Tekijä: Kalle Pohjola

Nyt tuolta Euroopasta kuuluu kummia, on jo jonkin aikaa kuulunut. Nämä kaikenlaiset sähkökulkineet voidaan jättää ihan minne vaan; sitten bisnes, niiden keräily ja lataus.

Ihan oikeasti ajatellen; saattaisi siinä olla järki jossain mielessä hakuteillä.

Minä ajan sähköpolkupyörälla, sähköperämoottoreilla, lataaminen sujuu aurinkokennolatausasemallani, varsinkin kun löysin säätimen, joka käyttää myöskin 36V latausta.

Homma toimii hienosti; riippumattomuus sähköverkosta on ihan hieno asia.

Viime päivien ajan olen seuraillut näitä poliittissävysiä avauksia/kommentteja. Mielenkiinnolla olen myöskin huomioinut eräiden blogistien ”takinkääntämisiä”. Aivan selkeä tosiasia, jotkut jopa intoutuneet lähes fanaattisiksi jonkin puolueen puhujiksi; perusteet ehkä?

Ensi syyskuussa tulee kaksi vuotta täyteen kun lopetin yritykseni ihan virallisin ilmoituksin kaikkiin mahdollisiin instansseihin.

Eilen sitten yksi vanha yhteistyökumppani, verottaja vielä muisti edesmennyttä. Ei tosin suuren suurella maksulla, olipahan 2455,20€ tuloveroa.

Eipähän tuossa kyseessä ole mikään yllätys, kuitenkin, ehdin jo koko verottajan unohtaa, vaan ystäväpä muistaa. Mitäs siinä mitään, maksetaan pois.

Aivan luvattoman moni yrittäjä jättää yrityksensä ”roikkumaan” YTR-rekisteriin, vaikka toiminta olisi jo vuosia sitten lopetettu, ei tehdä esim vuosi-ilmoituksia, yms, jätetään sinne rekisteriin vaan rempalleen yritys.

Aina jaksetaan valittaa kun muka verottaja ahdistelee ja harjoittaa byrokratiaa. Tottakait niin tapahtuu ellei asioita hoideta. Minulla ei ole mitään valittamista verottajasta.

Vanha intiaaniviisaus mainitsi; valkoinen mies on hullu kun sanoo omistavansa maata.

Melko helppoa on samaistua ko termiin, maanomistus.

Toisaalta se on melkoisen vahva poliittinen käsite eräissä yhteiskuntaryhmissä ja poliittisissa puolueissa.

Kerran kysyin eräältä isohkolta ”maanomistajalta” , kun tämä valitti silloisessa kalaskunnan kokouksessa (nykyisin osakaskunta), että kun minulla on hehtaareja xxx  ja jopa omakotitalotontin omistaja käyttää samaa äänimäärää.

’Kysäisin sitten; montako hehtaaria olet aikonut säilöä arkkuusi; jäi miettimään sanomaani.

Eivät maata omista, eivät valtiot, eivät yksityisetkään, eikä kukaan siltä väliltä. Hallinnoimme ainoastaan kuka mitenkin suurta/pientä maatilkkua/tilaa, jälkeemme jää se toinen, joka hallinnoi ko maa-alaa.

Intiaanit olivat viisaita kuin myöskin paimentolaiskansat, kautta maapallon. He hallitsivat heimoina omia alueitaan, vaan eivät julistaneet omistavansa.

Loppupeleissä ihminen ei oikeastaan omista mitään, vaan hallinnoi aikansa ja sitten hallintaoikeus ehkä siirtyy toiselle.

Katsokaa Suomen alueen karttaa vuosisatojen ajalta, hallinnoivia kyllä oli mutta ei yhtään omistajaa, ei edes suomalaisia.

Tästä olisi hyvä siirtyä esim Karjalaan; ei Suomi, eivätkä suomalaiset ole omistaneet aariakaan nykyisen itä-rajamme takaa, ainoastaan ehkä hallinnoineet jos sitäkään.

Kaikki aviossa olevat varttuneemmat miehet tietänevät, että valikoiva kuulo on ihan hyödyllinen.

Meidän Moka, nyt 15v, on aivan terhakka kaveri mutta siltä on tuo puhetaajuinen kuulo ollut jo useamman vuoden ollut sammuksissa.

Toisaalta, silloin kun vielä kiersin markkinoita, väitti vaimoni, että Mersuni äänen Moka tunnisti ja kaukaa. olisikohan yhtymän nimi, mielleyhtymä = ääni ja sitä seuraava mukava kokemus.

Minä kun en tiedä, poikkeuksena monista sivustojemme blogisteista, esim suurvaltojen päämiesten aivoituksia, tuskin poliitikkojenkaan aivoituksia, joten pitäydyn tässä pienessä lähipiirissäni.No, tänään tulin tuolta maalikylistä ja vaimoni, joka sattui juuri vilkaisemaan ”takapihallemme” ja väitti Mokan tunnistaneen hänen autonsa äänen, arviolta puolen kilometrin päästä. Viheltämiseen Moka reagoi edelleenkin mutta se puhetaajuus.

No, näillähän elelemme; niin ihmiset kuin lemmikitkin.

Juuri tuli luettua ja herätti kyllä ajatuksia. Näin minunkin näyttäisi olevan pakko hieman ehkä politiikkaankin paneutua ja samalla ehkä EU-vaaleihin.

Rädyn kolumnin luin oikein ajatuksella ja samalla ajatukseni Unkarin, Puolan ja Eestin sisäpolitiikasta vahvistuivat; siis suhtautumiseni näiden maiden sisäpolitiikkaan varsin kriittisesti. Unkari ja Puola nyt alkavat olla totuttua mutta, että etelä-naapurimmekin lähtee tälle tielle; se vaikuttaa kovinkin masentavalta.

Räty aivan perustellusti analysoi näiden maiden tilannetta; näyttää siltä, että näissä kolmessa maassa ja muutamassa muussakin kehitys tuntuu lähtevän siihen suuntaan, että maasta muuttaa pois koulutettua väkeä ehkä enemmän kuin maahan muuttaa vähemmän koulutettuja tilalle. Näin Räty ja toivottavasi analyysi ei ole oikea.