Tekijä: Kari Rönkä

Omituinen otus, jonka olisi kai pitänyt ruveta huonekalupuusepäksi kolmannessa polvessa, mutta eksyi Helsingin yliopistoon lukemaan matematiikkaa, fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa, kemiaa, tähtitiedettä, geofysiikkaa, tilastotiedettä ja ties mitä tehden lopulta gradunsa tietotekniikasta. Kuluttanut aikaansa lähes pari vuosikymmentä Nokian leivissä (Elektroniikka, Tutkimuskeskus, Networks), epämääräisen ajan erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä parissa opistossa, yhdessä ammattikorkeakoulussa, kahdessa yliopistossa sekä erinäisissä yrityksissä, kolmatta vuotta kotiseutulehden toimittajana ja nyttemmin digitalkkarina Oulun kaupunginkirjastossa/maakuntakirjastossa. Harrastuksellista puolta ovat tarjonneet mm. kalastus, marjastus, sienestys, musiikki, kirjallisuus, historia ja ties mikä.
Julkaistu

Hullulla on halvat huvit eli kylläpä sain makeat naurut

Kerroin edellisessä avauksessa visiitistä eräälle Metsähallituksen laavulle. Tässä pieni poiminta kyseisen laavun vieraskirjasta. Naurattaa vieläkin…

Taustan valaisemiseksi on syytä kertoa, että laavu sijaitsee keskellä korpea suuren suoalueen laidalla, ja laavulta lähtee suolle Metsähallituksen ylläpitämä luontopolku.

Nimimerkki ”luontoihminen” oli kirjoittanut vieraskirjaan varsin tuohtuneeseen sävyyn kirpakkaa palautetta Metsähallitukselle. Hänen polveilevan palautteensa ydin oli siinä, että luontopolun pitkospuut ovat huonossa kunnossa, niin kerrassaan kelvottomassa kunnossa, että lenkkitossut uhkaavat kastua .

Yhdistelmä luontoihminen+erämaasuo+lenkkitossut sai minussa aikaan niin hervottoman naurukohtauksen, että en meinaa vieläkään siitä toipua.

Naurua pahensi mielikuva kyseisestä luontoihmisestä ja siitä parranpärinästä, joka on syntynyt jossain kalliolaisessa baarissa punkkupullon ääressä, kun asiaa on cityvihreäporukassa pohdittu.

Anteeksi, cityvihreät, mutta en voinut naurulle mitään.

 

Julkaistu

Mistä on mukava lomapäivä tehty?

Tulipa eilen vietettyä oikein viimeisen päälle mukava lomapäivä.

Ohjelmassa oli visiitti suolle, joka tarjosi sen verran hillaa, että saa suun makeaksi jäätelön kanssa. Samoilla seuduilta upposi suuhun kourakaupalla isoja ja makeita mustikoita. Löytyipä yhden pikkukastikkeen verran ruokasieniäkin.

Päivän ruokailu sisälsi nuotiomakkarat Metsähallituksen upealla laavulla kristallinkirkkaasta vedestään tunnetun erämaalammen rannalla. Kuikkapari uiskenteli kuvioita tyynellä lammella, kun makkarat tykötarpeineen täyttivät vatsaa. Juotiinhan siinä tietysti vielä kahvitkin.

Kotimatkalla piipahdus kauppaan nappaamaan kotiin tuotavaksi huippulaadukkaita Leppävirran mansikoita.

Päivä oli sopivan pilvipoutainen ja vähätuulinen: ei kylmä muttei kuumakaan.

Julkaistu

Suomi, kun on jo myöhäistä…

Laitanpa tähän linkin blogikirjoitukseen, joka sivuaa teosta, josta haluan antaa vahvan lukusuosituksen.

Teos on paremmin yksityisetsivä Jesse Hackmannin räväköistä seikkailuista tunnetun Ari Paulowin jo aikaa kaupoista loppuunmyyty ”Khilafa! Valtakunta.”

Paulow on sijoittanut teoksensa aikaan, jolloin islamisaatio on vallannut Euroopan ja Suomessakin eletään islamilaisen sharia-lain ja hirmuvallan alla. Linkittämääni blogikirjoitusta lainaten: järisyttävää luettavaa.

Luonnollisesti vihervasemmistolaiset toimittajat ovat kilvan lytänneet teosta, mutta sitäkin suuremmalla syyllä se kannattaa lukea. Kaupasta sitä tuskin enää löytää, mutta hyvin varustettu kirjasto auttaa.

Julkaistu

Onko konsensuksella huono muisti?

Jari Ernrooth kirjoittaa kolumnissaan (YLE 12.7.2017) presidentin vallasta ja sivuaa laajalti myös tämän avauksen otsikkoa. Saanen lainata pätkän suoraan kolumnista:

”Urho Kekkosen kaudella neuvostoimperiumia ja presidentin yksinvaltaa kritisoivat länsimaisten arvojen puolustajat tuomittiin äärioikeistolaisten jäähyaitioon. Kun sinne nyt on laitettu perussuomalaisten eduskuntaryhmä, tulee väistämättä mieleen kysyä, onko konsensuksella huono muisti?

Islaminuskoisiin kansanryhmiin kohdistuvat karkeasti loukkaavat yleistykset ovat tietysti vastenmielistä luettavaa. On silti sanottava, että se ihmisarvosta piittaamaton alistus ja sorto, jota olen islamilaisessa maailmassa todistanut, järkyttää mielenrauhaani monin verroin enemmän.”

Kannattaa lukaista.

Julkaistu

Missä ylikulutusongelma oikeasti on?

[Tämä teksti on aiemmin julkaistu AL:n blogeissa, mistä sen kokeilumielessä siirrän nyt tänne]

Palaanpa vielä kerran YLE:n ”analyysiin”, jossa kyseltiin, kuinka maapallo kestää Suomea, kun Suomi on niin mahdottoman paha ylikuluttaja.

YLE:n ”analyysi” (WWF:n ”alustamana”) perustuu omituiseen tulkintaan GFN:n (Global Footprint Network) julkaisemasta datasta. En tiedä, enkä oikein ymmärräkään, miksi tuollainen tulkinta on tehty. Ainoat mieleen tulevat selitykset ovat A) aatteen palo, B) kykenemättömyys lukea tilastoja, C) hätäinen uutisointi tyyliin ”siitä yli mistä aita on matalin”, faktoja tarkistamatta.

Alla on käyrästö, joka perustuu täsmälleen samaan lähteeseen, GFN:n julkiseen dataan. Ainoa ero on siinä, että kunkin alueen absoluuttinen jalanjälki on muutettu ”jalanjälki-indeksiksi” siten, että vuosi 1980 on 100.

Neljä aluetta (Suomi, Pohjois-Eurooppa, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka) on pysynyt varsin lähellä lähtöarvoaan. Esimerkiksi Suomen jalanjälki (eli kulutus) oli vuonna 2013 jopa hiukkasen alempi kuin vuonna 1980 (97/100).

Neljällä muulla alueella (Arabimaat, Pohjois-Afrikka, Länsi-Aasia ja Etelä-Aasia) indeksiluku on kohonnut kolme- tai nelinkertaiseksi. Niiden kulutus on selvästi kiihtyvässä kasvussa.

Noiden neljän alueen, joiden jalanjälki on kasvanut rajusti, läntisen Aasian jopa rajun eksponentiaalisesti, osalta tulee muistaa myös se fakta, että niiden väestönkasvu on rajua. Esimerkiksi monissa arabimaissa väestönkasvu on jopa yli kymmenen kertaa niin nopeaa kuin läntisessä Euroopassa ja Suomessa.

Kaavion perusteella ei pitäisi olla epäselvää, missä ylikulutuksen ongelma tosiasiassa on.

Jos noille nopean kulutuskasvun ja nopean väestönkasvun alueille ei tehdä mitään, mistään muustakaan ei ole mitään hyötyä.

Näiden tosiasioiden varjossa Suomen nimittäminen ylikulutuksen symboliksi on lähinnä naurettavaa.

Julkaistu

Kun nyt näin sattui, niin testaanpa uudelleen

Oli räkättipoikueen pahnanpohjimmainen noussut pesästä oksalle ja valmistautui elämänsä ensimmäiselle pyrähdykselle. Kun nyt tuli kokeiltua tilanteen videointia, niin kokeilenpa samalla myös latausta YouTubeen ja edelleen tänne. Videon koko on hieman eri kaliiberia kuin edellisen.

 

Julkaistu

Kokeiluluonteinen postaus

Pihapiirissä koettiin tiistaina iloinen perhetapahtuma, kun räkätin poikaset kuoriutuivat. No, iloisuudesta saattaa olla hieman eri mieltä, kun joidenkin päivien päästä menee viemään roskia – oli meinaan tehnyt pesän aivan roskiksen viereen, tai oikeastaan päälle. Ilmapommituksen uhka on ilmeinen, kun poikaset kasvavat.