Sieltä se, nimittäin joulukuinen aurinko nousee, vaivalloisesti mutta varmasti.
Tämmöisistä kuvista jää paitsi kun kukkuu yönsä milloin missäkin ja aamusella ei pääse ylös. Aamut ovat päivän hienointa aikaa, oli sää mikä hyvänsä. Tosin tämäkin kuva on otettu hieman ennen kuutta, siis ei oikeastaan enää aamua, vaan päivän sarastusta.
Tähän vuorokauden aikaan Mirri ja minä, olemme jo aamiaisemme nauttineet ja aloittelemme päivän askareita. Tehokas otsalamppu on mitä mainioin työväline. Mirri se oli passissa oven pielessä muikkuannostaan odotellen kun minä menin kaukolämpökeskuksellemme puukopan kanssa hakemaan hellaan täytettä.