Tekijä: Kari Rönkä

Suomen Pankin arkistoista viimein julkisuuteen tullut muistio kertoo karua kieltä 90-luvun laman huippuhetkistä.

Laman syvässä kurimuksessa, vuonna 1992, 4. huhtikuuta klo 14, Suomen Pankissa pidetyssä kriisikokouksessa Esko Aho totesi näin: ”kun meillä on kuntien ja valtion eläkkeet erilaiset etuuksiltaan kuin muut, niin että se pitäisi korjata. Jos ei muuta keinoa siihen korjaukseen löydetä, niin sanottaisiin irti kaikki valtion ja kuntien palveluksessa oleva henkilöstö ja palkattaisiin uudelleen uusilla eläke-etuuksilla”. Kovaa peliä!

 

Trafi julkaisi äskettäin vuoden 2017 katsastustilastot. Niihin on aiemmista tilastoista poiketen otettu mukaan myös ajetut kilometrit, mikä antaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin vertailuihin.

On selvä, että katsastustilastojen perusteella ei voi tehdä yleispäteviä vertailuja, jos on ostoaikeissa vertailemassa kahta käytettyä autoa. Autot ovat yksilöitä, joilla on erilainen käyttö- ja huoltohistoria. Yksi huoltaa tai huollattaa autonsa ennen katsastusta, toinen hakee katsastuksesta vikalistan ja korjauttaa sitten, mitä tarpeen on. Lisäksi asiaan vaikuttaa mm. se, onko kyseessä leasingauto vai oma.

Tilastoista näkee kuitenkin varsin mielenkiintoisia asioita, jos niitä hieman pyörittää taulukkolaskennassa. Laskin Trafin luvuista kullekin automallille kaksi suhdelukua, jotka mittaavat kyseisen automallin A) hylkäysmäärien suhdetta saman ikäisten keskiarvoon ja B) ajokilometrien suhdetta saman ikäisten mediaaniin. Katsotaanpa, mitä suhdeluvut kertovat.

On automalleja, joiden suhdeluvuista näkee, että niiden hylkäysprosentti on huomattavasti alle keskiarvon, vaikka ajokilometrejä kertyy paljon enemmän kuin keskimäärin. Yksi näistä on Audi A6:

Suhdeluvuista näkee myös jollain tasolla eroavaisuuksia. Otetaan esimerkiksi kaksi suunnilleen saman kokoluokan pikkuautoa vuosimallista 2004 eteenpäin. Käyristä nähdään, että ajokilometrit vastaavat suunnilleen toisiaan, mutta hylkäysprosenteissa on huima ero:

Joissakin tapauksissa tunnusluvuista voi myös nähdä mallin laadussa tapahtuneita muutoksia. Otetaan esimerkiksi Ford Fiesta, jonka hylkäysluvut olivat vuoteen 2009 asti peräti viitisenkymmentä prosenttia alle keskiarvon, mutta pomppasivat vuonna 2009 kymmeniä prosentteja keskiarvon yläpuolelle. Sattumoisin vuonna 2009 tuli myyntiin uuden sukupolven Fiesta. Voisi epäillä, että jotain meni laadussa pieleen.

Että silleen.

 

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi parhaaksi vetäytyä perhevapaauudistuksesta.

Ilkeämielinen voisi arvella, että SRK on ärähtänyt keskustalle ja mahdollinen ison äänipotin menetys on jähmettänyt keskustajohdon.

Miesten jääminen lapsia hoitamaan kun nyt ei SRK:n agendaan oikein istu.

Heh.

 

 

Osuipa ruokakaupassa silmiin luomutuote, jonka hinta sai kyllä haukkomaan henkeä.

Ihan tavalliseen jää(vuori)salaattiin oli lyöty pakettiin taikasana ”LUOMU”. Kilohintaa tuotteella oli vaatimattomasti hyvän matkaa yli 250 euroa. Noin 70 gramman salaattinyssykästä olisi siis saanut pulittaa kassalla lähemmäs 20 euroa.

Kyllä täytyy olla rahakkaita luomu-uskoisia liikkeellä, jotta tuollaisia kannattaa kaupata.

Missä piileskelevät YLE:n faktantarkistajat?

YLE julkaisi tänään iltapäivällä jutun otsikolla ”Ennakkoäänestys alkoi – näillä ohjeilla äänestät kuin mallikansalainen”. Olisi (taas kerran) ollut YLE:n omilla faktantarkistajalla töitä, sillä jutussa väitetään kahteen, tai oikeastaan jopa kolmeen kertaan, että äänestyslippuun saa kirjoittaa vain ehdokkaan numeron, ei mitään muuta, tai ääni hylätään.

Tuo väitehän ei ole totta.

Vaalilain 85 §:n mukaan lippuun saa lisätä selvennyksen siitä, ketä äänestäjä tarkoittaa. Jos siis kirjoitan lippuun ehdokkaan numeron ja nimen, lippu on hyväksyttävä.

Kovasti YLE on esitellyt näitä faktantarkistajiaan, jotka tarkistavat ehdokkaiden väitteiden todenperäisyyttä. Ehkä heidän kannattaisi tarkistaa myös YLE:n omien juttujen todenperäisyyttä.

Ei, en ole antamassa kenellekään äänestysohjeita. Jokainen äänestää kuten haluaa, oman käsityksensä mukaisesti, demokratian pelisääntöjen mukaan. Tämä kirjoitus ei ole ohjeistusyritys, tämä on katsaus eräisiin syihin, joiden takia minä en äänestyslippuuni tiettyä numeroa katso voivani piirtää.

Tässä lyhyt lista näistä eräistä syistä:

• 18. kesäkuuta 1970, ravintola Hungaria
• 2. syyskuuta 1970, ravintola Savoy
• 15. syyskuuta 1970, ravintola Hungaria
• 27. lokakuuta 1970, ravintola Victoria
• 18. joulukuuta 1970, ravintola Hungaria
• 5. helmikuuta 1971, ravintola Hungaria
• 24. toukokuuta 1971, ravintola Hungaria

Ravintolamerkinnät koskevat ehdokkaan tapaamisia KGB:n Suomen toiminnan ykkösnyrkin Viktor Vladimirovin tärkeän avustajan ja NKP:n Suomeen kohdistuvien vallankaappaussuunnitelmien keskeisen toteuttajan Nikolai Chatskihin kanssa. Lienee tarpeetonta todeta, että laskut maksoi KGB.

Näin alkoi ehdokkaan tie politiikan huipulla. Juuri eduskuntaan ns. nuorisovaaleissa noussut ehdokas pääsi samaan junaan muiden nuorten tulokkaiden, M. Ahteen, U. Sundqvistin, E. Tuomiojan, I-C. Björklundin ja T. Pursiaisen, kanssa: KGB:n vetämään menestysjunaan.

KGB-yhteistyö oli tie politiikan huipulle suomettuneessa Suomessa. Suomen etu jäi toissijaiseksi.

Minulle jo noissa on riittävästi ”näyttöä”. Ja ne ovat vain jäävuoren huippua. Minä en tällaista henkilöä Suomen presidentiksi kaipaa.

Vuoden alusta voimaan tuleva työttömyysturvalain muutos on herättänyt voimakasta keskustelua.

Hallituspuolueita edustavat ja heidän toimintaansa kannattavat tahot toistelevat sitä, että työttömyysturvan on oltavakin vastikkeellista, vähintään nyt pitää vaatia aktiivisuutta, kuten kyseisessä mallissa.

Näiltä hallituksen typeryyttä puolustavilta herroilta ja daameilta unohtuu muutama ihan perusasia:

1) Työtöntä rangaistaan siitä, että töitä ei löydy vaikka kuinka hakisi;

2) Työtöntä rangaistaan siitä, että TE-toimisto ei kykene tarjoamaan niitä palveluja, joilla työtön voisi rangaistukselta välttyä – ei vaikka työtön kuinka haluaisi niihin osallistua;

3) Lomautettua rangaistaan siitä, että hän ei ole löytänyt toista työtä – hänellähän on jo työsuhde, jossa hän on lomautettuna;

Malli on typeryydessään vahan sama kuin että helsinkiläisen rakennusmiehen palkkaa pudotettaisiin 4,65 %, jos Kuopion Kallansilloilla mitattu vuorokausittainen henkilöautomäärä ei osu ennusteen raameihin.

”Kyllä töitä löytyy, jos vain halua löytyy”, on hallituksen kannattajien vakiolausahdus. Väite on täydellisen absurdi, kun katsotaan todellisia lukuja. Marraskuun lopussa Suomessa oli 37.538 avointa työpaikkaa. Näistä oli kilpailemassa 580.813 työnhakijaa. Kutakin avointa työpaikkaa kohti oli siis noin 15,5 työnhakijaa.

Uudistus on myös alueellisesti täydellisen epätasa-arvoinen. On käsittämätöntä, että perustuslakivaliokunnan kommentit tästä jätettiin huomiotta – kuten muutkin lakimuutosta kritisoineet kommentit.

Hallituksen väitteet työttömyystilanteen selvästä helpottamisesta joutuvat outoon valoon, kun katsotaan virallisia tilastoja. Työttömien määrän runsas ”väheneminen” johtuu lähinnä siitä, että yhä useampi luovuttaa ja jättää työnhakunsa uusimatta, kun työvoimapalvelut eivät millään tavalla heitä kykene auttamaan. Marraskuusta 2015 marraskuuhun 2017 näiden luovuttajien määrä kasvoi yli 3300:lla – ja tämä siis yhdessä kuukaudessa.

Tämä uusi kurituspykälä johtaa keväällä lakkoaaltoon ja joko A) lain perumiseen tai B) hallituksen kaatumiseen. Seuraukset kaikkein vähäosaisimmille ovat nimittäin karuja: työttömyyspäivärahojen maksatukset venyvät kuukausiin, kun jokaisen aktiivisuus pitää käsipelillä tarkistaa. Tämä ajaa kymmeniä tuhansia ihmisiä toimeentulotuen luukulle. Yhteisvaikutuksena Kelan maksatukset venyvät kuukausiin. Seuraukset ovat karmeita.

Toivotan kaikille kanssablogisteille oikein hyvää ja rauhallista joulua kännykkääni ikuistuneen jouluisen ”metsän” tunnelmissa.

Virsi 440 vanhasta virsikirjasta, s.v.p.