Tekijä: Kielipoliittinen blogi

Armas Koivupuu on tavallinen suomalainen maisterisjätkä,jolla on kaunis venäläinen vaimo. Vaimon nimi on Ljubov (Lempi). Poikiemme nimet ovat Usko ja Toivo, tyttäret Vera ja Nadezhda. Monikielisessä perheessämme keskustellaan usein kielipolitiikasta. Halauan referoida blogin muotoon osan näistä keskusteluista. Emme ole Venäjän emmekä Putinin agentteja, vaan aivan tavallisia monikielisiä suomalaisia.
Julkaistu

Kielipolitiikan suunnanmuutos entistä ajankohtaisempi

Viime aikoina olemme jälleen kerran saaneet uutisia Suomen nykyisen kielipolitiikan kriisiytymisestä:

Yhtenä esimerkkinä on Suomalaisuuden Liiton poisjääminen ns. kansalliskielistrategian valmistelusta. Suomenkielisten asiaa ajavan kansalaisjärjestön syrjäyttäminen kansalliskielistrategian valmistelusta osoittaa, että kansalliskielistrategia on tehty vain ruotsin kielen aseman pönkittämiseksi. Suomenkielisen enemmistön intressejä ei oteta millään tavalla huomioon, vaan päinvastoin Marinin hallituksen hallitusohjelmassa on tavoitteena ruotsivelvoitteen koventaminen ja kiristäminen palauttamalla ruotsi  pakolliseksi aineeksi yo-kirjoituksiin.

Kaikki tämä suoranainen mielivalta  johtaa rationaalisen suomenkielisen ajattelijan miettimään, mikä järki  Suomen nykyisessä kielipolitiikassa ylipäätään on.

Kenen etua Suomen nykyinen kielipolitiikka kokonaisuudessaan palvelee ?

Ei ainakaan suomenkielisen suomalaisen etua!

Eikä edes vieraskielisen suomalaisen etua.

Loogista siis on, että tavallisen kansan pitää alkaa etsiä vaihtoehtoja nykyiselle menolle, koska koko poliittinen eliitti on tehnyt ”diilin” RKP:n ja muun suomenruotsalaisen edunvalvontakoneiston kanssa siitä, että mikään ei muutu.

Katsotaanpa siis ainakin tällä blogifoorumilla ajatuskokeen omaisesti,onnistuisiko Suomen kielipolitiikan muuttaminen perustuslakia muuttamalla vai ilman perustuslain muuttamista.

Suomen sisäisessä laintulkinnassa suomi ja ruotsi ovat ”tasavertaisesti kohdeltuja kansalliskieliä”, mutta Euroopan neuvostolle (EN) toimitettavassa raportoinnissa puhutaankin ruotsista termillä ”vähemmän käytetty kansalliskieli”. Siis vähemmän käytetty kansalliskieli, selkosuomella siis vähemmistökieli.

Suomen kielestä voitaisiin vastaavasti puhua termillä

’Huomattavasti enemmän käytetty kansalliskieli”  eli ”pääkieli”.

Se, että ruotsin kielestä käytetään Euroopan neuvostolle raportoitaessa sen todellista merkittävyyttä kuvaavaa ilmaisua,mutta suomen kielestä ei käytetä vastaavasti sen todellista asemaa kuvaavaa termistöä missään, kaikki tämä on olennainen osa nykyisen kielipolitiikan vinoutumista..kaksoisstandardia.

Kun alettaisiin käyttää johdonmukaista terminologiaa, päästäisiin myös lähemmäksi pääkielen olemassaolon tunnistamista ja tunnustamista.

Se tarkoittaa suomen kielen säätämistä Suomen viralliseksi pääkieleksi.

Tosiasiallinen pääkieli suomen kieli on ollut jo sata vuotta. Sitä ennen vain ruotsin kieli oli hallinnon ainoa kieli eli Suomen virallinen pääkieli.Suomenkielisillä ei ollut mitään kielellisiä oikeuksia.

Suomen kielen pääkieliasemaa ei tunnusteta virallisesti missään, mutta ruotsin tosiasiallinen vähemmistökieliasema raportoidaan Euroopan neuvostolle säännöllisesti. Samanaikaisesti Suomen sisäisessä lainsäädännössä ruotsi ei suinkaan ole virallinen vähemmistökieli, vaan yhdenvertainen kansalliskieli.

”Yhdenvertainen kieli” ja sen lisäksi positiivinen erityiskohtelu antavat ruotsin kielelle tosiasiallisen kielellisen privilegioaseman, jonka ylläpito revitään suomenkielisen enemmistön selkänahasta pakkoruotsilla.

Mitä mieltä olette: Onnistuuko Suomen kielipolitiikan uudistaminen ilman perustuslain muutosta vai kannatatteko ruotsin kielen kansalliskieliaseman lakkauttamista kokonaan?

Muutamat kansalaiset ovat perustaneet jo yhdistyksen ajamaan kielipolitiikan muutosta. Voitte käydä tutustumassa yhdistyksen tavoitteisiin sivulla:

Yksikielisen Suomen puolesta

http://www.kielipolitiikka.net/ysp.php

Toiminnan tavoite: muuttaa kielilainsäädäntöä perustuslaista lähtien niin,että
suomen kielestä tulee maamme ainoa virallinen kieli;

ruotsin kieli saa vähemmistökielen
aseman saamen kielten, karjalan kielen, romanikielen ja viittomakielen tavoin.

Mitä mieltä olette: Pakkoruotsia ei kuulemma voi poistaa, koska ”perustuslaki vaatii turvaamaan ruotsinkielisille palvelut”

Pitäisikö siis perustuslakia muuttaa ja lopettaa ruotsinkieliset palvelut kokonaan, elleivät ruotsinkieliset itse kykene niitä hoitamaan omin voimin?

Ansaitseeko ruotsin kieli enää kansalliskieliasemaa, jos se ei pysty  kannattelemaan edes itseään,  saati olla yhteiskuntaa kannattelevana kieli.

Vai riittäisikö, että alamme tulkita perustuslakia järkevällä tavalla?

Yksikielisesti ruotsinkielisiä on enää vain 2 % Suomen väestöstä.

 

 

 

 

 

Julkaistu

Kielipolitiikan viikkokatsaus

Kulunut viikko oli varsin mielenkiintoinen kielipolitiikan näkökulmasta.

Yleisradio uutisoi näyttävästi Suomen kieltenopettajien ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtajan haastattelun, jossa ties monennenko kerran valitettiin koululaisten ja opiskelijoiden kielivalintojen suppeutta.

Syylliseksi mediassa esitetään usein ”englannin kielen ylivaltaa”, mutta ongelman todellista syytä ei uskalleta sanoa ääneen.

Kielivalintojen suurin este on ruotsin kielen ylivalta. Ruotsin kieli on nimittäin ainoa pakollinen kieli alakoulusta yliopistoon. Pakko on absoluuttinen.

Pakkoruotsia on totuttu pitämään koululaisten ja opiskelijoiden kokemana pakkona, mutta se on laajempi rakenteellinen ongelma.

Myös kunnilla on pakkoruotsi. Kuntien pakkoruotsi tarkoittaa sitä, että valtio vaatii kuntia järjestämään ruotsin opintoja ja pakottamaan koululaiset ruotsin tunneille. Ilman valtion asettamaa pakkoa kunnat voisivat tarjota sellaisia kieliä, joita kuntalaiset haluavat opiskella.

Tampere on eräänlainen edelläkävijä kieliopintojen järjestämisessä. Varsin moni oppilas valitsee jonkin muun A-kielen englannin lisäksi.

Tampere on sikälikin mielenkiintoinen kaupunki, että tamperelaisten tekemien kielivalintojen pohjalta voidaan epäsuorasti päätellä, mitkä kielet ovat aidosti suosittuja ja kiinnostavia.

Englannin valitsi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi 2/3 ekaluokkalaisista, saksan kielen 18 %,ranskaa ja espanjaakin valittiin jonkin verran.

Kaikkein mielenkiintoisin oli ruotsin kielen suosio. Vain 0,3 % valitsi ruotsin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi A1-kielen valinnassa.

99,7 % tamperelaisista ekaluokkalaisista ei siis valinnut ruotsia, vaikka kunta ruotsia tarjosi yhtenä vaihtoehtona seitsemän kielen joukossa.

Onko ruotsin suosio siis vain 0,3% Tampereella?

Helmikuussa on vielä tulossa vapaaehtoisen A2-kielen valinta, joten vasta näiden valintojen jälkeen voidaan arvioida, mikä ruotsin kielen todellinen suosio on. Koko Suomessa pitkän A-ruotsin on omasta tahdostaan valinnut vajaat 10% kaikista koululaisista. Ruotsista aidosti kiinnostuneita lienee siis noin 10% koululaisista.

Tämä on hyvä pitää mielessä,kun hallitus suunnittelee kaikille pakollisten ruotsin tuntien määrän lisäämistä peruskoulussa.

Ruotsin kielen todellinen suosio voidaan mitata ainoastaan muuttamalla ruotsin kieli vapaasti valittavaksi. Vasta silloin nähdään lopullinen suosio,

Mikä on blogistien arvio ruotsin kielen todellisesta suosiosta?

Onko se 10, 20 vai 50%, jos jokaisen on pakko lukea kahta kieltä äidinkielen lisäksi ja kielen saa kaikissa oloissa valita vapaasti seitsemän eri kielen joukosta? Nyt englanti, saksa, ranska, espanja, venäjä, kiina, ruotsi

HUOM: Otetaan oletusarvoksi se, että mimimiryhmäkokoja ei ole eli opetusta voidaan järjestää jopa yhdelle kielen valinneelle oppilaalle.

Mikä olisi kielivalintojen lopputulema?  Prosentteina yläasteen 7-luokan oppilaista?

Oma arvio: Englanti 100%, saksa 25%, espanja 25%, ranska 15%, venäjä 10%, ruotsi 15% kiina 5%, vapautetut 5%. Kyseessä siis A1-, A2 ja B1-laajuudet.

Viikon muita tapahtumia: Tutkiva ryhmämme jatkoi ruotsin kielen pakollisuuden kannattajien haastatteluja. Tuloksista tiedotamme myöhemmin. Olemme käynnistäneet tutkimusprojektin, jonka tarkoituksena on ymmärtää, miksi joku kannattaa ruotsin kielen pakollisuutta, vaikka valinnanvapaus ei estä ketään lukemasta ruotsia valinnaisena kielenä.

Saamelaisten kansallispäivää vietettiin 6.2. Saamelaisten osalta ongelmat ovat huomattavasti laajempia kuin pelkkä kielikysymys,

Poliitikot päättävät sekä suomalaisten että saamelaisten päiden yli meidän asioistamme, kuuntelematta ja huomioimatta meidän mielipiteitämme .
Saamelaisten osalta tämä koskee useita aihealueita, suomenkielisten osalta kielipolitiikkaa ja kielikoulutuspolitiikkaa.

Meidän mielipiteitämme ei kuunnella eikä meidän etuamme huomioida.

Piristävä poikkeus tosin oli perussuomalaisten toissa viikolla julkaisema kulttuuripoliittinen ohjelma, joka korosti suomen kielen asemaa.

Toivottavasti muutkin puolueet tästä esimerkistä rohkaistuneina ottavat suomen kielen asian ajettavakseen. Tähän asti muiden puolueiden ohjelmat ovat keskittyneet ruotsin kielen aseman varjelemiseen.

 

 

 

 

Julkaistu

Kielipoliittinen blogi hallituksen kielipolitiikan vastapainoksi

Vuoden 2019 eduskuntavaalien tuloksena Suomeen muodostui vasemmistolainen hallitus, jonka hallitusohjelmassa oli useita ruotsin kielen asemaa korostavia kirjauksia.

Valitettavasti monet näistä kirjauksista ruotsin kielen asemaa korostaessaan heikentävät suomen kielen ja suomenkielisten kansalaisten asemaa.

Yksi tällainen kirjaus on ruotsin kielen palauttaminen pakolliseksi yo-kirjoituksiin, jolloin ruotsin kielen rooli muodostuu entistäkin velvoittavammaksi kaikille ei-ruotsinkielisille kansalaisille.

Tämän blogin tarkoituksena on tarjota vaihtoehto hallituksen linjalle, siis edellämainitulle linjalle, jonka ”punaisena lankana” on lisätä ruotsin kielen velvoittavuutta 95%n ei-ruotsinkielisen  enemmistön elämässä.

Aivan viime päivinä on ilmestynyt runsaasti kielipoliittista tutkimusmateriaalia, esim Koneen säätiön kieliohjelma,  ruotsalais-Suomen kielibarometri sekä ajatushautomo Magman tutkimus ruotsinkielisen nuorison kieli-identiteetistä.

Myös perussuomalaiset julkistivat äskettäin kulttuuripoliittisen ohjelmansa.

Euroopan neuvosto antoi viime lokakuussa suosituksensa Suomen kielivähemmistöjen kieliolojen ja kieli-ilmapiirin parantamiseksi.

Taustamateriaalia on siis todella runsaasti, ja blogissa pyritään julkaisemaan myös lähdeluettelot lähes tieteellisten artikkelien vaatimalla tarkkuudella.

Blogin tarkoitus on löytää vaihtoehtoja Marinin hallituksen kovalle linjalle, lähtökohtana terve arkijärki sekä käytännönläheiset ratkaisut kielivähemmistön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kielipoliittisen blogin sisältöä tuottaa kielipolitiikasta kiinnostuneiden tavallisten kansalaisten ”tutkiva ryhmä”, jossa mukana on eri alojen asiantuntijoita, joista suurimmalla osalla on korkeakoulututkinto esim. talous-, tietojenkäsittely-, kasvatus- ja tilastotieteiden aloilta.

Olemme siis moniammatillinen työryhmä, jolla on yhteinen tavoite:

Saada Suomen kielipolitiikkaan muutos, joka huomioi maailman ja Suomen muuttumisen: Suomen tähänastinen ja erityisesti nykyhallituksen linjaama kielipolitiikka on jumissa; Vain ruotsin kielen asema on kielipolitiikan keskiössä.

Hallitusohjelman mukaisesti opetusministeriö ja opetushallitus ovatkin jo aloittaneet selvityksen ruotsin kielen opetuksen lisäämisestä ja edellämainitusta yo-ruotsin pakollisuuden palauttamisesta.

 

Kielipolitiikassa on runsaasti eri ulottuvuuksia, joista ehdotan ensimmäiseksi teemaksi räikeää demokratiavajetta:

Suomenkielisten yhä lisääntyvästä ruotsivelvollisuudesta päättävät ensisijaisesti ruotsinkielinen opetusministeri, ruotsinkielinen oikeusministeri ja ruotsinkieliset selvityshenkilöt – ruotsin kielellä!

Eduskunnassa asiaa käsiteltiin syksyllä kyselytunnilla – ja vain ruotsin kielellä..

Edes suomenkielistä käännöstä ei löydy eduskunnan pöytäkirjasta.

Sama peruskuvio toistuu vuosikymmenestä toiseen!

Miksi 95%n  enemmistön ääntä ei kuunnella lainkaan?

Miksi meidän pitää tyytyä siihen. että ruotsinkieliset päättävät meidän kieliopinnoistamme keskenään ja hyväksyttävät päätöksensä taas hallituksen uusissa ”lehmänkaupoissa” sulle-mulle -periaatteella?

Miksi ”suomenkieliset” puolueet eivät aja suomenkielisten suomalaisten asioita, vaan enemmistön rooli on hiljaa alistua  lehmänkauppojen tuloksiin ja ruotsin kielen kuormittavuuden lisääntymiseen?

Tervetuloa mukaan keskustelemaan kielipolitiikasta ja kielipolitiikassa vallitsevasta demokratiavajeesta.