Tekijä: Kalle Pohjola

Tänä aamuna +10astetta, aurinkoista, yritin pihatouhuihini ilman sukkia ja paitahihallisena. Kyllä piti lähteä evakkoon, sisälle ja sukat jalkaan ja norjalainen (norjalainen villapaita) lämmikkeeksi. Eipä tuo lämpötila tuosta kympistä paljon liikahtanut, viileää se vaan nyt on.

Se tuo norjalainen villapaita on uskomattoman hyvä pukine. Minä sen pesun jälkeen vielä huuhtelen mäntysuopaliuoksessa ja sitten valumaan ja kuivumaan; kestää kastumatta yllättävän paljon vettä.

On se vaan ihme, että mies vain luulee olevansa nuori ja kestävänsä kylmää. Ikä kyllä taltuttaa melko tehokkaasti nämä luulot.

Vieraslajeihin on nyt uutisoinnissa pitäydytty oikein tosissaan.

Supikoira ykkösenä, minkki perässä, nyt sitten täplärapu keskustelun pinnalla ja syystäkin.

Miksi sitten valkohäntäpeura, kanadanmajava, puronieriä, kirjolohi, harmaanieriä, peledsiika ja karppi  mm jäävät  keskustelun ulkopuolelle. Karppi ja kirjolohi tosin eivät ole ihan aukottomasti todettu lisääntyneen Suomessa.

Lisäänpä tuohon vielä, että supikoira ja villisika ovat meillä lisääntyneen ”omin jaloin”. Noista kasveista, jättiputki on todella haitallinen sitä vastoin maanteiden laidan lupiini on  kaunistus.

Jokin ja joidenkin intressit tässä keskustelussa eivät oikein täsmää käsitteeseen ”vieraslajien torjunta”.

Puukko on jotain mikä suomalaisuuteen kuuluu, kuitenkaan ei mikään suomalainen perusasia.

Vielä 50-60 luvuilla puukko maalaisyhteisössä roikkui lähes joka miehen kupeella. Sotilailla (jalkaväki) puukko roikkui vyöllä aina tuonne 70-luvun loppuun. Aiemmin puukon kantaminen ilman perusteltua syytä oli lainsäädännöllisesti kielletty.  Siitä huolimatta esim eräoppaat, jopa ravintoloissakin  kantoivat puukkoa vyöllään kuin myös minäkin

Vieläkin kannan puukkoa lähes aina tavallisissa toiminnoissani, toisaalta, minähän asun periferiassa.

 

Mihin ihminen ja asiakas puhelinta tarvitsee? Minun  tarpeeni ovat; soittaminen, tekstiviestit, s-postit, kamera, netti, siinä kaikki.

Minulle tärkeintä on, että puhelin kulkee taskussani + minimedia, joka mahdollistaa puhelimen käytön ilman mitään piuhoja korvissa.

Akun kesto n viikon, se riittää minulle. postien lukeminen kosketusnäytöllä.

Kalenteri, laskuri siinäpä ne. Oikeastaan en osaa muuta puhelimelta vaatia; kuitenkin, yhdellä ainoalla puhelimella nämä ominaisuudet pitää löytyä.

Nykyiseen Appleeni olen ollut jo vuosia tyytyväinen.

En nyt näitä deletoijia oikeastaan viitsi yksilöidä, mutta kun vastasin viestiin ”mökkipuhelin”; vastaukseni ”alle satasen puhelimella saa alle satasen ominaisuuksia”, deletoitiin.

Ok, tiedän, ettei minun kannata vaivautua parin blogistin avauksiin kommentoida. Systeemi sopii aivan hyvin minulla.

Melkein unohdin aamun avauksen. Keskustelun näin laajemman piirin kanssa.

Eilen Myllymatin kanssa totesimme, että tämmöinen kirjoittelu ylipäätään on vanhalle miehelle terapeuttista; pitää aivot vireessä. Olimme yhtä mieltä.

Ei keskustelun aina tarvitse käsitellä sotaa/seurauksia, ei politiikkaa ets. Hyviä keskustelun aiheita löytyy arkielämästä ja niidenkään ei välttämättä tarvitse olla negatiivisuussisältöisiä. Positiivisuus on hyvinvoinnin avain.

Kerro mitä touhuilet, projektejasi, …jne. Kaikkea muuten ei tarvitse tuomita vaan hyödyllistä olisi etsiä positiivisiakin puolia kaikenlaisiin  asioihin.

Aamun uutisista (Eesti) lueskelin tuota Eurostatin 2000 – 20017 välisen ajanjakson inflaatiolukuja.

Suomessa siinä 30% luokkaa mutta kun mennään esim etelä – naapuriimme; 79,5% ja sen on kyllä huomannut, palkat ovat siellä nousseet miltei saman verran. Huikeinta tahti on ollut Romaniassa, 254%. Palkkakehitys Romaniassa ei ole inflaatiota seurannut.

Unkari myöskin näkyy olleen ei nyt ihan  Romanian luvuissa; 98% Unkarissa.

Latvia mm kilpaili rajanaapurinsa kanssa, 86%.

Kyllähän tuon seitsemäntoista vuoden jakson aikainen hintojen nousu Suomessakin selkeästi havaittavaa on ollut.

Näin se maailma menee, ei ole euro eikä EU inflaatiota taltuttanut vaikka niinkin lupailtiin.

 

Nimittäin tänä aamuna oli ensimmäinen täysin oireeton aamu. Kymmenen viikkoahan sitä kesti; mitkään työt eivät oikein kipujen vuoksi sujuneet, hyvä kun muutamien satojen metrien mittaisen kävelylenkin pari kertaa päivässä onnistui suorittamaan. Se kävely onkin se ainut terapeuttinen hoitomuoto kipulääkityksen lisäksi. Tämän ovat lääkäritkin todenneet.

Parasetamolia, 1g, kului parhaimmillaan viisikin kapselia päivässä ja pahimmillaan kipujen ollessa, tuntui, että sekään ei riittänyt. Ibuprofeini kun minulta on kielletty vatsaongelmien takia.

Oikeastaan tämän avaukseni tein siksi, että jos jollain iskee sama vaiva; ei muuta kuin pieniä kävelylenkkejä ja särkylääkettä, menee se sitten aikanaan ohi, tosin minulla ongelman parissa meni lähes koko kesä. Ensimmäisen kerran eläissäni suostuin kalakaverin apuun kun itsestäni ei ollut työntämään trailerilta venettä vesille.  Tulihan sekin sitten kokeiltua.

Tunnen henkilökohtaisesti miehen kun molemmat Suomenlinnassa asuimme. Merisotakoulun jälkeen opetusupseerina samassa laitoksessa.

Silloin tällöin istuimme iltaa ja juttelimme niitä, näitä. Erittäin pätevä upseeri, mielestäni. Sittemmin tiemme erosivat kun hän siirtyi ylempiin tehtäviin ja sen jälkeen keskusteluyhteyskin häipyi.

Alafuzoffin upseeriuraa sittemmin seurailleena; loistava ura, kansainvälisestikkin.

Nyt täällä aivan ryhmänjohtajakoulutuksen pohjalta  kyseenalaistetaan PV: rekrytointi. Voin sanoa, että, ennen kuin edes kadetiksi pääsee, taustat tutkitaan, sittemmin aina kenraaliksi/amiraaliksikin nimitettäessä, nämä taustat ja virkaura ovat suurennuslasin alla.

Minä luotan PV:n selvityksiin, ei amiraaliksi epämääräisillä vaikutteilla päästä.

Tietenkin asennepohjaisella ja putkinäköisellä ajattelulla, päästään vaikka minkä näköisiin päätelmiin; tosin turhaa ”parranpärinää”.