalien trendi on ollut, että puolueiden ulkopuolisia liikkeitä on alkanut osallistua vaaleihin.

Se on tehty vaikeaksi osallistua. Tampereella pitää kerätä valitsijayhdistys, 10 nimeä per ehdokas

Melko helposti nimiä saa kerätyksi.

Ehdokkaiden mukaan saanti onkin jo vaikeampi juttu.

Siltikin, vaikka leimautumisen pelkoa ei ole, leimautua johonkin puolueeseen tai suuntaan.

Tampereella on ollut viime vaaleissa kaksi sitoutumatonta ryhmää: TaPu ja VaTa.

On ollut lähellä näissä vaaleissa tämän porukan löydettyä toisensa, saada todellinen jytky.

Mutta TaPun sisällä eräät suhmurit hajottivat koko Tapun, kolmeen eri ryhmään.

VaTa: sta Raevaara lähti.

Yhteinen nimittäjä on Persut, joihin osa lähti.

Ketä ja mitä taustalla on ollut asialla?

Selvää on kuitenkin se, että tämä näyttäisi olleen tehdyn tarkoitushakuisesti, ettei puolueista sitoutumattomat ja riippumattomat voimat alkaisi sotkea poliittisten puolueiden selviä kuvioita.

Periksi ei anneta, ainakin VaTa lähtee vaaleihin. Tamperelaisen tavallisen ihmisen puolesta.

Asukkaiden, joiden puolesta ei takkia käännetä, eikä rahalla osteta.

Vaikka siis demokratia onkin porvarillista demokratiaa, osallistumme Suomen kansan puolesta rakennustyöhön.

Lähde mukaan!

Suurella rakkaudella. Tampereen asukkaiden puolesta.

Asuin Neuvostoliitossa 1985-87. Opiskelin siellä yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa.

Kerron vain yhden muiston.

Eräänä päivänä kuljeskellessani kaupoissa, bongasin hienon peiliteleskoopin.

Sellaisen minä halusin.

Merkiltään teleskooppi oli Mitsar merkkinen. Isossa puulaatikossa. Isolla jalalla, kaikilla herkuilla.

Hyvin tehokas teleskooppi.

Sain opintorahaa 180 ruplaa kuukaudessa.

Teleskoopin hinta oli muistaakseni 120 ruplaa.

Säästin sitä varten opintorahojani, ja en käynyt koulun ruokalassa syömässä, vaan kävin paikallisissa kaupoissa ostamassa ruoat, ja tein omassa huoneessani.

Säästin hyvinkin, ja kolmessa kuukaudessa sain rahat kokoon.

Neuvostoliitossa ei ollut mitään osamaksusopimuksia ja pikavippejä sen paremmin kuin kulutusluottojakaan.

Jos ei ole rahaa, ei ostetakaan. Minusta hyvä systeemi. Ei joudu ahdinkoon, eikä iske kulutusvimmakaan yli varojen.

Tavaraa kaupoissa oli, jos jonkinmoista, lännen propagandasta huolimatta.

Jonoja kyllä oli, sitä en kiellä, Moskovassa kun ollaan. Olihan Moskovassa virallisesti yli 9 miljoonaa asukasta (vuonna 1985) , ja epäviralliset asukkaat päälle, arviolta toinen mokoma, kuka tietää.

Kun olin kitkutellut 3 kuukautta saadakseni Mitsar teleskoopin, oli oston aika, ja mietin, miten saan mokoman huoneeseeni kaupasta. Tarvitsin opiskelukavereitani avuksi.

Siispä toimeen.

Teleskooppi saatiin huoneeseeni ja eikun kasaamaan.

Opiskelukämpän vastapuolella oli suuri Neuvostoliittolainen kerrostalo, pitkä kuin mikä, ja korkea, muistaakseni 16 kerroksinen.

Kun saimme viritetyksi teleskoopin, tottakai suuntasimme vastapäiseen taloon, johon oli matkaa ainakin pari kilometriä. Olimme rinteen päällä ja toki oli matalia taloja välissä, alhossa, mutta tämä iso talo tosiaankin parin kilometrin päässä.

Hyvin näkyi sisään ikkunoista.

Näkyi kaikki, ja kaiken laista.

Lähinnä kiinnosti alastomat naiset, tai riisuvat naiset tai…

Monena iltana katselin vastapäiseen taloon ikkunoista sisään. Katselin ja näin tavallista Neuvostoelämää. Se oli sitä samaa kuin Suomenkin tavallinen elämä ja arki oli ja on.

Tirkistelyähän se oli ja on. Mitä sitten? Kukaan siitä ei tiennyt, kuin opiskelutoverini.

Ruokalan sijaan, kuten kerroin, kävin tavallisissa kaupoissa ostamassa ruokani.

Erilaisista kaupoista sai erilaisia tuoteita. Juustot ja voit ja lihat omista, leivät omista kaupoista ym. Jonottaa täytyi Venäläiseen tyyliin, ensin katsoin mitä ostan, sitten kassalle maksu, sitten kuitin kanssa tiskille, kertoen vaikkapa että gouter juustoa 400 grammaa ja kuitti ojentaen.

Tavaraa kaupoissa oli. Vihanneskaupoissa täytyi käydä mieluiten aamusella, koska muun ajan vihannestiskit oli tyhjiä, tavaraa tuli vain kerran päivässä. Huono homma, jos oli työssä.

Mutta Venäläinen keksi siihenkin omat konstinsa.

Kuten kaikki Neuvostoliitossa, kaikki järjestyy.

Moskova, jossa asuin, on iso kaupunki, ihmisiä paljon, ruuhkaa ja jonoja syntyy helposti, kuten Lontoossa tai New Yorkissakin. Mutta jostain syystä Suomen porvarimedia kirjoitti vain Moskovan tai Leningradin jonoista ja ruuhkista, mainiten ettei mikään toimi. Mutta totuus oli ja on edelleenkin, että niin on asiat missä tahansa suurissa metropoleissa.

Minusta propaganda ja tiedonvälitys ovat eri asioita ja ei pitäisi sotkea toisiinsa.

Suomen valtamedia, joka on oikeistolaisen porvariston käsissä ja omistuksessa, tekee kuitenkin niin. Käymme juuri nyt kiivasta tiedotussotaa, ja se näkyy joka sektorilla. Ugh, olen puhunut!

Eräs tyttö mesessä kysyi miten voin. Tajusin, etten ollut koneella likimain Lokakuun lopulta 2020 lähtien.

Tämä tyttö, sanalla sanoen on ehkäpä kaunein nainen, jonka ikäpäivänä olen nähnyt, parikymppinen, siis muutaman vuoden nuorempi kuin minä.

Kerron tässä kaikille, miten voin: Hyvin.

Minulle tehtiin sydänleikkaus. Aortan pullistuma, kuten Olli Lindholm, joka kuoli siihen.

Sattumalöydös. Kävin valittamassa lokakuussa 2020, että keuhkoissa ja selässä ylhäällä vasemmalla on jotain.

Onni on, että asun Lempäälässä, ja Nuori Naislääkäri, joka kuunteli minua. Määräsi kuviin.

Ja siitä se sitten lähti.

Varjoainekuva Valkeakosken sairaalassa, jossa todettiin miehen nyrkin kokoinen pullistuma joka jo vuosi verta kudokseen, eli oli puhkeamassa.

En vielä tajunnut oikein mistä oli kyse, ennenkuin TAYSsissa minut leikkaava kirurgi sanoi että minulla on muutama päivä elinaikaa, ellei leikata pikaisesti.

Niin se sitten leikattiin, osaavissa, huipuissa käsissä, Tampereen TAYSissa. Joka on rankattu Euroopan 3:ksi parhaaksi sydänsairaalaksi.

Aika hyvin, vai mitä?

Viikon ja 2 päivää makasin aika lailla paikallani, ettei pullistuma puhkea, ennenkuin leikattiin.

Minut on jo leikattu 2 kertaa aiemmin, ja arpikudos tekee leikkauksesta hyvin haasteellisen.

Mutta mikä minun on ollessa. TAYS on minulle tuttu paikka, ja olin osaavissa käsissä.

Sydänosastolla. Sähköpupu Petralle kiitos.

Ennen leikkausta huonekaverinani oli nainen, jolta oli syöpä leikattu. Aiemmasta syöpäleikkauksesta hänellä oli kone ääni. Tulin hyvin juttuun hänen kanssaan, ja nainen osoittautui hyvin älykkääksi ja teräväksi yhteiskunnan seuraajaksi.

Tipaton tammikuu ja pitkä juomaton putki katkesi minulta, ja haen kolmannen saunaoluen.

Sydänleikkaus meni hyvin, joka vaati koko sydänosaston leikkaavat resurssit.

Palatessani osastolle, komplikaatioita ei tullut, lukuunottamatta sitä, että sydän rytmi meni eteisflimmeriin.

Ei vaarallista, mutta koetettiin sitä rytmiä palauttaa.

Huonekaverini oli vaihtunut, mukava kangasalalainen muistaaakseni 64 vuotias mies. Tunsi Rock porukkaa ja olimme paljolti samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Hän kävi dialyysissä 3 kertaa viikossa. Oli kai muitakin ongelmia hänellä kun oli sydän osastolla?

Suunnitelman mukaan minut siirrettiin jatkohoitoon valkeakosken aluesairaalaan, joka nykyään on osa TAYSia.

Flimmeri palasi.

Vasta 14.1 2021 rytmiä koetettiin kääntää uudelleen. On kai edelleen hyvässä rytmissä, eli sinusrytmissä.

Teen töitä, käyn 10km lenkeillä, olo on hyvä ja fiilikset korkealla.

Seuraan politiikkaa ja vastakkaisen sukupuolen perään(nainen). Oman sukupuolen edustajat(mies) kun ei nappaa.

Trump ääliö vaihtui Biden ääliöön. Demokratia on irvikuva, paitsi porvarillisen demokratian kannattajien mielestä kaikki on loistavasti.

Ihmettelen Suomen vasemmiston hehkuttamista demokraattien(verrattavissa Suomen kokoomukseen)  Bidenin puolesta, vaikka julisti jo ennen virkaan astujaisia, että mm. Venäjä pannaan kuriin.

Trump ei aloittanut ainuttakaan sotaa.

Demokraattien Clinton ja Obama aloitti useita sotia. Pelkään pahoin että levottomuudet alkavat Bidenin myötä maailmalla. Vaikka kultareunuksin puhuu oman maansa kansalaisille heidän hyvinvointinsa parantamisesta.

Mutta maailma vaviskoon. Sanahelinää kuulemme taas ympäristön suojelemisesta, mutta ne teot, ne teot.

Kapitalismissa tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen, kilpailuun, rahaan, vapaisiin markkinoihin, sijoittamiseen ja sijoittajiin. Ei yhdelläkään ole ajatusta luopua omasta yhteisen hyväksi, vaan veriseen kamppailuun omien etujen puolesta.

Kapitalismi ei voi hyvin, maailma ei voi hyvin, mutta yksityinen kapitalisti ei luovu eduistaan.

Ei vain luovu.

”Minun jälkeeni vedenpaisumus.”

Kapitalismi ei voi hyvin, siksi se sotii, siksi se on aggressiivinen, siksi se varustautuu, siksi äärioikeisto nousee.

Niin se on noussut ennenkin.

Fasismi, joka ei noussut sattumalta tai vahingossa, on nousemassa nytkin.

1930 luvulla Aatu nousi valtaan 1933. Miksi?

Sattumaltako?

Ehei.

Suomessa fasismiin oli koko joukko viehättynyt. Kansallissosialismilla ja sosialismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Ne ovat toistensa vastakohtia.

Anteeksi, nyt taitaa tulla ihan liian pitkä juttu.

Sydänleikkauksesta minä aloitin.

Tai kauniista naisesta. Itseasiassa.

Mutta ei auta, jumalauta.

Minä pohdin sairaalassa ja lenkeillä ja työtä tehdessäni.

Raha maailmaa pyörittää, lauloi Liza Minelli aikoinaan.

Minäkin ajattelen rahaa koko ajan, kun sitä ei ole. En ole köyhä, mutta kaukana rikkaasta.

Kapitalismissa kukaan vasemmistolainen, tai kommunisti erityisesti,  ei voi elää ihanteidensa mukaisesti.

Kapitalismissa elämä on kompromisseja, niin kauan kuin emme muuta kapitalismin rakenteita.

Sairaalassa ollessani mietin näitä asioita. Olin kuilun reunalla. Mietin omaa elämääni.

Mietin, jospa elämäni päättyy tähän, kuten kirurgi sanoi, että niin voi käydä.

Ei minut kapitalismissa toimiva sairaala edellytä, että alkaisin mielistellä kapitalismia.

Ehei.

Olen rakastunut elämään. En kapitalismiin.

Kapitalismi toimii, en kiistä. Sosialismi toimii, olenhan sielläkin asunut, erona moniin muihin, jotka väittää, ettei sosialismi toimi, tietämättä sosialismista yhtään mitään. Ovat kapitalistisen median propagandan varassa, ja luovat oman maailman kuvan sen mukaan. Tietämättä yhtään mitään!

Rakastan elämää, rakastan sinua ja itseäni. Erityisesti Rakastan Naisia! Kiitos että olette olemassa!