Venäläisten kiinteistöhankinnat Suomessa kuin muuallakin.

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261651-venalaisten-kiinteistoostot-suomessa-eivat-muodosta-uutta-turvallisuusuhkaa

Yllä linkki US-sivuston Puheenvuoroon. Olipa todella pohtiva, asiantunteva ja kiihkottomasti asioihin paneutuva avaus. Kannattaa lukea; varsinkin täällä melskaavien russofoobikkojen. Toisin kuin näiden täällä kirjoittavien, focus, on nimenomaan A Pesosen avauksessa venäläisissä henkilöissä, oligargeissa, heidän mahdollisissa yhteyksissään Venäjän hallintoon; sitä vastoin venäjän kansasta ja heidän ominaisuuksistaan ei oteta kantaa.

Artikkeli on siksi analyyttinen ja kiihkoton, että suosittelen lukemista. Ari Pesosen ajatusmaailman kanssa en kuitenkaan henkilökohtaisesti tunne samaistuvani mutta hänen artikkelinsa kyllä pääosin tukeutuvat melkoiseen asiantuntemukseen.

Kuljetusta ekologisesti.

Tässä tänä aamusella poljeskelin tuonne kuntakeskukseen mukanani melkoinen hivakka jätekartonkia. Kaikenlaisia pahvilaatikoita litistettynä, kohtuullinen kuorma. Alkumatka oli melkoisen vastatuulinen mutta kun osan matkaa pitkä alamäki; toisaalta Pyhäjärveltä kyllä osui melko raikas tuuli, mutta matka sujui. Sinne sitten jätepuristimeen pahvit.

On se hieno asia, että maalaiskunnassakin kerätään mm jätepahvi, lasi, metalli yms, eikä kuitenkaan kuljetusmatkat ihan pitkiä.

Takaisin tullessa tuuli osin jopa auttoikin mutta kompensaation (-merkkisen) teki pitkä, kilometrin mittainen ylämäki. No, sähköhän se kuitenkin auttoi. Aina vähän huolestuneena seuraa sitä akun kapasiteettimittaria mutta se on sellainen, että pitkähkön rasitusperiodin jälkeen akku saattaa näyttää hälyttävän kulunutta lukemaa mutta se palaa, kunhan tulet tasaiselle osuudelle ja myöskin poljet.

Laskeskelin runsaan 10 km trippiä ja sen kustannuksia; en oikein numeraalista kulusummaa saanut, joitain senttejä. Tuosta LCD-näytöstä nämä asiat ovat kohtuullisen helposti laskettavissa ja miinustavana tekijänä tietenkin oma kuntoilu; ei tarvinnut kuntosalille mennä ja kun sinne menokin maksaa, miltei plussalle jäin.

Lainsäädännön kummallisuuksia.

Tuli tuossa nyt oikein urakalla näitä ”pyöräilypykäliä” pohdittua. Näyttäisi, että ko lainsäädäntö onkin melkoinen sekamelska; ainakin minun mielestäni. Esimerkiksi polkupyöräterminologia;  polkupyörä, sähköinen jalankulkua avustava/korvaava s-ajoneuvo, s-ajoneuvo (ns invapyörä), s-avusteinen polkupyörä, sähköpyörä, nämä luetaan ns kevyisiin s-ajoneuvoihin.

Näillä kaikilla tietyin edellytyksin voidaan ajaa jalkakäytävällä, mikäli siihen on merkitty mm pyöräily sallituksi. Invapyörällä aina ja sama koskee tuota kävelyä avustavaa/korvaavaa s-ajoneuvoa.

https://www.trafi.fi/sahkoiset_liikkumisvalineet

Sitten tullaankin varsinaisiin merkillisyyksiin; polkupyörällä saa kuljettaa lasta erityisellä istuimella, kuljetuspyörällä, aivan lainsäädännöllinen termi, saadaan kuljettaa henkilöä/henkilöitä pyörän valmistajan ilmoittamissa painorajoissa.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921257#L6P44

Kaikki 3-pyöräiset eivät ole kuljetuspyöriä, vain ne joiden valmistajatiedoissa painorajat ovat erikseen ilmoitetut. Löytyy mm joitain pyörämerkkejä, joissa kokonaiskuormaus on vain 100kg, sanomattakin selvää, että eivät ole kuljetuspyöriä. Mitenkähän näitäkin pykäliä valvotaan? Vastaus lienee, ei mitenkään.

Isäni aikanaan sanoi kohtuullisen viisauden; älä anna lapselle kieltoa, jota et pysty valvomaan.

 

Paavi Tallinnassa.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Paavi Tallinnassa, todella vähiten uskonnollisessa maassa. Arvostan Eestin ortodoksista kirkkoa, vanausulisten myötä mutta katolilaisuus, kaikkien lapsiin sekaantumisten, pedofilian, korruption, ihmispalvonnan…jne. En jaksa ymmärtää.

Nyt Paavi Tallinnassa, onko se jumalanpalvelusta jos mennään ihan oikeasti ”töllistelemään” Vatikaanin ykkösmiestä, se on mielestäni täyttä henkilöpalvontaa.

Melkoista ”älämölöä”.

On täällä nyt vaahdottu kohtuu paljon tuosta Paraisten poliisioperaatiosta. Poliisin rynnäkkökivääreistä ja kommandopipoista, lienevät poliisin melkoista arkipäivää. Kas kun ei kukaan ole kommentoinut esim uutisissa mainitsematta jätettyä Karhu-ryhmää tai ps-ajoneuvoja.

On puhuttu merivartioston väreihin maalatuista aluksista; todellisuudessa kaksi Kimmo-kenttävihreällä maalatuista Kampela-luokan kuljetuslautasta ja K-veneestä. Molemmat aika monta vuotta sitten vanhentuneita ja aseettomia kuljetusaluksia. Molempia olen ajanut.

Aseista; monessakohan suomalaisessa taloudessa aseita löytyy? Monessa.

”Asiantuntijalausuntoja” on vilissyt aina lentokenttien tuhoamisista ja vihollisen strategioista Suomeen hyökkäämisen tiimoilta. Mielenkiintoista sinällään, että todelliset sotilasasiantuntijat ovat kaikesta tästä olleet vaiti. Nämä sotilas-/aseasiantuntijat näyttävät olevan näitä rj-tason/joukkuetason ”asiantuntijoita”.

Annetaan nyt vaan poliisin, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien asiantuntijoiden hoitaa hommat. Käsittääkseni heillä lienee tarvittava tieto/taito.

Minä kyllä luotan suomalaisiin viranomaisiin; poliisi/puolustusvoimat; siellä todellinen tieto ja taito yhdistyvät. Näin ajattelen ja olen antanut itseni ymmärtää.

Tieliikenneoppia.

Tulipahan otetuksi selvää tuosta sähköistetystä pyörästä; netissä liikkuu näköjään niin vanhentunutta tietoa kuin myöskin täysin väärää tietoa.

https://www.trafi.fi/sahkoiset_liikkumisvalineet

Ylläolevassa linkissä pääsääntöisesti kaikki sähköavusteista- ja sähkömoottoripyörää koskevat määräykset. Ainakin minulle siinä oli kosolti uutta. Jopa liikkeet, jotka ko laitteita myyvät; aina ei ole lainsäädännöstä oikeata tietoa vaan asiakkaalle saatetaan kertoa puutteellista tietoa.

Omalta kohdaltani sain kyllä myyjäliikkeen nettisivuilta selkeän kuvan ko lainsäädännöstä mutta sen lisäksi Trafin sivuilta piti vielä varmistella asiaa ja hyvä niin.

Vähän poikkitieteellistäkin koetoimintaa tuli eilen harrastettua; laitoin pyörään n 100 kg lastia ja kävin koelenkillä. Pirteästi jaksaa 500W moottori vetää ilman polkemistakin ja ajotuntuma, ilmeisesti matalasta painopisteestä johtuen, oli yllättävän vakaa.

Positiivinen käsitykseni pyörästä senkun kasvaa.

Karjalanpiirakka. Piiras.

Tuolla sivujuonteena sivuttiinkin karjalanpiirakkaa, vaan monikos osaa tunnistaa aidon karjalanpiirakan, käsin oikealla paltsikalla kaulittu ohuenohut kuori; rukiista ja hiven vehnäjauhoa sitkon vuoksi.

Piirastaikina, ainut mauste suola, vaivataan aina käsin. Kun taikina irtoaa sormista, on se valmista. Taikinasta kaulitaan n vajaan sentin paksu levy, sitten esim jauhotetulla juomalasilla tehdään kuoriaihiot. Kaulitaan reunoilta hyvin ohuiksi ja keskeltä aavistuksen paksumpi.

Täyte aidoimmillaan on ohra, marjasurvokset, keitetetyt juurekset (lanttu, porkkana, nauris…jne). Myöhemmin sitten tuli riisi, peruna, kaaliakin käytettiin.

Piiraat rypytetään käsin (tekijänsä näköisiä), paistetaan kuumassa uunissa siten, että ”korvat mustuut), siis rypytysten harjanteet.

Kypsät piiraat otetaan uunista ja voidellaan vesi/voilla, vaaleammat vehnäpitoisimmat voidellaan lämpimällä maito/voilla. Sitten piiraat liinan alle tekeytymään.

Piiras ei ole parhaimmillaan aivan lämpimänä, sen täytyy olla liinan alla puolisen tuntia.

Piiraan päälle laitetaan munavoita, munat tietenkin laiduntavien pihakanojen munia. Koillismaalla piiraan täytteenä voi olla jopa muikkuja, se on silloin avokukko.

Jos kylmän piiraan haluaa lämmittää; uuniin ja pikkuisen luukku raolleen vesihöyryn poistamiseksi. Mikrossa ei piiras parane.

Pääosa kaupoissa myytävistä piiraista (P-Karjalassakin) paistetaan pakasteista marketeissa, voiteluun tuskin voita käytetään ja pakasteet tulevat pääsääntöisesti Puolasta, Balttiasta ja kotimaisista lihataloista. Kuoret niihin tehdään ns pastakoneilla ja taikina, hyvin vehnäpitoinen, tehdään koneella. Ei ihme, että eroa syntyy.

Hajamietteitä tuolta etelänaapurista.

Niin, siellähän tuli oleskeltua Tallinnassa ja ympäristössä kolme päivää. Laiteltiin titaaniruuveja leukaluihin, Fiattiakin huollettiin, valkosipulia Piret;ltä ja tseburekkeja Nadetshalta, nyt sitten sitä venäläistä suolakurkkuakin löysin, siis aitoa kaikki tämä Nömmen torilta. Ei tämä avaukseni mitään suurta asiaa sisällä kuten ei ole sisältänyt ennenkään; hajamietteitä.

Ne pari yötä makoilin tuolla Kalamajassa, pari kertaa syömässä Korsteenissa ja toisen kerran, kun Korsteenissa oli yksityistilaisuus, menin Fath Margaret;en läheiseen italialaisravintolaan. Sain muuten elämäni yhden maukkaimmista häränpihveistä, jos en ehkä edullisimman.

Kun nyt tuli saatua tuo ”viherherätys” tuon tavarapyöräni myötä; tulihan Tallinnan liikennettäkin katseltua hivenen uusin silmin. Jäin oikeastaan äimistelemään, että en yhtään sähköistettyä pyörää, saatikka tavarapyörää Tallinnassa koko kesänä, tuskin koskaan kohdannut.

Lähestulkoon kaikki pyöräilijät ajelivat tuommoisilla ”kyykkypyörän” tapaisilla ja pukeutuneina ”sukkahousuasuun”; Tallinna ja oikeastaan koko Eestin maastoprofiilihan on melko tasaista, luulisi pyöräilyn kelpaavan. Noita ”kaupunkipyöriähän” esim Vanhan kaupungin reunoilla löytyi paljonkin. Eräänlainen muoti-ilmiöhän se kaupunkipyörä ehkä lienee. Pyöräilyn vähyys lienee osin liikennekulttuurillistakin; suhtautuminen siellä autoon asemoitunee suomalaiseen vastaavan n 30-40 vuoden erolla. Olisittepa vain nähneet miten hellästi eestiläismies pyyhkieli laivaa odotellessamme ”rakastaan”, siis ei vaimoa vaan autoa. Tulin vilkaisseeksi omaa kulkinettani; ruostesuojausainetta vieläkin tihkui korin saumoista

Mitä sähköpyöräilyyn tulee, ainakin amerikkalaiset,  venäläiset, tanskalaiset ja hollantilaiset lienevät sähköpyöräilyn valta-alueita, jos ”juutuubiin uskominen”. Minulle tuo sähköpeli on kyllä muodostunut yllättävän toimivaksi.

Torstai iltapäivällä kun olimme parin tuttavani kanssa tuhoamassa mallasjuomaa pienessä panimoravintolassa, tulihan puheeksi mm yrittäminen ja veroasiat; tietenkin. Tuttavieni mielestä eestiläiset todennäköisesti havittelevat Euroopan veronmaksukielteisimmän kansan asemaa. Kaikkialla, jos yleensä kuittia saatkaan, ainakin kysytään; haluatko kuitin.

Vähän kuin tuo asevelvollisuuden suorittamisen heikko suosio (velvollisuuksia molemmat), tuttavieni mukaan periytynee Eestin lähihistoriasta. Niin tai näin. Siellä kun tuon asevelvollisuuden voi suorittaa maksamalla.

Nämä eestiläiset ”marmoritiskit”, eli merkkihuollot ovat kyllä melkoisia autopalatseja, komeita rakennuksia ja huippunykyaikaisine laitteistoineen mutta kun laatutaso/hinta toimii, mikä ettei. Esim  Autospirit (Fiat), tuntihinta 45€/h.

Polttoaineet yleisesti ovat melko korkealla tasolla, tulotaso/litrahinta. Kaasuautoilu siellä on kovasti nousevaa vaan ei kaasun hinta; noin puolet Suomen vastaavasta, jos omaat ”kaasukortin”, minulla Eesti-gaas.

Tämmöinen kolmen päivän saldo, ei siis kovin kummoinen mutta naapurissa viihdyin, jos kotiinkin kiva oli tulla.

Mielestäni keskitymme hieman liikaa, näilläkin palstoilla tämän oman kotimaamme/kotiseutumme negatiivisyyksiin; kyllä Suomi on hyvä maa kaiken kaikkiaankin.

 

Säästäminen.

Säästätkö pahan päivän varalle? Liian harva suomalainen säästää, ja se voi tuoda ongelmia, kun korkotaso nousee ja talouskasvu hiipuu; tämän aamun uutisotsikko ja mielestäni tärkeä aihe. Kannattanee lukea koko uutisteksti, uutiskuvatkin (siis nuo grafiikat), mielestäni ajatuksia herättäviä.

Olen itsekseni monesti miettinyt vanhemmiltani saatua lauselmaa; ei niin pienet tulot, etteikö aina edes pikkuisen säästöön saa.

Enpä ihan heti edes muista, koska olisin jossain perheessä säästöpossua nähnyt. Se nyt tietenkään ei mitenkään merkittävää ole, voihan säästämistä toteuttaa ilman näkyviäkin tunnuksia.

Kuitenkin; ko uutistekstiä pidin hyvinkin ajankohtaisena ja tärkeänä.

Halpa ja hyvä eivät liene koskaan samassa hyllyssä.

Kävinpä eilen hakemassa kukkamultaa läheiseltä puutarhalta, kävin tuolla Pashleyllä.  Siinä myymälän edessä juuri kun olin nuo neljä säkkiä kuormannut, tuli tuttu kaveri siihen ja uteliaana tarkasteli kulkuvälinettäni ja siinä olevaa kuormaa.

Kyseli kaikenlaista pyörästäni, mm hintaa. Piti hintaa muuten aika kalliina. Selitin mihin käyttöön tämä laitteeni oli suunniteltu; kuormarajoitus 200kg. Teräsrunkoinen ja muutenkin selkeästi tukevan näköinen.

Kertoili sitten itsekkin ostaneensa vuosi sitten ”suomalaisen kolmipyörän”, tunnettu vanha merkki. Sanoi myöskin ajelleensa kuorman kanssa kunnes eräänä päivänä etuhaarukka taipui (alumiinia). Kertoi sitten tarjonneensa pyöräkorjaamolle remonttiin laitettaan; ei oltu huolittu, ”Me emme näille kiinalaisille suostu tekemään mitään”. Siihen sitten jäivät remontit.

Mietiskeli tuossa kotimatkalla, olisikohan ko pyöräfirmalta ollut huonoa asiakaspalvelua? Kotvan mietittyäni ymmärsin; ammattimies näki heti ensi silmäyksellä tuotteen laadun, eikä sitten ruvennut töihin koska ilmeisesti arvasi lopputuloksen, edelleenkin kiinalainen.

Ihan siinä jäin miettimään tuota ns suomalaisuutta; halpistuote, suomalaisuutta perusteltiin suomalaisella suunnittelulla.