Meillä nuohottiin.

Tänään kävi nuohoaja (todella ammattimies), ihan vanhan konseptin mukaan, kävi ja kysäisi, koska sopisi. Huomenna sopisi.

Oliko se sisäministeri, joka sai aikaan lakimuutoksen, että asiakkaan on kutsuttava nuohooja tarvittaessa. Tämä homma kun palovakuutustenkin suhteen on lakisääteinen; jo meni homma sekavaksi.

Nuohouspiirit kun ovat melko laajojakin, jos työn tekijä sukkuloisi esim piirin laidasta toiseen, tietäisi varmasti taksojen rankkoja korotuksia.

No meillä homma hoitui vanhalla kaavalla ja hyvää  jälkeä tuli.

Syksylyriikkaa.

Minäkin syksyiset riimini repäisen,

pimeää aamua pälyilen,

nuo kanat kelloa siirtämättömät,

isoa kelloa ymmärtävät;

toisin kuin ihminen.

Sataa vettä meilläkin, miltei kaataen,

kesää mennyttä muistelen.

Klo 4 kun kesällä heräilin,

aamun kajo jo mieltäni hyväillen,

kohti postilaatikkoa käveleskellen,

kesää ihaillen.

Nyt kaamos ja syksy ihmisen,

sen lukenut olen; mielen sortaen.

Minun suojani syksyn pimeyteen,

kas otsalamppu näin valaisten,

synkkää syksyistä säätä halkoen.

Lehdenkin löytänen,

kera kahvin uutiset lukien ja menoa taivastellen.

Tämä synkeä syksy, sitäkin ihailen,

antaa pienellekkin valolle arvostuksen;

se on kuulkaa jotain sekin.

Rossi m92 .357 mg

Tulihan tässä kaivettua tuo vanha Rossi m92 .357mg.

Meillä pihassa turvallisesti pystyy ampumaan n 100m. Takana on valli ja näköala esteetön.

Ammuin kasana .357 mg patruunaa ja aika hyvä kasa tuli.

Sitten ammuin .38 patruunaa samoin; yllätys, lyijyluodilla tuo kasa pysyi paremmin kuosissa.

Tuo Rossihan on saman ajan Winchesterin  ”kopio”; ero tulee ainoastaan Rossin kierrejousen (iskuri), ja Winchesterin lattajousen osalta.

Molemmat ovat menneen ajan aseita mutta edelleenkin käyttökelpoisia tietyissä olosuhteissa. Mm Rossilla, jos Winchesterilläkin pystyy ampumaan mm haulipatruunoita.

Wintage

Muikkusäilykettä.

Tulihan kalanhimo eilen. Otin pakkasesta pyytämiäni muikkuja, savustin pari tuntia. Sitten purkkiin; mausteeksi tomaattipyrettä, rouhittua punapippuria (rosepippuri), mustapippuria ja suolaa, valkosipulin kera.

Valkosipuli oli juuri tyhjentyneestä valkosipuliviinastani jämät. Kaikki purkkiin oliiviöljyn kera ja uuniin. Neljä tuntia (120 astetta) ja kaikki valmista.

Ah, se kun yön oli jäähtynyt ja maustunut jääkaapissa… huippuhyvää.

Venäläinen maakaasu.

Baltic Connector. Olen jonkin aikaa ihmetellyt Eestin nopeata tahtia kasvavaa kaasuverkostoa. Tänä aamuna asia hieman selkiytyi; Baltic Connector oli uutistekstin aiheena. Kannattanee ainakin vilkaista tuon valtavan kaasuvekoston kuvaa.

https://www.tallinna24.ee/artikkeli/718625-baltic-connector-hanke-etenee-aikataulun-mukaisesti-tanaan-juhlittiin

Suomi, Eesti, Latvia, Liettua yhdessä muodostavat melkoisen kaasuverkoston. Alueelta sitten putkisto leviää pitkin Eurooppaa. Eestissä on useita biokaasuhankkeita vireillä ja pari jo käytössä. Kuva muuten selittää sitäkin, kuinka riippuvainen Venäjä onkaan mm maakaasusta.

Kuvasta muuten kun katsoo Suomen tilannetta; vain  eteläisin osa Suomea kuuluu kaasuverkkoon.  Kuvan perusteella luulisi biokaasuhankkeiden etenemiselle olevan tilausta mutta… ne poliitikot.

Yritys ja yrityksen taloustiedot.

Täällä kun joitain kertoja on yrityksen omistaja kertoillut; jos mitä.

Totuus löytyy yrityshaulla ja se on sen verran laaja, että pahimmillaan antaa hakutuloksia sivukaupalla. Toisaalta taas, jos yrityksen haussa löytyy selkeitä viitteitä; yritys löytyy.

Sitten nämä taloustiedot, omavarais-%, sekään ei ole yksiselkoinen, liikevaihto, yms, ne selkiävät sivustoilta.

Yritykseni olen lopettanut lakisääteisesti.  Ei toimintaa.

Sitten on ”roikkuvia” yrityksiä: liikevaihto joitain tuhansia. Ovatko nämä edes enää yrityksiä?

Eläinten vietit.

Eläimillähän tunnetusti on viisi viettialuetta, joiden mukaan ne toimivat. Saalisvietti, ravinnonhankkimisvietti, lisääntymisvietti, hoivavietti ja reviirivietti.

Noita meidän kanoja kun on vuosikymmenet tullut seurailtua, meillä ne pesivät missä milloinkin ja ilmaantuvat pesueensa kanssa ilmoille.

Tämä nykyinen pesue, elokuun puolivälissä kuoriutunut. Sitä taas on tullut seurailtua.

Se emon huolenpito pienistään on jotain aivan ihmeellistä. Emo kun tulee paikalle, missä on herkkuja; pieni kotkotus ja poikaset saaliinjaolle. Emo ei muuten syö mitään, kaikki on poikasille.

Tänään kun murentelin eineslihapullia pikkuisille, yksi murunen lensi vesiastiaan; emo, Kiukku huomasi, poimi sen ja asetteli omilleen. Tämä on jotain sellaista, jota ei kyllästy ihmettelemään. Emo tarjoilee kaiken herkun jälkeläisilleen, itse syömättä. Hoivaviettiä parhaimmillaan.

 

Villien ja puolivillien eläinten ”koulutus”.

Moni varmaan kertoo kouluttaneensa lemmikkieläimensä tekemään käskystä/merkistä sitä ja tätä. Miksei se noin olisi mutta metodi millä ”koulutuksen” päämäärään päästään se onkin sitten aivan eri asia.

Takavuosina kanakoiramiehet laittoivat koiran toimimaan sähköpannalla, palveluskoiraihmiset käyttivät mm piikkipantaa, kuristuspantaa yms epäinhimillisiä pakkokeinoja.

Myönnän, korvat punaisina, että tulihan niitä pakkokeinoja käytettyä.

Tutustuttuani Hallgrenin ja Morrisonin opetusmenetelmiin; ajatukseni muuttuivat. Taustalla häilyivät lapsuuden ja nuoruuden aikainen itävaltalaisen K Z Lorentzin opit; pätevät tänä päivänäkin.

Sittemmin minulle tulivat nuo viestikyyhkyt, harrastus; ne linnut ovat villejä mutta elävät tilanteen tarjoutuessa elämään symbioosissa ihmisen kanssa. Peruspilarina kuitenkin viestikyyhkyn ominaisuus palata aina syntymälakkaansa.

Lukuisiin mainoksiin kyyhkyni ovat osallistuneet, opetuksessani olen käyttänyt ravinnonhankkimisviettiä (maissi), kyyhky muuten peittoaa mennen tullen koiran älykkyydessä ja oppimiskyvyssä. (monia englantilais-italialaisia tutkimusdokumentteja). Vaativin oli kaksiviikkoinen Eeva-Liisa Ahtilan elokuvainstallaatio, ”Marian ilmestys” jossa parikymmentä kyyhkyä piti saada toimimaan halutusti.

Kun hommaa minulle tarjottiin, sanoin oitis, ei onnistu. No, suostuttelujen jälkeen aloin kuitenkin pohtia asiaa ja näin pienehkön onnistumisen mahdollisuuden. Homma sitten sujui suurista epäilyksistäni huolimatta; silloin opin taas lisää ”villin” eläimen käyttäytymisestä.

Runsas vuosi sitten meidän pihapiiriimme ilmestyi harmaa pienehkö uroskissa, se kun jäi istuksimaan tuohon saunan terassille; en tiedä miksi, päätin antaa sille pikku makupalat. Kun menin ulos, kissa katosi oitis saunan alle. Tuli kuitenkin jonkin ajan kuluttua ja söi tarjoukseni. Tästä se alkoi; aluksi, Mirriksi ristimämme kissa kävi kerran päivässä, kevättalvella jo kahdestikkin. Arka ja varovainen, kuin villieläin oli.

Mirri tihensi käyntejään siten, että keväällä se kävi jopa kolmekin kertaa herkkupaloilla.

Loppukesästä kun sattumalta Mokan kanssa ulkoillessa kohtasin n kilometrin päässä asuvan ”naapurimme”. Kysäisi, josko meillä olisi havaintoa tuhkanharmaasta kissasta, jolla on poikkiraitoja hännässä.

Mietti hetken; saattaisi olla meidän Miiru, kun se ei kotona syö, ei juo mitään, menee sisään tultuaan vain nukkumaan ja lähtee aamulla ulos. Apropoo!

Kerroin myös, että Mirri ei ole yhtään kiinnostunut meidän, edes pikkukanoistamme mutta muutaman kerran olen ”pöytäni takaa” havainnoinut Mirrin onnistuneen hiirestyksen; aivan merkillinen, ei kun esimerkillinen kissa, lausuin ”naapurille”.  Tämä vielä kysäisi, onko siitä kissasta haittaa? Vastaukseni oli; päinvastoin.

Tottakai näiden kyyhkyjen kanssa opin todella paljon; pravuurini oli opettaa lintu hakemaan maissinjyvää, sitten lisäsin vihellyksen ja lintu lensi kädelleni, sitten vihellys muttei maissia, vain käsi ojolla, no lintu laskeutui luonnolliselle alustalle; lakilleni. Sitten ojensin käteni, jossa oli maissinjyviä, lintu lähti käsivarttani myöten jyviä kohti. Suljin käden; lintu katseli, tuli suljetulle nyrkille ja ihan oma-aloitteisesti nokkaisi sormiani, avasin käden ja lintu sai haluamansa.

Tätä metodia käytin monissa mainoskuvauksissa.

Eläimen voi opettaa…mutta vain eläimen ehdoilla, silloin tulee pysyvä oppimistulos.

Olisikohan jollekkin tullut ajatusyhtymä lapsiin.

 

 

Kesä meni pilalle mutta nyt on hyvin.

Ei, ei tämä ole mikään sairaskertomus vaan onpahan kertomus siitä, miten asiantuntijoiden opastuksella vaikeuksista selvitään.

Kun tämä iskiasvaivani ilmaantui, ajattelin vain, että kait se ohi menee vaan eipä mennytkään.

Ei kun lääkäriin; sujuvasti sain ajan, röntgeniin vielä samana päivänä. Röntgenlausunnon perusteella sain 10 kerran lähetteen fysioterapiaan. Jo tässä vaiheessa tulee antaa hyvät arvosanat terveydenhuollollemme.

Kuvaavaa tilanteelle oli, että ensimmäisen kerran fysioterapiassa käydessäni vain vaivoin pystyin nousemaan pöydältä (vatsallaanmakkuu), tai oikeastaan apuakin tarvitsin.

Hoito aloitettiin; 28.9. lääkäri, iltapäivällä röntgen, fys,hoito alkoi 3.10, verikokeita pariinkin kertaan, jne.

Nyt kun kirjoitan tätä, kivut ovat historiaa, siis aika hyvässä kunnossa olen. Omahoitona on ollut voimisteluohjelma ja stimulanssihoito sähköllä.

Haluankin tällä avauksella kertoa sen, että kyllä Suomessa asiantuntevaa hoitoa saa; ainakin meillä täällä Tammelassa. On kyllä kokemusta Hämeenlinnasta ja Tampereelta (eturauhassyöpä) ja täytyy sanoa kiitosmaininta hoidosta ja potilaskohtelusta syöpäkin tuli seljätettyä.

Kyllä meidän tulisi arvostaa, eikä pelkästään arvostella terveydenhuoltoamme, se nimittäin ansaitsee sen. Minä kirjoitan vain ja ainoastaan omista kokemuksistani ja arvostus sen mukaisesti.

TENS-hierontalaite.

Olen nyt pian kuukauden käyttänyt ko hierontalaitetta (iskias), alaselän ja oikean jalan hermosärkyihin. Aktiivinen käyttö 3x15min/vrk; helpotusta olen saanut.

Laitteessa on 9 ohjelmaa ja  kaksi elektrodiparia, voimakkuus säädettävissä 9 asteikolla. Helppo kiinnittää ja uudet elektroditkin maksavat vain 2,9€/4kpl. Valmistaja ilmoittaa elektrodien käyttöiäksi n 300 liimauskertaa.

Ahkerasti olen käyttänyt myöskin oikean olkaniveleni kulumaan ja helpotusta saanut.

Laitekokonaisuus maksaa alle 100€ ja on todellakin toimiva.

Tämä kaikki tiedoksi ehkä kivuista käsrsiville helpotuksen saamiseksi.