Tekijä: Kari Rönkä

Omituinen otus, jonka olisi kai pitänyt ruveta huonekalupuusepäksi kolmannessa polvessa, mutta eksyi Helsingin yliopistoon lukemaan matematiikkaa, fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa, kemiaa, tähtitiedettä, geofysiikkaa, tilastotiedettä ja ties mitä tehden lopulta gradunsa tietotekniikasta. Kuluttanut aikaansa lähes pari vuosikymmentä Nokian leivissä (Elektroniikka, Tutkimuskeskus, Networks), epämääräisen ajan erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä parissa opistossa, yhdessä ammattikorkeakoulussa, kahdessa yliopistossa sekä erinäisissä yrityksissä, kolmatta vuotta kotiseutulehden toimittajana ja nyttemmin digitalkkarina Oulun kaupunginkirjastossa/maakuntakirjastossa. Harrastuksellista puolta ovat tarjonneet mm. kalastus, marjastus, sienestys, musiikki, kirjallisuus, historia ja ties mikä.
Julkaistu

Miksi valtamedia suoltaa jatkuvasti täyttä puppua ylikulutuksesta?

YLE toistelee valheita. Suomi ei ole pahiskuluttaja.

Jutun (YLE 14.7.2018) kertoma tulos saadaan aikaan käyttämällä asukasta kohden laskettua kulutusta suhteessa hypoteettiseen keskiarvoon, mikä on täyttä humpuukia.

Otetaanpa esimerkki: 
– valtio A, 5 milj. asukasta, kulutus 10 yks/asukas;
– valtio B, 50 milj. asukasta, kulutus 2 yks/asukas.

YLE:n jutun umpipimeällä logiikalla valtio A on pahempi kuluttaja, koska sen kulutus henkeä kohden on viisi kertaa niin suuri kuin valtion B. Kuka tahansa peruskoulun matematiikan edes auttavasti sisäistänyt näkee kuitenkin sillä pimeimmällä silmälläänkin, että valtion B kokonaiskulutus on kaksinkertainen valtioon A verrattuna.

Maapalloa rasittaa kokonaiskulutus, todellinen kulutus.

Muistutuksena vielä jalanjäljet eri alueilla (jalanjälki eli kulutus GFN:n tilastoista eli samasta mistä jutunkin luvut, mutta absoluuttisina eikä per capita, aluejako maailmanpankin tilastojen aluejaosta):

Miksi, oi miksi, YLE jatkaa tämän täysin perättömän humpuukin toistamista vuodesta toiseen?

Julkaistu

Tieto, jota suojellaan paremmin kuin valtiosalaisuuksia

Kun olen viime aikoina noita autojen teknisiä tietoja tarkastellut, en ole voinut olla ihmettelemättä yhtä tietoa, jonka löytäminen on usein työn takana: maavara.

On jotensakin ymmärrettävää, että valmistaja, jonka päämarkkinat  Euroopassa ovat ihan muualla kuin Suomen röykkyisillä teillä, pitää maavaraa täysin sivuseikkana ellei kyseessä ole mallin erityinen myyntivaltti. Vähemmän ymmärrettävää on, että auton suomalainen maahantuoja panttaa tietoa ihan samalla lailla. Kovin ymmärrettävänä en kyllä pidä sitäkään, että autotoimittajilla ei useimmiten ole viitseliäisyyttä kaivaa tietoa juttuihinsa.

Useilla automerkeillä tieto on erinomaisen hyvin piilotettu jonnekin teknisten tietojen pienellä painettuun liitteeseen. Monilla sitä ei löydy esitteistä ollenkaan. Joillakin kysymykseen maavarasta ei osaa vastata edes maahantuoja. Etelä-Suomen valtaväylien ulkopuolella liikkuvalle tieto on kuitenkin merkityksellinen.

Hölmöä.

 

Julkaistu

Vempeleviidakkoa

Kuten aiemmasta avauksestani kävi ilmi, olen tässä hieman tutustunut nykyautojen ominaisuuksiin. Huomio kiinnittyy väkisinkin niihin istutettuun vempeleviidakkoon, josta ajattelin perjantain ratoksi raapustaa muutaman sanan.

Autojen turvallisuus on parantunut huimasti muutamassa vuosikymmenessä. Rakenteellisilla ratkaisuilla parannetun passiivisen turvallisuuden lisäksi on kehitetty melkoinen määrä elektronisia vempeleitä, oikein viidakoksi asti. Niiden merkitys on nostettu todella suureksi niin turvallisuustesteissä (esim. NCAP) kuin arvosteluissa (mikä tahansa autoalan julkaisu). Jäin kuitenkin pohtimaan eräiden vempeleiden todellista arvoa Suomen olosuhteissa.

Turvallisuus- ja mukavuusvempeleiden välimaastossa seilaa vakkari eli vakionopeuden säädin. Sellaisenaan vempele on varmasti ihan käyttökelpoinen USA:n ja Saksan pitkillä valtatietaipaleilla, joilla ajetaan tuntikausia tasaista nopeutta. Se on varmaan käyttökelpoinen myös Suomessa, jos ajaa paljon isoilla valtaväylillä ns. normiliikenteessä. Adaptiivisena eli sopeutuvana versiona se pitää näppärästi vakioetäisyyden edellä ajavaan, kun liikenne on ruuhkautumatonta ja melko tasaista. Kaupungeissa ja pikkuteillä vempeleen hyöty on aika olematon.

Etutörmäyksen estojärjestelmä (Front Assist tms.) on varmasti hyödyllinen, jos ajaa paljon ruuhkaisessa kaupungissa. Sen tarkoituksenahan on reagoida hyvin hiljaisissa nopeuksissa automaattisesti hätäjarrutuksella, jos eteen ilmaantuu yllättävä este, tyypillisesti jalankulkija. Maantieajossa hyödyt ovat tässäkin aika olemattomat. Joissakin autoissa on jo tähän yhdistetty liikennemerkkien tunnistus, joka tuo mittaristolle voimassa olevan nopeusrajoituksen (liikennemerkistä luettuna). Tämä voi olla ihan näppärä apuväline, jos sitä käytetään oikein (ja se toimii luotettavasti).

Kaistavahti voi olla hyödyllinen Keski-Euroopan hyväkuntoisilla teillä,kun talvi ei häiritse. Näissä meikäläisen olosuhteissa se on ensinnäkin puolisen vuotta täydellisen hyödytön, kun kaistamaalaukset ovat lumen tai jään peitossa. Pikkuteillä, joilla itse suurelta osin liikun, kaistamaalaukset ovat usein erittäin kuluneita tai niitä ei ole lainkaan, joten jolloin hyöty on sama nolla. Vähiin jäisivät meikäläisellä hyödyt.

Pysäköintitutkat ja poikittaisliikenteen varoitusjärjestelmät vaikuttavat ihan hyödyllisiltä vempeleiltä, jos joutuu liikkumaan ahtaissa paikoissa vilkkailla parkkipaikoilla. Niiden hyöty liittyy tietysti pitkälti ”itsetehtyyn tarpeeseen” eli siihen, että nykymuotoilun seurauksena monesta nykyautosta on melkoisen heikko näkyvyys muualle kuin suoraan eteen. Samoin auton ulkomitat ovat vaikeasti arvioitavissa, varsinkin jos autolla ajaa vähän.

Hauskaa viikonloppua!

Julkaistu

Pikkuturbot: tietoa ja/tai mielipiteitä?

On nuo kuljetustarpeet kummasti vähentyneet. Samalla alkaa autolle kertyä ikää ja kilometrejä. Vielähän tuo Suomessa aika harvinainen dieselpannuinen Mitsu Carisma on pelannut ja tarjonnut varsin edullista kyytiä ja suorastaan erinomaisen ajettavuuden, mutta silti olen alkanut vilkuilla sivuille. Samalla on noussut mieleen otsikon vihjaama kysymys.

Nykytarpeisiin riittäisi vallan mainiosti jokin ns. B-segmentin kulkupeleistä (tyyliin Rio, i20, Micra, Clio, Ibiza, Yaris jne). Näissä on nykyisen trendin mukaisesti lähes järjestään ruvettu tarjoamaan perinteisen 1,2 litran tai 1,4 litran vapaasti hengittävän bensamoottorin tilalle pientä bensaturboa, tyypillisesti litraista kolmepyttyistä.

One arvon blogisteilla tietoa, kokemuksia tahi valistuneita arvauksia? Kestääkö tuollainen pikkuturbo kilometrejä samaan malliin kuin ”perinteinen” turboton kone? Jotenkin voi epäillä sen joutuvan aika koville.

Edit: täsmennetty kysymyksen tarkoittavan bensaturboa, ei dieseliä.

Julkaistu

Kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti, jonka media yrittää vaientaa

Tänään (22. toukokuuta) klo 22 Alfa-TV:llä on haastateltavana kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Hege Storhaug, jonka vaientamiseksi poliittisen korrektiuden nimeen vannova media on tehnyt kaikkensa.

Odotettavissa saattaa olla mielenkiintoinen haastattelu.

Uusinta tulee samalla kanavalla aamuyöstä, kenties myöhemminkin.

Julkaistu

Edessä asuntokatastrofi, kymmenet tuhannet saattavat menettää omistusasuntonsa, jos mitään ei tehdä.

tiivistelmä

Avauksesta tulee väkisinkin pitkähkö, joten laitan tähän alkuun tiivistelmän. Avaan aiheita tarkemmin alempana.

Tuhansilla asunto-osakeyhtiöillä on edessä linjasaneeraus, jonka rahoittamiseen tarvitaan lainarahaa. Finanssivalvonta on kuitenkin tiukentanut rajusti lainaehtoja yhtiöille, joissa on paljon sijoitusomistajia.

Toisaalta ulkomaiset asuntosijoittajat ryntäävät Suomen markkinoille. Sijoitusasuntojen määrä siis kasvaa entisestäänkin.

Asunto-osakeyhtiölaki kohtelee sijoittajia paljon helläkätisemmin kuin omistusasujia, mikä saattaa tehdä omistusasujista sijoittajien pikavippitoimiston. 

Jos asiaan ei puututa, lähivuosina kymmenet tuhannet suomalaiset  menettävät omistusasuntonsa. 

 

Finanssivalvonnan linjaukset

Finanssivalvonta on aivan hiljattain linjannut, että asunto-osakeyhtiöille, joissa yli kolmasosa huoneistoista on sijoittajien hallinnassa, myönnetään peruskorjauksiin lainaa enintään kymmenen vuoden maksuajalla.

Seurauksia ei ole vaikea hahmottaa. Laajojen peruskorjausten (tyyppiesimerkkinä linjasaneeraus eli putkiremontti) rahoittaminen on erittäin vaikeaa tai täysin mahdotonta.

Vaikka yhtiö saisikin lainan, lyhyt takaisinmaksuaika johtaa niin korkeisiin vastikkeisiin, että sijoittajien mielenkiinto vastikkeen maksamiseen heikentyy, vuokrasta kun ei korkean vastikkeen takia jää sijoittajalle enää juuri mitään voittoa. Jos sijoittaja jättää vastikkeensa maksamatta, omistusasujat joutuvat maksumiehiksi. Riskit ovat valtavat.

Suomessa on tuhansia asunto-osakeyhtiöitä, joilla on lähivuosina edessään laajat linjasaneeraukset. Jos näitä ei päästä tekemään, edessä on väistämättä yhtiön alasajo. Tällöin tuhannet ja taas tuhannet osakkaat menettävät asuntonsa. Sijoittajille tämä tarkoittaa sijoitusriskin realisoitumista, tuhansille tavallisille tallaajille, jotka ovat kovalla työllä säästäneet itselleen omistusasunnon, koko omaisuuden menettämistä.

ulkomaiset sijoittajat

Ulkomaiset asuntorahastot ovat aloittaneet rynnistyksen Suomen asuntomarkkinoille (ks. esim. YLE 18.5.2018). Yhdessä edellä selostetun kanssa tämä nostaa riskitasoa huomattavasti.

Jos peruskorjaukset nostavat vastikkeet pilviin, kasvoton ulkomainen sijoitusyhtiö voi ”ottaa ritolat” ja jättää muut maksajiksi. Kun kotimaistenkin sijoittajien suhteen on nykylaissa (ks. alla) ongelmia, ongelmat moninkertaistuvat ulkomaisten sijoittajien tapauksessa.

Vaikka kyseessä ei olisikaan peruskorjauskohde, ulkomaisten sijoittajien vyöry voi johtaa todella ilkeisiin ongelmiin asunto-osakeyhtiöissä. Jos sijoittaja käyttää hyväkseen asunto-osakeyhtiölain porsaanreikiä, se voi tehdä muista osakkeenomistajista pikavippitoimiston (ks. edellä linkitetty YLE:n juttu). Sijoittaja saa korotonta lainaa, muut maksavat kulut. Jos sijoittajalla on yhtiössä paljon huoneistoja, yhtiö voi ajautua pahoihin maksuvaikeuksiin hyvinkin nopeasti.

asunto-osakeyhtiölain porsaanreiät

Nykyisen asunto-osakeyhtiölain sanamuoto ja sen vakiintunut tulkinta (juristilta vahvistettuna) mahdollistavat edellä mainitun vikavippi-ilmiön, jossa  tavalliset (yhtiössä asuvat) osakkaat joutuvat rahoittamaan sijoittajien toimintaa. Ongelma on sitä pahempi mitä useampia huoneistoja sijoittajalla on yhtiöstä hallussaan.

Osakehuoneiston hallintaan ottamisessa ei nykylainsäädännön mukaan oteta huomioon sitä, että kyseisellä osakkaalla voi olla useita huoneistoja kyseisessä yhtiössä. Toisin sanoen asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 pykälän mukainen kriteeri hallintaan ottamisesta on huoneistokohtainen, ei osakaskohtainen. Hallintaan ottaminen on kuitenkin ensisijainen (ja lähes ainoa) keino, jolla yhtiö voi reagoida maksamattomiin vastikkeisiin.

Sijoittaja voi pelata itselleen näppärästi pikavippejä jättämällä vastikkeitaan maksamatta siten, että minkään yksittäisen huoneiston kohdalla hallintaanoton kriteerit eivät täyty. Taloyhtiö ajautuu kuitenkin ongelmiin, kun vastikesaatavat laahaavat koko ajan kuukausia perässä. Maksajiksi joutuvat tässäkin skenaariossa ne tavalliset ihmiset, joilta taloyhtiö joutuu likviditeettikriisissään perimään ylimääräisiä vastikkeita. Jos sijoittajana on kasvoton, ties missä toimiva ulkomainen rahasto, tie täystuhoon on huolella pohjustettu. Tyypillisellä suomalaisella asunto-osakeyhtiöllä ei ole keinoja, osaamista eikä pelimerkkejä juridiseen taisteluun ulkomaista sijoittajaa vastaan.

heitetäänkö pienomistajat susille?

Keskeinen kysymys on, aikovatko hallitus ja eduskunta tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi, vai kiinnostaako heitä vain suursijoittajien asema.

Jos mitään ei tehdä, seuraukset ovat karmeat: tuhannet ja taas tuhannet menettävät kotinsa.

Julkaistu

YLE = laatumedia?

Lukaisin YLE:n otteluseurannan Kärppien ja Tapparan tänään pelatusta finaaliottelusta. Laatumedialla oli ottelujutussaan sekä lukumääräisesti että palstamillimetreinä enemmän ties kenen Twitter-viestejä kuin toimituksen omia selostuksia/kommentteja pelitapahtumista.

Tähänkö on todella menty? Surkeaa.

Julkaistu

Viis asiantuntijoista, kyllä ne puoluejohdossa asiat paremmin ymmärtävät…

Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuuli tänään (perjantaina 13. huhtikuuta 2018) asiantuntijoita (yht. 18 kpl) valinnanvapaudesta.

Valiokunnan seitsemästätoista (17) jäsenestä vain kolme (3) jaksoi/viitsi olla paikalla koko kuulemisen ajan.

Muut pomppivat ees ja taas tai häipyivät kesken.

Mitäpä sitä asiantuntijoita kuulemaan. Kyllä puolue sanoo mitä pitää äänestää.

 

Julkaistu

Haista, Pukkila, home!

Jos jäi näkemättä YLE:n MOT-ohjelma tänään 19. maaliskuuta, niin kannattaa katsoa Areenasta.

MOT kertoo karmivan tarinan perheestä, joka osti Pukkilan kunnalta entisen koulun ja päätyi homehelvettiin. Ja rahaa paloi.

Kiinteistössa oli ollut tulipalo tai parikin, mutta vaurioista ei kerrottu mitään. Vauriojäljetkin oli ilmeisen tarkoituksellisesti piilotettu uusilla pintarakenteilla. Ja, yllätys, yllätys, kunta ei tiennyt mitään koulunsa vaurioista – eikä siksi ollut valmis korvaamaan mitään.

Pulkkila on sivumennen sanoen yksi niistä kunnista, joissa yhdellä puolueella on yksin enemmistö valtuustossa. Näitä kuntiahan on useita erityisesti maaseudulla. Ja toimintatapoihinhan tämä ei tietenkään mitenkään liity, mainitsinpahan vain kuriositeettina.