Ei ole lainkaan harvinaista, että keittiöstä löytyvät talon heikoimmin huolletut työkalut.
Olen tähän asiaan kohtuullisesti paneutunut, varsinkin kun pikkuhiljaa keittiöveitsistä (valikoima) nuo heikoimmat ovat menneet hylkyyn (Hackmannit, Fiskarsit, ylipäätään nuo kaikkein halvimmat veitset).
Perjantaina sitten tuli postissa japanilainen MAC, keraaminen puikko. Pitihän sitä sitten heti kokeillakkin.
Otin työn alle koko veitsivalikoiman. Ensimmäiseksi hioin huonokuntoisimmat veitset oikeaan teroituskulmaan, 1000/3000 vesihiomakivellä sekä muutaman timanttilastalla. Japanilaisissa on teroituskulma n 10 astetta ja eurooppalaisissa 20 – 25 astetta. Viimeistelyn tein teräspuikolla, eurooppalaisvalmisteiset ja keraamisella yhden japanilaisen. Teräspuikko (n 56 HRC) muuten ei sovi japanilaisille kovateräisille veitsille, joiden kovuus on 60 HRC ja ylikin, tarvitaan keraaminen puikko.
Tuon toisen japanilaisen sitten viimeistelin keraamisella puikolla ja pitää sanoa, että mainio lopputulos ja tällä hetkellä koko veitsivalikoima kunnossa.
Sanoisin, ken ostaa vähänkään laadukkaamman keittiöveitsen ja jättää satsaamatta veitsien huoltovälineistöön; ????
Mielestäni ei ole rahan tuhlausta panostaa laadukkaisiin välineisiin mutta jättää hankkimatta huoltovälineistön; ?
Kallis tylsä veitsi?
Kuvassa keittiön veitsivalikoimaa; vasemmalta oikealle, Miyabi, damascustaottu kokkiveitsi, Sanellin pikkufiletti, Sanellin japanilaistyylinen kokkiveitsi, Vicktorinoxin santoku, ovaalihiottu, Swibon lihaveitsi, Victorinoxin renssausveitsi. Saunakamarilla sitten kalankäsittelyveitset omassa magneetissaan. Äärimmäisenä oikealla näkyy tuo vaimon leivonnassa (taikinan leikkaus) käyttämä japanilainen ”minikokkiveitsi”; siinä mielessä, että siinä on vain 1-puolinen teroitus. Vähän kahvaan jäänyt jauhoa.