Tekijä: Kalle Pohjola

Kuten tälläkin sivustolla muutama ponnekkaasti moittii eestiläistä palvelukulttuuri ja kehuu ylitsevuotavasti latvialaista. Mitähän jos rinnastaisimme suomalaista ja eestiläistä kahdestaan?

Jos Eestissä saat huonoa palvelua; kahta asiaa kannattaa tarkastella. Ensinnäkin peilistä saattaa löytyä jo viitteitä, miksi? Toinen tärkeä asia on vieläkin Eestissä vallitseva saksalaistyyppinen pidättyväisyys vieraiden ihmisten suhteen; tutuksi kun tulet, tilanne on täysin toinen. Tästä olemme keskustelleet paljonkin eestiläisten tuttavieni kanssa.

Yksi syy lienee sekin, että meillä suomalaisilla tahtoo vieläkin juhlia tuo isoveliasenne, varsinkin pikku promilleissa ollessamme.  Onneksi tuo ”vodkaturistiaika” alkaa olemaan menneisyyttä.

Neuvosto-Eestin ajoista olen siellä melko säännöllisesti reissannut ja täytyy sanoa, että palvelukulttuuri on muuttunut totaalisesti positiiviseen suuntaan.

Vielä sanoisin; niin metsä vastaa kuinka sinne huutaa.

Palatkaamme Suomeen; meidän palvelukulttuuriimme. Ihan alkuunsa sanoisin, että meilläkin kehitys kulkee kyllä positiiviseen suuntaan. Eräässä tamperelaisessa tukkuliikkeessä (Nekalassa), jo parikymmentä vuotta sitten, oli merkillepantavaa, että siellä aina siivoojista lähtien kaikki tervehtivät asiakasta. Se ei muualla ollut kovinkaan yleistä. Nyt on tapa levinnyt jo muuallekkin Suomeen, mm Forssan seudulle. Täällä esim Citymarketissa tämä tervehtimiskulttuuri on hieno, muuallakin yleistyy. Jopa Alkossakin on ryhdistäydytty ja todella paljon.

Suomalainen, varsinkin länsi-suomalainen luonteenpiirre on vähän jöröä puhumattomuutta. Tässä joitain kuukausia sitten kun silmälääkärin vastaanottohuoneeseen menin, tietenkin sanoin huomenta ja sitten tuli siihen tokaistua; ”onpas meitä huononnäköisiä kertynyt jo aamusta lähtien”; se oli virhe, sen huomasin kasvonilmeistä.

Kauppiaselämäni aikana tulin muuten huomaamaan; eivät hämäläiset sulkeutuneita ole, eivät pohjalaiset ja turkulaisistakin löytyi paljon positiivista.

Tuota ruotsinkielistä rannikkoakin on tullut koluttua aina Loviisasta Vaasaan; ei pahaa sanottavaa. Kauppakin käynyt ihan hyvin kunhan edes vähänkään yrittää ”ummikolle” ruotsia puhua; ei se aina pilkulleen oikein tarvitse mennä.

Tässäpä näitä mietteitä asiakaspalvelusta ja asiakaspalvelukulttuurista muutamia mietteitä näin joulun alla.

Päätin nyt sitten kirjautua; luin uutistekstin, keskimäärin yli 599€ joulunviettoon???

Käsittämätön summa, ilmakos vieläkin pikavippilaitokset juhlivat.

Meidän joulumme maksaa normaalista kuukausibudjetista  n 50 – 70€ enemmän edellisestä.

Silti vietämme mielestäni normaalia joulua, aterioineen kaikkineen.

Näyttäisi tämä elämäntapa menneen varsin ”överiksi”, puhumattakaan sitten ”jälkijättöisestä” talvisodasta. Onneksi meidän Mokamme nukkui pois; enää ei tarvita erityisjärjestelyjä.

 

 

Näyttäisi olevan mahdollista tälläkin sivustolla.

Lenkkimakkarahan on se makkaratyyppi, mikä aivan aidosti kirvoittaa keskustelua ja mielipiteitä.

http://www.makkara.info/aks3.php?alenkki

Maistellut makkarat,  lenkkimakkarat, AKS

Pisteytys uudistettu, nyt jaossa 100 pistettä!

Tulipahan ihan uteliaisuuden vuoksi lueskeltua melkoinen valikoima suomalaisia lenkkimakkaroita koskevat Akateemisen Kiuasseuran makkararaadin tulokset.

Loppupäätelmä oli melkoisen suoraviivainen, raadin lausuntoihin perustellen; jos makkaran kilohinta on kovin paljon alle 10€/kg, mitään laatua on melko turha odottaa. Toisaalta, jos lenkkimakkaran kilohinta saavuttaa 20€/kg; todennäköinen ylihinnoittelu kyseessä.

Testaus muuten kertoili myöskin sen, että lenkkimakkara voi olla kohtuullisen laadukaskin, tuskin mikään erityinen herkku; ruuanlaittomateriaali muiden joukossa.

Testissä muuten esiintyi myöskin suomalainen ”kansallismakkara”, HK:n sininen, kolmena variaattiona, ei nyt kuitenkaan mitenkään hyvin mainesanoin.

Sanonta; makkarasta on moneksi, pitänee paikkansa.

 

 

Eestiläiset torit ovat minua vuosikymmenet kiinnostaneet kuten Latviankin torit. Se basaarimaisuus, sitä ei suomalaisessa torielämässä tavoita kun sitä ei ole.

Nuo eläkemummot myymässä pikkunyssäköitään; sieniä, marjoja ja joskus säilykkeitäkin kuten venäläistä suolakurkkua usein ostan.

Isoista toreista ensimmäisenä hävisi Mustamäen tori, market tilalla. Sitten hävisi Meremarket, asuin- ja toimistotaloja tilalle, Balti Jaama turg (venäläinen tori), remontoitiin, uusi ”toripalatsi” tilalle, en ole viihtynyt siellä enää. Nyt sitten vanha Kesk Turg on myyty ja tilalle tulee samanlainen palatsi kuin Balti Jaama turg, kehitys tuntuu jatkuvan samaan suuntaan. Yksilöllisyys katoaa näihin palatseihin ja niiden vuokrarakenne hävittää pienkauppiaat valitettavasti.

Yleensäkkin tämä Tallinnan kauppa- ja viihdekeskusten määrä alkaa tavallista sivustakatsojaa hirvittämään.

Torien yksilöllisyys hävitetään lasipalatsien alle, supermarketin ja torin ero alkaa pikkuhiljaa kaventua, hinnat nousevat esim tavallisen tallinnalaisen sietokyvyn rajoille toreillakin (lasipalatsit).

Onneksi vielä löytyy tämmöisiä pikkutoreja kuin Nömmen tori, Taluturg Viimsissä, ja muutamia muitakin.

Tallinna ja moni muukin iso kaupunki menettää todellakin näissä basaaritoreissa ison osan identiteettiään.

Vielä on jäljellä sentään Sadamarket, Maxima basaareineen, … muutamia muitakin, kuten Kalamajan Kala Turg.

Varma asia kuitenkin on, että nykykehitys tappaa vääjäämättä pienkauppiaat ja nostaa vielä edullisia torihintoja.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat (päivän kolumni)

Erkka Mikkosen tämänaamuinen kolumni venäläisistä ja virallisesta Venäjästä (hallinnosta).

Monesti olen näilläkin sivustoilla tästä asiasta kirjoittanut ja kommentoinut kaikkien russofobikoiksi mielestäni luokiteltavien kanssablogistien avauksiin ja intomielisiin kommentteihin.

Erkka Mikkosen jos kenen luulisi tuntevan venäläisyyden ja kansan tunnot. Pian parikymmentä vuotta Venäjällä asuneena luulisin ajatukset hallinnosta ja tavallisesta kansasta kristalisoituneen huomattavasti selkeämmäksi kuin monilla näillä sivustoilla intoilleen blogistin, joista tuskin monikaan on Venäjällä käynyt; turistimatkalla bussissa ehkä mutta niillä reissuilla ei kyllä mitään opi, mitä tavalliseen kansaan tulee.

Ei liene aivan uusi ilmiö, että poliitikko/kunnallispoliitikko suoltaa suustaan jos vaikka minkälaista tekstiä.

Sama oikeastaan pätee näilläkin sivustoilla monien blogistien blogeissa.

Totuudessa pysyminen; taiteen laji. Kyllä voi kertoilla esim tehneensä siellä sun täällä maanpuolustustyötä, vai jopa ostaa aikanaan entiseltä Mustamäen torilta sotilaspuvun kunniamerkkeineen, voi väittää keksineensä tekniikan ennen tutkijoiden raportteja, meitä on niin moneksi.

Tosiasia kuitenkin on, että räikeimmät väittämät vääjäämättä osoittautuvat perättömiksi, siis valehtelemiseksi.

>Jos kaikki valehtelijat, niin politiikassa kuin näillä sivustoilla deletoitaisiinkin; paljonkos meitä olisikaan?

 

Ruokalista

Eestissä tuo ravintolaruoka, sekä sen laatu, eli hinta/laatusuhde ovat kyllä huippuluokkaa … pääsääntöisesti.

Eestiläinen suhtautuu ruokaan ja sen valmistamiseen, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, suurella hartaudella.

Toisaalta on niinkin, että esim ns ”turistirysissä”, kuten esim Tallinnan vanha kaupunki, pyritään kyllä turistilta rahastamaan mahdollisimman paljon, jos kuitenkin sielläkin löytyy kieltämättä hyviäkin ruokapaikkoja ja taas sillä alueella laadukkaiden paikkojen hintataso on kieltämättä lähes suomalaisissa mitoissa.

Ulkopuolella turistisesongin se sitten ilmenee kyllä siinä, että paikoissa on todellakin tilaa.

Eestiläinen perustaa ruuanlaiton maukkaaseen, perusruokaan ja arvostaa eestiläistä ruokaperinnettä, sekä kotimaisia raaka-aineita. Normaali eestiläinen perheenemäntä ei suin surminkaan käytä valmiseineksiä. Tästäpä johtuen, eri puolilla Eestiä löytyy oma paikallinen perinneruokavalikoima, niin ravintoloissa kuin perheissäkin.

Luin juuri aamun lehdestä Saku Tuomisen suhteesta ruokaan ja omaan ruuanlaittoonsa; upea juttu. Jos arkiruuanlaiton perusolemuksesta jotain voisi kiteyttää, Tuomisen lausuma; syön kotona halvoista mutta laadukkaista ruoka-aineista tekemääni ruokaa.

Saku Tuominen on ruokakirjojen kirjoittaja ja kolmen maineikkaan ravintolan osaomistaja.

Tuli tuossa makseltua aamusella Tallinnanreissu, ei kyllä hinnankiroissa ollut; aamulaivalla meno + aamiainen, parin päivän päästä paluureissu + päivällinen, auto mukana. Yhteishinta Tallinkin bonuskortilla 98€; ei mielestäni kallis.

Auton huoltokaan nokkaremmeineen kovin pahalta kuulostanut, Autospiritin ennakkoarvio 660,00€. Suomessa tehtynä pelkkiin töihinkin uppoaisi tuo summa. Autospiritin kustannusarvio sisälsi työt, tarvikkeet öljyineen.

Kun muutaman päivän kulut laskee vaikka tuohon Autospiritin arvioon, siis laivan vajaa satanen, asumiskulut ovat tuolla Telliskivessä muutamia kymppejä, ruokakulut parisen kymppiä/päivä vaikka ravintolassa syönkin (aamiainen yleensä n 10€ ja päivän ruoka 10 – 15€, ei siitäkään kovin paljoa synny. Taksilla joudun ajamaan Telliskivi – Ehitajatetee pari kertaa, yht 20€. Äkkiä laskien kaikki pakolliset kulut yhteensä n 850,00€.

Vaikka miten reissun laskee, niin se jo itsessään on kannattava. Toki minulla muutakin asiointia Tallinnassa on.

 

Muutaman vuoden kun olen seuraillut kehitystä; peruskännykkä, älykännykkä, tablet ja läppäri.

Vaimollani on peruskännykkä, minulla älykännykkä, sitten tullaankin valintaan ihan oikeasti. Läppärikö vaiko tabletti?

Selkeä rajaus tulee tuommoisten alle 300€ maksavien tablettien kohdalle; mieletäni eivät läppäriä korvaa missään vaiheessa.

Kun sitten mennään yli 500€ maksaviin laitteisiin, tuleekin harkinnan paikka.

En vieläkään edes harkitse läppäriäni korvata tabletilla; hyötyjä kun en osaa hahmottaa.