Tekijä: Kalle Pohjola

Tuli eilen tehtyä savusiikaa ja vähän erilaisella metodilla.

Siikojen sisään hieroin vain pikkuisen merisuolaa ja ruohosipulia.

Savustin ja kun mittasin lämpötilan, se oli 55 astetta paksuimmasta kohtaa. Nykyinen mittarini on siitä kätevä, että sillä saa sisälämpötilan asettamalla anturipuikon kalan paksuimmalle kohdalle, ei tarvitse rikkoa kalan pintaa, näin menetellen kala säilyy mehevänä.

Varovasti irroittelin nahan vatsapuolelta irti ja käänsin sen sivuun; lievästi merisuolaa (hienoa) ja ripaus aivan hienoksi hakattua tuoretta tilliä. Käänsin nahan takaisin ja kalan toiselle sivulle tein saman.

Asettelin kalan kala-alustalle (kartonkinen, toiselta puolelta aluminifolioitu). Kala-alusta pitää kalan ryhdikkäänä ja silloin rasvaa ei tartu vakumipussin reunoihin. Kala pussiin (rasteroitu), ilmat pois ja sulkeminen. Tunniksi ulkoilmaan ja kun mittasin siitä vakumipussin päältä, +6 astetta. Siis kala jääkaappiin vetäytymään.

https://lampomittari.fi/tuotteet/omavalvontalampomittari/#

Nämä digitaaliset ”kosketusmittarit”, aivan mainio keksintö. Niitä saa myöskin suolaisuusmittareina ja hintataso liikkuu siellä 35 – 150€; mittareita lähes joka käyttöön.

Tässä aamusella ruisleivän päälle savusiikaa, kyllä oli maistuvaa.

Jääkärien tuntematon historia. Kirja on julkaistu v 2000 mutta nykyisellään melkoisen vaikeasti saatavilla. Tänään onnistuin sen hankkimaan Huuto.netistä hintaan 35,00€.

Saattaa monelle olla tuntematonta, että jääkäreitä jäi Saksaan eri syistä. n 450 miestä. Punaisten puolelle loikkasi muutama kymmenen ja muutama ei suostunutkaan Vaasasta lähtemään rintamalle kun kuuli, että vastapuolella on suomalaisia.

Kirja on muuten melkoinen ”möhkäle”, yli 850 sivua.

Jääkäreistä vielä: Matti Lackman  … Uutta ja yllättävääkin tietoa sisältävä perusteellinen teos niin jääkäriliikkeen ja jääkäripataljoona 27:n synnystä ja luonteesta kuin mielialojen vaihtumisesta ja sisäkkäisistä kriiseistä sekä niiden heijastumisesta itsenäisen Suomen ensimmäisiin vuosiin….

Matti Lackman; ….

Lackmanin mukaan kansalais-sisällissodasta puhuttiin myös vapaussotana väärin perustein.
– Syksyllä 1918 Suomen piti olla vapaa, mutta yleisesikunnassa palveli 90 vieraan maan upseeria. Sen lisäksi suunniteltiin sotilasliittoa, jossa puolustusvoimat alistettaisiin Saksalle. Myös Suomen hallitsijaksi oli tulossa saksalainen prinssi.
Lopulta jääkärit kuitenkin onnistuivat rakentamaan Lackmanin mukaan demokraattisen Suomen ja irtautumaan Saksasta.

Yllä muutamia sitaatteja; itse kirja sitten vaatiikin melkoista paneutumista asiaan.

Mielenkiintoista sinällään on, että 20-luvun historia oli voittajan historiankirjoitusta, muuta historiankirjoitusta ei tuntunut edes olevan olemassa.

Nykypäivin historiaa kirjoitetaan tämän päivän tutkimusten pohjalta ja näilläkin sivustoilla se tuntuu olevan joillekkin kova pala.

Ostin muuten tuon kirjan ainoastaan lukeakseni sen ja sen jälkeen laitan sen myyntiin ja uskon ainakin maksamani hinnan saavani takaisin, siksi heikosti saatavilla kirja on.

Kyseinen kirja ei ole mikään sotakirja, vaan aivan ammattimaisten historiantutkijoiden teos. Yhteensä yli 360 sivua koskien heimosotia ja itäisen Euroopan murrosta.

Kirja tarjoaa oivallista tutkittua tietoa uusista arkistoista ja valottaa melko hyvin 1918 – 1919 välistä aikajanaa.

Moni asia esittäytyy jopa aivan toisesta näkökulmasta, mitä täälläkin olemme eri blogeista saaneet lukea.

Tuon kirjan luettuna tulin toteamukseen; Suomessa löytynee poikkeuksellisen paljon rehellisesti sanoen; ”sotahulluja”, joiden ainut focus on päästä sotimaan, ei väliä minkä ja kenenkä puolesta, kunhan vaan pääsee.

Eestin vapaussota ei ollutkaan niin loisteliasta naapuriapua (Hans Kalmin joukot) kuin annetaan ymmärtää. Pahimmillaan vapaajoukot käyttäytyivät kuin rosvolauma, ryöstellen eestiläisten omaisuutta.

Venäjän valkoiset (Judenitsch), pitäytyivät kurissa huomattavasti paremmin, heidän hyökätessään Pietaria valloittamaan.

Myöskin Kalm Suur-Suomi aatteineen, suuntasi em kenraalin tavoin kohti Pietaria mutta Suomen valtiovallan pakoittaessa Kalmin palaamaan joukkoineen Suomeen, oli katkera ja vähemmän kunniakas kotiinpaluu tosiasia.

Kyseistä kirjaa lukiessa tuli opittua paljonkin uuta mm Latvian, Liettuan ja Itä-Preussin, jopa Puolankin historiaa 20-luvulta.

Joka haluaa uutta historiantietoutta, siis laajentaa näkemyksiään; suosittelen.

Historiaa kannattaa lueskella, luulee vähemmän.

 

 

Niin se sitten vaihtuu. Minua eivät enää nuo paukuttelut häiritse, Moka kun kuoli 17. 11.

Paukutelkoon nyt miten haluavat. Ei minua häiritse; siksi sikeäuninen olen. Ampukoot satasia taivaalle kenellä varaa on; niitä ampuvat myöskin he joilla se on poissa pävittäisestä elannosta.

Ei ehkä varsin viisasta.

 

Tänään sitten murjaisivat, tai oikeastaan eilen, ensimmäiset kolme munaansa. 36, 38, 38 g. Nuorikot ovat nyt n 6kk vanhoja.

Aika myöhään tuo alkukantainen maatiaiskana alkaa munimaan ja ihan oikeasti pieniä munia. Aikuisilla kun munan keskipaino on n 55g.

No, laadukkaita ja maittavia nuo maatiaiskanan munat ovat; ei kannata edes verrata kaupan muniin.

Nämähän munivat ja hautovat aina tuonne 12 vuoden ikään asti. Loppuvaiheessa tosin muninta harventuen.

Minä tuon ”kanataudin” varmaan sain jo tuolloin Laitilan (valtakunnan munapitäjä) vuoden aikana, silloin isäni omisti Valkojärven myllyn ja siellä meillä ensimmäisen kerran kanoja oli. Aivan samanlaisia vapaita kanoja kuin nykyisinkin. Eilen vasta pistin kanalaan mutta ilmeisesti huomenna saavat taas tulla ”lumikenkäilemään”.

Siinä se taas sitten se joulu ja joulunpyhät siirtyivät muistojen joukkoon. Toinen ostohysteria alkoi; alennusmyynnit. Lehden mukaan kinkutkin olivat alennuksessa. Meilläpä ei edes niitä kinkkuja tarvita. Uskomaton ruuhka oli kaupoissa vaimon kertoman mukaan. Johtui kaiketi siitä kun ruoka loppuu kaapista; ei vaan meillä sellaisia merkkejä inventaarion jälkeen todettu. Eipä ollut tarvetta alennusmyynteihinkään.

Rakettikauppa näkyy elävän ja voivan hyvin; meillä ei niitäkään tarvita. Sinne vaan taivaalle savuamaan ja paukkumaan menevät monen vähävaraisenkin perheen budjettiylijäämät. Aika järjetöntä mielestäni, vaikkakin omavalintaista.

Uutisista luin, että Alko vähentää liikkeittensä aukiolotunteja kun on hiljaista. Syksypuolella tehty hinnankorotus!

Etelänaapurissamme laskettiin alkoholiveroa ja kas kummaa; verotuotto nousi. Suomenlahden eteläpuolisilla poliitikoilla lienee erilaiset taskulaskimet Suom4n verrattuna.

Tämmöisiä havaintoja näin vuoden viimeisinä päivinä.

”Raha ei merkitse minulle mitään”, kuinka usein tuon kuulekaan.

Kaiken perusteena on; raha. Usein täälläkin toisteltu.

Asuntosijoittaminen; monellekko oikeastaan on siihen resursseja?

Rahalla saa ja … ! Retostelijan terminologiaa.

Rahaa toki arvostan mutta se ei ole elämän ehkä tärkein asia. Rahan kohtuullinen riittävyys lienee myöskin melko hyvä asia, ei sitä rahaa suurta ylijäämää tarvita.

Ken ei ole koskaan ollut nälässä, ei oikeastaan osaa ruokaa arvostaa.

Ken ei ole koskaan kamppaillut rahan riittävyyden kanssa; ei oikeasti osaa arvostaa sitäkään, jos raha riittää kohtuullisesti.

Rahasta oli tänään mielestäni kovin hyvä kolumni; https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Sekin asia minua kyllä häiritsee kun aina ja kaikkialla nähdään asiat epäkohtina; elämme ehkä Suomen itsenäisen valtion yltäkylläisintä aikaa. Kukaan ei kuole nälkään, ei terveydenhuollon puutteen vuoksi, toisin kuin esim maailman rikkaimmaksi mainitussa valtiossa. Siellä köyhä on aivan oikeasti köyhä, rahaton samoin, sosiaalihuolto ei oikein toimi.

Näin joulunaikaan kun pääosa suomalaisista ahtaa napaansa ylensyönnin partaalle kaikenlaisia herkkuja.

Totta toki on, että osa suomalaisista elää kyllä niukkuudessa mutta sentään yhteiskunta edes vähänkin huolehtii kaikkein huono-osaisimmista.

”Riiassa koko kaupunginvaltuusto on saamassa potkut jätehuollon kriisin vuoksi — Pormestari sanoo, että mitään kriisiä ei olekaan”

Päivän uutisantia Latviasta. Ei se nyt niin ”ruusuista” sielläkään, vaikka kovin yritetään mainostaa.

Latvia taitaa pyristellä samoissa kuvioissa Italian ”sardiinien” kanssa.

Mistähän maasta/maanosasta löytyisi edes viitteellisesti ”rehellistä politiikkaa”?