Juhannus sitten meni.

Eipä tullut grillailtua mutta savukalan lisäksi tuota lihapuoltakin eilen laittelin.

Kuvassa Makulihan ribsejä savustumassa. Neljä tuntia olivat uunissa, yrteillä maustelin ja ripaus merisuolaa; kaiken pohjalla tietenkin Poppamiehen BBQ-kastike.

Siellä ne pöntössä kypsyilivät, ripustettuina. Näin savustaen saa mielestäni parhaiten savuaromin imeytymään. Ei tarvinnut kuin maustaa ja sitten koukkuihin riippumaan; Borniak hoiteli loput ja minä vapauduin ruohonleikkuuseen. En tosin ihmeemmin tuosta ruohonleikkuusta välitä mutta kylkiäisenä saa kyllä päivän liikuntakiintiön täyteen.

Päiväseltään maistelimme ruuaksi Karjalan Ilkan varhaisperunoita, kylmän smetanakastikkeen kera ja sitten noita savustustuotoksia.

Niin, ja viinankin kanssa tuli lutrattua; valmistin timjamilla maustettua valkosipulivodkaa, parin viikon kuluttua pitäisi olla valmista,  siis oikeastaan perinteinen juhannus; pihalla kokkailua, saunaa ja viinaa, viina tosin juomatta.

Väitin muuten jossain vaiheessa, että meillä ei grilliä ole mutta onhan se tuolla ”viidakossa” kodan takana ja ihan tiilestä sen parikymmentä vuotta sitten muurasin, vaan käyttö on sitten unohtunut kun kotakeittiössä voi loimuttaa kalaa sekä halstrata.

Ryobi-akkukäyttöinen 36v, ruohonleikkuri.

Tuo härpäke on ollut tosissaan hieno laite. Meillä kun ei asuta golfkentällä vaan tonttiamme risteilee n 2m leveitä käytäviä, järeämpää työkalua ei tarvita.

Tietenkin tämä perin suomalainen asetelma; minulla on suuremmat vehkeet kuin sinulla, koskee mm autoja, traktoreita, yms työkoneita ja laitteita.

Minun tarpeisiini tuo Ryobi on täysin riittävä; kaikki pihamme käytävät saan n kahdessa tunnissa ajeltua ja vielä lisäksi leikkuujätteen keräilijä mahdollistaa kateviljelmät.

Muuten siilit, lintujen poikaset, jne, tykkäävät näistä pihapusikoista.

Kuten sanoin; golfkentällä en halua asua.

Lintupolitiikkaakin tänne sotien ja politiikan sekaan.

Tämän kesän aikana olen erityisen tiiviisti seuraillut tätä pihapiirimme lintupolitiikkaa.

Perinteisiä ryhmiähän ovat olleet ns yleispuolueet; varislintujen-, varpuslintujen-, perinteiset  ryhmät, sekä maatiaiskanojemme pihapiirin ehkä suvaitsemattomin ryhmä. Pihapiirimmehän he katsovat kuuluvan heille, siis ”rajat kiinni” politiikkaa.

Nyt kuitenkin tavallaan uusi, tosin pieni ryhmittymä ovat käpytikat, pariskunta; varsin suvaitsevalta näyttävät. Ne näyttävät suvaitsevan sekä varpusten, että tiaisten (ei saa yhdistää Hannuun)  vierailuja lintulaudalla, siis samanaikaisesti, peipotkin sopivat seuraan. Varislintuja näyttävät väistävän, periaatteella; viisaampi väistää.

Varislintuihin kuuluvien,  naakkapariskunnan seuranta on ollut myöskin silmieni ilo. Eivät muuten ole pihapiirissämme aiheuttaneet minkäänlaista ongelmaa, eikä em lisäksi muita ole tänne änkeytynyt. Siis, vaikka useasti on esitetty uhka, että lähes naapurustossamme elelevä tuhatpäinen naakkayhteisö hyökkäisi pihapiiriimme; ei,  ainoastaan tuo yksi pariskunta, liekköhän näillä jonkinlainen kaksoiskansalaisuus? Edelleen, harakkapariskuntakin toi jo vajaa viikko sitten pesueensa pihapiiriimme ruokailemaan.

Alkuvuosina harakat kävivät rosvoilemassa näin kesäaikaan munia kanalasta kun ovet olivat auki, kaikkien kulkea.

Ratkaisin asian, perustamalla yhteisruokinta-alueen ihan tähän pihapiirin keskelle; kaikenlaista tarjolla, jokaiseen makuun. Loppui rosvoilu kun ei löytynyt perusteita.

Se tämä lintupuolueiden seuraileminen on mielestäni huomattavasti ja ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja siitä jotain ehkä ymmärränkin, toisinkuin ihmisten vastaavasta.

Pitihän tämä avaukseni sitten vähän taukoa pitäneenä, tehdä. Kommentoimaankaan en ole jaksanut edes kaikkein, mielestäni, värittyneimpienkään kommenttien osalta tehdä.

 

E-kirja vs painettu kirja.

Tunnustaudun ahkeraksi lukijaksi, päivittäin työn alla on jokin kirja. Minulla jo vähän aikaa sitten vaihtuivat E-kirjaksi.

Painettuja paperikirjoja meillä on kymmeniä hyllymetrejä, niistä on kova halu eroon.

Emme nimittäin elä enää aikaa, jolloin kodin kirjahyllyyn kuuluivat Marsalkka Mannerheimin muistelmat, tuntematon sotilas (minulla muuten nahkaselkäinen numeroitu painos; halpaan kun menin), Mitä-Missä-Milloin sarja, sukuhistoria … jne.

Kirjahylly nyt ei vain ole enää statussymboli. Eri asia sitten antikvariaattiset harvinaisuudet, eräänä esimerkkinä mainitsisin myymäni ensimmäinen suomenkielisen rotukoirakirjan, KW Koskimies 1904. Maksoin aikoinaan Pengerkadun antikvariaatissa siitä (70-lukua) 200:-. Myin sen vuosi sitten 490,00€, ihan kohtuullinen kate.

Aikoinaan kirjahuutokaupoissa aktiivisestikkin  kävin, toisinaan onnistuin, jos takkiinkin tuli mutta opin alaa.

Jos joku väittää, että arvokirjoja tehdään kluuttikantisina, sivut avattavana paperiveitsellä … ?

Harvoin olen tavannut yli 500-sivuista kirjaa kluuttina, jos en ehkä koskaan.

Asian voi tarkistaa syöttämällä kirjan nimen googleen, sieltä selviävät yksityiskohdat.

Ostin kerran huutokaupasta kirjan; Jeesuksen kirjeet Maria Magdaleenalle. Maksoin siitä 30,00:-, kuitenkin heti eräs huutokaupassa ollut tarjosi siitä samassa tilaisuudessa 90,00:-. pakkohan se oli myydä.

Nyt elän E-kirjojen kanssa, en tarvitse hyllytilaa, voin kirjan taltioida vaikkapa muistitikulle. Nykyaikaa.

Erittäin tyytyväinen tähän e-kirjaani ja e-readeriini olen; merkittävät teokset siirrän lisämuistiin; etuna se, ettei kerää pölyä mutta tietenkin, eiväthän nämä piilossa olevat teokset tietenkään toimi egoni pönkkänä.

 

 

 

Ruuanlaitosta; maittavaa ja herkullista.

Kun kerran pakko on syödä vähintään kerran päivässä, miksi ei söisi herkullista ruokaa? Pelkästään päivittäisen kalorimäärän hankkiminen tuskin lienee pääasia.

Yli kaksikymmentä viisi vuotta söin maastoharjoituksissa, laivoilla yms juuri edellisen avaajan kuvaamia massamössöjä. Vuosikymmeniä olen pyrkinyt  kauas niistä, armeijasta erottuani. Toki niilläkin kylläiseksi tulee … mutta, se maittavuus. Juurikin armeijan makaroonilaatikot, tillilihat, seitisopat, …. ei edes armeijan hernekeitto kiehdo minua.

Todettava myöskin on, että rakastan ruuanlaittoa, haluan tutkia erilaisia mausteita, kokeilla lähes oman pihan villiyrttejä, jne.

Koulutusta minulla ei ole kuin kolme kuukautta Kallio-opistossa arvostetun kokkikaksikon opissa; pääasiana kalaruuat.

Jos joku harrastaa esim reserviläistoimintaa, retkeilyä, kalastusta, kuntourheilua… hyvä, hyviä harrastuksia kaikki.

Minulle vaan tuo ruuanlaitto on selkeä harrastus, ei alkuunkaan lähentele ammattia. Perheeseemme valmistui tänä keväänä aivan ammattikokki, joten Alisan ja minun välillä kyllä ilmeisesti keskusteltavaa riittää.

Sanoisin muuten, että ruuanlaitto on rinnastettavissa taiteeseen, siis ruuanlaittotaide, siihen lisättynä makuelämys, kait se nyt eräänlaista taidetta lienee?  Siihen ruuanlaittoon lisäisin vieläpä ripauksen estetiikkaakin. Kuitenkaan en näitä gourmee-aterioita ymmärrä. Ruuan pitää olla kuin esim ent Jugoslaviassa, Unkarissa ja Saksassa; näyttävää ja täyttävää.

Toisaalta minun puolestani kaikki kukat saavat kukkia, ihan omalla tavallaan, miten vain.

Entinen Jugoslavia; kommunistinen maa.

Näillä sivustoilla kommunismi on yleisesti vilahteleva termi; muutamille blogisteille kaikki vasemmistopuolueet, jopa vihreätkin, nämä luokittelevat kommunisteiksi. Lähes kaikki ovat asiantuntijoita kun kommunismista puhutaan ja yleisesti kommunismiksi luokitellaan kaikki vasemmistoon vivahtavatkaan aatteet.

Puhun siis asiasta, josta kovin vähän tiedän, siis puoluepolitiikasta ja lähinnä kommunismista. Näistä puolueista ja niiden aatteista; kovin vieras aihe minulle mutta … kommunistinen maa, yhden jo edesmenneen valtion yhteiskuntajärjestelmän, asukkaat (tavallinen kansa) ja sen parissa liikkuminen. Jugoslavia; entinen, valitettavasti.

Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan lippu

Koko 1970 – 1980-vuosikymmenten ajan aina jossain vaiheissa reissujani (aina moottoripyörä), niiden kesto vaihteli kerroittain 1kk – 2kk ja kiertelin, ensisijaisesti itä-Euroopan maita ns itäblokkia, johon tosin ei Jugoslaviaa luettu, se oli titolaisuuden synnyinkoti:

Titolaisuus oli kommunismin eräs oppi ja haara, jonka Stalinin johtama Neuvostoliitto väitti 1948 alkaen Jugoslavian puoluejohtaja Josip Broz Titon kehittäneen…..

(lähde wikipedia)

Se oli lomakohde, jossa viihdyin parinkymmenen vuoden aikana aina reissukohtaisesti viikon tai kolme, vaihteli lomareissun pituuden mukaan.

Silloin, varsinkin Titon (kommunisti) aikana maassa vallitsi moitteeton järjestys, silmin havaittava rikollisuus oli uskomattoman vähäistä, kaupungeissakin.

Ihmisillä silloin oli vapaus matkustaa ulkomaille, mikäli rahavarat riittivät. Moni varttuneempi blogisti saattaa muistaa nämä jugot; Zastava-merkkiset Fiatin lisenssiautot. Jugoslaavit olivat suomalaiselle erittäin ystävällisiä, tulivat helposti juttusille, saksaa kun osasivat ja aina kun talosta yösijaa kysäisin maaseudulla liikkuessani; aina tarjottiin ja parasta. Siellä Jugoslavian vuoristoseuduilla olen elämäni parhaat ateriat nauttinut, eivät vaan oikein ymmärtäneet aina kun aamiaispöydässä tarjottiin snapsiksi sikäläistä luumuviinaa. Selitin moottoripyörääni viitaten ja vastaus; nietzewo.

Vain rajoilla törmäsin viranomaisiin ja silloinkaan ei motoristiin kiinnitetty huomiota, vain passi leimattiin.

Missä se kommunismi sitten ilmeni; sanoisin aivan rehellisesti, ei missään, ellei sitten sitä positiivista seikkaa lasketa, että niin kaupungeissa kuin maaseudullakin vallitsi siisteys, hyvä järjestys ja ihmisten selkeä rehellisyys ja yhteiskunnan sujuva toimivuus.

Salakuljetuskin tapahtui maasta poispäin, nimittäin länsimaisten savukkeiden salakuljetus Jugoslavian itä-rajan yli unkariin oli suosittu harrastus. Jugoslaviassa kun mm länsimaisia savukkeita myytiin kaupunkien kaupoissa yleisesti.

Edellä mainitut seikat selittänevät suhtautumistani kommunismiin myönteisessä mielessä. Kommunistimaa kun saattoi olla hyvinkin erilainen, verrattuna toiseen kommunistimaahan. Olen reissaillut Itä-Saksassakin.

Siis, kaikkien esitellessä kommunistimaita avauksissaan/kommenteissaan, soisi ainakin kerran vierailevan muutenkin kuin turistimatkalla kommunistimaaksi kutsutussa maassa; tosin Euroopan alueella tuskin kovinkaan mahdollista.

Ihan tavallinen maanantaipäivän ateria … mutta maukas.

Tuli tuossa syötyä. Vaimo oli jo aiemmin tehnyt ruuan ylijäämistä; perunasose, kanapasta, soseuttamalla paksun keiton. Mausteeksi valkosipulia, sipulia, nekin soseuttamalla.

Minä taasen tein katkarapumuhennoksen; MSN-sertifioitua koillis-Atlannin pientä katkarapua, 200g.

Ensin pienensin pienen palon chiliä, siemenet pois, valkosipulia 5 kynttä, inkivääriraastetta 1/2 dl, sipulia, oliiviöljyyn pannulle hautumaan, siis hautumaan, ei paistumaan. Kun chili ja sipulit olivat lähes kypsiä, lisäsin sulatetut katkaravut, ruohosipuli-, minttu-, nokkossilpun sekaan ja jätin hautumaan. Sekoittelin seoksen ja sitten vaan aterioimaan.

Mitään kulhoja syvän lautasen lisäksi ei tarvittu; alkuruoka siihen lautaselle, lusikalla suuhun, sitten vaan keittoa pääruuaksi.

Sanoisin kyllä, että uskomattoman hyvä ja yksinkertainen lounasateria.

 

Aamutouhuja.

Muutama viikko sitten ostin tuommoisen Ryobin akkukäyttöisen ruohonleikkurin. Aluksi epäilin mutta nyt vähän kun kokemuksia olen saanut; 5Ah akulla leikkaan koko piha-alueen reitit; ei ihan huonosti.

Kun ilma viileni, heti sateen loputtua leikkaamaan ruohikoita (minulla ei ole nurmikoita), Yllättävän hyvin tuolla pärjäsi märässäkin ruohossa.

Artikkelikuvassa vasemmalla nykyinen leikkurini ja oikealla väistyvä polttomoottorinen.

Ei enää bensankäryä, ei meteliä, eikä lutraamista bensiiniastioiden kanssa.

Tämä on minun valintani ja täytyy sanoa, että tyytyväinen olen. Ostin myöskin samaan akkusarjaan kuuluvan trimmerin.

Nyt siis ilman nestepolttoaineita toimivat; moottorisahani, perämoottorit, trimmeri, ja ruohonleikkuri sekä pienoisketjusahani. Samalla akkusarjalla toimivat myöskin höyläni sekä porakone/ruuvinväännin.

Akkujen lataamisenkin pystyn tekemään aurinkovoimalla, latausasemallani.

Vaikka asuisin missä, ruohonleikkuuni ei häiritsisi naapuria, ei edes moottorisaha.

 

Eestin presidentin käyttäytyminen turvallisuusneuvoston kokouksessa.

Uutiskuvista jokainen kiinnostunut lienee nähnyt Eestin presidentin käyttäytymisen arvovaltaisessa neuvostossa.

Jo toinen kerta lyhyessä ajassa kun Kerstin Kaljulaid asteli hyvien käytöstapojen ylitse. Mitähän seuraavaksi?

Vallaton presidentti kuten Suomessakin, mutta….?

Viron presidentti Kersi Kaljulaid selvästi riemastui YK:n yleiskokouksen äänestettyä turvaneuvostoon uudet jäsenmaat. Viro voitti äänestyksessä Romanian.

Näinkö kuuluu valtionpäähiehen riehua arvovaltaisessa tilaisuudessa?

Tämän aamun huomioita.

Katsellessani aamusella, minulla siinä 04.30, silmiinpistävää oli eilisten osallistujien melko vähäinen määrä. Osallistujien aihepiiriä en viitsi kommentoida.

Aamupäivällä sitten totesin, että minun lisäkseni ainoastaan yksi kommentoija, omani kaksi, olivat ainoita.

Olisikohan tämä suuntaa antava sivustojen kehitykselle. Omalta kohdaltani en asioiden soisi olevan sitä.

Väite persublgeista ei liene ihan tuulesta temmattu, jos vähän vasemmistolaistakin sävyä on löytynyt, ihan hyvä asia.

Kyllä minä olen tykännyt kirjoittaa avauksia sekä kommentteja näille sivustoille; mikähän lienee tulevaisuus.