Sopivan mansellismielinen blogialusta
60-luvun loppupuolella kadettikouluun haki Sirolaopiston käynyt nuorimies. Y Keinonen oli silloin Pv:n komentaja. Läheltä seurasin vuosikausia ko henkilön sotilasuraa.
Lopuksi ko upseeri eläköityi lippueamiraalin virasta. Oli mm RT:n tornikanuunaprojektin vetäjä; sinänsä aika oli jo ohittanut ko projektin. Se nyt vaan oli sitä aikaa.
Kuvassa vaimon kutomia sukkapareja, käyttämättömiä, muutama pari.
Toukokuusta syyskuun loppuun minulla eivät sukat kulu. Kylmänä aikana sitten käytän pelkkää villasukkaa, tosin eri paksuisia ja kaikki on vaimoni kutonut.
Hänellä on tapana ostella villalankoja kirppareilta ja kutoa niistä sukkia.
En oikein jaksa muistaa, milloin olen ostosukkia jalkaani vetänyt. Vaimon kutomissa olen kulkenut.
Se on tuo villasukka hyvä, ei hikoa jalat.
Onhan minullakin kuten kaikilla jenkkifaneilla Harley Davidsson ja vielä kaiken lisäksi kullattu. No, tosiasiassa kullan värinen ja … kello. Vaimoni tuon minulle osti.
Toisaalta, onhan minulla ihan oikeakin Harlikka ollut; 1230-kuutioinen ja vuosimalli 1962. Ei se tosin ollut kuin vajaat puoli vuotta kun kyllästyin pulttien kiristelyyn. Helppo oli myydä pois ja omani jos vähän päälle siitä sain. Ei ole ikävä.
Tämä on herättänyt keskustelua ja perusteellisestikkin. Meillä on jo vähiä säästöjämme siirretty kultaan, kotonamme kun on virallinen Kason kassakaappi, palo- ja murtosuojattu.
Mielestäni nyt pankit ampuvat omaan nilkkaansa. Kulta sinällään ei ehkä parastuottoisin tuote ole mutta riskitön.
Siis siirrän lisäsäästöjäni kultaan ja säilytän kassakaapissani.
Pankissa mielestäni voi pitää n 5000,€ jopa alle ja loput pois pankista ja turvasäilöön.
Pankki ei enää nykyisin ole se turvallinen, ”sukanvarsi” alkaa olemaan muodissa, että kulta ja käteinen siirretään turvalliseen (palo- ja murtoturvallisuus)., kassakaappiin. Siinäpä alkaa olemaan ahneiden pankkien suhteen vastaisku.
Olisikohan ollut runsas vuosi sitten kun epäilin HMD:n suomalaisuutta; väitteeni tyrmättiin.
Satuin lukemaan tässä Taloussanomat-lehteä; se oli yrittänyt selvittää kuinka suomalainen ko yritys on. Omistussuhteista ei oikeastaan selvinnyt osakeomistusten perusteella kuin eri yritysten nimiä ja se, että aasialaisperäinen pääoma rahoittaa HMD:tä ja kaikkialla törmää kiinalaisyritykseen Foxconn.
Foxconn valmistuttaa mm Nokia ja Apple merkkejä.
read:https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/kuka-omistaa-nokia-puhelimia-myyvan-hmd-globalin-nyt-se-tiedetaan-kun-talouselama-sai-yhtion-omistajaluettelon/9be855be-128b-334d-9b83-2bc70ddb1dac
Tuli vaan mieleen; mitenkähän oikeastaan tavallinen ihminen saa selvää näistä monikansallisista yrityksistä … ei oikeastaan mitenkään.
Teimpähän tuommoista ukrainalaistyyppistä, miksei myös venäläistyyppistä possunkylkeä.
Valitettava seikka meillä on se, että eestistä on lähimpänä saatavissa possunkylkeä, jossa olisi reilusti silavaa. Terveysintoilua maukkuuden kustannuksella.
Siispä, otin mitä sain, luutonta, valitettavan vähänsilavaista possunkylkeä. Maustoin, ensin juoksevaa hunajaa pintaan, suolaa (meri), bbq-jauhetta, valkosipulin suikaleita pistettynä lihaan, timjamia, basilikarouhetta sekä ripaus rosmariinia.
Sitten savustimeen ja lämpö +75 astetta, uunissa kuusi tuntia.
Voisin sanoa, herkullista tuli.
Savustuspönttö 1910-luvulta. Kuvat Mustialan ensimmäisen ja viimeisen kalastusmestari August Mäkeläisen; Kalamiehen kirja. (1916)
Savustushan on ikiaikainen suomalaiseen kulttuuriin kuulunut ruuan kypsennystä ja säilyvyyttä lisäävä vaikutus.
Toisaalta savustus, niin kuuma- kuin kylmäsavustus on erilaisissa kulttuureissa tunnettu jo tuhansia vuosia. Sumeriassa tiedetään savustetun jo 3500 v eaa ja Kiinassa on savustettu hedelmiä jo 2000 v eaa, siis aika vanhaa.
Savustus on siitä hauska harrastus, että sen voi alkaa perin innovatiivisin ja yksinkertaisin systeemein, kehittynein muoto on sitten jopa eräänlaista kilpavarustelua. Sitähän se tietysti on kun pyrkii, jos ei nyt täydellisyyteen, niin ainakin mahdollisimman lähelle.
Savustettavia aineksia; juurekset, hedelmät, kasvikset, kala, liha, juusto, jopa ylijäämät varhaisperunat. Kokeilla voi kaikkea.
Omakohtaisesti aloitin katkaisulla ja pestyllä petroolitynnyrilla, merkinkin vielä muistan; Masut, rautavanteineen ja paksukuorinen. Se sijoitettiin neljän kiven päälle ja pohjalle puruastia; välihyllyt ja märkä juuttisäkki kantena.
Samaa metodia näkee vieläkin Peipsijärven vanausulisten rannikkoseudulla. Toisaalta, siellä olen vieraillut erään herran Saksasta tuomalla huippumodernilla laitteistolla, jolla voi jopa nestesvustaa, siinä kun lisälaitteena oli nestesumuttimet. Aivan huippumoderni digitaalinen laite ja varmasti omistajansa suuri ylpeydenaihe. Talo muuten sijaitsee Rajan kylässä lähellä kuuluisaa savukalaravintolaa; Kuldkala.
Eestiläiset muuten ovat varsin maineikkaita lihansavustajia kalan lisäksi.
Kuten aiemmin mainitsin, savustusharrastukseen löytyy kymmenittäin laitteita, varmasti sopiva miltei jokaiselle ja käsistään osaava kykenee rakentamaan itsekkin ja mieleisensä laitteiston ja ainahan niitä voi päivittää.
https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/totuus-lihaliemikuutioista-tiedatko-milla-oikeasti-maustat-ruokasi/4761196
… Tutkimuksissa selvisi, että lihan rasvan sijaan lihaliemikuutiot sisältävät paljon palmurasvaa. Tuotteista löytyi myös arominvahvennetta – ja liki puolet lihaliemikuutioiden sisällöstä paljastui suolaksi. Värinsä liemikuutiot saavat tutkimuksen mukaan karamellisoidusta sokerista. Kaiken kaikkiaan suola, palmurasva ja arominvahventeet muodostavat liki 90 prosenttia koko kuution sisällöstä. …
(Mtv)
Aika harva on perehtynyt liemikuutioiden koostumukseen. Sisältävät muuten nimikkeen mukaista raaka-ainetta vain n 2-4%, loput aromivahventeita ja suolaa. Minusta oli aika häkellyttävä tieto, joskaan ei yllätys.
Meillä ei näitä liemikuutioita käytetä, esim lihaliemi korvataan lipstikalla eli liperillä ja maistuu paljon paremmalta, siis riittää vain yksi yrtti. Näin menetellen vältymme näiltä lisäaineilta ja liialta suolalta.
Suolasta puheenollen; meillä tehdään lipstikasta myöskin lipstikkasuolaa. Kuivatut lipstikan lehdet hienonnetaan merisuolan kanssa tehosekoittimessa; syntyy hieno yrttisuola. Jos omaat kuivurin, pienenkin; kannattaa kokeilla.
Tämä asiayhteys on monesti kytketty suomalaisuuteen. Kun uusi teräaselaki 1977 vahvistettiin; ristiriitaisia tunteita se aiheutti monessakin ja nimenomaan aktiivisissa puukonkäyttäjissä.
Minä kyllä mm Pv.n palveluksessa ollessani maastoharjoituksissa kannoin aina vyölläni tätä ”kuvesrautaa”, ihan kuten muutkin.
Sittemmin siviilielämässä noilla rekikoirareissuillani, se oli vakiovaruste lapinvyön kera.
Nykyisellään puukkoni on Solingenin valmistama viskoivulevyin ja klipsillä varustetun kahvan + lukituslaitteisto, aina se on tuolla taskunsuullani, ollut jo kolmisenkymmentä vuotta, siis taittuvateräinen taskuveitsi, terän pituus n 7 cm. Ilman sitä tuntisin kulkevani alasti. Monta kertaa päivässä sitä päivittäin tarvitsen.
Se tuo 70-luvun teräaselaki on muuten aika kummajainen ja sen noudattaminen niin ja näin.
Kuinka useinkaan olen tavoittanut itseni istumassa rapulla ja katselemassa meidän kanojamme. Niiden touhuilu on mielestäni jotenkin mieltä lepuuttavaa. Se järjestys kanalaumassa; viisi kanaa ja kuusi kukkoa. Epäsuhtako? ei ole.
Kanoilla itsellään on selvä hierarginen järjestelmänsä, samoin kukoilla.
Meidän ukkokukko, Moilanen on itseoikeutettu patriootti. Moilanen astuu kanat ja jos joku nuorempi yrittää, ensinnäkin kanat protestoivat ja sitten Moilanen tulee ”pyhänä pyrynä” ja nuorukainen lennähtää sivuun.
Luulisi, että kun on tuommoinen kukkomäärä, ongelmiako; sielläkin vallitsee tarkka hierargia, ei tule riitoja.
Tuota kanayhteisöä kun seurailen, monesti tulee mieleen, miksei tuon laatuinen harmooninen elämä voisi vallita ihmisyhteisössäkin?
Kanat ovat myöskin sosiaalisia, tykkäävät kun ihminen tulee rauhallisesti istuksimaan, joskus vilkaisevat; eikös sinulla mitään herkkua ole tarjolla; no, minullahan pääsääntöisesti on.
Kanat, varsinkin vapaana elävät opettavat ihmiselle paljonkin.