Tekijä: Kalle Pohjola

Kiinnitti huomiotani erään blogistin uutiskopiointi; presidentti Niinistö haastattelee puolustusvoimien komentajaehdokkaat.

Varsin selkeä poliittinen näytelmä. Kun nykyinen pv:n komentaja valittiin; Lindberg kyllä mielipiteen (poliittisen) mukaan oli Niinistön suosikki mutta ei Niinistö häntä valinnut, eikä valitse seuraajaakaan. Ei ole Niinistö mikään oy Suomi ab:n toimitusjohtaja, joka palkkaa työntekijöitä.

Näiden ”sotilasasiantuntijoiden”, normaalin google-käytön lisäksi kannattaisi  avata uudestaan google; hakusanat olisivat Suomen presidentti, puolustusministeri, hallitus. Hakutulokset kun asetetaan rinnakkain ajallisesti, saattaa ehkä huomata, että asioilla on poliittinen yhteys; nyt ollaan tekemässä poliittinen peli, rakentajana Pres Niinistö.

Pääasiallisia vaikuttajia ovat kenraalin poliittinen suuntautuneisuus (itse asiassa puolueen jäsenyys), presidentin ja  puolustusministerin puoluekanta, päähallituspuolue, ajankohdan puolustusvoimia koskeva poliittinen tilanne. Valintaesityksen lähtökohdat ovat selkeästi valtioneuvostolla.

Nykypäivän tilanne on entiseen verrattuna melko vaikea; puolustusministeri kun kuuluu tämmöiseen apupuolueeseen, jonka tulevaisuus on lähinnä kyseenalainen. Niinistö ei nykyisin pystyne tekemään edes esitystä, ohi valtioneuvoston, vaan sitten myöhemmin toimii ns ”kumileimasimena”.

Jos joku väittää, ettei kenraali ole poliittisesti orientoitunut; puhunee vastoin tietoa. Jokainen kenraalinimitys on enemmän tai vähemmän poliittinen.

Olimme kaverini kanssa moottoripyörinemme reissulla itäisessä Unkarissa. Paahteinen päivä; Pusta oli kuin pätsi. Äkkiä keksimme tien vieressä ”ravintolan”, ei paljon pohjanmaalaista latoa kummempi mutta kuitenkin, sinne.

Kapakassa ryysti oluitaan kymmenkunta asiakasta. Menimme tiskille ja tilasimme oluet; kyyppari puisteli päätään, mitä nyt?

Hetken kuluttua tuli kaksi oluenryystäjää tiskille ja lähtivät.

Kyyppari valutti meille oluet (siis puuttui tuoppeja), no, me sammutimme janomme.

Hetken päästä kuului ulkoa bussin tööttäys ja sitten toinenkin; Reppuselkäinen ukonrähjäke kiiruhti bussille. siis tämä oli asiakaspalvelua kun kuljettaja tiesi ukon olevan kaljalla.

Hakaristin ritarit: Suomalaiset ss-miehet, uskonto, politiikka ja sotarikokset.
Kirjailija: André Swanström

Tuommoisen ”sotakirjan” sain eilen luettua loppuun. Kirja tarkastelee valtavan lähdeaineiston pohjalta jatkosotaan johtaneita tapahtumia, sotilaspolitiikkan, valtakunnallisen politiikan, uskonnollisten liikkeiden ja äärikansallisten liikkeiden, sekä suomalaisten ss-miesten kohtaloita II maailmansotaa edeltäen ja sen aikana sekä hieman sen jälkeenkin.

Kirjoittaja tuo selkeästi esiin, miksi ja milloin sota alkoi, Saksan valtapolitiikan vetäessä suomalaisetkin mukaan Suur-Suomea rakentamaan. Kirjan aineistojen perusteella melko selväksi tulee, että Suomesta olisi Saksan voittaessa tullut selkeästi Saksan vasallivaltio, siis jo toisen kerran runsaan kolmenkymmenen vuoden sisällä tämä oli Saksan sotilaspolitiikkaa.

Tapahtumia tarkastellaan runsaiden päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden ja henkilökuvien taustoittamana ja kuten jo mainitsinkin, lähdeaineistot ovat todella mittavat, eivät mitään sivun-kahden tarkoitushakuisia joidenkin sivujen lainauksia. Mitään taistelukuvauksia ei kirja sisällä vaan pyrkii olemaan ensisijaisesti analyysi tapahtuneista asioista.

Kirjassa pureudutaan myöskin suomalaisten ja saksalaisten keskinäisiin suhteisiin; suomalaiset kuten myös muutkin pohjoismaalaiset olivat selkeästi kirjoittajan mukaan saksalaisia alempiarvoisia, kuten saksalaisten suhtautuminen suomalaisiin osoitti. Pohjoismainen kansallissosialismikin saa melkoisesti huomiota kirjassa.

Jo viime kesänä luin sotilaspastori Pihkalan kertomuksia ko ajalta, todennäköisistä sotarikoksista ja nyt niistä taas uutisoidaan viimeksi eilen.

Kirja kannattaa lukea, jos haluaa selvyyttä 20 – 40-lukujen aikaisiin tapahtumiin,

 

Maakaasun/biokaasun huoltovarmuudesta aina silloin tällöin väitellään.

Suurin osa maakaasusta toki tulee Venäjältä; vaan onko se huoltovarmuuden uhka tosiasiallisesti?

Suomeen tuleva vanha maakaasuputki ja nyt merenalainen kaasuputki Eestin alueelle,  Suomessa sijaitsevine terminaaleineen, kytkee yli puoli Eurooppaa venäläiseen maakaasuun.

Venäjä saa valtaosan valuuttatuloistaan polttoaineista, ei muuten aikanaan uskaltanut sulkea Ukrainankaan kaasuverkkoa, vaikka uhitteli. Entäs  jos Venäjä sulkisi Suomen kautta kulkevan kaasuputken; tuntuisiko järkevältä, jos mahdolliseltakaan. Teknisesti tietenkin mahdollinen.

Meidän poliitikkomme jostain syystä eivät kiinnostu biokaasusta (uusiutuva ja kotimainen), paitsi sen verotus; nousujohteinen.

Energia, ml Suomeen ehkä tuleva venäläinen ydinvoimala taas ei sitten olekkaan huoltovarmuusriski??

Mitä tulee laivaliikenteeseen Itämerellä; Venäjä pystyisi sulkemaan nykyisinkin koko pohjoisen Itämeren Kaliningradista käsin. Ei, en jaksa uskoa ihan noin vahvasti Venäjän akuuttiin uhkaan Suomelle. En siitäkään huolimatta, että näiden sivustojen ”sotilasasiantuntijat” toisin väittävät; eipä tuo Venäjä vieläkään ole Suomeen hyökännyt, vaikka sen piti jo muutama vuosi sitten se tehdä (”asiantuntijoiden” mukaan).

 

Hyvin meillä ovat monet talvisetkin asiat, kuten kiinteistöjen lumityöt, vaikkakin niistä ainaista narinaakin riittää.

Tulin eilen iltamyöhällä Tallinnasta; viimeinkin ikämiehellä hammaskalusto on siinä kunnossa, että kehtaa irvistää jos hymyilläkkin.  Projekti kesti  1 vuosi ja 5 kuukautta mutta on hyvä lopputuloskin.

Minä kun parkkeeraan aina tuonne Stockmanin luolaan, ihmetytti tavaratalon hiljaisuus.

Otin puheeksi Piretin, siis hammaslääkärini kanssa; sanoipa vain, että hänestä Stockman on pian historiaa. Laadukas valikoima mutta kallista. Piret, hammaslääkäri, sanoi, että ei edes hänellä ole varaa ostaa Stockmanilta ja hammaslääkärit eivät todellakaan edusta sitä Tallinnan huonointa palkansaajaluokkaa. Mielenkiintoista muuten, että klinikka, jonne on yleensä monien viikkojen jonot, siellä hammaslääkärillä on aikaa vaihtaa kuulumiset vanhan potilaan kanssa. Se on yksi Kliinik32:n laatukriteeri, huomioida potilas.

Yksi asia Tallinnassa on ennallaan; ollut jo pian kolmekymmentä vuotta. Kiinteistöjen lumityöt, ts niitä ei oikeastaan tehdä. Suolaa vaan hangelle, että lumi sulaa. Suurten liikekeskusten pihat ovat sähkölämmitettyjä ja muissa kylvetään suolaa. Voi vain arvata minkä laatuisia Tallinnan hulevesien virtaamat ovat.

Oli todella hienoa laivasta tulla auratuille väylille ja ajoradoille, siis kyllä etelänaapurilla jotain opittavaa meiltäkin on jos ei muuta niin lumityöt.

Harvoin kuulee, saa lukea, positiivisesta kokemuksesta terveydenhoidon alalta. Vähän olen sairastellut, joten kokemuksiakin vähän. Viimeiset kokemukseni lähtevät sieltä ambulanssista päätyen sinne sairaalaosastolla (pari vuotta sitten raju kihtikohtaus). Hoitotapahtuma siellä ambulanssissa, päätyen ensiavusta osastolle; ei mitään moitittavaa.

Kun siihen alaselkääni sitten jäi viime kesän jäljiltä ajoittain tuntuvaakin kipua; eilen sitten terveyskeskukseen.

Siellä oli lääkärinä nuori mutta pätevän oloinen venäläinen lääkäri; tutki tilanteeni, haki kipupisteet ja hermoradat toimintoineen (termit voivat olla vääriäkin), teki sitten diagnoosin; kyseessä hänen mielestään ei ollut iskias. Päätteli alaselkärangan tulehdukseksi, sanoi varmistuksen tulevan tekstiviestinä ja toimintaohjeet.

Klo 15.40 tuli tekstiviesti, jossa todettiin tämän määrittelyn olleen oikea ja ohjeet jatkotoimille.

Koko vastaanottotilanne oli todella positiivinen ja mahtuipa siihen pikkuisen huumoriakin.

Kun lääkärille selvitin kuulo-ongelmiani, hän kysyi tapaturman syytä; kerroin. Sotaveteraani? Ei, en ole vaan entinen ammattisotilas ja selostin vamman syytkin. En raskinut nuorelle naislääkärille kertoilla, että meillä ei juurikaan minun ikäisiäni sotaveteraaneja löydy.

Se siitä. Lääkärikäynti ja siitä huolimatta (tai siitä johtuen), miellyttävä päivä.

Onko minut jotenkin  bannattu pois kun edes omaan avaukseeni en voi kommentoida; vastaus: Turvallisuusmerkki ei kelpaa.

ylläpidon muokkaus: lisätty otsikko, näyttää vähän pöhköltä ilman