Sopivan mansellismielinen blogialusta
Luin artikkelin eilen 4.10.2018 Seurasta; Valokiila, Petri Korhosen artikkelin ”Turhaan peloteltu Airiston Helmi”.
Artikkelissa todetaan selkeästi:
Etkö ole tyytyväinen näihin. Muovipintapannuihin nähden toki ylivoimaisia mutta jos haluat parantaa ominaisuksia; yksinkertaista.
Laita melko kuumalle pannulle kookosöljyhiutaleita, anna sulaa. Sitten lisää jodipitoista suolaa sekaan, hämmentele viitisen minuuttia.
Sen jälkeen pyyhi talouspaperilla kaikki pois; kuivaa talouspaperilla pannu.
Tein tämän ja paistoin teelusikallisessa öljyä kaksi munaa, ei merkkiäkään tarttumisesta; tämä toimii.
Pyörässäni on NMC akkuja kaksi kappaletta, 13ah, 36V/kpl. Vaikuttaako vähäiseltä 500W moottorille. 500/36=13,8A. Siis ajoaikaa vain tunti/akku? Akuille luvataan 800 – 1500 latauskertaa ja se kuulostaa hyvältä.
Tosiasiassa kun LCD-näytöltä tätä kulutusta seuraan, tehot pyörivät (15km/h keskinopeus) n 150 – 350W, joten amppeereita kuluukin vain n 9A luokkaa ja allekkin (näytöltä ei näe keskikulutusta), keskinopeuden kylläkin.
Näytöltä pystyy seuraamaan akun purkautumista ja taas alamäessä palautumista. Tosiasiassa, akku palautuu vain osittain (lepojännite kertoo sen), ja amppeerit hupeneva pikkuhiljaa. 1-akun tyhjetessä, kytken 2-akun päälle ja matka jatkuu. Yli 60km:n toimintasäteeseen olen päässyt. Se riittää minun tarpeisiini.
Akkuja näihin pyöriin saa jos minkälaisia aina kiinalaisista lyijyakuista huippuhyviin japanilaisiin (minulla Samsung).
On sitten tullut kerrattua noita pyöräilijää koskevia säännöksiä; jos joku väittää niitä yksinkertaisiksi??? Pelkästään pyörätie/jalankulku, varsikaan kaupungeissa; vaatii pelisilmää ja sääntötuntemusta, ei vastakkain syyttelyä.
Ajojärjestyksetkään suojatie/ajorata, ei niinkään yksinkertaista. Kolmiot kertovat. Muistaa pitää, että kolarissa häviää pyöräilijä aina. Etuajo-oikeutta ei ole, on väistämisvelvollisuus. Sanoisin, että pyöräilijältä vaaditaan liikenteessä vähintään sama mikä autoilijalta.
Meilläpäin kun ei ollut erityisen hyvä mustikkavuosi, edellinenkään. Aloin mustikan ohella syömään pensasmustikkaa.
Pensasmustikkahan on alun perin pohjois-amerikkalainen marjakasvi, puuvartinen. Kuluu puolukan ja juolukan kanssa samaan ryhmään.
Kotimaista pensasmustikkaa kyllä on saatavilla… mutta, se hinta. Kilohinta on nyt 12 – 13€/kg, siis miltei puolet enemmän kuin Perusta tai Etelä-Afrikasta tuotu.
Kummallista sinällään, että merten takaa tuotu marja olisi puolet halvempaa kuin kotimainen. Tuttavani viljelee pensasmustikkaa ja mainitsi, että se on varsin kiitollinen viljeltävä; pari ensimmäistä vuotta tosin menee ilman marjoja.
Mustikkaa ja pensasmustikkaa syön joka aamu, ilman lisukkeita. Mustikan hapokkuus sopii hyvin pensasmustikan makeuteen, herkullista ja terveellistä ihan sellaisenaan.
Ortodoksikirkkoa tunnen ja sen oppeja, mielestäni se on ihmisläheinen, joskin kultteja palvova sekin. Kuitenkin nämä ikonihahmot jne, ovat pientä verrattuna roomalaiskatolisuuteen. Tänäänkin julistettiin pyhimykseksi, siis miltei jumalaksi nyt jo kuolleita ihmisiä.
Katolisuus on aina minulle ollut suuri mysteeri, rippeineen, sakramentteineen, jne. Paavi, jumalan sijainen elävässä maailmassa…en jaksa ymmärtää.
Pedofilia; katolisessa kirkossa miltei normaalia, tosin luterilaisessa kirkossakin varsin yleistä.
Pieni ihminen tässä pysähtyy ja miettii; mikä olisikaan minun uskontoni, ilman lieveilmiöitä.
Toki itselleni nämä asiat olen sisäistänyt jo vuosikymmeniä sitten. Mutta kuitenkin, se uskonto…?
Sveitsinleike, antre`cote… mikä lie.
Vaimo toi naapurista noita fileen päitä, n 10cm pitkiä lihapötiköitä. Laitoin eilen illalla yli yön piimään likoamaan.
Aamupäivällä halkaisin ne ikään kuin ”virsikirjaksi”. Nuijin folion sisällä ohuiksi, sitten suolaa, paprikaa, mustapippuria, kuivattua valkosipulia, taittelin kaksikerroin ja lisää nuijaa, nyt varovasti. Annoin maustua pari tuntia.
Sitten emmentalsiivu sisään. kolme lautasta; korppujauhoa, vehnäjauhoa ja vispattua munaa.
Iso valurautapannu; öljyä ja voita. Pannu siten kuumaksi, että voi hieman kuplii.
Pyörittelin teelmykseni munassa, vehnäjauhossa, korppujauhossa ja sama uudestaan.
Kötykset pannulle ja samalla valkosipuliperunoita (itse tehtyjä) pannulle hellan takaosaan.
Nelisen minuuttia paistoa molemmin puolin ja hellan hautomalevylle tekeentymään.
Kuvasta sitten näkyy, kummoisia tuli. Ruokaillessa vaimon kommentti, ”saat tehdä toistekkin”. Siis pilalle ei mennyt.
Tuon nykyaikaisen polkupyöräilyn uudelleenaloittaessani, en oikein aluksi hahmottanut sen vaikutusta tämmöisen yhden auton syrjäseutuasujaperheen ajokilometrimääriin, vaan vaikuttaa se, ja kohtuullisen paljonkin. Nyt kun on jo yli kuukauden seurantaa tehty. Yllättävän helposti sitä tulee pikkuasioillekkin autolla lähdettyä varsinkin kun pihassa oli kaksi autoa. Nykysysteemillä siihen toiseen ei oikeasaan kilometrejä kertyisi.
Kun kauppareissu suuntautuu tuohon kylälle, saan lapun kouraani (ostoslista) ja kuormakseni otan litistettyjä pahvilaatikoita, nyssäkän metallipurkkeja, (s-purkit, lasipurkin kannet, ine) nyssäkän lasipurkkeja yms. Mustekalalla kiinni. Ne vien jätteiden lajittelupisteeseen.
Sitten kauppaan ja ostokset lavalle. Ei tarvitse ajella kassit pyöräntangossa tai korkealla tavaratelineellä. Sähköäkään ei kulu, koska saan aurinkopaneelista vielä akut ladattua (n vajaat 4 tuntia).
Mitään ekologisen vihreätä pointtia minulla ei oikeastaan ole, saanpahan vaan kuntoiltuakin ja säästöä kaasu/bensiinikuluihin. Kaasuhan ei paljon meillä maksa; 79€ ja saat tankata kuukaudessa niin paljon kuin haluat. Tuo kuukausihinta muuten on 10€ vähemmän kuin Gasumilla; taaskin ekologinen ratkaisu. Minä ajan pääasiassa jätteillä.
Aloitan tavoistani poiketen aamun miltei militaristisesti.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015090620304830_uu.shtml
Sysäyksen sain tästä kansainvälisestä tutkimuksesta.
Mennäänköhän meillä maanpuolustuksessa oikeaan suuntaan? Ainakin kalliiseen suuntaan mennään; monitoimihävittäjät, korvetit… jne.
Meillähän on tietääkseni puolustusvoimat, ei sotavoimat.
Takavuosinahan tehtiin tuhoisia ratkaisuja; tst-hekot, ilmatyynyalukset…jne. Maksoi veronmaksajalle miljardeja ilman puolustuksellista hyötyä.
Reservihän Suomessa on suuri. Joidenkin puolustusvoimien asiantuntijoiden mukaan liiankin suuri, heidän mukaansa puolellakin pärjättäisiin. Nyt näyttäisi siltä, että reserviä vielä kasvatettaisiin (ei ole halpaa sekään). Nyt oltaisiin ottamassa sijoituksiin varareservin (ent nostoväki) yli 60v ukkoja. Vahva mielipiteeni on, että yli 60v ukolla ei ole enää mitään sotilaallisesti annettavaa kriisitilanteessa. Hieman kyseenalaista olisi jopa 50 täyttäneet, ellei kyseessä ole komentajatason esim evp ammattiupseeri. Huoltopuolella aliupseeri sen ikäisenä menettelee ehkä.
Tuo Iltalehden artikkeli herätti mietteitä maanpuolustuksen suunnasta.
Täällä periferiassa tuo vieraiden kanssa keskustelun avaus ja keskustelu tahtovat olla melko sitkaassa.
Eilen käväisin ensi kertaa sairasteluni Forssan Prismassa, oli rautakauppa-asiaa.
Kun tulin siihen polkupyöräparkkiin, siinä pari äijää tupakilla ja yksi tuli juuri siihen 3-pyöräisellä senioripyörällään. No, sinne sekaan minäkin. Panin seisontajarrun päälle, suljin päävirran ja lukitsin pyörän ja kypärän vaijerilukolla.
Tuloni pantiin merkille; senioripyörämies aloitti kysymyksellä; mikääs se tommonen kolmipyöränen? Tein lyhyen selityksen. Kaveri tuli pyöräni luo ja ”vemputti” sarvesta kommentilla, onpas tukeva. Myönsin, painaa melkein 50kg. No mites jaksat polkee? Selitin, tässä on 3-vaihteinen vaihteisto ja sähkömoottori. Johan alkoi juttu kulkemaan ja kyselyitä satelemaan. Minä kertoilemaan. Viimein tuli odottamani kysymys; mitäs toi uutena maksaa? Kerroin, 3200 – 3500€. No tollahan saa neljä mun pyörääni, toi on kyllä hieno mutta kallis. Myönsin.
Edellinen episodi on täällä Hämeessä tyypillinen. Täällä ei vieraita tervehditä eikä juttelemaan aleta.
Minun tapani on aina ollut, että kun esim odotustilaan (lääkäri, terveyskeskus…) tulen, tervehdin kaikkia, jos kovin hiljaista, juttuakin aloitan.
Kyllä hämäläinenkin keskustelemaan ryhtyy, pitää olla vain kimmoke.
Eilisnä päivänä kun vaimo oli miltei koko päivän tuolla maalikylissä, päätin tehdä pikaruokaa. Hampurilaisia; no, ei.
Otin isohkon Rannarootsin hirvi/sikamakkaran (Bratwurst), pannulle voi/öljyä, makkara siihen pari runsasta ruokalusikallista hapankaalia ja lämpimälle hellalle pannu. Paistoin siihen häränsilmän, suolaa, juustoraastetta. Pikkuisen munan päälle kuivatilliä ja sitten kaikki lautaselle ja hapankaalin päälle puolukkasurvosta ja viereen yksi Kalurin räimerull. Ai, että oli hyvää.
Tulipa mieleen noiden kebab-, pitsa-, burger- yms paikkojen työntekijät. Niinköhän sitä mättöä syövat työpaikkaruokanaan, tai jos vaihtoehtoja ei ole? Noissa mättöpaikoissa kun eivät edes pekonia osaa paistaa oikeaoppisesti. Pekonihan valmistetaan hauduttaen tummassa, vahvassa oluessa rapeaksi, se on oikeata pekonia. Kaikki muuhan näissä paikoissa tulee puolivalmisteena.
Syötyäni vasta hoksasin, että tuli syötyä ja en tullut kuvaa ottaneeksi.