Sieltä se nousee.

Sieltä se, nimittäin joulukuinen aurinko nousee, vaivalloisesti mutta varmasti.

Tämmöisistä kuvista jää paitsi kun kukkuu yönsä milloin missäkin ja aamusella ei pääse ylös. Aamut ovat päivän hienointa aikaa, oli sää mikä hyvänsä. Tosin tämäkin kuva on otettu hieman ennen kuutta, siis ei oikeastaan enää aamua, vaan päivän sarastusta.

Tähän vuorokauden aikaan Mirri ja minä, olemme jo aamiaisemme nauttineet ja aloittelemme päivän askareita. Tehokas otsalamppu on mitä mainioin työväline. Mirri se oli passissa oven pielessä muikkuannostaan odotellen kun minä menin kaukolämpökeskuksellemme puukopan kanssa hakemaan hellaan täytettä.

Mirrin touhuja.

Mirri se vaan on aina niin kontaktihakuinen kuin olla vaan voi. Aina mukana kun touhuilen ulkosalla. Ei pelkästään mukana vaan aina niin tiiviisti jaloissani, että varta vasten pitää varoa, ettei kompastu.

Artikkelikuva on eiliseltä iltapäivältä saunan lämmityksessä ja Mirri valvoo toimenpiteitä ylälauteelta.

Minä sitä touhuillessani juttelen aina Mirrille; niin, että ymmärtääkö, tuskin mutta puheen sävyn varsin varmasti ymmärtää, kuten lähes jokainen ihmisen kanssa elelevä eläin. Toisaalta muutaman puheenparren Mirri kyllä ymmärtää ja myöskin tottelee.

Semmoinen se meidän Mirri.

3-vaihepistorasia.

Eilen sen sitten sain aikaiseksi. Asennettiin ulkoseinään 3-vaihepistorasia, 16A sulakkeella.

Nyt pystyy hitsailemaan, haketuskonekkin toimii, yms.

Aiemmin, varsinkin puikkokoneella, jos vähänkin puikko ”liimautui”, sulake poksahti, sama haketuskoneella; vaan eipä poksahtele enää.

Artikkelikuvassa näkyy kaksi ”valovirtapistorasiaa”, sekä 3-vaiheyhteys konttiin. Kontin kyljessä on paripistorasia autojen lämmitykseen.

10A:n sulake ei oikein tahdo kestää, ainakaan puikkohitsausta, jos vähänkään muuta kuormaa. Nyt pitäisi kestää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulupöytä.

Tässä jo olen suunnitellut joulupöytämme sortimenttia.

Päätynyt olen; graavilohta, Vento Aallon vakosipuli ja muita silakkasäilykkeitä,  Chevisheä siiasta, kylmäsavulohta, lasimestarin silliä laatikkoina imelletty perunalaatikko, lanttulaatikko ja porkkanalaatikko.

Kinkkua, ei edes leikkeleenä tule pöytään, nuo rosollit ja yms; harkinnalla.

Meillähän on  kahden vanhan ihmisen jouluateria. Emme halua jouluvieraita. nykytilanteessa.

Polttoainehinnat.

Katselin juuri tuossa tuota Polttoaine.nettiä; melkoisia lukemia, minua tosin lohduttaa, että minun polttoainekustannukseni edelleenkin pyörivät tuossa 7 – 7,5€/100 km ja kaikki ajo on sitä normaalia ajoa, en laskeskele mitään kulutuslukemaa tiellä/taajamassa.

Saas nähdä sitten miten kaasun hinta ehkä nousee ja paljonko. Bensiinipumpulla käyn n joka toinen kuukausi ja kerralla menee n 10 – 12ltr.

Sähköautoa tungetaan markkinoille, tuutista jos toisestakin; ei vaan ainakaan nykyiset kelpaa minulle.

Paikallislehden uutisointia.

”Tammelassa paljon susien jälkiä ja susia”.

Niinpä niin; aikanaan vuosikymmenet Tammelan metsissä liikkuneena, voin sanoa, meillä on ilveksiä sekä susia ja karhuja  runsaastikkin.

Parikin vuosia käytettyjä  karhun talvipesiä tiedän.

Ilveshavaintoja  minulla on  runsaastikkin riistakameroissani.

Mirri ja uusi lumi.

Aamusella kun Mirrin kanssa lähdimme postilaatikolle, huomasin, että lunta oli tulla tuiskaissut viitisen senttiä. Siis luvaton lumisade, koska säätiedoitus ei luvannut sadetta.

Vaan Mirripä se innostui uudesta lumesta, laskeutui mahalleen ja etutassut suorina, potki takatassuilla vauhtia, eteni kuin lumiaura; siis nautti lumesta, melkoinen epäkissa. Laatikolle menimme, Mirri välillä hullutteli tuon uuden lumen seassa. Mielenkiintoista, vaikka lämpötila oli plussalla, oli lumi melko kuivaa ja Mirri nautti.

Siitä sitten Mirri aamiaiselleen ja minä poimin pihanpuoleisen riistakameran mukaani ja minäkin aamiaiselle.

Kello lähenteli jo puoli viittä, siis aamu alkoi kääntyä päiväksi vaikka pimeää olikin.

No sitten kuuden aikoihin vein Mirrille paikallisen torin kalakauppiaan kokonaisia silakoita; minustakin näyttivät lähinnäkin kyseenalaisilta ja Mirrikin protestoi jättämällä kala-aamiaisensa siihen; myöhemmin sitten söi.

Tämmöinen se sitten Mirrin ja minun tämä sunnuntaiaamu.

Urheilukansaa.

kyllä kieltämättä sitä ollaan. Tulin juuri kyliltä, lämpötila  -1, jäätävää tihkua ilmassa.

Päätin käydä tankkaamassa vähän bensaa tuossa kylällä. Ajoin pumpulla ja huomasin edessäni, siis seuraavalla pumpulla nuoren miehen samoissa hommissa … mutta, auton alla näyttivät olevan kesärenkaat ja milteipä lähes ”hiihtoliiton hyväksymät”. Siis tällä kelillä kun radiosta  jatkuvasti kuuluu kelivaroituksia!

Kyllä joillain tuo vastuullisuus, ei yksin nuorilla, näkyisi joskus olevan melkoisen hakusessa.

F-35A:ta pukkaa.

Sanoisinko joka tuutista. Kaiken muun se peittää alleen kerosiinisuihkunsa kanssa.

Ollaan hurmoksessa vastakauppojen vuoksi ja Suomen upeasta tulevaisuudesta komponenttikaupassa.

Asia nyt vaan on kuitenkin niin, että yhtään mitään; nimiä papereihin, sopimuksia komponenteista, ei mitään konkretiaa, vain hurmos.

Jotkut innokkaimmat suunnittelevat ”kotialttariakin”, F-35A pikku kaapin päälle ja siinä sitten hartaasti hiljennyttäisiin aamuin illoin.

Ettei nyt vain kävisi, että kone on niin kallis lentää, että pahimmillaan lentotunteja joudutaan rajoittamaan. Hornettien kanssa kävi juuri näin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ja niitä vastakauppojakaan ei tullut kun nimet papereissa olivat. Suomi on pieni maa ja sillä on aina pienet resurssit.

Maalla toki pitää olla luotettavat puolustusvoimat ja maata pitää voida puolustaa mutta tämän luokan hankkeissa, aina se on jonkin muun kohdalta pois, se on niin, että kaikille ei voi saada kaikkea.

Puolalainen rajapartio ratsaille.

Olisikohan tässä nyt lähes yhtä typerä operaatio kuin toisessa maailmansodassa, Puola hyökkäsi saksalaisia panssareita vastaan. Ratsuväkipartio toki on hiljainen … mutta, ainut oikea on koirapartio ja sen tueksi ehkä jopa tämmöinen ratsuväkipartio.

Puolalaisten systeemi on jopa vanhanaikainen.

Koirapartio ja sille jokin tukipartio, vaikkapa ratsuväkeäkin, varsinaista koirapartiota ei pysty voittamaan mikään.