Tukeva päivällispihvi.

Tulihan eilisnä päivänä muotoiltua runsas puolisen kiloa paahtopaistia pariksi pihviksi.

Paahtopaisti oli yön yli piimään upotettuna (mureutus) jääkaapissa. Tuo piimällä mureuttaminen on ikivanha keino lihan käsittelyssä.

Mausteilla en paljon kikkaillut, suolaa ja pippuria; paistorasvaan ensin oliiviöljyä (käytän kreikkalaista Filos ladolia ekstra neitsytöljyä), kun pannu on kuuma, sitten voita ja sekoitus.

Puoli tuntia ennen pannun lämmitystä, hieroin pihvien pintaan suolaa ja pippuria, sen jälkeen öljysin pihvit ja lisäsin hieman pippuria ja suolaa.

Sitten pihvit pannulle ja paistorasvaan pari rosmariinin oksaa ja sekä kaksi isoa kynttä Peipsijärven valkosipulia siivuina.

Pihvit paistan aina kerran puoleltaan, siis vain yksi kääntö.

Paistamista molemmin puolin n 3 min ja siirsin pihvit kasariin ja paistoliemet rosmariinit ja valkosipuli samoin pihvien päälle, kasari liedelle, alueelle, jossa pysyy kuumana mutta ei paistu. Tätä vaihetta ammattikokit kutsuvat pihvin lepäämiseksi.

Salaatiksi tein tomaatti/basilika-salaatin ja siihen yksi punasipuli siivutettuna. Tomaattina käytin kirsikkatomaatin puolikkaita. Myllystä hieman pippuria pintaan ja oliiviöljyä; sekoitus.

Pihvin kanssa valkosipuliperunoita, kastikkeeksi tuli paistoliemi.

Vaikka its sanonkin, maukasta tuli. Suomalainen liha oikein käsiteltynä on mainio raaka-aine ja sitä ei liialla maustamisella tule pilata.

Tuo liha muuten tulee ottaa huoneenlämpöön tuntia ennen valmistamista. Paistinpannussa   tulisi olla tilaa puoli pannun pinnasta, näin pannu ei turhaan jäähdy.

Pihvien käsittelyssä käytän, ikään kuin kookkaita pinsettejä, 40cm kokkipihtejä, niillä käy myöskin esim salaatin sekoittelu mukavasti.

Villiintynyt kissa.

Minulla on lukuisa kuvia kellonaikoineen, jolloin kissat vieraileva pihapiirissäni, itseasiassa kuvatodenteiden, kellonaikojen yms, perusteella ne voitaisiin luokitella villikissoiksi.

Olen ollut melko pidättyväinen näihin kissoihin, vaan kaksi jouduin kanojeni tappamisen vuoksi siirtämään mustaan muovipussiin.

Tuo maaseudun holtiton ”kissankasvattaminen”, mielestäni se on vastuutonta.

Kissat, ne omat lemmikit, tulisi kastruoida, ehdottomasti jos liikkuvat vapaana, sama koskee naaraiden sterilisointia.

Pihapiirini kameravalvontaa.

Riistakamera 12 Mp / 1080p, 3G-malli

Kuva; Tokmanni..

Tämmöisiä Vaeltaja nimikkeellä myytäviä kameroita minulla on kaksi. Lähettävät yön tapahtumat joko kuvina tai videona kännykkääni.

Mainiosti ovat toimineet, kustannukset (dna) kuukaudessa 2×8,00€ ja kuvat tulevat melko välittömästi IR:n toimittua.

Nyt havaintoni useamman kerran on ollut, että kauriit ehkä jotenkin reagoivat tuohon mustasalamaan; perustelen sillä, että kuvissa pääsääntöisesti kauriin ”kasvot” ovat kameraan päin. Muut yöliikkujat eivät näytä huomaavan mitään.

Pienakut vs paristot.

Olen jo vuosia tässä pähkäillyt AA ja AAA paristojen kanssa. Paristot kestävät minkä kestävät, vaihtelee melkoisestikkin.

Pari kuukautta sitten ostin molempia sarjoja muutaman akun satsin.

Esi  valvontakamerassani, otsavalaisimessani tuo kestoaika on akun hyväksi todella suuri.

Tuo Vartan laturi pystyy lataamaan molempia kokoja neljä akkua kerrallaan.

Ihmetellyt olen, miksi yleensäkkään noita paristoja olen ostellut;

Tämä blogistien elämä.

Olen jo vuosia pannut merkille niin AL:n kuin tämänkin sivuston blogistien elämää.

Itse noudatan Juha Miedon pari päivää sitten julkaisemaa elämänohjetta. Syö hyvin, menen aikaisin nukkumaan, herää aamulla (= n klo 4.00), silloin pysyn koko päivän pirteänä.

Tässä nyt sitten pitää eriyttää blogistit, jotka eivät edes siinä n 04.00 ole nukkumaan vielä menneetkään.

Varsin vähän arvostan J Putkisen tuotantoa mutta se elämäntapa näyttää noudattavan lähes armeijan vuosikymmenet vakiintunutta vuorokausiohjelmaa. Nukkumaan klo 22.00 … herätys 06.00.

Nuo päiväohjelmat olen jo kauan sitten unohtanut.

Minun mieleni herää päivänvalon lisääntyessä, keväällä ja kesällä olen hereillä jo n klo 03 – 04 aikoihin viimeistään.

Onhan tietysti jokaisen aivan yksityisasia ja mieltymykset tuo vuorokautinen tuntien käyttö.

Timjami.

Päivittäin nautittu, sekä ruuanlaitossa suosittu timjami.

Tämä on yrttirohto jonka olen huomannut tuoneen paljonkin  hyödyllisiä vaikutuksia nautittuna.  Mm kurkunpääni limaneritystä hillitsevänä.

Maittava yrtti mm ruuanlaitossa.

Timjamin eteeriset öljyt ovat paljonkin yhteneväisiä salvia-kasvien kanssa.

Minulla noita timjamiruukkuja on aina tuolla saunakamarissa ja keittiössä, Ohi mennessäni sipaisen puukolla pikku nipun pureskeltavaksi päivittäin.

Savutaimenta.

Sainpahan eilen kaveriltani pari taimenta, oli saanut yli oman tarpeen ja soitteli.

Kyseessä aivan villi purossa elävä järvitaimen ja kaverini mukaan hyvin syönnillä iltapäivän lopussa. Uskoinhan minä.

No, tietenkin savustelin, oli muuten helppo homma koska kaverini oli avannut ja verestänyt kalat jo pyyntipaikalla; osaava kalamies kun on.

Hieroin kalojen sisään ja pintaan hienoa merisuolaa ja sisään rosmariinin oksa mausteeksi. Oksan saa helposti kiinnitettyä kun sen laittaa ensin kalan sisään ja lukitsee sen lihaa vasten käyttämälläni ripustuskoukulla. Koukku työnnetään kidustilan kautta suusta ulos, rosmariininoksa sisään ja painetaan ripustinkoukun kaksi piikkiä keskiruodon vierestä sisään. Kypsynytkin kala pysyy tämäntyyppisessä koukussa hyvin, ei  irtoa. Tuo koukkutyyppi on mainio, siinä  ylemmän koukun yhteydessä yhteydessä oleva kolmio, joka pitää kalan sisustan auki mutta mausteet pysyvät silti paikallaan.

Rosmariini muuten on hyvä savukalamauste, toinen on katajanoksa, tillinoksa, … jne. Rosmariini sisältää muuten rosmariiniöljyä, 1,8-sineolia, kamferia ja pineeniä.

Kanaruokiin rosmariini on oivallinen mauste mutta kaikessakin ruuanlaitossa hieman väärinkäytetty. Oma mielipiteeni on, että ensinnäkin rosmariini tulee käyttää tuoreyrttinä ja siksi vältän käyttämästä sitä kuiviltaan paistopinnalle.

Paistinpannu.

Meistähän jokainen ruuanlaitosta kiinnostunut, omaa oman mielipiteensä ainoasta oikeasta paistinpannusta/kasarista.

Periaatteessahan tuo jakaantuu neljälle eri ryhmälle; muovipintaiset, keramiikkapintaiset, valurautaiset ja valurautaiset emalipinnoitetut.

Olen ehdottomasti valurautapannumies mutta toisaalta; tuo valurautainen, paksulla pohjalla, emalipinnoituksella varustettu, on hieman kevyempi käsitellä mutta valurautapannun veroinen.

Artikkelikuvassa on puukahvainen, emalipannu, siis lasipinnoiettu, n 50 vuotta vanha. Edelleen käytän.

Maksoi muuten kirpputorilla peräti 5€; vaimon löytö.

Näistä paistovälineistä ja kokemuksista löytyy todella paljon testejä ja käyttäjien juttuja.

Kaikki omine mieltymyksineen ja uskomuksineen ovat oikeassa tai sitten ei kukaan.

Pihvinpaistoa.

Laitanpahan avauksen pihvinpaistokokemuksistani, vaikka kuulemma se ei ole sotilaallista touhua vaan Marttojen hommaa; mutta kaikesta huolimatta.

Olen nyt muutamia kertoja kokeillut lihan (sika, nauta, yms) maustamista paiston aikana.

Ensiksi valurautapannulle öljyä ja voita. Kun öljy/voi alkaa ruskistua, pihvi pannulle, seuraksi muutama rosmariinin oksa sinne, ei pihvin päälle vaan viereen lisäksi kuorittuja valkosipulin kynsiä kymmenkunta (Peipsijärven isoja punaisia).

Pihviä (runsas 3cm paksu) paistetaan kolme minuuttia/puoli ja pannulle kaksi pihviä. Paistopihdit muuten näissä pihvihommissa ovat mainio työkalu. Minulla on Heirolin 40cm pitkät.

Paiston jälkeen pihvit nostellaan teräskulhoon ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Käytän nimenomaan mustapippuria, maustepippuri ei ole pippurikasvi. Maustamisen jälkeen lusikoidaan, ei kaadeta, pannusta paistoliemi yrtteineen ja valkosipuleineen pihvien päälle. Kulho jätetään puoleksi tunniksi kannella varustettuna hellalle hautumaan. Ei saa paistua enää.

Lopuksi mittaan pihvien sisälämpötilan; tulee olla naudan kyseessä ollen, n 70 astetta.

Sitten vain herkuttelemaan.

Keittiön veitsihuolto.

Olen vuosia yrittänyt opetella noiden keittiöveisten huoltoa ja kunnostusta. Moninaisia tunteja olen istuskellut ”juutuubin” äärellä, katsellen, miten mestarimiehet teroittavat ja huoltavat keittiöveitsensä.

Kokeillut olen monenkinlaisia teroitushärpäkkeitä, vaan oikein mieleistäni en ole löytänyt.

Lopputulos on tuo artikkelikuvan setti;

vasemmalla japanilainen vesihiomakivi, timanttipuikko ja keraaminen puikko.

Näillä olen päässyt siinäkin mielessä eteenpäin, että vaimo silloin tällöin joutuu menemään lääkekaapille viiltoja paikkailemaan.

Olen kyllä koettanut opettaa oikeanlaista otetta keittiöveitseen ja jotenkin onnistunutkin.

Mitenkään kallis ko setti ei ole kun ottaa huomioon sen käyttöiän; vähintäänkin 10v.

Japanilainen vesihiontakivi telineineen; n 250,00€

Ovaali timanttipuikko Vicktor inox;                      n 50,00€

Keraaminen puikko Mac;                                 n25,00€

Tällä setillä kyllä pärjää, kunhan opettelee ja harjoittelee käytön.

Arkikäytössä tarvitsen oikeastaan vaan timanttipuikkoa ja keraamista puikkoa.