Tekijä: Kalle Pohjola

Aiemmin jo kirjoittelin meidän Mokan oletettavasta finaalista.

Tänään se sitten tapahtui; aamusella pikku lenkillä käytiin, silloin jo epäilin pahinta.

Sitten tuossa klo 13 aikaan kun olin viemässä Mokalle ruokaa; Moka makasi takapää kopista ulkona ja arvasin lopun.

Vedin Mokan ulos luukusta ja huomasin; loppu. Ulos vetäessäni huomasin etupään jotenkin toimivan; katsaus, Mokan kohdalla ainoastaan toimi enää etuosa.

Hain revolverin, Vedin ystäväni kopista ulos; diagnoosi oli helpohko tehdä. Silittelin Mokan  poskia ja armolaukaus päälakeen; siinä erkaantuivat elämäntaipaleemme; itkin. En muuten muutamaan tuntiin sallinut vaimoni keskustelua asiasta, niin raskas se minulle oli.

 

 

 

Varsin usein uutisissa törmää maalle muutto, varsinkin julkkiksilla. Kuka nyt haluaa elää luontaistaloudessa, kuka muuten vain julkisuuden nimissä pitää maalle muuttoa uutiskysymyksenä … jne.

Voisin aivan vuosikymmenten kokemuksieni perusteella sanoa; maalle muutto ei ole uutisaihe kenelläkään. Tosiasia nimittäin on, että elintaso laskee, elämäntaso nousee.

Minä en muuttanut maalle, ”syntyseuduilleni” vaan sydän-hämeeseen Tammelaan.

Yrittäjä kun olen/olin, ei oikeastaan ns työpaikalla ollut merkitystä. Kuitenkin, työpaikkoja täälläkin riittää.

Elokuvat (15km), teatterit, konsertit yms, pitää unohtaa tai sitten valmistautua niin halutessaan ”retkelle”.

Minua se ei haitannut.

Tokihan täällä pitää tiet putsata lumesta omin voimin kuin pihatkin, posti tulee kun tulee, onneksi tuo terveyskeskus obn tuolla 10km päässä (varsin tärkeä asia ikääntyneelle), Aiemmin oli kaksi autoa, nyt vain yksi; sopeutumiskysymys.

Täällä ei tarvitse lähteä luontoretkelle, se alkaa pihasta, korpikaan ei kaukana.

Meidän kanamme; todella vapaat kanat, laiduntavat missä tahtovat, pihapiirissä kuitenkin.

Matkailu; nuorempana vuosikymmenet kiertelin moottoripyörällä ympäri Eurooppaa, nykyisin sanoisin Eino Leinon riimein; … pienentyy mun  ympärilläin elon piiri, päivä laskee, nukkuu tuuliviiri … Siinä se vanhentuvan pariskunnan elämä.

 

 

Vuosia olen jo ihmetellyt, miksi lihamestarit ovat hävinneet markettien ns palvelutiskeiltä.

Tilalle ovat tulleet nuoret (tytöt/pojat); kun ostat ulko-/sisäfilepihvin, se leikataan pääsääntöisesti poikkisyin; täysin väärin.

Filepihvi tulee leikata n 30 asteen kulmassa, jolloin saavutetaan maksimipitkä lihassyy.

Sen sulkeminen paistaessa mahdollistaa mehevän pihvin paistamisen.

Poikkileikattu pihvi kuivuu tosi helposti ja ruoka osittain pilalla.

Pihvin sulkeminen kun vaatii pitkän lihassyyn; sitten kypsyminen.

Näin se menee.

Viimeksi oliko tuosta runsas viikko sitten kun poikkesin pari päivää Tallinnassa, kertoi tuttavani (kaitsevägi:n kapteeni), Tallinnan poliisin mielenkiintoisesta kokeilusta; ylinopeutta ajettuasi, poliisi saattaa tarjota sinulle ”muuntorangaistusta”, 45 min – 60 min breikki tien laidassa ”jäähyllä”, sakon asemasta. Erikoista mutta kun Tallinnan liikennekäyttäytymisen tuntee, saattaa olla, että kaikkia keinoja pitänee kokeilla.

Ajonopeudet Tallinnassa ovat melko suuret liikenteeseen nähden, ohitukset varsin persoonallisiakin.

Vaikka autokalusto parin vuosikymmenen aikana on nykyaikaistunut, liikennekuolemien määrä ei vain ole laskenut. Asenne liikenteessä saa vivahteen meidän liki viidenkymmenen vuoden takaiseen liikennekulttuuriimme.

Ainut erittäin poikkeava piirre suomalaiseen on jalankulkija suojatiellä, se on aivan huippua Tallinnassa. Helsingissä suojatiellä kuolee helposti Tallinnassa ei.

Pari päivää sitten luin siitä Tallin 24-sivustoiltakin. Tosi mielenkiintoinen kokeilu.

Tässä katselin meidän vanhaa Mokaa (17v) kun vein vettä ja ruokaa.  Selkeästi näkyi, että lähtölaskenta on alkanut. Vesi maistui, vaan ei ruoka; häntä riippui, tasapaino horjahteli. Näyttää melko vahvalta, että ero tulee.

Monia vuosiahan tässä tuli elettyä yhdessä mutta tämä lopun alku aina on masentava.

Toisaalta, niinhän se elinkaari menee itse kullakin.

Pitkään eilen ja tänä aamuna mietin; pidänkö breikin, pitkänkin. Sitten tuli tuo Mikan politiikkaa koskeva ja varsin maltillinen blogi; ajattelin, jos nyt sitten ja kuitenkaan sitä breikkiäni, pidempää tai lyhempää en pidä; ainakaan toistaiseksi.

Politiikka on hyvä keskustelun ja mielipiteiden vaihtojen aihe.

Jos taas politiikan julistaminen; sama koskee uskontoja, se mielestäni kyseenalaistaa keskustelun sisältöä.

Joten siis keskustellaan vaan.

 

Olen jo pari kertaa aiemminkin kiinnittänyt huomiotani tämän sivuston ”sisäsiittoisuuteen”.

Asia-artikkeleita ei tahdo löytyä, muutamat samat kommentoijat kääntävät lupaavastikkin alkaneen keskustelun aivan muille raiteille. Ei ole mielestäni mitenkään hyvä suuntaus.

Kiinnostus avauksiin ja kommentteihin laskee senkin myötä, että yhä useampi osallistuja turvautuu mahdollisuuteen deletoida vasta-argumentti, jopa korrektisti ja sääntöjen mukaisesti ilmaistu.

Tiedän mitä tietyt kommentoijat tarjoavat; siirry muille sivustoille!

Onhan se sekin jonkinlainen lääke. Kuitenkin, siinä vaiheessa kun avaajia/kommentoijia on vain +/- viisi;  se ei muuten edes kovin kaukana ole, olisiko se sitten tavoite ja ihanne?

Minä kun nyt sitten vanha mies, jotenkin tuonne talvipyöräilyyn olen ehkä ”hurahtanut”.

Minulla kun joitain viikkoja sitten tuli ajatus hankkia tuonne vetävään pyörään nastarengas.

Valinnanvaraa ei paljon ollut; kuitenkin luottorenkaani Scwalbah ja sitten ”kotimainen” Suomi tyres.

Tarkemmin kun tarkastelin tuota ”Suomi tyres”, renkaat Taiwanista ja nastoitus Suomessa; made in Finland.

Ei valintani ollut vaikea.